Miehen saamattomuus - olenko kohtuuton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noita ihme pelejä pitää aina naisten pelata? Jos ne liput luontuvat sinulta helpommin niin hoida ne ja viettäkää kiva leffailta tuollaisen tappelun ja väninän sijaan. Miehen kanssa on paljon kivempiakin asioita tehtävissä kuin joku ihme peli ja valtataistelu.

Mitä pelin pelaamista tuo on? Miksei mieheni voi pitää minua hyvänä ja viedä minua ulos ilman, että minun tarvitsee ajatella mitään vaan voin vain mennä ja nauttia illasta.

AP

Kun se ei ole selvästi hänen vahva puoli. Et voi häntä muuttaa. Joko hyväksy nyt, että liput on lopun ikää teidän perheessä sinun homma, tai vaihda miestä.

Hän osaa jotain hyvin todennäköisesti, jotain mikä sinulta ei tule luonnostaan. Mitähän se voisi olla? Jos et keksi mitään teidän suhteessa, missä näkyisi hänen panos, niin onpa vätys ja vaihda miestä. Se, tai itse olet vaikea bitch.

Perfektionisti. Tyypillinen insinööri. Ei hän sille mitään voi. Ehkä teidän ei pitäisi asua omakotitalossa. Ihan oikeesti, miksi tehdä asiat noin vaikeen kautta, ja odottaa kumppanilta jotain johon hän ei pysty?

Mikä muuten oli hänessä se mihin rakastuit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noita ihme pelejä pitää aina naisten pelata? Jos ne liput luontuvat sinulta helpommin niin hoida ne ja viettäkää kiva leffailta tuollaisen tappelun ja väninän sijaan. Miehen kanssa on paljon kivempiakin asioita tehtävissä kuin joku ihme peli ja valtataistelu.

Mitä pelin pelaamista tuo on? Miksei mieheni voi pitää minua hyvänä ja viedä minua ulos ilman, että minun tarvitsee ajatella mitään vaan voin vain mennä ja nauttia illasta.

AP

Kun se ei ole selvästi hänen vahva puoli. Et voi häntä muuttaa. Joko hyväksy nyt, että liput on lopun ikää teidän perheessä sinun homma, tai vaihda miestä.

Hän osaa jotain hyvin todennäköisesti, jotain mikä sinulta ei tule luonnostaan. Mitähän se voisi olla? Jos et keksi mitään teidän suhteessa, missä näkyisi hänen panos, niin onpa vätys ja vaihda miestä. Se, tai itse olet vaikea bitch.

Sanoisin myös, että minä enemmän ap vääntää niiden lippujen varaamisista tai öytävarausten soittamisista, sitä vähemmän mies todennäköisesti välittää enää lähteä. En ainakaan itse viitsisi lähteä toisen kanssa minnekään, jos se on aina riidan paikka miten se lähteminen tehdään.

Olen mies, jo 50 ja satuin katselemaan, että mitä täällä on murheena. Ymmärrän toki hermostumisen sillä itse olen aina ollut nopea käänteissäni joka asiassa. Nyt on kai todettava, että olen vissiin kalkkis tai muuten vaan väärää aikakautta tänne, jos murheet ovat tätä luokkaa, matkoja, syömisiä, leffoja jne, olen aivan sanaton tällä kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee testi.

Älä kertaakaan vuoden 2017 aikana varaa tai järjestä teille mitään: ei elokuvia, konsertteja, pöytävarauksia, matkoja, ei mitään.

Seuraa, miten mies reagoi ja muuttaako käytöstään. Sen jälkeen tee päätös loppuelämästäsi.

Itse asiassa mulla on testi menossa nyt. Sovimme, että joululomalla menemme johonkin ravintolaan syömään. Ennen sitä puhuimme varmaan pari tuntia siitä, kuinka toivoisin, että mieheni välillä hoitaisi käytännön järjestelyt.

Saas nähdä, kysynkö viimeisenä joululomapäivänä, että minnekäs hän olikaan sen ravintolan varannut. Toivottavasti näin ei käy, vaan mieheni yllättää minut iloisesti.

AP

Välillä on hyvä miettiä, haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen.

Dr Phil?

Tässä tapauksessa väärässä oleminenkaan ei tuo onnea.

