Miehen saamattomuus - olenko kohtuuton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on vaan se ongelma, että kun se ravintola/hotelli/elokuva ei kuitenkaan kelpaa, niin koko effortti menee ihan hukkaan. Kun saman paskan eli kiukkuisen naisen saa tekemättä mitään, niin mieluummin on tekemättä mitään ja käyttää aikansa johonkin hyödylliseen tai kivaan.

Siis mistä ihmeestä sä päättelet että ei kelpaisi? Ja eikö miehen pitäisi jo naisensa sen verran hyvin tuntea, että tietäisi suunnilleen mistä tykkää ja mistä ei. Että mua ärsyttää sunlaiset negatiiviset inisijät. Voivotellaan epäonnistumista ja pettymystä ennen kuin mitään edes tehdään. 

Vaarallisilla vvesillä ollaan, jos miehen pitäisi vielä telepaattisesti arvata, minkä elokuvan nainen haluaa nähdä, jos ei heillä ole ihan identtinen maku.

Tiedän millaista musiikkia mieheni tykkää kuunnella, mutta en uskaltaisi hänelle kysymättä ostaa konserttilippuja lahjaksi, ellei ole nimenomaan sitä konserttia puheissa hehkuttanut, kun kuuntelen itse erilaista.

Unohtui se että naiselle on tärkeää että mies osoittaa omaa tahtoa vaatimalla sellaisen elokuvan jota itse haluaa toisin kuin nainen.Tässäpä riittää analysoimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän.

Noin se oli meilläkin.

Sitten päätin muuttaa omaa kantaani. Kun minä hoidan kaikki:ideoinnin, lippujen varaukset jne, saan päättää mihin mennään ja milloin.

Eli rupesit äidiksi aikuiselle miehelle. Voi vittu. Juuri tuollaiset kasvattaa noita mammanpoikia.

Mies hoitaa ja suunnittelee niin on ihanaa romanttista ja huomioivaa. Nainen hoitaa niin mies on perässävedettävä mammanpoika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on vaan se ongelma, että kun se ravintola/hotelli/elokuva ei kuitenkaan kelpaa, niin koko effortti menee ihan hukkaan. Kun saman paskan eli kiukkuisen naisen saa tekemättä mitään, niin mieluummin on tekemättä mitään ja käyttää aikansa johonkin hyödylliseen tai kivaan.

Siis mistä ihmeestä sä päättelet että ei kelpaisi? Ja eikö miehen pitäisi jo naisensa sen verran hyvin tuntea, että tietäisi suunnilleen mistä tykkää ja mistä ei. Että mua ärsyttää sunlaiset negatiiviset inisijät. Voivotellaan epäonnistumista ja pettymystä ennen kuin mitään edes tehdään. 

Vaarallisilla vvesillä ollaan, jos miehen pitäisi vielä telepaattisesti arvata, minkä elokuvan nainen haluaa nähdä, jos ei heillä ole ihan identtinen maku.

Tiedän millaista musiikkia mieheni tykkää kuunnella, mutta en uskaltaisi hänelle kysymättä ostaa konserttilippuja lahjaksi, ellei ole nimenomaan sitä konserttia puheissa hehkuttanut, kun kuuntelen itse erilaista.

Unohtui se että naiselle on tärkeää että mies osoittaa omaa tahtoa vaatimalla sellaisen elokuvan jota itse haluaa toisin kuin nainen.Tässäpä riittää analysoimista.

Miksi pitää takertua tällaisiin sivuseikkoihin kun ap:n toiveena on kaikessa yksinkertaisuudessaan jakaa molempia koskevien asioiden organisoinnin jakamista. Ei niin että nainen on kuin jokin kodin sihteeri.

Elokuvalla, ravintolalla tai muilla yksityiskohdilla ei ole merkitystä, vaan sillä että mies _edes joskus_ näkisi vaivaa yhteisten asioiden eteen. Se on myös sitä parisuhteen hoitamista, joka on molempien vastuulla.

Osalla täällä kyse on arjen sujuvuudesta jonka vuoksi mies ei eväänsä liikauta, osalla taas arvostuksen osoituksesta kaiken tekevää naista kohtaan, miksei romantiikastakin.

Tätä ketjua lukiessa olen tullut siihen lopputulokseen, että osa ihmisistä ei yksinkertaisesti tajua tällaisten asioiden päälle.

Teot ovat rakkautta. Osoitus välittämisestä, ja siitä että se oma rakas on ajatuksissa, ja häntä halutaan ilahduttaa.

On olemassa tottakai kohtuuttomuuksiin meneviä ihmisiä, mutta ei tässä mittakaavassa.

