Miehen saamattomuus - olenko kohtuuton?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on luonteeltaan saamaton. Asioiden aloittaminen on todella vaikeaa. Sitten kun hän vihdoin saa jonkun asian aloitettua, hän kyllä hoitaa sen hyvin, mutta se aloittaminen...

Miestä pitäisi koko ajan muistuttaa asioista ja se alkaa raivostuttamaan. Olenkin lopettanut muistuttelun jo seurustelun alkuaikoina (nyt yhdessä 5 vuotta).

Nyt tuli riitaa elokuviin menemisestä. Aina kun menemme elokuviin/ulkomaille/syömään ulos tai teemme mitä tahansa ns. arjesta poikkeavaa, olen minä ollut se, joka hoitaa käytännön järjestelyt. Olen sanonut miehelleni monta kertaa, että hän saa luvan viedä minut joskus elokuviin ja ulos syömään - ei kaikki voi olla vain minun harteillani.

No, mieheni ratkaisu tähän on, että hän ehdottaa elokuvaa ja näkee, että asia on siinä. Kun pitäisi TEHDÄ jotain, eli katsoa monenko näytökseen mennään saatika varata ne liput, niin ei tietenkään saa mitään aikaiseksi. Mieheni ei näe tässä mitään vikaa. Riitelimme asiasta aamulla ja mieheni sanoi "no jos se on kerran siitä kiinni, että minä varaan ne liput niin voin minä ne varata".

No voi helvetti, siitähän se nimenomaan on kiinni! Siitä, että hän todella TEKEE jotain asian eteen eikä vain puhu ja oleta, että minä teen kaiken. En koe, että minua mitenkään "viedään ulos" jos itse hoidan kaikki käytännön asiat. Mieheni taas ei näe tätä puolta asiasta.

Olenko asiassa kohtuuton? Pitäisikö vain elää niin, että hoidan itse kaikki käytännön asiat (olen itse aikaansaavaa tyyppiä eli olemme tässä mieheni kanssa vastakohdat) vai pitäisikö tässä olla jotain tasapuolisuutta?

En ole lähtenyt passaamaan miestäni. Välillä tilanne on jopa mennyt siihen, että emme lähde minnekään, koska en ole hoitanut esim. leffalippuja, niin kuin mieheni olettaa/ei ole saamattomuuttaan saanut aikaiseksi hankkia.

Osittain mieheni on kasvatettu saamattomaksi - näin ainakin väitän. Hän on ainoa lapsi ja hänen äitinsä yhä passaa poikansa aivan pilalle. Mies on 30v ja anoppi hoitaa suurin piirtein mieheni veroilmoituksen täytön ja hoidon. Siis voi helvetti. Minut taas on kasvatettu aivan eri tavalla enkä todellakaan tässä iässä jättäisi em. asia vanhempieni hoidettavaksi. Tekisi mieli sanoa, että älkää äidit passatko niitä poikianne pilalle, mutta ehkä tämä ei ole universaali ongelma... Joskin olisi tehnyt mieli laittaa otsikoksi jo repäisevä Miehen saamattomuus - älkää äidit passatko poikianne.

Kiitos mahdollisuudesta purkaa. :)

Mitä helkutin käytännönjärjestelyjä? Koskaan ei ole tarvinnut muuta kuin kävellä sisään ravintolaan tai mennä leffateatteriin.

Jos sinä sinne syömään haluat niin silloin SINÄ sen asian hoidat.

Itse vaikutat henkisesti tasapainottomalta ihmiseltä. Ei kukaan täysijärkinen kirjoita tuollaista paasausta ja hauku kumppaniaan.

Vierailija kirjoitti:

Mym kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perfektionisti. Tyypillinen insinööri. Ei hän sille mitään voi. Ehkä teidän ei pitäisi asua omakotitalossa. Ihan oikeesti, miksi tehdä asiat noin vaikeen kautta, ja odottaa kumppanilta jotain johon hän ei pysty?

