Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Tämä klassikko, että saimme vauvan ja halusimme olla keskenämme kotona. Yksi täti oli ihan maanvaiva, soitteli jatkuvasti että milloin saa tulla katsomaan pikkuista jne. Yritimme toppuutella. Vauva valvoi yöllä ja nukuttiin sitten päivällä.

Joskus pari viikkoa synnytyksen jälkeen täti tuli ovelle koputtamaan, hakkasi ovea ja huusi että tulkaa avaamaan. Luulimme ensin että on joku hätä, mutta kun avasimme oven niin täti pyrhälsi sisään. "No niin, heräsittehän tekin vihdoin, kello on jo 10..." (Vauva oli huutanut neljään asti yöllä)

Mitään ei ollut siis sovittu, vaan täti tuli omin lupineen katsomaan vauvaa. Hän otti lapsen syliin, jolloin se heräsi ja alkoi parkua. Täti yritti tuuditella vauvaa, mutta siitä ei tullut mitään. Hän uteli meiltä tiukkaan sävyyn, miksemme ole päästäneet häntä aikaisemmin kylään, kun äitikin pääsi katsomaan lasta. Sanoimme että hän on sentään mummi, ja täti sanoi vihaisena: "Minullahan ei ole omia lapsia vaikka olisin halunnut, on tämä lapsi minullekin yhtä läheinen". 

Puoliunessa istuimme kuuntelemassa tädin saarnaa siitä, että häntä ei oteta riittävästi huomioon. Keitettiin kahvit, ettei nukahdettu pystyyn. Täti valitti kahvin laadusta ja siitä, että ei ollut tarjottavaa. Lopulta hän lähti uhoten, että tulee toistekin käymään kun haluaa.

Seuraavalla kerralla emme tulleet avaamaan ovea, vaikka täti koputteli ja huhuili. Hän jätti vihaisen tekstiviestin, että tiedän kyllä että olitte kotona, törkeää että ette päästäneet minua sisään, jne. Parin tunnin päästä äiti soitti ja kysyi, miten voimme olla niin epäkohteliaita, että jätimme tädin seisomaan oven ulkopuolelle. No, päätös oli kuitenkin meidän eikä äidin. Tätiin meni välit poikki, eikä harmittanut yhtään.

Kaveri halusi tulla kylään toiselta paikkakunnalta viikonlopuksi lapsensa kanssa jotta voidaan viettää yhdessä viikonloppu. No, kaveri ehti olla hetken, kun totesi että haittaisiko se, jos hän lähtisi vähän käymään omalla asialla ihan vaan muutama tunti ja tulee sitten takaisin. Päädyin hoitamaan lasta läpi viikonlopun ja kaveri ilmaantui vasta su kun piti lähteä kotimatkalle lapsen kanssa. Oli talvi eikä lapsella edes kunnon ulkotamineita tai hanskoja mukana, että oltais päästy edes ulos leikkimään.

Oli vimppa keikka sitä kaveruutta. Ja hänellä siis oli muu perhe ja puoliso kotona, otti vaan tämän yhden lapsen mukaan tekosyynä tulla, kun olin lapsen kummi vaikka oikeasti oli koko ajan aikonut mennä sinne omiin menoihinsa. Ja kotiin kertoi olevansa mun luona. Olis kertonut rehellisesti aikeensa, ois saattanut kaveruus säilyä, mutta valehtelu on perseestä.

Ei mitään oikeasti pahaa ole ikinä käynyt. Asun tällä hetkellä solussa, ja se on tullut yllätyksenä että kaikille ei ole itsestäänselvää, että täällä ei voi availla ovia miten sattuu tai edes kailottaa menemään "MITÄS TÄMÄN OVEN TAKAA LÖYTYY?"

Onneksi olen onnistunut tähän asti onnistunut estämään vahinkomurtautumiset kämppisten huoneisiin. Nykyään myös sanon aina uusille vieraille että älkää sitten mekastako käytävässä tai availko mitään ovia kysymättä minulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten jouduin hätäsektioon. Olimme lapseni kanssa molemmat menettää henkemme, sairaalassa olimme kuitenkin vain viisi päivää ja oli tietenkin ihanaa päästä omaan kotiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Muutama tunti kotiutumisesta tuli anopilta soitto, että ovat lähteneet ajamaan heti meille kun kuulivat että tänään päästään pienen kanssa kotiin. Tulivat siis 400km päästä, mutta yllätys yllätys, soiton aikana selvisi, että ovat enää 20 minuutin ajomatkan päässä.

Mitäpä siinä, minä kipeän haavan kanssa itken väsymystä ja mies yrittää rauhoitella.

Niinpä sisään paukkaa appivanhemmat sekä miehen kaksi veljeä ja sisko. Mitään tuliaisia ei ollut mukana (oletin, että jotain kahvileipää olisi ollut, meillä suvussa on ollut tapana viedä tuoreille vanhemmille lämpimäisiä ja keittää kahvit jne. Pitää hyvänä) ja ensimmäinen lause olikin "milloin teette ruuan, kun me ollaan syöty viimeksi kolme tuntia sitten??"

Minä en osannut sanoa mitään. Mies totesi, että kai hän katsoo mitä kaapissa on. Nopeasti sai tehtyä ison kanakastikkeen ja riisiä sekä salaatin.

Voi että hävetti vieraiden käytös! Pakkasessa oli tekemääni pullaa ja mustikkapiirakkaa kahville. "Tuoreenahan pulla on parasta" kommentoi miehen veli ja sisko nyökkäili. Onneks miehen toinen veli totesi, että ei kai kukaan leivo synnytyksen jälkeen ja että kahvia voi juoda ilman makeaakin.

Meni kuitenkin ihon alle tuo kommentti, totesin että en tältä erää jaksa enempää vieraita ja lähden lepäämään. Makkariin kuulin, miten alkoi keskustelu nimestä. Anoppi vaati lapsen nimeksi omaa nimeään sekä tyttärensä nimeä. Luokkaa "Eija Maija Karoliina"

Muistan mieheni todenneen, että nimi on päätetty jo ja siihen muiden ei tarvitse tulla ottamaan kantaa.

Tiedän, että sama kaava on toistunut myös veljen kohdalla, kun meidän jälkeen saivat lapsen. Veljen vaimo oli melko järkyttynyt käytöksestä.

Heidän lapselleen tuli muuten yhdeksi etunimeksi anopin nimi.

Onpa sinulla tyhmä mies, minun mieheni olisi ottanut puhelimen ja komentanut vanhempansa kotiin takaisin.

Mutta minä valitsisikin puolison sivistyneestä perheestä.

Sitä on tutkittukin, että huonossa perheessä kasvanut valitsee itselleen samanlaisessa perheessä kasvaneen puolison, hakee samanlaista seuraa. Ihan olet anoppisi kaltainen.

Kommenttisi perusteella et ole tainnut itse kovin sivistyneessä perheessä kasvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni pikkuserkku, on rikkaasta perheestä jossa opetettu että mitään ei tarvitse itse tehdä koska rahalla saa, myös opetettu lokiksi ja pummiksi: tää pikkuserkku härskisti syö muiden ruokia, ei kysy lupia,lisäksi ei osaa siivota vaan aina minä ja ystäväni tai joku muu joutuu siivoamaan sen pikkuyksiön kun ei itse osaa,paskaa nurkat täynnä ja palkaksi pitkin hampain keitti kahvia! Kerrankin se ja sen poikaystävä halusivat kutsua yhdessä ruoanlaittoon (kanaa,riisiä yms) no tää tokaisee mulle,opiskelijalle ja erittäin pienituloiselle,tuo sä ne kanat ja juomiset yms me tuodaan riisit!! Ja se ois käyttänyt ne samat nahistuneet riisit jotka ollut vuosikausia kaapin perällä! No onneks sain tekosyyn varjolla livistetty tästä "ihanasta ruoanlaitto tilaisuudesta"!!

