Miehen saamattomuus - olenko kohtuuton?
Mieheni on luonteeltaan saamaton. Asioiden aloittaminen on todella vaikeaa. Sitten kun hän vihdoin saa jonkun asian aloitettua, hän kyllä hoitaa sen hyvin, mutta se aloittaminen...
Miestä pitäisi koko ajan muistuttaa asioista ja se alkaa raivostuttamaan. Olenkin lopettanut muistuttelun jo seurustelun alkuaikoina (nyt yhdessä 5 vuotta).
Nyt tuli riitaa elokuviin menemisestä. Aina kun menemme elokuviin/ulkomaille/syömään ulos tai teemme mitä tahansa ns. arjesta poikkeavaa, olen minä ollut se, joka hoitaa käytännön järjestelyt. Olen sanonut miehelleni monta kertaa, että hän saa luvan viedä minut joskus elokuviin ja ulos syömään - ei kaikki voi olla vain minun harteillani.
No, mieheni ratkaisu tähän on, että hän ehdottaa elokuvaa ja näkee, että asia on siinä. Kun pitäisi TEHDÄ jotain, eli katsoa monenko näytökseen mennään saatika varata ne liput, niin ei tietenkään saa mitään aikaiseksi. Mieheni ei näe tässä mitään vikaa. Riitelimme asiasta aamulla ja mieheni sanoi "no jos se on kerran siitä kiinni, että minä varaan ne liput niin voin minä ne varata".
No voi helvetti, siitähän se nimenomaan on kiinni! Siitä, että hän todella TEKEE jotain asian eteen eikä vain puhu ja oleta, että minä teen kaiken. En koe, että minua mitenkään "viedään ulos" jos itse hoidan kaikki käytännön asiat. Mieheni taas ei näe tätä puolta asiasta.
Olenko asiassa kohtuuton? Pitäisikö vain elää niin, että hoidan itse kaikki käytännön asiat (olen itse aikaansaavaa tyyppiä eli olemme tässä mieheni kanssa vastakohdat) vai pitäisikö tässä olla jotain tasapuolisuutta?
En ole lähtenyt passaamaan miestäni. Välillä tilanne on jopa mennyt siihen, että emme lähde minnekään, koska en ole hoitanut esim. leffalippuja, niin kuin mieheni olettaa/ei ole saamattomuuttaan saanut aikaiseksi hankkia.
Osittain mieheni on kasvatettu saamattomaksi - näin ainakin väitän. Hän on ainoa lapsi ja hänen äitinsä yhä passaa poikansa aivan pilalle. Mies on 30v ja anoppi hoitaa suurin piirtein mieheni veroilmoituksen täytön ja hoidon. Siis voi helvetti. Minut taas on kasvatettu aivan eri tavalla enkä todellakaan tässä iässä jättäisi em. asia vanhempieni hoidettavaksi. Tekisi mieli sanoa, että älkää äidit passatko niitä poikianne pilalle, mutta ehkä tämä ei ole universaali ongelma... Joskin olisi tehnyt mieli laittaa otsikoksi jo repäisevä Miehen saamattomuus - älkää äidit passatko poikianne.
Kiitos mahdollisuudesta purkaa. :)
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin pois liitosta lapasen kanssa. Edelleen vituttaa tuo saamattomuus, esimerkiksi eilen kyselin että joko on joulusuunnitelmat selvillä että voisi ostaa joulun ajan matkaliput. Alkaa meinaan pikkaisen olla kiirus. No, vastaus oli mallia "no ei meillä vielä oo mitään varmaa, pitäisi vähän soitella (sukulaisille) ja kysellä, kyllä me ehkä vähän aateltiin olla aattona paikassa xxx". Sovi siinä nyt sitten yhtään mitään tuollaisen kanssa. Meillä odottaa puoli sukua varmistuksia meiltä ja meidän varmistukset riippuvat tällä hetkellä siitä mitä tämä lapanen saa lopulta päätettyä. Onhan toki jouluun vielä vähän päälle kaksi viikkoa, että tooooooooosi hyvin on aikaa vielä ootella ja miettiä ja pähkäillä ja miettiä ja pähkäillä ja sitten ehkä tehdä päätös, jonka voi tarvittaessa vielä pyörtää jos ei sittenkään taho. VITTU.
