Lue keskustelun säännöt.
Miksi joka työpaikkalla on aina se yksi tai pari, jotka eivät lähde mihinkään yhteisiin tapahtumiin?
05.12.2016 |
Kyselin etukäteen, ketkä tulossa pikkujouluihin. Ja työkaverini vaan totesi "en taida tulla". Juu se on tiedetty jo 5v, turhaa kai sitä on enää kysyä.
Kommentit (238)
Mulla muumioporukkaa töissä.En vaan kestäis.Sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oo koskaan ollu. En tunne työkavereitani eikä mulla ole mitään mielenkiintoa hengata niiden kanssa. Ikäeroakin on kaikkiin vähintään 20 vuotta. Kaiken ton lisäksi mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko enkä ole hyvä ihmisten kanssa. Viihdyn yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.
Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.
Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.
Ei herranjestas. Onko tämänkaltaisia aikuisia oikeasti olemassa ( joo tiedän, että työpaikka kiusaajia on olemassa, joten kai tämä vastasi jo itsekkin omaan kysymykseen ) . Järkyttävää miten aikuiset ihmiset työelämässä ovat kuin jonkun 15 vuotiaan tasolla. Ei sitten ehkä tule mieleen,
että se ongelma olisi ehkä teissä ? Lukekaapas nyt vähän tuota teidän tekstiä ja miettikää miltä tuo kuulostaa. Te ette selvästikään siedä erilaisia ihmisiä ja oletteko te näitä lampaita jotka pyörii ja on samaa mieltä toistenkanssa kaikesta, eivätkä halua ottaa kontaktia
ulkopuoliseen ettei leimaannu samanlaiseksi? Tuosta tekstistä kyllä saan sellaisen kuvan, etten itsekkään viihtyisi tuon kaltaisen ihmisten seurassa. Jos olisin sinun saappaissa antaisin hänelle aikaa ja yrittäisin saada hänet rentoutumaan. Itse yrittäisin pitää keskustelua yllä ja antaa hänen reakoida miten reakoi. Pyytäisin aina samaan pöytään istumaan vaikka viereeni. Olen saanut ainakin itse tuonkaltaisen ihmisen puhumaan, olemaan avoimenpi päivä päivältä kun olen antanut tämän rauhassa tutustua ilman ryhmäpaineinta.
Olen ihan normaali ihminen,mutta en pidä työkavereistani.On epämiellyttävää kun joku tunkee kuulustelemaan kasvissyönnistäni tms. tai selittämään omia lomajuttujaan tai lasten sairauksia.Mieluummin yksin.
Jos kutsuttaisiin puoliso myös ja juhlat olisivat arvokkaat, niin sitten
En liity, koska työkavereista suurin osa on ihan helvetinmoisia juntteja, joiden jutut pyörii autojen, viinan ja pillun vonkaamisen ympärillä. Ei kiinnosta niiden urpojen kanssa iltaa viettää, vaikka ulkona tykkään käydäkin. Mielummin heitän päästä jonkun kissanristiäisen, että ei tarvitsisi osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella on muutakin elämää kuin se työporukka. Sitten on entisiä alkoholisteja, jotka ei halua tulla viinaa sisältäviin tilaisuuksiin.
Tuntuu olevan Suomessa jotenkin arvostettua että jaksaa juoda firman tilaisuuksissa alkoholia koko illan.
Että työkaveria turpaan kännissä ja sitten oksennetaan kotimatkalla... Tämmöstä on suomalaisten juhlimiskulttuuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.
Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.
Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.
Ei herranjestas. Onko tämänkaltaisia aikuisia oikeasti olemassa ( joo tiedän, että työpaikka kiusaajia on olemassa, joten kai tämä vastasi jo itsekkin omaan kysymykseen ) . Järkyttävää miten aikuiset ihmiset työelämässä ovat kuin jonkun 15 vuotiaan tasolla. Ei sitten ehkä tule mieleen,
että se ongelma olisi ehkä teissä ? Lukekaapas nyt vähän tuota teidän tekstiä ja miettikää miltä tuo kuulostaa. Te ette selvästikään siedä erilaisia ihmisiä ja oletteko te näitä lampaita jotka pyörii ja on samaa mieltä toistenkanssa kaikesta, eivätkä halua ottaa kontaktia
ulkopuoliseen ettei leimaannu samanlaiseksi? Tuosta tekstistä kyllä saan sellaisen kuvan, etten itsekkään viihtyisi tuon kaltaisen ihmisten seurassa. Jos olisin sinun saappaissa antaisin hänelle aikaa ja yrittäisin saada hänet rentoutumaan. Itse yrittäisin pitää keskustelua yllä ja antaa hänen reakoida miten reakoi. Pyytäisin aina samaan pöytään istumaan vaikka viereeni. Olen saanut ainakin itse tuonkaltaisen ihmisen puhumaan, olemaan avoimenpi päivä päivältä kun olen antanut tämän rauhassa tutustua ilman ryhmäpaineinta.
