Miksi joka työpaikkalla on aina se yksi tai pari, jotka eivät lähde mihinkään yhteisiin tapahtumiin?

Pullon ympärille rakentuvat tapahtumasi (otat kyrpää) eivät kiinnosta.

Mulle toimisi kanssa parhaiten ruoka & teatteri -pikkujoulut näiden perinteisten pikkujoulujen sijaan.

Minulla riippuu vähän fiiliksestä. Jos on työkaverit alkaneet töissäkin vituttamaan, niin en kyllä halua mitään pikkujouluja heidän kanssa vietellä (meidän pikkujouluissa ei kyllä ryypätä), tänä vuonna ei tosin mitään pikkujouluja kukaan järjestänytkään.

Ei kyllä hetkauta minua jos joku jää pikkujouluista vaikka aina pois, kysyä silti minusta kuuluu mukaan, ei saa jättää ulkopuoliseksi. Kysymisestäkin kuitenkin voi tulla hyvä mieli.

Itekunnii oma valinta.Ei minuakaan kiinnosta tuhlata omaa vapaa-aikaa jossakin"kissanristiäisissä."

Vierailija kirjoitti:

Pikkujoulut ei kiinnosta, siellä ei ole mulle oikein mitään. Ruokaa saan kotona, alkoholia en juo, työkavereita näkee arkena enemmän kuin omaa perhettä.

Jos firma tarjoaa/tarjoaisi jotain muuta aktiviteettia tai elämyksellistä kuten pelejä, leffaa, liikuntaa, teatteria tai konserttia, niin olen mukana.

Niinpä, näitä on ihan liian vähän! Mä tykkäisin liikunnallisista jutuista, niitäkin voi tehdä omalla tasollaan (eli myös ne ei-liikunnalliset pääsisivät osallistumaan!). Tai siis ihan mikä vaan jossa alkoholia ei ole ja on jotain yhteistä tekemistä kävisi minulle. :D - aiempi kommentoija

Monen vaimo/mies ei päästä. Tai sitten on paha alko-ongelma jota peittelee fraasilla "enhän mä ota". Näitä tapauksia nähty.

Meillä usein ollut ruoka ja teatteri pikkujoulut. Toimii hyvin, sillä porukka aika eri-ikäistä. Hippavarpaat voivat jatkaa virallisen osuuden jälkeen, muilla taas luonteva kohta sanoa heipat. Tänä vuonna mennään johonkin juhlatilaan, jossa ruokaa ja juomaa sekä itse kehiteltyä ohjelmaa. Syksy on ollut pitkä ja raskas eikä kevyeltä kuulosta tuo juhlakaan. Jätän suosiolla väliin.

Minkälaisia syitä muuten käytätte, kun jäätte näistä jonninjoutavista tapahtumista pois? Kehtaako joku sanoa suoraan, että ei kuule kiinnosta paskan vertaa tuollainen? Arvostan nimittäin, jos kehtaa. Itse tuntuu, että pitää keksiä kaikenlaisia syitä vaikka tekisi mieli sanoa, että painu siitä helvettiin niiden tyhjänpäiväisten pikkujoulujen ja tykytapahtumien kanssa!

Työ nielee niin ison osan elämästäni ja tuntuu että työkavereiden kanssa viettää enemmän aikaa kuin oman perheen, eli ei kiitos, vietän vapaa-ajan mielummin oman puolison ja lasten kanssa.

Olisin halunnut mennä pikkujouluihin, mutta samalle päivälle oli sovittu jo alkusyksysyä (ennen kuin aloitin työt) muuta. Perua en voi, vaikka haluaisin.

En tykkää. Firman pikkujoulu vietetään aina jossain ravintolossa jossa on niin kova meteli että ei voi edes keskustella. Ei kiinnosta.

Miksi kaikkien pitäisi lähteä työpaikan vapaa-ajan juttuihin edes? Monelle riittää se sosialisointi työpäivän aikana. ja etenkään pikkujouluihin ei ole mikään pakko lähteä: jotkut vain eivät halua nähdä työkavereitaan kännissä.

Miksi tämä kaivelee niitä, jotka mielellään niihin juhliin lähtevät?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia syitä muuten käytätte, kun jäätte näistä jonninjoutavista tapahtumista pois? Kehtaako joku sanoa suoraan, että ei kuule kiinnosta paskan vertaa tuollainen? Arvostan nimittäin, jos kehtaa. Itse tuntuu, että pitää keksiä kaikenlaisia syitä vaikka tekisi mieli sanoa, että painu siitä helvettiin niiden tyhjänpäiväisten pikkujoulujen ja tykytapahtumien kanssa!

En tietenkään sano että ei kiinnosta, koska onhan se hyvä että työnantaja järjestää edes jotain toimintaa, saisi järjestää enemmänkin. Sanon että on muuta sovittuna enkä ehdi.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia syitä muuten käytätte, kun jäätte näistä jonninjoutavista tapahtumista pois? Kehtaako joku sanoa suoraan, että ei kuule kiinnosta paskan vertaa tuollainen? Arvostan nimittäin, jos kehtaa. Itse tuntuu, että pitää keksiä kaikenlaisia syitä vaikka tekisi mieli sanoa, että painu siitä helvettiin niiden tyhjänpäiväisten pikkujoulujen ja tykytapahtumien kanssa!