Ymmärrän hyvin ap:n ärtymisen. Ei ole kyse siitä että haluaisi että asiat järjestetään juuri sillä tavalla kuin minä sanon, vaan siitä että se parisuhteen toinen osapuoli ja se toinen perheen arjesta vastaava reagoisi ympärillä tapahtuviin asioihin. Jos kumppani sanoo, että olisi tosi kiva mennä yhdessä syömään ja katsomaan leffa, niin kyllähän se pidemmän päälle vähän nihkeältä tuntuu jos se toinen kyllä tulee mukaan, mutta vain jos se asian puheeksi ottanut hoitaa kaiken ja ilmoittaa milloin pitää olla ovella laittamassa takkia niskaan. Parisuhteessa pitäisi osata ottaa toisen toiveita huomioon ja välillä astua vaikka sen oman mukavuus- tai saamattomuusalueen ulkopuolelle.
Eikö tässä vaiheessa kannattaisi vain ilmoittaa lapaselle, että huomenillalla klo 19 teet omat suunnitelmasi ja varauksesi ihan oman mielesi mukaan ilman häntä, jollei siihen mennessä ole tietoa kuulunut mitä hän meinaa tehdä. Vaikka sitten olisittekin joulun sen takia erillään. Luulen että olisit silti onnellisempi niin? Tai no, ehkä tarkka deadline saa lapaseen vauhtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettavaa touhua. Meillä myös sama juttu. Minä hoidan aina kaiken käytännönjärjestelyn, mutta jos en toimisi nöin,emme ikinä menisi mihinkään. Mutta ei se minulta ole pois. Mies hoitaa sit monia muita asioita perheemme ja parisuhteemme hyvöksi. Hän mm. Tekee lähes aina ruuan ja siivoaakin useammin kuin minä. Houtaa lasten harrastuksiin kuljettamista ym. Minulta vain luontuu helpommin ja nopeammin kaikki tuollaiset käytännön jutut,eikä setodellakaan ole ongelma. En näe miksi haluat muuttaa miehesi samanlaiseksi kuin itse olet. Parisuhteessamolemmilla tuleekin olla vahvuuksia ja pariskuntien tulee täydentää toisiaan.
T. Organisaattori, naimisissa ihanan "saamattoman" miehen kanssa jo yli 20v
Niin - miehesi kuitenkin hoitaa lasten kuljettamisen harrastuksiin, tekee ruokaa ja siivoaa useammin. Minun mieheni ei näitä asioita tee, koska on niin saamaton, ettei todella saa niitä tehtyä.
AP
Jos ongelmana on, että miehesi ei tee yhtään mitään, mikä ei ole totta, koska kerroit, että tekee kotitöitä, niin miksi pistät paukut johonkin leffalippuihin. Kannattaa puhua aidoista ongelmista eikä lillukanvarsista. Kyllä ihmettelisin suuresti, jos mieheni kiukkuaisi jatkuvasti jostain väärästä kahvimerkistä, jos aito syy olisi vaikka, että en siivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ollaan jo autossa matkalla vaikkapa hänen siskonsa häihin: Onko meillä muuten joku lahja?
-> "Jos sinä et ostanut niin ei ole. Ehkä seuraavalla kerralla muistat"
-Katsotko, mitä minun tilillä on rahaa? (Se onkin niin vaikea asentaa pankin sovellus omaan puhelimeen ja katsoa itse!)-> "Katso itse"
-Auto pitäis katsastaa, auto pitäis katsastaa...viimeinen päivä hoitaa asia, paniikki!-> Pari kertaa kun kultamussu ajaa katsastamattomalla autolla ratsiaan niin oppii varmasti.
Mies näkee sinut äitinään tasan niin kauan kun suostut olemaan hänen äitinsä. Maailma on pullollaan yksin asuvia miehiä, jotka eivät kuole nälkään vaikka heillä ei ole naista huolehtimassa.