Mikä muuten oli hänessä se mihin rakastuit?

Olikohan tää tarkotettu mulle mut vastaan kuitenkin

Mies halus omakotitalon. Viel viis kuus vuotta sitten oli hyvin innokas tekeen kaikkea. Rempattiin siis vanha talo, ei kiireel eikä hädäl. Vaan nautittiin kumpikin siit tekemisestä. Iso piha ja vähän peltoa. Et on tilaa tehdä mitä huvittaa. Mies mm rakens pari hirsimökkiä yms. On siis kätevä käsistään. Mut sit tuli stoppi jossain viis vuotta sitten. Esim meidän autollais ei ollut kattoa kahteen vuoteen. Kunnes mä pakotin sen kauppaan. Naputin niin kauan ja ajoin peräkärry peräs kaupan pihaan. Kyl sitä välil mietin et pitäis muuttaa rivariin tms. Mut ei me pystytä. Hulluks tulisin ainakin mä. Ja toisaalt se tarkottais muuttamista väh 25km päähän nykyisestä talosta. Eli lapsen kaverit jäis. Samoin omat.

Rakastuin miehen rehellisyyteen, huumorintajuun, tohon tekemiseenbyms. Ja rakastan edelleen. Paljon. Kyl hän välil yllättää. Mut välil kaikki on niin vitun vaikeaa. Et tekis mieli kiljua et herää!

No jos se on joskus tehnyt, mutta on tullut muutos, niin sitten se on masennus.

Se ilmenee juuri esim ettei saa aikaiseksi. Lääkäriin.

Miksi miehen pitäisi rakentaa talot ja ostaa autot? Miksi AP ei ITSE tee niitä jos hän niitä haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä en näe tuossa mitään ongelmaa. Meidän perheessä ei olisi varmaan yhtäkään lomareissua tehty, jos minä en olisi sitä manageroinut. Mies ei tällaisia saa aikaiseksi, ainakaan riittävän ajoissa. Jos minulla on vaihtoehtona, että polkaisen itse projektin käyntiin, hyväksytän ehdotukseni miehellä ja lapsella ja sitten hoidan järjestelyt, tai katson kuinka loma menee taas kotona tietokoneella jumittaessa, niin totta helvetissä järjestän sen lomamatkan!

Sama juttu noissa muissakin. Järkkään elokuvaliput, hoidan laskut ja 15 vuoden ajan tein jopa miehen veroilmoituksenkin. Nyt viimeisen kahden vuoden aikana hän on ottanut omat pankkitunnuksensa käyttöönsä ja opetellut verkkopankin käyttöä ja onnistunut tekemään kaksi veroilmoitusta viime minuutilla kauhean kiroilun saattelemana.

Minä puolestani annan miehelle päävastuun keittiössä. Joskus menen valmiiseen pöytään, joskus toimin apulaisena. Miksi minun pitäisi katsella postiluukusta tulevia maksumuistutuksia ja miehen syödä pahaa ruokaa, jos kerran vaihtoehtojakin on? 

Eli SINÄ haluat mennä matkalle joten kyllähän miehenkin sinne pitää haluta. Voiko enää itsekeskeisempi olla kuin sinä.

Anna sen miehen olla sillä koneella ja lopeta valitus

Mym kirjoitti:

Meilläkin mies on tottunut et mä hoidan. Ensin opiskelin, sit oli pätkätöitä, sit tuli lapsi ja nyt olen yrittäjä. Eli olen ollut paljon kotona. Teen töitä osittain kotoa. Ja työni on joustava. Eli ns mulla on aikaa. Mä myös tykkään tehdä esim rakennushommia. Vituttaa vain kun hän lupaa hoitaa jonkun jutun ni se EI todellakaan tarkoita et asia hoituu.

Nytkin lapsen synttäreihinliittyen lähetin miehelle valmiiksi etsityn puhnron ja käskin soittaa. Samoin hän laittoi kutsut omille sukulaisilleen kun tein pohjan valmiiks. Oisin ehkä helpommal noi itte hoitanut periaate.

