Miksi joka työpaikkalla on aina se yksi tai pari, jotka eivät lähde mihinkään yhteisiin tapahtumiin?
Kyselin etukäteen, ketkä tulossa pikkujouluihin. Ja työkaverini vaan totesi "en taida tulla". Juu se on tiedetty jo 5v, turhaa kai sitä on enää kysyä.
Kommentit (238)
Työkaverit on ihan mukavia, kuka enemmän, kuka vähemmän, mutta ei niiden kanssa kiinnosta viettää aikaa silloin kun siitä ei makseta. Minulla on omat ystävät, läheiset ja harrastukset erikseen ja vapaa-aika vietetään sitten niiden parissa.
Työkavereiden kanssa tulee parhaiten toimeen, kun ei tutustu heihin liian syvällisesti. Muuten alkaa henkilökemioiden toimimattomuus, mielipide-erot ja persoonallisuudet ylipäätään syödä yhteistyön toimivuutta työajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on onneksi aina ne tylsimmät ja pimeimmät tyypit, jotka ei osallistu. Olis kamalaa, jos ne tulis ja mököttäis jossain pöydässä, onneksi itse älyävät pysyä poissa!!!
Nuokin ihmiset ovat todennäköisesti täysin erilaisia niiden ihmisen kanssa, joiden seurasta nauttivat.
Aivan, siksi onkin erinomaisen hyvä, että pysyvät poissa!
Nanao kirjoitti:
Töissä kanssani jutellaan smalltalkia vain silloin kun olen ainoa kenen kanssa puhua. Muuten kukaan ei puhu minulle kuin työasioita. Minulla ei ole ollut kuin kerran hyvä työkaveri jonka kanssa oli kiva osallistua firman juhliin(niin sen yhden kerran).
Kerran kokeilin mennä "yksin". Oli kiusallista istua ujona introverttinä muiden keskellä turpa kiinni ilman viinaa monta tuntia. Lopulta liukenin paikalta ja jengi kännissä kyseli, että mihin mulla on kiire. En siis myöskään tykkää juoda alkoholia.
Kannattaisi ottaa alkoa jos on tarjolla. Humaltuminen poistaa estoja ja on helpompi puhua toisten kanssa etenkin kun nekin ovat kännissä. Itsensä kiduttamista tuollainen että istuu selvänä hiljaa ja katselee kun toiset juo.
Työyhteisö on epätasa-arvoinen ja ulossulkeva. Työssä käyn, kun pakko on, mutta bileisiin en todellakaan vapaaehtoisesti mene. Pois lähden heti, kun uuden paikan löydän.
Välillä minityöpaikan liian tiivis ilmapiiri tuntuu ahdistavalta, mutta sitten kun lukee näitä juttuja, osaan taas arvostaa. Ei ole mitään bileitä, mistä tarvitsisi jäädä pois.
Vierailija kirjoitti:
Työkavereiden kanssa tulee parhaiten toimeen, kun ei tutustu heihin liian syvällisesti. Muuten alkaa henkilökemioiden toimimattomuus, mielipide-erot ja persoonallisuudet ylipäätään syödä yhteistyön toimivuutta työajalla.
TÄMÄ. Työparityöskentelyssä, kuten meillä, on kaikkien kannalta paras, että ihmiset ovat neutraalin ystävällisiä toisiaan kohtaan. Yleensä kun ihmiset tulevat tutuiksi keskenään, tulee mukana myös erimielisyyksiä. En halua ihmissuhdesotkuja työpaikalle.
Tähän ilmiöön liittyy mielestäni myös kuppikunnat. Toki se on ihan normaalia ja ok että työpaikalta voi löytyäkin hyviä tyyppejä joiden kanssa ystävystyä ihan oikeastikin, mutta joskus jurppii seurata sivusta kun työpaikan kaveriporukalla hengailu, kahvilla istuminen ja vapaa-ajan rientojen järkkäily kiinnostaa työntekoa enemmän. Tai auta armias, kun joudut johonkin ryhmäprojektiin tällaisen porukan kanssa ja kuuntelet sisäpiirivitsejä toisensa jälkeen.