Oli sen sortin pummi,ei osannut edes perushygieniasta huolehtia, hais aina hielle ,rasvalle, tupakalle jne.

Aina kun kertoo tai no yrittää selittää ettei opiskelijalla jolla ei työpaikkaa varaa ostaa monen kympin tai satasen edestä ruokia,suuttuu tai ei ymmärrä! Aina on muiden ruokia syömässä, ei vastavuoroisesti mitään itse tarjoa! Lisäksi yrittänyt monta kertaa ängetä toisten s-m kokoisia vaatteita vaikka on itse kokoa xxxl!

Ai tällainen haiseva idioottimainen olio "rikkaasta perheestä"? Älä nyt viitsi naurattaa!

Siis mitä nauramista tai ihmettelemistä tuossa on? Rikkaat ne pahempia lokkeja on ja menojalkaa vipattaa niin ettei edes suihkussa ehdi käymään,lisäksi rikkaat käyttää muita härskisti rahallisesti kuin ruoallisesti hyväkseen.

Minulla on toisenlainen kokemus. Omasta mielestäni en ole rikas, mutta olen koulutettu ja hyvätuloinen. Saan usein kuulla kuittailua, että voithan ostaa kaikille pullat, kun sinulla rahaa riittää tai tuoda nyyttäreihin vähän kalliimpia tarjottavia, kun olet rikas. En tiedä millainen käsitys vähätuloisilla on yleensä hyvätuloisista, kun he tuntuvat kuvittelevan, että rahaa voi heittää taivaalle, kun saa suurta palkkaa. Ei se niin mene. Minulla on asuntolaina ja käytän rahaa vain tarpeeseen. Olen joistakin pienituloisista tuttavista miettinyt, ettei ole ihme, että rahaa puuttuu, kun vaihdetaan vähän väliä televisio uuteen, liisataan kallis auto vuoden välein tai käytetään tolkuttomat summat rahaa vaatteisiin. Olen hyvätuloinen, mutta minulla ei ole omasta mielestäni varaa käyttää rahaa statussymboleihin. 

Samaan olen törmännyt. En ole myöskään rikas, mutta tulot kuitenkin aika reippaasti keskipalkan yläpuolella. Löytyy näitä joiden mielestä minä voin esim. maksaa kaikkien laskut ravintolassa ja tarjota sitä sun tätä, kun minulla on niin hyvä palkka. Eivät ymmärrä sitä että se parempikin palkka menee aika nopeasti jos ei yhtään mieti kulutustaan, varsinkin Suomen verotuksella. Ja sama kokemus että näiltä ihmisiltä löytyy merkkivaatteet ja uudet televisiot ja rakennekynnet ja kaikenlaista muutakin mitä itselläni ei ole kun koen ettei ole varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olin pienen koiranpennun kanssa kylässä. Emäntä kertoi kaikille, että pentu on kova puremaan, jolloin kukaan ei halunnut lähestyä pentua. Sanoin, että suljen makuuhuoneen oven, jotta pentu on koko ajan näköpiirissäni. Emäntä esitteli makuuhuonetta yhdelle vieraista ja pentu meni makuuhuoneeseen perässä. Heti asian huomattuani menin heti hakemaan pennun pois tilasta. Lähdimme kahvit juotuamme nopeasti pois. Jälkikäteen emäntä kertoi, miten pentu oli purrut vanhempaa vierasta ja vielä pissannut makuuhuoneen matolle.

Minulla on kaksi koiraa, jotka ovat molemmat hyvin kilttejä, sosiaalisia ja rakastavat ihmisiä. En silti ole koskaan vienyt koiria mukanani kylään, ellei kyläpaikassa ole sitä ehdottomasti vaadittu ja lisäksi tiedän, että kaikki perheessä ovat koiraihmisiä ja perheessä on vähintään ollut joskus koira. Siltikään en päästä koiria tekemään mitä tahansa ja missä tahansa, vaan pidän ne jatkuvasti valvonnassa.

Meillä on koirankarvoja joka paikassa ja koirat jättävät jälkensä muutenkin, ja se on minulle ok. En kuitenkaan oleta, että se on jollekin toiselle ok. Enkä halua vierailulla molemmin puolin kireää tunnelmaa, kun toiselle valkenee, että koira ei olekaan pelkkä pehmolelu.

Sama juttu toisinpäin. Meillä taas eletään meidän tavalla. Meillä saa vaatteisiinsa koirankarvoja ja koirat pyörivät jaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rachelberry kirjoitti:

Itellä jääny elävästi mieleen [ olin 16 vuotias ] kun meille tuli kylään sellainen perhe jonka tytär oli about 6 vuotias ja leikki pikkusiskoni kanssa. Muistan että tämä lapsi oli aivan HIRVEÄ. Siis niin kamala ja todella lellitty ja sisareni oli saanut paria viikkoa aikaisemmin hienon nuken isovanhemmiltamme jotka olivat tuoneet sen Espanjasta tuliaiseksi. Noh tämä tyttö halusi sen nuken ja sisko itki ja sanoi "Ei" ja tämä tyttö huusi ja parkui, polki lattiaa jalallaan ja meni raivoomaan mun vanhemmille ja omille vanhemmilleen että hän haluaa sen saamarin nuken. Ei annettu periksi vaikka hänen vanhempansa kysyi äidiltäni että paljon se nukke maksaa ja sanottiin että ei myydä ja tää tyttö sit kuuli sen ja vieläkin muistan sen 'pirullisen' ilmeen joka sillä oli kun se meni parvekkeelle ja heitti sen nuken alas ja tottahan toki se meni rikki kun kumminkin oli jotain posliinia tms sen nuken naama :/

Mun sisko oli tuollainen. Jos ei saanut tahtoaan läpi, niin siinä kärsi koko perhe. Muistan edelleen kun hän suutuksissaan oli heittänyt takkaan nuoremman siskoni barbit kun sisko oli saanut "nätimmän" mekon barbilleen. Tuo sisko oli myös kylässä kamala ja muistan kun isäntäväki sitten sanoi suoraan että "lähtekää. Tuo lapsi ei osaa ollenkaan käyttäytyä" (oli kai muistaakseni purrut heidän taaperoaan kun ei saanut tältä lelua itselleen. Sisko taisi olla jotain 8 tuolloin) hänestä valitettavasti kasvoi aivan kamala aikuinen..

Mä voin kyllä samaistua aika vahvasti.

Muistan melko elävästi tilanteen, jossa meillä oli vieraana joku mun vanhempien tuttavaperhe lapsineen. Itse olin muistaakseni jotain 12-13 vuotias tjsp. ja tämän tuttavaperheen lapset oli n. 10v tyttö ja muutaman vuoden nuorempi poika, olisko ollut just ekaluokkalainen.

Noh, tuo tyttö oli ihan hyvin käyttäytyvä ja ehkä vähän jopa pikkuvanha, sillä istui suurimman osan ajasta vanhempieni ja perheensä kanssa olkkarissa seurustelemassa tai ainakin kuuntelemassa sitä sorinaa. Mut oli tavallaan ohimennen nakitettu valvomaan tai viihdyttämään tätä pienempää lasta, joka oli sitäkin vilkkaampi. Se meni heti ensimmäisenä kun leivokset oli syöty kahvipöydästä mun huoneeseen sen kummemmin kyselemättä. Menin itse perässä sinne niin oli bongannut kirjahyllyn päällä veljeni peruja olevan vanhan pienoismallirautatien. Sellainen siis missä ne junat on mallinnettu oikeista junista tosi tarkasti ja ne kulkee sähköistetyillä kiskoilla itsekseen eteenpäin kun kytkimestä kääntää virtaa kovemmalle.

