Lue keskustelun säännöt.
Miehen saamattomuus - olenko kohtuuton?
04.12.2016 |
Mieheni on luonteeltaan saamaton. Asioiden aloittaminen on todella vaikeaa. Sitten kun hän vihdoin saa jonkun asian aloitettua, hän kyllä hoitaa sen hyvin, mutta se aloittaminen...
Miestä pitäisi koko ajan muistuttaa asioista ja se alkaa raivostuttamaan. Olenkin lopettanut muistuttelun jo seurustelun alkuaikoina (nyt yhdessä 5 vuotta).
Nyt tuli riitaa elokuviin menemisestä. Aina kun menemme elokuviin/ulkomaille/syömään ulos tai teemme mitä tahansa ns. arjesta poikkeavaa, olen minä ollut se, joka hoitaa käytännön järjestelyt. Olen sanonut miehelleni monta kertaa, että hän saa luvan viedä minut joskus elokuviin ja ulos syömään - ei kaikki voi olla vain minun harteillani.
No, mieheni ratkaisu tähän on, että hän ehdottaa elokuvaa ja näkee, että asia on siinä. Kun pitäisi TEHDÄ jotain, eli katsoa monenko näytökseen mennään saatika varata ne liput, niin ei tietenkään saa mitään aikaiseksi. Mieheni ei näe tässä mitään vikaa. Riitelimme asiasta aamulla ja mieheni sanoi "no jos se on kerran siitä kiinni, että minä varaan ne liput niin voin minä ne varata".
No voi helvetti, siitähän se nimenomaan on kiinni! Siitä, että hän todella TEKEE jotain asian eteen eikä vain puhu ja oleta, että minä teen kaiken. En koe, että minua mitenkään "viedään ulos" jos itse hoidan kaikki käytännön asiat. Mieheni taas ei näe tätä puolta asiasta.
Olenko asiassa kohtuuton? Pitäisikö vain elää niin, että hoidan itse kaikki käytännön asiat (olen itse aikaansaavaa tyyppiä eli olemme tässä mieheni kanssa vastakohdat) vai pitäisikö tässä olla jotain tasapuolisuutta?
En ole lähtenyt passaamaan miestäni. Välillä tilanne on jopa mennyt siihen, että emme lähde minnekään, koska en ole hoitanut esim. leffalippuja, niin kuin mieheni olettaa/ei ole saamattomuuttaan saanut aikaiseksi hankkia.
Osittain mieheni on kasvatettu saamattomaksi - näin ainakin väitän. Hän on ainoa lapsi ja hänen äitinsä yhä passaa poikansa aivan pilalle. Mies on 30v ja anoppi hoitaa suurin piirtein mieheni veroilmoituksen täytön ja hoidon. Siis voi helvetti. Minut taas on kasvatettu aivan eri tavalla enkä todellakaan tässä iässä jättäisi em. asia vanhempieni hoidettavaksi. Tekisi mieli sanoa, että älkää äidit passatko niitä poikianne pilalle, mutta ehkä tämä ei ole universaali ongelma... Joskin olisi tehnyt mieli laittaa otsikoksi jo repäisevä Miehen saamattomuus - älkää äidit passatko poikianne.
Kiitos mahdollisuudesta purkaa. :)
Kommentit (245)
Voiko tuollaista mielipiteetöntä ja lötköä ihmistä kohtaan tuntea edes mitään seksuaalista? Itselleni tuollaisesta tulee lähinnä mieleen joku taapero, joka kaipaa jatkuvaa ohjausta eikä sellaista kohtaan voi mitään sellaista tuntea. Ei kai miehetkään haluaisi naista, jolla ei ole mitään mielipidettä mihinkään, mitään ei voi tehdä ja sängyssäkin maataan vain selällään pimeässä? Seilataan vain elämän läpi sumussa.
Parisuhde on kuitenkin kahden aikuisen suhde. Ei toinen voi olettaa, että kumppani on nyt hänelle äiti/isä. Siihen kuuluu se, että molemmat näkevät vaivaa suhteen eteen ja tekevät pieniä mukavia asioita toiselle, enkä henkilökohtaisesti en kyllä jaksaisi tuollaista alkueläintä ollenkaan. En minäkään mikään ikiliikkuja ole, mutta silti onnistun tekemään asioita suhteen eteen. Ja tämän teen siksi, että rakastan miestäni ja haluan ilahduttaa häntä. Saman hänkin tekee minulle. En näe järkeä suhteessa, jossa tehdään juuri ja juuri minimipanos ja muuten vain mennään toisen siivellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Ollaan jo autossa matkalla vaikkapa hänen siskonsa häihin: Onko meillä muuten joku lahja?