Jos vaimo järjestää itselleen ravintolaillallisen, ja leffaillan, niin miten se MIEHEN rakkaus siinä teossa näkyy? Jos halutaan yleistää, niin kyllä, naiset ovat toimeliaampia, järjestäväisempiä, ja näyttävät rakkautta ympärilleen sanoin ja teoin. Jos mies HALUAA että hänen naisensa kokee itsensä kauniiksi, haluttavaksi, hyväksi seuraksi, rakkaaksi jne, niin miehen tulee käyttää niitä keinoja joita NAINEN ymmärtää. Puhe ja teot.  Ihmettelen sitä että jos rakastaa, MIKSI ei halua että toinen sen tietää ja näkee? Miksi pitää väkisin osoittaa sitä rakkautta sohvalla maaten ja laiskotellen, kun huomaa ettei se mene perille? 

Minä tuon miehelleni aamulla kahvin sänkyyn, kun nousen ennen häntä. Teen myös ruuan jos olen ennen häntä kotona. Sama menee toisin päin. Mikä tässä nyt on niin  vaikeaa? Jos naisenne ei arvosta rakkaudenosoituksianne, ei huomaa niitä, ja on muutenkin ikävä henkilö joka sitä tai tätä, niin miksi ette lähde suhteesta? Miksi se käännetään aloittajan viaksi? Eihän aloittaja tässä ole laiskuri ja kaikesta valittaja jolle mikään ei kelpaa. Aloittaja vain kaipaisi sitä että mies osoittaisi että hän on rakas.  Se että joku kääntää aloittajan toiveen siitä että mies joskus huomioisi häntä siihen, että aloittajalle ei kelpaa huomio, on joko aloittajan mies, jolla on sisäpiiritietoa, tai sitten vässykkämies itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on luonteeltaan saamaton. Asioiden aloittaminen on todella vaikeaa. Sitten kun hän vihdoin saa jonkun asian aloitettua, hän kyllä hoitaa sen hyvin, mutta se aloittaminen...

Miestä pitäisi koko ajan muistuttaa asioista ja se alkaa raivostuttamaan. Olenkin lopettanut muistuttelun jo seurustelun alkuaikoina (nyt yhdessä 5 vuotta).

Nyt tuli riitaa elokuviin menemisestä. Aina kun menemme elokuviin/ulkomaille/syömään ulos tai teemme mitä tahansa ns. arjesta poikkeavaa, olen minä ollut se, joka hoitaa käytännön järjestelyt. Olen sanonut miehelleni monta kertaa, että hän saa luvan viedä minut joskus elokuviin ja ulos syömään - ei kaikki voi olla vain minun harteillani.

No, mieheni ratkaisu tähän on, että hän ehdottaa elokuvaa ja näkee, että asia on siinä. Kun pitäisi TEHDÄ jotain, eli katsoa monenko näytökseen mennään saatika varata ne liput, niin ei tietenkään saa mitään aikaiseksi. Mieheni ei näe tässä mitään vikaa. Riitelimme asiasta aamulla ja mieheni sanoi "no jos se on kerran siitä kiinni, että minä varaan ne liput niin voin minä ne varata".

No voi helvetti, siitähän se nimenomaan on kiinni! Siitä, että hän todella TEKEE jotain asian eteen eikä vain puhu ja oleta, että minä teen kaiken. En koe, että minua mitenkään "viedään ulos" jos itse hoidan kaikki käytännön asiat. Mieheni taas ei näe tätä puolta asiasta.

Olenko asiassa kohtuuton? Pitäisikö vain elää niin, että hoidan itse kaikki käytännön asiat (olen itse aikaansaavaa tyyppiä eli olemme tässä mieheni kanssa vastakohdat) vai pitäisikö tässä olla jotain tasapuolisuutta?

En ole lähtenyt passaamaan miestäni. Välillä tilanne on jopa mennyt siihen, että emme lähde minnekään, koska en ole hoitanut esim. leffalippuja, niin kuin mieheni olettaa/ei ole saamattomuuttaan saanut aikaiseksi hankkia.

Osittain mieheni on kasvatettu saamattomaksi - näin ainakin väitän. Hän on ainoa lapsi ja hänen äitinsä yhä passaa poikansa aivan pilalle. Mies on 30v ja anoppi hoitaa suurin piirtein mieheni veroilmoituksen täytön ja hoidon. Siis voi helvetti. Minut taas on kasvatettu aivan eri tavalla enkä todellakaan tässä iässä jättäisi em. asia vanhempieni hoidettavaksi. Tekisi mieli sanoa, että älkää äidit passatko niitä poikianne pilalle, mutta ehkä tämä ei ole universaali ongelma... Joskin olisi tehnyt mieli laittaa otsikoksi jo repäisevä Miehen saamattomuus - älkää äidit passatko poikianne.

Kiitos mahdollisuudesta purkaa. :)

Mitä helkutin käytännönjärjestelyjä? Koskaan ei ole tarvinnut muuta kuin kävellä sisään ravintolaan tai mennä leffateatteriin.

Jos sinä sinne syömään haluat niin silloin SINÄ sen asian hoidat.

Itse vaikutat henkisesti tasapainottomalta ihmiseltä. Ei kukaan täysijärkinen kirjoita tuollaista paasausta ja hauku kumppaniaan.

