Miehen saamattomuus - olenko kohtuuton?

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta ap vaikuttaa olevan oikea tyranni, varsinainen hirmulisko. Kumma, kun miehesi on jaksanut jo noinkin pitkään. Suhteestamme on kyllä tasa-arvo kaukana. Ap odottaa ilmeisesti palvontaa, passaamista ja hyysäämistä. Kasva ihminen

En ole varma onko tässä nyt haettu samaa, kuin oma ajatukseni... Mutta jos on, niin samaa mietä. Jännästi usein tuollaiset AP:n kaltaiset reippaat, asioita hoitavat suunnittelijat ja järjestäjät ovat täysiä kontrollifriikkejä. He eivät halua tehdä juttuja yhdessä, vaan niin että ovat itse huomion kohteena. He haluavat aina olla ohjissa, jopa silloin kun olevinaan ovat antaneet vastuun toiselle.

AP, katsopa peiliin. Jos miehesi spontaanisti vie sinut heselle syömään, oletko iloinen? Vai onko liian pientä, liian junttia, onko aika huono ja ruoka pahaa?

Jos miehesi ehdottaa kivaa tekemistä kotona, onko sinulla liikaa muuta puuhaa?

Jos sinä ehdotat jotain yhteistä tekemistä, kysytkö miehesi milipidettä?

Aloituksesta tuli kovasti kutina, että teillä tanssitaan AP:n pomottavan illin tahtiin. Miehesi ei uskalla ehdottaa/suunnitella/järjestää koska sinulle i kuitenkaan kelpaa.

Lisään vielä: Onko joku muu sattunut huomioimaan miten ikävään ja ylimieliseen sävyyn täällä monet puhuvat puolisoistaan? Naiset (joita oletettavasti isompiosa täällä on), hävetkää! Suhteesta on tasa-arvo kaukana, jos puhutaan toisen "kouluttamisesta" tai "testaamisesta". Kaikki kouluttajat ja testaajat, katsokaa joskus peiliin, olkaa nöyriä ja antakaa tilaa puolisolle. STOP pirttihirmuille! T. nainen itsekin

Vierailija kirjoitti:

Minä en näe tuossa mitään ongelmaa. Meidän perheessä ei olisi varmaan yhtäkään lomareissua tehty, jos minä en olisi sitä manageroinut. Mies ei tällaisia saa aikaiseksi, ainakaan riittävän ajoissa. Jos minulla on vaihtoehtona, että polkaisen itse projektin käyntiin, hyväksytän ehdotukseni miehellä ja lapsella ja sitten hoidan järjestelyt, tai katson kuinka loma menee taas kotona tietokoneella jumittaessa, niin totta helvetissä järjestän sen lomamatkan!

Sama juttu noissa muissakin. Järkkään elokuvaliput, hoidan laskut ja 15 vuoden ajan tein jopa miehen veroilmoituksenkin. Nyt viimeisen kahden vuoden aikana hän on ottanut omat pankkitunnuksensa käyttöönsä ja opetellut verkkopankin käyttöä ja onnistunut tekemään kaksi veroilmoitusta viime minuutilla kauhean kiroilun saattelemana.

Minä puolestani annan miehelle päävastuun keittiössä. Joskus menen valmiiseen pöytään, joskus toimin apulaisena. Miksi minun pitäisi katsella postiluukusta tulevia maksumuistutuksia ja miehen syödä pahaa ruokaa, jos kerran vaihtoehtojakin on? 

No teillähän on asiat hyvin! Mutta kun on ihmisiä, jotka ei tee ruokaa yms mitään vastineeksi. Varmaan sullakin alkais vähä kyrsiä jos miehes ei tekis ruokaa tai siivoaisi vaan sinä tekisit ihan kaiken.

Itse voisin luetella omasta ukostani varmaan 20 ärsyttävää piirrettä ja hänkin saman verran minusta. Mutta me hyväksytään toistemme pienet arkiset virheet eikä juuri ikinä riidelläkään - koska AIDOSTI merkitykselliset asiat (uskollisuus, rehellisyys, kunnioitus, läheisyys, seksielämä, samanlainen huumorintaju, keskustelutaito jne) parisuhteessamme on kunnossa. Ois ihan turhaa mun valittaa ukolle siitä kuinka se ei koskaan ite osta karkkia mutta syö mun suklaavarastot tyhjiks, tai sen narista meikäläiselle kuinka tungen roskikset ääriään myöten täyteen enkä koskaan vie niitä. Mitä se auttais? Tuloksena ärsyyntynyt ja loukkaantunut ilmapiiri ja ne samat tavat palaa viikon sisällä. Hyväksy miehesi pikkuviat, niin sekin hyväksyy sun (siis toivon tosiaan että tajuat sussakin olevan piirteitä jotka taatusti ärsyttää sun miestä).

