Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään oikeasti pahaa ole ikinä käynyt. Asun tällä hetkellä solussa, ja se on tullut yllätyksenä että kaikille ei ole itsestäänselvää, että täällä ei voi availla ovia miten sattuu tai edes kailottaa menemään "MITÄS TÄMÄN OVEN TAKAA LÖYTYY?"

Onneksi olen onnistunut tähän asti onnistunut estämään vahinkomurtautumiset kämppisten huoneisiin. Nykyään myös sanon aina uusille vieraille että älkää sitten mekastako käytävässä tai availko mitään ovia kysymättä minulta.

"Mitäs tämän oven takaa löytyy?"

Häh? Ei kai se mikään visailu ole, jossa on eri palkinto eri ovien takana. Aika törkeitä tuttuja sulla. 

Vierailija kirjoitti:

Se kun olin ostanut itseäni varten mansikoita ja laittanut ne jääkaappiin odottamaan iltaa ja naapuri tuli kylään lapsiensa kanssa, ja ollessani käymässä vessassa, olivat menneet jääkaapille ja ahmineet ne kaikki mansikat. Muuten jos olisivat kysyneet/pyytäneet olisin antanut, mutta ärsyttävää kun mennään jääkaapille ja otetaan ilman lupaa

Eli varastivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti hämmästyttää nää tarinat. Jos ovat siis totta.

Jotkut siis ihan oikeasti antaa ihmisten perseillä itseään kohtaan noin? Vois kysyä, että minkä h....tin takia? Esim. ekana oleva joulukalenterijuttu. Oikea reaktiohan siihen on, että ensin kysyy että mitä *voimasana* oikein luulet tekeväsi? Sen jälkeen voi ilmoittaa että nyt kipinkapin kauppaan, ja ostat lapsille uudet kalenterit.

Ja moni muukin juttu. Ihmiset siis ihan oikeesti kattelee sivusta kun toiset perseilee niiden kotona, mökillä jne.? Vieraille voi kertoa nyt sopii lähteä kotiin, jos eivät osaa käyttäytyä. Ja miks ihmeessä hengailla alunperinkään jonkun seurassa kenet tietää sellaiseksi joka ei osaa käyttäytyä? Oli sukulainen tai ei. Kannattaa keskittyä ihmisiin joiden kanssa on mukava olla.

Ihmiset on tosi arkoja puuttumaan asioihin.

Olen joskus tehnyt sosiaalisia testejä edellisessä työpaikassa. Annoin tutun pikkupojan leikata mun tukan ja olin pari päivää töissä hyvin erikoisen tukan kanssa. Kukaan ei edes kysynyt. Leikkasin sitten kaljuksi, mikä oli tarkoituskin. Kerran vaimo ompeli pehmolelun mun paidan selkään. Ei mitään. Vastaavia kaikenlaisia juttuja on tullut kokeiltua, ja koskaan ei kukaan ole edes kysynyt, mistä on kyse. Ovat kait pitäneet hulluna, ja ajatelleet, että parempi olla sekaantumatta.

Kokeilkaa. Vapauttaa tosi paljon, kun tajuaa ettei ketään kiinnosta oikeasti. Ei tarvi pohtia, onko tukka hyvin, tai puhtaat vaatteet. Ei kukaan sano mitään, vaikkei olisikaan, eikä kukaan välitä.

Kuulostat tosi hauskalta tyypiltä!

järkihoi kirjoitti:

Tuttava tuli kylään ja oli jostain syystä ottanut varhaisteini-ikäisen tyttärensä mukaansa. Tyttärellä oli vihreä shokkihiusväri päässään tekeytymässä ja hän alkoi ensitöikseen pestä väriä hiuksistaan keittiön lavuaarissa. Valkoiset keittiökaapit yms. aivan vihreissä hiusväriroiskeissa. Katsoin kauhuissani tuttavaani joka jutteli niitä näitä eikä välittänyt tyttärensä toilailuista. Mielestäni olisi ollut äitinsä vastuulla puuttua asiaan.

Oli kuulemma ostanut värin matkalta ja äiti antanut luvan laittaa sen päähän jo autossa. En edes käsitä miksi tytär piti ottaa tälle vierailulle mukaan kun ei normaalistikaan kulje äitinsä mukana. 