Tuo rautatie on sellainen aika herkästi särkyvä eikä niitä saa enää mistään kun joskus 70- luvun alussa ostettu veljelleni lahjaksi.

Halusi aivan vängällä leikkiä sillä vaikka yritin tarjota kaikkea muuta, mutta ei. Vinkui lopulta äidiltäni, että saako sillä leikkiä ja koska äitini on aina ollut aika pehmeä sielu niin heltyi vastustelustani huolimatta. Noh, kerkesin ottaa laatikon alas hyllyltä niin tuo poika nyppäsi sen kädestäni aika rankoin ottein ja se tipahti maahan. Otti vielä sen kaikista parhaimman veturin sieltä sisältä ja alkoi leikkiä sillä ajellen pitkin kalusteita, lattiota ja mattoja.

Sitä kesti ehkä kymmenen sekuntia ja koitin sanoa monta kertaa, että olla varovaisempi niin veturin akseli katkesi ja kaikki pyörät tippuivat saman tien maahan. Repi vielä veturin ohjaamon katonkin irti ja sanoi sitten vaan, että "tylsä lelu" ja otti jotain muuta rikottavaksi.

Olin aika kypsä jo tuossa vaiheessa ja se oli viimeinen niitti kun sain itse sättimistä kertoessani vanhemmilleni mitä tuo nappula oli touhunnut. Menin muistaakseni vessaan lukkojen taakse lukemaan jotain Aku Ankkaa pariksi tunniksi kun en jaksanut enää seurata mitä tuo rikkoo seuraavaksi.

Ja rikkoihan se... :D Mun hieno uusi nallipyssy oli keskeltä kahtia kun vieraat oli lähtenyt ja pöly laskeutunut.

Sun olis kannattanut itsekin vaan alkaa rikkoa paikkoja psykoosin omaisesti. Ehkä ihmisten silmät olisi avautuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni pikkuserkku, on rikkaasta perheestä jossa opetettu että mitään ei tarvitse itse tehdä koska rahalla saa, myös opetettu lokiksi ja pummiksi: tää pikkuserkku härskisti syö muiden ruokia, ei kysy lupia,lisäksi ei osaa siivota vaan aina minä ja ystäväni tai joku muu joutuu siivoamaan sen pikkuyksiön kun ei itse osaa,paskaa nurkat täynnä ja palkaksi pitkin hampain keitti kahvia! Kerrankin se ja sen poikaystävä halusivat kutsua yhdessä ruoanlaittoon (kanaa,riisiä yms) no tää tokaisee mulle,opiskelijalle ja erittäin pienituloiselle,tuo sä ne kanat ja juomiset yms me tuodaan riisit!! Ja se ois käyttänyt ne samat nahistuneet riisit jotka ollut vuosikausia kaapin perällä! No onneks sain tekosyyn varjolla livistetty tästä "ihanasta ruoanlaitto tilaisuudesta"!!

Oli sen sortin pummi,ei osannut edes perushygieniasta huolehtia, hais aina hielle ,rasvalle, tupakalle jne.

Aina kun kertoo tai no yrittää selittää ettei opiskelijalla jolla ei työpaikkaa varaa ostaa monen kympin tai satasen edestä ruokia,suuttuu tai ei ymmärrä! Aina on muiden ruokia syömässä, ei vastavuoroisesti mitään itse tarjoa! Lisäksi yrittänyt monta kertaa ängetä toisten s-m kokoisia vaatteita vaikka on itse kokoa xxxl!

Ai tällainen haiseva idioottimainen olio "rikkaasta perheestä"? Älä nyt viitsi naurattaa!

Siis mitä nauramista tai ihmettelemistä tuossa on? Rikkaat ne pahempia lokkeja on ja menojalkaa vipattaa niin ettei edes suihkussa ehdi käymään,lisäksi rikkaat käyttää muita härskisti rahallisesti kuin ruoallisesti hyväkseen.

Minulla on toisenlainen kokemus. Omasta mielestäni en ole rikas, mutta olen koulutettu ja hyvätuloinen. Saan usein kuulla kuittailua, että voithan ostaa kaikille pullat, kun sinulla rahaa riittää tai tuoda nyyttäreihin vähän kalliimpia tarjottavia, kun olet rikas. En tiedä millainen käsitys vähätuloisilla on yleensä hyvätuloisista, kun he tuntuvat kuvittelevan, että rahaa voi heittää taivaalle, kun saa suurta palkkaa. Ei se niin mene. Minulla on asuntolaina ja käytän rahaa vain tarpeeseen. Olen joistakin pienituloisista tuttavista miettinyt, ettei ole ihme, että rahaa puuttuu, kun vaihdetaan vähän väliä televisio uuteen, liisataan kallis auto vuoden välein tai käytetään tolkuttomat summat rahaa vaatteisiin. Olen hyvätuloinen, mutta minulla ei ole omasta mielestäni varaa käyttää rahaa statussymboleihin. 

Samaan olen törmännyt. En ole myöskään rikas, mutta tulot kuitenkin aika reippaasti keskipalkan yläpuolella. Löytyy näitä joiden mielestä minä voin esim. maksaa kaikkien laskut ravintolassa ja tarjota sitä sun tätä, kun minulla on niin hyvä palkka. Eivät ymmärrä sitä että se parempikin palkka menee aika nopeasti jos ei yhtään mieti kulutustaan, varsinkin Suomen verotuksella. Ja sama kokemus että näiltä ihmisiltä löytyy merkkivaatteet ja uudet televisiot ja rakennekynnet ja kaikenlaista muutakin mitä itselläni ei ole kun koen ettei ole varaa. 

Tämä. Olen huomannut saman. Pitää olla rakennekynsiä, hiusten pidennyksiä, kalliita laukkuja ja vaatteita ja koti täynnä viimeisimpiä muotivempaimia, mutta sitten valitetaan, ettei riitä rahaa sähkölaskuun tai vauvanvaatteisiin ja vuokrat maksetaan myöhässä. Näillä ihmisillä on näkemys, että yhteiskunnan kuuluu maksaa heille asiat a, b, c ... z, mutta heidän oma rahankäyttönsä on holtitonta. Näiltä ihmisiltä sitten kuulee, kuinka hyvätuloisen pitää ymmärtää kustantaa muille niitä ylimääräisiä tarjottavia tai ravintolaillallisia tai mitä muuta ikinä porukalla kokoontuessa tulee mieleen - tarjoo drinksu, kun sulla on varaa siihen. Omat käynnit ravintolassa ovat vähäiset ihan kustannussyistä ja sitä toivoisi, että ulkona käydessä kaikki hoitavat omat kulunsa. Jos sovitaan, että illan lopuksi lasku jaetaan tasan kaikkien kesken, joukosta löytyy se yksi, joka ilmoittaa siinä vaiheessa, että minä vähätuloisena saan maksaa vähemmän  ja tilasinkin niin vähän. Sen olisi voinut ilmoittaa heti aluksi, jolloin tilauksetkin olisi hoidettu ja lasku pyydetty erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten jouduin hätäsektioon. Olimme lapseni kanssa molemmat menettää henkemme, sairaalassa olimme kuitenkin vain viisi päivää ja oli tietenkin ihanaa päästä omaan kotiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Muutama tunti kotiutumisesta tuli anopilta soitto, että ovat lähteneet ajamaan heti meille kun kuulivat että tänään päästään pienen kanssa kotiin. Tulivat siis 400km päästä, mutta yllätys yllätys, soiton aikana selvisi, että ovat enää 20 minuutin ajomatkan päässä.

Mitäpä siinä, minä kipeän haavan kanssa itken väsymystä ja mies yrittää rauhoitella.

