Miehen saamattomuus - olenko kohtuuton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua AP. 

Meillä ongelmana on kotityöt ja miehen oma-aloitteisuuden puute. Joko minun pitää tehdä kaikki itse tai sitten nakittaa tehtäviä miehelle. Mitään ei koskaan tapahdu ilman että minä organisoin tavalla tai toisella.  

Olen monesti sanonut ääneen, että koska mies on päivät kotona, minusta olisi ihanaa jos ruoka olisi valmiina kun tulen töistä koska olen silloin todella väsynyt ja nälkäinen... Vaikka ruokatarvikkeet on valmiiksi hankittuna, ei toiveeni ole toteutunut. 

Aikoinaan kun mies teki päivätyötä ja itse olin kotona, oli ruoka valmiina kun mies tuli kotiin. Tein sen, koska rakastan miestäni ja se on yksi tapa osoittaa sitä. Tuntuu pahalta etten itse saa nauttia samasta ylellisyydestä. 

Sama pätee siivoamiseen ja muihin kodin hommiin. Usein tunnen itseni joksikin helkkarin äidiksi. 

Siedän tätä koska mies on muuten niin hyvä. 

 

Miksi et ota töihin mukaan välipalaa, jottet olisi niin nälkäinen työpäivän jälkeen? Miehenä kysyn, koska itse olen ratkaissut asian syömällä välipalan aina iltapäivisin. Samoin kannattaa harrastaa jotain liikuntaa heti työpäivän jälkeen, niin saa lisää energiaa loppupäivään. Näin ainakin itse teen.

No pakko on ollut syödä välipalaa, muuten minulla olisi jo huono olo siinä vaiheessa kun pääsen kotiin. Liikunta-asiani ovat myös kunnossa, kiitos vain.

Pointtina tässä on se, että miehellä on koko päivä aikaa käydä kaupassa ja valmistaa ruoka joka pitää joka tapauksessa tehdä, mutta sen sijaan kun saavun kotiin on mies kalsareillaan sohvalla ja kotona ei ole tapahtunut yhtikäs mitään, vaikka tosiaan olen valmiiksi miettinyt mitä syödään ja hankkinut ne tarveaineetkin. Miksi näin on, en ole saanut siihen vastausta vaikka olen hienovaraisesti ja vähemmän hienovaraisesti sitä tiedustellut.

Tarkenna vielä, että usein olen hankkinut ruokatarvikkeet valmiiksi, mutten aina. Joku ylilautalainen takertuu tuohon kuitenkin. 

Kuule ap, vaikuttaa siltä, että kyseessä on miehen perusluonne. Se ei tule muuttumaan ajan kanssa, eikä sinun vaatimuksistasi. Jos asia sinua oikeasti häiritsee niin paljon, ettet voi sen kanssa elää, eroa. Tai sitten päätät, että voit elää sen kanssa, etkä enää vaadi miestä muuttumaan. Muuten seurauksena ovat vain loputtomat riidat. Nimim. sotkuisen miehen vaimo.

Mistä näitä saamattomia ja itsekeskeisiä 'miehiä' sikiää? Heitä siis ei huvita mikään, yhtä hyvin voi istua kotona kuin käydä missään riennoissa tai matkoilla. Huvittaako heitä seksikään vaimon kanssa, eli onko kyseessä testosteronin vähyys, masennus vai jonkinlainen nujertaminen pienenä?

Ihan kuin meillä, ja tähän kuvioon vielä kolme lasta. Näin ei ollut silloin kun oltiin vielä kahdestaan, tai ainakaa ei siinä määrin, että siihen olisin kiinnittänyt huomiota. Meillä tämä on vuosien varrella aiheuttanut mm. sen, että ei juurikaan olla miehen sukuun yhteydessä (miehen vanhemmat ja sisarukset ja muutama läheisempi setä/täti ja serkku). Mulla ei vaan enää riitä aika ja voimat. Kaikki yhteydenotot tulee sieltä päin jos tulee. Miestä ei tunnu haittaavan, minä peri naiselliseen tapaan kannan syyllisyyden tästäkin.

