Kauhea kultalusikka suussa-tilanne

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi siihen ettei tarvitse muutamaan vuoteen huolehtia elannosta. Ap

No hhehheh :D Luulin, että tässä oli kyse oikeasti varakkaasta, sellaisesta jolla on talous turvattu LOPUKSI elämäänsä. Sellaisiakin on paljon Suomessa. Sinun kannattaa ihan vain miettiä, mistä löydät työpaikan ensi vuoden kuluessa.

Tilanteesi on siis yllättäen muuttunut? Olet saanut lottovoiton/perinnön tms. Muuten tuskin olisit niin hämilläsi yllättäen, vaan olisit jo sopeutunut lapsesta asti asemaasi. Käy keskustelemassa jonkun kanssa asiasta. Jonkinlainen kriisi se lottovoittokin on, mikä laittaa ihmisen helposti sekaisin.

Pistä nyt numerot tiskiin! Itselläni on iso perintö tulossa (+5mio euroa), ja omalla yrittäjän työlläkin olen kasvattanut omaisuuden n. 2mio euroon ennen 40v syntymäpäiviäni. Lapset on tehty ja nyt 5-12 vuotiaina hymyilen ja nauran joka päivä kun saan heidän kanssaan puuhastella. Kiinnostava työ pitää virkeänä ja ehtii silti viettää aikaa perheen kanssa. Ystävät, lapset, matkustelu, harrastukset, liikunta, uudet kokemukset.. siinä sitä sisältöä elämään. Vaihtoehto että vedät rahat nokkaan ja surkuttelet loppuelämäsi :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tekis vielä mieli sanoa, että älä pidä tilannetta kauheana tai pelkää sitä! Uskalla ajatella, että ihanaa kerrankin saan mitä sisimmässäni halusin! (Jos halusitkin). Kyllä sulla on lupa olla onnellinen ja nauttia. Ties vaikkei sun siksi enää koskaan tarttiskaan palata puutteeseen? :)

Tää oli ihanasti sanottu. Ehkäpä se onni just pelottaakin eniten, koska se on asia mitä elämässä ihmiset useimmiten jahtaa eikä se ole useinkaan kovin helppoa löytää. Vähän kuin löytäisi Graalin maljan :D Jos valitsee väärin ja menettää sen?

Niin, ja mun piti just sanoa sulle, että jos uskot unelmiin ja itseesi, niin se ei tarkoita, ettetkö kokisi vastoinkäymisiä tai vaikka menettäisi kaiken (tuosta) kerran, MUTTA kun jos uskot itseesi (ja tämä tilanne on merkki siitä, että sun pitäisi) niin sä et enää koskaan ole sitä mitä sä et halua olla eli epätoivoinen ja KAIKEN menettänyt. Vaan sä opit niistä. Mutta sä putoat aina jaloillesi. Koska sä jaksat tämän avulla uskoa itseesi enemmän kuin ennen tätä ja ne sun saamat kokemukset tästä auttaa sua edelleen uskomaan itseesi enemmän, kuin ilman niitä (eli vielä nyt).

Usko pois, sä et ole sitten enää se sama ihminen, kun sä olet nyt! Kun annat mennä ja palaa.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteesi on siis yllättäen muuttunut? Olet saanut lottovoiton/perinnön tms. Muuten tuskin olisit niin hämilläsi yllättäen, vaan olisit jo sopeutunut lapsesta asti asemaasi. Käy keskustelemassa jonkun kanssa asiasta. Jonkinlainen kriisi se lottovoittokin on, mikä laittaa ihmisen helposti sekaisin.

Tämä on hyvä neuvo! Sieltä saisit perspektiiviä JA ENNEN KAIKKEA TUKEA asenteelle, että uskallat!! Koska mä näkisin, että se on sun haaste :)

Ei se ole naurettavaa. Ja jos terapeutti nauraisi, usko pois se ei olisi se ihminen tukemaan sua. Sitten etsit uuden mentorin! Ja rahalla saa ja köyhät arvostelijat ("anna sekin raha nälkäisille, byää") kyykkyyn.

Koska jos sä pysyt kondiksessa, sä voit antaa niille nälkäisille jotain koko elämäsi. 45

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi siihen ettei tarvitse muutamaan vuoteen huolehtia elannosta. Ap

:D no istu vaikka jalat pöydällä pari vuotta, sitten voit alkaa panikoida mistä saat ruokaa.

