Lue keskustelun säännöt.
Miksi joka työpaikkalla on aina se yksi tai pari, jotka eivät lähde mihinkään yhteisiin tapahtumiin?
05.12.2016 |
Kyselin etukäteen, ketkä tulossa pikkujouluihin. Ja työkaverini vaan totesi "en taida tulla". Juu se on tiedetty jo 5v, turhaa kai sitä on enää kysyä.
Kommentit (238)
Minä ja pari läheisistä työkavereistani on ollut jo kauan samassa firmassa. On sitä aiemmin vaikka missä kekkereissä käynyt mutta nykyään ei vaan huvita eikä jaksa, mieluummin sitä iltaa viettää kotona hyvän kirjan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkujouluista jättäytyvä mies kertoo syitä:
- Ruoka. Usein pikkujouluissa tarjotaan jouluruokaa, joka ei uppoa sitten mitenkään. Hyvä normaali ravintolaruoka tai eksoottinen ruoka kelpaisi, en pidä rosollista, laatikoista, graavi- ja lipeäkalasta... Jäisin nälkäiseksi perinteisen jouluruoan kanssa.
- Lapselliset leikit. Ei kiitos "ryhmäytymistä edistäville" typerille leikeille, yhteislauluille, halvoille ja/tai ääliöhumoristisille pikkujoululahjoille. Aikuiset ihmiset istumassa tonttulakit päässä odottaen joulupukkia - priceless.
- Alkoholi. Pidän viskistä, viinistä, oluista, erilaisista likööreistä - mutta vain maisteluna, tai jos annosten määrä oikeasti jää muutamaan. En tykkää omasta olotilastani humalassa, jos mahdollista minusta tulee lisäksi kännissä vieläkin hiljaisempi ja ahdistuneempi, eikä se ole enää muidenkaan mielestä hauskaa. En pidä yleensä ottaen humalaisista ihmisistä, vaikka he olisivat miten tuttuja. Ja ne humalaiset taas eivät ymmärrä niitä, jotka eivät halua olla änkyräkännissä.
Minulle sopiva pikkujoulutapahtuma olisi joku ei-hampaat-irvessä-liikunta, kuten keilailua, curlingia tai muuta rentoa pelailua. Vaihtoehtoisesti teatteri, musiikki- tai stand up -keikka (pitäisin myös linna- tai museokierroksista, mutta tiedän sen olevan isolle osalle ihmisistä tylsää). Sitten syömään, ehkä jonkun viininmaistelun merkeissä aloitus.
Minä en koskaan lähde työpaikan tapahtumiin. Haluan pitää työminäni ja yksityisen miniäni erillään. Työkaverit ovat ihan kivoja, ja viihdyn kyllä töissä heidän kanssaan. En kuitenkaan esim. juo alkoholia kuin lasillisen silloin tällöin tai liiemmin välitä stand up-komiikasta, mitkä molemmat tuntuvat olevan aina työpaikan riennoissa ohjelmassa. Vapaa-ajalle minulla on kuitenkin ne oikeat ystävät ja perhe, joiden kanssa käyn tapahtumissa, konserteissa ja teatterissa. Yhdestä työkaverista on tullut tällainen oikea ystävä, mutta hänenkin kanssaan vietän mielummin aikaa muuten kuin työpaikan riennoissa. Enpä ole koskaan ajatellut, että se olisi kenellekään mikään ongelma.
Mä en nykyään halua osallistua mihinkään työpaikan pikkujouluihin tai muihin kemuihin missä ryypätään. Meillä on iso nuorekas työyhteisö ja tuun tosi hyvin toimeen kaikkien työkavereiden kanssa mutta on muutama ketä en halua katsella humalassa. Esim yksi töissä selvinpäin olevana tosi mukava tyttö tulee aika paikalle ihan liian pienessä mekossa, huulipunat valmiiksi suttaantuneena, aika kovassa nousussa jo ennen juhlien alkua. Kuulema edelleen, kyllähän niitä juoruja kuulee väkisinkin töissä aina juhlien jälkeen vaikka ei itse osallistuisikaan. Koittaa iskeä tyyliin kaikkia miespuolisia työkavereita ja loppuillasta itkee sitä kun on niin yksin mekko korvilla alushousut vilkkuen.