Eihän nyt vanhempien niitä ihmisiä kuulu kutsua. Eikä kukaan tarvitse mitään kutsua. Tekstiviesti riittää.

Sinä et voi määrittää mikä on oikein ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan itselläni miehen saamattomuus ei ole mikään suhteen peruspilari jonka takia pitäisi eroa miettiä. Se vain ei ole reilua jos toinen saa elää kotona vapaamatkustajana. Se tympäisee joskus todella paljon. 

Meidän tapauksessa syy on varmaankin se, että mies ei ole koskaan asunut yksin. Mies muutti lapsuudenkodistaan suoraan avoliittoon kanssani. Itse asuin yksin vuoden ajan kun mies oli armeijassa.

T. Se, jonka mies ei tee ruokaa 

Eli helppo sinun on puhua kun olet valtion lusmu. Enemmän minulla kunnioitusta mieheäsi kohtaan on kuin sinua. Hän on sentään käynyt armeijan ja puolustaa tätä maata.

Ostitte asunnon ja mies maksaa kuitenkin vuokraa?

Meni nyt vähän ristiin täs provossa tää stoori.

Mym kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noita ihme pelejä pitää aina naisten pelata? Jos ne liput luontuvat sinulta helpommin niin hoida ne ja viettäkää kiva leffailta tuollaisen tappelun ja väninän sijaan. Miehen kanssa on paljon kivempiakin asioita tehtävissä kuin joku ihme peli ja valtataistelu.

Mitä pelin pelaamista tuo on? Miksei mieheni voi pitää minua hyvänä ja viedä minua ulos ilman, että minun tarvitsee ajatella mitään vaan voin vain mennä ja nauttia illasta.

AP

Aivan varmasti itsekin automaattisesti oletat, että mies hoitaa tietyt asiat (esim. auton tankkaamisen, ilmanpaineiden tarkastamisen), joten etkö voisi vaan varata niitä lippuja ja sitten vietätte mukavan illan. Kestää sinulta 3 min. Riiteleminen näyttää kestävän vähän kauemmin.

Jos miehesi veisi sinut ulos, niin sitten olisi väärä leffa, huonot paikat, väärä näytös, väärä ravintola jne. Jos varaat itse, saat varata hyvät paikat oikeaan leffaan, oikeaan näytökseen ja leffan jälkeen menette ravintolaan, johon sinä haluat.

Meillä en oleta et mies tekee yhtään mitään edellämainittuja "miesten" hommia. Mä hoidan oman autoni huollot, öljyt, ilmanpaineet, renkaat. Ostan ja pinoan polttopuut. Hankin sähkömiehen, kaivurin muurarin paikalle. Sovin tien auraamiset ja pellon kynnöt. Hoidan lapsen hoidon, koulun, neuvolan ja hammaslääkärin. Ehdotan ja järkkään elokuvaillat, kylpylät ja ravitolat. Sulatan vesiputket ja viemärin. Teen remontit; suunnittelen, ostan ja toteutan. Hoidan synttärit, joulut ja uudet vuodet.

Mies on luvannut 4vuotta sitten soittaa itselleen lääkäriajan sekundäärisenlapsettomuuden vuoksi. Mä taidan päästä eläkkeelle ennekuin se tapahtuu.

Mut täs talos ei todellakaan voi olettaa et toinen tekee itsenäisesti, omasta ideasta lähtösin olevan koko perhettä hyödyttävän jutun. Näitäkin ihmeita kyl välil on ollut. Et tuun kotiin työmatkalta ja esim koko talo siivottu ja pihatyöt tehty.

No. Onneks mä oon aika aikaansaava. Ja mies hoitaa lapsensa erinomaisesti. Nää käytännönhommat ei vaan nappaa.