Minä jo ajattelin, että sulla on perintöä eikä sun tarvitse koskaan tehdä töitä elantosi eteen tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi siihen ettei tarvitse muutamaan vuoteen huolehtia elannosta. Ap

:D no istu vaikka jalat pöydällä pari vuotta, sitten voit alkaa panikoida mistä saat ruokaa.

Minä jo ajattelin, että sulla on perintöä eikä sun tarvitse koskaan tehdä töitä elantosi eteen tai jotain.

Ihme vähättelyä! Jos ap kokee tilanteensa olevan kultalusikka suussa -tilanne vähemmälläkin, niin mikäs sen ihanempaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi siihen ettei tarvitse muutamaan vuoteen huolehtia elannosta. Ap

:D no istu vaikka jalat pöydällä pari vuotta, sitten voit alkaa panikoida mistä saat ruokaa.

Minä jo ajattelin, että sulla on perintöä eikä sun tarvitse koskaan tehdä töitä elantosi eteen tai jotain.

Tätä mä en tajua. Jos mun pitää päättää mitä mä teen lähitulevaisuudessa, joka varmasti muokkaa myös loppuelämän suuntaa, miksi osa takertuu siihen kuinka paljon rahaa mulla on. Jos tiedän että nyt on tie auki, seuraavat pari vuotta, eikö se riitä? Mikään elämässä ei ole varmaa, ei työtilanne tai elanto. Tällä hetkellä on hyvä enkä siitä puolesta stressaa. Se ei ole tämän keskustelun pointti.

Vierailija kirjoitti:

ratkaisuni riippuisivat varmaankin rahamäärästä. Jos tilillä ois esim. miljoona euroa, ostaisin pari pientä sijoituskämppää. Niillä saisi mukavaa tuloa seuraavat vuosikymmenet. Kävisin myös heti hypnoosijakson tupakoinnin lopettamiseksi. Sitten ottaisin käsittelyyn sen, mitä haluaisin tehdä elämässäni. Sanoit että oot valmistunut opinnoista? Alasta riippuen miettisin, onko syytä tehdä jotain opintoihin liittyvää vai lähteäkö keräämään kokemuksia ulkomaille ihan vaan elämästä? Aika ihanalta kuulostaa kyllä kaikki mahdollisuudet. Alkaisin myös harrastaa jotain uutta ja kalliimpaa harrastastusta mitä en olisi aiemmin voinut harrastaa. Ja voi että nauratti toi eka kommentti perheen hankkimisesta: kyllä ihmisellä voi olla muutakin perhettä kun se ydinperhe. Voi olla puoliso, lemmikkejä, lapsuudenperhe, ystävät. Ei siihen niitä lapsia tarvita. Nauti elämästä!

Hyvä kommentti, mutta miksi pitäisi haalia lisää rahaa, jos olisi jo rikas valmiiksi? Kyllähän tuolla eläisi aika mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi siihen ettei tarvitse muutamaan vuoteen huolehtia elannosta. Ap

:D no istu vaikka jalat pöydällä pari vuotta, sitten voit alkaa panikoida mistä saat ruokaa.

Minä jo ajattelin, että sulla on perintöä eikä sun tarvitse koskaan tehdä töitä elantosi eteen tai jotain.

Tätä mä en tajua. Jos mun pitää päättää mitä mä teen lähitulevaisuudessa, joka varmasti muokkaa myös loppuelämän suuntaa, miksi osa takertuu siihen kuinka paljon rahaa mulla on. Jos tiedän että nyt on tie auki, seuraavat pari vuotta, eikö se riitä? Mikään elämässä ei ole varmaa, ei työtilanne tai elanto. Tällä hetkellä on hyvä enkä siitä puolesta stressaa. Se ei ole tämän keskustelun pointti.

Mä ainakin tykkään tästä avauksesta. Mietin itse tavallaan samoja asioita, tosin mulla ei ole kauheasti avoinna juuri nyt, mutta osaan silti samaistua "kohtaasi". Ja ainahan sitä alitajuisesti miettii, että mitä sitä vielä elämällään tekisi, jos oikein oivaltaisi.