Musta esim tuon kattominen on jotenkin niin vaivannuttavaa. En tajua miten kehtaa tulla edes töihin noiden juttujen jälkeen. Eikä ole ainoa itsensä nolaaja, nyt viime perjantain pikkujouluista oli yksi viisikymppinen nainen kuulema sammunut saunan jälkeen pelkkä pyyhe päällä jo joskus yhdeksältä, sitä ennen oli oksennellut siellä saunassa. Ei ole eka kerta hälläkään kun ottaa "vähän" liikaa. Kerran olin yksissä kesäjuhlisa missä grillattiin työporukan kanssa ja tää nainen kaatuili humalassaan niin että tukkansa syttyi palamaan, kaatui siis pallogrilliin joka oli just sytytetty. Ja ihan alkuillasta, itse join ehkä ekaa olutta :D
Käytän itse alkoholia joskus reippaastikin mutta tuntuu et meidän työyhteisössä monilla menee ihan liian yli joka kerta eikä oo enää ees hauskaa kun pitää olla huolehtimassa muista.
Työkaverit on työkavereita ja vapaa-aikani vietän ihan oikeiden ystävien kanssa. Tosin yhdestä työkaverista on tullut ystävä ja hänen kanssaan vietämme vapaa-aikaa paljonkin, tammikuussa lähdetään kolmeksi viikkoa Thaimaahan saakka yhdessä perheidemme kanssa.
Muuten ei kauheesti kiinnosta työkavereita nähdä vapaa-ajalla. Oon kerran ollut pikkujouluissa ja kaikki vaan kännipäissään jauhoi joistain työasioista ja mua ei kiinnosta niitä omalla ajalla mietiskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jaksa varsinkin jos firmassa on näitä käytännössä pakollisia koulutusviikonloppuja eli porukka istuu viikonloppuna pari tuntia jossain hotellissa kuuntelemassa turhaakin turhempaa luentoa ja sitten vedetään kännit ja ruvetaan avautumaan kuten suomalainen työporukka vain osaa.
Raittiille introvertille todella rattoisaa ajanvietettä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joka työpaikalla on se yksi tai kaksi, jotka tekevät numeron siitä, jos joku ei tule? Yleensä se on suurimmalle osalle samantekevää.
Jotkut kuvittelevat, että näillä juhlilla olisi jotenkin positiivinen merkitys yhteishenkeen. Ja ovat just näitä, jotka ovat aina kiljumassa "kaikkien on tultava mukaan". Koska heidän psyykkeensä ei kestä sitä, jos kukaan ei huomaa heitä tai on peräti täysin välinpitämätön heidän olemassaolostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joka työpaikalla on se yksi tai kaksi, jotka tekevät numeron siitä, jos joku ei tule? Yleensä se on suurimmalle osalle samantekevää.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään viitsi lähteä minnekään duuniporukoitten kanssa. Niiden tyhmät jutut kuluttavat loppuun jo duunissa. Eikä työpaikkojen kissanristiäiset ole mikään velvollisuus.
Paha stasi-agentti jää aina sivuun, mutta hyvä stasi-agentti tulee aina tietenkin joka tilaisuuteen mukaan.
Näin saadaan ihmiset helpommin puhumaan, kun tuntevat ettei se työpaikan ihme kyylä oo kuulemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella työpaikalla on introvertiinsa. Antakaa olla rauhassa.
MinusHuman kirjoitti:
En minäkään viitsi lähteä minnekään duuniporukoitten kanssa. Niiden tyhmät jutut kuluttavat loppuun jo duunissa. Eikä työpaikkojen kissanristiäiset ole mikään velvollisuus.
