Miksi joka työpaikkalla on aina se yksi tai pari, jotka eivät lähde mihinkään yhteisiin tapahtumiin?

Käyttäjä3474 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyselin etukäteen, ketkä tulossa pikkujouluihin. Ja työkaverini vaan totesi "en taida tulla". Juu se on tiedetty jo 5v, turhaa kai sitä on enää kysyä.

Miksi nämä, jotka käyvät joka juhlassa, loukkaantuvat siitä ettei joku käy? Miksi se aiheuttaa ärsytystä?

Paras oli se "ei ole normaalia,sillä on ongelmia",huoohhoihhoih...

Työkaverit on työkavereita, en välitä viettää vielä vapaa-aikani heidän kanssa. En pidä juhlimisesta muutenkaan enkä juovuksissa olevista ihmisistä. 7 vuotta ollut nyt kyseisellä paikalla töissä ja kertaakaan en ole osallistunu näiden rientoihin

En pysty valvomaan. Koko rytmi menee sekaisin jos yritän valvoa. Väsyn isossa porukassa. Baarissa ei kuule toisen puhetta. En käytä alkoholia (no se ei olisi este). Mulla on tosi kivat työkaverit kyllä.

Työkaverit on pääosin työkavereita, joten en ole katsonut tarpeelliseksi osallistua mihinkään työpaikan kissanristiäisiin ellei siitä makseta rahaa. 

Vapaa-aikaa minulla on melko vähän ja vietän sitä tosiaan sitten mieluummin perheen ja ystävien kanssa. Toki osa työkavereista on tullut vuosien varrella läheisiksi ystävikseni ja heidän kanssa vietämme omat pikkujoulut.

Mä olen tälläinen. Olen suhteellisen sosiaalinen töissä, ei yhtään todella läheistä työkäveria. Muutama läheisempi, mutta lähes kaikkien kanssa tulen toimeen.  En näe heistä ketään vapaa-ajalla. 

Vietän töissä useita tunteja viikossa, ensisijaisesti teen töitä. Vapaahetkinä keskustellaan muustakin,mutta jos kiirettä niin keskityn työhön. En kaipaa muuta yhtenäisyyden kokemusta työyhteisön ihmisten kanssa. Minun läheisimmät ystäväni tulevat lapsuudesta. varmasti tarpeeni täyttyy heidän kanssaan, on syvällinen vuosien tuntemisesta. Ehkä koen ettei pinnallisemmalle toveruudelle ole tarvetta elämässäni, enkä jaksa alkaa tutustua syvällisemmin uusiin ihmisiin.

Hoidan työni hyvin. Olen iloinen ja osallistuva työkaveri. Pidän työstäni ja työkavereistani.

Mutta miksi ihmeesssä minun pitäisi sen 8 tunnin ulkopuolella hengailla sen porukan kanssa?

Nuorena jaksoin käydä työpaikkojen illanvietoissa. Sitten tuli ikää eikä baari-illat enää ihmeemmin kiinnostaneet. Viimeisessä työpaikassa työpaikan johto oli päättänyt, että joka tiimillä pitää olla hyvä yhteishenki. Harmi vaan, että työaikaa ei saanut käyttää yhteishengen nostatukseen vaan sitä varten piti "spontaanisti" keksiä vapaa-ajalle aktiviteettia. Ei se yhteishenki ylhäältä päin käskyttämällä tule.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena jaksoin käydä työpaikkojen illanvietoissa. Sitten tuli ikää eikä baari-illat enää ihmeemmin kiinnostaneet. Viimeisessä työpaikassa työpaikan johto oli päättänyt, että joka tiimillä pitää olla hyvä yhteishenki. Harmi vaan, että työaikaa ei saanut käyttää yhteishengen nostatukseen vaan sitä varten piti "spontaanisti" keksiä vapaa-ajalle aktiviteettia. Ei se yhteishenki ylhäältä päin käskyttämällä tule.

Tämä on pahin.Toinen kertoo toisen puolesta mikä on "hauskaa".

Ekassa vakipaikassani kävin pippaloissa. Siitä vaan tuli sellaista, että parista työkaverista tuli hyvät kaverit (ja on edelleenkin), mutta kun työasiat ei sitten jääkään konttorille vaan alkaa tulla vapaa-ajalle, siinä on burnoutin riski. Se työasioiden ruotiminen vapaa-ajalla alkoi ahdistaa mua. Joten seuraavalla työpaikalla jätin kaikki juhlat väliin, jos ei ollut kyse jostain mieluisasta esityksestä. En ole sen koommin tutustunut työpaikan ihmisiin kuin kaffehuoneessa.

