OUDOIMPIA askiaspalvelijoita joita olette kohdanneet? Mitä tapahtui/ teki tms?? Minä aloitan...

Helsinki-Vantaan lentokenttä. Tulimme miehen kanssa ulkomailta lomalta ja etsimme taksitolpan. Oma laukkuni oli täynnä ja painava, mistä huomautin taksikuskille ja tarjouduin jopa nostamaan laukkuni itse taksin takakonttiin. Vastaukseksi sain tiuskaisun että 'no kyllä minä jaksan'. Selvä. Kun piti nostaa niin kamala valitus kun oli painava laukku ja hänen selkänsä ei kestä näin painavaa laukkua. Valitus kesti sitten puoli matkaa. No perillä ollessa mies nosti sitten meidän kummankin laukut pois kun taksikuski rupesi uudestaan narisemaan selästänsä.

Vierailija kirjoitti:

Etsin mekkoa lakkiaisiin ja eksyin pieneen kivijalkaputiikkiin. Keski-ikäinen myyjä hyökkäsi heti kimppuun ja kysyi mitä etsitään ja alkoi esitellä mekkoja. Mikään ei oikein miellyttänyt, ja kun myyjä pumppasi ja pumppasi niin sanoin jotain neutraalin kieltävää "ei nyt ole ihan sellaisia malleja mitä olin ajatellut". Myyjä tästä närkästyi ja kivahti:"Jos ei näistä malleista löydy sopivaa, niin ei sitten mistään." Katsoin vain hämmästyneenä ja poistuin kaupasta, toiste en ole sinne mennyt. Mieluisan mallinen mekkokin löytyi toisesta liikkeestä ;)

Oonko ainut jota käy jotenkin sääliksi tollaset hiljaisten pikkukauppojen pitäjät.. ?? :o  

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kampaajat ovat uteliaita, utelevat kaiken työpaikasta lähtien. Osa kampaajista osaa jutella asiallisesti mutta osa kyselee ihan selvästi uteliaisuuttaan, tuloja ei ihme kyllä vielä ole kysytty.

Minulta on kysytty jopa tulot! Oli muuten hyvä kampaaja, mutta olisin mielummin ollut vaikka hiljaa kuin keskustellut hänen kanssaan, sillä häneltä ei tosiaan luonnistunut small talk, hän selitteli ku on yrittäjällä niin vaikeeta ei saa lomaa ja ei oo varaa tehä mitään kysyi siinä sitten kaiken missä asun ja miten asun ja paljonko oikeen tienaan kun tuntuu olevan varaa kaiken näköseen,(vastailin hänelle aika ympäri pyöreitä, koska ovat mielestäni henkilökohtaisia asioita ja tulojani en todellakaan kerro ulkopuolisille) lisäksi hän kertoili kuinka on aikamoinen kaappijuoppo ja on tapana aina iltasin tissutella ja kertoi myös hänen ja miehensä riidasta.

Vaikka kuinka koitin ohjailla keskuteluja muualle tai olla vaan ihan hiljaa niin silti hän vain jatkoi kaikkea henkilökohtaisten juttujen kertomista.

Tykkäsin siis hänen tekemistään hiuksista, mutta huomasin, että ahdistuin jo ennen sinne menoa pian tulevista keskuteluista, niin lopetin siellä käymisen.

Kävin kerran h&m:llä ostamassa aivan tavalliset puuterinväriset rintsikat, tarvitsin sellaiset valkoisen paidan alle ettei näy läpi. Menin sitten kassalle maksamaan ja kassalla oleva tyttö tokaisi liivit käteensä ottaessaan että "tässä on kyllä rumimmat rintsikat mitkä tiedän". Hölmistyin niin etten saanut sanaa suustani, mutta tyttö jatkoikin vielä juttua sanomalla "onhan nämä tosi mukavat päällä itsellä on samanlaiset mutta on nämä oikeet erotiikantappajat!" En vieläkään saanut sanaa suustani maksaessani ostostani, ajattelin että olenko piilokamerassa vai mitä tapahtui, eihän asiakkaalle voi noin sanoa!:D

Olen päätynyt yhden kampaajan ja yhden kosmetologin terapeutiksi. Molemmat selittivät omia ongelmiaan ja miesasioitaan ja tivasivat neuvoja. Kummallakaan en enää käy. Palveluista tietty maksoin täyttä hintaa. Olin aina ihan poikki kun kävin näillä.