Miksi elää, kun hautaamme teidät 20 taalalla kirjoitti:

Mistä näitä saamattomia ja itsekeskeisiä 'miehiä' sikiää? Heitä siis ei huvita mikään, yhtä hyvin voi istua kotona kuin käydä missään riennoissa tai matkoilla. Huvittaako heitä seksikään vaimon kanssa, eli onko kyseessä testosteronin vähyys, masennus vai jonkinlainen nujertaminen pienenä?

Exää ei  huvittanut joten siitä tuli  ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noita ihme pelejä pitää aina naisten pelata? Jos ne liput luontuvat sinulta helpommin niin hoida ne ja viettäkää kiva leffailta tuollaisen tappelun ja väninän sijaan. Miehen kanssa on paljon kivempiakin asioita tehtävissä kuin joku ihme peli ja valtataistelu.

Mitä pelin pelaamista tuo on? Miksei mieheni voi pitää minua hyvänä ja viedä minua ulos ilman, että minun tarvitsee ajatella mitään vaan voin vain mennä ja nauttia illasta.

AP

Aivan naurettavaa tsitata himassa riitaa haastamassa kun toinen ei katso näytösaikoja. Sulla menee minuuttu kun katsot sen, joten kannattaako vänistä?

No onhan se pikkumaista, mutta toistan kysymyksen - miksi mieheni ei voisi joskus joustaa minun suuntaani ja tehdä asiaa puolestani? Jos se ei kerran ole niin iso juttu?

AP

Eiköhän sulla tulis siitäkin naputtamista. Väärin varattu tai väärä näytös ja taas tsitataan himassa kuuntelemassa sun riitelyä.

Ei pitäisi olla mahdoton temppu mieheltä avata konetta, katsoa näytösaikoja ja kysyä "käykö vaikka tämä?"

Miehenä en jaksaisi alkaa neuvottelemaan noin mitättömästä asiasta. Varaisin vaan jonkun ja jos ei kelpaisi, niin sitten ei kelpaisi. Miksi teette yksinkertaisista asioista noin monimutkaisia?

Se neuvotteleminen on toisen kunnioittamista.

Minäpä kunnioitan vaimoa niin paljon, että vaimo saa varata ihan just sen minkä ite tahtoo. Minulle käy kaikki.

Ja sitten ihmettelet joku päivä, että kuinka se nyt noin lähti.

Jos päästät lähtemään sen, jota rakastat ja hän palaa luoksesi, hän on ikuisesti sinun. Jos hän ei palaa, ei hän koskaan ollutkaan sinun.

Ei siinä jutussa taidettu ihan tuota tarkoittaa. Ei ole tarkoitus, että sinä passiivis-aggressiivisesti pakotat toisen lähtemään, koska et tule pätkääkään vastaan, koskaan. Siinä ei auta mikään rakkaus, päin vastoin on rakkauden teko lentää pysyvästi pois.

Olemme mieheni kanssa juhlistaneet syntymäpäiviämme menemällä ulos syömään, paitsi nyt. Varaisin ilomielin pöydän hänen syntymäpäiväillalliselle, jos mieheni vain löytäisi jonkun ravintolan, joka häntä kiinnostaa. Mikään ehdottamistani ei kelpaa, muttei häneltä saa mitään ehdotuksiakaan. Omaa syntymäpäivääni varten hoidan kaiken itse.

Mä niin tunnen sun tuskan!!

Meillä mäkin aina suunnittelen kaiken. Ja sit mies valittaa et miks aina mä saan päättää mitä me tehdään? Ehkä siks, kun se ei itse ikinä mitään ehdota tai suunnittele. Oon myös sanonut että ok, päätä sinä mitä tehdään, aloittanut vaikka siitä milloin lähtään kauppaan. 

Jos se miehestä jää kiinni niin ei koskaan. Tai se sitten illalla kysyy et eikös meidän pitänyt tänään käydä kaupassa? Joo, niin piti. Koko päivä odoteltu että se alkais tehdä lähtöä.

