OUDOIMPIA askiaspalvelijoita joita olette kohdanneet? Mitä tapahtui/ teki tms?? Minä aloitan...

Vierailija kirjoitti:

Olin pienessä liikkeessä, sillä hetkellä ainoa asiakas. Myyjä oli nätti nuori tyttö, joka flirttaili, vinkkaili mulle silmää, ehdotteli hävyttömyyksiä ja vilautti vielä rintaansa. Olin varma, että olisin piilokamerassa, mutta mitään "loppu-oot hei piilokamerassa -paljastusta" ei koskaan tullut. M29 ja latino

Pakko vielä lisätä: En minäkään uskoisi ellei olisi osunut omalle kohdalle! Oli todella creapyä. Mietin jälkeenpäin oliko myyjä aineissa tai oliko lääkkeet ottamatta. Päällepäin näytti kuitenkin ihan normaalilta nuorelta naiselta. Tämä ei tapahtunut Suomessa (vaan Bostonissa ehkä 5v sitten). M29 ja latino

Vierailija kirjoitti:

Parikin kertaa on käynyt niin että kun olen kysellyt tarjouksia jostain tuotteesta ja antanut sitten vielä paikalliselle kauppiaalle mahdollisuuden tarjota samaan hintaa, niin vaikka olen kertonut että minulla parempi tarjous ja paljonko se on, niin tyyppi tekee korjatun tarjouksen joka on edelleen selvästi kertomaani kalliimpi ja sitten ihmettelee että miksi ei tule kauppaa. Täysin hukkaan heitettyä aikaa, jos halua tehdä kauppaa kilpailukykyisellä hinnalla, niin miksi edes laskee tarjouksen!?!

Harva myyjä haluaa myydä halvemmalla kun ei ole tarve. Osta mistä saat halvemmalla mut äl ehdota halvempaa hintaa. Hän saa sen myytyä muille normaalilla hinnalla, miksi myisi sulle halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Hyppäsin taksin kyytiin, ja kuuntelin koko matkan siitä, kuinka huonoti pukeutuvia ja lökäpöksyjä me suomalaiset naiset ollaan, ihan hirveetä haukkumista.. hänellä oli ulkomaalainen vaimo, ja kuinka hieno ja naisellinen nainen hän on. No, ei siinä mitä. Mutta kun en meinannut päästä taksista ulos, 5 minuuttia vielä tossa kadun varressa jouduin kuuntelemaan saarnaa.. yritin kerran sanoa, et mut pitäs mennä, niin taksikuski kivahti etupenkiltä kovaan ääneen, että "eiku mä kerron nyt tän jutun.." No, olin jakkupuvussa ja hyvin siistin näköinen, mietin vaan että onneksi se kuski ei näe minua arkivaatteissa... vois tulla sanomista..

Toisen kerran jouduin aamusta soittamaan taksin, kun auto päätti sanoa sopimuksensa irti.. koko työmatkan kuuntelin kun kuski puheli suolisto ongelmistaan, ja kuvaili millaista kakkaa ja pierua sitä on tullut.. oli siinä naurussa pitelemistä..

Ennemminkin naurussa pitelemistä on näissä surkeissa nettisaduissa. Kun luet palstaa, mitä tahansa netin keskustelupalstaa, niin johan siellä kodin ulkopuolella sattuu ja tapahtuu jos jonkinlaista! Asiakkaat kaupoissa RAIVOAVAT päät punaisina, huutavat niin että ikkunat särkyvät ja ties mitä muuta. Taksikuskit eivät päästä ulos autosta, avautuvat asiakkaille jne. Mitä tapahtuu, kun lähdet oikeassa elämässä oikeasti ulos? Tilaat taksin, taksi tulee, menet kyytiin, perillä maksat ja häivyt.

Kaupassa otat sen mitä ostat, menet kassalle, maksat ja häivyt.

Että se niistä typeristä saduistanne.

Soitin kerran johonkin atk-tukipuhelinpalveluun. Nainen siellä kuulosti vähän tympääntyneeltä, ja aina kun hän kysyi minulta jotain, huusi perään, että "haloo", jos en vastannut alle puolen sekunnin sisällä. En tosiaankaan vitkutellut vastausten kanssa, mutta jostain syystä hän ei kestänyt sitä normaalia miettimisaikaa. Olisi pitänyt huutaa, että HALOO ITSELLESI!