Niinpä sisään paukkaa appivanhemmat sekä miehen kaksi veljeä ja sisko. Mitään tuliaisia ei ollut mukana (oletin, että jotain kahvileipää olisi ollut, meillä suvussa on ollut tapana viedä tuoreille vanhemmille lämpimäisiä ja keittää kahvit jne. Pitää hyvänä) ja ensimmäinen lause olikin "milloin teette ruuan, kun me ollaan syöty viimeksi kolme tuntia sitten??"

Minä en osannut sanoa mitään. Mies totesi, että kai hän katsoo mitä kaapissa on. Nopeasti sai tehtyä ison kanakastikkeen ja riisiä sekä salaatin.

Voi että hävetti vieraiden käytös! Pakkasessa oli tekemääni pullaa ja mustikkapiirakkaa kahville. "Tuoreenahan pulla on parasta" kommentoi miehen veli ja sisko nyökkäili. Onneks miehen toinen veli totesi, että ei kai kukaan leivo synnytyksen jälkeen ja että kahvia voi juoda ilman makeaakin.

Meni kuitenkin ihon alle tuo kommentti, totesin että en tältä erää jaksa enempää vieraita ja lähden lepäämään. Makkariin kuulin, miten alkoi keskustelu nimestä. Anoppi vaati lapsen nimeksi omaa nimeään sekä tyttärensä nimeä. Luokkaa "Eija Maija Karoliina"

Muistan mieheni todenneen, että nimi on päätetty jo ja siihen muiden ei tarvitse tulla ottamaan kantaa.

Tiedän, että sama kaava on toistunut myös veljen kohdalla, kun meidän jälkeen saivat lapsen. Veljen vaimo oli melko järkyttynyt käytöksestä.

Heidän lapselleen tuli muuten yhdeksi etunimeksi anopin nimi.

Onpa sinulla tyhmä mies, minun mieheni olisi ottanut puhelimen ja komentanut vanhempansa kotiin takaisin.

Mutta minä valitsisikin puolison sivistyneestä perheestä.

Sitä on tutkittukin, että huonossa perheessä kasvanut valitsee itselleen samanlaisessa perheessä kasvaneen puolison, hakee samanlaista seuraa. Ihan olet anoppisi kaltainen.

Tämä on ihan totta, olemme mieheni ja ystävieni kanssa usein asiasta jutelleet. Kaikki koulukaverit, jotka elivät ”huonossa” kodissa jatkavat samaan tyyliin puolisoineen ja ne joiden koti oli rauhallisempi samoin. Onhan ihan tutkittu juttu, että työttömyyttä on kolmannessa ja neljännessä polvessa ja kylläpä ne tapatyöttömien kumppanit ovat hyvin usein samaa sakkia. Asun pienehkössä kaupungissa ja kylläpä nämä suvut tutuiksi tulee, kaikki tietää sen ja sen sakin.

Saman huomion olemme tehneet kouluaikaisista kavereista. Hyvin paljon vaikutti kodin tilanne ja hyvin usealle vaikuttaa aikuisenakin. Toki ei aina mutta suurimmalta osin.

Täälläkin kun lukee kauhukertomuksia sukulaisten käytöksestä (nuo parjatut kauheat anopit 😁) kertojan (miniän) kielenkäytöstä kuultaa samanlaisuus niihin ihmisiin joita moittii.

Ei se aina välttämättä niin mene. Itsellä on serkku, joka valitsee aina baarista miehen, jokainen on ollut joko alkoholisti tai muuten vaan viinaan menevä, useampi väkivaltainen. Serkulla on kuitenkin onnellinen kotitausta, mukava isä joka ei juo, hänen sisaruksillaan on onnellisia parisuhteita.  

Tämä serkku on muuten hyvin mukava, mutta on vähän outoa tavata kun on vähän väliä uusi mies, joka on aina ihan tillintallin. Myös monia lapsia valitettavasti, eri miehille joista osa ei halua tavata lastaan. Serkku itse vaikuttaa ihan fiksulta ja "normaalilta", mutta kai hänelläkin jotain juomisongelmaa on, kun elämä on tuota.

Tai vikaa päässä, esim. hajanainen luonne. Tunnen sellaisen tapauksen, joka elää juuri noin.

Tuli tuosta, ettei mökillä pestä huussin jälkeen käsiä mieleen, että oma lapsuudenperheeni on todella epähygieeninen ja se on kyllä todella kiusallista. Käspyyhkeitä ei vaihdeta tai pestä ikinä, kaikkialla on likaista ja p**kanruskealla keittiörätillä pyyhitään kaikki pinnat lapsen syöttötuolista lattiaan ja kosketaan sitten tarjottaviin ruokiin pesemättä käsiä. Kaivellaan sormilla suuta ruokapöydässä ja kosketaan yhteisiin tarjottaviin, jne. Ihan puistattaa siellä syöminen aina, kun ei oikein tiedä, että katsoako sitä sikailua vai sulkeako vaan silmät.

Asiasta ei tietenkään voi sanoa, koska ainoa ongelma heidän näkökulmastaan on minun pikkumaisuuteni. En käy pahemmin enää kylässä, enkä anna ikinä lapsiani sinne hoitoon, mikä heitä tuntuu kovasti harmittavan, mutta en myöskään pysty altistamaan omaa perhettäni tuolle. Minusta heidän käytöksensä on täydellistä muiden huomioimattomuutta ja käytöstapojen puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni pikkuserkku, on rikkaasta perheestä jossa opetettu että mitään ei tarvitse itse tehdä koska rahalla saa, myös opetettu lokiksi ja pummiksi: tää pikkuserkku härskisti syö muiden ruokia, ei kysy lupia,lisäksi ei osaa siivota vaan aina minä ja ystäväni tai joku muu joutuu siivoamaan sen pikkuyksiön kun ei itse osaa,paskaa nurkat täynnä ja palkaksi pitkin hampain keitti kahvia! Kerrankin se ja sen poikaystävä halusivat kutsua yhdessä ruoanlaittoon (kanaa,riisiä yms) no tää tokaisee mulle,opiskelijalle ja erittäin pienituloiselle,tuo sä ne kanat ja juomiset yms me tuodaan riisit!! Ja se ois käyttänyt ne samat nahistuneet riisit jotka ollut vuosikausia kaapin perällä! No onneks sain tekosyyn varjolla livistetty tästä "ihanasta ruoanlaitto tilaisuudesta"!!

Oli sen sortin pummi,ei osannut edes perushygieniasta huolehtia, hais aina hielle ,rasvalle, tupakalle jne.

Aina kun kertoo tai no yrittää selittää ettei opiskelijalla jolla ei työpaikkaa varaa ostaa monen kympin tai satasen edestä ruokia,suuttuu tai ei ymmärrä! Aina on muiden ruokia syömässä, ei vastavuoroisesti mitään itse tarjoa! Lisäksi yrittänyt monta kertaa ängetä toisten s-m kokoisia vaatteita vaikka on itse kokoa xxxl!

Ai tällainen haiseva idioottimainen olio "rikkaasta perheestä"? Älä nyt viitsi naurattaa!

Siis mitä nauramista tai ihmettelemistä tuossa on? Rikkaat ne pahempia lokkeja on ja menojalkaa vipattaa niin ettei edes suihkussa ehdi käymään,lisäksi rikkaat käyttää muita härskisti rahallisesti kuin ruoallisesti hyväkseen.

Minulla on toisenlainen kokemus. Omasta mielestäni en ole rikas, mutta olen koulutettu ja hyvätuloinen. Saan usein kuulla kuittailua, että voithan ostaa kaikille pullat, kun sinulla rahaa riittää tai tuoda nyyttäreihin vähän kalliimpia tarjottavia, kun olet rikas. En tiedä millainen käsitys vähätuloisilla on yleensä hyvätuloisista, kun he tuntuvat kuvittelevan, että rahaa voi heittää taivaalle, kun saa suurta palkkaa. Ei se niin mene. Minulla on asuntolaina ja käytän rahaa vain tarpeeseen. Olen joistakin pienituloisista tuttavista miettinyt, ettei ole ihme, että rahaa puuttuu, kun vaihdetaan vähän väliä televisio uuteen, liisataan kallis auto vuoden välein tai käytetään tolkuttomat summat rahaa vaatteisiin. Olen hyvätuloinen, mutta minulla ei ole omasta mielestäni varaa käyttää rahaa statussymboleihin. 

