OUDOIMPIA askiaspalvelijoita joita olette kohdanneet? Mitä tapahtui/ teki tms?? Minä aloitan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ei kotoperäinen kebabmyyjä kysyi tilauksen yhteydessä mausteista. "laitetaanko sipulia?" Vastaan: Joo, hän sanoo: "Ei ole". Ja toistaa tätä lähes joka mausteen kohdalla :D ei voinut sitte kysyä laitetaanko kaikki mausteet tai kertoa että tuota ja tuota ei nyt ole. Tais kielimuuri olla syynä..

Ikivanha urbaanilegenda? Miksi hän olisi ehdottanut sipulia, jos tiesi ettei sitä ole? 

Ennen Berliinin muurin murtumista itäblokissa oli enemmän kuin tyypillistä, että ravintola Pectopahin ruokalista oli kiitettävän kokoinen mutta hyvä jos edes yhtä liharuokaa oli saatavilla. Kuitenkin kysyttiin aina että mitä saisi olla.

Itäblokin asiakaspalvelijat olivat oma lajinsa. Yhdessä leningradilaisessa nuorisoravintolassa ei taas ollut mitään kuin teetä, pimeästi tarjoilijat myi kaikki alkoholin. Ainut humalainen koko paikassa oli tarjoilija.

Virossa oli viimeisen päälle kahvila. Käytiin siellä muutaman kerran kun olitiin lähellä töissä ja minä join aina kahvia ja kaveri teetä. Yhtenä päivänä taas mentiin kahvilaan ja minulta kysytään ensin että sinä otat varmaan kahvia, vastaan myöntävästi ja sitten kaverilta kysytään että tämä varmaankin haluaisi ottaa teetä, johon kaveeri vastasi myöntävästi, jolloin myyjä paukautti että "ei ole".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ei kotoperäinen kebabmyyjä kysyi tilauksen yhteydessä mausteista. "laitetaanko sipulia?" Vastaan: Joo, hän sanoo: "Ei ole". Ja toistaa tätä lähes joka mausteen kohdalla :D ei voinut sitte kysyä laitetaanko kaikki mausteet tai kertoa että tuota ja tuota ei nyt ole. Tais kielimuuri olla syynä..

Ikivanha urbaanilegenda? Miksi hän olisi ehdottanut sipulia, jos tiesi ettei sitä ole? 

Ennen Berliinin muurin murtumista itäblokissa oli enemmän kuin tyypillistä, että ravintola Pectopahin ruokalista oli kiitettävän kokoinen mutta hyvä jos edes yhtä liharuokaa oli saatavilla. Kuitenkin kysyttiin aina että mitä saisi olla.

Itäblokin asiakaspalvelijat olivat oma lajinsa. Yhdessä leningradilaisessa nuorisoravintolassa ei taas ollut mitään kuin teetä, pimeästi tarjoilijat myi kaikki alkoholin. Ainut humalainen koko paikassa oli tarjoilija.

Ketjuravintola Pectopah. Minäkin olen käynyt. :)

Mentiin parikymppisinä silloisen poikaystävän kanssa Maskuun ostamaan uutta sänkyä. Myyjä johdatti meidät liikkeessä suoraan halvimpien tarjousmallien luo ja alkoi kysymättä kertoa, että osamaksu sitten järjestyy, "jos jommallakummalla sattuu olemaan jotain säännöllistä tuloa".

Molemmilla oli vakituiset työpaikat ja mulla tonni käteistä lompakossa.