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu Pizza Hutin kassalla jonkun nuoren jantterin kanssa pari vuotta sitten keskellä arkipäivää:

Myyjä: Mikäs hätänä?

Minä: Lounaalle ajattelin tulla.

Myyjä: Jaa nälkä. Mitäs juotavaksi?

Minä: Pepsi.

Myyjä: Kaljaa?

Minä: Ei kun Pepsi.

Myyjä: Kaljaa?

Minä: Ei kun Pepsi.

Kun maksoin kortilla aivan normaalisti, myyjä mutisi jotain, että koita nyt saada se kortti sinne koneeseen. Maksun jälkeen tokaisi, että siitä sitten vaan riehumaan.

Jälkeenpäin ajatellen en keksi muuta selitystä myyjän oudolle käytökselle kuin että joko muistutin ulkomuodoltani jotain äskettäin raflassa öykkäröinyttä ihmistä. Tai sitten minulla oli kassalle tullessa hiukset jotenkin liian sekaisin, kun ulkona oli kova tuuli. Oli nyt miten oli, kyseiseen Pizza Huttiin en enää jalallani ikinä astu (Helsingin Kaivopiha).

Tästä tuli mieleeni oma, vuosien takainen kokemus juurikin samassa pizzeriassa - joka jäikin ainoaksi kerraksi kyseisessä paikassa.

Mentiin isommalla porukalla tuonne syömään. Tilasin haluamillani täytteillä pizzan (olen kasvissyöjä). Pizzat tuotiin ja vasta pizzaa leikatessani tajusin, että siinä onkin katkarapuja ja jotain muuta lihaisaa. Pyysin tarjoilijaa ja kerroin, että nyt on käynyt vahinko, tämä ei olekaan tilaamani. Tarjoilija vaan totesi, että tuollaisen te tilasitte. Mulla oli kamala nälkä, ja olin niin pahoillani niiden katkarapujen puolesta, että aloin (omaksi yllätykseksenikin) itkemään ja sanoin etten ole tilannut tuollaista. Pahoittelun sijaan tarjoilija vaan kääntyi nopeasti, tuli sitten takaisin sen meidän tilauslistan kanssa ja alkoi käydä seurueen pizzoja läpi. Ja alkoi sitten luetella mun tilaamiani täytteitä. Hiljeni sitten, nappasi lautasen pois ja hävisi.

Toinen tarjoilija toi minulle sitten pizzan siinä vaiheessa kun kaikki muut olivat syöneet ajat sitten (ja olisivat halunneet jatkaa matkaa). Tämä tarjoilija sentään ehdotti, että voin ottaa sitten kahvit syötyäni, kun keittiössä kävi virhe. Itse vaan yritin syödä kiireesti, ettei muiden tarvis odotella eikä puhettakaan mistään iloisesta tunnelmasta.

Jos se eka tarjoilija olis pahoitellu nätisti, en ois tuntenu oloani niin kurjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu Pizza Hutin kassalla jonkun nuoren jantterin kanssa pari vuotta sitten keskellä arkipäivää:

Myyjä: Mikäs hätänä?

Minä: Lounaalle ajattelin tulla.

Myyjä: Jaa nälkä. Mitäs juotavaksi?

Minä: Pepsi.

Myyjä: Kaljaa?

Minä: Ei kun Pepsi.

Myyjä: Kaljaa?

Minä: Ei kun Pepsi.

Kun maksoin kortilla aivan normaalisti, myyjä mutisi jotain, että koita nyt saada se kortti sinne koneeseen. Maksun jälkeen tokaisi, että siitä sitten vaan riehumaan.

Jälkeenpäin ajatellen en keksi muuta selitystä myyjän oudolle käytökselle kuin että joko muistutin ulkomuodoltani jotain äskettäin raflassa öykkäröinyttä ihmistä. Tai sitten minulla oli kassalle tullessa hiukset jotenkin liian sekaisin, kun ulkona oli kova tuuli. Oli nyt miten oli, kyseiseen Pizza Huttiin en enää jalallani ikinä astu (Helsingin Kaivopiha).