Oon tajunnut et mies ajattelee monia juttuja liian laajasti. Edim meidän pihas pitäis tehdä monta hommaa. Hän ei osaa miettiä et aloitan tästä ja teen sen loppuun. Sit toi. Sit seuraava. Vaan hän luhistuu ja ahdistuu et ku KAIKKI pitäis olla kerral kunnos.

Ja tuo ettei muka joku asia kelpaa miehen tekemänä. Joo ja ei. Jos homma on hoidettu hyvin. Et tavarat oikeesti paikoillaan tms. Ni hihkun ilost. Mut liian usein esim siivous tarkottaa piilottamista. Et kaikki vain tungetaan jonnekin miettimät mihi se oikeesti kuuluu. Sillo vituttaa. Ku homma tehdään turhaan kahdesti.

Tommonen ravintola, show, elokuva ei kyl o ikin menny pieleen.

Tekstisi on kuin jonkun 14 vuotiaan maanisen vatipään kirjoittama. Kasva nyt aikuiseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Mun mies ei ole edes ainut lapsi, mutta tehokas äiti ei ole antanut tehdä kotona mitään. Mitä sitä nyt lasten antaa tehdä mitään, kun eivät osaa ja kestää kauan? Tosin siinä talossa syödään varsin vaatimattomasti eikä siivouskaan ole kovin tuttu askare. Kaikenlainen järjestely on aina mun homma, reissuun lähtiessä omat tavarat pakkaa, mä saan pakata omat ja lasten. Käskyttää pitää, jos haluaa jotain tapahtuvan. Tekee kyllä käskystä, mutta luulisi, että 40-vuotias ymmärtäisi jo esim viedä roskat. Tai hommata lapsenvahti, jos huvittaa käydä terassilla kesäiltana. Mutta ei.....

Jos minun vaimoni olisi kaltaisesi niin heittäisin sen ikkunasta läpi.

Se ei kuulu sinulle mitään mitä mies tekee tai jättää tekemättä. Jos sinua haittaa se roskis niin SINÄ viet sen.

Sääliksi käy vaimoasi, vaikka tuskinpa se muuta on kuin mielikuvituksen tuotetta.  Ei tuollaista vastuutapakenevaa lassukkaa kukaan normaali ole voinut huolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei mieheni kanssa käydä ikinä ulkomailla. Alkuun käytiin pari kertaa, koska minä järjestin. Sitten rupesin ajattelemaan, että hän voisi vaihteeksi järjestää matkan, koska hänellä on enemmän aikaakin. Sitä seuraavaa matkaa odotan vieläkin, nyt kuudetta vuotta. Hassua tässä on, että hän on meistä se joka sinne matkalle haluaa, minä viihdyn parhaiten omalla mökillä. Välillä se kysyy, että miksi me ei koskaan käydä ulkomailla. Ja aina vastaan, että mennään vaan, etsi ja varaa meille matka.

Sitä odotellessa.

Kuulostaa todella tutulta. Olen ajatellut samaa - olen viiden vuoden aikana hoitanut jokaisen ulkomaanmatkan (1/vuosi) ja mieheni saa hoitaa seuraavan. Valitettavasti mieheni tuntien, niin sitä odotellessa.

Rupesi oikein naurattamaan tuo, että "mennään vain, etsi ja varaa meille matka." Sehän menee juuri näin. :) Ja nimenomaan, vaikka aina vastaisi samalla tavalla, ei mitään tapahdu.

AP

Voi hemmetti, että kehtaatte valittaa. Miehenne sentään lähtee matkalle mukaan! Minun mieheni ei järjestä meille ikinä mitään yhteistä, muttei suostu lähtemään mukaan minun juttuihinikaan.

Pitkä parisuhde on kahden kauppa ja ihmiset ovat erilaisia.

Sukulaisilla on sellainen tilanne, että perheen vaimo ei ole ajanut ajokorttia eikä kai tule koskaan ajamaankaan. Miehellä alkaa olla ikää ja sairauksia. Vaimo on sen verran nuorempi, että järkiratkaisu olisi, että ajaisi sen kortin koska tulee tilanne ennemmin tai myöhemmin tilanne, että mies ei saa enää ajaa ja vaimolla taas riittäisi +-10 vuotta ajokuntoa. Itsekästä saamattomuutta. Tai sitten on ajateltu, että pääseehän sitä taksilla sitten mökille ym.