Mieheni vaihtoi autovakuutuksen yhtiöön x, katsoin että niin hyvä tarjous että pyydänpä myös tarjouksen ja vaihdan vakuutukseni sinne. No, soitin. Mies aspa vastasi puhelimeen ja oli tikahtua nauruun, annoin hetken tasaantua muttei se saanut oikein sanaa suustaan. Mä ihan oikeasti löin kyyneleet silmissä luurin kiinni että viddu mikä tässä niin hauskaa oli ? Esittelin itseni reippaasti ja kerroin että haluisin tarjouksen autovakuutuksesta. Järki sanoo että ehkä se oli selannut jotain feissarimokia ( kokemusta on, onneksi en joutunut siinä tilassa asiakkaan eteen), mutta reagoin kyllä huonosti :(

Etsin hääpukua pieniin häihimme. Siis tavallista juhlamekkoa. Myyjä ehdotti kaameita mummojen iltapukuja vaikka selitin minkälainen tilaisuus on kyseessä. Kun eivät olleet mieleisiä sanoi että tämmösiä ne nyt on, muunlaisia ei ole olemassa. Menin toiseen kauppaan ja löysin tosi ihanan mekon.

Tää on monta kertaa. On töissä erään työpaikkakuntani marketissa. Luulen, että on vähän autistpiirteinen. On vähän hidas, sillä ottaa tavarata aina yksi kerrallaan ja ottaa uuden vasta kun seuraava on tietyssä kohdassa hihnaa. Kääntää tavaroita usein. Luultavasti hänellä on joku ajatus, milloin ne ovat oiken päin. Erittäin kohtelias, mutta se kohteliasuus on todella mekaanista ja toistaa täsmälleen samat sanat jokaisen asiakkaan kohdalla, oon jonossa huomannut. 

Minä itse. Vastasin kerran työouhelimeen työkaverin nimellä! Olin just jutellu ko ihmisen kans. Että nolotti. 😂

Noa Noassa myyjä tenttaa tiskin takaa ne klassiset, etikkö jotain, mitä etit, eikä kuule kunnolla, niin kivahtelee raivona, mitä, mitä!

Vierailija kirjoitti:

Parikin kertaa on käynyt niin että kun olen kysellyt tarjouksia jostain tuotteesta ja antanut sitten vielä paikalliselle kauppiaalle mahdollisuuden tarjota samaan hintaa, niin vaikka olen kertonut että minulla parempi tarjous ja paljonko se on, niin tyyppi tekee korjatun tarjouksen joka on edelleen selvästi kertomaani kalliimpi ja sitten ihmettelee että miksi ei tule kauppaa. Täysin hukkaan heitettyä aikaa, jos halua tehdä kauppaa kilpailukykyisellä hinnalla, niin miksi edes laskee tarjouksen!?!

Sitä kutsutaan kaupankäynniksi ja hintaneuvotteluksi. Tuskin kukaan haluaa myydä tappiolla. Katettakin pitää kauppiaalle jäädä, tämä selviää tarjousta tehdessä ja ostajalla pitää aina miettiä myös muutakin kuin hintaa. Paljonko tuotteen hakukustannukset, vaivannäkö ja menetetty aika esimerkiksi vaikuttavat siihen, mihin hintaan tuotteen ostat ja mistä. Tässä sinulle hieman selventäviä tekijöitä ;) Yritän itse suosia paikallista :)

Ärsyttää nämä "kuinka voin auttaa, kysy vaan " -myyjät. Ajattelin olla kiva ja sitten kysyä ostamani matkalaukun takuuta. "no se normi 2 vuotta näissä on" sanoi myyjä. Sanoin että tässähän on tämmöinen lappu että 3 vuotta takuu? " no sitten se on niin".  Mitähän niiltä pitäisi sitten kysyä jos ei tuotetietoutta kuitenkaan ole... Ja ihan vinkkinä myyjälle, jos asiakas kysyy jotain tän tyyppistä, yritä myydä sille pitkän takuun laukku sieltä kalliimmasta kategoriasta äläkä palaa kännykkäsi kimppuun. Itse sitten pyörin ja chattasin miehelle että googlaa paria vaihtoehtoa ja niiden takuita ( me matkustetaan n 10 lentoa vuodessa ja laukut kestää n 2 vuotta joten yritettiin löytää vähän pidempi aikaista , vaikka kallimmaallakin)

Minulla on suomalaiseksi vähän erikoiset piirteet, myyjät usein luulee että olen ulkomaalainen.

Olin pukukopissa sovittamassa puseroa ja myyjä seisoi koko ajan ihan verhon takana, varmaankin vahtimassa etten laita mitään laukkuun. Tyttö säikähti aikamoisesti kun avasin verhot voimalla.