Mä tiedän tuon tyypin, tyrkyttää sitä kaljaa joka kerta ihan vitsillä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu Pizza Hutin kassalla jonkun nuoren jantterin kanssa pari vuotta sitten keskellä arkipäivää:

Myyjä: Mikäs hätänä?

Minä: Lounaalle ajattelin tulla.

Myyjä: Jaa nälkä. Mitäs juotavaksi?

Minä: Pepsi.

Myyjä: Kaljaa?

Minä: Ei kun Pepsi.

Myyjä: Kaljaa?

Minä: Ei kun Pepsi.

Kun maksoin kortilla aivan normaalisti, myyjä mutisi jotain, että koita nyt saada se kortti sinne koneeseen. Maksun jälkeen tokaisi, että siitä sitten vaan riehumaan.

Jälkeenpäin ajatellen en keksi muuta selitystä myyjän oudolle käytökselle kuin että joko muistutin ulkomuodoltani jotain äskettäin raflassa öykkäröinyttä ihmistä. Tai sitten minulla oli kassalle tullessa hiukset jotenkin liian sekaisin, kun ulkona oli kova tuuli. Oli nyt miten oli, kyseiseen Pizza Huttiin en enää jalallani ikinä astu (Helsingin Kaivopiha).

Mä tiedän tuon tyypin, tyrkyttää sitä kaljaa joka kerta ihan vitsillä :D

Tietämättä koko tyyppiä, ihmettelin alunperinkin mistä tässä olisi pitänyt järkyttyä. Aivan selvästi myyjä yritti vitsailla kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Kerro myös mikä hän oli ammatiltaan!

Oma kokemukseni on se, kun menin joskus hotelliin niin siinä respassa sisään kirjautumisessa oli sellainen nainen.

Näin jo kauempaa, että hihitteli yksinään jtn...

Siinä kohtaa, kun tulin tiskille vastapäätä häntä niin tervehtiessä hän purskahti nairuun jonka yritti naamioida yskäsyksi.

Mietin, että oliko minussa jtn hauskaa, mutta hihittely vain jatkui ja jatkui.

Näin, että pidätteli kokoajan naurua ja nauroi joka sanansä jälkeen oikein ylikorostuneesti

Tuo oli vähän outoa koska tilanteessa ei ollut päällepäin missään kohtaa mitään hauskaa.

En tiedä oliko jossain aineissa, mutta aika oudolta vaikutti.

Lähtiessä sielä oli erityyppi enkä enää nähnyt tuota naista ..

Kertokaapa teidän kokemuksia!

Saattaa liittyä johonkin sisäpiirivitsiin siellä. Mun mies oli vuosia asiakaspalvelussa ja olin joskus käymässä hänen työpaikallaan. Mies sanoi, että pitäiskö kaivaa noi paperit esille, niin tulis asiakas... Ja kaivoi paperit ja samalla ovi kävi. ;)

Vierailija kirjoitti:

Parikin kertaa on käynyt niin että kun olen kysellyt tarjouksia jostain tuotteesta ja antanut sitten vielä paikalliselle kauppiaalle mahdollisuuden tarjota samaan hintaa, niin vaikka olen kertonut että minulla parempi tarjous ja paljonko se on, niin tyyppi tekee korjatun tarjouksen joka on edelleen selvästi kertomaani kalliimpi ja sitten ihmettelee että miksi ei tule kauppaa. Täysin hukkaan heitettyä aikaa, jos halua tehdä kauppaa kilpailukykyisellä hinnalla, niin miksi edes laskee tarjouksen!?!

Et voi tietää hinnoittelun taustoja. Paikallinen kauppias voi esimerkiksi joutua maksamaan tarvikkeista enemmän kuin se edullisempi tarjoaja. Tietysti otat halvemman, jos se on sinulle muutenkin sopiva, mutta ei ne kauppiaat piruuttaan jätä myymättä tavaraa vaan haluaisivat kaupan, mutta jossain menee se kipuraja. Lisäksi paikallisella yrittäjällä saattaa olla kokemusperäinen käsitys siitä, miten asiakaspalvelu toimii paikallisten asiakkaiden kanssa.

