Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhea kultalusikka suussa-tilanne
04.12.2016 |
Nyt kuulostaa elitistiseltä kermaperseeltä mut antaa mennä. Mulla on kaikkea, ihan kaikkea. Jokainen ovi auki, voin vaan valita mitä mahtavaa elämälläni teen. Matkustelu, joutilaisuus, ihan kaikki on mahdollista.
Ja mä oon ihan lamaantunut, en osaa päättää edes meenkö suihkuun vain tupakalle. Opiskelut just päätöksessä, tili täynnä rahaa, oon terve ja rakastettu. Miksi on tällainen paniikki? Nyt pitäisi nauttia ja halutessaan vaikka muuttaa maasta lämpimään, mut ei..ei pysty tekemään ratkaisuja. Mitään ratkaisuja.
Mistähän tässä edes aloittaisi..? Ikää 32, ei perhettä, täysi vapaus joka suuntaan.
Kommentit (123)
Paras neuvo: lopeta terveytesi tuhoaminen tupakalla.
Käy suihkussa ja lähde lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voisi tietysti tehdä jotain hyödyllistä...
Tästä ohjeet kaikille (Frank Martelan blogista:
Omaehtoisuus (autonomy)
Autonomia eli omaehtoisuus tarkoittaa ihmisen kokemusta siitä, että hän on vapaa päättämään itse tekemisistään. Autonomian edellytyksenä onkin valinnan- ja toiminnanvapaus, pakotettu ja tiukasti kontrolloitu tekeminen on sen vastakohta. Omaehtoisessa toiminnassa tekeminen ei tunnu ulkoa ohjatulta, sen sijaan motivaatio lähtee yksilön sisältä: hän kokee asian omakseen. Tämä voi tarkoittaa sitä, että yksilö nauttii tekemisestä itsestään tai että yksilö kokee arvostavansa niitä päämääriä, joita tekeminen edistää. Autonominen toiminta on siis ennen kaikkea omaehtoista, yksilö kokee motivaation olevan lähtöisin hänestä itsestään eikä ympäristön tarjoamista kepeistä ja porkkanoista. “Vapaus tai kuolema” – näin tärkeäksi moni yksilö on historian varrella kokenut tarpeensa elää omaehtoisesti.
Kyvykkyys (competence)
Kyvykkyys tarkoittaa yksilön kokemusta siitä, että hän osaa hommansa ja saa asioita aikaan. Kyse on siis työntekijän osaamisesta ja aikaansaavuudesta: kyvykkääksi itsensä kokeva työntekijä uskoo pystyvänsä suorittamaan annetun tehtävän menestyksekkäästi. On helppo nähdä, että ihmiset nauttivat enemmän sellaisesta tekemisestä jossa pärjäävät, kuin sellaisesta, jossa suoritus jatkuvasti tökkii. Parhaimmillaan, kun haastetaso on tarpeeksi kova mutta koemme silti pärjäävämme, ihminen voi päästä flow-tilaan, jossa hän on täysin uppoutunut tekemiseensä. Ajantaju katoaa, kaikki tehtävään liittymätön hälvenee mielestä ja ihminen kohdistaa koko tarmonsa käsillä olevaan haasteeseen. Oleminen virtaa. Tätä kokemusta monet pitävät yhtenä ihmiselämän suurimmista nautinnoista, flow-teorian kehittäjä Mihaly Csikszentmihalyi pitää sitä jopa optimaalisena olemisen tilana.
Yhteisöllisyys (relatedness)
Kolmas sisäisen motivaation lähde kumpuaa ihmisen perustavasta tarpeesta olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Olemme luonnoltamme laumaeläimiä ja haluamme tulla kohdatuksi aidolla ja syvällisellä tavalla (Baumeister & Leary, 1995). Siksi hyvinvointimme on vahvasti kytköksissä ympärillämme oleviin ihmisiin: kun koemme, että meistä välitetään ja voimme olla syvällisessä yhteydessä läheisimpiimme, voimme hyvin. Ja kun koemme olevamme osa kannustavaa, turvallista ja lämminhenkistä yhteisöä, olemme parhaimmillamme myös esimerkiksi työntekijöinä. Ihminen ei lopulta ole yksilö, vaan suhdelo – olemme kytköksissä toinen toisiimme olemuksemme juuria myöten.