Monesti myös myyjä seuraa perässä esim. lahjatavaraliikkeissä, etten vain laita mitään takin alle. Sellainen haukka-ilme naamallaan. Ainoastaan siksi, että näytän hivenen ulkomaalaiselta.

Pankin sijoitusneuvoja käytti suuren osan tunnin pituisesta tapaamisajasta siihen, että a) ynnäili varallisuuteni määrää kynällä paperiarkille ja b) kertoi lähiomaisensa äkkikuolemasta.

Olin ostoksilla tavaratalossa ja näin hyvän tarjouksen. Kyseisen tuotteen kohdalla luki 1.99e, mutta kassalla tuotteen hinnaksi paljastuikin 5.99e. Huomautin virheestä keski-ikäiselle myyjälle, joka veti asiasta ihan hirveet kilarit ja haukkui minut valehtelijaksi. No mentiin sitten hyllyltä katsomaan ja oikeassahan minä olin, liike oli laittanut väärän hintalapun tuotteen kohdalle. Tämä on ihan ok vielä, mutta myyjä otti tuotteen minulta ja lähti pois sanomatta mitään.. Onneksi se tavaratalo meni konkkaan.

Tampereen vintagevaatteita ja -asusteita myyvän Yesterdayn myyjä/omistaja on ihan omaa luokkaansa ja erikoinen asiakaspalvelutyylinsä kaikkien liikkeessä asioineiden tiedossa. Kun putiikkiin astuu sisään, hyökkää hän haukkana kimppuun tiukaten, mitä asiakas on hakemassa. Vastaukseksi ei kelpaa, että katselen vain, kun "täällä on niin täyttä että vaikea itse löytää mitään." Erehdyin kerran sanomaan, että voin itse vähän penkoa löytyisikö jotain kiinnostavaa, niin sain vastaukseksi, ettei se ole oiken toivottavaa. Okei, huono sanavalinta ehkä, mutta tosiaan olisin itse halunnut katsella ja tehdä mahdollisesti heräteostoksia, en tullut etsimään mitään tiettyä. Myllääminen ei tietysti ollut tarkoituksena. :) Lähdin sitten suosiolla pois.

Sitten jos myyjälle kertoo etsivänsä vaikka takkia, niin hän kyllä oikein avuliaasti kantaa loputtoman määrän vaihtoehtoja, ja seisoo vieressä vahtimassa sovittamista ja kommentoimassa. "Toi on kiva, toi ei oo kovin kiva" jne. Tosi hankala lähteä ostamatta mitään, vaikkei mieleistä löytyisi. Hintaakin vaatteilla on tolkuttomasti, käytetty mekko voi esim maksaa 80 euroa. Hintalappuja ei tuotteissa ole, vaan myyjä kertoo hinnat, joista voi yrittää tinkiä.

Ihania vaatteita, kenkiä ja laukkuja mutta mun makuun liian pelottava täti myymässä! Ilmeisesti asiakkaita silti riittää, kun on putiikkia pyörittänyt jo vuosikymmenet.

Remontoidaan meidän taloa ja hoidan pääasiassa maalaushommat, tapetoinnit ym pintatyöt. Oltiin koko perheellä liikkeellä kaupoilla ja poikettiin samalla maalikauppaan. Mies oli lähinnä lapsenvahtina mukana ja minä olin ostamassa sitä maalia. Olin aloittamassa puulattian maalausta. Olin kyllä perehtynyt asiaan hyvin, mutta kun erikoisliikkeessä/ asiantuntijaliikkeessä olin, niin ajattelin siinä samalla vielä jututtaa myyjää, kysellä vinkkejä ja hakea varmistusta sille mitä olin tekemässä. Olin siis ihan selvästi sanonut että MINÄ maalaan. Mieheni seisoi siinä vieressä vauva sylissä ja kun esitin kysymyksen myyjälle, tämä vanhempi myyjä-herra vastasi mun miehelle. Katsoi siis miestäni ja puhui miehelleni. Kummatkin siinä kuunneltiin kulmakarvat koholla, ja koko pitkähkö keskustelu käytiin niin, että minä kysyin tai puhuin, myyjä vastasi miehelleni, vaikka mieheni ei ottanut mitenkään osaa keskusteluun. Jossain vaiheessa sanoi "voit kyllä vastata ihan hänelle" ja osoitti minuun päin, mutta myyjä vain jatkoi tätä miehelleni puhumista. Tilanne oli ihan absurdi!

