OUDOIMPIA askiaspalvelijoita joita olette kohdanneet? Mitä tapahtui/ teki tms?? Minä aloitan...
Kerro myös mikä hän oli ammatiltaan!
Oma kokemukseni on se, kun menin joskus hotelliin niin siinä respassa sisään kirjautumisessa oli sellainen nainen.
Näin jo kauempaa, että hihitteli yksinään jtn...
Siinä kohtaa, kun tulin tiskille vastapäätä häntä niin tervehtiessä hän purskahti nairuun jonka yritti naamioida yskäsyksi.
Mietin, että oliko minussa jtn hauskaa, mutta hihittely vain jatkui ja jatkui.
Näin, että pidätteli kokoajan naurua ja nauroi joka sanansä jälkeen oikein ylikorostuneesti
Tuo oli vähän outoa koska tilanteessa ei ollut päällepäin missään kohtaa mitään hauskaa.
En tiedä oliko jossain aineissa, mutta aika oudolta vaikutti.
Lähtiessä sielä oli erityyppi enkä enää nähnyt tuota naista ..
Kertokaapa teidän kokemuksia!
Kommentit (360)
JEI kirjoitti:
Terveyskeskuslääkäri Espoossa, tosi likaisen näköinen mies, tukka sekaisin ja kädet ei olleet nähneet pesua aikoihin.
Kun kerroin käyntini syytä, hän alkoi kesken kaiken muina miehinä tökkiä leuallaan pöydällä olevaa stetoskooppia. Hämmentyneenä lopetti, kun vaikenin ja aloin ihmetellä hänen puuhaansa.
Taisi olla joku spurgu, joka oli päättänyt leikkiä lääkäriä sen päivän ja oikea lekuri oli kaapissa sidottuna.. tai jotain.
Mä olen luultavasti myös käynyt tämän lääkärin vastaanotolla. Tuskin on kovin montaa spurgun näköistä lääkäriä. Vantaalla.
Yksityisellä, törkeän kallis ja arvostettu lääkäri, vanhempi mies. Tivaa toisen vanhempani sairaushistoriaa ja vastaa suunnilleen jokaiseen kertomaani asiaan nipottavalla äänensävyllä "ei voi pitää paikkaansa". Jäi jotenkin jumiin yksityiskohtiin ja oli aivan sietämätön minua kohtaan, kun aloin itkemään. Ihmetteli myös vihaisen oloisena ääneen, miksi en voi olla tyytyväinen vain "hoitaessasi miestäsi ja kotiasi", kun ilmaisin haluavani ammatillisen koulutuksen tulevaisuudessa. Määräsi kamalan kasan (nyt puhutaan sadoista!) masennuslääkkeitä ekalla tapaamisella ja kun yritin small talkata loppuun jotain että olen yhteydessä jos tarvitsee, mies tokaisi "tuskinpa tarvitsee, näkemiin."
Tein valituksen enkä kuulemma ollut ainoa näin toiminut.
Ikävin oli terveyskeskuslääkäri kun olin ekaa kertaa gynekologisessa tutkimuksessa lukioikäisenä. Lääkäri oli nuiva ja ilmeetön, jotenkin uhkaava vanha nainen. Kavereiltani oli otettu papa-koe ekalla käynnillä ja kysyin sitten mielestäni ihan kohteliaasti että mites papakoe, pitääkö minulta ottaa se. Lääkäri raivostui ja haukkui mua vuolaasti ja huusi: "Älä sinä tule tänne minun ammattitaitoani arvostelemaan!" Ei otettu papakoetta, poistuin sieltä vessaan itkemään.
Verottajan puhelinneuvonta on myös ihan omaa luokkaansa. Olen monen monta kertaa kysynyt apua apurahansaajan hankalassa verotuksessa eikä kukaan ole osannut neuvoa. Olen sitten maksellut isoja mätkyjä..