Joku mainitsi morkkiksen, joka seuraa työkavereiden kanssa vietetystä vapaa-ajasta. Minulla tismalleen sama. Kaiketi kyse on vain yksityiselämän suojelemisesta, en halua jakaa yksityisasioita ihmisten kanssa joilla minulla ei ole mitään muuta yhdistävää tekijää kuin työpaikka. Työyhteisöön kun mahtuu myös ihmisiä joista en yksinkertaisesti pidä, en halua antaa heille mitään tarttumapintaa itseeni.
Jäljelle jää pinnallisen hölynpölyn puhuminen, jota saa kuunnella töissä ihan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Nanao kirjoitti:
Töissä kanssani jutellaan smalltalkia vain silloin kun olen ainoa kenen kanssa puhua. Muuten kukaan ei puhu minulle kuin työasioita. Minulla ei ole ollut kuin kerran hyvä työkaveri jonka kanssa oli kiva osallistua firman juhliin(niin sen yhden kerran).
Kerran kokeilin mennä "yksin". Oli kiusallista istua ujona introverttinä muiden keskellä turpa kiinni ilman viinaa monta tuntia. Lopulta liukenin paikalta ja jengi kännissä kyseli, että mihin mulla on kiire. En siis myöskään tykkää juoda alkoholia.
Kannattaisi ottaa alkoa jos on tarjolla. Humaltuminen poistaa estoja ja on helpompi puhua toisten kanssa etenkin kun nekin ovat kännissä. Itsensä kiduttamista tuollainen että istuu selvänä hiljaa ja katselee kun toiset juo.
Humaltuminen ei poista kaikkien estoja vaan vaikuttaa yksilöllisesti.
Entisellä työpaikalla ei kutsuttu kaikkia välttämättä pikkujouluihin tai muihin tapahtumiin, samat tyypit joka kerta plus joku bonus epäsuosittu josta pomo ei juuri sillä hetkellä perustanut. Ei kiinnostanut osallistua syrjintään ja työpaikkakiusaamiseen. Toisekseen en juurikaan pitänyt työkavereistani, ainakaan niistä jotka kovasti innolla järjestivät kaikkea, joten miksi viettää vapaa-aikaa vastenmielisten ihmisten seurassa?
Vierailija kirjoitti:
En halua sekaantua työkavereiden keskinäisiin huoraamisiin eli pettämiskuvioihin. Toiseksi en halua maksaa siitä että vietän kallisarvoista vapaa-aikaani työkavereiden kanssa. Kolmanneksi kännikalojen seura ei kiinnosta. Ihan riittävät perusteet mielestäni.
Meillä on töissä myös yksi tällainen tyyppi, joka näkee huoraamista ja pettämistä joka paikassa. Hän itse on selvästi narsistin uhri. Hänen miehensä vahtii hänen tekemisiään, eikä naisriepu pääse koskaan mihinkään. Virallinen selitys sille, että hän ei osallistu on usein se, että ei halua katsella pettämistä tai ei halua katsella kännikaloja.
Olen ollut tässä työpaikassa hieman kauemmin kuin hän, enkä muista, että koskaan pikkujouluissa tai muissakaan juhlissa kukaan olisi pettänyt puolisoaan. Eikä kukaan yleensä edes ole kännissä. Ainoa kerta näiden 15 vuoden aikana oli, kun eräs korkeakouluharjoittelija joi liikaa ja hänet piti viedä taksilla kotiin.
