Miksi joka työpaikkalla on aina se yksi tai pari, jotka eivät lähde mihinkään yhteisiin tapahtumiin?

Itse en koskaan osallistu ja syy on yksinkertaisesti se, että en viihdy sosiaalisissa tilanteissa. Työkavereissa ei ole mitään vikaa ja viihdyn heidän kanssaan hyvin työpaikalla. Mutta siinä se oleellinen pointti onkin. He ovat työkavereita. Työajan ulkopuolella vietän n. 90-95 % ajastani yksin. Tämä on valinta ja persoonallisuuspiirre, joka on ollut minussa jo lapsena.

Koen yleisestikin kaikki tällaiset juhlatilanteet henkisesti äärimmäisen raskaina ja epämiellyttävinä, mutta erityisesti ongelmallista on se, että työpaikan pippalot voisivat muuttaa sitä työpaikan sosiaalista dynamiikkaa. Mitä jos työkaveri ei olisikaan enää työkaveri? Mitä, jos se alkaisi kutsua kahville tai soittaisi vapaa-ajalla? Todennäköisesti eroaisin työstäni.

Toivoisin kovasti, että ihmisillä olisi pelisilmää sen tunnistamisessa millaisia muut ihmiset ovat. Aika paradoksaalisesti tuntuu, että kaikkein sosiaalisimmilla ihmisillä on kaikkein vähiten ymmärrystä sille, että muut eivät ole kuin he. Ei se ole mikään henkilökohtainen loukkaus, jos en halua lähteä laulamaan karaokea kanssasi. Pidän sinusta edelleen työkaverina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.

Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.

Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.

No eiköhän tää mies oo siellä vaan tekemässä töitä eikä etsimässä seuraa! Eikö sulla ole yhtään pelisilmää? Jätä se mies rauhaan!

Työpaikalla "etsimässä seuraa",tämä oli hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Itse voisin osallistua tyky yms. päiviin, jotka eivät tarkoita ryyppäämistä. :) Pikkujouluihin menin tänä vuonna (uusi työpaikka), en mene enää. En vaan tykkää katsella humalaisia ihmisiä tai kuunnella heidän juttujaan. En myöskään jaksa valvoa kovin myöhään, joten arpoisin puolet ajasta että koska kehtaan lähteä kotiin.

Meillä porukka ei halua osallistua edes työajalla olevaan tykytoimintaan. Meillä olisi oikeus käyttää siihen puolipäivää vuodessa ja pieni budjetti. 2010 taidettiin järjestää viimeisen kerran. Käytiin tilausajo bussilla hämeenlinnassa ja meillä oli opastettu kierros linnassa ja yhteinen lounas. Alle puolet lähti mukaan ja luoja sitä valittamisen määrä. Ei haluttu itse osallistua, mutta vielä kamalampaa oli ne muut jotka lähti. Johtajan mukaan tykytapahtuma johon osallistuu alle puolet rikkoo enemmän työyhteisöä eikä niitä jatkossa järjestetä. Jotain puutarhajuttua yritettiin muutama vuosi sitten, mutta lähtijöitä liian vähän että olisi toteutunut. Keski-ikä noin 55- vuotta ja enemmistö naisia.

Miksi viettäisin aikaani epämiellyttävien ihmisten kanssa vapaaehtoisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.

Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.

Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.

No eiköhän tää mies oo siellä vaan tekemässä töitä eikä etsimässä seuraa! Eikö sulla ole yhtään pelisilmää? Jätä se mies rauhaan!

Rauhoitu, en tietenkään tarkoittanut että joka päivä olisin jatkuvasti pakonomaisesti juttelemassa hänelle tai etsimässä mitään seuraa. Olen välillä yrittänyt vähän keskustella ja muutaman kerran mennyt syömään lähelle, olen ajatellut että on ikävää olla tuolla tavalla yksin koko ajan (ainakin minusta olisi)? Mutta hirveästi ei vastareaktiota kyllä ole, jos jotain kysyy niin vastaa siihen lyhyesti ja sitten ollaan taas hiljaa.

On se vähän ihan alkuajoista muuttunut, aluksi ei tervehtinyt koskaan ketään eikä edes oikein vastannut kuin korkeintaan päätä nyökäyttämällä, nykyään tervehtii jopa oma-aloitteisesti välillä :D Mutta normaalia mielestäni tällainen käyttäytyminen ei ole ja tämän kaltaisia henkilöitä todennäköisesti isoimmilla työpaikoilla saattaa sitten olla, joilla on ongelmia.