Minä ilmoitan vain etten ole tulossa/ en pääse tulemaan.

Ei meillä perätä syitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyselin etukäteen, ketkä tulossa pikkujouluihin. Ja työkaverini vaan totesi "en taida tulla". Juu se on tiedetty jo 5v, turhaa kai sitä on enää kysyä.

Työpaikalla ollaan palkan takia,muu kiinnostaa niitä joita kiinnostaa.

Olen sen verran introvertti, etten oikein viihdy tuollaisissa vapaan seurustelun tilaisuuksissa. Haahuan ryhmästä toiseen miettien, mitäköhän sanoiin. Ilmainen ruoka ja alkoholi eivät riitä saamaan minua tilaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Monen vaimo/mies ei päästä. Tai sitten on paha alko-ongelma jota peittelee fraasilla "enhän mä ota". Näitä tapauksia nähty.

Joo, omassakin tuttavapiirissä on näitä joilla on sellainen alkoholiongelma että edes ilmaiset viinat ei maistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.

Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.

Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.

No eiköhän tää mies oo siellä vaan tekemässä töitä eikä etsimässä seuraa! Eikö sulla ole yhtään pelisilmää? Jätä se mies rauhaan!

Yllättävää, että tämmöinen käytös on näinkin yleistä. Itsekin näin käyttäytyneenä koen kokoajan ahdistusta ja pahaa omatuntoa, koska en pysty parempaan. En halua tahallani käyttäytyä moukkamaisesti ja olla huomioimatta työkavereita. Jokin lukko on vain päällä. Ehkä pelkään, että heittäytymisestä aiheutuisi jotain pahaa..., mikä on hölmösti ajateltu.

Samat suupaltit kahta enemmän äänessä kuin selvinpäin töissä. Ei pahemmin kiinnosta. Jos on keksitty hauskaa toimintaa aloitukseen tai ruokailu viihtyisässä paikassa, niin voin mennä. Ruokailun jälkeen häippäsen.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia syitä muuten käytätte, kun jäätte näistä jonninjoutavista tapahtumista pois? Kehtaako joku sanoa suoraan, että ei kuule kiinnosta paskan vertaa tuollainen? Arvostan nimittäin, jos kehtaa. Itse tuntuu, että pitää keksiä kaikenlaisia syitä vaikka tekisi mieli sanoa, että painu siitä helvettiin niiden tyhjänpäiväisten pikkujoulujen ja tykytapahtumien kanssa!

No minä sanon suoraan, mutta en käytä termiä "paska". Ei mulla ole mitään syytä loukata ketään, eikä se järjestävä taho ole aina itse halunnut järjestäjäksi. Totean vaan, että kiitos kutsusta, mutta jätän väliin. Jos mua tentataan, totean, ettei yhteinen illanvietto kiinnosta, mulla on hyvä kirjakin kesken.

Miksen osallistu? No pari esimerkkiä puhukoon puolestaan, lounastauolla työkavereiden keskusteluista napsittuja keskustelunpätkiä:

Täytyy muistaa ostaa tänään uusi tiskirätti, edellinen on jo tosi kulunut. Olisi pitänyt ostaa aikaa sitten. Ajattelin ostaa nyt sinisen tai vihreän, ainakin kaksi edellistä on olleet punaisia. Ostaisin Tokmannilta, olisi halvempi, mutta kun olen menossa lähikauppaan tänään kuitenkin. Täytyy ostaa myös maitoa. Enhän minä niin maitoa juo, mutta kahvin kanssa kuitenkin. Enhän minä kahviakaan kyllä usein juo.....

Tai: Minulta tippui tänään hansikas, voi voi. Jossain työmatkalla se putosi. Olisiko pudonnut siinä suojatiellä, en ole varma. Ehkä se putosi aikaisemmin. Ei ne mitkään hyvät hanskat olleet, vanhat ja kuluneet. Mutta onhan ne olleet mulla jo vuosia. Hansikkaita tarvii kuitenkin aina. Olisivat ne nyt vielä menneet. Ei olisi tarvinnut uusia ostaa. Pitää yrittää katsoa kotimatkalla jos se osuisi silmiin. Vaikka on varmaan sitten kurainen, jos vaikka löytyisi. Sitten se pitäisi pestä. En tiedä, viitsisinkö enää pestä vanhaa hansikasta, jos sen löytäisinkin. Onhan ne jo kuluneet ja vanhat. Mutta ehkä pesisin, jos sen nyt löydän. Blääblääblää.

Siis tätä jorinaako menisin kuuntelemaan perjantai- tai lauantai-illaksi ja vielä vapaaehtoisesti???  Joo, ei todellakaan!