Meillä oli miehen kanssa takavuosina yritys, joka ei pystynyt kilpailemaan hinnoissa isojen ketjujen kanssa. Se oli yksinkertaisesti mahdotonta, koska sisäänostohinta tukusta oli korkeampi kuin ketjut tarjosi välillä tai sitten kate olisi jäänyt 2-3 %. Joskus ostettiin ketjusta tavaraa myyntiin, kun sai tukkua halvemmalla. :) Asiakkaat tuli pitkälti palvelun perässä. Meillä juteltiin, opastettiin, jälkihoitoa sai jne. Jotkut oli valmiita maksamaan sen 50 Euroa enemmän tonnin tuoteesta, kun tiesi, että johonkin voi aina soittaa, kun tulee ongelmaa. Lisäksi kotiin saatava apu oli edullista, joskus kaupan päälle sai sitäkin.

Eniten alkoi risoa nämä, jotka haki sieltä isosta myymälästä tuotteensa 30 Euroa halvemmalla ja oletti saavansa silti meiltä apua, koska oli joskus 10 vuotta sitten ostanut meiltä tuotteen. Mies sanoi, että tekis mieli sanoa, että aja sinne ostopaikkaan ja kysy sieltä. Eihän ne mitään osannut neuvoa, rivimyyjiä. Eikä niiden palvelukonseptiin kuulukaan puheluneuvonta ja kädestä kiinnipitäminen. Yleensä hymyiltiin kauniisti, että "ei kyllä tunneta ko. tuotetta, kannattaa varmaan kysyä sieltä, mistä ostit..." Välillä mies neuvoikin, ajatteli, että jospa sitten joskus sama ihminen tulee meille asiakkaaksi, kun autetaan pyyteettä ja on aikaa. Siinä alkoi mennä raja, kun sama ihminen tuli vuodesta toiseen ovesta sisään kysymään neuvoa ostamatta koskaan mitään.

Oma lukunsa oli sitten vanhat, pihit ihmiset. Yksikin pariskunta osti tuotteen suhteellisen hyvällä katteella aikanaan. (katetta noin 200 Euroa) Kauppaan sovittiin, että saavat pari kertaa kotineuvontaa. Mies kävi heillä 8 vuoden ajan 2-3 krt/vuosi auttamassa. Koskaan eivät kysyneet hintaa, rikas pariskunta. Lopulta mies sai kakistettua, että nyt tarvis maksaakin tästä. Suuttuivat, että "kalliillaa myydään ensin ja sitten ei apua saa, vaikka luvattiin". Mies totesi, että ostitte tän 8 vuotta sitten ja ei tää apu ikuista ole, kun hänenkin pitää elää ja aina joutuu autolla tulemaan sinne ja käyttämään työaikaa. Sen jälkeen ko. pariskunta lopetti tervehtimisen kadullakin. Rikas pariskunta vielä, hyväksikäyttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Pappi tuli keskustelemaan kanssani omaiseni hautajaisjärjestelyistä, mutta alkoikin puhua oman uskonsa hiipumisesta ja omasta burn-outistaan täysin yllättäen. Siinä sitten nyökyttelin ja kuuntelin vuodatusta. Vähän oli hämmentynyt olo, papin olisi varmasti kuulunut lohduttaa minua ja kertoa taivaan riemuista eikä sanoa olevansa epävarma taivaan olemassaolosta ja pettynyt koko luterilaiseen kirkkoon. Kaikesta huolimatta hautajaiset sujuivat hyvin.

Minulle on käynyt sama lääkärillä.. pääsin sisään myöhässä ja sain kuunnella lääkärin purkautumista kiirestä, stressistä, puhelimen soimisesta ja asiakkaista. Nyökyttelin ymmärtäväisenä. Ilmeisesti hänellä oli puhelinaika yhtä aikaa kun vastaanotto, tai oli ajat pahasti myöhässä ja johtui siitä. Tuntui kyllä omituiselta, mutta ehkäpä se auttoi häntä jaksamaan :D

N75 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu Pizza Hutin kassalla jonkun nuoren jantterin kanssa pari vuotta sitten keskellä arkipäivää:

Myyjä: Mikäs hätänä?

Minä: Lounaalle ajattelin tulla.

Myyjä: Jaa nälkä. Mitäs juotavaksi?

Minä: Pepsi.

Myyjä: Kaljaa?

Minä: Ei kun Pepsi.

Myyjä: Kaljaa?