Tämän erään työkaverin mielestä pikkujoulut ja tykytapahtumat ovat kuitenkin yhtä pettämistä ja sikailua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua sekaantua työkavereiden keskinäisiin huoraamisiin eli pettämiskuvioihin. Toiseksi en halua maksaa siitä että vietän kallisarvoista vapaa-aikaani työkavereiden kanssa. Kolmanneksi kännikalojen seura ei kiinnosta. Ihan riittävät perusteet mielestäni.
Meillä on töissä myös yksi tällainen tyyppi, joka näkee huoraamista ja pettämistä joka paikassa. Hän itse on selvästi narsistin uhri. Hänen miehensä vahtii hänen tekemisiään, eikä naisriepu pääse koskaan mihinkään. Virallinen selitys sille, että hän ei osallistu on usein se, että ei halua katsella pettämistä tai ei halua katsella kännikaloja.
Olen ollut tässä työpaikassa hieman kauemmin kuin hän, enkä muista, että koskaan pikkujouluissa tai muissakaan juhlissa kukaan olisi pettänyt puolisoaan. Eikä kukaan yleensä edes ole kännissä. Ainoa kerta näiden 15 vuoden aikana oli, kun eräs korkeakouluharjoittelija joi liikaa ja hänet piti viedä taksilla kotiin.
Tämän erään työkaverin mielestä pikkujoulut ja tykytapahtumat ovat kuitenkin yhtä pettämistä ja sikailua...
Se on kokemuksesi omalta työpaikaltasi. Oman työpaikkani juhlista taas tiedän ja olen omin silmin nähnyt perheellisten vehtaamista, samoin ihmisiä on tungettu kaatokännissä takseihin oksennukset rinnuksilla. Se ettei joitain asioita tapahdu sinun työpaikkasi juhlissa, ei tarkoita etteikö niitä voisi tapahtua jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua sekaantua työkavereiden keskinäisiin huoraamisiin eli pettämiskuvioihin. Toiseksi en halua maksaa siitä että vietän kallisarvoista vapaa-aikaani työkavereiden kanssa. Kolmanneksi kännikalojen seura ei kiinnosta. Ihan riittävät perusteet mielestäni.
Meillä on töissä myös yksi tällainen tyyppi, joka näkee huoraamista ja pettämistä joka paikassa. Hän itse on selvästi narsistin uhri. Hänen miehensä vahtii hänen tekemisiään, eikä naisriepu pääse koskaan mihinkään. Virallinen selitys sille, että hän ei osallistu on usein se, että ei halua katsella pettämistä tai ei halua katsella kännikaloja.
Olen ollut tässä työpaikassa hieman kauemmin kuin hän, enkä muista, että koskaan pikkujouluissa tai muissakaan juhlissa kukaan olisi pettänyt puolisoaan. Eikä kukaan yleensä edes ole kännissä. Ainoa kerta näiden 15 vuoden aikana oli, kun eräs korkeakouluharjoittelija joi liikaa ja hänet piti viedä taksilla kotiin.
Tämän erään työkaverin mielestä pikkujoulut ja tykytapahtumat ovat kuitenkin yhtä pettämistä ja sikailua...
Se on kokemuksesi omalta työpaikaltasi. Oman työpaikkani juhlista taas tiedän ja olen omin silmin nähnyt perheellisten vehtaamista, samoin ihmisiä on tungettu kaatokännissä takseihin oksennukset rinnuksilla. Se ettei joitain asioita tapahdu sinun työpaikkasi juhlissa, ei tarkoita etteikö niitä voisi tapahtua jossain muualla.
Olenko edes sanonut, että tätä ei tapahtuisi muualla? Juurihan tuossa kirjoitin, että tätä ei tapahdu meidän työpaikkamme juhlissa. En vain tajua, että miksi kyseisen ihmisen pitää jatkuvasti paheksua kaikkien muiden käytöstä, jos siihen ei ole mitään syytä?