Vierailija kirjoitti:

Menin paikalliseen rautakauppaan kevään korvalla, tarkoituksena ostaa pari ns. viljelysäkkiä, jotka mainoskuvaston mukaan olivat ko. liikkeessä kamppiksessa. Haahuilin aikani myymälässä, mutta en löytänyt etsimääni. Myyjääkään en löytänyt (ja niiltähän yleensä joutuukin polvillaan rukoilemaan palvelua). No menin kassalle ja näytin kassaneidille kampanjakuvastosta tuotetta, jota etsiskelin. "Anteeksi, onkohan teillä näitä..." Likka katseli mua mittaillen, näpytti konettaan ja sanoi "ei o". Hiljaisuus. Odotin neidiltä JOTAIN kommenttia jatkoksi, kuten "valitettavasti sitä ei ole, koska se on päässyt loppumaan" tai "katson, onko sitä tulossa" tai "katson onko sitä toisessa myymälässä". Mutta ei, hän ei sanonut mitään. Istui vain siinä ja oli hiljaa.Minä selvästikin lakkasin olemasta hänelle. Enpä siinä sitten viitsinyt enää hänen kärsimystään pitkittää, vaan lähdin pois minäkin.

Ai niin, tällaista palvelua tarjoaa K-Rauta.

Ehkä olemme asioineet samassa kaupassa, sillä mulle on käynyt samalla lailla. Viljelysäkeistä ei tosin ollut kyse, mutta kassalta ei apua saanut, ei tiennyt mitään, kehotti vaan mennä kysymään joltakin. Hyvään asiakaspalveluun olisi kuulunut lähteä selvittämään kysymääni asiaa tai vähintäänkin hakea se henkilö, joka ehkä saattaisi jotain tietää. Muita ihmisiä ei lähitienoilla silloin ollut joten olisi ollut hyvin aikaa.

Olin Maltalla kahvilan terassilla itseäni vanhemman suomalaispariskunnan kanssa. Brittitarjoilija pyysi ensin tilauksen näiltä kahdelta ja viimeisenä minulta. Tilasin kahvin ja lisäksi veden puolen litran pullossa. Tarjoilija kysyi, montako lasia haluan. Kummissani vastasin, että yhden, jolloin tarjoilija kumartui puoleeni tuohtuneena ja alkoi supattaa, että tilaatko vettä vain itsellesi, etkö aio muille tarjota ollenkaan. Olin entistä hämmentyneempi, koska en ollut kuunnellut muiden tilauksia, enkä tiennyt mitä he halusivat. Tarjoilijan jonkin aikaa syyllistettyä minua kysyin toisilta, haluavatko he vettä. Hekin olivat hämmentyneitä, joten eteenpäin päästäksemme pyysin kolme lasia ja voitonriemuisena tarjoilija toi tuon pikkuisen vesipullon, jonka jaoin toisten kanssa. Koko kahvihetken ajan tarjoilija tuijotteli minua epäluuloisesti ja ilkeästi kahvilan ovelta.

Onko jotenkin ennenkuulumatonta, että joku voi haluta juoda kokonaiset puoli litraa vettä lämpimässä ilmanalassa? Tai jos hän oli huolissaan muiden vedensaannista, eikö olisi ollut hänen tehtävänsä ehdottaa heille vettä? Varmaan kyseessä oli joku pöytätapojen ero, mutta en keksi mikä siinä oli ajatuksena, kun noiden muiden tilauksia ei kuitenkaan vaadittu jakamaan minun kanssani.

Menin joskus pari vuotta sitten johonkin merkkivaateliikkeeseen (olisiko ollut Guess). Katselin siinä vaatteita kun myyjä tokaisi "nuo on kyllä aika kalliita." olin pukeutunut siististi ja laittautunut, joten en tiedä mistä päätteli ettei minulla olisi varaa heidän riepuihinsa. Ei huvittanut jättää rahoja sinne, ostin tarvitsemani myöhemmin ulkomailta

Kävin Cittarissa ja kysyin lähimmältä myyjää muistuttavalta onko teillä friteerauskeittimiä. Henkilö repesi nauramaan ja osoitteli DNA tms. kylttiä jonka palveluksessa oli. Ei sanonut siis mitään - nauroi ja osoitti kylttiä.

Kävin jouluostoksilla ja Visa on vinkunut aikalailla, joten en ollut varma saanko enää sillä ostettua. No totesin tämän myyjälle että kokeilen eka tätä Visaa että toimiiko vielä. Myyjä tähän totesi;"Niin että onko ukko laittanut rahaa tilille."

Hämmentävä vitsi.. :D En loukkaantunut tai mitään - oli vaan outo.