Sinulta puuttuu elämän tukipilareita. Mielekäs työ, mielekäs ihmissuhde ja hengellinen tukipilari. Taloudellinen vakautesi antaa ponnistuspohjan, mutta se ei anna suuntaa. Useimmilla ei ole kaikkia näitä pilareita, mutta kun noin monta puuttuu, niin tuollaiseksi ihminen menee kuin sinä. Ei olotilassasi siis mitään poikkeksellista ole. Ihmisestä tulee ameeba ilman tukipilareita ja haasteita.

Sinun pitäisi ehkä lähteä johonkin avustustyöhön kehitysmaahan saamaan elämääsi perspektiiviä. Maailma tarvitsee sinua kipeästi. Tuskasi ja päättämätömyytesi tulee juuri siitä, että hukkaat elämääsi, jonka tulisi palvella maailmaa. Newmessage.org on minun hengellinen pilarini, mutta ei se sovi kaikille tietenkään.

Tuossa tilanteessa voisi oikeasti auttaa, jos kävisit ammattilaisen kanssa juttelemassa. Saattaisi selventää ajatuksia.

Suomessa jostain syystä edelleenkin ajatellaan, että vain hullut hakee apua ammattilaisilta. Pelätään leimaantumista, eikä haeta apua, vaikka jo pari tapaamista voisi avata tilannetta todella paljon.

Tästä puuttuu KAIKKI oleellinen tieto joten kukaan ei voi sinua, auttaa, jos oikeasti osaat muutakin kuin suomenkieltä niin katso vaikka nyt naapurimaan tai britittien ja usan keskustelupalstoja, siellähän tuhansia ja tuhansia ja tuhansia ilmisiä joiden ei tarvitse koskaan tehdä työtä koska suvulla/perheellä/vanhemmilla on ollut jo varallisuutta, henkilöstä riippuen, 300 vuotta - 3 vuotta.

Hyvin ne on kaikki pärjänneet, ei ihmistä ole luotu työtä varten, vaan työ on ihmistä varten, jos sitä ei tarvitse tehdä antaa se vapauksia tehdä mistä itse tykkää...ja parasta onkin se ettei tarvitse tehdä MITÄÄN päätöksiä jos ei halua/osaa/jaksa/halua ja mitään ei tapahdu...

Minun ei tarvitsisi tehdä mitään, mutta minä olen töissä, vieläpä Suomessa, mutta minulla on kaksi kaveria jotka ovat pidennetyllä "lomalla", heillä on asuntoja ulkomailla ja surffaavat, pyöräilevät, patikoivat, laskettelevat, joogaavat, yms tms, käyvät välillä Suomessa yms. 

Eivät halua perhettä, kuten en minäkään, haluvat olla vapaita tulemaan ja menemään kun kerran heillä on siihen täydellinen taloudellinen mahdollisuus, niin kuin minäkin.

Ruotsissa on kokonainen sukupolvi kasvamassa tälläisiä, eli siellä tuhansia ja tuhansia nuoria joiden suvulla on riitävä varallisuus hankittuna, monet harrastavat hyvin aktiivisesti, kuka mitäkin, ratsastus , purjehdus, matkustaminen, ja jooga tuntuu olevan varakkaiden Ruotsalaisten suosikkeja.

Olen myös sitä mieltä että perinteinen parisuhde perustetaan hyvin usein myös taloudellisista syistä, sitä mukaa kun yksilön taloudellisuus vapaus lisääntyy lisääntyy myös muut vapaudet ja halut.

Minulla ei tulisi mieleenkään muuttaa ikuisesti ajaksi yhteen jonkun kanssa ja alkaa kasvatamaan  kolmea-neljää lasta, maailmaan jossa on jo muutekin ihan liikaa ihmisi. Se vain nopeuttaisi maailman tuhoa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kuulostaa elitistiseltä kermaperseeltä mut antaa mennä. Mulla on kaikkea, ihan kaikkea. Jokainen ovi auki, voin vaan valita mitä mahtavaa elämälläni teen. Matkustelu, joutilaisuus, ihan kaikki on mahdollista.

Ja mä oon ihan lamaantunut, en osaa päättää edes meenkö suihkuun vain tupakalle. Opiskelut just päätöksessä, tili täynnä rahaa, oon terve ja rakastettu. Miksi on tällainen paniikki? Nyt pitäisi nauttia ja halutessaan vaikka muuttaa maasta lämpimään, mut ei..ei pysty tekemään ratkaisuja. Mitään ratkaisuja.

Mistähän tässä edes aloittaisi..? Ikää 32, ei perhettä, täysi vapaus joka suuntaan.