Helsinki vantaan kentällä tolppa oli tyhjä ja auto tuli paikalle. Kuski tuli ulos ja kyseli minne ihmiset on menossa. Useimmat saivat kuulla "Joo en mä sinne nyt lähde ajamaan". Pääsin itse kyytiin. Perillä kuski sanoi, että hän ei sitten anna mitään kuittia. Mies ei selvästi muutenkaan uskonut lainkaan koko asiakaspalvelun ideaan.
Menin kerran yöllä päivystykseen, kun kädessä oli paha viilto joka piti tikata. Siinä sit pääsin kyllä aika nopeasti sisään, mutta lääkäri oli ihan outo. Se kysyi tarviiko puudutusta yhteen kohtaan koska "se puudutusneula pistää siinä missä tikkausneulakin". Joo no ei oo kyl ihan samanlaista kipua. Ja sitten kun se tikkas sitä haavaa, se hyräili ja lauleskeli itsekseen vaikka mä itkin paniikissa siinä pöydällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli aikoinaan hyvin menestyvä työkoneiden huoltoyrittäjä, rahaa oli niin että ei meinannut paskalle taipua. Oli sitten lähtenyt suoraan pajalta paskasissa farkuissa vaimon kanssa ostamaan uutta nahkaista sohvakalustoa. Ilmoittivat huonekalukaupassa tietysti heti että nahkasohvaa ollaan ostamassa, ne olivat siihen aikaan melko kipeän hintaisia. Myyjä yritti koko ajan väkisin ohjata heitä katsomaan halvempia vaihtoehtoja ja mies oli jo alkanut vähän hermostua että eivätkö he saa ostaa sellaista sohvakalustoa kuin haluavat. Myyjä oli sitten vähän kyllästyneenä alkanut kysellä että paljonko pariskunta tarvii sohvaan maksuaikaa, niin mies totesi että jos sen verran sais että ehtii ottaa lompakon persetaskusta.
Hehhehhe. Tämä oli älyttömän hyvä :D
Täh? Mitä hyvää tossa nyt oli:O
Hyvin kerrottu juttu!
On ihan tyypillistä, että monet palkansaajat ei tajua sitä, että ulkoapäin tavallisen näköinen yrittäjä voi tienata jättiomaisuuksia. Tulee sitten tällaisia tilanteita... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli aikoinaan hyvin menestyvä työkoneiden huoltoyrittäjä, rahaa oli niin että ei meinannut paskalle taipua. Oli sitten lähtenyt suoraan pajalta paskasissa farkuissa vaimon kanssa ostamaan uutta nahkaista sohvakalustoa. Ilmoittivat huonekalukaupassa tietysti heti että nahkasohvaa ollaan ostamassa, ne olivat siihen aikaan melko kipeän hintaisia. Myyjä yritti koko ajan väkisin ohjata heitä katsomaan halvempia vaihtoehtoja ja mies oli jo alkanut vähän hermostua että eivätkö he saa ostaa sellaista sohvakalustoa kuin haluavat. Myyjä oli sitten vähän kyllästyneenä alkanut kysellä että paljonko pariskunta tarvii sohvaan maksuaikaa, niin mies totesi että jos sen verran sais että ehtii ottaa lompakon persetaskusta.
Hehhehhe. Tämä oli älyttömän hyvä :D
Täh? Mitä hyvää tossa nyt oli:O
Hyvin kerrottu juttu!
On ihan tyypillistä, että monet palkansaajat ei tajua sitä, että ulkoapäin tavallisen näköinen yrittäjä voi tienata jättiomaisuuksia. Tulee sitten tällaisia tilanteita... :)
Kuka lähtee paskasissa farkuissa ylipäätään testailemaan mitään sohvia tai yleensäkään huonekaluja liikkeeseen?
Jos olisin itse myyjä ja liikeessä on asiakas likaisissa farkuissa/työvaatteissa aikomassa istua vaaleille nahkasohville, niin ohjaisin minäkin sen muualle. Enkä välttämättä pelkästään toiselle osastolle vaan ihan ulos asti.