-> "Jos sinä et ostanut niin ei ole. Ehkä seuraavalla kerralla muistat"
-Katsotko, mitä minun tilillä on rahaa? (Se onkin niin vaikea asentaa pankin sovellus omaan puhelimeen ja katsoa itse!)
-> "Katso itse"
-Auto pitäis katsastaa, auto pitäis katsastaa...viimeinen päivä hoitaa asia, paniikki!
-> Pari kertaa kun kultamussu ajaa katsastamattomalla autolla ratsiaan niin oppii varmasti.
Mies näkee sinut äitinään tasan niin kauan kun suostut olemaan hänen äitinsä. Maailma on pullollaan yksin asuvia miehiä, jotka eivät kuole nälkään vaikka heillä ei ole naista huolehtimassa.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile "haastaa" miehes sellaseen, että järjestätte vuorotellen esim. kerran kuussa toiselle treffit. Sovitte vaikka valmiiksi päivät/viikonloput tms, mikä nyt teille parhaiten sopii. Ja se, mihin ja mitä tehään jää toiselle ylläriks siihen iltaan asti. Eli miehen on vähän pakko järkätä jotain tai muuten on vähän tylsä ylläri..
Otat asiat esille sillä tavalla että ns. yhdessä piristätte parisuhdetta ja arkea. Treffit voi olla vaikka ruuanlaittoa yhessä, kuntosalia tai muuta ns. arkista, mutta toisen pitää keksiä se aina yksin. Ja tietty aina ennen niitä deittejä "jännität" ja fiilistelet ääneen, et mitähän hän on järkänny. Tollanen esim. kesälomaan saakka tai 3kk ni ehkä miehelle konkretisoituu, miten paljon hänen panostaan arvostat ja miten helppoa leffaan menon järjestäminen oikeesti on.
Ei tuollainen monisssakaan tapauksissa ole reilua koska toisille ohjelman järkkääminen vaan on vaikeampaa. Varsinkin jos siihen liittyy lasten hoitoon ongelmat ja aikataulut.
Jopa mun 4-vuotiaalla on enemmän päätöksentekokykyä ja mielipiteitä kuin näillä samaattomilla ameebaihmisillä. Vaihtoehtojahan tuossa on kolme: Ero, passaamisen lopettaminen täysin tai tilanteen hyväksyminen ja passaamisen jatkaminen.
Itse aloittaisin vaihtoehdosta kaksi ja yksinkertaisesti lopettaisin miehen puolesta tekemisen. Miten nämä ameebat selviävät, jos pitäisi asua yksin? Tulee jollain tapaa mieleen siskoni, vaikka hän onkin melko aikaansaava ja toimelias. Hän kuitenkin kärsii allergioista eikä kuulemma pystyisi asumaan yksin (eli ilman miestään), koska millä hän sitten pääsisi sairaalaan pahan reaktion tullessa. Niin, millähän...
Jotenkin tosi rasittavia sellaiset ihmiset, joille tavalliset asiat ovat vaikeita eivätkä he mukamas saa niitä tehtyä. Miten on niin hankalaa käyttää omia aivoja ja olla edes hitusen omatoiminen?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on luonteeltaan saamaton. Asioiden aloittaminen on todella vaikeaa. Sitten kun hän vihdoin saa jonkun asian aloitettua, hän kyllä hoitaa sen hyvin, mutta se aloittaminen...
Miestä pitäisi koko ajan muistuttaa asioista ja se alkaa raivostuttamaan. Olenkin lopettanut muistuttelun jo seurustelun alkuaikoina (nyt yhdessä 5 vuotta).....
Mies saa sinut toiminnallaan hermoraunioksi, mutta silti haluat väkisin olla hänen kanssaan yhdessä.
Tuollainen kertomasi kouluttaminen harvoin onnistuu. Mies on luonteeltaan tietynlainen ja aika pitkä urakka on lähteä sitä muokkaamaan.
Miksi ihmeessä sinä haluat olla tuon miehen kanssa, kun valituksen määrä on noin mahdoton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leffalipun varaus netistä on max joku 15 minuutin homma. Se kai se suhdetta syö, jos ei kumppani ole valmis panostamaan 15 minuuttia aikaansa johonkin kumppanin ilahduttamiseen. Kunpa miehet tajuaisivat miten pienestä on naisen miellyttäminen kiinni. Muutamien minuuttien pieniä juttuja.