Ketä kiinnostaa joku hemmetin kusipää sisko? Minä miehenä olisin vaan sanonut että ketä kiinnostaa.
Olisiko sinulla sama reaktio silloinkin, jos kyseessä olisi sinun veljen häät? "Ketä kiinnostaa joku hemmetin kusipää veli?" Lämpimät ja läheiset perhesuhteet, todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffalipun varaus netistä on max joku 15 minuutin homma. Se kai se suhdetta syö, jos ei kumppani ole valmis panostamaan 15 minuuttia aikaansa johonkin kumppanin ilahduttamiseen. Kunpa miehet tajuaisivat miten pienestä on naisen miellyttäminen kiinni. Muutamien minuuttien pieniä juttuja.
Jos nainen on miehelle itsestäänselvyys, voi tulla yllätyksenä todellakin kun tuo nainen sen tajuaa ja huomaa olevansa suunnilleen yhtä arvokas miehelle kuin joku sohva.
Paitsi että tää sohva saattaa ottaa jalat alleen, ja yhtäkkiä on mies tyhjän päällä ja ihmettelee tietysti kovasti mikä nyt tuli, eihän sen sohvan tarvitse mitään tehdä kuin olla vaan ja kantaa ja kantaa ja kantaa...
Jos nainen haluaa leffaan niin nainen hoitaa liput sinne. Mies ei ole naisen palvelija.
Nainen voi pyytää sitten leffaseuraksi naapurin Pertin, jos omaa miestä ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin pois liitosta lapasen kanssa. Edelleen vituttaa tuo saamattomuus, esimerkiksi eilen kyselin että joko on joulusuunnitelmat selvillä että voisi ostaa joulun ajan matkaliput. Alkaa meinaan pikkaisen olla kiirus. No, vastaus oli mallia "no ei meillä vielä oo mitään varmaa, pitäisi vähän soitella (sukulaisille) ja kysellä, kyllä me ehkä vähän aateltiin olla aattona paikassa xxx". Sovi siinä nyt sitten yhtään mitään tuollaisen kanssa. Meillä odottaa puoli sukua varmistuksia meiltä ja meidän varmistukset riippuvat tällä hetkellä siitä mitä tämä lapanen saa lopulta päätettyä. Onhan toki jouluun vielä vähän päälle kaksi viikkoa, että tooooooooosi hyvin on aikaa vielä ootella ja miettiä ja pähkäillä ja miettiä ja pähkäillä ja sitten ehkä tehdä päätös, jonka voi tarvittaessa vielä pyörtää jos ei sittenkään taho. VITTU.
Ymmärrän hyvin ap:n ärtymisen. Ei ole kyse siitä että haluaisi että asiat järjestetään juuri sillä tavalla kuin minä sanon, vaan siitä että se parisuhteen toinen osapuoli ja se toinen perheen arjesta vastaava reagoisi ympärillä tapahtuviin asioihin. Jos kumppani sanoo, että olisi tosi kiva mennä yhdessä syömään ja katsomaan leffa, niin kyllähän se pidemmän päälle vähän nihkeältä tuntuu jos se toinen kyllä tulee mukaan, mutta vain jos se asian puheeksi ottanut hoitaa kaiken ja ilmoittaa milloin pitää olla ovella laittamassa takkia niskaan. Parisuhteessa pitäisi osata ottaa toisen toiveita huomioon ja välillä astua vaikka sen oman mukavuus- tai saamattomuusalueen ulkopuolelle.
En nyt tätä ihan ymmärtänyt. Jos olet lähtenyt liitosta pois lapasen kanssa niin mitä sinua liikuttaa tämän joulusuunnitelmat?