Onko täällä koko ajan yksi ja sama (mies?) joka tulee ketjuun möyhöämään kuinka olen niuho ja kontrollifriikki?

Siis herran jestas, annan mielelläni miehelleni vapauden hoitaa vaikka kaikki käytännön asiat ja aivan omalla tyylillään - tärkeintä on että hoituvat vain ajallaan.

Ja sinulle joka arvostelit, että edes hese ei minulle käy, niin 2 vuotta sitten aidosti ilahduin kun mieheni vei minut Shellille aamupalalle. Kyllä minulla kuitenkin sen verran huumoriakin löytyy. (Olimme joskus keskenämme vitsailleet asiasta).

Laitoinkin yhteen viestiin, että on minyssakin vikaa. Ja jos mieheni palstalailisi kyllä hänkin saisi virheistäni ketjun aikaan. Ei kukaan ole täydellinen mutta se ei tarkoita sitä, että voi vain heittää lauseen "no tämmönen mä nyt vaan oon" yrittämättä edes kehittää itseään niiltä osin, jotka vaikuttavat sen toisenkin ihmisen elämään.

AP

Käyttäjä3479 kirjoitti:

Itse voisin luetella omasta ukostani varmaan 20 ärsyttävää piirrettä ja hänkin saman verran minusta. Mutta me hyväksytään toistemme pienet arkiset virheet eikä juuri ikinä riidelläkään - koska AIDOSTI merkitykselliset asiat (uskollisuus, rehellisyys, kunnioitus, läheisyys, seksielämä, samanlainen huumorintaju, keskustelutaito jne) parisuhteessamme on kunnossa. Ois ihan turhaa mun valittaa ukolle siitä kuinka se ei koskaan ite osta karkkia mutta syö mun suklaavarastot tyhjiks, tai sen narista meikäläiselle kuinka tungen roskikset ääriään myöten täyteen enkä koskaan vie niitä. Mitä se auttais? Tuloksena ärsyyntynyt ja loukkaantunut ilmapiiri ja ne samat tavat palaa viikon sisällä. Hyväksy miehesi pikkuviat, niin sekin hyväksyy sun (siis toivon tosiaan että tajuat sussakin olevan piirteitä jotka taatusti ärsyttää sun miestä).

Eikö Apn tapauksessa ole juuri kunnioituksen puutetta? Mies ei voi edes kertaa hoitaa Apn toivomaa asiaa ja päävastuu yhteisistä asioista on kuitenkin Aplla.

Minä lähdin pois liitosta lapasen kanssa. Edelleen vituttaa tuo saamattomuus, esimerkiksi eilen kyselin että joko on joulusuunnitelmat selvillä että voisi ostaa joulun ajan matkaliput. Alkaa meinaan pikkaisen olla kiirus. No, vastaus oli mallia "no ei meillä vielä oo mitään varmaa, pitäisi vähän soitella (sukulaisille) ja kysellä, kyllä me ehkä vähän aateltiin olla aattona paikassa xxx". Sovi siinä nyt sitten yhtään mitään tuollaisen kanssa. Meillä odottaa puoli sukua varmistuksia meiltä ja meidän varmistukset riippuvat tällä hetkellä siitä mitä tämä lapanen saa lopulta päätettyä. Onhan toki jouluun vielä vähän päälle kaksi viikkoa, että tooooooooosi hyvin on aikaa vielä ootella ja miettiä ja pähkäillä ja miettiä ja pähkäillä ja sitten ehkä tehdä päätös, jonka voi tarvittaessa vielä pyörtää jos ei sittenkään taho. VITTU.