Ai koskaan ei ole tarvinnut kuin mennä sisään ravintolaan ja teatteriin? Ennen sitä olet kuitenkin varmaan miettinyt, että mihin ravintolaan, monelta ja milloin? Tai mikä leffa, monelta, mennäänkö julkisilla vai autolla, varataanko liput vai ostetaanko paikan päältä yms.

Taidat olla itse juuri sellainen mies, joka ei paljoa ajattele.

AP

Meilläkin mies haluaa tehdä asiat spontaanisti eli käytännössä minä suunnittelen ja varaan kaiken ja hän sitten spontaanisti hiihtää perässä. Vietämme paljon enemmän aikaa minun kavereideni kanssa, koska kutsun heitä kylään ja sovitaan yhteistä tekemistä. Aina kavereihinsa törmätessään mies päivittelee,että pitäisi järjestää jotain ja tulisitte joskus käymään. Käytännössä ei tapahdu juuri koskaan, koska minä en ota siitä organisointivastuuta.

Monet ovat kommentoineet, ettei edes kannata yrittää miellyttää naistaan leffan ja ravintolan valinnalla, kun kuitenkin menee pieleen. No, jos mieheni ilmoittaisi, että viikonloppuna vietetään yhdessä mukavaa aikaa, mennään leffaan ja sitten syömään ja hän sitten olisi valinnut leffaksi jonkun scifi-limaörvelön ja ravintolaksi sushi-paikan, niin totta h*lvetissä valittaisin! Jos mies ei ole 15 vuoden aikana saanut päähänsä tallennettua sitä tietoa, että en voi sietää mitään yliluonnollisia kummajaisleffoja ja että vihaan sushia, niin eihän se mies tiedä silloin minusta mitään! Varsinkin kun nämä asiat tulevat esiin varsin usein, joten miehen todella pitäisi olla nämä asiat tiedossa. Eli vaihtoehdot ovat, ettei mies ole a)vuosien varrella kuunnellut pätkääkään mitä vaimo puhuu tai b)ajatellut pätkääkään vaimon mieltymyksiä iltaa suunnitellessa. En minäkään veisi miestä kamarimusiikkikonserttiin ja sitten ituravintolaan!

SAAKO Ap:n mies aikaiseksi seksialoitteiden teon?!

MIKSI pariudutte tuollaisten ameebojen kanssa? Ei voi nyt taas olla niin, että "no se oli alussa tosi aktiivinen" ja sitten yhtäkkiä vaan kuoli pystyyn.

Valitkaa pikkasen tarkemmin älkääkö ruvetko talosille ensimmäisen potentiaalisen kanssa.

Ei tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. AP ei muutu, mies ei muutu, joten tilanteen on muututtava.

Vituttaa joka päivä lukea surkeista naisista, joiden miehet ei anna opiskella, eivät osallistu ruokakuluihin, eivät osaa lautasta kaappiin laittaa tai saatana mitään. Ja naiset vaan vänkyttää netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun valitukset on suoraan kuin exäni suusta.

Hoidin taloudessa ruuanlaiton, imuroinnit ja pyöritin talouden rattaita sekä hoidin meidän suhdetta muutenkin.

Mutta ongelmat alkoivat, kun ulkoistin päätöksenteon kokonaan.

(Omasta mielestäni turhanpäiväisien asioiden suhteen)

Kuten vaikka täälläkin mainostetut illallis/lomakohteen valintaasiat, sisustusjutut yms.

Ja siitä sitten alkoikin "et ikinä tee mitään, et ikinä sitä ja tätä"- tyylinen jatkuva valitus.

Eikä selitykseksi tietenkään kelvannut ettei minua kiinnosta yksityiskohdat, pääasia että mennään ja tehdään asioita yhdessä.

Ja kuinka ollakaan...

Pikkuhiljaa tuo valitus laajeni kaikkeen tekemiseeni sekä muuttui uhriutumiseksi exäni puolesta.

"Minä teen kaikki päätökset, sä vaan käyt töissä ja teet ruuat etkä koskaan vie mua minnekään".

Jaksoin tuota täysin turhanpäiväistä kitinää, sen puolisen vuotta kunnes lähdin kävelemään ja tätä nykyä olen kuudennetta vuotta naimisissa naisen kanssa ketä ei keksi ongelmia tyhjästä.

Ymmärrän tilanteen, jos tosiaan olet yksin hoitanut kaikki nuo mainitsemasi asiat. Silloin kyse ei ole saamattomuudesta luonteenpiirteenä - kuten miehelläni on. Mieheni ei saisi tehtyä mainitsemiasi asioita ilman, että muistutan asiasta. Hän ei vain saa aikaiseksi aloittaa. 

Ja se on aivan eri asia kuin tuo sinun vertauksesi.

AP

Ei se tilanne kyllä loppujen lopuksi hirveästi eronnut.