Eri

Jake50 kirjoitti:

Olen mies, jo 50 ja satuin katselemaan, että mitä täällä on murheena. Ymmärrän toki hermostumisen sillä itse olen aina ollut nopea käänteissäni joka asiassa. Nyt on kai todettava, että olen vissiin kalkkis tai muuten vaan väärää aikakautta tänne, jos murheet ovat tätä luokkaa, matkoja, syömisiä, leffoja jne, olen aivan sanaton tällä kertaa. 

Tarkoittaako se, että jos ihminen valittaa ns pikkuasiasta, että hänellä ei ole mitään muita murheenaiheita?

Ei, ei tarkoita.

Aika nipolta kuulostat. Jos muuten on ihana mies, niin en häntä tuollaisella kiusaisi. Se vaan ei tule häneltä luonnostaan. Onko susta sitten kiva mennä ulos, kun mies on pakotettuna tehnyt järjestelyt? Ei nyt vaikuta kovin vakavalta ongelmalta tuo. Jos jatkat tuota käytöstä, saattaa mies kyllästyä ja lähteä kalppimaan.

tämä kasvatuksen tuoma luonteenpiirre 

AP[/quote]

Heh. Ex-miniä voiteli pojalleni valmiiksi voileivät, kuori perunat ja toi kaiken eteen. Pojan ei tarvinnu, ku syödä. Huomautin miniälle, että olen kyllä kasvattanut poikani niin, että osaavat kyllä itse tehdä leipänsä, kuoria perunansa jne. Miniä vastasi, että hänestä on kiva palvella ja tehä kaikki valmiiksi eteen.  Huoh! Miniä kasvatti pojalleni semmosen luonteenpiirteen, että yksinkin kylässä käydessään poika saattoi sanoa ruokapöydässä, että hän vois ottaa vettä. Vastasin, että vettä saa hanasta. Täällä ei palvelu pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua AP. 

Meillä ongelmana on kotityöt ja miehen oma-aloitteisuuden puute. Joko minun pitää tehdä kaikki itse tai sitten nakittaa tehtäviä miehelle. Mitään ei koskaan tapahdu ilman että minä organisoin tavalla tai toisella.  

Olen monesti sanonut ääneen, että koska mies on päivät kotona, minusta olisi ihanaa jos ruoka olisi valmiina kun tulen töistä koska olen silloin todella väsynyt ja nälkäinen... Vaikka ruokatarvikkeet on valmiiksi hankittuna, ei toiveeni ole toteutunut. 

Aikoinaan kun mies teki päivätyötä ja itse olin kotona, oli ruoka valmiina kun mies tuli kotiin. Tein sen, koska rakastan miestäni ja se on yksi tapa osoittaa sitä. Tuntuu pahalta etten itse saa nauttia samasta ylellisyydestä. 

Sama pätee siivoamiseen ja muihin kodin hommiin. Usein tunnen itseni joksikin helkkarin äidiksi. 

Siedän tätä koska mies on muuten niin hyvä. 

 

Miksi et ota töihin mukaan välipalaa, jottet olisi niin nälkäinen työpäivän jälkeen? Miehenä kysyn, koska itse olen ratkaissut asian syömällä välipalan aina iltapäivisin. Samoin kannattaa harrastaa jotain liikuntaa heti työpäivän jälkeen, niin saa lisää energiaa loppupäivään. Näin ainakin itse teen.

Minuakin ihmetyttää tämä naisten saamattomuus. Tässäkin esimerkkitapauksemme tunnistaa ongelman (nälkäisyys työpäivän jälkeen), mutta ei itse tee asialle mitään (vaikka se olisi äärimmäisen helppoa), vaan odottaa miehen ratkaisevan ongelman (laittamalla ruoan valmiiksi). Sitten pettyy, kun mies ei ratkaisekaan ongelmaa.

No niin just! Nainen ottaa eväät ja syö ne ennen kuin lähtee töistä kotiin. Näin nainen jaksaa sitten työnpäivänsä jäkeen verensokerin laskematta kokata illallisen itselleen ja koko päivän kotona loisineelle miehelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Perfektionisti. Tyypillinen insinööri. Ei hän sille mitään voi. Ehkä teidän ei pitäisi asua omakotitalossa. Ihan oikeesti, miksi tehdä asiat noin vaikeen kautta, ja odottaa kumppanilta jotain johon hän ei pysty?

Mikä muuten oli hänessä se mihin rakastuit?