Etsimme mieheni kanssa sänkyä ja menimme stemmaan. Vanhempi miespuolinen myyjä kysyi ensimmäisenä kumpi meistä on se selkävikainen. Ja alkoi kertoa omista selkävioistaa. Sänkyä esitellessä kertoi "miten kätevä vaimon on sitten siivota tämän alta". Äänen sävy oli koko ajan semmoinen ärsyttävän röyhkeä ja naista vähättelevä. Emme ostaneet sieltä vaan sanoimme menevämme jyskiin. Siitäs sai.

JEI kirjoitti:

Terveyskeskuslääkäri Espoossa, tosi likaisen näköinen mies, tukka sekaisin ja kädet ei olleet nähneet pesua aikoihin. 

Kun kerroin käyntini syytä, hän alkoi kesken kaiken muina miehinä tökkiä leuallaan pöydällä olevaa stetoskooppia. Hämmentyneenä lopetti, kun vaikenin ja aloin ihmetellä hänen puuhaansa.

Taisi olla joku spurgu, joka oli päättänyt leikkiä lääkäriä sen päivän ja oikea lekuri oli kaapissa sidottuna.. tai jotain.

Lääkärissä kantsii aina tutkia ne kaapit ensimmäisenä, ettei oikea lääkäri ole siellä sidottuna. Useimmiten on.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalaiseksi vähän erikoiset piirteet, myyjät usein luulee että olen ulkomaalainen.

Olin pukukopissa sovittamassa puseroa ja myyjä seisoi koko ajan ihan verhon takana, varmaankin vahtimassa etten laita mitään laukkuun. Tyttö säikähti aikamoisesti kun avasin verhot voimalla.

Monesti myös myyjä seuraa perässä esim. lahjatavaraliikkeissä, etten vain laita mitään takin alle. Sellainen haukka-ilme naamallaan. Ainoastaan siksi, että näytän hivenen ulkomaalaiselta.

Taidat vähän ylitulkita. Ehkä myyjä jäikin seisomaan pukukopin lähettyville, että voisi kipaista hakemaan sinulle sinne toista kokoa, jos koppiin mukaan ottamasi ei sopisikaan? Meillä päin tuota sanotaan (hyväksi) palveluksi. 

Töykeitä asiakaspalvelijoita olen tavannut varmaan tuhat mutta ylivoimaisesti oudoin keissi on kyllä eräs suomalainen taksikuski. Hänellä ei kyllä ollut kaikki inkkarit kanootissa.

Ensimmäistä kertaa jouduin tekemisiin tämän taksikuskin kanssa kun eräs entinen työkaveri veti after workeilla ihan uskomattomat kännit ja taksikuski ilmoitti, että työkaverini pääsee kyytiin vain jos joku lähtee saattajaksi. Tämä oli vielä ihan ymmärrettävää, koska kaverini oli niin kännissä, että ei edes muistanut osoitettaan. Selvitin kaverini osoitteen ja perillä päätin, että saatan kaverini vielä sisään asuntoonsa, koska muuten hän luultavasti jää pihalle nukkumaan tms. Ilmoitin kuskille saattavani kaverini asuntoonsa ja palaavani sitten. Jätin pantiksi laukkuni jossa oli koko omaisuuteni.

Kesti kauan saada työkaveri sisälle, koska hän ei tietty muistanut ovikoodiaan eikä löytänyt avaimiaan mutta lopulta kun palasin takaisin pihalle huomasin kauhukseni, että taksi (ja samalla laukkuni) oli poissa!

En voi tähän päivään mennessä käsittää millä logiikalla taksi ajoi tiehensä. Siinä sitten kiroilin Puistolalaisen kerrostalon pihassa ja mietin millä ihmeellä pääsen kotiin, koska laukussa oli lompakko, puhelin ja kotiavaimeni.

Sattumalta pihaan yhtäkkiä kaarsi taksi ja luulin, että nyt alkuperäinen taksi palaa takaisin mutta kyseessä olikin eri taksi. Syöksyin sitten tähän eri taksiin sisään ja selitin tilanteeni. Tämän taksin kuski oli onneksi erittäin ystävällinen ja myötätuntoinen. Hän laittoi siihen taksikuskien kommunikointijärjestelmään viestin, että asiakkaan laukku jäänyt taksiin Puistolassa. Hän heitti minut ilmaiseksi kotiin ja lainasi puhelintaan jotta sain soitettua silloiselle kämppikselleni, että tulee avaamaan minulle oven. Tämän kotimatkan aikana saimme alkuperäiseltä taksikuskilta viestin, että "juu, laukku on täällä" ja samalla hän antoi numeronsa, että voin sitten seuraavana päivänä noutaa käsilaukun häneltä.