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi siihen ettei tarvitse muutamaan vuoteen huolehtia elannosta. Ap
Jos muutama vuosi tarkoittaa alle viittä vuotta, niin sijoitat rahat ja alat hankkia töitä.
Jos sait rahat yllättäen, niin tilanne on hankalampi kuin voisi kuvitella. Normaalista elämänrytmistä putoaa helposti pois tai tuhoaa rahat jolloin tavalla. Ehkä kannattaisi pitää jonkin aikaa lomaa, mutta ei sellaista joka jatkuu ilman mitään loppupistettä.
Sun täytyy poistua mukavuusalueeltasi, jotta voit kehittyä ihmisenä. Klisee, mutta niin se on. Tee jotain uutta ja yllätä itsesi. Kehitä itseäsi. Ja jos olet aina ollut tietyissä hyvissä piireissä, voisi tehdä hyvää nähdä muunkinlaisia kohtaloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulta puuttuu perhe. Ja kohta on myöhäistä. Ei ihme että ahdistaa elämän sisällöttömyys. Me eletään oikeasti vain lisääntyäksemme.
Mäkin voisin tulla avittaan sen rahan tulhaamisessa ja neuvoa pienestä korvauksesta mitä tekisit milloinkin. no eka tietty mietit mitä haluaisit tehdä, missä ja kenen kanssa vai yksin. siitä se lähtee. itse lähtisin vähäks aikaa mualimalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme vähättelyä! Jos ap kokee tilanteensa olevan kultalusikka suussa -tilanne vähemmälläkin, niin mikäs sen ihanempaa!
Toki, mutta kaikki muut eivät näe asiaa samoin. Niin kauan kuin aikoo elää yhteiskunnassa, eikä erakkona trooppisella saarella tai Lapin erämaakämpässä, muidenkin mielipiteillä on väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi siihen ettei tarvitse muutamaan vuoteen huolehtia elannosta. Ap
:D no istu vaikka jalat pöydällä pari vuotta, sitten voit alkaa panikoida mistä saat ruokaa.
Minä jo ajattelin, että sulla on perintöä eikä sun tarvitse koskaan tehdä töitä elantosi eteen tai jotain.
Tätä mä en tajua. Jos mun pitää päättää mitä mä teen lähitulevaisuudessa, joka varmasti muokkaa myös loppuelämän suuntaa, miksi osa takertuu siihen kuinka paljon rahaa mulla on. Jos tiedän että nyt on tie auki, seuraavat pari vuotta, eikö se riitä? Mikään elämässä ei ole varmaa, ei työtilanne tai elanto. Tällä hetkellä on hyvä enkä siitä puolesta stressaa. Se ei ole tämän keskustelun pointti.
Mä ainakin tykkään tästä avauksesta. Mietin itse tavallaan samoja asioita, tosin mulla ei ole kauheasti avoinna juuri nyt, mutta osaan silti samaistua "kohtaasi". Ja ainahan sitä alitajuisesti miettii, että mitä sitä vielä elämällään tekisi, jos oikein oivaltaisi.
Juuri. Moni esim. saattaa viidenkympin jälkeen olla siinä tilanteessa, että varallisuutta on itse asiassa kertynyt niin paljon, että olisi mahdollista tehdä elämänmuutos esim. työnteko kokonaan lopettamalla tai vaikka työtä keventämällä. Mutta kun ei ole visiota miten sitä eläisi, eikä uskallustakaan. Ja pelko siitä että rahat ei ehkä riitäkään..vaikka aina olisi elänyt säästäväistä ja vaatimatonta elämää kulutusmielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ratkaisuni riippuisivat varmaankin rahamäärästä. Jos tilillä ois esim. miljoona euroa, ostaisin pari pientä sijoituskämppää. Niillä saisi mukavaa tuloa seuraavat vuosikymmenet. Kävisin myös heti hypnoosijakson tupakoinnin lopettamiseksi. Sitten ottaisin käsittelyyn sen, mitä haluaisin tehdä elämässäni. Sanoit että oot valmistunut opinnoista? Alasta riippuen miettisin, onko syytä tehdä jotain opintoihin liittyvää vai lähteäkö keräämään kokemuksia ulkomaille ihan vaan elämästä? Aika ihanalta kuulostaa kyllä kaikki mahdollisuudet. Alkaisin myös harrastaa jotain uutta ja kalliimpaa harrastastusta mitä en olisi aiemmin voinut harrastaa. Ja voi että nauratti toi eka kommentti perheen hankkimisesta: kyllä ihmisellä voi olla muutakin perhettä kun se ydinperhe. Voi olla puoliso, lemmikkejä, lapsuudenperhe, ystävät. Ei siihen niitä lapsia tarvita. Nauti elämästä!