Toinen syy on se, että asuinkuntani ei ole Hesa mutta työpaikka on Hesassa, jonne päiväsaikaan kyllä pääsee julkisilla, mutta yöllä juhlista palatessa omaan kuntaan onkin sitten ihan toinen juttu. Autokin mulla on, mutta jokainen stadissa asioinut tietää parkkiongelmat. En halua autoani jättää junaradan varteen palatakseni sitten yömyöhällä jollain juoppojunalla kotiin. Niillä tuli liikuttua toisessa työpaikassani ihan tarpeeksi.

Olen itse yksi heistä, jotka eivät lähde mihinkään työpaikan järjestämiin vapaa-ajan tapahtumiin. Toisin kuin ketjussa aiemmin ehdotettu, en ole henkisesti epävakaa eikä taloudellisestikaan osallistuminen ole ongelma. Minulle vain riittää työkavereiden näkeminen juurikin työajan verran. Omat kaverit ovat sitten niitä, joiden kanssa haluan viettää vapaa-aikani.

Oma äitini juuri tästä puhui, kuinka ei enää halua lähteä työpaikkansa pikkujouluihin, kun joka kerta siellä aletaan kuppikunnissa puhumaan muista työtovereista pa'kaa. Lisäksi aina kännätään ja hölmöillään, jonka jälkeen töihinpaluu on aina yhtä awkward. Vaikkei itse olisi hölmöillyt, niin myötähäpeä toisia työkavereita kohtaan on melkoinen. Ja eiköhän tuolla ole myös ikälisä, sillä työkaverit alkavat olemaan sen verran nuorempaa porukkaa, ettei osaa enää mummoihmisenä sinkkuelämän rientoihin ja ajatuksiin mukautua.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla sekin, ettei ole rahaa. Ostaa jotain rättiä päälleen, laittautua, maksaa ruoka ja juoma.

Maksaa ruoka ja juoma?? En minäkään sellaisiin pikkujouluihin menisi missä pitää itse maksaa ruuat ja juomat! Eipä ole kohdalle onneksi osunut niin köyhiä pippaloita. 

Työkaverit ovat muodostaneet kuppikuntia, joihin en kuulu. Olisi todella tylsää lähteä mukaan, kun olisin kuitenkin se ulkopuolinen. Olen toki joskus ollut työpaikan pikkujouluissa, siellä sitä pikkuhönössä haukuttiin muissa pöydissä istuvia työkavereita. Ei olleet kovin kivat juhlat.

itse jätän kaikki tämmöiset väliin koska ei vaan kiinnosta. Olen ekstrovertti ja ei sinällään ole mitään vastaan jos tehtäisiin jotain yhdessä. Olen valtiolla töissä ja meillä on susisurkeat pikkujoulut, budjetti on joku 20€ nassuli ja sitten ei voi tehdä mitään. Olisi kiva jos käytäisiin syömässä tai mentäisiin teatteriin, mutta en omia eurojani laita mihinkään työpaikan tapahtumiin. Entisessä duunissani käytiin eka jossain yhteisessä urheiluaktiviteetissa tai vastaavassa ja sitten syömään ja teatteriin ja lopulta halukkaille oli piikki auki baarissa. Nyt on niin kälynen meininki ja kyräily on sitä luokkaa, työkaverini ovat tosi kuivia tyyppejä ja en oikeasti edes halua tutustua. Minua on myös kiusattu paljon töissä, koska en ole "tavan tallaaja" näiden 20-60v työntekijöiden silmissä kun olen ollut hienoissa töissä (yksityisellä tulospalkatussa myyntityössä) ja opiskelen ja en ole tullut tänne jäädäkseni. En vaan halua tuhlata aikaani näiden ihmisten kanssa. Käyn myös syömässä yksin ja vaivaannun jos joku tunkee samaan pöytään, usein istun luurit päässä ja katson tubea. En halua kertoa itsestäni näille ihmisille, jotka ovat tämän reilun vuoden aikana vaan koittaneet tehdä elämästäni helvettiä. Minua ei kiinnosta elämänkoululaisten dokaaminen ja intoilu siitä että on pikkujoulut. Tyhypäivänä olin kipeä, olisi ollut hot jooga tai kiipeilyrata. Olisi ollut varmasti siistiä!

Käytän vapaa-aikani mieluummin opiskellen ja tehden asioita joista pidän ja jotka vievät minua eteenpäin. Istuminen malmin kapakassa kuunnellen ruikutusta kun teiniäidin valkoisiin legginseihin tuli tahra ja uusia ei voi ostaa koska palkka on pieni ja kaikki on kakkaa, ei vaan kiinnosta

Minua ei tämänlainen ihminen häiritse yhtään. Jokaisella on oikeus olla menemättä mukaan. kun on kaikenlaista päsmäriä ja luonnehäiriöistä kiukuttelijaa ja drama queenia joutunut vuosien varrella kohtaamaan ja sietämään, niin nämä hiljaisemmat ja yksityisemmät persoonat nousevat arvoonsa mukavina ja helppoina työkavereina, joilla lähes aina on asialinja.