Minä: Ei kun Pepsi.

Kun maksoin kortilla aivan normaalisti, myyjä mutisi jotain, että koita nyt saada se kortti sinne koneeseen. Maksun jälkeen tokaisi, että siitä sitten vaan riehumaan.

Jälkeenpäin ajatellen en keksi muuta selitystä myyjän oudolle käytökselle kuin että joko muistutin ulkomuodoltani jotain äskettäin raflassa öykkäröinyttä ihmistä. Tai sitten minulla oli kassalle tullessa hiukset jotenkin liian sekaisin, kun ulkona oli kova tuuli. Oli nyt miten oli, kyseiseen Pizza Huttiin en enää jalallani ikinä astu (Helsingin Kaivopiha).

Mä tiedän tuon tyypin, tyrkyttää sitä kaljaa joka kerta ihan vitsillä :D

Tietämättä koko tyyppiä, ihmettelin alunperinkin mistä tässä olisi pitänyt järkyttyä. Aivan selvästi myyjä yritti vitsailla kanssasi.

Hyvä esimerkki siitä, minkälaisia väärinkäsityksiä voi tulla kun kahden ihmisen huumorintajut eivät ihan kohtaa :)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalaiseksi vähän erikoiset piirteet, myyjät usein luulee että olen ulkomaalainen.

Olin pukukopissa sovittamassa puseroa ja myyjä seisoi koko ajan ihan verhon takana, varmaankin vahtimassa etten laita mitään laukkuun. Tyttö säikähti aikamoisesti kun avasin verhot voimalla.

Monesti myös myyjä seuraa perässä esim. lahjatavaraliikkeissä, etten vain laita mitään takin alle. Sellainen haukka-ilme naamallaan. Ainoastaan siksi, että näytän hivenen ulkomaalaiselta.

Näytän ihan tavalliselta suomalaiselta perunanaamalta ja joka kerta mennessäni erääseen kauppakeskukseen ja sen liikkeisiin, vartijat tulevat sinne. He jutustelevat myyjän kanssa niin kauan, kun kierrän ja kun olen kassalla/poistun, hekin poistuvat. Olen päätellyt, että muistutan jotain ammattirikollista :D Muutama tuttavani on hyvin tumma suomalaiseksi ja omaavat vielä ison nenän, ja heitä on luultu romaaneiksi.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri, jonka muistiinpanot edellisistä potilaista nimiä myöten olivat aukinaisessa ruutuvihkossa työpöydällään jonka ääressä istuimme. Olin näyttämässä selässäni olevaa isohkoa luomea, jonka halusin poistettavan. Tyyppi teki vihkoseen muistiinpanot ja piirsi vielä lopuksi luomeni siihen jotta näkisin millainen se on muodoltaan. Jätin kirjallisen valituksen vastaanoton jälkeen.

Hyvin yleistä. Työterveydessä istuin odottelemassa jotain koetulosta/koetta ja pöydällä oli erään tuntemani naisen sydänfilmikäyrä, hän oli eri firmassa kuin itse, mutta tehtiin yhteistä projektia. Paperit olivat nurinpäin mutta sekunnissahan sen nimen näkee, ja hetut ja muut siinä. Olen usein miettinyt, eikä hoitsut ja lääkärit tajua miten paljon nopeasti asioita havainnoiva ehtii nähdä ja bongata heidän näytöiltään ja papereistaan.

Kun olin komennuksella Yhdysvalloissa ja menin kampaajalle, kampaaja moneen kertaan toisti, minkähintainen leikkaus on. Kuljin yleensä aika vaatimattomissa vaatteissa, jotka oli ostettu Targetista, enkä meikkaa, koska ihoni ei oikein kestä meikkejä. Olin myös tuotekehityksessä enkä missään markkinoinnissa, joten tyyli oli sen mukainen. Samassa maassa kävin nahkasohvaliikkeessä,mutta en saanut päätettyä, ostaisinko sohvaa. Myyjä sitten rupesi kertomaan, että yleensä tällaisia sohvia ostavat ihmiset asuvat isoissa ja kalliissa taloissa (taas vihjaus, että mene,köyhä muualle). 