Hyvä kommentti, mutta miksi pitäisi haalia lisää rahaa, jos olisi jo rikas valmiiksi? Kyllähän tuolla eläisi aika mukavasti.
En muista kertoiko aloittaja ikäänsä, mutta olettakaamme että hän on 30-vuotias. Jos hän kuluttaa 2000€/kk - mikä joidenkin mielestä on "mukavasti" ja joidenkin välttämättä ei - milli loppuu silloin kun hän on 70 v. Jos sattuu pitempään elämään, loppuaika onkin sitten mukavaa kansaneläkkeellä. Jotta kyllä tuossakin tapauksessa kannattaa miettiä miten rahan saa poikimaan.
Lähdehän kierteleen maailmaa. Eli työtä sulla ei ole mutta so what....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulta puuttuu perhe. Ja kohta on myöhäistä. Ei ihme että ahdistaa elämän sisällöttömyys. Me eletään oikeasti vain lisääntyäksemme.
Onpa sinulla kapea käsitys elämästä.
Minulla ei ole omaa ydinperhettä, mutta olen noin 20 lapsen täti ja noin 20 lapsen isotäti. Siinä on minulle perhettä. Lisäksi ympärilläni on paljon muita lapsia. Siinä on minulle perhemerkitystä elämään. Mutta sitten elämässä on muitakin sisältöjä.
On harmi, jos elämä kutistuu merkityksen osalta omaan lisääntymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi siihen ettei tarvitse muutamaan vuoteen huolehtia elannosta. Ap
:D no istu vaikka jalat pöydällä pari vuotta, sitten voit alkaa panikoida mistä saat ruokaa.
Minä jo ajattelin, että sulla on perintöä eikä sun tarvitse koskaan tehdä töitä elantosi eteen tai jotain.
Tätä mä en tajua. Jos mun pitää päättää mitä mä teen lähitulevaisuudessa, joka varmasti muokkaa myös loppuelämän suuntaa, miksi osa takertuu siihen kuinka paljon rahaa mulla on. Jos tiedän että nyt on tie auki, seuraavat pari vuotta, eikö se riitä? Mikään elämässä ei ole varmaa, ei työtilanne tai elanto. Tällä hetkellä on hyvä enkä siitä puolesta stressaa. Se ei ole tämän keskustelun pointti.
Ihminen saa useimmiten tyydytyksen elämäänsä kun kokee olevansa jossain tarpeellinen, oli se sitten vanhempana, omaishoitajana, yrittäjänä, työntekijänä, opiskelijana, vapaaehtoistyöntekijänä - toisaalta liian helppo ja vaivaton elämä tuo tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteen, ja vie elämältä mielekkyyden.
En osaa sinua neuvoa mitä juuri sinun kannattaisi nyt tehdä, mutta aloita JOTAIN. Jos vain ajattelet että chillailet tässä niin kauan kun fyrkkaa piisaa olet jossain vaiheessa mielettömän tyhjiön edessä.
Itseni ei tarvitsisi käydä koskaan töissä, rahani ja sijoitukseni riittäisivät varmasti loppuelämäkseni, mutta se henkinen tyhjiö jonka 'hopeisen kiillottelu' kotona minulle toisi olisi niin suuri, että ilomielin käyn päivittäin töissäni, joita varten olen itseni kouluttanut, ja joissa tiedän olevani hyvä ja saan tyydytystä elämääni. Vapaa-aikaa perheen kanssa ja matkusteluun on silti riittävästi tässä työssä.
En voi muuta neuvoa, kuin tee pitkäjänteisiä ratkaisuja!
