Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen saamattomuus - olenko kohtuuton?
04.12.2016 |
Mieheni on luonteeltaan saamaton. Asioiden aloittaminen on todella vaikeaa. Sitten kun hän vihdoin saa jonkun asian aloitettua, hän kyllä hoitaa sen hyvin, mutta se aloittaminen...
Miestä pitäisi koko ajan muistuttaa asioista ja se alkaa raivostuttamaan. Olenkin lopettanut muistuttelun jo seurustelun alkuaikoina (nyt yhdessä 5 vuotta).
Nyt tuli riitaa elokuviin menemisestä. Aina kun menemme elokuviin/ulkomaille/syömään ulos tai teemme mitä tahansa ns. arjesta poikkeavaa, olen minä ollut se, joka hoitaa käytännön järjestelyt. Olen sanonut miehelleni monta kertaa, että hän saa luvan viedä minut joskus elokuviin ja ulos syömään - ei kaikki voi olla vain minun harteillani.
No, mieheni ratkaisu tähän on, että hän ehdottaa elokuvaa ja näkee, että asia on siinä. Kun pitäisi TEHDÄ jotain, eli katsoa monenko näytökseen mennään saatika varata ne liput, niin ei tietenkään saa mitään aikaiseksi. Mieheni ei näe tässä mitään vikaa. Riitelimme asiasta aamulla ja mieheni sanoi "no jos se on kerran siitä kiinni, että minä varaan ne liput niin voin minä ne varata".
No voi helvetti, siitähän se nimenomaan on kiinni! Siitä, että hän todella TEKEE jotain asian eteen eikä vain puhu ja oleta, että minä teen kaiken. En koe, että minua mitenkään "viedään ulos" jos itse hoidan kaikki käytännön asiat. Mieheni taas ei näe tätä puolta asiasta.
Olenko asiassa kohtuuton? Pitäisikö vain elää niin, että hoidan itse kaikki käytännön asiat (olen itse aikaansaavaa tyyppiä eli olemme tässä mieheni kanssa vastakohdat) vai pitäisikö tässä olla jotain tasapuolisuutta?
En ole lähtenyt passaamaan miestäni. Välillä tilanne on jopa mennyt siihen, että emme lähde minnekään, koska en ole hoitanut esim. leffalippuja, niin kuin mieheni olettaa/ei ole saamattomuuttaan saanut aikaiseksi hankkia.
Osittain mieheni on kasvatettu saamattomaksi - näin ainakin väitän. Hän on ainoa lapsi ja hänen äitinsä yhä passaa poikansa aivan pilalle. Mies on 30v ja anoppi hoitaa suurin piirtein mieheni veroilmoituksen täytön ja hoidon. Siis voi helvetti. Minut taas on kasvatettu aivan eri tavalla enkä todellakaan tässä iässä jättäisi em. asia vanhempieni hoidettavaksi. Tekisi mieli sanoa, että älkää äidit passatko niitä poikianne pilalle, mutta ehkä tämä ei ole universaali ongelma... Joskin olisi tehnyt mieli laittaa otsikoksi jo repäisevä Miehen saamattomuus - älkää äidit passatko poikianne.
Kiitos mahdollisuudesta purkaa. :)
Kommentit (245)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne miehet vaan voi olla avuttomia. Entinen mieheni ei osannut laittaa lampun johtoja kiinni sokeripalaan. Kun avioerosta oli kulunut puoli vuotta ja eksäni oli asunut yli 3 kuukautta omassa kodissaan, laitoin lamput kattoon. Olisi sille miehelle varmaan ollut helpompaa, kun yltää kattoon mua helpommin.
Oma veljeni (ikä 28) ei osaa viedä likaisia vaatteita pyykkikoriin, laittaa likaisia astioita tiskialtaaseen tai sulkea jääkaapin ovea. En ole koskaan nähnyt hänen tiskaavan, imuroivan, pyyhkivän pölyjä tai pesevän kylppäriä.