Ymmärrän hyvin ap:n ärtymisen. Ei ole kyse siitä että haluaisi että asiat järjestetään juuri sillä tavalla kuin minä sanon, vaan siitä että se parisuhteen toinen osapuoli ja se toinen perheen arjesta vastaava reagoisi ympärillä tapahtuviin asioihin. Jos kumppani sanoo, että olisi tosi kiva mennä yhdessä syömään ja katsomaan leffa, niin kyllähän se pidemmän päälle vähän nihkeältä tuntuu jos se toinen kyllä tulee mukaan, mutta vain jos se asian puheeksi ottanut hoitaa kaiken ja ilmoittaa milloin pitää olla ovella laittamassa takkia niskaan. Parisuhteessa pitäisi osata ottaa toisen toiveita huomioon ja välillä astua vaikka sen oman mukavuus- tai saamattomuusalueen ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä koko ajan yksi ja sama (mies?) joka tulee ketjuun möyhöämään kuinka olen niuho ja kontrollifriikki?

Siis herran jestas, annan mielelläni miehelleni vapauden hoitaa vaikka kaikki käytännön asiat ja aivan omalla tyylillään - tärkeintä on että hoituvat vain ajallaan.

Ja sinulle joka arvostelit, että edes hese ei minulle käy, niin 2 vuotta sitten aidosti ilahduin kun mieheni vei minut Shellille aamupalalle. Kyllä minulla kuitenkin sen verran huumoriakin löytyy. (Olimme joskus keskenämme vitsailleet asiasta).

Laitoinkin yhteen viestiin, että on minyssakin vikaa. Ja jos mieheni palstalailisi kyllä hänkin saisi virheistäni ketjun aikaan. Ei kukaan ole täydellinen mutta se ei tarkoita sitä, että voi vain heittää lauseen "no tämmönen mä nyt vaan oon" yrittämättä edes kehittää itseään niiltä osin, jotka vaikuttavat sen toisenkin ihmisen elämään.

AP

Eli olet trolli joka aloittaa keksittyjä ja tyhjänpäiväisiä aloituksia.

Kasva aikuiseksi ja lopeta trollaaminen

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin pois liitosta lapasen kanssa. Edelleen vituttaa tuo saamattomuus, esimerkiksi eilen kyselin että joko on joulusuunnitelmat selvillä että voisi ostaa joulun ajan matkaliput. Alkaa meinaan pikkaisen olla kiirus. No, vastaus oli mallia "no ei meillä vielä oo mitään varmaa, pitäisi vähän soitella (sukulaisille) ja kysellä, kyllä me ehkä vähän aateltiin olla aattona paikassa xxx". Sovi siinä nyt sitten yhtään mitään tuollaisen kanssa. Meillä odottaa puoli sukua varmistuksia meiltä ja meidän varmistukset riippuvat tällä hetkellä siitä mitä tämä lapanen saa lopulta päätettyä. Onhan toki jouluun vielä vähän päälle kaksi viikkoa, että tooooooooosi hyvin on aikaa vielä ootella ja miettiä ja pähkäillä ja miettiä ja pähkäillä ja sitten ehkä tehdä päätös, jonka voi tarvittaessa vielä pyörtää jos ei sittenkään taho. VITTU.

Ymmärrän hyvin ap:n ärtymisen. Ei ole kyse siitä että haluaisi että asiat järjestetään juuri sillä tavalla kuin minä sanon, vaan siitä että se parisuhteen toinen osapuoli ja se toinen perheen arjesta vastaava reagoisi ympärillä tapahtuviin asioihin. Jos kumppani sanoo, että olisi tosi kiva mennä yhdessä syömään ja katsomaan leffa, niin kyllähän se pidemmän päälle vähän nihkeältä tuntuu jos se toinen kyllä tulee mukaan, mutta vain jos se asian puheeksi ottanut hoitaa kaiken ja ilmoittaa milloin pitää olla ovella laittamassa takkia niskaan. Parisuhteessa pitäisi osata ottaa toisen toiveita huomioon ja välillä astua vaikka sen oman mukavuus- tai saamattomuusalueen ulkopuolelle.

Se joka haluaa lähteä jonnekkin hoitaa myös KAIKKI järjestelyt.