Niin sitä arvelin syyksi miksi on aina sellaisia ketkä ei lähde mihinkään.

Ne ovat samoja jotka hakevat työpaikkaruokalasta annoksen omaan toimistoonsa mieluummin kuin istuvat joukkoruokailussa.Tavallisia introvertteja eikä heistä ollenkaan ikävää.

Minusta introverttinä on tosi kivaa kun kysytään mukaan illanviettoihin ja lounaille, vaikka en sitten lähtisikään. Silloin tuntee, että on osa porukkaa ja sinut hyväksytään, vaikka oletkin vähän erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse voisin osallistua tyky yms. päiviin, jotka eivät tarkoita ryyppäämistä. :) Pikkujouluihin menin tänä vuonna (uusi työpaikka), en mene enää. En vaan tykkää katsella humalaisia ihmisiä tai kuunnella heidän juttujaan. En myöskään jaksa valvoa kovin myöhään, joten arpoisin puolet ajasta että koska kehtaan lähteä kotiin.

Meillä porukka ei halua osallistua edes työajalla olevaan tykytoimintaan. Meillä olisi oikeus käyttää siihen puolipäivää vuodessa ja pieni budjetti. 2010 taidettiin järjestää viimeisen kerran. Käytiin tilausajo bussilla hämeenlinnassa ja meillä oli opastettu kierros linnassa ja yhteinen lounas. Alle puolet lähti mukaan ja luoja sitä valittamisen määrä. Ei haluttu itse osallistua, mutta vielä kamalampaa oli ne muut jotka lähti. Johtajan mukaan tykytapahtuma johon osallistuu alle puolet rikkoo enemmän työyhteisöä eikä niitä jatkossa järjestetä. Jotain puutarhajuttua yritettiin muutama vuosi sitten, mutta lähtijöitä liian vähän että olisi toteutunut. Keski-ikä noin 55- vuotta ja enemmistö naisia.

No luulisi tyhmemmänkin vetävän tarpeelliset johtopäätökset? Kuinka paljon selvemmin heidän pitää ilmaista, että ei kiinnosta mitkään kierrokset Hämeenlinnassa eikä tai chi:t puistossa ja muut älyttömät ideat.

Vierailija kirjoitti:

Itse en koskaan osallistu ja syy on yksinkertaisesti se, että en viihdy sosiaalisissa tilanteissa. Työkavereissa ei ole mitään vikaa ja viihdyn heidän kanssaan hyvin työpaikalla. Mutta siinä se oleellinen pointti onkin. He ovat työkavereita. Työajan ulkopuolella vietän n. 90-95 % ajastani yksin. Tämä on valinta ja persoonallisuuspiirre, joka on ollut minussa jo lapsena.

Koen yleisestikin kaikki tällaiset juhlatilanteet henkisesti äärimmäisen raskaina ja epämiellyttävinä, mutta erityisesti ongelmallista on se, että työpaikan pippalot voisivat muuttaa sitä työpaikan sosiaalista dynamiikkaa. Mitä jos työkaveri ei olisikaan enää työkaveri? Mitä, jos se alkaisi kutsua kahville tai soittaisi vapaa-ajalla? Todennäköisesti eroaisin työstäni.

Toivoisin kovasti, että ihmisillä olisi pelisilmää sen tunnistamisessa millaisia muut ihmiset ovat. Aika paradoksaalisesti tuntuu, että kaikkein sosiaalisimmilla ihmisillä on kaikkein vähiten ymmärrystä sille, että muut eivät ole kuin he. Ei se ole mikään henkilökohtainen loukkaus, jos en halua lähteä laulamaan karaokea kanssasi. Pidän sinusta edelleen työkaverina.

Kuin mun näppiksestä. Tuota piirrettä ei näy työssä, missä olen sosiaalinen, mutta kotona en halua sitä olla ja työpaikan yhteiset jutut on vaivaannuttavia ja tunnen moraalista morkkista jälikäteen vaikken mitään olisi tehnytkään. Ikään kuin jo se että vietän aikaa vapaa-ajalla työjavereiden kanssa aiheuttaa sen että pääsevät mun ihon alle, en osaa selittää tuon paremmin mutta toinen introvertti tietää mitä tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka helvetin vammainen pitää olla duunipaikan, jossa on kahdet pikkujoulut? :D

Työttömän av-mamman varmaan vaikea ymmärtää että jotkut työskentelevät isoissa firmoissa. Meillä on ainakin yksikön pienet pikkujoulut ja sitten firman parin tuhannen hengen pikkujoulut.