Kaikkia ei vaan kiinnosta. Itse olen työporukan mukana aina virkistyspäivillä, mutta pikkujoulut ym. kissanristiäiset jätän väliin. Suuresti tähän vaikuttaa sekin, että työnantaja ei kustanna mitään pikkujouluista ja sitten kun niitä työkaverit järkkää, niin jokaisen osuus on aina vähintään sen 30 € plus lisäksi joku lahja. Mä käyn mieluummin sitten esim perheen/kavereiden/puolison kanssa vaikka ravintolassa syömässä, jos haluan pikkujouluja viettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.

Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.

Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.

Ei herranjestas. Onko tämänkaltaisia aikuisia oikeasti olemassa ( joo tiedän, että työpaikka kiusaajia on olemassa, joten kai tämä vastasi jo itsekkin omaan kysymykseen ) . Järkyttävää miten aikuiset ihmiset työelämässä ovat kuin jonkun 15 vuotiaan tasolla. Ei sitten ehkä tule mieleen,

että se ongelma olisi ehkä teissä ? Lukekaapas nyt vähän tuota teidän tekstiä ja miettikää miltä tuo kuulostaa. Te ette selvästikään siedä erilaisia ihmisiä ja oletteko te näitä lampaita jotka pyörii ja on samaa mieltä toistenkanssa kaikesta, eivätkä halua ottaa kontaktia

ulkopuoliseen ettei leimaannu samanlaiseksi? Tuosta tekstistä kyllä saan sellaisen kuvan, etten itsekkään viihtyisi tuon kaltaisen ihmisten seurassa. Jos olisin sinun saappaissa antaisin hänelle aikaa ja yrittäisin saada hänet rentoutumaan. Itse yrittäisin pitää keskustelua yllä ja antaa hänen reakoida miten reakoi. Pyytäisin aina samaan pöytään istumaan vaikka viereeni. Olen saanut ainakin itse tuonkaltaisen ihmisen puhumaan, olemaan avoimenpi päivä päivältä kun olen antanut tämän rauhassa tutustua ilman ryhmäpaineinta.

Olen ihan normaali ihminen,mutta en pidä työkavereistani.On epämiellyttävää kun joku tunkee kuulustelemaan kasvissyönnistäni tms. tai selittämään omia lomajuttujaan tai lasten sairauksia.Mieluummin yksin.

Tiedän, että on sellaisia ihmisiä jotka viihtyy yksin, mutta ainakin omassa yllämainitussa sain selville, että kyseessä on vain ujo ja epävarma ihminen joka ei tunne kuuluvansa samaan porukkaan. Kyllä varmasti olisi sanonut jossain välissä, että viihtyy enemmän yksin ja selittänyt tilanteen miksi. Tällöin olisin jättänyt hänet sitten rauhaan.

Miksi sitä pitää sinulle selittää? Täytyy riittää kun sanoo juttuseuralle ei kiitos.

Haluan pitää työ- ja vapaa-ajan erillään. Olen töistä löytänyt yhden ystävän, mutta muut ovat vain kollegoita. Työpaikan pikkujoulut ja muut kissanristiäiset ovat vaivaannuttavia tapahtumia, joihin minulla ei ole kiinnostusta osallistua. Joskus saatan lähteä lasilliselle tai syömään parin työkaverin kanssa, mutta noihin isompiin juttuihin en osallistu.

Niin, en työpaikkaani ole valinnut sen perusteella, ketä siellä on töissä. Näin ollen olisi aika ihmeellistä kuvitella, että niiden työkavereiden kanssa olisi niin ihanaa ja mahtavaa olla.

Tosin tuossa alta kolmekymppisenä olin kyllä bileissä vielä ahkerasti mukana, riippumatta siitä, mitkä bileet oli kyseessä.

Käännetäänpä toisinpäin; miksi ihmeessä oletat, että kaikki osallistuvat yhteisiin tapahtumiin? Veikkaan, että aloittajalle ja muille samoin ajatteleville ei ole käytännössä mitään väliä sille, onko bileissä mukana koko firman porukka vai puuttuuko pari. Kunhan on vain tarve arvostella ihmisiä, joita ei välttämättä biletys kiinnosta tai jotka sinne eivät pääse. Jokaisella on oma syynsä osallistua tai olla osallistumatta, eikä sen pitäisi kuulua kenellekään.