Jos nainen on miehelle itsestäänselvyys, voi tulla yllätyksenä todellakin kun tuo nainen sen tajuaa ja huomaa olevansa suunnilleen yhtä arvokas miehelle kuin joku sohva.
Paitsi että tää sohva saattaa ottaa jalat alleen, ja yhtäkkiä on mies tyhjän päällä ja ihmettelee tietysti kovasti mikä nyt tuli, eihän sen sohvan tarvitse mitään tehdä kuin olla vaan ja kantaa ja kantaa ja kantaa...
Ja ihan samat kommentit toisinpäin. Olen vasta myöhemmin havahtunut vaimon asenteeseen minua kohtaan. Tai sitten se on vain muuttunut olennaisesti. Ei mitään ei ole vamis tekemään minkään yhteisen puolesta ja vaikutan olevan täysin itsestäänselvyys hänelle.
Jake50 kirjoitti:
Olen mies, jo 50 ja satuin katselemaan, että mitä täällä on murheena. Ymmärrän toki hermostumisen sillä itse olen aina ollut nopea käänteissäni joka asiassa. Nyt on kai todettava, että olen vissiin kalkkis tai muuten vaan väärää aikakautta tänne, jos murheet ovat tätä luokkaa, matkoja, syömisiä, leffoja jne, olen aivan sanaton tällä kertaa.
Olen aivan samaa mieltä. Jos tämä on AP:n miehen ainut huono puoli, niin Ap on kohtuuton!!! Kuvitteleeko AP, että jossakin olisi mies, jolla kaikki hänen puolisonsa hyvät puolet, ei mitään uusia huonoja puolia (esim. päihdeongelma, mustasukkaisuus, väkivaltaisuus, emotionaalinen tasapainottomuus tai muut terveysongelmat, työttömyys ) ja lisäksi tämä uusi mies hemmottelisi ap:tä muutaman kerran kuussa. Ei muuta kuin onnea etsintään!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa meissä on puolemme. Valitse mies, jonka heikkouksien kanssa voit elää, ja jonka hyviä puolia ilman et halua elää.
Sori ap, voin tarjota vain myötätuntoa (been there...), mutta meillä päättyi 6v suhde eroon.. Kun tarpeeksi kauan toimit jonain vara-äitinä miehelle, niin se tappaa kyllä kaiken kipinän ja intohimon suhteesta. Ja minä ainakin koin, että mies ei arvosta meidän yhteistä aikaa tarpeeksi jos ei voi mitään suunnitelmia meille koskan tehdä. Ei kai asia edes lopulta ollut näin, mutta koska kaipasin eri asioita suhteelta (juurikin että mies on aktiivinen osa suhteessa eikä ns. vapaamatkustaja) eikä tilanne keskusteluista huolimatta muuttunut niin erottiin. En voinut sille mitään, että saamattomuus vain vei kaikki haluni häntä kohtaan ja sitten elettiin kaverisuhteessa, joten oli molemmille parempi päästää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kommenteista!
Osa jo ehdottaa eroa, osan mielestä olen kohtuuton ja osan mielestä nipo.
Kuten sanoin, olen sietänyt tätä mieheni ominaisuutta, koska hän on muuten aivan ihana. Tiedän kyllä varsin hyvin, että asiat voisivat olla huonomminkin. Toki kuulostaa siltä, että valitan paljon tämän ketjun perusteella, mutta en minä tätä ketjua tehnytkään miestä ylistääkseni vaan kuullakseni kokemuksia samanlaisista tilanteista.
Syy siihen, että miksi toivon mieheni vielä vähän muuttuvan on se, että mieheni on itsekin sanonut, että häntä ottaa päähän oma saamattomuutensa. Ja se kyllä näkyykin välillä, kun hän hermostuu itsekseen kun on taas jättänyt jonkin asian hoidon viimetinkaan.
Mieheni itsensä puolesta toivon, että hän oppisi saamatromuudesta edes vähän pois. Tietenkään ei tarvitse olla tällainenkään kuin itse olen, eli hlö joka aikaansaamisen lisäksi stressaa sitten vähän liikaa. Itsellänikin on siis opittavaa ja kasvunvaraa.