Ei voi olla totta. Suomessa on kova työttömyys, mutta sinä joka et edes työpaikkaa tarvitsisi, pysyttelet siinä ettet joutuisi henkiseen tyhjiöön?
Oletko miettinyt, että voisit työstää tätä henkisen tyhjiön ongelmaa, ilman että sinun tarvitsee viedä työpaikka joltain sitä oikeasti tarvitsevalta. Miksi työ on identiteetillesi niin tärkeää? Kysy sitä itseltäsi rehellisesti ja saatat saada vastauksia. Maailmassa riittää kyllä tekemistä, vaikka ei pitäisikään yhtä vähistä työpaikoista tarpeettomana itsellään. Voisitko tehdä samaa työtä vaikka harrastuksena tai vapaaehtoisena jos siitä pidät? Antaisit tilaa muillekin, joilla ei ole samoja mahdollisuuksia kuin sinulla. Se, että ihminen tarvitsee vaikeuksia, ei pidä paikkaansa.
AP:lle sanoisin, että tuossa tilanteessa voi tuntua, että pitäisi suunnata kohti jotain suurta ja upeaa unelmaa. Se voi lamaannuttaa, jos ei tiedä mitä se on. Siinä olen samaa mieltä lainaamani kirjoittajan kanssa, että kannattaa alkaa tehdä vain JOTAIN. Muuten et saa tietää, mistä oikeasti pidät ja mitä haluat. Sinun ei tarvitse päättää, mitä haluat loppuelämälläsi tehdä. Aloita yksi juttu, ja lopeta se jos se ei tunnu hyvälle. Kokeile seuraavaa. Etene ilon, älä pelkojen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala yrittäjäksi. Niin minä tein samassa tilanteessa. Ei ole ollut tylsää, ja muut hyvät asiat ovat tulleet siinä sivussa.
Voin valmentaa sua, mutta se maksaa.
Kun on hyffeä kerran niin mene juttelemaan life coachille. miks meidän pitäisi sulle antaa vinkkejä ilmaiseksi häh??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi siihen ettei tarvitse muutamaan vuoteen huolehtia elannosta. Ap
:D no istu vaikka jalat pöydällä pari vuotta, sitten voit alkaa panikoida mistä saat ruokaa.
Minä jo ajattelin, että sulla on perintöä eikä sun tarvitse koskaan tehdä töitä elantosi eteen tai jotain.
Tätä mä en tajua. Jos mun pitää päättää mitä mä teen lähitulevaisuudessa, joka varmasti muokkaa myös loppuelämän suuntaa, miksi osa takertuu siihen kuinka paljon rahaa mulla on. Jos tiedän että nyt on tie auki, seuraavat pari vuotta, eikö se riitä? Mikään elämässä ei ole varmaa, ei työtilanne tai elanto. Tällä hetkellä on hyvä enkä siitä puolesta stressaa. Se ei ole tämän keskustelun pointti.
Ihminen saa useimmiten tyydytyksen elämäänsä kun kokee olevansa jossain tarpeellinen, oli se sitten vanhempana, omaishoitajana, yrittäjänä, työntekijänä, opiskelijana, vapaaehtoistyöntekijänä - toisaalta liian helppo ja vaivaton elämä tuo tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteen, ja vie elämältä mielekkyyden.
En osaa sinua neuvoa mitä juuri sinun kannattaisi nyt tehdä, mutta aloita JOTAIN. Jos vain ajattelet että chillailet tässä niin kauan kun fyrkkaa piisaa olet jossain vaiheessa mielettömän tyhjiön edessä.
Itseni ei tarvitsisi käydä koskaan töissä, rahani ja sijoitukseni riittäisivät varmasti loppuelämäkseni, mutta se henkinen tyhjiö jonka 'hopeisen kiillottelu' kotona minulle toisi olisi niin suuri, että ilomielin käyn päivittäin töissäni, joita varten olen itseni kouluttanut, ja joissa tiedän olevani hyvä ja saan tyydytystä elämääni. Vapaa-aikaa perheen kanssa ja matkusteluun on silti riittävästi tässä työssä.
En voi muuta neuvoa, kuin tee pitkäjänteisiä ratkaisuja!
Ei voi olla totta. Suomessa on kova työttömyys, mutta sinä joka et edes työpaikkaa tarvitsisi, pysyttelet siinä ettet joutuisi henkiseen tyhjiöön?