Kaapeissa vieläkin jälkiä.

Mitä hän sanoi kun käskit korvata vahingot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti hämmästyttää nää tarinat. Jos ovat siis totta.

Jotkut siis ihan oikeasti antaa ihmisten perseillä itseään kohtaan noin? Vois kysyä, että minkä h....tin takia? Esim. ekana oleva joulukalenterijuttu. Oikea reaktiohan siihen on, että ensin kysyy että mitä *voimasana* oikein luulet tekeväsi? Sen jälkeen voi ilmoittaa että nyt kipinkapin kauppaan, ja ostat lapsille uudet kalenterit.

Ja moni muukin juttu. Ihmiset siis ihan oikeesti kattelee sivusta kun toiset perseilee niiden kotona, mökillä jne.? Vieraille voi kertoa nyt sopii lähteä kotiin, jos eivät osaa käyttäytyä. Ja miks ihmeessä hengailla alunperinkään jonkun seurassa kenet tietää sellaiseksi joka ei osaa käyttäytyä? Oli sukulainen tai ei. Kannattaa keskittyä ihmisiin joiden kanssa on mukava olla.

Ihmiset on tosi arkoja puuttumaan asioihin.

Olen joskus tehnyt sosiaalisia testejä edellisessä työpaikassa. Annoin tutun pikkupojan leikata mun tukan ja olin pari päivää töissä hyvin erikoisen tukan kanssa. Kukaan ei edes kysynyt. Leikkasin sitten kaljuksi, mikä oli tarkoituskin. Kerran vaimo ompeli pehmolelun mun paidan selkään. Ei mitään. Vastaavia kaikenlaisia juttuja on tullut kokeiltua, ja koskaan ei kukaan ole edes kysynyt, mistä on kyse. Ovat kait pitäneet hulluna, ja ajatelleet, että parempi olla sekaantumatta.

Kokeilkaa. Vapauttaa tosi paljon, kun tajuaa ettei ketään kiinnosta oikeasti. Ei tarvi pohtia, onko tukka hyvin, tai puhtaat vaatteet. Ei kukaan sano mitään, vaikkei olisikaan, eikä kukaan välitä.

😂😂 No kyllä niitä on kiinnostanut että mitä he*"**tiä, mutta eivät ole kehdanneet/ uskaltaneet päin naamaa sanoa/kysyä. Ovat antaumuksella selän takana pohtineet että mistä mahtaa olla kyse. Jos se ei haittaa niin mikäpä siinä. Mutta ei ehkä voi sanoa että ketään ei kiinnosta vain sen perusteella ettei kukaan tule suoraan sanomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten jouduin hätäsektioon. Olimme lapseni kanssa molemmat menettää henkemme, sairaalassa olimme kuitenkin vain viisi päivää ja oli tietenkin ihanaa päästä omaan kotiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Muutama tunti kotiutumisesta tuli anopilta soitto, että ovat lähteneet ajamaan heti meille kun kuulivat että tänään päästään pienen kanssa kotiin. Tulivat siis 400km päästä, mutta yllätys yllätys, soiton aikana selvisi, että ovat enää 20 minuutin ajomatkan päässä.

Mitäpä siinä, minä kipeän haavan kanssa itken väsymystä ja mies yrittää rauhoitella.

Niinpä sisään paukkaa appivanhemmat sekä miehen kaksi veljeä ja sisko. Mitään tuliaisia ei ollut mukana (oletin, että jotain kahvileipää olisi ollut, meillä suvussa on ollut tapana viedä tuoreille vanhemmille lämpimäisiä ja keittää kahvit jne. Pitää hyvänä) ja ensimmäinen lause olikin "milloin teette ruuan, kun me ollaan syöty viimeksi kolme tuntia sitten??"

Minä en osannut sanoa mitään. Mies totesi, että kai hän katsoo mitä kaapissa on. Nopeasti sai tehtyä ison kanakastikkeen ja riisiä sekä salaatin.

Voi että hävetti vieraiden käytös! Pakkasessa oli tekemääni pullaa ja mustikkapiirakkaa kahville. "Tuoreenahan pulla on parasta" kommentoi miehen veli ja sisko nyökkäili. Onneks miehen toinen veli totesi, että ei kai kukaan leivo synnytyksen jälkeen ja että kahvia voi juoda ilman makeaakin.

