Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi joka työpaikkalla on aina se yksi tai pari, jotka eivät lähde mihinkään yhteisiin tapahtumiin?
05.12.2016 |
Kyselin etukäteen, ketkä tulossa pikkujouluihin. Ja työkaverini vaan totesi "en taida tulla". Juu se on tiedetty jo 5v, turhaa kai sitä on enää kysyä.
Kommentit (238)
Oliko tämän ketjun aiheena kysyä, miksi jotkut eivät lähde vai miksi joka työpaikalla on yksi tai pari joka ei lähde? Jälkimmäiseen vastaus on, että tätä asiaa ei yleensä kysytä työhaastattelussa, eikä rekrytoinnissa kai mitenkään erityisesti suosita niitä jotka lähtevät joka paikkaan duuniporukan kanssa, kun muutakaan elämää ei ole.
Mä käyn toisinaan muutamien työkavereiden kanssa oluella ihan omaehtoisesti. Mutta virallisiin työpaikan tapahtumiin en mene, koska inhoan pomoa ja inhoan sitä asennetta, kun firma on nyt muka niin jalo ja hieno että tarjoaa muutaman kusisen esanssisiiderin. En myöskään kestä katsoa, kun jotkut nuolevat pomoa ja ovat valmiita vaikka mihin saadakseen ihan mitä tahansa paskaa firman tarjoamana. Mulle ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähden mielelläni, jos se on palkallista työaikaa, josta saa normaalit ylityökorvaukset. Vapaa-aikaani en kuitenkaan työasioihin käytä.
Työpaikka on pelkkä työpaikka. Muutaman työkaverin kanssa olen tekemisissä työn ulkopuolella, suurimman osan kanssa en. Välit ovat sellaiset normaalin ystävälliset, joten en keksi yhtäkään syytä, miksi lähtisin kanssaan ulos syömään keskinkertaista ruokaa ja kuuntelemaan pomon lähes tunnin puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka helvetin vammainen pitää olla duunipaikan, jossa on kahdet pikkujoulut? :D
Työttömän av-mamman varmaan vaikea ymmärtää että jotkut työskentelevät isoissa firmoissa. Meillä on ainakin yksikön pienet pikkujoulut ja sitten firman parin tuhannen hengen pikkujoulut.
Eli aivan helvetin vammaista. 😒
Ei kaikki ole yhtä sosiaalisia tai ei ainakaan työkavereiden kanssa, ja voi olla että pikkujoulut ei muuten vaan miellytä. Mä menen mielelläni (en kyllä harrasta mitään perseiden vetämistä tai seksisekoiluja), mutta ymmärrän ettei pikkujoulut ole kaikkien juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Huono työilmapiiri. Töissä puhutaan jatkuvasti paskaa toisista seläntakana tai haukutaan suoraan. Sit juhlissa teeskennellään kaveria.
2. En itse käytä alkoholia, joten ei kiinnosta katsoa toisten örvellystä, kuunnella kännipuheita, perustella kaljaa kittaavalle miksi en itse juo/ torjua tarjoamisia/ kuunnella kuinka olen nyt tylsä kun en yhtään ota. Kun joillekkin se täysraittius on niin vaikea käsite ymmärtää.
3. Työt vie helvetisti aikaa muulta elämältä, perheeltä etunenässä, joten miksi haluaisin vielä vapaa-aikaa tuhlata työkavereiden katsomiseen kun niitä saa katsella kaiket päivät...
4. Työpaikka ei tarjoa mitään juhlia, ne on aina omakustanteiset.
5. Kun ilta lähestyy yhdeksää, alan aina miettiä että millä verukkeella kehtaan lähteä himppeen. Ei todellakaan kiinnosta huinia missään kylillä yömyöhään, känniläisten sun muitten sekopäitten kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.
Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.
Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.
No eiköhän tää mies oo siellä vaan tekemässä töitä eikä etsimässä seuraa! Eikö sulla ole yhtään pelisilmää? Jätä se mies rauhaan!
Rauhoitu, en tietenkään tarkoittanut että joka päivä olisin jatkuvasti pakonomaisesti juttelemassa hänelle tai etsimässä mitään seuraa. Olen välillä yrittänyt vähän keskustella ja muutaman kerran mennyt syömään lähelle, olen ajatellut että on ikävää olla tuolla tavalla yksin koko ajan (ainakin minusta olisi)? Mutta hirveästi ei vastareaktiota kyllä ole, jos jotain kysyy niin vastaa siihen lyhyesti ja sitten ollaan taas hiljaa.