Minua lähinnä huvitti, palkkani tuohon aikaan oli hyvä jopa sikäläisellä mittapuulla. Myyjät vain ovat taipuvaisia katsomaan ihmisen habitusta vähän liikaa, varsinkin tuolla rapakon toisella puolella.

Suomessa kyllä ihmisiä ei arvoteta yhtä paljon ulkonäön mukaan, se on mukavaa.

1989 Helsinki, Liisankadun Koti-Elanto.

Minulla oli joko vapaapäivä tai iltavuoro, koska olin kaupassa pian sen avautumisen jälkeen. Aamun Hesarissa oli Koti-Elannon tarjoukset ja siinä oli mm. irtojuusto, jota halusin. Yleensä nuo irtojuustot olivat valmiiksi paloiksi leikeltyinä ja hinnoiteltuina juustotiskissä. Sinä aamuna ei ollut. Menin kysymään lihatiskin myyjältä asiaa. Vastaus: "En ole ehtinyt pilkkomaan. Tänä aamuna piti tulla uusi kassa töihin eikä tullut. Se on kumma näillä nykyajan nuorilla, että kun saadaan työpaikka niin sitten ei tulla. Onneksi pääsen ensi vuonna eläkkeelle. Paljonko sinä sitä juustoa haluat?"

- Tietysti se oli asiakkaan vika, ettei kassa ollut tullut töihin. Meinasin tarjoutua tilalle :-)

1983 Kittilän Pokka, Alman baari

Olin yhden kaverin ja hänen siskonsa kanssa käymässä Ivalossa ja paluumatkalla päätimme pitää tauon ko. paikassa. Ulkopuolella oli käsin kirjoitettuja kylttejä missä päin miesten ja naisten vessat. Lisäksi kyltit kielsivät nurkkiin kusemisen (näillä sanoilla). Sisällä pyysimme kahvia. Alma: "Ei ole valmiina enkä rupea keittämään. Ottakaa kaljaa." Baarissa oli paikallista ukkoa ryystämässä kaljaa ja he totesivat, ettei tytöt kestä kaljaa. Otimme limsat.

- Tästä baarista on ollut juttua tv:ssäkin Karpon ohjelmissa.

Kaffimånsteri; taksikuskeissa on palveluhenkisiä laidasta laitaan, ei heistä tarvitse keksiä satuja. Ynsein tapaus omalla kohdalla oli, kun oltiin kerran lähdössä ulkomaanmatkalle ja otettiin taksi Helsingin rautatieasemalta Vantaalle lentokenttähotelliin.  Kuski näytti suomalaiselta, nousi sentään nostamaan matkalaukut takakonttiin, mutta kun kaverini totesi jotain säästä oli vastauksena pelkkä murahdus. Ei sanaakaan vaan oikeasti vain murahdus. No, eihän siinä mitään, juteltiin matka kaverin kanssa keskenämme.

Seuraavana aamuna sen sijaan hotellista lähtiessä oli huippukohtelias kuski: tuli hakemaan laukut hotellin aulasta ja kantoi ne autoon. Tervehti kohteliaasti ja kysyi, minne matkustamme jne. pientä keskustelua. Tuskinpa se häntä kiinnosti oikeasti, mutta oli kyllä palveluasenne kohdallaan.

Kerran piti saada kokoontaittuva puinen puutarhatuoli kuljetettua kotiin (mahtuu porrasperäisen auton takakonttiin). Tilasin taksin, joka sattui olemaan farmarimallia. Kuski nosti tuolin tavaratilaan, mutta sanoi että taksia tilatessa olisi pitänyt mainita tuolista. Vähän ihmettelin kommenttia, koska tuoli ei ollut mikään raskas, jaksoin nostaa sen itsekin ihan hyvin, vaikka nainen olenkin eikä sen mahtuminen ollut ongelma.

Matkalla kuski selitti selkävaivoistaan ja siitä, kuinka työnantaja ei ymmärrä ja kuinka ei voi olla sairauslomalla. Totesin, että joo, on varmaan kurjaa, kun taksissa joutuu kuitenkin istumaan paljon eikä se ole selälle hyväksi. Sairauskertomus jatkui koko sen n. vartin kestävän matkan.

Mikä ihme noita taksikuskeja nykyään vaivaa? Kummallista olettamista että asiakas toimii heille seuraneitinä.