Olikohan tää tarkotettu mulle mut vastaan kuitenkin

Mies halus omakotitalon. Viel viis kuus vuotta sitten oli hyvin innokas tekeen kaikkea. Rempattiin siis vanha talo, ei kiireel eikä hädäl. Vaan nautittiin kumpikin siit tekemisestä. Iso piha ja vähän peltoa. Et on tilaa tehdä mitä huvittaa. Mies mm rakens pari hirsimökkiä yms. On siis kätevä käsistään. Mut sit tuli stoppi jossain viis vuotta sitten. Esim meidän autollais ei ollut kattoa kahteen vuoteen. Kunnes mä pakotin sen kauppaan. Naputin niin kauan ja ajoin peräkärry peräs kaupan pihaan. Kyl sitä välil mietin et pitäis muuttaa rivariin tms. Mut ei me pystytä. Hulluks tulisin ainakin mä. Ja toisaalt se tarkottais muuttamista väh 25km päähän nykyisestä talosta. Eli lapsen kaverit jäis. Samoin omat.

Rakastuin miehen rehellisyyteen, huumorintajuun, tohon tekemiseenbyms. Ja rakastan edelleen. Paljon. Kyl hän välil yllättää. Mut välil kaikki on niin vitun vaikeaa. Et tekis mieli kiljua et herää!

Minä tunnustan olevani vähän kuin ap:n mies. Olen siis nainen ja meillä _aina_ varaa mies kaikki liput, ravintolat, vakuutukset, oopperat, teatterit, elokuvat, hotellit, tankkaa auton jne. Minä saatan netistä katsoa minne mennään ja mitä tehdään, mutta mies siis viime kädessä on se, joka varaa, soittaa tai tekee asian muutoin konkreettisesti mahdolliseksi. 

Meille tämä ei ole koskaan ollut ongelma. En muista, että mies olisi kertaakaan 13 vuoden  avioliiton aikana sanonut, että se haittaisi häntä. Ehkä se johtuu siitä, että mies tykkää ihan vapaallakin olla paljon koneilla ja kokeilla juttuja (IT-alalla töissä). Oma kärsivällisyyteni taas ei oikein tahdo riittää tähän. Olen siis saamaton tämän asian suhteen. 

Heh, täällä on näköjään osalla mennyt keskustelu tunteisiin. :) No, se on aina taattua av:lla.

Tiedän, että esimerkiksi tässä elokuvalippu-casessa olen pikkumainen. Se on kuitenkin vain yksi esimerkki mieheni saamattomuudesta. Esimerkkejä on miljoonia, koska saamattomuus on sellainen luonteenpiirre, että se näkyy kaikessa. 

Ostimme esim. asunnon ja minä olen käytännössä hoitanut kaiken siihen liittyvän. Silloinkin, kun kilpailutimme asuntolainaa, ei mieheni saanut monista pyynnöistä huolimatta varattua aikaa silloiseen omaan pankkiinsa vaan lopulta minä tein sen, koska aika oli jo sen verran kortilla ja ns. tarjousta piti saada.

On totta, että saamattomuus sinänsä on "pikkuvika" ja voisi olla pahempaakin, mutta onhan se rasittava piirre erityisesti, kun olen itse täysin eri maata. Kuten sanottua, mieheni on kuitenkin muuten kaikin puolin hyvä ja rakastan häntä, jonka vuoksi olen sietänyt tätä piirrettä.

Välillä kuitenkin kiehahtaa yli ja mielestäni se ei ole miehen muuttamista, jos hän KERRAN vaikka vuodessa hemmottelee minua esim. viemällä ulos syömään ja hoitamalla kaiken alusta loppuun. Se on toisen huomioon ottamista. Minä kuitenkin hoidan nyt ja tulevaisuudessa suurimman osan käytännön asioista, joten on mielestäni kohtuullista, että mieheni arvostaa tätä piirrettä minussa ja näyttää sen omilla teoillaan.

AP

Ainakaan itselläni miehen saamattomuus ei ole mikään suhteen peruspilari jonka takia pitäisi eroa miettiä. Se vain ei ole reilua jos toinen saa elää kotona vapaamatkustajana. Se tympäisee joskus todella paljon. 

Meidän tapauksessa syy on varmaankin se, että mies ei ole koskaan asunut yksin. Mies muutti lapsuudenkodistaan suoraan avoliittoon kanssani. Itse asuin yksin vuoden ajan kun mies oli armeijassa.