Joulu on RAUHAN aikaa. Silloin ei IKINÄ pitäisi olla kiire minnekkään eikä pakkoa tehdä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3479 kirjoitti:

Itse voisin luetella omasta ukostani varmaan 20 ärsyttävää piirrettä ja hänkin saman verran minusta. Mutta me hyväksytään toistemme pienet arkiset virheet eikä juuri ikinä riidelläkään - koska AIDOSTI merkitykselliset asiat (uskollisuus, rehellisyys, kunnioitus, läheisyys, seksielämä, samanlainen huumorintaju, keskustelutaito jne) parisuhteessamme on kunnossa. Ois ihan turhaa mun valittaa ukolle siitä kuinka se ei koskaan ite osta karkkia mutta syö mun suklaavarastot tyhjiks, tai sen narista meikäläiselle kuinka tungen roskikset ääriään myöten täyteen enkä koskaan vie niitä. Mitä se auttais? Tuloksena ärsyyntynyt ja loukkaantunut ilmapiiri ja ne samat tavat palaa viikon sisällä. Hyväksy miehesi pikkuviat, niin sekin hyväksyy sun (siis toivon tosiaan että tajuat sussakin olevan piirteitä jotka taatusti ärsyttää sun miestä).

Eikö Apn tapauksessa ole juuri kunnioituksen puutetta? Mies ei voi edes kertaa hoitaa Apn toivomaa asiaa ja päävastuu yhteisistä asioista on kuitenkin Aplla.

Koska AP ei määritä mikä on oikein ja mikä väärin. AP EI voi määrätä miestään missään asiassa.

Jos AP haluaa jotain niin hän itse sen asian hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Leffalipun varaus netistä on max joku 15 minuutin homma. Se kai se suhdetta syö, jos ei kumppani ole valmis panostamaan 15 minuuttia aikaansa johonkin kumppanin ilahduttamiseen. Kunpa miehet tajuaisivat miten pienestä on naisen miellyttäminen kiinni. Muutamien minuuttien pieniä juttuja.

Jos nainen on miehelle itsestäänselvyys, voi tulla yllätyksenä todellakin kun tuo nainen sen tajuaa ja huomaa olevansa suunnilleen yhtä arvokas miehelle kuin joku sohva.

Paitsi että tää sohva saattaa ottaa jalat alleen, ja yhtäkkiä on mies tyhjän päällä ja ihmettelee tietysti kovasti mikä nyt tuli, eihän sen sohvan tarvitse mitään tehdä kuin olla vaan ja kantaa ja kantaa ja kantaa...

Jos nainen haluaa leffaan niin nainen hoitaa liput sinne. Mies ei ole naisen palvelija.

Vierailija kirjoitti:

-Ollaan jo autossa matkalla vaikkapa hänen siskonsa häihin: Onko meillä muuten joku lahja?

-> "Jos sinä et ostanut niin ei ole. Ehkä seuraavalla kerralla muistat"

-Katsotko, mitä minun tilillä on rahaa? (Se onkin niin vaikea asentaa pankin sovellus omaan puhelimeen ja katsoa itse!)

-> "Katso itse"

-Auto pitäis katsastaa, auto pitäis katsastaa...viimeinen päivä hoitaa asia, paniikki!

-> Pari kertaa kun kultamussu ajaa katsastamattomalla autolla ratsiaan niin oppii varmasti. 

Mies näkee sinut äitinään tasan niin kauan kun suostut olemaan hänen äitinsä. Maailma on pullollaan yksin asuvia miehiä, jotka eivät kuole nälkään vaikka heillä ei ole naista huolehtimassa. 

Ketä kiinnostaa joku hemmetin kusipää sisko? Minä miehenä olisin vaan sanonut että ketä kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Jopa mun 4-vuotiaalla on enemmän päätöksentekokykyä ja mielipiteitä kuin näillä samaattomilla ameebaihmisillä. Vaihtoehtojahan tuossa on kolme: Ero, passaamisen lopettaminen täysin tai tilanteen hyväksyminen ja passaamisen jatkaminen.

Itse aloittaisin vaihtoehdosta kaksi ja yksinkertaisesti lopettaisin miehen puolesta tekemisen. Miten nämä ameebat selviävät, jos pitäisi asua yksin? Tulee jollain tapaa mieleen siskoni, vaikka hän onkin melko aikaansaava ja toimelias. Hän kuitenkin kärsii allergioista eikä kuulemma pystyisi asumaan yksin (eli ilman miestään), koska millä hän sitten pääsisi sairaalaan pahan reaktion tullessa. Niin, millähän...