Mietimme tämän ystävällisen taksikuskin kanssa, että olipa kyllä typerää pelleilyä koko juttu.

Valitettavasti pelleily ei pääty tähän. Seuraavana päivänä laitoin sitten kuskille viestiä, että tavataan töideni jälkeen Elielin aukiolla, että saisin laukun. Odotin taksikuskia Elielin aukiolla tunnin (!) mutta häntä ei kuulunut. Ulkona oli vielä jäätävän kylmä ja olin jo melkein itku kurkussa, koska tilanne oli niin typerä. Puhelintahan ei ollut joten en voinut soittaa hänelle.

Kotona lähetin hänelle kaverini puhelimesta tulikivenkatkuisen viestin johon hän vastasi: "Anteeksi kovasti :( Unohdin koko homman". Oikein surullisen hymiön kera. Olin jo ihan uskomattoman vihainen mutta sovimme sitten, että seuraavana päivänä kuski tulee tuomaan laukun työpaikalleni ja silloin hän onneksi ilmestyi paikalle.

Toisen kerran törmäsin tähän taksikuskiin, kun työvuoroni alkoi niin aikaisin että työpaikka kustansi taksin. Menin pihalla odottavaan taksiin ja kauhukseni huomasin, että kukas muukaan istui ratin takana kuin tuo idioottikuski. Myös tällä kertaa meno oli erittäin outo.

Toivottaessani hyvää huomenta taksikuski ei aluksi vastannut mitään moneen minuuttiin vaan tekstaili vain puhelimellaan kiihkeästi. Yhtäkkiä hän havahtui transsistaan ja sanoi "Öhh, joo, sori mulla on tässä vähän tilanne päällä" ja lähti liikkeelle yhä toisella kädellä tekstaillen. Koko matkan ajan hän tekstaili toisella kädellä ja tuijotti pitkiä aikoja kännykkää niin, että ajauduimme yhdessä kohtaa melkein tienvarteen parkkeerattuja autoja päin ja yksissä liikennevaloissa, valo ehti jo suunnilleen vaihtua keltaiseksi ennenkuin hän tekstailultaan sai lähdettyä liikkeelle.

1) Aikanaan erään pikkukaupungin kesämarkkinatapahtumassa katselin paikallisen korusepän tekemiä korva- ja kaulakoruja. Olin sanonut myyjälle, että ompa ihania koruja, ja vaikea valita mitä ostaisin kun niin monet ovat kivoja. Hetken aikaa niitä katseltuani ja hypisteltyäni myyjä-koruseppä repäisi korvakorun suoraan käsistäni ja huusi "aiotko ostaa vai vaan vittuilla?" Ei tullut kauppoja, lähdin hämmentyneenä pois.

2) Helsingissä eräässä halpismarketissa on kassalla mies, joka lienee aikaan ollut ns. erityislapsi. Jotenkin erilaisen oloinen, as-piirteitä ehkä. Olin valinnut parit urheilurintsikat ja vein ne kassalle. Kassamiehen piti irroittaa ne pikkuisista henkareista ja panna pussiin. Koko ajan tätä tehdessään hänen kädet tärisivät (tärisevät muutoinkin), mutta mikä pahinta, koskettuaan rintsikoihin hän alkoi tyrskähdellä naurusta isoon ääneen. Yritti ehkä pidätellä naurua, mutta sitten taas oikein tyrskähti valtoimenaan. Koska kädet tärisivät niin pahasti, hänellä kesti pitkän aikaa (ainakin tuntui siltä!) saada rintsikat pois henkareista ja hinta luettua. SAmaan aikaan oli se hillitön nauruntyrskähtely. Tuntui kiusalliselta, vaikka voi olla joku sellainen juttu, johon miehen on vaikea itse vaikuttaa.

Menimme erääseen ketjukorukauppaan ja kysyimme titaanisormuksia kihloja varten. Pari vaihtoehtoa löytyi mutta ne eivät olleet mieleisiä. No se ei ollut pääasia vaan se että myyjä tyrkytti meille valkokultaisia sormuksia koska titaanilla ei olisi mitään arvoa sitten jos ja kun sormukset pitää joskus myydä. Kuka sanoo noin kun ollaan hankkimassa sormuksia, joita tarkoitus pitää loppuelämä? Olimme aika hämmentyneitä ja lähdimme pois liikkeestä. Mieleiset titaanisormukset löytyivät muualta.