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu Pizza Hutin kassalla jonkun nuoren jantterin kanssa pari vuotta sitten keskellä arkipäivää:

Myyjä: Mikäs hätänä?

Minä: Lounaalle ajattelin tulla.

Myyjä: Jaa nälkä. Mitäs juotavaksi?

Minä: Pepsi.

Myyjä: Kaljaa?

Minä: Ei kun Pepsi.

Myyjä: Kaljaa?

Minä: Ei kun Pepsi.

Kun maksoin kortilla aivan normaalisti, myyjä mutisi jotain, että koita nyt saada se kortti sinne koneeseen. Maksun jälkeen tokaisi, että siitä sitten vaan riehumaan.

Jälkeenpäin ajatellen en keksi muuta selitystä myyjän oudolle käytökselle kuin että joko muistutin ulkomuodoltani jotain äskettäin raflassa öykkäröinyttä ihmistä. Tai sitten minulla oli kassalle tullessa hiukset jotenkin liian sekaisin, kun ulkona oli kova tuuli. Oli nyt miten oli, kyseiseen Pizza Huttiin en enää jalallani ikinä astu (Helsingin Kaivopiha).

Samasta Kaivopihasta kokemus vuosien takaa. Kävin siellä syömässä shoppailun päätteeksi, ja unohdin sinne yhden ostoskasseistani. Soittelin sitten perään, ja kertoivat että löytyi ja sen voi hakea kassalta. Seuraavana päivänä kävin sovittuun aikaan, matkalla töihin kyselemässä. Tarjoilija/kassa ei voinut sitä antaa, vaan ohjasi minut jonkun pomoihmisen luo. Paha kyllä, pomoihminen puhui pitkää yksityispuhelua (kuului odotustilaan) ja jouduin odottelemaan... ja odottelemaan... ja odottelemaan... Puhelu loppui, pomoihminen alkoi selailla jotain papereita laiskasti. Koputin oveen ja sanoin "anteeksi". Sain tylyn komennon odottaa. Odottelin. Kello alkoi olla sen verran, että olin jo vaarassa myöhästyä töistä, joten koputin oveen uudestaan ja sanoin taas "Anteeksi"... sain vielä tylymmän komennon odottaa. Olin sen verran kiltti nössö nuorempana, että odotin vielä kymmenisen minuuttia, kunnes pomoihminen oli pyöritellyt papereita tarpeeksi. Sitten hän tuli ulos huoneestaan ja totesi "ai sinä olit kyselemässä työpaikkaa". No en ollut, asiakashan minä... Sitten kyllä pahoiteltiin kovasti, hän oli unohtanut koko jutun, ja luuli minua työnhakijaksi. Oli nähtävästi "kiireinen" ihan vaan minua "kouluttaakseen". Työnhakijoita saa kai sitten kohdella tylysti. En ole sen jälkeen kyseisessä paikassa käynyt.

OP Kuopio. Kävin nuorena opiskelijatyttönä kyselemässä miten minun kannattaisi alkaa säästämään rahaa. Halusin kuulla lähinnä siis mitä rahastoja heillä on tarjolla. Täti suostui kertomaan minulle vain ja ainoastaan ASP-tilistä (nuorten asuntosäästäjien tili). Kerroin että minä en voi säästää ASP-tilille sillä asun jo omassa (omistus)asunnossa. Täti jatkoi jauhamistaan ASP:stä vaikka useamman kerran yritin hänelle selittää että en yksinkertaisesti voi/saa sille säästää, se on vain ensiasunnon ostajille. Lähtiessä tunki vielä ASP-tili esitteitä kouraani :D

Vuosia myöhemmin päätin antaa OP:lle vielä toisen mahdollisuuden. Olimme ottamassa asuntolainaa yhteiseen asuntoon mieheni kanssa. Meillä oli jo lainalupaus toisesta pankista jossa valintaamme kehuttiin kyllä oikein hyväksi.