Jotenkin tosi rasittavia sellaiset ihmiset, joille tavalliset asiat ovat vaikeita eivätkä he mukamas saa niitä tehtyä. Miten on niin hankalaa käyttää omia aivoja ja olla edes hitusen omatoiminen?

Milläköhän allergisen reaktion saanut pääsee sairaalaan jos asuu yksin? Soittaa et minnekkään voi kun ei saa edes henkeä ja menee nopeasti shokkiin ja jopa tajuttomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Nämä tuntuu varmasti turhalta valittamiselta, mutta on välillä aika rakasta elää ihmisen kanssa, joka ei osaa tehdä mitään aloitteita, eikä päätöksiä. Osaa kyllä imuroida, mutta niin paskaista ei ole vielä kertaan ollut, että tekisi sen oma-aloitteisesti (siivousten välillä voi mennä viikkoja, eikä haittaa). Huomenna pyhäpäivä, arvaa onko ennakoinut ja käynyt kaupassa? Ei koskaan. Kaikki matkat on aina mun organisoimia. Ei hoida veroilmoitusta (valitettavasti ei hänen äitinsäkään). Ei hoida autoon liittyviä asiota ennenkuin talvikeli on yllättänyt ja merkkivalot palaa punaisella. Ei ehdi, jaksa tai muista perehtyä taloyhtiön asioihin, eikä lainaan tai vakuutuksiin.

Onhan minulla todella paljon mahdollisuuksia päättää asioista, mutta niistä kannan myös yksin vastuun.

Mun mies on niin samanlainen, kuin AP:lla.

Suurimman osan ihmisistä ei koskaan tarvitse tehdä mitäään muutoksia veroihinsa.

Jos on tavallinen duunari joka ei saa edes kilometrikorvausta eikä ole käyttänyt kotitalousvähennystä jne, niin ei ole mitään muutettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat kommentoineet, ettei edes kannata yrittää miellyttää naistaan leffan ja ravintolan valinnalla, kun kuitenkin menee pieleen. No, jos mieheni ilmoittaisi, että viikonloppuna vietetään yhdessä mukavaa aikaa, mennään leffaan ja sitten syömään ja hän sitten olisi valinnut leffaksi jonkun scifi-limaörvelön ja ravintolaksi sushi-paikan, niin totta h*lvetissä valittaisin! Jos mies ei ole 15 vuoden aikana saanut päähänsä tallennettua sitä tietoa, että en voi sietää mitään yliluonnollisia kummajaisleffoja ja että vihaan sushia, niin eihän se mies tiedä silloin minusta mitään! Varsinkin kun nämä asiat tulevat esiin varsin usein, joten miehen todella pitäisi olla nämä asiat tiedossa. Eli vaihtoehdot ovat, ettei mies ole a)vuosien varrella kuunnellut pätkääkään mitä vaimo puhuu tai b)ajatellut pätkääkään vaimon mieltymyksiä iltaa suunnitellessa. En minäkään veisi miestä kamarimusiikkikonserttiin ja sitten ituravintolaan!

Eli kaikki pitää mennä sinun mukaasi. Leffa pitää olla juuri sellainen kuin sinä haluat. Jos ei scifi/fantasia elokuva miellytä niin mitä hemmetin järkeä edes mennä elokuviin. Mennä katsomaan jotain elokuvaa joka kertoo todellisuudesta. Todella mielenkiintoista sillä eihän sitä saa normaalissa elämässä ikinä kokea.

Sivistyneelle ihmiselle kelpaa melkein mikä ruoka tahansa ja hän on valmis kokeilemeen uusia ruokiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3479 kirjoitti:

Itse voisin luetella omasta ukostani varmaan 20 ärsyttävää piirrettä ja hänkin saman verran minusta. Mutta me hyväksytään toistemme pienet arkiset virheet eikä juuri ikinä riidelläkään - koska AIDOSTI merkitykselliset asiat (uskollisuus, rehellisyys, kunnioitus, läheisyys, seksielämä, samanlainen huumorintaju, keskustelutaito jne) parisuhteessamme on kunnossa. Ois ihan turhaa mun valittaa ukolle siitä kuinka se ei koskaan ite osta karkkia mutta syö mun suklaavarastot tyhjiks, tai sen narista meikäläiselle kuinka tungen roskikset ääriään myöten täyteen enkä koskaan vie niitä. Mitä se auttais? Tuloksena ärsyyntynyt ja loukkaantunut ilmapiiri ja ne samat tavat palaa viikon sisällä. Hyväksy miehesi pikkuviat, niin sekin hyväksyy sun (siis toivon tosiaan että tajuat sussakin olevan piirteitä jotka taatusti ärsyttää sun miestä).