Olen ihan normaali ihminen,mutta en pidä työkavereistani.On epämiellyttävää kun joku tunkee kuulustelemaan kasvissyönnistäni tms. tai selittämään omia lomajuttujaan tai lasten sairauksia.Mieluummin yksin.
Tiedän, että on sellaisia ihmisiä jotka viihtyy yksin, mutta ainakin omassa yllämainitussa sain selville, että kyseessä on vain ujo ja epävarma ihminen joka ei tunne kuuluvansa samaan porukkaan. Kyllä varmasti olisi sanonut jossain välissä, että viihtyy enemmän yksin ja selittänyt tilanteen miksi. Tällöin olisin jättänyt hänet sitten rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei paljon kiinnosta lähteä juhliin, missä pikkujouluruokana on hampurilaiset ja pukuteemana lännen varusteet :D
Vaikka olen vielä nuori, niin en voi käsittää tätä, että pikkujouluissa mennään syömään hampurilaisia. Luulisi sen olevan arvokkaampi juhla. Hampurilaisia saa syödä yöllä, kun mennään yökerhosta käymään mäkkärillä.
Kuten moni muukin haluan pitää tietynlaista etäisyyttä työkavereihin. Olen ollut pitkään nykyisessä työpaikassani enkä ole osallistunut yksiinkään pikkujouluihin. Eipä tuo ole estänyt työkavereihin tutustumasta.
Nuorempana kävin muutamissa pikkujouluissa vain todetakseni, että parempi pysyä poissa. Yhtä surkeaa hauskanpitoa kuin vapunvietto.
Käytän itse alkoholia, mutta en ymmärrä, että sitä pitää kaksin käsin kiskoa.
Toki työpaikat ovat erilaisia ja nämä pikkujoulut samoin. Oman työantajayritykseni bileiden laadun tiedän. Pakkohan sitä johonkin on ollut matkanvarrella osallistua kuten henkilöstöpäiviin jossain korpihotellissa. Meno yöllä on tosiaan kuin luokkaretkelle lähteneillä teineillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen osallistuin kaikkiin työpaikan pippaloihin innokkaasti. Sitten ihastuin työkaveriin ja pakithan tietty sain. Sen jälkeen en ole osallistunut mihinkään kun töissäkin tämän naisen näkeminen ahdistaa liikaa. En uskalla edes kokeilla miltä tuntuisi pienessä pöhnässä, isosta puhumattkaan, voisi lähteä mopo käsistä lopullisesti ja seuraukset ikävät, itselleni. Jätän siis juhlimiset väliin itseäni suojellakseni.
Vapaaehtoisesti en lähde mihinkään työpaikan pippaloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhassa työpaikassa lopetin käynnit, kun en halunnut olla missään tekemisissä työpaikan kanssa vapaa-aikana. Jälkikäteen ajateltuna se oli ihan outo päätös, koska kaikki tapahtumat olivat ainoastaan oman pienen ihanan työporukan keskinäisiä tapahtumia. Ahdisti näköjään se näkymätön yhteys työkavereista työnantajaan.
Sen jälkeen on kokeiltu uusien työpaikkojen tapahtumia ja saatu selville, millä tasolla pitää olla työkaverillisuus, että itse viihtyisi niiden kanssa vapaa-aikanakin. Silloin kun olen jollekin kiinnostava henkilö, enkä sattumalta samassa työpaikassa oleva kollega, voin taas harkita rientoihin osallistumista.
Eivät halua nähdä tai olla tekemisissä ilkeiden ja viddumaisten työkaverien enää vapaa-ajallaan kun ei ole pakko eikä siitä makseta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joka työpaikalla on aina ne pari tyyppiä, jotka on niin kovin kiinnostuneita muiden tekemisistä?
Olen töissä tekemässä töitä, että saan rahaa, jolla elätän itseni ja perheeni. En ole seurustelemassa tai tutustumassa ihmisiin sen lähemmin, eikä kiinnosta viettää aikaa työkaverieni kanssa, vaikka heistä suurinosa ihan mukavia ihmisiä onkin.