Meni kuitenkin ihon alle tuo kommentti, totesin että en tältä erää jaksa enempää vieraita ja lähden lepäämään. Makkariin kuulin, miten alkoi keskustelu nimestä. Anoppi vaati lapsen nimeksi omaa nimeään sekä tyttärensä nimeä. Luokkaa "Eija Maija Karoliina"

Muistan mieheni todenneen, että nimi on päätetty jo ja siihen muiden ei tarvitse tulla ottamaan kantaa.

Tiedän, että sama kaava on toistunut myös veljen kohdalla, kun meidän jälkeen saivat lapsen. Veljen vaimo oli melko järkyttynyt käytöksestä.

Heidän lapselleen tuli muuten yhdeksi etunimeksi anopin nimi.

Onpa sinulla tyhmä mies, minun mieheni olisi ottanut puhelimen ja komentanut vanhempansa kotiin takaisin.

Mutta minä valitsisikin puolison sivistyneestä perheestä.

Sitä on tutkittukin, että huonossa perheessä kasvanut valitsee itselleen samanlaisessa perheessä kasvaneen puolison, hakee samanlaista seuraa. Ihan olet anoppisi kaltainen.

Tämä on ihan totta, olemme mieheni ja ystävieni kanssa usein asiasta jutelleet. Kaikki koulukaverit, jotka elivät ”huonossa” kodissa jatkavat samaan tyyliin puolisoineen ja ne joiden koti oli rauhallisempi samoin. Onhan ihan tutkittu juttu, että työttömyyttä on kolmannessa ja neljännessä polvessa ja kylläpä ne tapatyöttömien kumppanit ovat hyvin usein samaa sakkia. Asun pienehkössä kaupungissa ja kylläpä nämä suvut tutuiksi tulee, kaikki tietää sen ja sen sakin.

Kiteytyisiköhän myös tässä kommentissa yksi syy siihen, miksi huono-osaisuus periytyy? Hyväosaiset kaihtavat ihmistä, jolla on huonompi tausta, eivätkä anna edes mahdollisuutta kasvuun ja kehitykseen. 

Minkälainen mahdollisuus mielestäsi pitäisi antaa maassa missä koulutus on ilmaista?

Se ettei luokittele ihmisiä syntyperän mukaan. Vain se. Olisiko mahdollista?

No jos kolmessa polvessa ollaan työttömiä vailla mitään halua kouluttautua tai tehdä työtä, eletään yhteiskunnan tuilla, niin miten se pitäisi huomioida, hurrata vissiin.

Kyllä minä mm. sellaiset luokittelen alimpaan kastiin ja pysyn kaukana ja neuvon lapsianikin pysymään.

Miten ihmeessä tämä liittyy tuohon ensimmäisen viestin tarinaan karmeista tuppautuvista vieraista? Aivan ihmeellisiä trollivastauksia ja 30+ ylänuolta?

Olisit soittanut poliisit...

Vierailija kirjoitti:

Tämä klassikko, että saimme vauvan ja halusimme olla keskenämme kotona. Yksi täti oli ihan maanvaiva, soitteli jatkuvasti että milloin saa tulla katsomaan pikkuista jne. Yritimme toppuutella. Vauva valvoi yöllä ja nukuttiin sitten päivällä.

Joskus pari viikkoa synnytyksen jälkeen täti tuli ovelle koputtamaan, hakkasi ovea ja huusi että tulkaa avaamaan. Luulimme ensin että on joku hätä, mutta kun avasimme oven niin täti pyrhälsi sisään. "No niin, heräsittehän tekin vihdoin, kello on jo 10..." (Vauva oli huutanut neljään asti yöllä)

Mitään ei ollut siis sovittu, vaan täti tuli omin lupineen katsomaan vauvaa. Hän otti lapsen syliin, jolloin se heräsi ja alkoi parkua. Täti yritti tuuditella vauvaa, mutta siitä ei tullut mitään. Hän uteli meiltä tiukkaan sävyyn, miksemme ole päästäneet häntä aikaisemmin kylään, kun äitikin pääsi katsomaan lasta. Sanoimme että hän on sentään mummi, ja täti sanoi vihaisena: "Minullahan ei ole omia lapsia vaikka olisin halunnut, on tämä lapsi minullekin yhtä läheinen". 