Eikö Apn tapauksessa ole juuri kunnioituksen puutetta? Mies ei voi edes kertaa hoitaa Apn toivomaa asiaa ja päävastuu yhteisistä asioista on kuitenkin Aplla.

Myös mieheni haluaa elokuviin. Mieheni haluaa myös ulkomaille. Ja ravintolaan syömään. Näin hän on itse sanonut ja joskus toteaa, että "miksi emme koskaan käy missään".

Niin - varmaan siksi, koska lopetin tekemästä noita kaikkia käytännön asioita puolestasi ukkoseni. Ole hyvä, ja varaa itse ravintolapöytä niin mennään. 

AP

Koska AP ei määritä mikä on oikein ja mikä väärin. AP EI voi määrätä miestään missään asiassa.

Jos AP haluaa jotain niin hän itse sen asian hoitaa.

Ihan naurettavaa touhua. Meillä myös sama juttu. Minä hoidan aina kaiken käytännönjärjestelyn, mutta jos en toimisi nöin,emme ikinä menisi mihinkään. Mutta ei se minulta ole pois. Mies hoitaa sit monia muita asioita perheemme ja parisuhteemme hyvöksi. Hän mm. Tekee lähes aina ruuan ja siivoaakin useammin kuin minä. Houtaa lasten harrastuksiin kuljettamista ym. Minulta vain luontuu helpommin ja nopeammin kaikki tuollaiset käytännön jutut,eikä setodellakaan ole ongelma. En näe miksi haluat muuttaa miehesi samanlaiseksi kuin itse olet. Parisuhteessamolemmilla tuleekin olla vahvuuksia ja pariskuntien tulee täydentää toisiaan.

T. Organisaattori, naimisissa ihanan "saamattoman" miehen kanssa jo yli 20v

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavaa touhua. Meillä myös sama juttu. Minä hoidan aina kaiken käytännönjärjestelyn, mutta jos en toimisi nöin,emme ikinä menisi mihinkään. Mutta ei se minulta ole pois. Mies hoitaa sit monia muita asioita perheemme ja parisuhteemme hyvöksi. Hän mm. Tekee lähes aina ruuan ja siivoaakin useammin kuin minä. Houtaa lasten harrastuksiin kuljettamista ym. Minulta vain luontuu helpommin ja nopeammin kaikki tuollaiset käytännön jutut,eikä setodellakaan ole ongelma. En näe miksi haluat muuttaa miehesi samanlaiseksi kuin itse olet. Parisuhteessamolemmilla tuleekin olla vahvuuksia ja pariskuntien tulee täydentää toisiaan.

T. Organisaattori, naimisissa ihanan "saamattoman" miehen kanssa jo yli 20v

Niin  - miehesi kuitenkin hoitaa lasten kuljettamisen harrastuksiin, tekee ruokaa ja siivoaa useammin. Minun mieheni ei näitä asioita tee, koska on niin saamaton, ettei todella saa niitä tehtyä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavaa touhua. Meillä myös sama juttu. Minä hoidan aina kaiken käytännönjärjestelyn, mutta jos en toimisi nöin,emme ikinä menisi mihinkään. Mutta ei se minulta ole pois. Mies hoitaa sit monia muita asioita perheemme ja parisuhteemme hyvöksi. Hän mm. Tekee lähes aina ruuan ja siivoaakin useammin kuin minä. Houtaa lasten harrastuksiin kuljettamista ym. Minulta vain luontuu helpommin ja nopeammin kaikki tuollaiset käytännön jutut,eikä setodellakaan ole ongelma. En näe miksi haluat muuttaa miehesi samanlaiseksi kuin itse olet. Parisuhteessamolemmilla tuleekin olla vahvuuksia ja pariskuntien tulee täydentää toisiaan.

T. Organisaattori, naimisissa ihanan "saamattoman" miehen kanssa jo yli 20v

Niin  - miehesi kuitenkin hoitaa lasten kuljettamisen harrastuksiin, tekee ruokaa ja siivoaa useammin. Minun mieheni ei näitä asioita tee, koska on niin saamaton, ettei todella saa niitä tehtyä.