Suomalainen matkailuyrittäjä Pohjois-Karjalasta, jolta olimme ostaneet pienimuotoisen elämysmatkan, käyttäytyi täysin asiattomasti. Sovittu loppusumma retkestä kasvoi yllättäen puolella. Hän kertoi varusteiden maksavan ylimääräistä vasta sen jälkeen, kun olimme laittaneet ne jo yllemme. Huomautimme vedätyksestä asiallisesti ja sanoimme kuitenkin voivamme maksaa, mikä ei kuitenkaan kelvannut yrittäjälle. Hän piti kahden minuutin mykkäkoulun, jonka jälkeen hän alkoi kritisoida meitä ja ylipäänsä kaikkia suomalaisia matkailijoita ahneudesta ja piheydestä. Venäläiset olivat kuulemma täysin toista maata arvostaessaan suomalaista palvelutasoa. Vaimonsakin oli hakenut Venäjältä. Tilanne oli todella nurinkurinen: maksavat asiakkaat joutuivat lepyttelemään loukkaantunutta yrittäjää. 

Retken aikana sama painostava ilmapiiri sai uusia muotoja. Saimme kuulla ummet ja lammet helsinkiläisten vihamielisyydestä maaseutua kohtaan, mielipiteidemme vähättelyä, vihamielisyyttä naisia kohtaan ja muuta poliittista julistusta. Lisäksi emme saaneet 30 asteen pakkasessa syödä niillä hanskoilla, joista muun muassa olimme maksaneet lisämaksua. Ruokailimme siis paljain käsin. Reissun päätteeksi saimme kuulla vielä veemäistä veistelyä muodossa: "Toivottavasti kelpasi arvon neideille."  Näin jälkiviisaana olisi pitänyt lähteä pois jo ensimmäisen raivokohtauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava oli aikoinaan hyvin menestyvä työkoneiden huoltoyrittäjä, rahaa oli niin että ei meinannut paskalle taipua. Oli sitten lähtenyt suoraan pajalta paskasissa farkuissa vaimon kanssa ostamaan uutta nahkaista sohvakalustoa. Ilmoittivat huonekalukaupassa tietysti heti että nahkasohvaa ollaan ostamassa, ne olivat siihen aikaan melko kipeän hintaisia. Myyjä yritti koko ajan väkisin ohjata heitä katsomaan halvempia vaihtoehtoja ja mies oli jo alkanut vähän hermostua että eivätkö he saa ostaa sellaista sohvakalustoa kuin haluavat. Myyjä oli sitten vähän kyllästyneenä alkanut kysellä että paljonko pariskunta tarvii sohvaan maksuaikaa, niin mies totesi että jos sen verran sais että ehtii ottaa lompakon persetaskusta.

Hehhehhe. Tämä oli älyttömän hyvä :D

Vierailija kirjoitti:

Menimme erääseen ketjukorukauppaan ja kysyimme titaanisormuksia kihloja varten. Pari vaihtoehtoa löytyi mutta ne eivät olleet mieleisiä. No se ei ollut pääasia vaan se että myyjä tyrkytti meille valkokultaisia sormuksia koska titaanilla ei olisi mitään arvoa sitten jos ja kun sormukset pitää joskus myydä. Kuka sanoo noin kun ollaan hankkimassa sormuksia, joita tarkoitus pitää loppuelämä? Olimme aika hämmentyneitä ja lähdimme pois liikkeestä. Mieleiset titaanisormukset löytyivät muualta.

Ei valkokultaisilla sormuksillakaan ole jälleenmyyntiarvoa ellei ole painava. Käytetyssä sormuksessa paino määrittelee arvon. Jos on timanttisormus mutta kevyt niin ei kannata edes myydä kun siitä ei saa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava oli aikoinaan hyvin menestyvä työkoneiden huoltoyrittäjä, rahaa oli niin että ei meinannut paskalle taipua. Oli sitten lähtenyt suoraan pajalta paskasissa farkuissa vaimon kanssa ostamaan uutta nahkaista sohvakalustoa. Ilmoittivat huonekalukaupassa tietysti heti että nahkasohvaa ollaan ostamassa, ne olivat siihen aikaan melko kipeän hintaisia. Myyjä yritti koko ajan väkisin ohjata heitä katsomaan halvempia vaihtoehtoja ja mies oli jo alkanut vähän hermostua että eivätkö he saa ostaa sellaista sohvakalustoa kuin haluavat. Myyjä oli sitten vähän kyllästyneenä alkanut kysellä että paljonko pariskunta tarvii sohvaan maksuaikaa, niin mies totesi että jos sen verran sais että ehtii ottaa lompakon persetaskusta.

Hehhehhe. Tämä oli älyttömän hyvä :D

Täh? Mitä hyvää tossa nyt oli:O