Mieheni on aivan Ap:n miehen kaltainen. Erosin miehestä, koska kyllästyin miehen saamattomuuteen. Seurustelin eron jälkeen muutaman tyystin erityyppisen miehen kanssa, kuin aviomieheni. Sekään ei ollut hyvä. Palasimme yhteen ex:n kanssa. Mies on edelleen saamaton, mutta hyväksyn tilanteen täysin, olen ymmärtänyt että se saamattomuus asioiden hoitamisessa on tosi pikkujuttu parisuhteessa.

Meillä ko asiat hoituvat nopeammin, kun minä teen ne. Mieheni on tosi kiltti ja huomaavainen muuten ja näitä ominaisuuksia pidän nykyisin kullanarvoisina.

Olen oppinut, että tällä systeemillä saan ainakin valittua mieleiseni vaihtoehdot nyt jo 25 vuotta.

Ap, et ole mielestäni kohtuuton, se saamattomuus voi olla tosi raivostuttavaa, eikä se ajansaatossa parane. Mutta jos miehesi on muuten sopiva, toi on lopppujenlopuksi aika pikkuvika.

En ole moneen vuoteen käynyt leffassa mutta eikö niitä lippuja voi ostaa paikan päältä?

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan niillä pilalle kasvatetuilla ei ole omaa tahtoa kaikissa asioissa. Toki toiveita on mutta pelottavan moni asia onkin käytännössä ihan sama, eikä siksi käytännön toteutusta osata ajatella kuin vain korkeintaan ajatuksen tasolla. Kauheaa miten tietynlainen kasvatus tavallaan alistaa ihmisen ja tekee tahdottomaksi.

Voi siinä olla sitäkin, että kotona on jatkuvasti vaadittu ja teetetty. Sitten, kun sieltä pääsee ei kotihommat voisi vähempää kiinnostaa.

Miksi elää, kun hautaamme teidät 20 taalalla kirjoitti:

Mistä näitä saamattomia ja itsekeskeisiä 'miehiä' sikiää? Heitä siis ei huvita mikään, yhtä hyvin voi istua kotona kuin käydä missään riennoissa tai matkoilla. Huvittaako heitä seksikään vaimon kanssa, eli onko kyseessä testosteronin vähyys, masennus vai jonkinlainen nujertaminen pienenä?

Kysymyksessähän on vain se, että he ovat tyytyväisiä olotilaansa sellaisena kuin se on. Perustyytyväisiä tyyppejä, jotka eivät mitään ihmeellisiä vaadi. Ja sehän on hyvä asia vain. Miksi sen pitäisi olla joku ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua AP. 

Meillä ongelmana on kotityöt ja miehen oma-aloitteisuuden puute. Joko minun pitää tehdä kaikki itse tai sitten nakittaa tehtäviä miehelle. Mitään ei koskaan tapahdu ilman että minä organisoin tavalla tai toisella.  

Olen monesti sanonut ääneen, että koska mies on päivät kotona, minusta olisi ihanaa jos ruoka olisi valmiina kun tulen töistä koska olen silloin todella väsynyt ja nälkäinen... Vaikka ruokatarvikkeet on valmiiksi hankittuna, ei toiveeni ole toteutunut. 

Aikoinaan kun mies teki päivätyötä ja itse olin kotona, oli ruoka valmiina kun mies tuli kotiin. Tein sen, koska rakastan miestäni ja se on yksi tapa osoittaa sitä. Tuntuu pahalta etten itse saa nauttia samasta ylellisyydestä. 

Sama pätee siivoamiseen ja muihin kodin hommiin. Usein tunnen itseni joksikin helkkarin äidiksi. 

Siedän tätä koska mies on muuten niin hyvä. 