Se että siivosin kunnolla kerran/pari viikossa ja tein päivittäin ne ruuat.

Ei tarkoita yhtikäs mitään, koska annoin/pistin exäni päättämään mitä syödään ja koska siihen imuriin tartutaan.

(Oli ihan yksi lysti mitä syödään ja koska siivotaan)

Ruoka kuin ruoka (kaikki kelpaa), eikä se kämppä ikinä ollut mielestäni likainen.

(Eikä se ikinä sitä ollutkaan)

Jolloin on minusta ihan luonnollista että se kenelle nuo asiat ovat tärkeämpiä tekee päätökset ja minä sitten vain toimin.

->alkaa valitus "saamattomuudesta" ja oma-alotteisuuden puutteesta.

Onko sulla korvien välissä myös tuulitunneli?

Vierailija kirjoitti:

MIKSI pariudutte tuollaisten ameebojen kanssa? Ei voi nyt taas olla niin, että "no se oli alussa tosi aktiivinen" ja sitten yhtäkkiä vaan kuoli pystyyn.

Valitkaa pikkasen tarkemmin älkääkö ruvetko talosille ensimmäisen potentiaalisen kanssa.

Ei tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. AP ei muutu, mies ei muutu, joten tilanteen on muututtava.

Vituttaa joka päivä lukea surkeista naisista, joiden miehet ei anna opiskella, eivät osallistu ruokakuluihin, eivät osaa lautasta kaappiin laittaa tai saatana mitään. Ja naiset vaan vänkyttää netissä.

Vaakakupin toisella laidalla voi olla vaikkapa yhteinen arvomaailma, samanlaiset kiinnostuksen kohteet, luottamus, molemminpuolinen seksuaalinen vetovoima, yhteensopiva huumori... Mitä näitä nyt on miksi ihmiset toisistaan pitävät.

Eiköhän tämänkin ketjun tarkoituksena ole lähinnä vaihtaa ajatuksia, ei varsinaisesti etsiä ratkaisuja.

Ap, tässä sinulle ilmainen neuvo, mikä on satojen tuhansien arvoinen. Älä koskaan mene naimisiin tämän miehen kanssa, saati tee hänelle lapsia. Kannattaa nyt jo alkaa katselemaan lähtöä, varsinkin jos haaveilet perheestä. Yleensä ihmiset toimivat kuten he toimivat. En usko että miehestäsi yhtäkkiä sukeutuisi aktiivinen ja omatoiminen. Tavallaan tuhlaat molempien aikaa kun odotat häneltä jotakin, mihin hän ei pysty. 

Luettuani koko ketjun, ymmärrän ap ajatuksesi siinä, että nimenomaan miehen äiti on se, joka passasi poikaansa ja vaikutti asiaan.  Mutta vastuu tilanteesta ei ole pelkästään äitinsä.

Yleistäen näissä ketjuissa liian nopeasti kaikki sysätään miehen äidin vastuulle. Ei miehen isän, joka poissaolollaan tai passiivisuudellaan mahdollisti tilanteen. Makasi itsekin sohvalla, ei opettanut lapselleen kotitöitä. Aikuisen ihmisen myös kuuluu ottaa vastuu sitten itse ja opetella, eikä syytellä vanhempiaan. Eli te, jotka automaattisesti näiden miesten äitejä vastuutatte, teette itse ihan samaa: ulkoistatte vastuun miehestä itsestään pois.

Olivat vanhempamme mitä hyvänsä, on aikuisten lasten vastuulla laittaa stoppi. Ap:n miehellä on vastuu parisuhteestaan, ja vastuu sanoa äidilleen. Koko homma ei ole missään nimessä pelkästään anopin syytä. Suhde on häiriintynyt ja molemmat osapuolet ovat vastuussa siitä.

Normaalisti aikaansaapa ihminen sanoo vanhemmilleen vastaan ja ottaa vastuun elämästään. Vai antaisitko sinä isäsi hoitaa asiasi ja täyttää veroilmoituksesi. Kuuntelisit tyytyväisenä vieressä miehesi syyttäessä isääsi siitä, millainen sinusta tuli?

Käyttäjä418 kirjoitti:

Viestiketjun aloittaja: Sama ongelma meillä.

Katselen tässä just vapaita vuokra-asuntoja jos muuttas eri kämppään. Mies ei saa rakennettua loppuun meidän uutta omakotitaloa. Olen vuoden asunut tässä keskeneräisessä ja masentaa kun listat puuttuu ja moni moni muukin paikka on kesken. En saa edes verhoja ikkunaan kun ikkunoista puuttuu listat ja sen mukaan laitetaan verhotangot ja sit vasta verhot. Meillä ei ole vuoteen ollut yhdessäkään ikkunassa verhoja.

Mies sanoo aina vaan "Joo, minä laitan", "No pitääpä laittaa sitten heti ku kerkiää", mutta sitä kaunista päivää ei ole tullut. Kaikki jää vaan aikomiseksi, töissä se kyllä käy.