Samaan olen törmännyt. En ole myöskään rikas, mutta tulot kuitenkin aika reippaasti keskipalkan yläpuolella. Löytyy näitä joiden mielestä minä voin esim. maksaa kaikkien laskut ravintolassa ja tarjota sitä sun tätä, kun minulla on niin hyvä palkka. Eivät ymmärrä sitä että se parempikin palkka menee aika nopeasti jos ei yhtään mieti kulutustaan, varsinkin Suomen verotuksella. Ja sama kokemus että näiltä ihmisiltä löytyy merkkivaatteet ja uudet televisiot ja rakennekynnet ja kaikenlaista muutakin mitä itselläni ei ole kun koen ettei ole varaa. 

Tämä. Olen huomannut saman. Pitää olla rakennekynsiä, hiusten pidennyksiä, kalliita laukkuja ja vaatteita ja koti täynnä viimeisimpiä muotivempaimia, mutta sitten valitetaan, ettei riitä rahaa sähkölaskuun tai vauvanvaatteisiin ja vuokrat maksetaan myöhässä. Näillä ihmisillä on näkemys, että yhteiskunnan kuuluu maksaa heille asiat a, b, c ... z, mutta heidän oma rahankäyttönsä on holtitonta. Näiltä ihmisiltä sitten kuulee, kuinka hyvätuloisen pitää ymmärtää kustantaa muille niitä ylimääräisiä tarjottavia tai ravintolaillallisia tai mitä muuta ikinä porukalla kokoontuessa tulee mieleen - tarjoo drinksu, kun sulla on varaa siihen. Omat käynnit ravintolassa ovat vähäiset ihan kustannussyistä ja sitä toivoisi, että ulkona käydessä kaikki hoitavat omat kulunsa. Jos sovitaan, että illan lopuksi lasku jaetaan tasan kaikkien kesken, joukosta löytyy se yksi, joka ilmoittaa siinä vaiheessa, että minä vähätuloisena saan maksaa vähemmän  ja tilasinkin niin vähän. Sen olisi voinut ilmoittaa heti aluksi, jolloin tilauksetkin olisi hoidettu ja lasku pyydetty erikseen. 

En oo ikinä ymmärtänyt tätä kimpassa maksamista.

Mä olen lopettanut alkoholin juomisen vuosia sitten.

Työkaverit aina sanoo tarjoilijalle 1 lasku, jaetaan kesken. Sitten tilataan skumppaa, drinksuu, viiniä jne.

Oon aina sanonut tarjoilijalle minä maksan erikseen ja tämä on aina käynyt.

Viimeksi, pari v sitten, mun lasku oli n 30 e ja muut jakoivat laskun tasan, oli n 150 e.

Olivat vielä jakamassa mullakin laskua, vaikka kerroin maksan osuuteni itse.

Yksi työkaveri märise älä viitti olla tollanen, ilonpilaaja.

Oon ilonpilaaja, kun maksan mielummin 30 e kuin 150.

Ystäväni isä on afrikkalainen. Ei ole isän kanssa juuri missään tekemisissä ollut ikinä.

Joku sukulaisista täytti pyöreitä ja ystävälle tuli myös kutsu.

Hän opiskeli silloin ja rahaa meni tosi paljon viisumiin ja lentolippuihin.

Sai kutsun jonkun sukulaisen nurkkiin asumaan. Tulivat hakemaan kentältä.

Menivät syömään. Heidän, ketkä oli autossa, pyydettiin muutamia tuttuja, jotka kulkivat ohi syömään.

Lopuksi ystävälle annettiin lasku.

Hän selitti ei hän voi maksaa laskua. Tietenkin voit, rikas valkoinen mies.

Hänen onneksi paikassa ei toiminut kortti ja hänellä ei ollut niin paljon rahaa mukana. Jokainen joutui maksamaan omansa.

Asunnolla selitti ei hän ole rikas. Ei mennyt jakeluun.

Oli siellä 2 vkoa ja joka paikassa hänelle tyrkytettiin laskua, kävivät torilla, serkulle paita, rikas maksaa jne.

Tuli h hetki, juhlat. Sielläkin ravintolapäällikkö tuli kysymään miten tämä maksaa. Lähti kesken juhlien pois asunnolle.

Juhlien jälkeen meni heti aamusta lentokentälle. Odotti tunteja, kunnes lentoyhtiön ihmiset tulivat töihin. Henkilökunnasta yksi oli vaaleaihoinen

Sanoi voiko lippua mitenkään muuttaa.

Hänen lentonsa oli täynnä, mutta saman illan koneessa oli tilaa . Lippu muutetiin ilmaiseksi.

Jätti matkalaukun asunnolle ja lähti kotiin sanomatta sanaakaan.

Ei ole missään tekemisissä ollut isän ja muiden kanssa. Kukaan ei edes kysynyt hänen perään

Eikö hän ollut tuosta käytännöstä tietoinen alun perin, jos kerran jopa hänen isänsä + muut sukulaiset olivat afrikkalaisia? Sehän on suurin piirtein kaikkien tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten jouduin hätäsektioon. Olimme lapseni kanssa molemmat menettää henkemme, sairaalassa olimme kuitenkin vain viisi päivää ja oli tietenkin ihanaa päästä omaan kotiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Muutama tunti kotiutumisesta tuli anopilta soitto, että ovat lähteneet ajamaan heti meille kun kuulivat että tänään päästään pienen kanssa kotiin. Tulivat siis 400km päästä, mutta yllätys yllätys, soiton aikana selvisi, että ovat enää 20 minuutin ajomatkan päässä.

Mitäpä siinä, minä kipeän haavan kanssa itken väsymystä ja mies yrittää rauhoitella.

Niinpä sisään paukkaa appivanhemmat sekä miehen kaksi veljeä ja sisko. Mitään tuliaisia ei ollut mukana (oletin, että jotain kahvileipää olisi ollut, meillä suvussa on ollut tapana viedä tuoreille vanhemmille lämpimäisiä ja keittää kahvit jne. Pitää hyvänä) ja ensimmäinen lause olikin "milloin teette ruuan, kun me ollaan syöty viimeksi kolme tuntia sitten??"

Minä en osannut sanoa mitään. Mies totesi, että kai hän katsoo mitä kaapissa on. Nopeasti sai tehtyä ison kanakastikkeen ja riisiä sekä salaatin.

Voi että hävetti vieraiden käytös! Pakkasessa oli tekemääni pullaa ja mustikkapiirakkaa kahville. "Tuoreenahan pulla on parasta" kommentoi miehen veli ja sisko nyökkäili. Onneks miehen toinen veli totesi, että ei kai kukaan leivo synnytyksen jälkeen ja että kahvia voi juoda ilman makeaakin.

Meni kuitenkin ihon alle tuo kommentti, totesin että en tältä erää jaksa enempää vieraita ja lähden lepäämään. Makkariin kuulin, miten alkoi keskustelu nimestä. Anoppi vaati lapsen nimeksi omaa nimeään sekä tyttärensä nimeä. Luokkaa "Eija Maija Karoliina"

Muistan mieheni todenneen, että nimi on päätetty jo ja siihen muiden ei tarvitse tulla ottamaan kantaa.

Tiedän, että sama kaava on toistunut myös veljen kohdalla, kun meidän jälkeen saivat lapsen. Veljen vaimo oli melko järkyttynyt käytöksestä.