7 vuotta vanha aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ihmiset ovat erilaisia ja kiinnostuneita eri asioista. Siitä yksinkertaisesta syystä.
Aikuisena pitää jos saada itse päättää,minne osallistuu,työpaikan pikkujoulutkaan ei oo pakollisia...
Joillain voi olla kontrolliongelmia. Eivät halua juoda tai ovat jännittäjiä, joista ei tiedä miten jaksaisivat juhlissa.
Olen sellainen. Työkaverien (naisvaltainen ala) lätinät lapsistaan, koiristaan tai kasveistaan en vain kiinnosta, eikä juominen. Jos olisi liikunnallista ulkoilua kansallispuistossa, makkaranpaistoa tms, lähtisin mielelläni! Ei ole, koska naisporukka pelkää kylmää, märkää, pimeää, metsää, likaa, eläimiä... Ei sitten.
Meillä iso organisaatio/firma, jossa olen ollut yli 10v. En käy noissa tuollaisissa mukamas virkistystapahtumissa, koska
a) vapaa-aikaa on muutenkin niin vähän ja se menee palautumiseen ja omiin juttuihin, joihin ei muutenkaan jää tarpeeksi aikaa ja voimia
b) en juo alkoholia ja en jaksa sitä kyttäystä ja kyselyä miksen juo, "no ota nyt", "ei siihen kuole", arvuuttelua olenko raskaana jne.
c) meillä on isopomo ja muutama esimies ja vanha työkaveri sellaisia, joita en välitä nähdä ellei ihan pakko;
tykkään työstäni ja nykyistä hommaa olen onnekseni saanut tehdä viimeiset 5v toimipisteessä, joissa ei nämä tietyt henkilöt käy eikä heitä tarvi nähdä; osa vanhoista työkavereista on jopa irtisanoutunut noiden takia eli ei ole vain siitä kyse, ettenkö tulisi toimeen itse heidän kanssa; uusille työkavereille en ole viitsinyt noista vanhoista ajoista puhua, koska joutuisin itse varmaan johonkin puhutteluun... En kuitenkaan siis väenvängällä halua tupata mihinkään illanviettoihin noiden kanssa!
Jos joku ei käy, antakaa olla ja hyväksykää asia. Voi kysyä tuutko, mutta jos ei tule, niin ei tule, älä kysele. Syy ei ole sinussa, luultavasti.
Hyvänen aika, ei meillä ole mitään muuta yhteistä kuin työ. Vapaa-aikani vietän haluamallani tavalla.
Kavereista yksi ei käy pikkujouluissa yms koska ei vaan kestä humalaisia. Toinen jättää pippalot väliin, koska on firmassa pikkupomo ja ne alaiset on todellakin ns. elämänkoululaisia, joten vähän kun viinaa tulee otettua niin sitä ei koskaan tiedä mitä sieltä tulee. Haluaa siis välttää nämä tilanteet jo ennalta. Kolmas on introvertti, jota ahdista kaikki pakkososiaalisuus. Neljännellä on parikin täysin holtitonta työ"kaveria", jotka pikkupäissään lähentelevät täysin estoitta yms. Heillä tilanne on jo mennyt siihen pisteeseen että yksikään työpaikan naisista ei osallistu pikkujouluihin yms juhliin.
Työkavereista yksi jättää lähes aina väliin koska on totaaliyh. Toinen asuu kaukana eikä voi jättää koiriaan niin pitkäksi aikaa yksin. Ja miten sitä keskellä yötä sinne korpeen takaisin pääsisikään. Kolmas ei ole minun aikanani käynyt kertaakaan missään. Vanhat patut sanoivat että kävi joskus lähemmäs neljäkymmentävuotta sitten, mutta on kuulemma taipumusta rähinäviinaan ja meinasi vetää pomoa turpaan. Päätti sen jälkeen että työkavereiden kanssa ei parane mitään juoda.