Minulle hääkampausta tekevä kampaaja alkoi kertoa omasta avioerostaan ja siitä, kuinka mies oli pettänyt häntä, talon ositus ja kaikki sotkut tuli kuultua.
Kyllä pelottavin oli lehtimyyjä joka kun en ostanut mitään sanoi : no kyllä sinä vielä ostat jotain! Se oli pelottavaa oikeasti!
Kalliossa yhsessä kiinalaisessa tarjoilija nukkuu avoimesti melkein koko ajan. Vaikea tehdä lisätilauksia yms. Tunnelma on muutenkin todella omituinen mutta ruoka parempaa kuin perus kiinalaisissa yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Minä itse. Vastasin kerran työouhelimeen työkaverin nimellä! Olin just jutellu ko ihmisen kans. Että nolotti. 😂
Olin purkamassa pahvilaatikkoa työkaverini kanssa kerran ja hänen puhelimensa soi ja vastasi sitten asiakkaalle puhelimeen Raija Laatikko :D
Häntä nolotti ihan hirveesti ja mua vähän nauratti :)
minä kävin soittoliikkeessä asioimassa,ja kerroin että haluaisin opetella kitaransoittoa ja haluaisin ostaa mahdollisesti kitaran.Olin netistä katsellut itselleni sopivan laadukkaan mallin joka oli myynnissä soittoliikkeessä.No myyjä lykkäsi sen tylysti käteeni ja sanoi siinä senkun vaan alat rouhimaan.Minä katselin kitaraa ja näppäilin siitä muutamia sointuja,mutta koska olisin halunnut kuulla miten kitara oikeasti soi kunnolla niin pyysin myyjää josko hän soittaisi sillä minulle jotain (tiesin että myyjä osasi soittaa kitaraa)mutta hänpä se vain katsoi minua todella pitkään nenänvarttaan pitkin siihen tyyliin että tuo tulee tänne eikä osaa soittaa miksi minä vaivautuisin,lähtisi nyt vaan äkkiä pois täältä.Ymmärsin itsekin yskän ja rämpyttelin kitaraa näön vuoksi hetkisen aikaa myyjän katsellessa maireasti rämpytystäni,ja koska en sitten päässyt perille kitaran soinnista annoin kitaran takaisin myyjälle ja poistuin kaupasta tyhjin käsin,samalla ihmetellen että miksi ihmisen pitää olla jonkinlainen soittovirtuoosi ensiksi että voisi ostaa itselleen soittimen.Olen huomannut tämän saman ilmiön myös muissakin musiikkiliikkeissä.Menet asioimaan niissä ja kerrot mitä haluat,ensin ollaan oikein ystävällisiä mutta kun kerrot ettet osaa vielä soittaa niin ollaan niin hämmästynyttä naamaa että ostohalut karisee samantien.Juu en osaa soittaa vieläkään koska en voi ostaa sitä soittopeliä sen vuoksi kun en osaa soittaa.Hullua vai mitä.
Vierailija kirjoitti:
Menin joskus pari vuotta sitten johonkin merkkivaateliikkeeseen (olisiko ollut Guess). Katselin siinä vaatteita kun myyjä tokaisi "nuo on kyllä aika kalliita." olin pukeutunut siististi ja laittautunut, joten en tiedä mistä päätteli ettei minulla olisi varaa heidän riepuihinsa. Ei huvittanut jättää rahoja sinne, ostin tarvitsemani myöhemmin ulkomailta
Yksi myyjän pahimpia virheitä on epäillä asiakkaan maksukykyä pelkän ulkoisen olemuksen tai iän perusteella.
