Lue keskustelun säännöt.
En osaa deittailla
19.02.2026 |
Kiinnostun ihmisestä enkä ymmärrä että pitäisi tapailla muitakin, opetella pelisääntöjä, todella, pitäisi ryhtyä johonkin outoon peliin, eikä saa olla liian saatavilla, ei saa vastata viesteihin heti ettei vaikuta epätoivoiselta, ei saa antaa tunteille liikaa valtaa...enkä tajua miksi sanotaan asioita joita ei tarkoiteta, onko todella vain tarkoitus päästä sänkyyn ja kauniit sanat lausutaan vain sen takia? Pettymystä aina vaan ja huijattu olo. Jos ihastun, en etsiskele muita vaihtoehtoja enkä kaipaa huomiota muilta kuin ihastukseni kohteelta. Myöskin ihastuminen on mielestäni vahva sana eikä mikään kepeä vitsi. Jotkut leikkivät toisten tunteilla ilmeisesti itseään kohottaakseen. Julmaa.
Kommentit (13)
Mäkään en halua pelata. Se on päätös. Joten sitten on vaan elettävä sen oman päätöksensä kanssa. Vastaan myös viesteihin silloin kun ne luen, muuten ehkä unohtaisin vastata kokonaan. Enkä jaksa pelata siinäkään. Tai halua pelata. Se ettei halua osallistua ihmispeliin voi jonkun mielestä vaikuttaa epätoivolta mutta siinäpä tulkitsevat sen niin sitten.
Aika helvetin hirveä maailma kyllä, mutta ei pidä valittaa jos itse sinne astuu. Epäinhimillisen vahva saa kyllä olla ettei mene rikki ja pysyisi silti sydän auki. Vaaditaan vastakkaisia ominaisuuksia siinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisukeskeinen toiminnan mies ei deittaile eikä etenkään pelaa yläasteteinien sosiaalisia pelejä ja testaile. Listataan ranskalaisin viivoin tavoitteet sekä toimenpiteet ja laitetaan hihat heilumaan. Vässykkämiehet valehtelevat ja juoruavat silmät ja korvat täyteen kynttiläillallisilla ja taidenäyttelyissä. Myös naisten track record kannattaa selvittää, onko historiassa enemmän leukojen heilumista tuulessa kuin päämäärätietoista toimintaa. Tämäkös se ärsyttää La Promesa-Kauniit ja rohkeat TV-sarjoista käyttäytymismallinsa hakeneita some-naikkosia.
Ainoa voittava siirto on olla pelaamatta.
Jaan samat ajatukset alkuperäisen kirjoittajan kanssa, minkä vuoksi en ole koskaan ollut suhteessa tytön kanssa, johon olisin todella kiinnostunut tai josta pitäisin. Se saisi minut tuntemaan oloni tyhmäksi; minulta puuttuu turvallisuudentunnetta ja luottamusta naisiin. Minulla on ollut elämässäni vain yksi nainen, ja se on vaimoni. En tietenkään rakasta häntä. Jos rakastaisin vaimoani, minusta saattaisi tulla idiootti tässä pitkäaikaisessa suhteessa.
M78
Mulla on aina seurustelut alkaneet niin, että jos ekan tapaamisen jälkeen on haluttu nähdä toisenkin kerran niin se on sitten seurustelua, eikä kumpikaan säädä enää muuta. EIkä siitä edes ole tarvinnut erikseen sopia, vaan on ollut itsestään selvää kummallekin. Jos jää tapailuasteelle, niin ei se sitä ikinä sen kummemmaksi muutu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina seurustelut alkaneet niin, että jos ekan tapaamisen jälkeen on haluttu nähdä toisenkin kerran niin se on sitten seurustelua, eikä kumpikaan säädä enää muuta. EIkä siitä edes ole tarvinnut erikseen sopia, vaan on ollut itsestään selvää kummallekin. Jos jää tapailuasteelle, niin ei se sitä ikinä sen kummemmaksi muutu
Eipä mene enää nykymaailmassa noin kun tinderin takia jokaisella on valmiina jo 4 muuta tapailusuhdetta kun tapaavat sut.
Oli pakko poistaa tinderi ahdistuksen vuoksi. Stalkkaajista kokemusta ja se "sinua katsellaan" oli yhtenä aamuna vähän liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina seurustelut alkaneet niin, että jos ekan tapaamisen jälkeen on haluttu nähdä toisenkin kerran niin se on sitten seurustelua, eikä kumpikaan säädä enää muuta. EIkä siitä edes ole tarvinnut erikseen sopia, vaan on ollut itsestään selvää kummallekin. Jos jää tapailuasteelle, niin ei se sitä ikinä sen kummemmaksi muutu
Niin se mullakin on mennyt, mutta olen seurustellut viimeksi varmaan vuonna 2010 tai jotain. En itse asiassa ole sillälailla nykytyyliin edes deittaillut koskaan, että olisi erikseen sovittu treffit. Tavannut arkielämässä tai yöelämässä vaan kivoja tyyppejä ja sitten on juttu alkanut tai ei. Nykyään vaikuttaa kauhean vaikealta tuo tapaaminen. En varmaan itse edes osaisi jutella mitään semmoisilla kahviladeiteillä tai jollain, ihan vieraan ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jaan samat ajatukset alkuperäisen kirjoittajan kanssa, minkä vuoksi en ole koskaan ollut suhteessa tytön kanssa, johon olisin todella kiinnostunut tai josta pitäisin. Se saisi minut tuntemaan oloni tyhmäksi; minulta puuttuu turvallisuudentunnetta ja luottamusta naisiin. Minulla on ollut elämässäni vain yksi nainen, ja se on vaimoni. En tietenkään rakasta häntä. Jos rakastaisin vaimoani, minusta saattaisi tulla idiootti tässä pitkäaikaisessa suhteessa.
M78
Mitä ihmettä sinä mössötät?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, on muitakin jotka ajattelee näin. Hyvä🌞
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina seurustelut alkaneet niin, että jos ekan tapaamisen jälkeen on haluttu nähdä toisenkin kerran niin se on sitten seurustelua, eikä kumpikaan säädä enää muuta. EIkä siitä edes ole tarvinnut erikseen sopia, vaan on ollut itsestään selvää kummallekin. Jos jää tapailuasteelle, niin ei se sitä ikinä sen kummemmaksi muutu
Eipä mene enää nykymaailmassa noin kun tinderin takia jokaisella on valmiina jo 4 muuta tapailusuhdetta kun tapaavat sut.
Nykyinen seurusteluni alkoi Tinderistä 2 vuotta sitten, olen 55v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en edes halua osata "deittailla". Olen ollut sinkku viimeksi 80-luvulla ennen kuin erosin muutama vuosi sitten yli 30 vuotta kestäneestä suhteesta, ja tuntuu että maailma on mennyt ihan hulluksi tänä aikana. Totta kai haluaisin uuden kumppanin, mutta jos en tapaa jotakuta luonnostaan jossain, en todellakaan mene minnekään Tinderiin tms. Sinkkutapaamiset olisivatkin eri asia, mutta täällä ei järjestetä sellaisia lähimaillakaan.
Se on kuule akka niin että jos me nyt aletaan päivämääräilemään, niin muita ei stten tapailla. Siihen katsoen että päivämääräily johtaa kuule kihlaukseen ja kihlaus johtaa avioliittoon.