 

Miksi et ota töihin mukaan välipalaa, jottet olisi niin nälkäinen työpäivän jälkeen? Miehenä kysyn, koska itse olen ratkaissut asian syömällä välipalan aina iltapäivisin. Samoin kannattaa harrastaa jotain liikuntaa heti työpäivän jälkeen, niin saa lisää energiaa loppupäivään. Näin ainakin itse teen.

Minuakin ihmetyttää tämä naisten saamattomuus. Tässäkin esimerkkitapauksemme tunnistaa ongelman (nälkäisyys työpäivän jälkeen), mutta ei itse tee asialle mitään (vaikka se olisi äärimmäisen helppoa), vaan odottaa miehen ratkaisevan ongelman (laittamalla ruoan valmiiksi). Sitten pettyy, kun mies ei ratkaisekaan ongelmaa.

Luuletko, että mies ei syö, kun vaimo laittaa ruuan työpäivänsä jälkeen? Veikkaan, että tyyppi tulee istumaan pöytään ennen kuin ruoka on valmis. Tuossa miehellä ei ole mitään syytä, miksei hän voisi tehdä ruokaa valmiiksi vaimon kotiin tulon aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää, kun hautaamme teidät 20 taalalla kirjoitti:

Mistä näitä saamattomia ja itsekeskeisiä 'miehiä' sikiää? Heitä siis ei huvita mikään, yhtä hyvin voi istua kotona kuin käydä missään riennoissa tai matkoilla. Huvittaako heitä seksikään vaimon kanssa, eli onko kyseessä testosteronin vähyys, masennus vai jonkinlainen nujertaminen pienenä?

Kysymyksessähän on vain se, että he ovat tyytyväisiä olotilaansa sellaisena kuin se on. Perustyytyväisiä tyyppejä, jotka eivät mitään ihmeellisiä vaadi. Ja sehän on hyvä asia vain. Miksi sen pitäisi olla joku ongelma?

No kun mammojen pitää päästä törsäämään maailmalle, jotta voi sitten kavereille kehua kuinka menee lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tuollaisen kanssa naimisissa 15 vuotta. Ei päässyt kertaakaan yllättämään sillä että olisi jotain järkännyt. Lisäksi aina kehuskeli, että vie minut sinne ja sinne. Tosiasiassa minä tein kaikki järjestelyt ja poikkeuksetta myös hoidin lapsille hoitopaikan.

Näen tässä jo tulevaisuuteni. :( Argh.

Jos lapsia olisi, aivan varmasti se olisi minä, joka hoitaisi lapsille hoitopaikat, etsisi harrastuksia ja järjestäisi lastenkutsut. Mieheni toki olisi omasta mielestään järjestänyt lastenkutsut tai ainakin osallistunut yhtä paljon, koska hän olisi samana päivänä käynyt kaupassa ja laittanut parit valmiskakut pöytään - hänelle ei tulisi mieleenkään, että ennen juhlia pitää miettiä sopiva päivä, ketä kutsutaan, kutsukorttien teko ja lähetys, tarjoilut..... 

Oivoi. Ja vasta ostimme yhteisen asunnonkin, eli ei tästä niin vain lähdetä. Enkä sinänsä haluakaan, koska mieheni on muilta osin ihana ja rakastava - tämä kasvatuksen tuoma luonteenpiirre on vain niin syvältä. Ja elättelen toivoa, että hänet saisi jotenkin kasvatettua siitä myös pois.

ps. Kaikista kauhein ajatus on, että mieheni ei todennäköisesti edes koskaan jättäisi minua vaikka tulisi tilanne, että haluaisi, koska hän ei vain saisi aikaiseksi. Ei helvetti.

AP

Näin siinä kävisi, itse saat eron laittaa vireille ja hoitaa loppuun asti. Mulla oli samanlainen mies, jota sai aina potkia, jotta jotain tapahtuisi. Saamattomuuden huippu. Opin jo hymähtelemään, kun joskus sanoi tv-mainoksia katsellessaan, että toi pitääkin hommata. Arvaapa hommattiinko, no ei todella, ellen minä hommannut. Ei pystynyt itse tekemään mitään päätöksiä, aina pitää toisen töniä. Jos seisoi jouluvalot kädessä, niin kysyi pitäisköhän nää laittaa tuonne ulos. Vanhempi tyttäristämme on muuten perinyt isänsä saamattomuuden.