Oletko miettinyt, että voisit työstää tätä henkisen tyhjiön ongelmaa, ilman että sinun tarvitsee viedä työpaikka joltain sitä oikeasti tarvitsevalta. Miksi työ on identiteetillesi niin tärkeää? Kysy sitä itseltäsi rehellisesti ja saatat saada vastauksia. Maailmassa riittää kyllä tekemistä, vaikka ei pitäisikään yhtä vähistä työpaikoista tarpeettomana itsellään. Voisitko tehdä samaa työtä vaikka harrastuksena tai vapaaehtoisena jos siitä pidät? Antaisit tilaa muillekin, joilla ei ole samoja mahdollisuuksia kuin sinulla. Se, että ihminen tarvitsee vaikeuksia, ei pidä paikkaansa.
AP:lle sanoisin, että tuossa tilanteessa voi tuntua, että pitäisi suunnata kohti jotain suurta ja upeaa unelmaa. Se voi lamaannuttaa, jos ei tiedä mitä se on. Siinä olen samaa mieltä lainaamani kirjoittajan kanssa, että kannattaa alkaa tehdä vain JOTAIN. Muuten et saa tietää, mistä oikeasti pidät ja mitä haluat. Sinun ei tarvitse päättää, mitä haluat loppuelämälläsi tehdä. Aloita yksi juttu, ja lopeta se jos se ei tunnu hyvälle. Kokeile seuraavaa. Etene ilon, älä pelkojen kautta.
Työpaikkoja ei valitettavasti jaeta sen mukaan, kuka niitä eniten haluaa tai tarvitsee. Aika omituinen ajatuskin. Kun säästötilin tai salkun saldo ylittää 50 000 euroa tulee henkilökohtainen yt ja tekee tilaa seuraavalle, jos ei ole ehtinyt tuhlata palkkaansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi siihen ettei tarvitse muutamaan vuoteen huolehtia elannosta. Ap
:D no istu vaikka jalat pöydällä pari vuotta, sitten voit alkaa panikoida mistä saat ruokaa.
Minä jo ajattelin, että sulla on perintöä eikä sun tarvitse koskaan tehdä töitä elantosi eteen tai jotain.
Tätä mä en tajua. Jos mun pitää päättää mitä mä teen lähitulevaisuudessa, joka varmasti muokkaa myös loppuelämän suuntaa, miksi osa takertuu siihen kuinka paljon rahaa mulla on. Jos tiedän että nyt on tie auki, seuraavat pari vuotta, eikö se riitä? Mikään elämässä ei ole varmaa, ei työtilanne tai elanto. Tällä hetkellä on hyvä enkä siitä puolesta stressaa. Se ei ole tämän keskustelun pointti.
Ihminen saa useimmiten tyydytyksen elämäänsä kun kokee olevansa jossain tarpeellinen, oli se sitten vanhempana, omaishoitajana, yrittäjänä, työntekijänä, opiskelijana, vapaaehtoistyöntekijänä - toisaalta liian helppo ja vaivaton elämä tuo tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteen, ja vie elämältä mielekkyyden.
En osaa sinua neuvoa mitä juuri sinun kannattaisi nyt tehdä, mutta aloita JOTAIN. Jos vain ajattelet että chillailet tässä niin kauan kun fyrkkaa piisaa olet jossain vaiheessa mielettömän tyhjiön edessä.
Itseni ei tarvitsisi käydä koskaan töissä, rahani ja sijoitukseni riittäisivät varmasti loppuelämäkseni, mutta se henkinen tyhjiö jonka 'hopeisen kiillottelu' kotona minulle toisi olisi niin suuri, että ilomielin käyn päivittäin töissäni, joita varten olen itseni kouluttanut, ja joissa tiedän olevani hyvä ja saan tyydytystä elämääni. Vapaa-aikaa perheen kanssa ja matkusteluun on silti riittävästi tässä työssä.
En voi muuta neuvoa, kuin tee pitkäjänteisiä ratkaisuja!
Ei voi olla totta. Suomessa on kova työttömyys, mutta sinä joka et edes työpaikkaa tarvitsisi, pysyttelet siinä ettet joutuisi henkiseen tyhjiöön?
