Lue keskustelun säännöt.
Miksi joka työpaikkalla on aina se yksi tai pari, jotka eivät lähde mihinkään yhteisiin tapahtumiin?
05.12.2016 |
Kyselin etukäteen, ketkä tulossa pikkujouluihin. Ja työkaverini vaan totesi "en taida tulla". Juu se on tiedetty jo 5v, turhaa kai sitä on enää kysyä.
Kommentit (238)
No minä tunnustan että en käy koskaan missään illanistujaisssa tai pikkujouluissa. Olen ihan tarpeeksi hömelö noin muutenkin, joten ei mun tartte enää lähteä itseäni kännissä häpäsemaan. En ole mitenkään riitaa haastava tai väkivaltainen, mutta mun jutut ja päähänpistot on niin tyhmiä ja lapsellisia.. tai jos selvinpäin olisin, niin en jaksais katella muita. Joten parasta että mun kaltanen kännissä täysi homelö ja selvinpäin ilonpilaaja pysyy poissa =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme miehen kanssa juuri koskaan osallistu vapaaehtoisiin työajan ulkopuolella järjestettyihin tapahtumiin. Olemme tehneet päätöksen priosisoida perheaika sekä yhteinen aika. Pikkujouluissa ymd kerkesimme käymään vuosia ennen lapsi ja lasten ollessa selkeästi isompia käymme varmaan jälleen. Aikansa kutakin. Viihdymme molemmat hyvin työpaikoilla, meillä on hyviä ja mukavia työkavereita, emmekä edes ole introverttejä.
Hyvä esimerkki ällöttävästi symbioosisuhteesta, jossa minä = me.
Kuka teidän kanssa edes haluaisi juhlia, huoh...
No olemme kuitenkin eri työpaikoissa, joten tuskin tämä "ällöttävä symbioosisuhteemme" häiritsee työkavereitamme :) Työmatkoilla lähdemme toki mukaan, koska ei sieltä kotiinkaan pääse.
Tälläisesta valittavat ovat vaan itse kateellisia, kun heidän puolisonsa viipeltää kaiket viikonloput omissa riennoissaan ja kommentoija hoitaa yksi lapsia kotona.
Mä en halua viettää vapaa-aikaani työporukassa. Ihan riittävästi kuluu aikaa heidän kanssaan jo nyt työpäivän aikana. Sellaisiin asioihin osallistun mielelläni joka ei vie vähäistä vapaa-aikaani. Varsinkin kun työmatkaan jo kuluu tunti yhteen suuntaan, omalla autolla on kuljettava ja aamulla pitää nousta viideltä, ja pikkujoulut on aina keskellä viikkoa, niin ei paljoa kiinnosta..
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini juuri tästä puhui, kuinka ei enää halua lähteä työpaikkansa pikkujouluihin, kun joka kerta siellä aletaan kuppikunnissa puhumaan muista työtovereista pa'kaa. Lisäksi aina kännätään ja hölmöillään, jonka jälkeen töihinpaluu on aina yhtä awkward. Vaikkei itse olisi hölmöillyt, niin myötähäpeä toisia työkavereita kohtaan on melkoinen. Ja eiköhän tuolla ole myös ikälisä, sillä työkaverit alkavat olemaan sen verran nuorempaa porukkaa, ettei osaa enää mummoihmisenä sinkkuelämän rientoihin ja ajatuksiin mukautua.
En ole käynyt missään,koskaan työpaikan järjestämissä,ei vaan kiinnosta.Vapaa-aikani menee omissa touhuissa.
Epäsosiaalista passiivisagressiivista käytöstä. Yhteisöstä poissulkeutuvat yksilöt kuuluvat riskiryhmään mielenterveysongelmien osalta. Luultavasti historiassa jotain ongelmia mt kanssa. Ei uskalleta tunnustaa, että pikkujoulun kaltaiset tilanteet saattavat laukaista maniaa tai jotain muita mt- oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme juutalaisia emmekä vietä joulua, joten miksi meidän pitäisi edes lähteä työpaikkojemme pikkujouluihin???
Siksi koska en halua katsella työkavereita vapaa-ajallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä on varmasti monia. Omalla kohdallani ihan vaan se, etten ensinnäkään juo enkä pidä kovana introverttina muutenkaan porukalla juhlimisesta, varsinkin jos ei kaikki työkavereista ole ihan samalla aaltopituudella välttämättä.