Sinä kai nyt voit mennä ja tulla miten sinua huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin pois liitosta lapasen kanssa. Edelleen vituttaa tuo saamattomuus, esimerkiksi eilen kyselin että joko on joulusuunnitelmat selvillä että voisi ostaa joulun ajan matkaliput. Alkaa meinaan pikkaisen olla kiirus. No, vastaus oli mallia "no ei meillä vielä oo mitään varmaa, pitäisi vähän soitella (sukulaisille) ja kysellä, kyllä me ehkä vähän aateltiin olla aattona paikassa xxx". Sovi siinä nyt sitten yhtään mitään tuollaisen kanssa. Meillä odottaa puoli sukua varmistuksia meiltä ja meidän varmistukset riippuvat tällä hetkellä siitä mitä tämä lapanen saa lopulta päätettyä. Onhan toki jouluun vielä vähän päälle kaksi viikkoa, että tooooooooosi hyvin on aikaa vielä ootella ja miettiä ja pähkäillä ja miettiä ja pähkäillä ja sitten ehkä tehdä päätös, jonka voi tarvittaessa vielä pyörtää jos ei sittenkään taho. VITTU.
Ymmärrän hyvin ap:n ärtymisen. Ei ole kyse siitä että haluaisi että asiat järjestetään juuri sillä tavalla kuin minä sanon, vaan siitä että se parisuhteen toinen osapuoli ja se toinen perheen arjesta vastaava reagoisi ympärillä tapahtuviin asioihin. Jos kumppani sanoo, että olisi tosi kiva mennä yhdessä syömään ja katsomaan leffa, niin kyllähän se pidemmän päälle vähän nihkeältä tuntuu jos se toinen kyllä tulee mukaan, mutta vain jos se asian puheeksi ottanut hoitaa kaiken ja ilmoittaa milloin pitää olla ovella laittamassa takkia niskaan. Parisuhteessa pitäisi osata ottaa toisen toiveita huomioon ja välillä astua vaikka sen oman mukavuus- tai saamattomuusalueen ulkopuolelle.
Se joka haluaa lähteä jonnekkin hoitaa myös KAIKKI järjestelyt.
Joulu on RAUHAN aikaa. Silloin ei IKINÄ pitäisi olla kiire minnekkään eikä pakkoa tehdä yhtään mitään.
Jos olet minun mieheni ja tuolla asenteella niin menen yksin . Jää sinä rauhassa kotiin.
En ole piikasi joka kaiken hoitaa sinulle valmiiksi.
Jos taas olette sukulaisperhe tulossa joulukylään, niin te todellakin ilmoitatte vähintään kuukautta ennen tuletteko vai ettekö että voin ottaa joulun laitossa huomioon väkimäärän.
Jos tämä ei käy niin älkää sitten tulko , pyydämme joitain toisia jotka kykenevät suunnittelemaan ja myöskin pysymään suunnitelmissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ollaan jo autossa matkalla vaikkapa hänen siskonsa häihin: Onko meillä muuten joku lahja?
-> "Jos sinä et ostanut niin ei ole. Ehkä seuraavalla kerralla muistat"
-Katsotko, mitä minun tilillä on rahaa? (Se onkin niin vaikea asentaa pankin sovellus omaan puhelimeen ja katsoa itse!)-> "Katso itse"
-Auto pitäis katsastaa, auto pitäis katsastaa...viimeinen päivä hoitaa asia, paniikki!-> Pari kertaa kun kultamussu ajaa katsastamattomalla autolla ratsiaan niin oppii varmasti.
Mies näkee sinut äitinään tasan niin kauan kun suostut olemaan hänen äitinsä. Maailma on pullollaan yksin asuvia miehiä, jotka eivät kuole nälkään vaikka heillä ei ole naista huolehtimassa.
Ketä kiinnostaa joku hemmetin kusipää sisko? Minä miehenä olisin vaan sanonut että ketä kiinnostaa.
No tässä tarinassa kusipää ei ole sisko vaan sinä.
