Lue keskustelun säännöt.
Miksi joka työpaikkalla on aina se yksi tai pari, jotka eivät lähde mihinkään yhteisiin tapahtumiin?
05.12.2016 |
Kyselin etukäteen, ketkä tulossa pikkujouluihin. Ja työkaverini vaan totesi "en taida tulla". Juu se on tiedetty jo 5v, turhaa kai sitä on enää kysyä.
Kommentit (238)
Uskovaisuus ei estä osallistumista tokikaan.
Itse inhoan kun meillä pikkupomo aina haluaa typeriä leikkejä mukaan ohjelmaan. Aikuisten pitäs tehdä nöyryyttäviä asioita. Ei jaksa sellaista. Menen tänä vuonna ja lähden jos alkaa leikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska haluan viettää vapaa-aikani omien ystävieni kanssa enkä teennäisesti missään pikkujouluissa, jossa jokaisen jokainen liike ja perseily kirjataan ylös ja jauhetaan sitten selän takana.
Haluan itse päättää seurani, sekä juhlani mihin menen.
Eli toisin sanoen ei voisi kiinnostaa vittuakaan joku työkavereiden seura, kun niitä pakosta joutuu kuitenkin näkemään melkein joka päivä.
Koska en halua nähdä työkavereita, jos en saa siitä palkkaa. Selvensikö?
Kaikki ei onneksi ole sopuleita.
Mä osallistun ahkerasti kaikkiin liikuntajuttuihin, mutta juomingeista oon antanut itselleni luvan luistaa. Mutta tosiaan on niitäkin, jotka ei osallistu mihinkään järjestettyyn. Vähän ihmetyttää, eikö edes ilmaisuus kiinnosta? Eivätkä ole ruuhkavuosia eläviä pikkulasten äitejä, joiden poisjäämisen ymmärtäisin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on 30-vuotias komea mies, joka on niin epäsosiaalinen, että ei halua työpaikan rientoihin osallistua. Miksi osallistuisi, kun ei muutenkaan vietä seuraelämää? Minun ja perheen kanssa viihtyy mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
On se vaan kamalaa kun jotkut haluavat edes muutaman kerran vuodessa pitää hauskaa työkaverien kanssa. Kyllä nämä "en osallistu mihinkään" ihmiset tuppaavat oman kokemuksen mukaan olemaan sellaisia kuudenkympin paikkeilla pyöriviä tosikkoluonteisia naishenkilöitä, joiden seurasta nyt ei paljon kostu muutenkaan.
Ihmisillä voi olla myös harrastuksia, opiskelua, muita menoja ym. Aina ei edes pääse, vaikka haluaisi. Hyvä esimerkki, mieheni jäi kerran perinteisistä kesäjuhlista pois, koska kummityttären häät olivat samana päivänä ja ne olivat kaukana. Hyvä syy, eikö totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne työkavereita enkä koe tarvetta tutustua heihin lähemmin. Vapaa-ajan vietän mieluiten kotona, kun tällainen ujo sosiaalisista tilanteista ahdistuva introvertti ja lähes erakko olen. Työajallakin ihmisten omat puheenaiheet ovat niin oudot, etten osaa ottaa niihin kantaa ja tuntuisi kidutukselta vieläpä ilman palkkaa seisoa ringissä kuuntelemassa noita juttuja ja samalla ahdistua siitä, että olen jälleen kertaa ihan hiljaa enkä osaa sanoa mitään. Se kahdeksan tuntia päivässä viisi kertaa viikossa on ihan älyttömän pitkä aika tiettyjen ihmisten seurassa. En edes vietä puolia tuosta ajasta omien läheisteni kanssa. Nuo työjuhlat ovat varmasti kivoja niille, joilla on työpaikalla hyviä kavereita, mutta koska en itse osaa ystävystyä kenenkään kanssa, niin puolituttujen kanssa illan viettäminen tuntuu turhalta. Etenkin kun työjuhlissa on kuitenkin pidettävä yllä sellainen tietynlainen asiallisuus, niin se on minusta tylsää.
Onko käynyt koskaan mielessä että kyseinen henkilö tuskin haluaa edes tutustua työkavereihin syvällisesti. Voi olla myös ujo uusien tuntemattomien ihmisten joukossa ei se ole mikään ihme. Töitähän sinne työpaikalle mennään tekemään eikä nussimaan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osallistu tai siis viime vuonna kävin kerran jossain Tyky-illassa. Ei oikein innosta käyttää vapaa-aikaa jossain ankeassa ravintolassa, syöden ankeaa ruokaa. Vaikka työkaverit on kivoja, niin se ei kuitenkaan korvaa ruuan laatu tai sen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Mä osallistun ahkerasti kaikkiin liikuntajuttuihin, mutta juomingeista oon antanut itselleni luvan luistaa. Mutta tosiaan on niitäkin, jotka ei osallistu mihinkään järjestettyyn. Vähän ihmetyttää, eikö edes ilmaisuus kiinnosta? Eivätkä ole ruuhkavuosia eläviä pikkulasten äitejä, joiden poisjäämisen ymmärtäisin hyvin.
Minulle tärkeämpää on hyvä seura kuin jonkun tapahtuman ilmaisuus. Vaikka mentäisiin katsomaan työporukalla jotain odottamaani elokuvaa, niin en menisi. Mieluummin menen läheisen ystäväni tai mieheni kanssa katsomaan, kuin ilmaiseksi työkavereiden seurassa katsoisin. Harvoinpa ne työpaikan tapahtumat edes olisi olleet sellaisia, joista olisin ollut kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka helvetin vammainen pitää olla duunipaikan, jossa on kahdet pikkujoulut? :D
Miksi ylipäätään pitää järjestää jotakin niin teennäistä ja keksimällä keksittyä kuin pikkujoulu?