AP
Nämä tuntuu varmasti turhalta valittamiselta, mutta on välillä aika rakasta elää ihmisen kanssa, joka ei osaa tehdä mitään aloitteita, eikä päätöksiä. Osaa kyllä imuroida, mutta niin paskaista ei ole vielä kertaan ollut, että tekisi sen oma-aloitteisesti (siivousten välillä voi mennä viikkoja, eikä haittaa). Huomenna pyhäpäivä, arvaa onko ennakoinut ja käynyt kaupassa? Ei koskaan. Kaikki matkat on aina mun organisoimia. Ei hoida veroilmoitusta (valitettavasti ei hänen äitinsäkään). Ei hoida autoon liittyviä asiota ennenkuin talvikeli on yllättänyt ja merkkivalot palaa punaisella. Ei ehdi, jaksa tai muista perehtyä taloyhtiön asioihin, eikä lainaan tai vakuutuksiin.
Onhan minulla todella paljon mahdollisuuksia päättää asioista, mutta niistä kannan myös yksin vastuun.
Mun mies on niin samanlainen, kuin AP:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä parisuhde on kahden kauppa ja ihmiset ovat erilaisia.
Sukulaisilla on sellainen tilanne, että perheen vaimo ei ole ajanut ajokorttia eikä kai tule koskaan ajamaankaan. Miehellä alkaa olla ikää ja sairauksia. Vaimo on sen verran nuorempi, että järkiratkaisu olisi, että ajaisi sen kortin koska tulee tilanne ennemmin tai myöhemmin tilanne, että mies ei saa enää ajaa ja vaimolla taas riittäisi +-10 vuotta ajokuntoa. Itsekästä saamattomuutta. Tai sitten on ajateltu, että pääseehän sitä taksilla sitten mökille ym.
Meillä on myös ongelmana vaimon ajokortittomuus. Asutaan 500m päästä lähikaupasta ja isoon markettiin on 1,3km. Vaimo on hoitovapaalla ja silti hän ei voi käydä lastenvaunujen kanssa hakemassa arkiruokaostoksia. Sitten kun minä tulen kotiin niin alkaa heti mankuminen että kauppaan pitäisi päästä.
Ja ei pääse hän oikein mihinkään muuallekaan ilman että kuskaan kun bussilla tai junalla "on niin hankala mennä". Eli ei osaa ajaa autoa (eikä halua), ei tykkää kävellä/pyöräillä, eikä tykkää julkisista. Sanottakoon että kun oli lapsi/nuori niin aina sai vanhemmiltaan kyydin kaikkialle mihin keksi pyytää, minä olen nyt korvannut heidät taksipalveluna.
Eläkeikään on vielä 30v mutta kyllä olen jo nyt päättänyt että tämä taksipalvelu loppuu kyllä jo ennen sitä.
Minulla on ajokortti, mutta koemattomana kuskina et haluaisi minua ohituskaistalle viereesi.
Vierailija kirjoitti:
Nämä tuntuu varmasti turhalta valittamiselta, mutta on välillä aika rakasta elää ihmisen kanssa, joka ei osaa tehdä mitään aloitteita, eikä päätöksiä. Osaa kyllä imuroida, mutta niin paskaista ei ole vielä kertaan ollut, että tekisi sen oma-aloitteisesti (siivousten välillä voi mennä viikkoja, eikä haittaa). Huomenna pyhäpäivä, arvaa onko ennakoinut ja käynyt kaupassa? Ei koskaan. Kaikki matkat on aina mun organisoimia. Ei hoida veroilmoitusta (valitettavasti ei hänen äitinsäkään). Ei hoida autoon liittyviä asiota ennenkuin talvikeli on yllättänyt ja merkkivalot palaa punaisella. Ei ehdi, jaksa tai muista perehtyä taloyhtiön asioihin, eikä lainaan tai vakuutuksiin.
Onhan minulla todella paljon mahdollisuuksia päättää asioista, mutta niistä kannan myös yksin vastuun.
Mun mies on niin samanlainen, kuin AP:lla.
Onnea. Päätit sitten elää maahan saapuneiden partalasten tapaan aikuisvauvan kanssa. Ja mahdollistat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista!
Osa jo ehdottaa eroa, osan mielestä olen kohtuuton ja osan mielestä nipo.
Kuten sanoin, olen sietänyt tätä mieheni ominaisuutta, koska hän on muuten aivan ihana. Tiedän kyllä varsin hyvin, että asiat voisivat olla huonomminkin. Toki kuulostaa siltä, että valitan paljon tämän ketjun perusteella, mutta en minä tätä ketjua tehnytkään miestä ylistääkseni vaan kuullakseni kokemuksia samanlaisista tilanteista.