Puoliunessa istuimme kuuntelemassa tädin saarnaa siitä, että häntä ei oteta riittävästi huomioon. Keitettiin kahvit, ettei nukahdettu pystyyn. Täti valitti kahvin laadusta ja siitä, että ei ollut tarjottavaa. Lopulta hän lähti uhoten, että tulee toistekin käymään kun haluaa.

Seuraavalla kerralla emme tulleet avaamaan ovea, vaikka täti koputteli ja huhuili. Hän jätti vihaisen tekstiviestin, että tiedän kyllä että olitte kotona, törkeää että ette päästäneet minua sisään, jne. Parin tunnin päästä äiti soitti ja kysyi, miten voimme olla niin epäkohteliaita, että jätimme tädin seisomaan oven ulkopuolelle. No, päätös oli kuitenkin meidän eikä äidin. Tätiin meni välit poikki, eikä harmittanut yhtään.

Nyt meni perintö sivu suun

Anoppi ja Appiukko tulivat katsomaan tuoretta (2viikkoa sitten syntynyt) lastamme. Oli kesäaika ja olimme lähteneet urheilukentälle vanhempien lasten kilpailuihin koko perheellä.

Tulimme sitten kilpailujen päätyttyä kotiin. Anoppi ja appiukko odottivat siellä olohuoneessa. 2 tuntia olivat odottaneet. Ovi oli tietysti lukossa, mutta takaovi oli jäänyt auki.

Kyllä otti taas jälleen kerran päähän tämä, tullaan milloin huvittaa, eikä voida soittaa että oletteko kotona! Nykyään voi jo melko pienen vauvan kanssa lähteä liikkeelle, ei tarvitse kotona päivystää. Miehelle toki sieltä sisältä soittivat, että täällä odotellaan. Mielestäni tämä on niin suurta itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä toisia kohtaan, tulla ilmoittamatta, takaovesta ja soitella sitten että missä olette! Meni kyllä lasten urheilupäivä vähän pilalle kun piti äkkiä urheilusuoritusten jälkeen kiiruhtaa kotiin.

Siinä sitten nälkäisille lapsille ja siinä kohtaa myös kutsumattomille vieraille alkaa ensiksi pienen vauvan kanssa ruokaa laittamaan.

Ja ovat he senkin jälkeen tulleet kutsumatta. Muun muassa eräänä lauantaina klo 21.30 ohiajaessa. Olimme saunassa ja itse värjäsin hiuksia. Värjäilin rauhassa sekä kuivailin. Enkä keitellyt kahveja enää klo 22. Ei ollut mielestäni kyläilyaika.

On tultu kutsumatta kyläilemään määrittelemättömäksi ajaksi, siis useiksi päiviksi. Siinä sitten on yrittänyt saada vihjettä milloin auton nokka kääntyy menosuuntaan. Tämä siis puolison suvun ylläreitä. Edes puoliso ei saanut suoraan kysyttyä. Onneksi tuli korona-aika.

Puolison pojan tyttöystävä joka oli meillä kylässä (juhlissa) ehkä viides kerta käveli jääkaapille ja kaatoi itselleen valkoviiniä lasiin (oltiin tarjottu juotavaa koko ilta, ei siis ollut kuivin suin). Emme ole niin läheisiä että koin sen olevan ns normaalia käytöstä. Olisi pyytänyt lisää mutta joo, ei kaikilla ole kotikasvatusta.

Haronut pitkiä hiuksiaan ja tiputtanut irtohiukset olohuoneen lattialle, monta eri kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri soitti, että on viiden minuutin päästä mun luona, että piipahtaa käymään ja voisin keittää hänelle kahvit, kun ei olla aikoihin nähty. Tuli kissansa kanssa ovesta sisään.

Ilmoitti sitten eteisessä lähtiessään kenkiä jalkaan vetäessä, että jättää kissan mun luokse hoitoon viikonlopuksi kun on miehensä kanssa varannut kylpyläloman ja kissavahti perui. Käveli sitten vaan ulos ovesta. Olin niin järkyttynyt että jähmetyin vaan kokonaan, enkä saanut sanottua sanaakaan.