Vierailija kirjoitti:
Mä osallistun ahkerasti kaikkiin liikuntajuttuihin, mutta juomingeista oon antanut itselleni luvan luistaa. Mutta tosiaan on niitäkin, jotka ei osallistu mihinkään järjestettyyn. Vähän ihmetyttää, eikö edes ilmaisuus kiinnosta? Eivätkä ole ruuhkavuosia eläviä pikkulasten äitejä, joiden poisjäämisen ymmärtäisin hyvin.
Ilmaisuudesta tulikin mieleen, että koska ay-pamput saa päähänsä, että pikkujouluistakin pitää maksaa palkkaa. On ne keksineet niin monta muutakin höpöhöpö maksua jo ennestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut työelämässä se ikävä ihminen, joka ei päässyt juuri koskaan yhteisiin rientoihin.
Syykin oli varsin tyhmä: ei ollut varaa. Minulla oli suuria taloudellisia huolia avioeron jälkeen, enkä pystynyt osallistumaan yhtään mihinkään ylimääräiseen joka aiheutti lisäkuluja tiukkaan talouteeni.
Nämä on niitä asioita joista ei puhuta ääneen. Sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka helvetin vammainen pitää olla duunipaikan, jossa on kahdet pikkujoulut? :D
Huomaa kyllä että sinä et tiedä työpaikoista joissa on osaston pikkujoulut ja sitten laitoksen pikkujoulut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kanssa yks joka ei osallistu ikinä mihinkään. Työpaikalla on kahdet pikkujoulut ja vuoden alussa lisää yhteistä tekemistä. Mutta mihinkään hän ei osallistu.
Kuitenkin tänään totesi että olis kiva päästä duuniporukalla viihteelle! Mikäs logiikka tässä on?
Aika jännää. Sinua ketuttaa kun toinen ei lähde mihinkään ja sitten kun mainitsee mikä olisi ehkä kivaa porukassa niin sitten se ketuttaa sinua taas kun ei ole koskaan ennen niin sanonut... Oletteko kutsuneet häntä lähiaikoina matkaan mihinkään?
Näen työkavereita töissä aivan tarpeeksi, en halua nähdä heitä vapaalla ollessani. Jotain rajaa!
Vierailija kirjoitti:
FIksut välttelevät huonoa seuraa.
Siinäpä vasta yhteishengen nostattaja! Mahtava työilmapiiri sinun työpaikalla?
Työkavereilla harvemmin on samalla tavalla ymmärrystä ihmisen itsenäisyyttä kohtaan kun oikeilla ystävillä! :D
Tällä tarkotan sitä, että esim. kun en itse ole juomaveikko, niin mennessä juhliin puolituttujen tai työkaverien kanssa, alkavat he päivitellä miksi en juo ja tekevät asiasta hirveän numeron, joskus loukkaantuvatkin kun "ei kelpaa". Kyseessä ei ole mikään erityinen vakaumus tai uskonnollinen syy, pelkkä sellainen etten tykkää enkä pidä niistä terveyshaitoista ja varjopuolista mitä alkoholilla on - olen kokeillut, en tykännyt, mutta en myöskään tuomitse muita.
Tämä on jostain syystä pelkille työkavereille/muille hyvänpäiväntutuille verinen loukkaus ja täysin mahdotonta käsittää, ympärikännissä sitten puolihuutaen vaativat saada tietää "mikä se oikea syy on", eivätkä hyväksy selitystä.
Vapaa-aika on vapaa-aikaa, vietän sen mieluiten perheen ja ystävien parissa tai yksinäni. Työporukan katselu ensin 8h päivässä ja sitten vielä koko yönkin on liikaa, tarvitsen myös muiden seuraa ja hiljaisuuttakin vaikka työkaverit olisi kuinka mukavia. Tietenkin työpaikalla olen sosiaalinen, en pelkää jutella tai ottaa kontaktia mutta en kyllä lähde ystävystymäänkään liiemmin.
Tietenkin jos joku tapahtuma on pakollinen niin sinne mennään ja ollaan sosiaalisia, mutta sitten otankin sen työntekona enkä minään oikeina pippaloina. :o
Sitten on vielä sellanen pikkujuttu mistä välillä luistan toki mutta en mielelläni: unirytmi. c:
Toimin ihmisenä parhaiten kun saan mennä nukkumaan viimeistän puolilta öin, mieluiten yhdeltätoista, ja sitä ennen tarvitsen aikaa rauhoittua ja hoitaa iltatoimet. Masennun jos rytmini on kovin myöhäinen ja olen koko ajan väsynyt. Siksi en kovin heppoisista syistä pasko rytmiäni, kun yksikin semmoinen rillutteluyö saa unirytmin heittämään helposti parikin viikkoa. Uni on mulle tärkeää! <:
Noi on mun syitä, muillakin oli monta ihan yhtä hyvää tai parempaa!
Me emme miehen kanssa juuri koskaan osallistu vapaaehtoisiin työajan ulkopuolella järjestettyihin tapahtumiin. Olemme tehneet päätöksen priosisoida perheaika sekä yhteinen aika. Pikkujouluissa ymd kerkesimme käymään vuosia ennen lapsi ja lasten ollessa selkeästi isompia käymme varmaan jälleen. Aikansa kutakin. Viihdymme molemmat hyvin työpaikoilla, meillä on hyviä ja mukavia työkavereita, emmekä edes ole introverttejä.