Nimim. 15 vuotta riitti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noita ihme pelejä pitää aina naisten pelata? Jos ne liput luontuvat sinulta helpommin niin hoida ne ja viettäkää kiva leffailta tuollaisen tappelun ja väninän sijaan. Miehen kanssa on paljon kivempiakin asioita tehtävissä kuin joku ihme peli ja valtataistelu.

Mitä pelin pelaamista tuo on? Miksei mieheni voi pitää minua hyvänä ja viedä minua ulos ilman, että minun tarvitsee ajatella mitään vaan voin vain mennä ja nauttia illasta.

AP

Aivan varmasti itsekin automaattisesti oletat, että mies hoitaa tietyt asiat (esim. auton tankkaamisen, ilmanpaineiden tarkastamisen), joten etkö voisi vaan varata niitä lippuja ja sitten vietätte mukavan illan. Kestää sinulta 3 min. Riiteleminen näyttää kestävän vähän kauemmin.

Jos miehesi veisi sinut ulos, niin sitten olisi väärä leffa, huonot paikat, väärä näytös, väärä ravintola jne. Jos varaat itse, saat varata hyvät paikat oikeaan leffaan, oikeaan näytökseen ja leffan jälkeen menette ravintolaan, johon sinä haluat.

Meillä en oleta et mies tekee yhtään mitään edellämainittuja "miesten" hommia. Mä hoidan oman autoni huollot, öljyt, ilmanpaineet, renkaat. Ostan ja pinoan polttopuut. Hankin sähkömiehen, kaivurin muurarin paikalle. Sovin tien auraamiset ja pellon kynnöt. Hoidan lapsen hoidon, koulun, neuvolan ja hammaslääkärin. Ehdotan ja järkkään elokuvaillat, kylpylät ja ravitolat. Sulatan vesiputket ja viemärin. Teen remontit; suunnittelen, ostan ja toteutan. Hoidan synttärit, joulut ja uudet vuodet.

Mies on luvannut 4vuotta sitten soittaa itselleen lääkäriajan sekundäärisenlapsettomuuden vuoksi. Mä taidan päästä eläkkeelle ennekuin se tapahtuu.

Mut täs talos ei todellakaan voi olettaa et toinen tekee itsenäisesti, omasta ideasta lähtösin olevan koko perhettä hyödyttävän jutun. Näitäkin ihmeita kyl välil on ollut. Et tuun kotiin työmatkalta ja esim koko talo siivottu ja pihatyöt tehty.

No. Onneks mä oon aika aikaansaava. Ja mies hoitaa lapsensa erinomaisesti. Nää käytännönhommat ei vaan nappaa.

Oon tajunnut et mies ajattelee monia juttuja liian laajasti. Edim meidän pihas pitäis tehdä monta hommaa. Hän ei osaa miettiä et aloitan tästä ja teen sen loppuun. Sit toi. Sit seuraava. Vaan hän luhistuu ja ahdistuu et ku KAIKKI pitäis olla kerral kunnos.

Ja tuo ettei muka joku asia kelpaa miehen tekemänä. Joo ja ei. Jos homma on hoidettu hyvin. Et tavarat oikeesti paikoillaan tms. Ni hihkun ilost. Mut liian usein esim siivous tarkottaa piilottamista. Et kaikki vain tungetaan jonnekin miettimät mihi se oikeesti kuuluu. Sillo vituttaa. Ku homma tehdään turhaan kahdesti.

Tommonen ravintola, show, elokuva ei kyl o ikin menny pieleen.

Rva 52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tuollaisen kanssa naimisissa 15 vuotta. Ei päässyt kertaakaan yllättämään sillä että olisi jotain järkännyt. Lisäksi aina kehuskeli, että vie minut sinne ja sinne. Tosiasiassa minä tein kaikki järjestelyt ja poikkeuksetta myös hoidin lapsille hoitopaikan.