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia syitä muuten käytätte, kun jäätte näistä jonninjoutavista tapahtumista pois? Kehtaako joku sanoa suoraan, että ei kuule kiinnosta paskan vertaa tuollainen? Arvostan nimittäin, jos kehtaa. Itse tuntuu, että pitää keksiä kaikenlaisia syitä vaikka tekisi mieli sanoa, että painu siitä helvettiin niiden tyhjänpäiväisten pikkujoulujen ja tykytapahtumien kanssa!
Sanon, että on sovittuna muuta puuhaa, en pääse. Ja jos joku kysyisi, että mitä muka, niin vastaisin, että omia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua sekaantua työkavereiden keskinäisiin huoraamisiin eli pettämiskuvioihin. Toiseksi en halua maksaa siitä että vietän kallisarvoista vapaa-aikaani työkavereiden kanssa. Kolmanneksi kännikalojen seura ei kiinnosta. Ihan riittävät perusteet mielestäni.
Meillä on töissä myös yksi tällainen tyyppi, joka näkee huoraamista ja pettämistä joka paikassa. Hän itse on selvästi narsistin uhri. Hänen miehensä vahtii hänen tekemisiään, eikä naisriepu pääse koskaan mihinkään. Virallinen selitys sille, että hän ei osallistu on usein se, että ei halua katsella pettämistä tai ei halua katsella kännikaloja.
Olen ollut tässä työpaikassa hieman kauemmin kuin hän, enkä muista, että koskaan pikkujouluissa tai muissakaan juhlissa kukaan olisi pettänyt puolisoaan. Eikä kukaan yleensä edes ole kännissä. Ainoa kerta näiden 15 vuoden aikana oli, kun eräs korkeakouluharjoittelija joi liikaa ja hänet piti viedä taksilla kotiin.
Tämän erään työkaverin mielestä pikkujoulut ja tykytapahtumat ovat kuitenkin yhtä pettämistä ja sikailua...
Se on kokemuksesi omalta työpaikaltasi. Oman työpaikkani juhlista taas tiedän ja olen omin silmin nähnyt perheellisten vehtaamista, samoin ihmisiä on tungettu kaatokännissä takseihin oksennukset rinnuksilla. Se ettei joitain asioita tapahdu sinun työpaikkasi juhlissa, ei tarkoita etteikö niitä voisi tapahtua jossain muualla.
Olenko edes sanonut, että tätä ei tapahtuisi muualla? Juurihan tuossa kirjoitin, että tätä ei tapahdu meidän työpaikkamme juhlissa. En vain tajua, että miksi kyseisen ihmisen pitää jatkuvasti paheksua kaikkien muiden käytöstä, jos siihen ei ole mitään syytä?
Niin, miksi toisilla on moraalia ja toisilla ei? Jotkut eivät halua sekaantua muiden pettämisiin, jos niitä siinä kaikkien silmien edessä hoidetaan. Siksi on hyvä jäädä pois tällaisista tilaisuuksista jos etukäteen tietää mitä ne pitää sisällään. Sama koskee ryyppäämistä.
Mulla on ystävinä ihmisiä, joita en todellakaan haluaisi työkavereiksi. Samoin mulla on monta työkaveria, joita en haluaisi ystäviksi. Tarkoitan siis, että työkavereissa arvostan täysin eri piirteitä kuin ystävissä. Mieluusti myös pidän nämä erillään, niin keskinäinen arvostus ja yhteistyö säilyy.
Lisäksi todella monet ihmiset vaikuttavat pintapuolisessa keskustelussa yksinkertaisesti tyhmiltä. En jaksa kuunnella tyhmiä tai tylsiä juttuja kuin todella läheisiltä ystäviltä. Työkaverit ei kuulu tähän joukkoon.
Näin kärjistettynä siis.
Vierailija kirjoitti:
Siellä on se in-poppoo johon ei kuulu. Ei huvita seurata muitten ilonpitoo.