Mulla ei ois ollut todellakaan aikaa hoitaa mitään kissaa eikä mulla oo minkäänlaista kokemusta kissojen hoidosta - tää tyyppi ei edes jättänyt kissallensa ruokaa.

Säälitti eläinparan puolesta - ihmisen kanssa en ole tän jälkeen ollut enää tekemisissä.

Oliko kissalle edes tavaroita mukana vai mistä keksit hiekkalaatikon ja hiekat ynnä muut?

Itse ilmoittaisin kaverille että tunti aikaa hakea kissa takaisin ja sen jälkeen sen voi hakea löytöeläinkodista. Pitävät pari viikkoa omistajaa odottamassa ennen kuin etsivät uuden kodin. Saa kaveri miettiä käytöstapojaan maksaessaan pari sataa euroa että saa kissansa takaisin. 

Naapurin emäntä tekee öisin töitä ja ajaa sitten päivät nukkuessaan miehensä ja mukulat kotoa muiden ruokittaviksi että saa itse nukkua.

Ei siinä mitään, mutta kun sunnuntai aamuna herää siihen että joko ovea hakataan tai tullaan väkisin sisään ja lapset alkaa huutaa kovaan ääneen "huhuuuu, missä kaikki oikein on, me tultiin kylään!!" Niin kyllä meinaa kiehua. Paras on kuitenkin isä, joka tuohtuneena vielä puhkuu: "on se kumma kun joka paikassa vielä tähän aikaan nukutaan!" (Sunnuntai aamu kello 9).

Nämä kiertää siis koko seudun naapurit kunnes pääsevät jonnekin täysihoitoon.

Vasta kun rouva herää saa palata kotiin. Ai kamala. Samat lapset vetää kahvipöydässä kipon keksiä ja isä ei sano mitään ja sotkevat hullun lailla. Kerran olivat kaataneet 10kg kissanhiekkasäkin lattialle ja mitä teki vanhemmat! Nauroivat... Lisääkin tästä parista olisi juttua mutta menisi liian tunnistettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri soitti, että on viiden minuutin päästä mun luona, että piipahtaa käymään ja voisin keittää hänelle kahvit, kun ei olla aikoihin nähty. Tuli kissansa kanssa ovesta sisään.

Ilmoitti sitten eteisessä lähtiessään kenkiä jalkaan vetäessä, että jättää kissan mun luokse hoitoon viikonlopuksi kun on miehensä kanssa varannut kylpyläloman ja kissavahti perui. Käveli sitten vaan ulos ovesta. Olin niin järkyttynyt että jähmetyin vaan kokonaan, enkä saanut sanottua sanaakaan.

Mulla ei ois ollut todellakaan aikaa hoitaa mitään kissaa eikä mulla oo minkäänlaista kokemusta kissojen hoidosta - tää tyyppi ei edes jättänyt kissallensa ruokaa.

Säälitti eläinparan puolesta - ihmisen kanssa en ole tän jälkeen ollut enää tekemisissä.

Vinkki muille kannattaa sanoa vien eläimen Hesyyn. Voit sieltä hakea kissasi

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ja Appiukko tulivat katsomaan tuoretta (2viikkoa sitten syntynyt) lastamme. Oli kesäaika ja olimme lähteneet urheilukentälle vanhempien lasten kilpailuihin koko perheellä.

Tulimme sitten kilpailujen päätyttyä kotiin. Anoppi ja appiukko odottivat siellä olohuoneessa. 2 tuntia olivat odottaneet. Ovi oli tietysti lukossa, mutta takaovi oli jäänyt auki.

Kyllä otti taas jälleen kerran päähän tämä, tullaan milloin huvittaa, eikä voida soittaa että oletteko kotona! Nykyään voi jo melko pienen vauvan kanssa lähteä liikkeelle, ei tarvitse kotona päivystää. Miehelle toki sieltä sisältä soittivat, että täällä odotellaan. Mielestäni tämä on niin suurta itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä toisia kohtaan, tulla ilmoittamatta, takaovesta ja soitella sitten että missä olette! Meni kyllä lasten urheilupäivä vähän pilalle kun piti äkkiä urheilusuoritusten jälkeen kiiruhtaa kotiin.