Eli aivan helvetin vammaista. 😒

Meidän firmassa on useita tuhansia työntekijöitä ja yhdet pikkujoulut. Joten vammaiselta tuo minustakin kuulostaa..

Meidän työpaikan naiset pukeutuvat kuin mummot! Eli pitkää housua, tylsää pitkää mekkoa jne. Jos haluatte minut bileisiinne niin jatkossa minihametta , tissivako kunnolla esille jne..ei paljon kiinnosta katsella meikittömiä farkkuperseitä! T. Kaipaamanne komistus

Minä ainakin kierrän kaikki työpaikan yhteiset tapahtumat kaukaa. Ihmiset ovat oikein mukavia, mutta haluan pitää työn ja vapaa-ajan välillä todella selkeän eron. En halua juuri tavata työkavereita vapaa-ajalla, en välitä pikkujouluista enkä työpaikan ihmisten välisistä jutuista tai ihmissuhteista. Otan kohteliaasti etäisyyttä.

En halua märehtiä työasioita vielä vähällä vapaa-ajallanikaan, vaan keskityn omaan perheeseeni, omiin tekemisiini ja kavereihini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse voisin osallistua tyky yms. päiviin, jotka eivät tarkoita ryyppäämistä. :) Pikkujouluihin menin tänä vuonna (uusi työpaikka), en mene enää. En vaan tykkää katsella humalaisia ihmisiä tai kuunnella heidän juttujaan. En myöskään jaksa valvoa kovin myöhään, joten arpoisin puolet ajasta että koska kehtaan lähteä kotiin.

Meillä porukka ei halua osallistua edes työajalla olevaan tykytoimintaan. Meillä olisi oikeus käyttää siihen puolipäivää vuodessa ja pieni budjetti. 2010 taidettiin järjestää viimeisen kerran. Käytiin tilausajo bussilla hämeenlinnassa ja meillä oli opastettu kierros linnassa ja yhteinen lounas. Alle puolet lähti mukaan ja luoja sitä valittamisen määrä. Ei haluttu itse osallistua, mutta vielä kamalampaa oli ne muut jotka lähti. Johtajan mukaan tykytapahtuma johon osallistuu alle puolet rikkoo enemmän työyhteisöä eikä niitä jatkossa järjestetä. Jotain puutarhajuttua yritettiin muutama vuosi sitten, mutta lähtijöitä liian vähän että olisi toteutunut. Keski-ikä noin 55- vuotta ja enemmistö naisia.

Meillä ihmiset eivät haluisi osallistua tyky-tapahtumiin, joten ne määrättiin pakollisiksi. Voitte arvata miten mukava tunnelma niissä on...

En osallistu, koska pelkään hieman otettuani, että saattaisin kertoa muutamalle itseään kovanakin tekijänä itsestään pitävälle tyypille totuuden heidän tehokkuudesta.

Vanha sanonta "tyhjät tynnyrit kolisee eniten".

Pitkä matka, asun niin kaukana paikkakunnalta, jossa työpaikka on. Jos menen pikkujouluihin, joudun istumaan vesiselvänä, jotta voin ajella autolla kotiin. Työkaverit eivät käsitä kuinka paljon lisätunteja pitkämatkalaiselle tulee kaiken maailman "juhlista" ja yhteishengen nostatustilaisuuksista. Muu porukka on kotona muutamassa minuutissa, meikäläinen on samassa ajassa raapannut auton ikkunat jäästä.

M35 kirjoitti:

Minä ainakin kierrän kaikki työpaikan yhteiset tapahtumat kaukaa. Ihmiset ovat oikein mukavia, mutta haluan pitää työn ja vapaa-ajan välillä todella selkeän eron. En halua juuri tavata työkavereita vapaa-ajalla, en välitä pikkujouluista enkä työpaikan ihmisten välisistä jutuista tai ihmissuhteista. Otan kohteliaasti etäisyyttä.

En halua märehtiä työasioita vielä vähällä vapaa-ajallanikaan, vaan keskityn omaan perheeseeni, omiin tekemisiini ja kavereihini.