Enpä muista, että ex-mieheni olisi koskaan vienyt minua leffaan, matkalle, konserttiin tai tehnyt mitään muutakaan. Ja veroilmoitusta ei tehnyt hänen äitinsä, vaan minä. Että onnea vaan, totesin itse, että helpommalla selviän, jos elelen itsekseni. Olin oikeassa.
Siinä on ero osaako vai eikö kiinnosta. Vai seurusteletteko te kehitysvammaisten kanssa tms jotka eivät osaa käyttää imuria sen perusteella, että ovat joskus nähneet jonkun imuroivan ja siinä laitteessa on suunnilleen kaksi nappia muutenkin.
Pikkulapsikin osaa tiskata tai viedä pyykit koneeseen. Ja niin osaa normaaliälyinen mieskin, mutta kiinnostaako? Se on eri asia.
Exäni oli sitä mieltä, että lastenvaatteisiin liittyvät asiat kuuluvat minun harteilleni koska olen tehnyt sitä jo kauan ja tiedän paremmin. Joo, on se niin vaikeaa katsoa onko vaatteet oikean kokoiset ja ehjät ja pitää jonkimoista listaa mitä tarvitsee ostaa.
MGTOW-MIES kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne miehet vaan voi olla avuttomia. Entinen mieheni ei osannut laittaa lampun johtoja kiinni sokeripalaan. Kun avioerosta oli kulunut puoli vuotta ja eksäni oli asunut yli 3 kuukautta omassa kodissaan, laitoin lamput kattoon. Olisi sille miehelle varmaan ollut helpompaa, kun yltää kattoon mua helpommin.
Oma veljeni (ikä 28) ei osaa viedä likaisia vaatteita pyykkikoriin, laittaa likaisia astioita tiskialtaaseen tai sulkea jääkaapin ovea. En ole koskaan nähnyt hänen tiskaavan, imuroivan, pyyhkivän pölyjä tai pesevän kylppäriä.
Enpä muista, että ex-mieheni olisi koskaan vienyt minua leffaan, matkalle, konserttiin tai tehnyt mitään muutakaan. Ja veroilmoitusta ei tehnyt hänen äitinsä, vaan minä. Että onnea vaan, totesin itse, että helpommalla selviän, jos elelen itsekseni. Olin oikeassa.
Siinä on ero osaako vai eikö kiinnosta. Vai seurusteletteko te kehitysvammaisten kanssa tms jotka eivät osaa käyttää imuria sen perusteella, että ovat joskus nähneet jonkun imuroivan ja siinä laitteessa on suunnilleen kaksi nappia muutenkin.
Pikkulapsikin osaa tiskata tai viedä pyykit koneeseen. Ja niin osaa normaaliälyinen mieskin, mutta kiinnostaako? Se on eri asia.
Tuota selitystä syötti minulle jo pikkuveljeni - ollessaan 8-vuotias tai jotain. Kertoo kyllä tarkkaan, millainen sinun ajatusmaailmasi on. Olet pelkkä laiska lapsi, vastuun pakoilija, elätti.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ne miehet vaan voi olla avuttomia. Entinen mieheni ei osannut laittaa lampun johtoja kiinni sokeripalaan. Kun avioerosta oli kulunut puoli vuotta ja eksäni oli asunut yli 3 kuukautta omassa kodissaan, laitoin lamput kattoon. Olisi sille miehelle varmaan ollut helpompaa, kun yltää kattoon mua helpommin.
Oma veljeni (ikä 28) ei osaa viedä likaisia vaatteita pyykkikoriin, laittaa likaisia astioita tiskialtaaseen tai sulkea jääkaapin ovea. En ole koskaan nähnyt hänen tiskaavan, imuroivan, pyyhkivän pölyjä tai pesevän kylppäriä.
Enpä muista, että ex-mieheni olisi koskaan vienyt minua leffaan, matkalle, konserttiin tai tehnyt mitään muutakaan. Ja veroilmoitusta ei tehnyt hänen äitinsä, vaan minä. Että onnea vaan, totesin itse, että helpommalla selviän, jos elelen itsekseni. Olin oikeassa.