On se vähän ihan alkuajoista muuttunut, aluksi ei tervehtinyt koskaan ketään eikä edes oikein vastannut kuin korkeintaan päätä nyökäyttämällä, nykyään tervehtii jopa oma-aloitteisesti välillä :D Mutta normaalia mielestäni tällainen käyttäytyminen ei ole ja tämän kaltaisia henkilöitä todennäköisesti isoimmilla työpaikoilla saattaa sitten olla, joilla on ongelmia.
Niin sitä arvelin syyksi miksi on aina sellaisia ketkä ei lähde mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.
Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.
Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.
Mitäs vittua se muille kuuluu.
Antakaa "kanssasisarenne" olla.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.
Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.
Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.
Taidat olla työpaikkasi kyylä-kyttääjä,kun niin tarkkaan selität toisen henkilön tekemiset,tulemiset,menemiset &etc.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.
Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.
Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.
No eiköhän tää mies oo siellä vaan tekemässä töitä eikä etsimässä seuraa! Eikö sulla ole yhtään pelisilmää? Jätä se mies rauhaan!
Rauhoitu, en tietenkään tarkoittanut että joka päivä olisin jatkuvasti pakonomaisesti juttelemassa hänelle tai etsimässä mitään seuraa. Olen välillä yrittänyt vähän keskustella ja muutaman kerran mennyt syömään lähelle, olen ajatellut että on ikävää olla tuolla tavalla yksin koko ajan (ainakin minusta olisi)? Mutta hirveästi ei vastareaktiota kyllä ole, jos jotain kysyy niin vastaa siihen lyhyesti ja sitten ollaan taas hiljaa.
On se vähän ihan alkuajoista muuttunut, aluksi ei tervehtinyt koskaan ketään eikä edes oikein vastannut kuin korkeintaan päätä nyökäyttämällä, nykyään tervehtii jopa oma-aloitteisesti välillä :D Mutta normaalia mielestäni tällainen käyttäytyminen ei ole ja tämän kaltaisia henkilöitä todennäköisesti isoimmilla työpaikoilla saattaa sitten olla, joilla on ongelmia.
Niin sitä arvelin syyksi miksi on aina sellaisia ketkä ei lähde mihinkään.
Se, että sinusta se olisi ikävää ei tarkoita, että jostain toisesta olisi.
Pikkujoulut ei kiinnosta, siellä ei ole mulle oikein mitään. Ruokaa saan kotona, alkoholia en juo, työkavereita näkee arkena enemmän kuin omaa perhettä.
Jos firma tarjoaa/tarjoaisi jotain muuta aktiviteettia tai elämyksellistä kuten pelejä, leffaa, liikuntaa, teatteria tai konserttia, niin olen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.
Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.
Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.
Tää on mun ystävä. Ihan prikulleen tuollainen.
Joo onhan tuo käytös outoa. Mutta tuon sosiaalisen kömpelyyden takana on ihan tavallinen, ihana, tunteva ihminen. Joka kyllä haluaisi muiden seuraan, mutta on käsittämättömän ujo, eikä sitten muutenkaan osaa normien mukaista käyttäytymistä.
Kanssaihmisiltä tuo vaatii sitä, että muut eivät saa hämmentyä ja häiriintyä siitä kiusaantuneisuuden tunteesta, jota noissa kohtaamisissa kokevat. Eikä saa mielessään syyttää toista siitä kiusallisuuden luomisesta, vaan pitää osata ottaa tilanne itse haltuun. Vastavuoroisuutta ja apuja toiselta ei kyllä saa, mutta se on vain hyväksyttävä.
Pikkujoulut on yleensä meluisia tapahtumia jossa humalaiset ihmiset ''pitävät hauskaa''. Meillä oli pikkujoulut ja puolet oli jo kahdeksan aikaan sellaisessa tuiterissa että vähän pelotti jo seurata sivusta. Edes niiden vähemmän humalaisten kanssa ei voinut keskustella, koska meteli oli niin korviahuumaavaa, kun kaikki huutavat tullakseen kuulluksi ja musiikki soi. Sellaiset pikkujoulut olisivat kivat, joissa mentäisiin vaikka syömään rauhalliseen paikkaan ja sitten teatteriin, mutta äänekkäin porukka vaatii meillä aina juopottelupikkujoulua ja kaikki muu on jäykkää patsastelua heidän mielestään. Olen tähän saakka osallistunut mutta tulevaisuudessa ehkä jätän väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka helvetin vammainen pitää olla duunipaikan, jossa on kahdet pikkujoulut? :D
Työttömän av-mamman varmaan vaikea ymmärtää että jotkut työskentelevät isoissa firmoissa. Meillä on ainakin yksikön pienet pikkujoulut ja sitten firman parin tuhannen hengen pikkujoulut.