Siinä sitten nälkäisille lapsille ja siinä kohtaa myös kutsumattomille vieraille alkaa ensiksi pienen vauvan kanssa ruokaa laittamaan.

Ja ovat he senkin jälkeen tulleet kutsumatta. Muun muassa eräänä lauantaina klo 21.30 ohiajaessa. Olimme saunassa ja itse värjäsin hiuksia. Värjäilin rauhassa sekä kuivailin. Enkä keitellyt kahveja enää klo 22. Ei ollut mielestäni kyläilyaika.

Olisin tehnyt ruoan etukäteen ja ukko olisi lämmittänyt sen lapsille ja vanhemmilleen urheilun jälkeen. Itse olisin vetäytynyt kaksiviikkoisen kanssa suljetun oven taa lepäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten jouduin hätäsektioon. Olimme lapseni kanssa molemmat menettää henkemme, sairaalassa olimme kuitenkin vain viisi päivää ja oli tietenkin ihanaa päästä omaan kotiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Muutama tunti kotiutumisesta tuli anopilta soitto, että ovat lähteneet ajamaan heti meille kun kuulivat että tänään päästään pienen kanssa kotiin. Tulivat siis 400km päästä, mutta yllätys yllätys, soiton aikana selvisi, että ovat enää 20 minuutin ajomatkan päässä.

Mitäpä siinä, minä kipeän haavan kanssa itken väsymystä ja mies yrittää rauhoitella.

Niinpä sisään paukkaa appivanhemmat sekä miehen kaksi veljeä ja sisko. Mitään tuliaisia ei ollut mukana (oletin, että jotain kahvileipää olisi ollut, meillä suvussa on ollut tapana viedä tuoreille vanhemmille lämpimäisiä ja keittää kahvit jne. Pitää hyvänä) ja ensimmäinen lause olikin "milloin teette ruuan, kun me ollaan syöty viimeksi kolme tuntia sitten??"

Minä en osannut sanoa mitään. Mies totesi, että kai hän katsoo mitä kaapissa on. Nopeasti sai tehtyä ison kanakastikkeen ja riisiä sekä salaatin.

Voi että hävetti vieraiden käytös! Pakkasessa oli tekemääni pullaa ja mustikkapiirakkaa kahville. "Tuoreenahan pulla on parasta" kommentoi miehen veli ja sisko nyökkäili. Onneks miehen toinen veli totesi, että ei kai kukaan leivo synnytyksen jälkeen ja että kahvia voi juoda ilman makeaakin.

Meni kuitenkin ihon alle tuo kommentti, totesin että en tältä erää jaksa enempää vieraita ja lähden lepäämään. Makkariin kuulin, miten alkoi keskustelu nimestä. Anoppi vaati lapsen nimeksi omaa nimeään sekä tyttärensä nimeä. Luokkaa "Eija Maija Karoliina"

Muistan mieheni todenneen, että nimi on päätetty jo ja siihen muiden ei tarvitse tulla ottamaan kantaa.

Tiedän, että sama kaava on toistunut myös veljen kohdalla, kun meidän jälkeen saivat lapsen. Veljen vaimo oli melko järkyttynyt käytöksestä.

Heidän lapselleen tuli muuten yhdeksi etunimeksi anopin nimi.

Onpa sinulla tyhmä mies, minun mieheni olisi ottanut puhelimen ja komentanut vanhempansa kotiin takaisin.

Mutta minä valitsisikin puolison sivistyneestä perheestä.

Sitä on tutkittukin, että huonossa perheessä kasvanut valitsee itselleen samanlaisessa perheessä kasvaneen puolison, hakee samanlaista seuraa. Ihan olet anoppisi kaltainen.

Tämä on ihan totta, olemme mieheni ja ystävieni kanssa usein asiasta jutelleet. Kaikki koulukaverit, jotka elivät ”huonossa” kodissa jatkavat samaan tyyliin puolisoineen ja ne joiden koti oli rauhallisempi samoin. Onhan ihan tutkittu juttu, että työttömyyttä on kolmannessa ja neljännessä polvessa ja kylläpä ne tapatyöttömien kumppanit ovat hyvin usein samaa sakkia. Asun pienehkössä kaupungissa ja kylläpä nämä suvut tutuiksi tulee, kaikki tietää sen ja sen sakin.