Siis minä en olis alunperin ees halunnu alkaa rakentamaan, mutta kun mies kiristi minua avioerolla jos en ota sen kanssa pankkilainaa ja ala rakentamaan. Minä sitten lasten takia jäin suhteeseen ja otin lainan. Sitten kun oltiin rakentamassa sanoin, että minun ehto on se, että talon pitää olla 100% valmis kun muutetaan. Sit jouduin muuttamaan tähän vuosi sitten kun rahat loppui eikä ollut varaa maksaa vuokraa ja pankkilainaa =(

Nyt sitten olen asunut vuoden tosiaan keskeneräisessä, ei verhoja ikkunassa, osa tavaroistakin vielä muuttolaatikoissa, parista kaapista puuttuu ovet, rungot vaan paikallaan ... Kaikki keskeneräisen ja ankean näköistä. Masentavaa. Jos ja kun jostain löytyy kodikkaan näköinen huone tai paikka, se on kaikki minun ansiota ja työtä.

Mun miehellä on äiti, joka on passannu ja laittanut kaiken. Siis ei edes omia astioita tarvinnut kerätä pois pöydästä kun nousi syömästä, äiti keräsi likaiset astiat. Kiitosta ei tarvinut sanoa. Kahvia ei tarvinu keittää ikinä itse, eikä tehdä aamupalaa. Miehen äiti nousi aina vaikka kesken unien keittämään aamulla kahvia tai tekemään aamupuuroa jos mies oli lähdössä töihin ennen äitinsä heräämistä. Kävi vaan aamulla sanomassa äidille tai sopi illalla, että olen lähdössä aamulla töihin niin hän heräsi laittamaan. Pyykkiä ei tietenkään tarvinnut pestä koskaan. Tai vessoja. Tai lattioita. Tai omaa huonetta (No, vessoja, lattioita ja huonetta nyt ei koskaan pesty muutenkaan, joo se oli tosi paskanen talo). Miehen ei tarvinuut muuta tehdä kuin työt, joista sai rahapalkkaa. Kaiken siihen eteen teki sileäksi työnteolle oma äiti.

Miehen äidin asenne on vielä nykyäänkin, että minun pitäis vaan auttaa minun miestä. Minun pitäis vaan olla ihan samanlainen kuin miehen äiti itse, että tehdä kaikki valmiiksi, että toisen ei tarvi kun aamulla vaatteet pukea ja lähteä töihin. Ruokakin tulee valmiiksi nenän eteen. Ja kun tulee töistä niin lehti on haettu valmiiksi postilaatikosta, ettei tarvi kuin oikasta sohvalle ja lukea lehteä. Anopille on tosi tärkeä, että minun mies sais lukea sanomalehteä.

Olenkohan ollut ihan hullu, kun olen mennyt sellaisen mammanpojan kanssa naimisiin?

Minä vaan niin ajattelin silloin, että meidät on luotu toisillemme =( Olihan siinä niitä hyviä puolia tosi paljon. Rakastuin niin, että sukat pyöri jaloissa...

Nii minä sitten ajattelin, että muutan eri paikkaan kun nyt olisin saanut pikkuisen rahaa kasaan, että voisin maksaa vuokraa. Saiskohan se miehessä säpinää aikaan? Saisinpahan itse ainaki rauhan kun voi muuttaa valmiiseen...

Meni jo pieleen siinä että mies kiristi, ja toisen kerran siinä että suostuit.

Minun mies teki samoin, eikä hänestä sitten ikinä tullut omakotiasujaa. Se vaan oli hänen lapsuuden malli, ja hän luuli itsekin haluavansa siitä.Lopulta sanoin että muutan täältä kerrostaloon ja talo myydään. Jos haluaa muuttaa minun kanssa, niin se sopii kyllä. Talo ja kaikki se valtava määrä roinaa myytiin. Sen tuloksena mies olikin valtavan helpottunut, ja me rakastuttiin toisiimme uudelleen.

Hei ap!

Ymmärrän täysin tunteesi. Olisi kiva, jos molemmat osapuolet tasavertaisesti järjestäisivät parisuhteen asioita, siten tuntisi, että on tasa-arvoisessa parisuhteessa eikä esim. ikäänkuin toisen osapuolen vanhempi tai että toinen tekee parisuhteen eteen kaiken "työn" tai ainakin suurimman osan "työstä" ja toinen saa kaiken valmiina ilman että tarvitsee nähdä vaivaa, elää parisuhteessa ikäänkuin siivellä. Kaikki parisuhdeasiantuntijathan sanovat, että parisuhde vaatii työtä, mutta aivan liian usein jompikumpi osapuoli ei ajattele näin. Tällaiset ihmiset ajattelevat, että kaiken pitää tulla "luonnostaan", vaivaa ei tarvitse nähdä.