Näen tässä jo tulevaisuuteni. :( Argh.

Jos lapsia olisi, aivan varmasti se olisi minä, joka hoitaisi lapsille hoitopaikat, etsisi harrastuksia ja järjestäisi lastenkutsut. Mieheni toki olisi omasta mielestään järjestänyt lastenkutsut tai ainakin osallistunut yhtä paljon, koska hän olisi samana päivänä käynyt kaupassa ja laittanut parit valmiskakut pöytään - hänelle ei tulisi mieleenkään, että ennen juhlia pitää miettiä sopiva päivä, ketä kutsutaan, kutsukorttien teko ja lähetys, tarjoilut..... 

Oivoi. Ja vasta ostimme yhteisen asunnonkin, eli ei tästä niin vain lähdetä. Enkä sinänsä haluakaan, koska mieheni on muilta osin ihana ja rakastava - tämä kasvatuksen tuoma luonteenpiirre on vain niin syvältä. Ja elättelen toivoa, että hänet saisi jotenkin kasvatettua siitä myös pois.

ps. Kaikista kauhein ajatus on, että mieheni ei todennäköisesti edes koskaan jättäisi minua vaikka tulisi tilanne, että haluaisi, koska hän ei vain saisi aikaiseksi. Ei helvetti.

AP

Näin siinä kävisi, itse saat eron laittaa vireille ja hoitaa loppuun asti. Mulla oli samanlainen mies, jota sai aina potkia, jotta jotain tapahtuisi. Saamattomuuden huippu. Opin jo hymähtelemään, kun joskus sanoi tv-mainoksia katsellessaan, että toi pitääkin hommata. Arvaapa hommattiinko, no ei todella, ellen minä hommannut. Ei pystynyt itse tekemään mitään päätöksiä, aina pitää toisen töniä. Jos seisoi jouluvalot kädessä, niin kysyi pitäisköhän nää laittaa tuonne ulos. Vanhempi tyttäristämme on muuten perinyt isänsä saamattomuuden.

Nimim. 15 vuotta riitti

En todellakaan usko, että on olemassa miehiä, jotka katsovat tarpeellisiksi järjestää lastenkutsut pidemmän kaavan kautta kaikkinne itse askarrelluin kutsukortteineen. Jos mies ostaa kakun kaupasta ja kertoo lapselle, että voi tuoda kavereita syömään sitä, niin onhan nekin kutsut, eivät vaan kelpaa ap:n kaltaiselle naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi elää, kun hautaamme teidät 20 taalalla kirjoitti:

Mistä näitä saamattomia ja itsekeskeisiä 'miehiä' sikiää? Heitä siis ei huvita mikään, yhtä hyvin voi istua kotona kuin käydä missään riennoissa tai matkoilla. Huvittaako heitä seksikään vaimon kanssa, eli onko kyseessä testosteronin vähyys, masennus vai jonkinlainen nujertaminen pienenä?

Kysymyksessähän on vain se, että he ovat tyytyväisiä olotilaansa sellaisena kuin se on. Perustyytyväisiä tyyppejä, jotka eivät mitään ihmeellisiä vaadi. Ja sehän on hyvä asia vain. Miksi sen pitäisi olla joku ongelma?

Trollolloo. No eihän tämä heille itselleen mikään ongelma ehkä olekaan. Vaimokulta vain on ylirasittunut kaikesta tekemisestä ja huolehtimisesta sekä pahasti puutteessa, mutta, hei, mitä välii... Ihan hyvinhän voi asua roskiksessa ja kulkea, anteeksi, siis istua siellä sohvalla liasta kankeissa vaatteissa ja tilata pitsaa kotiin.

Ei toi oo reilua, että toinen aina tekee kaiken toisen puolesta. Ja jos se toinen ei jaksa tai sitä ei huvita olla äiti, niin sitten se aikamiespoika napisee että "kun ei koskaan mennä minnekään".