Kiteytyisiköhän myös tässä kommentissa yksi syy siihen, miksi huono-osaisuus periytyy? Hyväosaiset kaihtavat ihmistä, jolla on huonompi tausta, eivätkä anna edes mahdollisuutta kasvuun ja kehitykseen. 

Minkälainen mahdollisuus mielestäsi pitäisi antaa maassa missä koulutus on ilmaista?

Kylläpä ei lukio ja ammattikoulutus ilmaista ole...

Koulutus on Suomessa maksutonta. Mikään ei toki ole ilmaista. Ja maksuttomassa lukiossa ja ammattikoulussa toki oppimateriaalit pitää hankkia itse, mutta siihen ei kenenkään kouluttautuminen kaadu, jos oikeasti sitä koulua haluaa käydä. Kirjat voi hankkia käytettyinä ja myydä jälleen eteenpäin ja täysi-ikäinen ihminen saa kyllä valtiolta tukia, jotta opiskelut ei kaatuisi perheen vähävaraisuuteen. 

t. eri

Päivitä nyt ihmeessä tietosi nykyaikaan ainakin tukien ja käytettyjen kirjojen suhteen. Viime vuosisadan juttuja (ihan niin kuin keltaiset sivut ja työpaikoille pölähtämiset työnhakuun).

-ohis

Pariskunnan rouva naureskeli meidän sisustukselle. Olimme nuoria ja juuri avioituneet ja yhdistäneet entisten yksiöidemme huonekalut ensi hätään mieheni kanssa, eiväthän ne aina olleet samaa puuta. Oli koivua ja pyökkiä sekaisin.. Siinä elämänvaiheessa se ei meitä haitannut. Tämä nainen ääneen nauroi, että teillä ei sitten mikään mätsää keskenään, ja onko noi jostain Sotkasta ostettu yms

Jossain vaiheessa hän meni jääkaapille ja ihmetteli, miten vähän meillä oli siellä hänen mielestään ruokaa ja huomautti, että heillä on aina täynnä kaikkea hyvää. (Meillä oli kyllä tarjottavaa heille, suolaista ja makeaa, siitä ei ollut kyse.)

Ihmeellistä, miten ensi kertaa kylässä meillä oleva nainen kehtasi pilkata kotiamme.

En tiedä, onko törkeintä, mutta erikoisena pidän kun yksi sukulainen lensi viikonlopuksi kaukaa meille.

Tuli kuulemma meille lepäämään kun työ liikkua ympäri maailmaa on niin stressaavaa.

Oli vieraana pe - su. Valvoi jetlagin takia osin yöt, nukkui osin päivät ja käväisi muuten syömässä ja saunassa, ei paljoa nähty.

Istui läppäriä paukuttamassa sen mitä oli hereillä omassa huoneessaan, ovi kiinni.

Kun kysyin, että töitäkö tekee, vastasi että ei, vaan järjestelee omistuksiaan ja hoitaa pankkiaioitaan. Siis viikonloppuna.

No ei siinä mitä. Sai levättyä täysihoidossa meille ja läksi pois.

Vierailija kirjoitti:

Pariskunnan rouva naureskeli meidän sisustukselle. Olimme nuoria ja juuri avioituneet ja yhdistäneet entisten yksiöidemme huonekalut ensi hätään mieheni kanssa, eiväthän ne aina olleet samaa puuta. Oli koivua ja pyökkiä sekaisin.. Siinä elämänvaiheessa se ei meitä haitannut. Tämä nainen ääneen nauroi, että teillä ei sitten mikään mätsää keskenään, ja onko noi jostain Sotkasta ostettu yms

Jossain vaiheessa hän meni jääkaapille ja ihmetteli, miten vähän meillä oli siellä hänen mielestään ruokaa ja huomautti, että heillä on aina täynnä kaikkea hyvää. (Meillä oli kyllä tarjottavaa heille, suolaista ja makeaa, siitä ei ollut kyse.)

Ihmeellistä, miten ensi kertaa kylässä meillä oleva nainen kehtasi pilkata kotiamme.

Et kai päästänyt kylään toista kertaa?