T. Se, jonka mies ei tee ruokaa 

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan itselläni miehen saamattomuus ei ole mikään suhteen peruspilari jonka takia pitäisi eroa miettiä. Se vain ei ole reilua jos toinen saa elää kotona vapaamatkustajana. Se tympäisee joskus todella paljon. 

Meidän tapauksessa syy on varmaankin se, että mies ei ole koskaan asunut yksin. Mies muutti lapsuudenkodistaan suoraan avoliittoon kanssani. Itse asuin yksin vuoden ajan kun mies oli armeijassa.

T. Se, jonka mies ei tee ruokaa 

Tottahan tämä on, että ei sen takia ehkä kannata eroa miettiä. Joskus suutuspäissäni itsekseni kihisen ja mietin eroa, mutta se nyt on mielestäni harmitonta ja menee hyvin nopeasti ohi. 

Mieheni asui vuoden yksin ennen kuin muutimme yhteen. Muistan siitäkin vuodesta, kuinka hän vei aina anopilleni pyykit pestäväksi (koska ei ollut pesukonetta ko. asunnossa silloin) ja hän sai aina pyykkinsä takaisin viikattuna. Omassa yksiössänikään ei ollut pyykinpesukonetta silloin ja pesin pyykit vanhemmillani ITSE enkä todellakaan saanut niitä viikattuna takaisin. :D Mietin jo silloin, että on kyllä kasvatustyylejä monenlaisia. 

Äskenkin tuli anopilta miehelleni viesti puhelimeen, että "olethan muistanut maksaa vuokran" (joka on muuten ainoa ns. virallinen asia, joka hänen pitää aina kuukausittain hoitaa). No, tämä anopin ja mieheni välinen jatkuu varmaan hamaan loppuun saakka.

AP

Meilläkin mies on tottunut et mä hoidan. Ensin opiskelin, sit oli pätkätöitä, sit tuli lapsi ja nyt olen yrittäjä. Eli olen ollut paljon kotona. Teen töitä osittain kotoa. Ja työni on joustava. Eli ns mulla on aikaa. Mä myös tykkään tehdä esim rakennushommia. Vituttaa vain kun hän lupaa hoitaa jonkun jutun ni se EI todellakaan tarkoita et asia hoituu.

Nytkin lapsen synttäreihinliittyen lähetin miehelle valmiiksi etsityn puhnron ja käskin soittaa. Samoin hän laittoi kutsut omille sukulaisilleen kun tein pohjan valmiiks. Oisin ehkä helpommal noi itte hoitanut periaate.

Et ole ainoa. Mun mies ei ole edes ainut lapsi, mutta tehokas äiti ei ole antanut tehdä kotona mitään. Mitä sitä nyt lasten antaa tehdä mitään, kun eivät osaa ja kestää kauan? Tosin siinä talossa syödään varsin vaatimattomasti eikä siivouskaan ole kovin tuttu askare. Kaikenlainen järjestely on aina mun homma, reissuun lähtiessä omat tavarat pakkaa, mä saan pakata omat ja lasten. Käskyttää pitää, jos haluaa jotain tapahtuvan. Tekee kyllä käskystä, mutta luulisi, että 40-vuotias ymmärtäisi jo esim viedä roskat. Tai hommata lapsenvahti, jos huvittaa käydä terassilla kesäiltana. Mutta ei.....

Ellei kyse ole aktiivisesta trollauksesta, nämä "tykkää" ja "ei tykkää" painallusten räikeä epätasapainoisuus on häpeäksi modernille naissukukunnalle tai vähintäänkin foorumin osallistujille.