Heidän lapselleen tuli muuten yhdeksi etunimeksi anopin nimi.

Onpa sinulla tyhmä mies, minun mieheni olisi ottanut puhelimen ja komentanut vanhempansa kotiin takaisin.

Mutta minä valitsisikin puolison sivistyneestä perheestä.

Sitä on tutkittukin, että huonossa perheessä kasvanut valitsee itselleen samanlaisessa perheessä kasvaneen puolison, hakee samanlaista seuraa. Ihan olet anoppisi kaltainen.

Tämä on ihan totta, olemme mieheni ja ystävieni kanssa usein asiasta jutelleet. Kaikki koulukaverit, jotka elivät ”huonossa” kodissa jatkavat samaan tyyliin puolisoineen ja ne joiden koti oli rauhallisempi samoin. Onhan ihan tutkittu juttu, että työttömyyttä on kolmannessa ja neljännessä polvessa ja kylläpä ne tapatyöttömien kumppanit ovat hyvin usein samaa sakkia. Asun pienehkössä kaupungissa ja kylläpä nämä suvut tutuiksi tulee, kaikki tietää sen ja sen sakin.

Kiteytyisiköhän myös tässä kommentissa yksi syy siihen, miksi huono-osaisuus periytyy? Hyväosaiset kaihtavat ihmistä, jolla on huonompi tausta, eivätkä anna edes mahdollisuutta kasvuun ja kehitykseen. 

Minkälainen mahdollisuus mielestäsi pitäisi antaa maassa missä koulutus on ilmaista?

Vierailija kirjoitti:

Nuoruudessa silloisen poikaystäväni serkku tyttöystävineen päätyi baari-illan jälkeen jatkoille meille. Me kävimme jotain keskustelemassa toisessa huoneessa ja kun palasin olohuoneeseen avautui silmiini seuraava näky: parvekkeen ovi oli auki ja tämä serkku pani parvekkeella tyttöystäväänsä doggystyle perseeseen. Siis ihan oikeasti. Ja se jätkä vieläpä katsoi suoraan minuun, näki kun kävelin huoneeseen eikä ollut millään, jatkoi vaan. (Varmaan halusikin että näen sillä hän yritti monesti iskeä minua.. resuhampainen pultsarin näköinen mies). Käännähdin kannoiltani ja vetäydyin omiin oloihini loppuillaksi. Tuosta on pian 20 vuotta.. enkä varmaan ikinä tule unohtamaan sitä näkyä!

Katsoit kuitenkin aika tarkkaan kun näit mihin reikään pani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten jouduin hätäsektioon. Olimme lapseni kanssa molemmat menettää henkemme, sairaalassa olimme kuitenkin vain viisi päivää ja oli tietenkin ihanaa päästä omaan kotiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Muutama tunti kotiutumisesta tuli anopilta soitto, että ovat lähteneet ajamaan heti meille kun kuulivat että tänään päästään pienen kanssa kotiin. Tulivat siis 400km päästä, mutta yllätys yllätys, soiton aikana selvisi, että ovat enää 20 minuutin ajomatkan päässä.

Mitäpä siinä, minä kipeän haavan kanssa itken väsymystä ja mies yrittää rauhoitella.

Niinpä sisään paukkaa appivanhemmat sekä miehen kaksi veljeä ja sisko. Mitään tuliaisia ei ollut mukana (oletin, että jotain kahvileipää olisi ollut, meillä suvussa on ollut tapana viedä tuoreille vanhemmille lämpimäisiä ja keittää kahvit jne. Pitää hyvänä) ja ensimmäinen lause olikin "milloin teette ruuan, kun me ollaan syöty viimeksi kolme tuntia sitten??"

Minä en osannut sanoa mitään. Mies totesi, että kai hän katsoo mitä kaapissa on. Nopeasti sai tehtyä ison kanakastikkeen ja riisiä sekä salaatin.

Voi että hävetti vieraiden käytös! Pakkasessa oli tekemääni pullaa ja mustikkapiirakkaa kahville. "Tuoreenahan pulla on parasta" kommentoi miehen veli ja sisko nyökkäili. Onneks miehen toinen veli totesi, että ei kai kukaan leivo synnytyksen jälkeen ja että kahvia voi juoda ilman makeaakin.

Meni kuitenkin ihon alle tuo kommentti, totesin että en tältä erää jaksa enempää vieraita ja lähden lepäämään. Makkariin kuulin, miten alkoi keskustelu nimestä. Anoppi vaati lapsen nimeksi omaa nimeään sekä tyttärensä nimeä. Luokkaa "Eija Maija Karoliina"

Muistan mieheni todenneen, että nimi on päätetty jo ja siihen muiden ei tarvitse tulla ottamaan kantaa.

Tiedän, että sama kaava on toistunut myös veljen kohdalla, kun meidän jälkeen saivat lapsen. Veljen vaimo oli melko järkyttynyt käytöksestä.

Heidän lapselleen tuli muuten yhdeksi etunimeksi anopin nimi.

Onpa sinulla tyhmä mies, minun mieheni olisi ottanut puhelimen ja komentanut vanhempansa kotiin takaisin.

Mutta minä valitsisikin puolison sivistyneestä perheestä.

Sitä on tutkittukin, että huonossa perheessä kasvanut valitsee itselleen samanlaisessa perheessä kasvaneen puolison, hakee samanlaista seuraa. Ihan olet anoppisi kaltainen.

Tämä on ihan totta, olemme mieheni ja ystävieni kanssa usein asiasta jutelleet. Kaikki koulukaverit, jotka elivät ”huonossa” kodissa jatkavat samaan tyyliin puolisoineen ja ne joiden koti oli rauhallisempi samoin. Onhan ihan tutkittu juttu, että työttömyyttä on kolmannessa ja neljännessä polvessa ja kylläpä ne tapatyöttömien kumppanit ovat hyvin usein samaa sakkia. Asun pienehkössä kaupungissa ja kylläpä nämä suvut tutuiksi tulee, kaikki tietää sen ja sen sakin.

Kiteytyisiköhän myös tässä kommentissa yksi syy siihen, miksi huono-osaisuus periytyy? Hyväosaiset kaihtavat ihmistä, jolla on huonompi tausta, eivätkä anna edes mahdollisuutta kasvuun ja kehitykseen. 

Minkälainen mahdollisuus mielestäsi pitäisi antaa maassa missä koulutus on ilmaista?

Se ettei luokittele ihmisiä syntyperän mukaan. Vain se. Olisiko mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten jouduin hätäsektioon. Olimme lapseni kanssa molemmat menettää henkemme, sairaalassa olimme kuitenkin vain viisi päivää ja oli tietenkin ihanaa päästä omaan kotiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Muutama tunti kotiutumisesta tuli anopilta soitto, että ovat lähteneet ajamaan heti meille kun kuulivat että tänään päästään pienen kanssa kotiin. Tulivat siis 400km päästä, mutta yllätys yllätys, soiton aikana selvisi, että ovat enää 20 minuutin ajomatkan päässä.

Mitäpä siinä, minä kipeän haavan kanssa itken väsymystä ja mies yrittää rauhoitella.

Niinpä sisään paukkaa appivanhemmat sekä miehen kaksi veljeä ja sisko. Mitään tuliaisia ei ollut mukana (oletin, että jotain kahvileipää olisi ollut, meillä suvussa on ollut tapana viedä tuoreille vanhemmille lämpimäisiä ja keittää kahvit jne. Pitää hyvänä) ja ensimmäinen lause olikin "milloin teette ruuan, kun me ollaan syöty viimeksi kolme tuntia sitten??"

Minä en osannut sanoa mitään. Mies totesi, että kai hän katsoo mitä kaapissa on. Nopeasti sai tehtyä ison kanakastikkeen ja riisiä sekä salaatin.