Meillä menee nämä saamattomuudet ristiin. Sähkösopimus vaimon nimissä ja yhdessä tutkittu uusi halvempi sopimus. Odottelen vieläkin sitä aktiivisuuspuuskaa, että saa hoidettua. Toisaalta kerran pakkoraossa onnistui auton katsastuskin vaimolta tuosta noin vaan.  

Jos ap tätä vielä lukee, niin voisit vähän antaa armoa ja tilaatte yhdessä ne leffaliput. Mies pakotetaan tilaamaan ja olet vieressä henkisenä ja teknisenä tukena. Siitä se alkaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan niillä pilalle kasvatetuilla ei ole omaa tahtoa kaikissa asioissa. Toki toiveita on mutta pelottavan moni asia onkin käytännössä ihan sama, eikä siksi käytännön toteutusta osata ajatella kuin vain korkeintaan ajatuksen tasolla. Kauheaa miten tietynlainen kasvatus tavallaan alistaa ihmisen ja tekee tahdottomaksi.

Tämä on muuten totta - kiitos näkökulmastasi. Miehelleni on usein moni asia ihan sama. (mikä myös raivostuttaa.) 

Anoppi on kaikessa ihanuudessaan raivostuttava, että tämä hänen "kasvatustyönsä" jatkuu yhä 30-v kanssa niin, että hän tekee kaiken mahdollisen mieheni puolesta. Joskus olemme aihetta liipaten keskustelleet yleisellä tasolla anopin kanssa ja anoppini toteaa vain, että pitäähän sitä omasta pojastaa huolehtia. 

Niin. Huolehtimistakin on hyvää ja huonoa.

AP

Miksi tuo anopinkuvatus on edes kuvioissa mukana??? Eikö hänellä ole omaa elämää? 

Eipä tuo tule tuosta muuttumaan. Päin vastoin kärjistyy myöhemmin lisää. Muistakaa ihmiset, että mikä luonteenpiirre toisessa ärsyttää jo valmiiksi, tulee kertoimella x-muuttumaan ajan kanssa vielä pahemmaksi. Toista et voi muuttaa. Itseäsi kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Tee testi.

Älä kertaakaan vuoden 2017 aikana varaa tai järjestä teille mitään: ei elokuvia, konsertteja, pöytävarauksia, matkoja, ei mitään.

Seuraa, miten mies reagoi ja muuttaako käytöstään. Sen jälkeen tee päätös loppuelämästäsi.

Voin kertoa, että ei tule muuttumaan, mikäli on ollut samanlainen koko suhteenne ajan. Ei anopin tekemät vahingot korjaannu tuosta noin vain toivoen parasta. Joko käytte asian kunnolla läpi tai sitten eroatte. Ei kannata uhrata elämäänsä aikuisen pojan paapomiseen.

Anoppikin vielä mukana. Usko kokeneen sanaa. Juokse karkuun ja lujaa. Itse siedin sitä kuviota aivan liian monta vuotta, kun vässykkämies ei itsenäistynyt ja puolustanut omaa naistaan.

Jokainen valitsee taistelunsa. Suosittelisin että hyväksyisit miehesi ja tilanteenne - hän ei tule muuttumaan. Taistelet tuulimyllyjä vastaan ja tuhlaat omaa energiaasi. Ihan älytöntä.

Onko sillä merkitystä kumpi varaa jos molemmat suunnittelee? Ja toisen puolesta ei voi päättää että nyt sinä haluat viedä minut ylläritreffeille ja varata matkan. Jos ei tee niin ei tee. Tee sinä ja lopeta stressaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee testi.