Näin vanhemman sukupolven edustajana ( naimisissa yli 40-vuotta) olen lukenut ihmeissäni tätä ketjua; vaikuttaa aivan tekemällä tehdyltä ongelmalta! Nuorempana päätettiin yhdessä jos haluttiin elokuviin tai ulos syömään ja sitten mentiin. Ei ollut nettivarauksia eikä aluksi edes puhelinta, ei tarvinnut varailla . Nyt vanhempana päätetään yhdessä milloin mennään ja minä teen tarvittaessa varaukset. Olen kärsivällisempi etsimään hyviä hotelleja ym. ja luen mielelläni ravintola-arvosteluja. Muilla samanikäisillä tuntuu olevan pääosin samat käytännöt. Esim. yksi tuttavamies sanoi, että hän sitten yleensä lentokentällä kyselee mihin ollaan menossa.
Pointtina siis se, että vietetään mukavaa aikaa yhdessä ja rentoudutaan.
Nuorempana kyllä vedin herneitä nenään joulu- ja syntymäpäivälahjoista kun ne eivät koskaan osuneet oikein. Sitten tajusin, ettei mies vain yksinkertaisesti näe eroa esim. eri korutyylien, laukkujen tms. naisten tavaroiden välillä, joten joko annan ihan eksaktin ohjeen/toiveen tai ostan itse ja mies maksaa. Näin olen saanut joululahjaksi mm. upean Tiger of Sweden lompakon, Marimekon ostoskassin ym. Itse en raaskisi ehkä ostaa itselleni. Kun töissä joku ihastelee kerron saaneeni mieheltä joululahjaksi. Kaikki ovat
tyytyväisiä!
Te saatte juuri sellaisen parisuhteen kuin ansaitsette.
Jos mies ei saa, onhan se ensisjaisesti nais(t)en syytä.
hei, sinä joka kommentoit täällä jatkuvasti että mies kuitenkin "automaattisesti" hoitaa kotona omat osuutensa ja naiset vaan valittaa ja haastaa riitaa kun eivät viitsi itse edes leffalippuja varata.
meillä ainakin (en ole AP, mutta tässä ihan vaan vertailun vuoksi) minä olen vastuussa seuraavista asioista:
- työt (siis mieheni käy myös töissä mutta niin myös minä, olen johtavassa asemassa, teen pitkää päivää ja tienaan perheelle aika paljon rahaa)
- sähkölasku, tv, netti
- vaatehuollot: pyykit, lasten vaatteet, lakanat, silitykset ym
- siivous, kodin yleinen huolto, remontit ym
- puutarhan hoito
- auton huolto, talvirenkaiden vaihto, auton tankkaus
- veneen huolto, tankkaus, kuljetus ja talvisäilytys
- kaikkien kodin koneiden, lamppujen jne huolto
- perheen lomamatkojen suunnittelu ja varaus, mieheni valitsee mieleisensä kohteen minun tekemieni esitysten pohjalta
- kaikki yhteiset ravintolavaraukset, matkat, leffaliput, teatteriliput, bussiliput, lentoliput, junaliput. kun matkustamme yhdessä mies ostaa itselleen lentolipun ja minä hoidan itseni + lapset tietenkin
- harrastusvälineiden huolto (sukset jne)
- lasten läksyt, koulun tarvikkeet, joulujuhlat, kavereiden synttärit
- yhteisten kummilasten muistaminen
- kaikki kodin tarvikkeet, huonekalujen hankinta, osto ja huolto, kokoaminen ja kuljetus
- kodin jätehuolto ja viemärit
nyt joulun aikaan tehtäviini kuuluu:
- joulukuusen osto, kotiin kuljetus ja koristelu
- jouluvalot sisällä ja ulkona
- kodin siivous ja koristelu
- jouluruuat
- kaikkien sukulaisten joululahjat
- lasten joulujuhlat ja vanhempaintapaamiset
- lasten tonttulakit, joululaulut, kaikki muut joulujutut
- saunan lämmitys
Kun muutimme viime vuonna pakkasin koko kotimme yksin laatikoihin joka päivä töiden jälkeen yötä myöten. Mieheni oli työmatkalla ja tuli kotiin edellisenä iltana ennen muuttoa ja valitteli kiireitään.