Miehesi käytöksen takana olevat syyt ovat moninaiset: osa kasvatuksen, osa luonteen ja hänen intressiensä vuoksi, osa persoonallisuuden ns. tempperamenttia.

Joku tässä ketjussa kehotti sinua jo nyt varautumaan siihen, ettet tuollaisen miehen kanssa ainakaan tee lapsia. Olen samaa mieltä. Tapa hoitaa asioita ei yleensä  muutu, kun pitäisi väsyneenä ottaa vastuu lapsesta, päinvastoin. Tod.näk. mies on lapsuudenkodissaan tottunut siihen, että väsyneenä ainakin hänen äitinsä hoitaa asioita pelkästä äidinrakkauden säälistä : "Voi raukkaa, kun sinä olet nyt niin väsynyt. Kyllä minä tämä hoidan." Oman lapsen hoidossa vaan tuollainen käytösmalli ei sovi ja sinusta saaman käsityksen mukaan (en syyllistä sinua mitenkään vaan tämä on tosiasia)  teille tulisikin hyvin pian pahoja ristiriitoja lapsen hoitovastuusta.

Syvän itsetutkinnan paikka sinulla, ap. Tsemppiä tulevaisuuteesi!

Hei kaikki nuoret naiset, joilla on saamaton ukko, niin muistakaa, että iän myötä se vain pahenee

T. yli 40 vuotta saamatonta passannut ja nyt alkaa mitta täyttymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee testi.

Älä kertaakaan vuoden 2017 aikana varaa tai järjestä teille mitään: ei elokuvia, konsertteja, pöytävarauksia, matkoja, ei mitään.

Seuraa, miten mies reagoi ja muuttaako käytöstään. Sen jälkeen tee päätös loppuelämästäsi.

Itse asiassa mulla on testi menossa nyt. Sovimme, että joululomalla menemme johonkin ravintolaan syömään. Ennen sitä puhuimme varmaan pari tuntia siitä, kuinka toivoisin, että mieheni välillä hoitaisi käytännön järjestelyt.

Saas nähdä, kysynkö viimeisenä joululomapäivänä, että minnekäs hän olikaan sen ravintolan varannut. Toivottavasti näin ei käy, vaan mieheni yllättää minut iloisesti.

AP

Välillä on hyvä miettiä, haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen.

Miehet ei reagoi tuollaisiin testeihin hyvin. Kannattaa sanoa miehelle suoraan minne haluaa mennä ja miten. Testit voi jättää tyttöporukalle.

Tämä on toinen asia, joka ottaa päähän. Kuinka pitkälle sitä miestä pitää ohjeistaa? Eikö jumalauta riitä, että sanon, että haluan vähän hienompaan ravintolaan syömään ja mieheni saa sitten valita mielestään parhaimman. Miksei mies voi sen vertaa aivojaan käyttää, että miettii, mistä me molemmat pitäisimme ja hoitaisi asian. Niinhän minunkin pitää tehdä, kun olen ulkomaanmatkoja varannut ja hotelleja vertaillut.

Vai pitääkö tässä tehdä se ajatustyökin miehen puolesta, jotta hän varmasti jaksaa ja selviytyy yhdestä puhelusta, eli ravintolapöydän varaamisesta?

AP

Pakko kysyä miten teillä työnjako muuten pelaa? Kuka tekee kotityöt kuka maksaa lomamatkat jne? Ja toimiiko seksi?

Työnjako menee ihan ok. Kotityöt suht tasan ja aina molemmat maksaa omat osuutensa esim. lomamatkoista. Seksi toimii myös, kun sitä on. Se on toinen asia, jossa miehen saamattomuus ja laiska luonne näkyy - aina hän ei vain saa aikaiseksi aloitteen tekemistä jolloin päävastuu siitä, että seksiä on, tuntuu olevan minulla (mieheni ei toki asiaa näe näin). Kun seksiä on, se on hyvää. 

AP

Miehillä on yleensä jatkuva aloite, joten sinustahan se on ainoastaan kiinni koska sopii sekstaus. Näkisin suhteenne suurimpana ongelmana, että et arvosta miestäsi pätkääkään. Puhut laiskasta ja saamattomasta ja kiroat hänen tekemisiään. Kuitenkin sinua kuuluisi mielestäsi kohdella prinsessana ja lasket pikkumaisesti aloitteita ja tekemisiä ja räyhäät päälle. Kannattaa miettiä haluaisitko tulla kohdelluksi siten kuin kohtelet miestäsi.

Tais kalikka kalahtaa. Ap hoitaa kaikki käytännön järjestelyt pariskunnan yhteisissä tekemisissä, eikös tän ketjun pointti ole se että ap todellakin haluaisi että mieskin voisi joskus jotain hoitaa yhteisiin tekemisiin liittyen. Eli mies saisi kyllä kohdella ap:ta kuten ap kohtelee miestään. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, tässä sinulle ilmainen neuvo, mikä on satojen tuhansien arvoinen. Älä koskaan mene naimisiin tämän miehen kanssa, saati tee hänelle lapsia. Kannattaa nyt jo alkaa katselemaan lähtöä, varsinkin jos haaveilet perheestä. Yleensä ihmiset toimivat kuten he toimivat. En usko että miehestäsi yhtäkkiä sukeutuisi aktiivinen ja omatoiminen. Tavallaan tuhlaat molempien aikaa kun odotat häneltä jotakin, mihin hän ei pysty. 