OP:n täti sen sijaan mittaili meitä katseellaan selkeästi halveksuen, teki laskelmia ja totesi että ikimaailmassa emme saa lainaa ilman takaajia. Hänen mielestään tuleva kotimme olisi katastrofaalisen huono sijoitus ja hän toisteli "mitäs sitten kun eroatte" ynnä muita typeryyksiä. Jankkasi miehelleni että mieheni alalla ei kuulemma ole vakitöitä eikä uskonut mieheni olleen samassa paikassa jo 10v, vakitöissä. Voi jessus, miten tuollainen pankki pysyy pystyssä? Nordeasta saatiin laina kevyesti ilman takaajia, vielä 100 000€ enemmänkin olisi saatu ilman takaajia muttei sillä kertaa tarvittu.

Ja tiedoksi, olemme akateeminen pariskunta hyvissä töissä, lähempänä keski-ikää. Käsittääkseni ulkoasumme on siisti että ei menty suoraan mökiltä lainaa ottamaan. Olemme naimisissa ja kaksi koulukäistä lasta. Luulisi että ollaan unelma-asiakkaita mut eipä kait sitten :D Toivottavasti OP:n täti luki tämän ja häpeää.

Tästä on jo muutama vuosi aikaa, mutta jäi vähän öhöm "huono maku suuhun" Tampereella jostain ekokahvilasta.Työntekijä oli epäystävällinen jo alkuun, kun tultiin kahvilaan miehen kanssa. Tilattiin tiskistä samanlaiset sämpylät ja kun aloin syömään huomasin, että omassani oli joku aines homeessa... Kävin tästä sanomassa ja myyjä totesi aika töykeästi, että leivässä on tofujuustoa tms. joka voi maistua erikoiselta tottumattomalle... Mutta mikäli kerta vaatimalla vaadin voi hän tehdä uuden. No... kohta tämä tarjoilija tuli heittämään  leivän pöytään, joka oli edelleen sama puraisemani leipä johon oli vaihdettu "juusto" sisälle.  (Aika ekoa kieltämättä, että oli ronkkinut sitä haukattua leipää ja vaihtanut siihen vain juuston! Normi oloissa olisin vain odottanut kokonaan uutta leipää...) Edelleen haisi homeelle, mihinpä se siitä olisi muuttunut...  Tarjoilija oli niin tyly ja itse olin silloin vielä saamattoman ujo luikin vain ravintolasta pois kuvottava homeen maku suussa! Hyh hyh.  Niin ja maistoin myös tismalleen samanlaista sämpylää, jonka mieheni oli ostanut, se oli ihan hyvää. En sekoittaisi hometta ja tofua keskenään... Visiitti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kyseiseen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalaiseksi vähän erikoiset piirteet, myyjät usein luulee että olen ulkomaalainen.

Olin pukukopissa sovittamassa puseroa ja myyjä seisoi koko ajan ihan verhon takana, varmaankin vahtimassa etten laita mitään laukkuun. Tyttö säikähti aikamoisesti kun avasin verhot voimalla.

Monesti myös myyjä seuraa perässä esim. lahjatavaraliikkeissä, etten vain laita mitään takin alle. Sellainen haukka-ilme naamallaan. Ainoastaan siksi, että näytän hivenen ulkomaalaiselta.

Pukeudutko kuten romanit tai muuten erikoisesti? En jaksa uskoa että pelkästään "hivenen ulkomaalaiselta" näyttäminen saisi tuota aikaan.

Olin syömässä ravintolassa ja pyysin suosituksia ravintolan vaihtoehdoista. Tarjoilija vastasi, että ei osaa auttaa sillä on itse kasvissyöjä. :D