Ennen sai taksissakin kulkea rauhassa, mutta nykyään tuntuu että kuski loukkaantuu jos taksimatkan aikana hoidat omia asioitasi, esim. soitat puhelun tai laittelet säpoa. Ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parikin kertaa on käynyt niin että kun olen kysellyt tarjouksia jostain tuotteesta ja antanut sitten vielä paikalliselle kauppiaalle mahdollisuuden tarjota samaan hintaa, niin vaikka olen kertonut että minulla parempi tarjous ja paljonko se on, niin tyyppi tekee korjatun tarjouksen joka on edelleen selvästi kertomaani kalliimpi ja sitten ihmettelee että miksi ei tule kauppaa. Täysin hukkaan heitettyä aikaa, jos halua tehdä kauppaa kilpailukykyisellä hinnalla, niin miksi edes laskee tarjouksen!?!

Harva myyjä haluaa myydä halvemmalla kun ei ole tarve. Osta mistä saat halvemmalla mut äl ehdota halvempaa hintaa. Hän saa sen myytyä muille normaalilla hinnalla, miksi myisi sulle halvemmalla.

Kauppias antaa sinulle alimman hinnan jolla hänen kannattaa tuote myydä. Saat sitten itse arvioida kokonaiskustannukset. Jos saat tuotteen heti mukaan, kannattaako esim. ajaa kaupungin toiselle laidalle hiukan paremman hinnan perään. 

Sain huonointa palvelua Jyväskylän (uudella) H&M:llä. En löytänyt sieltä takkia jota olin katsellut netistä ja ajattelin että kysyn kassalta, että osaisi ohjata minut oikeaan paikkaan. /välihuomautuksena että olen oikeasti tosi kohtelias myyjiä kohtaan, ja yleensä saan tosi hyvää palvelua ja olen kotoisin pääkaupunkiseudulta jossa H&M:ssäkin palvelu on aina hyvää ja asiallista.

Kassalla vähän muita myyjiä vanhempi blondi kuitenkin päätti kuitenkin etten saa palvelua ollenkaan."hei, anteeksi en löydä tälläistä takkia" oli ilmeisesti niin törkeä aloitus että hän päätyi olemaan vastaamatta tervehdykseeni, ja mulkoilemaan minua kulmiensa alta ja huokaisemaan "jooh no sitten sitä varmaan ei ole" .

Olin aika häkeltynyt ja jätin prinsessan omaan arvoonsa kassalle. Löysin topin, ja ajattelin että en halua enää äskeistä naisihmistä nähdä joten menin maksamaan miesten puolelle. TÄÄLLÄKÄÄN miesmyyjä ei vaivaudu sanomaan "terve" tai "kiitos" vaikka asiakkaana ne hänelle sanon. Ihan kuin olisin ilmaa ja häntä vaan siinä kassalla häiritsemässä.

Muistan tämän edelleen sillä en missään ole saanut samanlaista käsittämättömän ala-arvoista palvelua. Luulisi että opiskelijakaupungissa olisi varaa valita myyjät joita ei suoraansanottuna v****a olla töissä.

Olin tulossa viimeisellä yöbussilla kotiini, kun bussikuski yhtäkkiä alkoi ajamaan väärää reittiä. Menin huomauttamaan tästä, mutta hän vain ajoi päätepysäkille ja pysäytti bussin siihen. Kello oli jotakin kahden maissa yöllä, mutta luojan kiitos bussissa oli myös toinen matkustaja sillä tämän jälkeen tilanne meni vähän creepyksi. Bussikuski ei suostunut ajamaan oikeaa reittiä vaan sanoi, että on hänen taukonsa ja pääsen kotiini kun hän lähtee ajamaan reittiä takaisinpäin. Tämän jälkeen hän alkoi kärttämään minulta tupakkaa ja ei meinannut millään uskoa kun sanoin etten polta. Olisin halunnut lähteä tästä tilanteesta heti pois, mutta olin juuri muuttanut enkä tiennyt missä olin. Muutamien kymmenien minuuttien jälkeen bussikuski lähti ajelemaan takaisin päin ja pääsin kotiini. Tehtyäni valituksen tästä, minulle ei edes pahoiteltu tapahtunutta vaan sanottiin että kuskin kanssa käydään keskustelu linjojen tuntemisen tärkeydestä.