Ja lisäksi tiedän kyllä jo kokemuksesta, että vaikka lähtisinkin johonkin niin se vaivaannuttaa myös muita ihmisiä, koska olen melko tylsä ihminen enkä lainkaan "nautiskelija" edes omissa oloissani.
Ennen kävin. Sitten meni hermot
1. Työkavereihin, jotka puhuvat p*skaa kaikista, en halua, että he tietävät melkein mitään yksityiselämästäni, koska kaikki väännellään negatiiviseksi.
2. Kännissä puolisoitaan pettäviin. Sitten tullaan seuraavana päivänä häntä koipien välissä kyselemään että et kai kerro kenellekään, mitä näit. Näiden kanssa on vaikea työskennellä, koska en arvosta heitä enää samalla tavalla kuin ennen.
Joten yllämainituista syistä olin jo "luvannut mennä muualle sinä päivänä. Harmi kun kaikki tapahtuu aina samaan aikaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat ihmiset jotka eivät osallistu mihinkään yhteishenkeä luovaan toimintaan ovat niitä, jotka tyypillisesti valittavat työpaikalla itse luomastaan huonosta ilmapiiristä.
Siis oikeesti? "En osallistu kun ei kiinnosta nähdä näitä ihmisiä kuin työajalla. Työkaverit eivät ole kavereita. Olen vaan töissä täällä." Miten sitoutumatonta, lyhytnäköistä ja ylimielistä porukka voi olla. Jättäisin palkkaamatta tuollaiset.
Jollakin voi olla niin mustasukkainen puoliso ettei voi sen takia osallistua. Mulla oli työkaveri jonka mies toi sen töihin joka aamu ja haki minuutilleen kun työaika päättyi. Lisäksi soitteli monta kertaa päivässä. Hyvin ahdistavaa myös sivulliselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osallistu, koskaa haluan itse päättää, kenen kanssa vietän vapaa-aikani.
Itselläni on niin paljon mielekästä vapaa-ajan puuhaa, että yhteiset riennot jäävät toiselle sijalle.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.
Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.
Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.
Ei vttu miten sinäkin olet tällä palstalla? Huomaatko miten outoja ajatuksesi ovat? Oletko narsisti kenties? Ne haluaisivat kaikki samanlaisiksi. Joka tapauksessa alapeukuista onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vakava ihminen niin töissä kuin vapaa-ajallakin. On muillekin parempi, että sinne juhliin menee ne puheliaat iloiset sosiaaliset ihmiset. Minä tällaisenä vakavana mököttäjänä vain pilaisin muiden juhlahengen.
Olin kerran. Se riitti: 1) Pomo itki gännissä 2) Työpaikan mulkku oli vieläkin ääliömpi kännissä 3) Työkaveri petti avopuolisoaan toisen kanssa ja setvi itkien asiaa viikko tolkulla yhteisellä työpisteellä.
Olen aikuinen, en jaksa kuvatunkaltaista salkkari-draamaa oikeassa elämässä. + työnteko sujuu joutuisammin, jos pystyn pikkujoulujen jälleenkin, kunnioittamaan esimiestäni.
Itse en jaksa katsella ryyppäämistä ja valitusta siitä, ettei minulla ole ajokorttia. Jos menen, menen pariksi tunniksi, pääsen alta pois.
Minusta suurin osa massakokoontumisista on kamalaa ajanhukkaa. Yleensä luen mieluummin kotona kirjaa vaikka merlot-lasillisen kera.
Miksi joka työpaikalla on se yksi tai kaksi, jotka tekevät numeron siitä, jos joku ei tule? Yleensä se on suurimmalle osalle samantekevää.
Taattua palstaa: on ihan ok haukkua juhlivat työkaverit typeriksi, juopoiksi, vihamielisiksi ja ties miksi, VAIKKA ei juhliin itse osallistuisikaan. Sen sijaan ei ole ollenkaan ok iloita näiden marttyyrien poissaolosta firman juhlissa, siitä he loukkaantuvat :D
Hyvä esimerkki ällöttävästi symbioosisuhteesta, jossa minä = me.
Kuka teidän kanssa edes haluaisi juhlia, huoh...