Olis ihan fine jos ei sitten myöskään valittais että miksei mennä minnekään, mutta jos valittaa niin... no kyllähän toi ihan naurettavalta kuulostaa! Ihan ku oisit joku vara-äiti joka on sit myös vastuussa siitä että miehelle on järjestetty valmiiks nokan eteen kaikki hauska. Yäk.

Vierailija kirjoitti:

Rva 52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tuollaisen kanssa naimisissa 15 vuotta. Ei päässyt kertaakaan yllättämään sillä että olisi jotain järkännyt. Lisäksi aina kehuskeli, että vie minut sinne ja sinne. Tosiasiassa minä tein kaikki järjestelyt ja poikkeuksetta myös hoidin lapsille hoitopaikan.

Näen tässä jo tulevaisuuteni. :( Argh.

Jos lapsia olisi, aivan varmasti se olisi minä, joka hoitaisi lapsille hoitopaikat, etsisi harrastuksia ja järjestäisi lastenkutsut. Mieheni toki olisi omasta mielestään järjestänyt lastenkutsut tai ainakin osallistunut yhtä paljon, koska hän olisi samana päivänä käynyt kaupassa ja laittanut parit valmiskakut pöytään - hänelle ei tulisi mieleenkään, että ennen juhlia pitää miettiä sopiva päivä, ketä kutsutaan, kutsukorttien teko ja lähetys, tarjoilut..... 

Oivoi. Ja vasta ostimme yhteisen asunnonkin, eli ei tästä niin vain lähdetä. Enkä sinänsä haluakaan, koska mieheni on muilta osin ihana ja rakastava - tämä kasvatuksen tuoma luonteenpiirre on vain niin syvältä. Ja elättelen toivoa, että hänet saisi jotenkin kasvatettua siitä myös pois.

ps. Kaikista kauhein ajatus on, että mieheni ei todennäköisesti edes koskaan jättäisi minua vaikka tulisi tilanne, että haluaisi, koska hän ei vain saisi aikaiseksi. Ei helvetti.

AP

Näin siinä kävisi, itse saat eron laittaa vireille ja hoitaa loppuun asti. Mulla oli samanlainen mies, jota sai aina potkia, jotta jotain tapahtuisi. Saamattomuuden huippu. Opin jo hymähtelemään, kun joskus sanoi tv-mainoksia katsellessaan, että toi pitääkin hommata. Arvaapa hommattiinko, no ei todella, ellen minä hommannut. Ei pystynyt itse tekemään mitään päätöksiä, aina pitää toisen töniä. Jos seisoi jouluvalot kädessä, niin kysyi pitäisköhän nää laittaa tuonne ulos. Vanhempi tyttäristämme on muuten perinyt isänsä saamattomuuden.

Nimim. 15 vuotta riitti

En todellakaan usko, että on olemassa miehiä, jotka katsovat tarpeellisiksi järjestää lastenkutsut pidemmän kaavan kautta kaikkinne itse askarrelluin kutsukortteineen. Jos mies ostaa kakun kaupasta ja kertoo lapselle, että voi tuoda kavereita syömään sitä, niin onhan nekin kutsut, eivät vaan kelpaa ap:n kaltaiselle naiselle.

Minulle kelpaisi, mutta haluan mielellään myös hieman ohjelmaa ja muutakin tarjottavaa kuin kakun. Kas kun se on lapselle kurjaa, jos kaikkien muiden kaverien synttäreillä on aarteen etsintä tai onginta, mutta omilla ei, ja kaverit ihmettelee että mktkäs synttärit nämä oli. Kyse ei ole kilpavarustelusta vaan lapsen tunteista ja sosiaalisista suhteista.

Mutta siis, meillä minä järjestän pienempien lasten juhlat (2x vuodessa) juuri tästä syystä. En kuitenkaan katso, että sen takia miehen ei tarvitsisi tehdä mitään kotitöitä oma-aloitteisesti niinä muina 363 päivänä vuodesta (hän siis kyllä tekee).