Minua on alkanut ärsyttää nykyään ilmeisen yleinen tapa, että henkilökunta keskustelee keskenään kesken palvelutapahtuman. Huudellaan vapaapäivistä, lomista jne. Tätä on tapahtunut kampaajalla, kaupassa ja ravintolassa. Minusta tuo on todella töykeää, vähän sama kuin jos itse keskittyisin puhelimeeni tai seuralaiseen enkä palvelutapahtumaan. Mielestäni olen peruskohtelias, tervehdin myyjää, tarjoilijaa jne. Esitän asiani selkeästi enkä jää esim. kahvilan tiskillä arpomaan mitä ottaisin. Viimeksi törmäsin tuohon henkilökunnan keskenään seurusteluun Ikean kassalla. Ei kuulosta oikein uskottavalta loppuun tulevat automaattiset hyvää päivän jatkoa-toivotukset, kun sen lyhyenkin palvelun ajan kassa on huudellut vieruskaverilleen.
Jos tuntuu tutulta, oon kertonut tään täällä ennenkin, mutta menkööt taas kerran. Menin vähän yli viisi liikkeeseen jonka sulkemisaika oli 17.30. Myyjä, joka todennäköisesti oli myös omistaja, puhui puhelimessa kovaan ääneen ja selkeästi omia asioitaan. OIi ainoa asiakas ja hän ainoa paikalla oleva yrityksen puolelta. Noin vartin puhuttuaan, kello oli siis viisi minuuttia vaille sulkemisaika, hän ilmoitti ensimmäisenä, että tämä liike sitten suljetaan kohta. En tajua, miksi jäin odottamaan sen puhelun päättymistä. No siinä tuli siihen liikkeeseen kaksi kertaa, eka ja viimeinen. Myös hänen esille tuomansa tuotteet, kera vielä muistutusten, että kohta laitetaan kiinni, olivat aivan kamalia. Liike on päälle päin kivan näköinen, mutta eipä houkuttele mennä enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
minä kävin soittoliikkeessä asioimassa,ja kerroin että haluaisin opetella kitaransoittoa ja haluaisin ostaa mahdollisesti kitaran.Olin netistä katsellut itselleni sopivan laadukkaan mallin joka oli myynnissä soittoliikkeessä.No myyjä lykkäsi sen tylysti käteeni ja sanoi siinä senkun vaan alat rouhimaan.Minä katselin kitaraa ja näppäilin siitä muutamia sointuja,mutta koska olisin halunnut kuulla miten kitara oikeasti soi kunnolla niin pyysin myyjää josko hän soittaisi sillä minulle jotain (tiesin että myyjä osasi soittaa kitaraa)mutta hänpä se vain katsoi minua todella pitkään nenänvarttaan pitkin siihen tyyliin että tuo tulee tänne eikä osaa soittaa miksi minä vaivautuisin,lähtisi nyt vaan äkkiä pois täältä.Ymmärsin itsekin yskän ja rämpyttelin kitaraa näön vuoksi hetkisen aikaa myyjän katsellessa maireasti rämpytystäni,ja koska en sitten päässyt perille kitaran soinnista annoin kitaran takaisin myyjälle ja poistuin kaupasta tyhjin käsin,samalla ihmetellen että miksi ihmisen pitää olla jonkinlainen soittovirtuoosi ensiksi että voisi ostaa itselleen soittimen.Olen huomannut tämän saman ilmiön myös muissakin musiikkiliikkeissä.Menet asioimaan niissä ja kerrot mitä haluat,ensin ollaan oikein ystävällisiä mutta kun kerrot ettet osaa vielä soittaa niin ollaan niin hämmästynyttä naamaa että ostohalut karisee samantien.Juu en osaa soittaa vieläkään koska en voi ostaa sitä soittopeliä sen vuoksi kun en osaa soittaa.Hullua vai mitä.