AP

No aloitus viestisi koski vain näitä käytännön järjestelyjä, ei muuta, enkä jaksanut koko viestiketjua lukea. Ehkäpä sitten vaan lähdet kävelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee testi.

Älä kertaakaan vuoden 2017 aikana varaa tai järjestä teille mitään: ei elokuvia, konsertteja, pöytävarauksia, matkoja, ei mitään.

Seuraa, miten mies reagoi ja muuttaako käytöstään. Sen jälkeen tee päätös loppuelämästäsi.

Itse asiassa mulla on testi menossa nyt. Sovimme, että joululomalla menemme johonkin ravintolaan syömään. Ennen sitä puhuimme varmaan pari tuntia siitä, kuinka toivoisin, että mieheni välillä hoitaisi käytännön järjestelyt.

Saas nähdä, kysynkö viimeisenä joululomapäivänä, että minnekäs hän olikaan sen ravintolan varannut. Toivottavasti näin ei käy, vaan mieheni yllättää minut iloisesti.

AP

Välillä on hyvä miettiä, haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen.

Miehet ei reagoi tuollaisiin testeihin hyvin. Kannattaa sanoa miehelle suoraan minne haluaa mennä ja miten. Testit voi jättää tyttöporukalle.

Tämä on toinen asia, joka ottaa päähän. Kuinka pitkälle sitä miestä pitää ohjeistaa? Eikö jumalauta riitä, että sanon, että haluan vähän hienompaan ravintolaan syömään ja mieheni saa sitten valita mielestään parhaimman. Miksei mies voi sen vertaa aivojaan käyttää, että miettii, mistä me molemmat pitäisimme ja hoitaisi asian. Niinhän minunkin pitää tehdä, kun olen ulkomaanmatkoja varannut ja hotelleja vertaillut.

Vai pitääkö tässä tehdä se ajatustyökin miehen puolesta, jotta hän varmasti jaksaa ja selviytyy yhdestä puhelusta, eli ravintolapöydän varaamisesta?

AP

Pakko kysyä miten teillä työnjako muuten pelaa? Kuka tekee kotityöt kuka maksaa lomamatkat jne? Ja toimiiko seksi?

Työnjako menee ihan ok. Kotityöt suht tasan ja aina molemmat maksaa omat osuutensa esim. lomamatkoista. Seksi toimii myös, kun sitä on. Se on toinen asia, jossa miehen saamattomuus ja laiska luonne näkyy - aina hän ei vain saa aikaiseksi aloitteen tekemistä jolloin päävastuu siitä, että seksiä on, tuntuu olevan minulla (mieheni ei toki asiaa näe näin). Kun seksiä on, se on hyvää. 

AP

Miehillä on yleensä jatkuva aloite, joten sinustahan se on ainoastaan kiinni koska sopii sekstaus. Näkisin suhteenne suurimpana ongelmana, että et arvosta miestäsi pätkääkään. Puhut laiskasta ja saamattomasta ja kiroat hänen tekemisiään. Kuitenkin sinua kuuluisi mielestäsi kohdella prinsessana ja lasket pikkumaisesti aloitteita ja tekemisiä ja räyhäät päälle. Kannattaa miettiä haluaisitko tulla kohdelluksi siten kuin kohtelet miestäsi.

Tais kalikka kalahtaa. Ap hoitaa kaikki käytännön järjestelyt pariskunnan yhteisissä tekemisissä, eikös tän ketjun pointti ole se että ap todellakin haluaisi että mieskin voisi joskus jotain hoitaa yhteisiin tekemisiin liittyen. Eli mies saisi kyllä kohdella ap:ta kuten ap kohtelee miestään. 

Ap haluaa miehen hoitavan ap:n haluamia asioita juuri niinkuin ap ne haluaa tehtäväksi tai muuten ap katsoo oikeudekseen kiukutella kotona ja pilata illan. Siitä olen samaa mieltä, että aplle tekisi terää maistaa omaa lääkettään.

Naurettavaa että täällä naiset katsoo oikeudekseen määrittää mikä on oikein ja mikä ei. Sitten jos mies ei täytä näitä vaatimuksia niin se on paska ihminen.