Mikä vaivaa ihmistä, joka tekee tällaisen aloituksen tai joka ihmettelee, miksi kaikki eivät osallistu työpaikan kekkereihin? Meillä on todella ihana työporukka ja töissä kaikilla on mukava yhteishenki, kaikki osallistutaan kahvitauolle yhdessä jos vaan mahdollista. Mutta silti on pari hiljaisempaa tapausta, jotka eivät käy juhlissa ja todellakaan kukaan ei sitä edes ihmettele. Mitä se meille kuuluu, jos eivät halua viettää vapaa-aikaansa firman juhlissa? Työyhteisömme on pieni, alle 20 hlöä joten kaikki tuntee toisensa.
Ei ole tullut edes mieleen pohtia, miksei joku käy. Jotenkin aloituksesta tulee mieleen naishlö joka on kiinnostunut jostain työpaikkansa miehestä ja ärsyyntyy siitä, kun ko.mies ei koskaan käy firman bileissä että pääsisi iskemään. Mitään muuta syytä en oikein osaa keksiä, että joku edes miettisi moista.
Olen joskus ollut mun miehen avecina sen firman juhlissa, mies on siis ylempi toimihenkilö. En ihmettele yhtään, miksei mun mies halua niissä juhlissa käydä koska joka kerta joku miehen alaisen alainen tulee aukomaan päätä kännissä ja heittämään jotain porvarivitsiä tai läppää idioottiinsinööreistä. Miksi kukaan haluaisi vapaailtanaan juhlia ihmisten kanssa joista ei edes pidä? Käy kyllä oman pienen työyhteisönsä illallisilla jne. mutta koko firman isot kinkerit skippaa, ja ymmärrän täysin miksi.
Meillä työpaikan pikkujoulut on taasen aina tosi skarpit, ehkä liiankin, sillä ruokailun lisäksi huimimmat tapaukset juo max pari alkoholijuomaa, suurin osa ihan vesilinjalla. Toisaalta, eipähän kukaan örvellä tmv. ;)
Vierailija kirjoitti:
Ennen osallistuin kaikkiin työpaikan pippaloihin innokkaasti. Sitten ihastuin työkaveriin ja pakithan tietty sain. Sen jälkeen en ole osallistunut mihinkään kun töissäkin tämän naisen näkeminen ahdistaa liikaa. En uskalla edes kokeilla miltä tuntuisi pienessä pöhnässä, isosta puhumattkaan, voisi lähteä mopo käsistä lopullisesti ja seuraukset ikävät, itselleni. Jätän siis juhlimiset väliin itseäni suojellakseni.
Ja naiset ihmettelevät miksei työkaverimies tee aloitetta hänelle...
Vierailija kirjoitti:
Kyselin etukäteen, ketkä tulossa pikkujouluihin. Ja työkaverini vaan totesi "en taida tulla". Juu se on tiedetty jo 5v, turhaa kai sitä on enää kysyä.
Miksi nämä, jotka käyvät joka juhlassa, loukkaantuvat siitä ettei joku käy? Miksi se aiheuttaa ärsytystä?
Ei herranjestas. Onko tämänkaltaisia aikuisia oikeasti olemassa ( joo tiedän, että työpaikka kiusaajia on olemassa, joten kai tämä vastasi jo itsekkin omaan kysymykseen ) . Järkyttävää miten aikuiset ihmiset työelämässä ovat kuin jonkun 15 vuotiaan tasolla. Ei sitten ehkä tule mieleen,
että se ongelma olisi ehkä teissä ? Lukekaapas nyt vähän tuota teidän tekstiä ja miettikää miltä tuo kuulostaa. Te ette selvästikään siedä erilaisia ihmisiä ja oletteko te näitä lampaita jotka pyörii ja on samaa mieltä toistenkanssa kaikesta, eivätkä halua ottaa kontaktia
ulkopuoliseen ettei leimaannu samanlaiseksi? Tuosta tekstistä kyllä saan sellaisen kuvan, etten itsekkään viihtyisi tuon kaltaisen ihmisten seurassa. Jos olisin sinun saappaissa antaisin hänelle aikaa ja yrittäisin saada hänet rentoutumaan. Itse yrittäisin pitää keskustelua yllä ja antaa hänen reakoida miten reakoi. Pyytäisin aina samaan pöytään istumaan vaikka viereeni. Olen saanut ainakin itse tuonkaltaisen ihmisen puhumaan, olemaan avoimenpi päivä päivältä kun olen antanut tämän rauhassa tutustua ilman ryhmäpaineinta.