Älä kertaakaan vuoden 2017 aikana varaa tai järjestä teille mitään: ei elokuvia, konsertteja, pöytävarauksia, matkoja, ei mitään.

Seuraa, miten mies reagoi ja muuttaako käytöstään. Sen jälkeen tee päätös loppuelämästäsi.

Itse asiassa mulla on testi menossa nyt. Sovimme, että joululomalla menemme johonkin ravintolaan syömään. Ennen sitä puhuimme varmaan pari tuntia siitä, kuinka toivoisin, että mieheni välillä hoitaisi käytännön järjestelyt.

Saas nähdä, kysynkö viimeisenä joululomapäivänä, että minnekäs hän olikaan sen ravintolan varannut. Toivottavasti näin ei käy, vaan mieheni yllättää minut iloisesti.

AP

Välillä on hyvä miettiä, haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen.

Haluan olla onnellinen ja minut tekisi onnelliseksi se, että mieheni joskus näkisi vaivaa eteeni eikä vain puhuisi. Olen aivan täynnä sanoja - nyt haluan niitä tekoja.

AP

Seuraavaksi varmaan tiputat jonkin esineen lattialle ja käsket nostamaan, "tekemään jotain hyväksesi". Sori vaan mutta ei kenenkään tarvitse tuollaiseen periaatepelleilyyn ja simputtamiseen suostua. 

Ehkä mies on masentunut? Pihtaatko makuuhuoneessa? Luultavasti hän on se, joka kuitenkin raataa ja tuo taloon leivän. Ja sinä vingut jostain triviaalista jonkun akkain lehden lietsomana.

Vierailija kirjoitti:

Ostitte asunnon ja mies maksaa kuitenkin vuokraa?

Meni nyt vähän ristiin täs provossa tää stoori.

Ostamamme asunto on uudiskohde, johon pääsemme muuttamaan helmikuun alussa. Siksi pitää maksaa vielä vuokraa. :)

Ja vaikka se ei olisi ollut uudiskohde, niin onhan se ihan tyypillistä, että ostopäivästä esim. 3kk päästä on asunnon luovutus vasta?

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan niillä pilalle kasvatetuilla ei ole omaa tahtoa kaikissa asioissa. Toki toiveita on mutta pelottavan moni asia onkin käytännössä ihan sama, eikä siksi käytännön toteutusta osata ajatella kuin vain korkeintaan ajatuksen tasolla. Kauheaa miten tietynlainen kasvatus tavallaan alistaa ihmisen ja tekee tahdottomaksi.

Tämä on muuten totta - kiitos näkökulmastasi. Miehelleni on usein moni asia ihan sama. (mikä myös raivostuttaa.) 

Anoppi on kaikessa ihanuudessaan raivostuttava, että tämä hänen "kasvatustyönsä" jatkuu yhä 30-v kanssa niin, että hän tekee kaiken mahdollisen mieheni puolesta. Joskus olemme aihetta liipaten keskustelleet yleisellä tasolla anopin kanssa ja anoppini toteaa vain, että pitäähän sitä omasta pojastaa huolehtia. 

Niin. Huolehtimistakin on hyvää ja huonoa.

AP

Miksi tuo anopinkuvatus on edes kuvioissa mukana??? Eikö hänellä ole omaa elämää? 

No, hänellä ei todellakaan ole omaa elämää. Ei ystäviä, ei sukulaisiakaan oikein. Vain poikansa, ainoa lapsi. Mieheni isä kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen mieheni ollessa 2-vuotias ja ovat aina asuneet äitinsä kanssa kahdestaan. Anopillani ei ole sen jälkeen ollut miehiä, ainakaan pitkäaikaisia. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on luonteeltaan saamaton. Asioiden aloittaminen on todella vaikeaa. Sitten kun hän vihdoin saa jonkun asian aloitettua, hän kyllä hoitaa sen hyvin, mutta se aloittaminen...

Miestä pitäisi koko ajan muistuttaa asioista ja se alkaa raivostuttamaan. Olenkin lopettanut muistuttelun jo seurustelun alkuaikoina (nyt yhdessä 5 vuotta).