Joo, on helppo valitella, että mies on "saamaton", mutta jos kyse on jostain pikkuasioista kuten leffalippujen varaamisesta, niin mitäpä siitä sitten? Varmaan hyvä ja oivaltava terveen kasvatuksen saanut mies siitä muuttaisi tapojaan, kun huomaa oman naisensa reaktiot. Valitettavasti me ihmiset olemme epätäydellisiä, emmekä aina osaa mukautua toisten haluihin. Vian etsiminen aina muualta kuin itsestä ja omista valinnoista on pikkuipanoiden lapsellisuutta. Henkilökohtaisesti olen melko vakuuttunut, etten kestäisi juuri ollenkaan avauspostaajan olemuksta ja pysyisin visusti erossa hänen kaltaisistaan naisista. Jos kuitenkin sattuisin avauspostaajaan haksahtamaan, niin ajattelisin "sellainen se nyt sitten on, minkäs teet" ja ohittaisin suuren osan vajavaisuudesta olankohauksella. Ap:llä on mahdollisuus valita...haluaako hän olla rakastavassa suhteessa miehensä kanssa, joka vaikuttaa puutteistaan huolimatta kunnolliselta mieheltä, vai haluaako hän olla nirppanokkainen, itsekeskeinen ja ennakkoluuloinen egomaanikko, jonka mielestä osa vain täyttää hänen omat tarpeensa. Vaikuttaisi siltä, että ap_haluaa_ olla jälkimmäinen ihmistyyppi. Miehensä lapsuudenoloja hän on jo tarkastellut selittääkseen miehensä käyttäytymisen. Nyt olisi hyvä tehdä sama tarkastelu omalla kohdalla. Mikä lapsuudesta peräisin oleva ohjelmointi ap:lla on päällä?

Minä en näe tuossa mitään ongelmaa. Meidän perheessä ei olisi varmaan yhtäkään lomareissua tehty, jos minä en olisi sitä manageroinut. Mies ei tällaisia saa aikaiseksi, ainakaan riittävän ajoissa. Jos minulla on vaihtoehtona, että polkaisen itse projektin käyntiin, hyväksytän ehdotukseni miehellä ja lapsella ja sitten hoidan järjestelyt, tai katson kuinka loma menee taas kotona tietokoneella jumittaessa, niin totta helvetissä järjestän sen lomamatkan!

Sama juttu noissa muissakin. Järkkään elokuvaliput, hoidan laskut ja 15 vuoden ajan tein jopa miehen veroilmoituksenkin. Nyt viimeisen kahden vuoden aikana hän on ottanut omat pankkitunnuksensa käyttöönsä ja opetellut verkkopankin käyttöä ja onnistunut tekemään kaksi veroilmoitusta viime minuutilla kauhean kiroilun saattelemana.

Minä puolestani annan miehelle päävastuun keittiössä. Joskus menen valmiiseen pöytään, joskus toimin apulaisena. Miksi minun pitäisi katsella postiluukusta tulevia maksumuistutuksia ja miehen syödä pahaa ruokaa, jos kerran vaihtoehtojakin on? 

Mym kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perfektionisti. Tyypillinen insinööri. Ei hän sille mitään voi. Ehkä teidän ei pitäisi asua omakotitalossa. Ihan oikeesti, miksi tehdä asiat noin vaikeen kautta, ja odottaa kumppanilta jotain johon hän ei pysty?

Mikä muuten oli hänessä se mihin rakastuit?

Olikohan tää tarkotettu mulle mut vastaan kuitenkin

Mies halus omakotitalon. Viel viis kuus vuotta sitten oli hyvin innokas tekeen kaikkea. Rempattiin siis vanha talo, ei kiireel eikä hädäl. Vaan nautittiin kumpikin siit tekemisestä. Iso piha ja vähän peltoa. Et on tilaa tehdä mitä huvittaa. Mies mm rakens pari hirsimökkiä yms. On siis kätevä käsistään. Mut sit tuli stoppi jossain viis vuotta sitten. Esim meidän autollais ei ollut kattoa kahteen vuoteen. Kunnes mä pakotin sen kauppaan. Naputin niin kauan ja ajoin peräkärry peräs kaupan pihaan. Kyl sitä välil mietin et pitäis muuttaa rivariin tms. Mut ei me pystytä. Hulluks tulisin ainakin mä. Ja toisaalt se tarkottais muuttamista väh 25km päähän nykyisestä talosta. Eli lapsen kaverit jäis. Samoin omat.

Rakastuin miehen rehellisyyteen, huumorintajuun, tohon tekemiseenbyms. Ja rakastan edelleen. Paljon. Kyl hän välil yllättää. Mut välil kaikki on niin vitun vaikeaa. Et tekis mieli kiljua et herää!

No jos se on joskus tehnyt, mutta on tullut muutos, niin sitten se on masennus.

Se ilmenee juuri esim ettei saa aikaiseksi. Lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän.

Noin se oli meilläkin.

Sitten päätin muuttaa omaa kantaani. Kun minä hoidan kaikki:ideoinnin, lippujen varaukset jne, saan päättää mihin mennään ja milloin.

Eli rupesit äidiksi aikuiselle miehelle. Voi vittu. Juuri tuollaiset kasvattaa noita mammanpoikia.