Eli aivan helvetin vammaista. 😒
No aika moni ei täällä tunnu tajuavan sitäkään, että meitä pikkufirmoissa työskenteleviä ja yksinyrittäjiä on kymmeniätuhansia. Eikä tartte olla työtön, ettei sitä tajua. Mä olen onnellinen siitä, ettei mitään pikkujouluja pikkufirmoissa ole. Mulla on muutakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kanssa yks joka ei osallistu ikinä mihinkään. Työpaikalla on kahdet pikkujoulut ja vuoden alussa lisää yhteistä tekemistä. Mutta mihinkään hän ei osallistu.
Kuitenkin tänään totesi että olis kiva päästä duuniporukalla viihteelle! Mikäs logiikka tässä on?
No tuliko mieleen niin simppeli asia, että jostain syystä ei pääse vaikka haluaisi? Lastenhoito, omaishoito, pitkä matka lähteä, mies ei päästä, noin muutamana esimerkkinä.
Mulla ei kukaan ttökavereista ole niin läheinen, että vähää vapaa-aikaani voitaisiin käyttää heidän kanssaan.
Työantaja ei järjestä mitään juhlia ja omaa rahaa en syydä ryyppäämiseen työkavereiden kanssa. Muutenkin niitä näkee ihan tarpeeksi.
Mua ei vaan kiinnosta viettää hetkeäkään omaa aikaani työkavereiden kanssa. Ihan sama onko kyseessä teatteri-ilta, ruokaravintola vai ryyppäjäiset.
Tottakai vuosien aikana myös mun työpaikalla on ollut kiinnostavia ja mukavia ihmisiä, mutta nämä ovat yleensä määräaikaisia. Vakikalustosta en kummemmin välitä kenestäkään.
Ihan yksinkertaisesti ja suoraan: Mun mielestä mun työkavereiden jutut on kestämättömän tylsiä ja kärsin suunnattomasti jo siitä, jos joudun lounastunnin tai kahvitauon kuuntelemaan niitä jonninjoutavia juttuja. Pyrin aina ja joka tilanteessa pääsemään kahville/lounaalle yksin, ilman kenenkään seuraa. Silloin, kun töissäni on ollut joku määräaikainen "sielunsisar" onkin ollut paljon mukavampaa osallistua yhteisiin lounaisiin, silloin olen löytänyt itsestäni niitä sosiaalisia ulottuvuuksia.
Mutta muutoin olen mielummin rauhassa kuin kuuntelen jotain tarinaa anopin ruuanlaittotaidoista tai jonkun lapsen luokkakaverin synttärilahjan pohdinnasta. Ei kiinnosta, etenkin kun suurin osa ihmisistä kertoo tarinansa todella tylsästi ja monotonisesti.
En siis vihaa tai inhoa yhtäkään työkaveriani, en vaan koe heitä millään lailla läheisiksi, en tahdo tutustua lähemmin tai antaa itsestäni mitään kummempaa.
Meillä työnantaja antaa 50 e per hlö. Heti kesälomien jälkeen juhlatoimikunta ottaa vastaan ehdotuksia ja olemme käyneet katsomassa vaikka mitä.
Pari v sitten kun valtaosa tykkäsi katsoa vain elämää , lähdettiin en enää muista mitä artistia katsomaan Eckerölle.
Kaikesta sovitaan ajoissa ja liput ostetaan, jokainen voi kalenterin fiksata sen mukaan.
Nytkin käytiin katsomassa yhtä talkshowta, lippu ja dinneri maksoivat 48 e, vesi oli ilmainen. Narikka maksoi muutaman euron, mutta pomo kuittasi ne.
Tällä tavalla ollaan vietetty yli 10 v. Jokaisella kerralla on ollut tosi kivaa, kertaakaan ei ole kukaan juonut liikaa eikä kukaan ole kähminyt kenenkään kanssa.
Ainoastaan marisijoita ovat olleet äitiyslomalaiset. Talon päätös on ollut juhla on kiitos menneestä vuodesta, jonka takia poissaolleita ei pyydetä
Iso talo ja aina joku on poissa.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen työkavereiden kanssa kaiket päivät. Minulla on kuitenkin työpaikan ulkopuolella ihan erillinen elämä ja sosiaaliset ympyrät. Vietän vapaa-aikaani mieluummin perheeni ja "varsinaisten" kavereideni kanssa kuin työpaikan ihmisten kanssa, vaikka he kivoja ovatkin.