Mieheni kunniaksi on sanottava että hän on kova syömään ja käy mielellään ruokakaupassa.
uraäiti kirjoitti:
hei, sinä joka kommentoit täällä jatkuvasti että mies kuitenkin "automaattisesti" hoitaa kotona omat osuutensa ja naiset vaan valittaa ja haastaa riitaa kun eivät viitsi itse edes leffalippuja varata.
meillä ainakin (en ole AP, mutta tässä ihan vaan vertailun vuoksi) minä olen vastuussa seuraavista asioista:
- työt (siis mieheni käy myös töissä mutta niin myös minä, olen johtavassa asemassa, teen pitkää päivää ja tienaan perheelle aika paljon rahaa)
- sähkölasku, tv, netti
- vaatehuollot: pyykit, lasten vaatteet, lakanat, silitykset ym
- siivous, kodin yleinen huolto, remontit ym
- puutarhan hoito
- auton huolto, talvirenkaiden vaihto, auton tankkaus
- veneen huolto, tankkaus, kuljetus ja talvisäilytys
- kaikkien kodin koneiden, lamppujen jne huolto
- perheen lomamatkojen suunnittelu ja varaus, mieheni valitsee mieleisensä kohteen minun tekemieni esitysten pohjalta
- kaikki yhteiset ravintolavaraukset, matkat, leffaliput, teatteriliput, bussiliput, lentoliput, junaliput. kun matkustamme yhdessä mies ostaa itselleen lentolipun ja minä hoidan itseni + lapset tietenkin
- harrastusvälineiden huolto (sukset jne)
- lasten läksyt, koulun tarvikkeet, joulujuhlat, kavereiden synttärit
- yhteisten kummilasten muistaminen
- kaikki kodin tarvikkeet, huonekalujen hankinta, osto ja huolto, kokoaminen ja kuljetus
- kodin jätehuolto ja viemärit
nyt joulun aikaan tehtäviini kuuluu:
- joulukuusen osto, kotiin kuljetus ja koristelu
- jouluvalot sisällä ja ulkona
- kodin siivous ja koristelu
- jouluruuat
- kaikkien sukulaisten joululahjat
- lasten joulujuhlat ja vanhempaintapaamiset
- lasten tonttulakit, joululaulut, kaikki muut joulujutut
- saunan lämmitys
Kun muutimme viime vuonna pakkasin koko kotimme yksin laatikoihin joka päivä töiden jälkeen yötä myöten. Mieheni oli työmatkalla ja tuli kotiin edellisenä iltana ennen muuttoa ja valitteli kiireitään.
Mieheni kunniaksi on sanottava että hän on kova syömään ja käy mielellään ruokakaupassa.
Pitkä lista sulla, teet selvästikin paljon.
Voitko tehdä listan vielä miehesi vastuista teidän perheessä, ihan vertailun vuoksi? Monesti omat hommansa näkee selvästi, eikä osaa huomata kaikkea sitä mistä toinen huolehtii. Olis kiinnostavaa nähdä mitä mielestäsi miehesi tekee. Varmaan muutakin kuin syö, käy töissä ja kaupassa?
Ap ja moni muukin tässä ketjussa, ymmärrän tuskanne. Itse tein päätöksen monta vuotta sitten että en odota enää mitään mieheltäni. Meidän koko sosiaalinen elämä on varassani ja käymme kyllä elokuvissa/teatterissa/esityksissä/kyläilemässä/matkoilla kun minä järjestän ja sovin. Mies kyllä monesti sanoo että olis kiva mennä esim leffaan katsomaan enemmän hänen makuunsa oleva leffa niin vastaukseni on että mennään vaan, koska? Siihen se sitten jääkin. Eli koskaan ajatus ei lennä teoksi asti, ei jaksa katsoa netistä koska esityksiä on ja mikä ilta olisi sopivin, enää ei tarvitse lastenvahtejakaan hankkia. Paljon kuljen myös yksin ja naisystävien kanssa. Joka joulu mies toteaa joulupäivänä että nii, olis voitu varmaan käydä hänen sukulaisissaan. Sitten hän soittelee joukutervehdyksiä ja on ihmeissään kun porukat ovatkin siellä sun täällä eikä kotosalla odottamassa kaffepannu kuumana.