Nyt tuli riitaa elokuviin menemisestä. Aina kun menemme elokuviin/ulkomaille/syömään ulos tai teemme mitä tahansa ns. arjesta poikkeavaa, olen minä ollut se, joka hoitaa käytännön järjestelyt. Olen sanonut miehelleni monta kertaa, että hän saa luvan viedä minut joskus elokuviin ja ulos syömään - ei kaikki voi olla vain minun harteillani.

No, mieheni ratkaisu tähän on, että hän ehdottaa elokuvaa ja näkee, että asia on siinä. Kun pitäisi TEHDÄ jotain, eli katsoa monenko näytökseen mennään saatika varata ne liput, niin ei tietenkään saa mitään aikaiseksi. Mieheni ei näe tässä mitään vikaa. Riitelimme asiasta aamulla ja mieheni sanoi "no jos se on kerran siitä kiinni, että minä varaan ne liput niin voin minä ne varata".

No voi helvetti, siitähän se nimenomaan on kiinni! Siitä, että hän todella TEKEE jotain asian eteen eikä vain puhu ja oleta, että minä teen kaiken. En koe, että minua mitenkään "viedään ulos" jos itse hoidan kaikki käytännön asiat. Mieheni taas ei näe tätä puolta asiasta.

Olenko asiassa kohtuuton? Pitäisikö vain elää niin, että hoidan itse kaikki käytännön asiat (olen itse aikaansaavaa tyyppiä eli olemme tässä mieheni kanssa vastakohdat) vai pitäisikö tässä olla jotain tasapuolisuutta?

En ole lähtenyt passaamaan miestäni. Välillä tilanne on jopa mennyt siihen, että emme lähde minnekään, koska en ole hoitanut esim. leffalippuja, niin kuin mieheni olettaa/ei ole saamattomuuttaan saanut aikaiseksi hankkia.

Osittain mieheni on kasvatettu saamattomaksi - näin ainakin väitän. Hän on ainoa lapsi ja hänen äitinsä yhä passaa poikansa aivan pilalle. Mies on 30v ja anoppi hoitaa suurin piirtein mieheni veroilmoituksen täytön ja hoidon. Siis voi helvetti. Minut taas on kasvatettu aivan eri tavalla enkä todellakaan tässä iässä jättäisi em. asia vanhempieni hoidettavaksi. Tekisi mieli sanoa, että älkää äidit passatko niitä poikianne pilalle, mutta ehkä tämä ei ole universaali ongelma... Joskin olisi tehnyt mieli laittaa otsikoksi jo repäisevä Miehen saamattomuus - älkää äidit passatko poikianne.

Kiitos mahdollisuudesta purkaa. :)

Mitä helkutin käytännönjärjestelyjä? Koskaan ei ole tarvinnut muuta kuin kävellä sisään ravintolaan tai mennä leffateatteriin.

Jos sinä sinne syömään haluat niin silloin SINÄ sen asian hoidat.

Itse vaikutat henkisesti tasapainottomalta ihmiseltä. Ei kukaan täysijärkinen kirjoita tuollaista paasausta ja hauku kumppaniaan.

Ai koskaan ei ole tarvinnut kuin mennä sisään ravintolaan ja teatteriin? Ennen sitä olet kuitenkin varmaan miettinyt, että mihin ravintolaan, monelta ja milloin? Tai mikä leffa, monelta, mennäänkö julkisilla vai autolla, varataanko liput vai ostetaanko paikan päältä yms.

Taidat olla itse juuri sellainen mies, joka ei paljoa ajattele.

AP

Toista ei voi ikinä muuttaa, ainoastaan itseään.

Joten lähdetään tästä tosiasiasta. Kaikki muu rakentuu siihen. Tuollaisen combon olet halunnut  ja sen olet saanut, joten siinähän sitten elät ja olet.

Minä en ehkä kyllä olis.