Voi että hävetti vieraiden käytös! Pakkasessa oli tekemääni pullaa ja mustikkapiirakkaa kahville. "Tuoreenahan pulla on parasta" kommentoi miehen veli ja sisko nyökkäili. Onneks miehen toinen veli totesi, että ei kai kukaan leivo synnytyksen jälkeen ja että kahvia voi juoda ilman makeaakin.

Meni kuitenkin ihon alle tuo kommentti, totesin että en tältä erää jaksa enempää vieraita ja lähden lepäämään. Makkariin kuulin, miten alkoi keskustelu nimestä. Anoppi vaati lapsen nimeksi omaa nimeään sekä tyttärensä nimeä. Luokkaa "Eija Maija Karoliina"

Muistan mieheni todenneen, että nimi on päätetty jo ja siihen muiden ei tarvitse tulla ottamaan kantaa.

Tiedän, että sama kaava on toistunut myös veljen kohdalla, kun meidän jälkeen saivat lapsen. Veljen vaimo oli melko järkyttynyt käytöksestä.

Heidän lapselleen tuli muuten yhdeksi etunimeksi anopin nimi.

Onpa sinulla tyhmä mies, minun mieheni olisi ottanut puhelimen ja komentanut vanhempansa kotiin takaisin.

Mutta minä valitsisikin puolison sivistyneestä perheestä.

Sitä on tutkittukin, että huonossa perheessä kasvanut valitsee itselleen samanlaisessa perheessä kasvaneen puolison, hakee samanlaista seuraa. Ihan olet anoppisi kaltainen.

Tämä on ihan totta, olemme mieheni ja ystävieni kanssa usein asiasta jutelleet. Kaikki koulukaverit, jotka elivät ”huonossa” kodissa jatkavat samaan tyyliin puolisoineen ja ne joiden koti oli rauhallisempi samoin. Onhan ihan tutkittu juttu, että työttömyyttä on kolmannessa ja neljännessä polvessa ja kylläpä ne tapatyöttömien kumppanit ovat hyvin usein samaa sakkia. Asun pienehkössä kaupungissa ja kylläpä nämä suvut tutuiksi tulee, kaikki tietää sen ja sen sakin.

Kiteytyisiköhän myös tässä kommentissa yksi syy siihen, miksi huono-osaisuus periytyy? Hyväosaiset kaihtavat ihmistä, jolla on huonompi tausta, eivätkä anna edes mahdollisuutta kasvuun ja kehitykseen. 

Minkälainen mahdollisuus mielestäsi pitäisi antaa maassa missä koulutus on ilmaista?

Kylläpä ei lukio ja ammattikoulutus ilmaista ole...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten jouduin hätäsektioon. Olimme lapseni kanssa molemmat menettää henkemme, sairaalassa olimme kuitenkin vain viisi päivää ja oli tietenkin ihanaa päästä omaan kotiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Muutama tunti kotiutumisesta tuli anopilta soitto, että ovat lähteneet ajamaan heti meille kun kuulivat että tänään päästään pienen kanssa kotiin. Tulivat siis 400km päästä, mutta yllätys yllätys, soiton aikana selvisi, että ovat enää 20 minuutin ajomatkan päässä.

Mitäpä siinä, minä kipeän haavan kanssa itken väsymystä ja mies yrittää rauhoitella.

Niinpä sisään paukkaa appivanhemmat sekä miehen kaksi veljeä ja sisko. Mitään tuliaisia ei ollut mukana (oletin, että jotain kahvileipää olisi ollut, meillä suvussa on ollut tapana viedä tuoreille vanhemmille lämpimäisiä ja keittää kahvit jne. Pitää hyvänä) ja ensimmäinen lause olikin "milloin teette ruuan, kun me ollaan syöty viimeksi kolme tuntia sitten??"

Minä en osannut sanoa mitään. Mies totesi, että kai hän katsoo mitä kaapissa on. Nopeasti sai tehtyä ison kanakastikkeen ja riisiä sekä salaatin.

Voi että hävetti vieraiden käytös! Pakkasessa oli tekemääni pullaa ja mustikkapiirakkaa kahville. "Tuoreenahan pulla on parasta" kommentoi miehen veli ja sisko nyökkäili. Onneks miehen toinen veli totesi, että ei kai kukaan leivo synnytyksen jälkeen ja että kahvia voi juoda ilman makeaakin.

Meni kuitenkin ihon alle tuo kommentti, totesin että en tältä erää jaksa enempää vieraita ja lähden lepäämään. Makkariin kuulin, miten alkoi keskustelu nimestä. Anoppi vaati lapsen nimeksi omaa nimeään sekä tyttärensä nimeä. Luokkaa "Eija Maija Karoliina"

Muistan mieheni todenneen, että nimi on päätetty jo ja siihen muiden ei tarvitse tulla ottamaan kantaa.

Tiedän, että sama kaava on toistunut myös veljen kohdalla, kun meidän jälkeen saivat lapsen. Veljen vaimo oli melko järkyttynyt käytöksestä.

Heidän lapselleen tuli muuten yhdeksi etunimeksi anopin nimi.

Onpa sinulla tyhmä mies, minun mieheni olisi ottanut puhelimen ja komentanut vanhempansa kotiin takaisin.

Mutta minä valitsisikin puolison sivistyneestä perheestä.

Sitä on tutkittukin, että huonossa perheessä kasvanut valitsee itselleen samanlaisessa perheessä kasvaneen puolison, hakee samanlaista seuraa. Ihan olet anoppisi kaltainen.

Tämä on ihan totta, olemme mieheni ja ystävieni kanssa usein asiasta jutelleet. Kaikki koulukaverit, jotka elivät ”huonossa” kodissa jatkavat samaan tyyliin puolisoineen ja ne joiden koti oli rauhallisempi samoin. Onhan ihan tutkittu juttu, että työttömyyttä on kolmannessa ja neljännessä polvessa ja kylläpä ne tapatyöttömien kumppanit ovat hyvin usein samaa sakkia. Asun pienehkössä kaupungissa ja kylläpä nämä suvut tutuiksi tulee, kaikki tietää sen ja sen sakin.

Kiteytyisiköhän myös tässä kommentissa yksi syy siihen, miksi huono-osaisuus periytyy? Hyväosaiset kaihtavat ihmistä, jolla on huonompi tausta, eivätkä anna edes mahdollisuutta kasvuun ja kehitykseen. 

Minkälainen mahdollisuus mielestäsi pitäisi antaa maassa missä koulutus on ilmaista?

Se ettei luokittele ihmisiä syntyperän mukaan. Vain se. Olisiko mahdollista?

Kyllä se rikkailla vaikeaa on, huomaahan sen tuskan olla heikompiosaisen seurassa. Kaikkein huvittavimpia on köyhistä oloista lähtöisin olevat hyvään virkaan päässeet. Ja tässä puhun / kirjoitan omista sukulaisistani..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten jouduin hätäsektioon. Olimme lapseni kanssa molemmat menettää henkemme, sairaalassa olimme kuitenkin vain viisi päivää ja oli tietenkin ihanaa päästä omaan kotiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Muutama tunti kotiutumisesta tuli anopilta soitto, että ovat lähteneet ajamaan heti meille kun kuulivat että tänään päästään pienen kanssa kotiin. Tulivat siis 400km päästä, mutta yllätys yllätys, soiton aikana selvisi, että ovat enää 20 minuutin ajomatkan päässä.

Mitäpä siinä, minä kipeän haavan kanssa itken väsymystä ja mies yrittää rauhoitella.