Oletko miettinyt, että voisit työstää tätä henkisen tyhjiön ongelmaa, ilman että sinun tarvitsee viedä työpaikka joltain sitä oikeasti tarvitsevalta. Miksi työ on identiteetillesi niin tärkeää? Kysy sitä itseltäsi rehellisesti ja saatat saada vastauksia. Maailmassa riittää kyllä tekemistä, vaikka ei pitäisikään yhtä vähistä työpaikoista tarpeettomana itsellään. Voisitko tehdä samaa työtä vaikka harrastuksena tai vapaaehtoisena jos siitä pidät? Antaisit tilaa muillekin, joilla ei ole samoja mahdollisuuksia kuin sinulla. Se, että ihminen tarvitsee vaikeuksia, ei pidä paikkaansa.
AP:lle sanoisin, että tuossa tilanteessa voi tuntua, että pitäisi suunnata kohti jotain suurta ja upeaa unelmaa. Se voi lamaannuttaa, jos ei tiedä mitä se on. Siinä olen samaa mieltä lainaamani kirjoittajan kanssa, että kannattaa alkaa tehdä vain JOTAIN. Muuten et saa tietää, mistä oikeasti pidät ja mitä haluat. Sinun ei tarvitse päättää, mitä haluat loppuelämälläsi tehdä. Aloita yksi juttu, ja lopeta se jos se ei tunnu hyvälle. Kokeile seuraavaa. Etene ilon, älä pelkojen kautta.
Työpaikkoja ei valitettavasti jaeta sen mukaan, kuka niitä eniten haluaa tai tarvitsee. Aika omituinen ajatuskin. Kun säästötilin tai salkun saldo ylittää 50 000 euroa tulee henkilökohtainen yt ja tekee tilaa seuraavalle, jos ei ole ehtinyt tuhlata palkkaansa?
Ei. Lainaamani kirjoittaja sanoi, ettei hänen tarvitsisi rahallisesti käydä koskaan töissä, ja hän käy siellä välttääkseen henkistä tyhjiötä. Minusta tällainen on huolestuttavaa - ja kyllä, myös itsekästä silloin kun palkkatöitä on vähän. Työpaikkoja ei jaeta halun ja tarpeen mukaan, mutta se on tosiasia että jos joku on jossain työpaikassa, se paikka on silloin pois toisten saatavilta. Ei lainkaan omituista vaan realismia.
Kirjoittaja kokee, että elämä ei saa olla liian helppoa. Hän siis varaa työpaikkaa itselleen saadakseen elämäänsä haastetta samalla kun tuhansien haaste on selvitä ilman työtä. Ehdotukseni oli, että ellei sitä henkisen tyhjiön ongelmaa saa purettua, toinen vaihtoehto on etsiä haastetta sellaisilla tavoilla, jotka eivät ole pois toisilta.
Koska sun on vaikea ryhtyä tekemään asioita, joista nauttia, niin kokeile löytää asioita, joista et nauti. Ja katso, kuinka kauan viitsit niitä tehdä. Se piristää kummasti ja sen jälkeen ne nautittavat asiatkin alkavat vedota niin, ettei sulla ole pian mitään ongelmaa niiden valitsemisessa. Kaikkea et ehdi kumminkaan, koska aika menee siinä inhottavassa tekemisessä.
Tätä nyt ens alkuun vaikka puolen vuoden ajan.
En osaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä, mutta neuvot että ryhdyt tekemään jotain kuitenkin. Kun pääset sisälle johonkin josta saat irti vaikka hyvää mieltä tai tarkoituksen ja sisällön päiviisi, sitä kautta ajatukset lähtevät uusille urille. Muodostuu politiivinen kierre. Itse tekisin vapaaehtoistyötä. En nyt mitään spr pakolaiskeskuksia tarkoita, vaan ihan oikeaa auttamista. Vaikka Nepal tai muu vastaava.
Alue: Aihe vapaa
Jos sinulla ei ole omaa asuntoa, sijoita vaikka puolet asuntoon, vuokraa se, ja matkusta. Niin minä tekisin, jos olisin vielä noin suhteellisen nuori. Tai yrittäisin löytää mielenkiintoista työtaä ulkomailta.