Olen vanhempaa "kaliberin"ja aivan samaa mieltä.ns.Päätökseen ei voi valittaa,heheh:-)

Puoliso ei päästä, lapsille ei ole lastenvahtia, introvertti tai ujo tai ei vain tykkää sinusta. Pick one.

Kävin firman molemmissa pikkujouluissa sinkkuaikoina. Nyt kun on mies ja lapsia, en enää jaksa kapakoita. Olen huomannut saman ilmiön muutenkin. Firman bileissä käy nuoret ja vanhat, ruuhkavuosi-ikäiset jättävät väliin. Ehkä sitten taas 40+-iässä.

Vierailija kirjoitti:

Lähden mielelläni, jos se on palkallista työaikaa, josta saa normaalit ylityökorvaukset. Vapaa-aikaani en kuitenkaan työasioihin käytä.

Ei se mikään työasia herranenaika ole vaan bileet??? :D löysätkää vähän pipoa

Vierailija kirjoitti:

Kyselin etukäteen, ketkä tulossa pikkujouluihin. Ja työkaverini vaan totesi "en taida tulla". Juu se on tiedetty jo 5v, turhaa kai sitä on enää kysyä.

Juuri sinun kaltaistesi takia jätän menemättä työpaikan yhteisiin tapahtumiin ellei ole pakko työtehtävien takia. Oma aika on omaa aikaa, haluan viettää sen niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen että heillä on jotain ongelmia päässä ja usein nämä henkilöt on muutenkin erikoisia.

Minunkin työpaikalla on nyt ollut vajaan pari vuotta hyvin hiljainen mies töissä, hän ei oikeastaan koskaan aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa (ellei kyseessä ole pakollinen työasia), nykyisin alkanut joskus tervehtimään oma-aloitteisesti. Ei tule koskaan esim. syömään toisten kanssa vaan menee aina itsekseen nurkkapöytään missä ei ole ketään muita. Kuten arvata saattaa, ei lähde koskaan mihinkään tapahtumiin.

Tuntuu siltä ettei sillä ole ihan kaikki kotona, kun ei oikein meinaa ottaa kontaktia toisiin ihmisiin vaikka on joka päivä samassa työpaikassa. Juttelee kyllä väkinäisesti jos menee esim. syömään samaan pöytään ja alkaa kysellä kaikennäköistä, mutta huomaa selvästi että ei ole ihan luontevaa. Vastailee hyvin lyhyesti, ei esitä mitään vastakysymyksiä tai edes yritäkään pitää keskustelua yllä. Heti kun on syönyt niin lähtee nopeasti pois sanomatta sanaakaan.

No eiköhän tää mies oo siellä vaan tekemässä töitä eikä etsimässä seuraa! Eikö sulla ole yhtään pelisilmää? Jätä se mies rauhaan!

Rauhoitu, en tietenkään tarkoittanut että joka päivä olisin jatkuvasti pakonomaisesti juttelemassa hänelle tai etsimässä mitään seuraa. Olen välillä yrittänyt vähän keskustella ja muutaman kerran mennyt syömään lähelle, olen ajatellut että on ikävää olla tuolla tavalla yksin koko ajan (ainakin minusta olisi)? Mutta hirveästi ei vastareaktiota kyllä ole, jos jotain kysyy niin vastaa siihen lyhyesti ja sitten ollaan taas hiljaa.

On se vähän ihan alkuajoista muuttunut, aluksi ei tervehtinyt koskaan ketään eikä edes oikein vastannut kuin korkeintaan päätä nyökäyttämällä, nykyään tervehtii jopa oma-aloitteisesti välillä :D Mutta normaalia mielestäni tällainen käyttäytyminen ei ole ja tämän kaltaisia henkilöitä todennäköisesti isoimmilla työpaikoilla saattaa sitten olla, joilla on ongelmia.

Niin sitä arvelin syyksi miksi on aina sellaisia ketkä ei lähde mihinkään.

Arvaapa, pitääkö kyseinen työtoveri sinua sellaisena, jolla on joku ongelma, kun pitää tungetella toisten seuraan kun ei kestä yksinoloa? Miksi et hyväksy sitä, että ihmiset ovat erilaisia vaan luokittelet itsestäsi poikkeavat ongelmatapauksiksi?