Liitomme alkuaikoina tämä ärsytti minua suunnattomasti mutta sitten tajusin että en häntä pysty muuttamaan joten on opittava elämään sen kanssa tai erottava. No, tässä ollaan. Ei ideaali tilanne mutta ei pahakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap ja moni muukin tässä ketjussa, ymmärrän tuskanne. Itse tein päätöksen monta vuotta sitten että en odota enää mitään mieheltäni. Meidän koko sosiaalinen elämä on varassani ja käymme kyllä elokuvissa/teatterissa/esityksissä/kyläilemässä/matkoilla kun minä järjestän ja sovin. Mies kyllä monesti sanoo että olis kiva mennä esim leffaan katsomaan enemmän hänen makuunsa oleva leffa niin vastaukseni on että mennään vaan, koska? Siihen se sitten jääkin. Eli koskaan ajatus ei lennä teoksi asti, ei jaksa katsoa netistä koska esityksiä on ja mikä ilta olisi sopivin, enää ei tarvitse lastenvahtejakaan hankkia. Paljon kuljen myös yksin ja naisystävien kanssa. Joka joulu mies toteaa joulupäivänä että nii, olis voitu varmaan käydä hänen sukulaisissaan. Sitten hän soittelee joukutervehdyksiä ja on ihmeissään kun porukat ovatkin siellä sun täällä eikä kotosalla odottamassa kaffepannu kuumana.
Liitomme alkuaikoina tämä ärsytti minua suunnattomasti mutta sitten tajusin että en häntä pysty muuttamaan joten on opittava elämään sen kanssa tai erottava. No, tässä ollaan. Ei ideaali tilanne mutta ei pahakaan.
Kiitos vastauksestasi - toisaalta lohdullista kuulla, että arki sujuu tällaisenkin tilanteen kanssa, kun ottaa oikean asenteen. :)
AP
Ap, oletko jo ajanut miehesi nurkkaan? Jotain vastuita ja velvollisuuksia on jokaisella, mutta se miten niistä posotetaan voi loukata ja satuttaa toista syvästi.
Oletko luonteeltasi koleerikko ja miehesi vahvasti flekmaatikko? Auts, miehesi voi kärsiä
kovuudestasi enemmän kuin luuletkaan.
Tottahan miehen saamattomuus näyttää sinulla kiehuvan, mutta ole kuitenkin hellä sydäminen miehellesi. Hyvä, että keskustelette .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi noita ihme pelejä pitää aina naisten pelata? Jos ne liput luontuvat sinulta helpommin niin hoida ne ja viettäkää kiva leffailta tuollaisen tappelun ja väninän sijaan. Miehen kanssa on paljon kivempiakin asioita tehtävissä kuin joku ihme peli ja valtataistelu.
Mitä pelin pelaamista tuo on? Miksei mieheni voi pitää minua hyvänä ja viedä minua ulos ilman, että minun tarvitsee ajatella mitään vaan voin vain mennä ja nauttia illasta.
APAivan naurettavaa tsitata himassa riitaa haastamassa kun toinen ei katso näytösaikoja. Sulla menee minuuttu kun katsot sen, joten kannattaako vänistä?
No onhan se pikkumaista, mutta toistan kysymyksen - miksi mieheni ei voisi joskus joustaa minun suuntaani ja tehdä asiaa puolestani? Jos se ei kerran ole niin iso juttu?
AP
Ymmärrän täysin! Meillä ihan samallainen, jos nyt saan sanoa vähän ilkeästi, vätys. Kyllä se pistää ärsyttämään, kun olet kaiket päivät se ainoa, joka pitää perheen arjen, lomista puhumattakaan, kasassa. Itse organisoitava ja tehtävä aivan kaikki. Muistettava miehenkin menot ja suunnilleen mentävä sen puolesta. Kyllä välillä mietin, että mitä helvettiä silloin joskus suhteen alussa ajattelin. Ongelma meillä varmaan juuri siinä, että olen itse kovin reipas ja organisoin kaiken automaattisesti. Ennen lasta ei ongelmaa ollutkaan, kun minulla oli aikaa ja energiaa hoitaa kaikki. Tein sen oikeastaan mielelläni, koska olen siinä paljon parempi kuin mieheni. Mutta nyt, ei vaan enää jaksa. Vauvan kanssa vaikeaa hoitaa kaikki. :( Apua ei tule vaikka pyytää. Joskus niin kateellisena katselen tuttavien miehiä, jotka esimerkiksi ihan itse keksivät, että pitääpä käydä kaupassa ja ostaa jotain päivällistä. Vaimon ei tarvitse edes keksiä, että mitä ruokaa tehdään! :D Olispa luksusta.