Syy siihen, että miksi toivon mieheni vielä vähän muuttuvan on se, että mieheni on itsekin sanonut, että häntä ottaa päähän oma saamattomuutensa. Ja se kyllä näkyykin välillä, kun hän hermostuu itsekseen kun on taas jättänyt jonkin asian hoidon viimetinkaan.
Mieheni itsensä puolesta toivon, että hän oppisi saamatromuudesta edes vähän pois. Tietenkään ei tarvitse olla tällainenkään kuin itse olen, eli hlö joka aikaansaamisen lisäksi stressaa sitten vähän liikaa. Itsellänikin on siis opittavaa ja kasvunvaraa.
Toivoa saa aina, puolin ja toisin. Mutta ei se muutu. Asennoidu jo valmiiksi siihen elämään.
AP
Luulen, että on erittäin vaikea muuttaa miestäsi asioiden hoitajaksi. Usein nämä tehtävät jäävät sen reippaamaan puoliskon tehtäviksi. Voit toki kokeilla johtajan roolia ja antaa listan suoritettavista asioista, mutta aloita helpoista .
Itse olen mies ja hoidan itse kaikki perheen ulkopuoliset asiat, koska menee helpommin niin . Olen hyväksynyt asioiden tilan ja otan pienenkin parannuksen plussana.
Kumppania on vaikea muuttaa, joten jos saamattomuus käy hermoille kannattaa miettiä suhteen jatkoa ennen perheenlisäystä. Aikaansaava isä helpottaa paljon lapsiperheen stressiä :)
Tähän liittyen tuli mieleen tuo lisääntymispatistus valtion taholta. Ihan mielelläni lisääntyisin, jos löytäisin vastuun kantavan isän. Siitäkin sanotaa, että rimaa pitää naisten laskea. Olen laskenut, mutta halukkuutta ei vaan sieltä suunnalta löydy. Syyllistäkää niitä miehiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ap. Kuulostaa kamalalta. Itse en kestäisi yhtään tuollaista, ettei aikuinen mies osaa tehdä päätöksiä ja ajatella ihan itse. Mä haluan sellaisen miehen, joka osaa ajatella ihan omilla aivoillaan.
Heh, kerrankin näin päin. Yleensä menee kyllä toisin päin.
Minulla tuo johtuu köyhyydestä. Synnyin köyhässä perheessä ja palkka menee melkein kokonaan vuokraan. Vaimo saa työttömänä enemmän kuin minä töistä.
Ei ole koskaan jäänyt rahaa elokuviin tai ravintoloihin niin en ole tottunut käymään. Eli kierre on valmis. Vaimolla on varaa ja siksi hän hoitaa kaikki nämä asiat ja en erityisemmin edes halua käydä missään. En ole sen arvoinen. Olen rahvas ja rahvaat eivät käy ravintoloissa tai elokuvissa.
En edes käy pikaruokaloissa. Haluan vain olla rauhassa.
Ihmettelen kyllä teidän rikkaiden ihmisten ongelmia. Onneksi ei ole varaa niin olen täysin vapautettu tuosta parisuhdeongelmasta. Sinällään hyvä kun vaimo on varakas ja hän voi halutessaan tarjota minulle sellaista mistä en koskaan lapsenakaan tiennyt.
T: Rahvas mies
En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta ap vaikuttaa olevan oikea tyranni, varsinainen hirmulisko. Kumma, kun miehesi on jaksanut jo noinkin pitkään. Suhteestamme on kyllä tasa-arvo kaukana. Ap odottaa ilmeisesti palvontaa, passaamista ja hyysäämistä. Kasva ihminen
Leffalipun varaus netistä on max joku 15 minuutin homma. Se kai se suhdetta syö, jos ei kumppani ole valmis panostamaan 15 minuuttia aikaansa johonkin kumppanin ilahduttamiseen. Kunpa miehet tajuaisivat miten pienestä on naisen miellyttäminen kiinni. Muutamien minuuttien pieniä juttuja.
Jos nainen on miehelle itsestäänselvyys, voi tulla yllätyksenä todellakin kun tuo nainen sen tajuaa ja huomaa olevansa suunnilleen yhtä arvokas miehelle kuin joku sohva.
Paitsi että tää sohva saattaa ottaa jalat alleen, ja yhtäkkiä on mies tyhjän päällä ja ihmettelee tietysti kovasti mikä nyt tuli, eihän sen sohvan tarvitse mitään tehdä kuin olla vaan ja kantaa ja kantaa ja kantaa...