Tämä! Ei lapsia, työmäärä vaan triplaantuu.

Voi vitja! Tuo kuulostaa ihan tuota pilalle passaavaa äitiä myöten yhdeltä (naispuoliselta) kaveriltani. Meillä on tapana, että mä hoidan käytännön järjestelyt. Hän ilmoittaa esim. että olisipa kiva mennä katsomaan se ja se leffa. No mun tehtävä on sitten selvittää näytösten ajat, varata liput yms. Hän vain saapuu sitten paikalle oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Sama kans kun matkustetaan ulkomaille, mä hoidan käytännön järjestelyt, koska jos en hoitaisi, jäisi ne viime tippaan (jolloin esim. jotkut lippujen hinnat saattavat olla tuplat kalliimpia verrattuna siihen jos ne olis hoitanut ajoissa) tai, luultavampaa kyllä, ei hoituisi ollenkaan. Kyllä mä itsekin toki ehdotan asioita ja hoidan niihin liittyvät järjestelyt, mut mun mielestä on huvittavaa että silloinkin kun tää kaveri ehdottaa, hän itse ei ota mistään selvää vaan mä saan selvittää kaiken.

Jos hän vaikka viestissä kysyy että mennäänkö lauantaina kaupungille ja mä vastaan että kyllä se lauantai sopii, niin hän ei vastaa siihen mitään. Hän odottaa että mä valitsen paikan ja ajan ja ilmoitan päätökseni sitten hänelle ja hän saapuu paikalle. Kerran koitin antaa vähän ohjaksia hänen käteensä ja kun hän kysyi että mennäänkö lauantaina päivällä kaupungille, vastasin että mennään vain, ja jäin odottamaan hänen viestiä. No, lauantai tuli eikä hänestä vielä iltapäivään mennessä ollut kuulunut mitään jollon mä päädyin ehdottamaan hänelle paikkaa ja aikaa jonne hän sitten saapuikin. Ja ennen viimeisintä ulkomaanmatkaa kun olin taas tottuneesti selvitellyt yhtä ja toista, laitoin hänelle viestin missä kerroin että olisi kiva kuulla hänenkin suunnitelmiaan matkallemme. Pariin viikkoon ei kuulunut mitään jolloin kysyin häneltä asiasta uudelleen. No, oli hän yhden kivalta vaikuttavan museon osoitteen sitten selvittänyt.

Se hyvä puoli tässä on, että itse pääsee tavallaan päättämään lähestulkoon kaikesta (meillä on tämän kaverini kanssa hyvin samanlainen maku liittyen ravintoloihin, museoihin, vapaa-ajan aktiviteetteihin yms. niin hän uskaltaa luottaa päätöksiini) mutta onhan se toisaalta raskasta kun on sitten yksin vastuussa niistä ikävimmistä käytännön seikkojen hoitamisista.

Koitan kuitenkin olla ymmärtäväinen kaveriani kohtaan. Hän asui todella pitkään kotona koska ei uskaltanut muuttaa aiemmin pois. Hän on vähän sellainen että pelkää maailmaa eikä oikein luota itseensä. Ajattelin, että kyllä hän sitten omilleen päästyään saa itseensä puhtia. Mutta, hän asuu lähellä vanhempiaan ja äiti edelleen passaa häntä. Hän myös löysi avomiehen, jossa myös on vähän passaajan vikaa. Eli passaaminen jatkuu vain. Olenkin alkanut miettiä, että eihän tuo ihminen koskaan opi huolehtimaan omista asioistaan tätä menoa. Ja kun luin tän kirjoittamani viestin, niin näen selvästi, millaisia karhunpalveluksia olen tälle kaverille tehnyt tässä vuosien mittaan. Tavallaan omakin syy siis. 

En voi sanoa sulle ap muuta kuin että ymmärrän tunteesi erittäin hyvin. Mutta toisaalta, jos mies ei niin välttämättä sinne leffaan tai ulkomaille itse hinkua, vaan se olet enemmän sinä joka noita asioita haluat, niin toisaalta ymmärrän että miehesi saattaa olettaa sun hoitavan enemmän niitä järjestelyja. Mutta jos mies itse on aktiivisesti ehdottamassa ja lähtemässä innolla mukaan johonkin niin ei sais kyllä aikuinen ihminen olettaa että vain toinen hoitaa.