Odotahan ap vain, kun/jos teille tulee lapsia. Jos jatkuu sama rata ja hoidat aina kaikki "pikkujutut", niin lasten myötä näitä pikkujuttuja riittää loputtomiin. Itse olen narahtanut tähän nalkkiin. Minä huolehdin lasten harrastuksiin, kouluun ja hoitoon liittyvät asiat, muistamiset, rahan viennit, kuka vie tai hakee suunnittelut. Mies sitten tekee, mitä käsken ja toki osallistuu, mutta hänen päässään ei ole rasitteena mitään näistä muistettavista. Minä varaan myös ne leffaliput, etelänmatkat, mökkilomat, kylpylälomat, lasten synttärikutsut jne jne. Miehen mielestä ne ovat nimenomaan pikkujuttuja ja ihmettelee, miksi olen "välillä" stressaantunut kaiken muistamisesta ja huolehtimisesta. Joten ap mieti tarkkaan haluatko jatkaa...
Vierailija kirjoitti:
Odotahan ap vain, kun/jos teille tulee lapsia. Jos jatkuu sama rata ja hoidat aina kaikki "pikkujutut", niin lasten myötä näitä pikkujuttuja riittää loputtomiin. Itse olen narahtanut tähän nalkkiin. Minä huolehdin lasten harrastuksiin, kouluun ja hoitoon liittyvät asiat, muistamiset, rahan viennit, kuka vie tai hakee suunnittelut. Mies sitten tekee, mitä käsken ja toki osallistuu, mutta hänen päässään ei ole rasitteena mitään näistä muistettavista. Minä varaan myös ne leffaliput, etelänmatkat, mökkilomat, kylpylälomat, lasten synttärikutsut jne jne. Miehen mielestä ne ovat nimenomaan pikkujuttuja ja ihmettelee, miksi olen "välillä" stressaantunut kaiken muistamisesta ja huolehtimisesta. Joten ap mieti tarkkaan haluatko jatkaa...
Anna ihmeessä miehen hoitaa nyt alkuun vaikka vaan kaikki lasten asiat. Ilmoita vaan, että tästä lähtien mies hoitaa lasten asiat ja sinä et enää osallistu niiden muistamiseen millään tavalla. Sopii varmaan hänelle, kun ne ovat kuitenkin niin mitättömiä hommia, eikö vaan? Sitten kun lasten asiat on hänellä hoidossa, voitkin siirtää hänen hoitoonsa nuo lomamatkat, mökkilomat ja muut vapaa-ajan toimet. Ei pitäisi tuntua hänellä missään.
Alkuperäiseen vuodatukseen: vaihda mies ennenkuin olet liikaa kiinni hänessä. Ongelmat tulevat vain pahenemaan! Jokainen nainen ansaitsee naisestaan hyvää huolta pitävän miehen, ei passattavaa kaksijalkaista!
Yhdessäolo on kahden kauppa ja molemmille sen pitää olla tyydyttävää ja viihdyttävää. Me naiset vain olemme aivan liian ymmärtäväisiä!
Jos mies ei panosta perheeseen, nainen pärjää lastenkin kanssa yksin paremmin, kun ei tarvitse lisäksi huolehtia miehestä - ja on vapaa katselemaan parempaa miestä. Ja niitä on!
Muista nyt että AP on trolli. Se muuttaa selostustaan sen mukaan kun edelliset puheet on osoitettu roskaksi