Juurikin tämän vuoksi jätän itse helposti välistä.. tiivis porukka puhumassa vain insidejuttujaan ja muille näytetään kättä. Ei kiinnosta selailla kännykkää tylsistyneenä koko iltaa samalla kun muilla on hulvattoman hauskaa, kun voisin viettää aikaa työn ulkopuolisten ystävien kanssa.
Nanao kirjoitti:
Töissä kanssani jutellaan smalltalkia vain silloin kun olen ainoa kenen kanssa puhua. Muuten kukaan ei puhu minulle kuin työasioita. Minulla ei ole ollut kuin kerran hyvä työkaveri jonka kanssa oli kiva osallistua firman juhliin(niin sen yhden kerran).
Kerran kokeilin mennä "yksin". Oli kiusallista istua ujona introverttinä muiden keskellä turpa kiinni ilman viinaa monta tuntia. Lopulta liukenin paikalta ja jengi kännissä kyseli, että mihin mulla on kiire. En siis myöskään tykkää juoda alkoholia.
Ai meitä on muitakin :D Myönnän, etten ole ehkä kaikkein loisteliain ja nokkelin keskustelija, mutta silti tuntuu vähän ankealta välillä töissä kun seurani ei kelpaa. Monesti olen kahvihuoneessa ja joku tulee kurkkaamaan sinne, mutta huomatessaan että siellä ei ole ketään mielenkiintoisempaa ihmistä, poistuu samantien. Sitten kun itse lähden takaisin töihin ja tulen hakemaan vaikka vettä vartin myöhemmin, huomaan että kahvipöydässä onkin porukkaa ja hauskat jutut menossa.
Minulla ei ole vuosikausiin ollut töissä ketään läheisempää työkaveria ja pikkujoulut menevät hymisten ja seuraten miten sisäpiiriläiset pitävät hauskaa. Silti osallistun toivoen että tämä kerta olisi erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Nanao kirjoitti:
Töissä kanssani jutellaan smalltalkia vain silloin kun olen ainoa kenen kanssa puhua. Muuten kukaan ei puhu minulle kuin työasioita. Minulla ei ole ollut kuin kerran hyvä työkaveri jonka kanssa oli kiva osallistua firman juhliin(niin sen yhden kerran).
Kerran kokeilin mennä "yksin". Oli kiusallista istua ujona introverttinä muiden keskellä turpa kiinni ilman viinaa monta tuntia. Lopulta liukenin paikalta ja jengi kännissä kyseli, että mihin mulla on kiire. En siis myöskään tykkää juoda alkoholia.
Kannattaisi ottaa alkoa jos on tarjolla. Humaltuminen poistaa estoja ja on helpompi puhua toisten kanssa etenkin kun nekin ovat kännissä. Itsensä kiduttamista tuollainen että istuu selvänä hiljaa ja katselee kun toiset juo.
Jos pitää juoda viinaa viihtyäkseen, niin kyllä on silloin väärien ihmisten kanssa väärissä juhlissa.
On se vaan kamalaa kun jotkut haluavat edes muutaman kerran vuodessa pitää hauskaa työkaverien kanssa. Kyllä nämä "en osallistu mihinkään" ihmiset tuppaavat oman kokemuksen mukaan olemaan sellaisia kuudenkympin paikkeilla pyöriviä tosikkoluonteisia naishenkilöitä, joiden seurasta nyt ei paljon kostu muutenkaan.
Töissä kanssani jutellaan smalltalkia vain silloin kun olen ainoa kenen kanssa puhua. Muuten kukaan ei puhu minulle kuin työasioita. Minulla ei ole ollut kuin kerran hyvä työkaveri jonka kanssa oli kiva osallistua firman juhliin(niin sen yhden kerran).
Kerran kokeilin mennä "yksin". Oli kiusallista istua ujona introverttinä muiden keskellä turpa kiinni ilman viinaa monta tuntia. Lopulta liukenin paikalta ja jengi kännissä kyseli, että mihin mulla on kiire. En siis myöskään tykkää juoda alkoholia.