Hullua on, että et itse ala soittamaan, koska myyjä ei soittanut sinulle. Tuo oli lähinnä epänormaalia käytöstä asiakkaalta. Itse et ostanut sitä kitaraa, kyllä se sinulle olisi myyty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli aikoinaan hyvin menestyvä työkoneiden huoltoyrittäjä, rahaa oli niin että ei meinannut paskalle taipua. Oli sitten lähtenyt suoraan pajalta paskasissa farkuissa vaimon kanssa ostamaan uutta nahkaista sohvakalustoa. Ilmoittivat huonekalukaupassa tietysti heti että nahkasohvaa ollaan ostamassa, ne olivat siihen aikaan melko kipeän hintaisia. Myyjä yritti koko ajan väkisin ohjata heitä katsomaan halvempia vaihtoehtoja ja mies oli jo alkanut vähän hermostua että eivätkö he saa ostaa sellaista sohvakalustoa kuin haluavat. Myyjä oli sitten vähän kyllästyneenä alkanut kysellä että paljonko pariskunta tarvii sohvaan maksuaikaa, niin mies totesi että jos sen verran sais että ehtii ottaa lompakon persetaskusta.
Hehhehhe. Tämä oli älyttömän hyvä :D
Täh? Mitä hyvää tossa nyt oli:O
Hyvin kerrottu juttu!
On ihan tyypillistä, että monet palkansaajat ei tajua sitä, että ulkoapäin tavallisen näköinen yrittäjä voi tienata jättiomaisuuksia. Tulee sitten tällaisia tilanteita... :)
Kuka lähtee paskasissa farkuissa ylipäätään testailemaan mitään sohvia tai yleensäkään huonekaluja liikkeeseen?
Jos olisin itse myyjä ja liikeessä on asiakas likaisissa farkuissa/työvaatteissa aikomassa istua vaaleille nahkasohville, niin ohjaisin minäkin sen muualle. Enkä välttämättä pelkästään toiselle osastolle vaan ihan ulos asti.
Et muuten ohjaisi. Sen jälkeen, kun kaveri ottaisi perstaskustaan paksun lompakon esille, niin olisit hyvin nöyrää palvelijaa. Mitä saisi herralle olla?
Kato raha puhuu.
Myyjä ei suostunut myymään minulle korua liikkeessä. Olin katsonut etukäteen tuotteen olevan tarjouksessa. Sovittaessa kävi ilmi, että ketjua olisi pitänyt lyhentää. Lyhennystä ei saanut kaupan päälle, vaan se olisi tullut maksamaan enemmän, kuin koru (tarjouksessa kun oli). Tämä ei olisi haitannut minua mitenkään, yhteishinta olisi ollut ihan ok. Myyjä oli vaan, että juu, ei kannata. Ostin sitten muualta.
Kaksikymppisenä olin joskus äidin ja 7-vuotiaan pikkusiskon kanssa Linnanmäellä (älkää kysykö miksi). Joka tapauksessa, äiti oli käymässä wc:ssä kun ostin kioskista jotain syötävää. Ikinä en ole nähnyt niin nyrpeän näköisiä asiakaspalvelijoita kuin ne myyjätytöt. Ilmeisesti pitivät minua pedofiilina.
Kävin vuoden ajan ripsiteknikolla jonka kanssa päästiin siihen pisteeseen että joka kerta kun oli aikani, hän avautui minulle existään, nykyisestään, nälästään, väsymyksestään ja ties mistä. Juoruili asiakkaistaan, kuinka olisi mieluummin kotona kuin töissä..
Kerran jopa kun olin etuajassa ja hänellä oli edellinen asiakas vielä kesken, pyysi hän minua käymään kaupassa puolestaan ostamaan nakkeja! En enään pystynyt käymään huollossa hänellä ja sitten perästä tuli viestejä "Aijotko ikinä tulla takaisin?" 😑
Kovasti jutusteleva hieroja kertoi kesken hieronnan tyttärensä kuolemasta ja alkoi itkeä. Samalla jatkoi hierontaa, jota oli vielä ainakin puolet ajasta jäljellä. Toki olen äärettömän pahoillani ihmisten puolesta, jotka ovat joutuneet lapsensa hautaamaan, mutta enpä ole koskaan kiusallisemmassa tilanteessa ollut.