Tiedän itse sen elämän, jossa mies tuntuu kivireeltä. Mitä elämää se itselleni on? Käyn duunissa, maksan laskuni, suunnittelen ja maksan kaikki yhteiset asiat. Miespuolisella on oikeus huutaa joka asiasta, mikä ei hänelle kuulu- asumioseeni liittyen, mihin käytän (ne vähät varsinaiset omat menoerät, huom!) rahojani. Jne. Kontrolli vain toimii, mutta- missä se että mitään vastavuoroisuutta?

Johan nainen luullakseni kivikaudellakin on vähän karsastanut miehen semmoista käytöstä/suhtautumista, että "kyllänainentekeekaiken".

Kiitos, ei kiiitos, mieskamunkin jätin jo tämän asian takia lähinnä, paloi käämit lopullisesti hänen suhteensa, kun esitin millä keinoin kulujaMME tasataan, niin ei-ikään-kuin-ymmärtänyt. Miten ihmeen ihminen, joka muuten ns on muka täyspäinen- ei tuota ymmärrä, tietää että olen maksanut koko ajan, joka risauksesta yksin mikä on YHESSÄ tehty.

Rat.to.poi.ka. Mutta mies se ei ole semmoinen, eikä rakasta ketään. onneks eri paikkakunnalta- etten näe kun seuraavaa jullittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee testi.

Älä kertaakaan vuoden 2017 aikana varaa tai järjestä teille mitään: ei elokuvia, konsertteja, pöytävarauksia, matkoja, ei mitään.

Seuraa, miten mies reagoi ja muuttaako käytöstään. Sen jälkeen tee päätös loppuelämästäsi.

Itse asiassa mulla on testi menossa nyt. Sovimme, että joululomalla menemme johonkin ravintolaan syömään. Ennen sitä puhuimme varmaan pari tuntia siitä, kuinka toivoisin, että mieheni välillä hoitaisi käytännön järjestelyt.

Saas nähdä, kysynkö viimeisenä joululomapäivänä, että minnekäs hän olikaan sen ravintolan varannut. Toivottavasti näin ei käy, vaan mieheni yllättää minut iloisesti.

AP

Välillä on hyvä miettiä, haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen.

Miehet ei reagoi tuollaisiin testeihin hyvin. Kannattaa sanoa miehelle suoraan minne haluaa mennä ja miten. Testit voi jättää tyttöporukalle.

Tämä on toinen asia, joka ottaa päähän. Kuinka pitkälle sitä miestä pitää ohjeistaa? Eikö jumalauta riitä, että sanon, että haluan vähän hienompaan ravintolaan syömään ja mieheni saa sitten valita mielestään parhaimman. Miksei mies voi sen vertaa aivojaan käyttää, että miettii, mistä me molemmat pitäisimme ja hoitaisi asian. Niinhän minunkin pitää tehdä, kun olen ulkomaanmatkoja varannut ja hotelleja vertaillut.

Vai pitääkö tässä tehdä se ajatustyökin miehen puolesta, jotta hän varmasti jaksaa ja selviytyy yhdestä puhelusta, eli ravintolapöydän varaamisesta?

AP

Pakko kysyä miten teillä työnjako muuten pelaa? Kuka tekee kotityöt kuka maksaa lomamatkat jne? Ja toimiiko seksi?

Työnjako menee ihan ok. Kotityöt suht tasan ja aina molemmat maksaa omat osuutensa esim. lomamatkoista. Seksi toimii myös, kun sitä on. Se on toinen asia, jossa miehen saamattomuus ja laiska luonne näkyy - aina hän ei vain saa aikaiseksi aloitteen tekemistä jolloin päävastuu siitä, että seksiä on, tuntuu olevan minulla (mieheni ei toki asiaa näe näin). Kun seksiä on, se on hyvää. 

AP

Miehillä on yleensä jatkuva aloite, joten sinustahan se on ainoastaan kiinni koska sopii sekstaus. Näkisin suhteenne suurimpana ongelmana, että et arvosta miestäsi pätkääkään. Puhut laiskasta ja saamattomasta ja kiroat hänen tekemisiään. Kuitenkin sinua kuuluisi mielestäsi kohdella prinsessana ja lasket pikkumaisesti aloitteita ja tekemisiä ja räyhäät päälle. Kannattaa miettiä haluaisitko tulla kohdelluksi siten kuin kohtelet miestäsi.

Tais kalikka kalahtaa. Ap hoitaa kaikki käytännön järjestelyt pariskunnan yhteisissä tekemisissä, eikös tän ketjun pointti ole se että ap todellakin haluaisi että mieskin voisi joskus jotain hoitaa yhteisiin tekemisiin liittyen. Eli mies saisi kyllä kohdella ap:ta kuten ap kohtelee miestään. 

Ap haluaa miehen hoitavan ap:n haluamia asioita juuri niinkuin ap ne haluaa tehtäväksi tai muuten ap katsoo oikeudekseen kiukutella kotona ja pilata illan. Siitä olen samaa mieltä, että aplle tekisi terää maistaa omaa lääkettään.