Niinpä sisään paukkaa appivanhemmat sekä miehen kaksi veljeä ja sisko. Mitään tuliaisia ei ollut mukana (oletin, että jotain kahvileipää olisi ollut, meillä suvussa on ollut tapana viedä tuoreille vanhemmille lämpimäisiä ja keittää kahvit jne. Pitää hyvänä) ja ensimmäinen lause olikin "milloin teette ruuan, kun me ollaan syöty viimeksi kolme tuntia sitten??"

Minä en osannut sanoa mitään. Mies totesi, että kai hän katsoo mitä kaapissa on. Nopeasti sai tehtyä ison kanakastikkeen ja riisiä sekä salaatin.

Voi että hävetti vieraiden käytös! Pakkasessa oli tekemääni pullaa ja mustikkapiirakkaa kahville. "Tuoreenahan pulla on parasta" kommentoi miehen veli ja sisko nyökkäili. Onneks miehen toinen veli totesi, että ei kai kukaan leivo synnytyksen jälkeen ja että kahvia voi juoda ilman makeaakin.

Meni kuitenkin ihon alle tuo kommentti, totesin että en tältä erää jaksa enempää vieraita ja lähden lepäämään. Makkariin kuulin, miten alkoi keskustelu nimestä. Anoppi vaati lapsen nimeksi omaa nimeään sekä tyttärensä nimeä. Luokkaa "Eija Maija Karoliina"

Muistan mieheni todenneen, että nimi on päätetty jo ja siihen muiden ei tarvitse tulla ottamaan kantaa.

Tiedän, että sama kaava on toistunut myös veljen kohdalla, kun meidän jälkeen saivat lapsen. Veljen vaimo oli melko järkyttynyt käytöksestä.

Heidän lapselleen tuli muuten yhdeksi etunimeksi anopin nimi.

Onpa sinulla tyhmä mies, minun mieheni olisi ottanut puhelimen ja komentanut vanhempansa kotiin takaisin.

Mutta minä valitsisikin puolison sivistyneestä perheestä.

Sitä on tutkittukin, että huonossa perheessä kasvanut valitsee itselleen samanlaisessa perheessä kasvaneen puolison, hakee samanlaista seuraa. Ihan olet anoppisi kaltainen.

Tämä on ihan totta, olemme mieheni ja ystävieni kanssa usein asiasta jutelleet. Kaikki koulukaverit, jotka elivät ”huonossa” kodissa jatkavat samaan tyyliin puolisoineen ja ne joiden koti oli rauhallisempi samoin. Onhan ihan tutkittu juttu, että työttömyyttä on kolmannessa ja neljännessä polvessa ja kylläpä ne tapatyöttömien kumppanit ovat hyvin usein samaa sakkia. Asun pienehkössä kaupungissa ja kylläpä nämä suvut tutuiksi tulee, kaikki tietää sen ja sen sakin.

Kiteytyisiköhän myös tässä kommentissa yksi syy siihen, miksi huono-osaisuus periytyy? Hyväosaiset kaihtavat ihmistä, jolla on huonompi tausta, eivätkä anna edes mahdollisuutta kasvuun ja kehitykseen. 

Minkälainen mahdollisuus mielestäsi pitäisi antaa maassa missä koulutus on ilmaista?

Se ettei luokittele ihmisiä syntyperän mukaan. Vain se. Olisiko mahdollista?

No jos kolmessa polvessa ollaan työttömiä vailla mitään halua kouluttautua tai tehdä työtä, eletään yhteiskunnan tuilla, niin miten se pitäisi huomioida, hurrata vissiin.

Kyllä minä mm. sellaiset luokittelen alimpaan kastiin ja pysyn kaukana ja neuvon lapsianikin pysymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten jouduin hätäsektioon. Olimme lapseni kanssa molemmat menettää henkemme, sairaalassa olimme kuitenkin vain viisi päivää ja oli tietenkin ihanaa päästä omaan kotiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Muutama tunti kotiutumisesta tuli anopilta soitto, että ovat lähteneet ajamaan heti meille kun kuulivat että tänään päästään pienen kanssa kotiin. Tulivat siis 400km päästä, mutta yllätys yllätys, soiton aikana selvisi, että ovat enää 20 minuutin ajomatkan päässä.

Mitäpä siinä, minä kipeän haavan kanssa itken väsymystä ja mies yrittää rauhoitella.

Niinpä sisään paukkaa appivanhemmat sekä miehen kaksi veljeä ja sisko. Mitään tuliaisia ei ollut mukana (oletin, että jotain kahvileipää olisi ollut, meillä suvussa on ollut tapana viedä tuoreille vanhemmille lämpimäisiä ja keittää kahvit jne. Pitää hyvänä) ja ensimmäinen lause olikin "milloin teette ruuan, kun me ollaan syöty viimeksi kolme tuntia sitten??"

Minä en osannut sanoa mitään. Mies totesi, että kai hän katsoo mitä kaapissa on. Nopeasti sai tehtyä ison kanakastikkeen ja riisiä sekä salaatin.

Voi että hävetti vieraiden käytös! Pakkasessa oli tekemääni pullaa ja mustikkapiirakkaa kahville. "Tuoreenahan pulla on parasta" kommentoi miehen veli ja sisko nyökkäili. Onneks miehen toinen veli totesi, että ei kai kukaan leivo synnytyksen jälkeen ja että kahvia voi juoda ilman makeaakin.

Meni kuitenkin ihon alle tuo kommentti, totesin että en tältä erää jaksa enempää vieraita ja lähden lepäämään. Makkariin kuulin, miten alkoi keskustelu nimestä. Anoppi vaati lapsen nimeksi omaa nimeään sekä tyttärensä nimeä. Luokkaa "Eija Maija Karoliina"

Muistan mieheni todenneen, että nimi on päätetty jo ja siihen muiden ei tarvitse tulla ottamaan kantaa.

Tiedän, että sama kaava on toistunut myös veljen kohdalla, kun meidän jälkeen saivat lapsen. Veljen vaimo oli melko järkyttynyt käytöksestä.

Heidän lapselleen tuli muuten yhdeksi etunimeksi anopin nimi.

Onpa sinulla tyhmä mies, minun mieheni olisi ottanut puhelimen ja komentanut vanhempansa kotiin takaisin.

Mutta minä valitsisikin puolison sivistyneestä perheestä.

Sitä on tutkittukin, että huonossa perheessä kasvanut valitsee itselleen samanlaisessa perheessä kasvaneen puolison, hakee samanlaista seuraa. Ihan olet anoppisi kaltainen.

Tämä on ihan totta, olemme mieheni ja ystävieni kanssa usein asiasta jutelleet. Kaikki koulukaverit, jotka elivät ”huonossa” kodissa jatkavat samaan tyyliin puolisoineen ja ne joiden koti oli rauhallisempi samoin. Onhan ihan tutkittu juttu, että työttömyyttä on kolmannessa ja neljännessä polvessa ja kylläpä ne tapatyöttömien kumppanit ovat hyvin usein samaa sakkia. Asun pienehkössä kaupungissa ja kylläpä nämä suvut tutuiksi tulee, kaikki tietää sen ja sen sakin.

Kiteytyisiköhän myös tässä kommentissa yksi syy siihen, miksi huono-osaisuus periytyy? Hyväosaiset kaihtavat ihmistä, jolla on huonompi tausta, eivätkä anna edes mahdollisuutta kasvuun ja kehitykseen. 

Minkälainen mahdollisuus mielestäsi pitäisi antaa maassa missä koulutus on ilmaista?

Se ettei luokittele ihmisiä syntyperän mukaan. Vain se. Olisiko mahdollista?

Kyllä se rikkailla vaikeaa on, huomaahan sen tuskan olla heikompiosaisen seurassa. Kaikkein huvittavimpia on köyhistä oloista lähtöisin olevat hyvään virkaan päässeet. Ja tässä puhun / kirjoitan omista sukulaisistani..

Kateus on rumaa. Olisit itsekin opiskellut.