Hohhoijaa! 🙃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi siihen ettei tarvitse muutamaan vuoteen huolehtia elannosta. Ap

:D no istu vaikka jalat pöydällä pari vuotta, sitten voit alkaa panikoida mistä saat ruokaa.

Minä jo ajattelin, että sulla on perintöä eikä sun tarvitse koskaan tehdä töitä elantosi eteen tai jotain.

Tätä mä en tajua. Jos mun pitää päättää mitä mä teen lähitulevaisuudessa, joka varmasti muokkaa myös loppuelämän suuntaa, miksi osa takertuu siihen kuinka paljon rahaa mulla on. Jos tiedän että nyt on tie auki, seuraavat pari vuotta, eikö se riitä? Mikään elämässä ei ole varmaa, ei työtilanne tai elanto. Tällä hetkellä on hyvä enkä siitä puolesta stressaa. Se ei ole tämän keskustelun pointti.

Ihminen saa useimmiten tyydytyksen elämäänsä kun kokee olevansa jossain tarpeellinen, oli se sitten vanhempana, omaishoitajana, yrittäjänä, työntekijänä, opiskelijana, vapaaehtoistyöntekijänä - toisaalta liian helppo ja vaivaton elämä tuo tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteen, ja vie elämältä mielekkyyden.

En osaa sinua neuvoa mitä juuri sinun kannattaisi nyt tehdä, mutta aloita JOTAIN. Jos vain ajattelet että chillailet tässä niin kauan kun fyrkkaa piisaa olet jossain vaiheessa mielettömän tyhjiön edessä.

Itseni ei tarvitsisi käydä koskaan töissä, rahani ja sijoitukseni riittäisivät varmasti loppuelämäkseni, mutta se henkinen tyhjiö jonka 'hopeisen kiillottelu' kotona minulle toisi olisi niin suuri, että ilomielin käyn päivittäin töissäni, joita varten olen itseni kouluttanut, ja joissa tiedän olevani hyvä ja saan tyydytystä elämääni. Vapaa-aikaa perheen kanssa ja matkusteluun on silti riittävästi tässä työssä.

En voi muuta neuvoa, kuin tee pitkäjänteisiä ratkaisuja!

Miten niin voit valita mitä vaan? Minkä tahansa duunin tai koulutuspaikan? Not in this lifetime, my dear.

Yhdestä viestistäsi sai kuvan, että sinulla on velaton asunto ja noin 50-100 000 käteistä siihen päälle. Tuossa iässä en alkaisi leijua liikaa sen varassa vaan ottaisin itseäni niskasta kiinni. Sinulla on oletettavasti elämää jäljellä vielä ainakin toinen mokoma ellei tuplat.

Voi olla, että ymmärsin viestisi väärin, kun tiedonmuruset ovat aika olemattomat.

t. Keski-ikäinen, puoli miljoonaa varallisuutta, töissä

Ehdotan, että keskittyisit tupakoinnin lopettamiseen.

Mä ymmärrän ap:ta. Olen itse samanlaisessa tilanteessa: rahaa ja varallisuutta on riittävästi, tavaraa on tarpeeksi, uraa on luotu, olen harrastanut kaikkea kivaa. Silti tyhjä olo.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin voit valita mitä vaan? Minkä tahansa duunin tai koulutuspaikan? Not in this lifetime, my dear.

Yhdestä viestistäsi sai kuvan, että sinulla on velaton asunto ja noin 50-100 000 käteistä siihen päälle. Tuossa iässä en alkaisi leijua liikaa sen varassa vaan ottaisin itseäni niskasta kiinni. Sinulla on oletettavasti elämää jäljellä vielä ainakin toinen mokoma ellei tuplat.

Voi olla, että ymmärsin viestisi väärin, kun tiedonmuruset ovat aika olemattomat.

t. Keski-ikäinen, puoli miljoonaa varallisuutta, töissä

Voi että näitä arvailuja..! Mistä sä tiedät, vaikka kyse ois jostain syystä siitä, että useampi tonni pääomatuloja ohjautuu ap:n tilille muutaman vuoden ajan? Silloin sen takana oleva varallisuus olisi paljon suurempi. (Ja rahantulo loppuisi syystä jota ei tiedä.) Mutta sekin voisi palautua hänen tuloikseen... Ihan kaikki on mahdollista. Turha spekuloida sillä.