Onko kukaan koulussa kiusattu pystynyt jättämään kiusaamisen taakseen,

Vierailija kirjoitti:

En ole pystynyt ja miksi pitäisikään? Toivottavasti kiusaajani lapsia kiusataan. Se olisi kiusaajalleni hieno opetus ja karma. Jos sellainen sosiopaattipaskaläjä nyt edes kykenee lapsestaan välittämään.

Tunnen yhden kiusaajan,hän kertoi itku kurkussa kiusanneensa ja sen,että hänen lastaan kiusataan nyt.

People=shit, hyvin kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pystynyt ja miksi pitäisikään? Toivottavasti kiusaajani lapsia kiusataan. Se olisi kiusaajalleni hieno opetus ja karma. Jos sellainen sosiopaattipaskaläjä nyt edes kykenee lapsestaan välittämään.

Tunnen yhden kiusaajan,hän kertoi itku kurkussa kiusanneensa ja sen,että hänen lastaan kiusataan nyt.

Hahhah! Ihan oikein kiusaajalle! Saapahan maistaa omaa lääkettään tuokin.

En sitä kauhiasti enää mieti.. mutta anteeksi en tietenkään anna kiusaajille, eivät ole sitä edes pyytäneet. Jos pitäisi valita noukinko avannosta koirani vai kiusaajani niin kyllä mä sen hurtan vien ensin turvaan. Se on tuonut elämääni pelkkää iloa. Kiusaajan pelastaminen harkinnassa sitten seuraavaksi.  Itseni kanssa olen tehnyt rauhan.

Aikuinen tekee omat valintansa elämänsä suhteen. Uhriutuminen loppuiäksi on valinta. Vaihtoehtoisesti voi päättää olla oman elämänsä ohjaksissa eikä raahautua muiden vedettävänä.

Vierailija kirjoitti:

Normaalilla mielenterveydellä varustettu ihminen ei jää märehtimään teinien sanomisia ja tekemisiä kovinkaan pitkäksi aikaa. Usko pois, elämä tuo paljon kovempiakin ongelmia eteen.

Kommenttisi on väheksyvä. Itselläni oli terve itsetunto kunnes systemaattinen kiusaaminen mursi itsetuntoni. Edelleen minulla on huono itseluottamus nelikymppisenä ja olen vihdoin hakeutumassa terapiaan sen korjatakseni.

Olen hankkinut hyvän koulutuksen, mutta työelämässä olen alisuoriutunut huonon itseluottamuksen takia.

Löysin elämänkumppanin vajaa kolmikymppisenä ja olen perustanut perheen ja elän onnellista perhe-elämää. Olen kiitollinen perheestäni ja siitä, että nyt teini-ikäiset lapseni eivät ole joutuneet kokemaan samaa kuin minä. Olen kasvattanut heistä empaattisia ihmisiä, jotka uskaltavat toimia oman arvomaailmansa mukaan.

En ole katkera mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pystynyt ja miksi pitäisikään? Toivottavasti kiusaajani lapsia kiusataan. Se olisi kiusaajalleni hieno opetus ja karma. Jos sellainen sosiopaattipaskaläjä nyt edes kykenee lapsestaan välittämään.

Tunnen yhden kiusaajan,hän kertoi itku kurkussa kiusanneensa ja sen,että hänen lastaan kiusataan nyt.

Hahhah! Ihan oikein kiusaajalle! Saapahan maistaa omaa lääkettään tuokin.

Lapsi on syytön vanhempansa tekoihin! Kommenttisi on julma!

Olen useammankin kerran "aloittanut elämäni uudelleen", mutta seinät on jostain päin sitten kaatuneet päälle. En mieti kiusaamista itseään enää lainkaan, mutta pohtiessani nykyisiä ongelmia voin todeta, että se oli elämässäni hyvän ajan loppu ja synkeän alku. 

Heti kiusaamisen jälkeen asiat sinänsä olivat kyllä hetken parempia, mutta masennus ja sen sellaiset hankaloittavat elämää välillä enemmän, välillä vähemmän. Itsetunnon olen kasannut joitakin kertoja, mutta luultavasti jokin niiltä ajoilta vielä hiertää ja se näkyy edelleen toisinaan.

Ja tästä ketjusta on mahdollisuus bongata ne potentiaaliset kouluampujat

People=Shit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtamaan, antamaan anteeksi, luomaan ehjän minäkuvan, hyvän itsetunnon, arvostamaan itseään?

Löytämään uusia ystäviä, hyvän työpaikan?

Miten teitte sen?

Vai elääkö aikuisessa, entisessä kiusatussa aina pieni osa uhria?

Täällähän on kovasti ollut puhetta koulukiusaamisesta ja kummasti on tuntunut noita puolustelijoitakin riittäneen, I wonder why. Kovasti on yritetty myös hälventää TODELLISEN kiusaamisen ja normaalin pentujen välisten nahistelujen välistä rajaa. Asialla ovat tietysti juuri nämä entiset kiusaajat tai kiusaamisen muuten hyväksyvät vallasta millä hinnalla hyvänsä fantasioivat apinat. Eivät ne lapset mitään viattomia ole, ihan ihmisiä siinä missä aikuisetkin - katsokaa millaisia heistä kasvaa. Henkinen ja fyysinen väkivalta on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, suorittipa sitä isompi tai pienempi räkänokka. Ikävä kyllä olen joutunut huomaamaan, että näitä enemmän tai vähemmän räkänokkia on enemmistö ihmiskunnasta, siispä olen luonnollisestikin kasvanut erittäin misantrooppiseksi.

Voin kertoa teille hieman omakohtaisesta OIKEASTA kiusaamisesta, ja voin kertoa myös kiusaamisesta, jota näin kohdistuvan muihin. Yhtäkään tuntemaani kiusattua ei kiusattu siksi, että he olisivat olleet ilkeitä tai hankalia ihmisiä, vaan täysin päinvastoin; he kaikki olivat ainoastaan jollakin tavalla poikkeavia ja joo, ehkäpä sitten "liian kilttejä", hiljaisia, herkkiä tai heikkoja, miten vain.

Ehdottomasti yleisimpiä syitä kiusaamiselle ovat aina olleet ylipaino, rumuus ja epäliikunnallisuus yhdistettynä sosiaaliseen kehittymättömyyteen. Henkilökohtaisesti minua ällöttää tuo liiasta kiltteydestä puhuminen. Esimerkiksi omalla kohdallani kyse oli paremminkin sisäänpäinkääntyneisyydestä, sosiaalisesta kömpelyydestä ja puolustuskyvyttömyydestä kuin klassisessa mielessä mistään liiasta kiltteydestä, en vain yksinkertaisesti osannut toimia kiusaamistilanteissa vaaditulla tavalla, vaan vetäydyin kuoreeni. Mietin kiusaajia ja heidän sanojaan sitten yksin kotona terä lihallani tanssien. Niin "kiltti" olin, että hekumoin yksityiskohtaisesti eräänkin pääkiusaajan hitaasta ja tuskallisesta kiduttamisesta ja murhaamisesta aina ennen nukahtamista, sillä vain siten sain unen.

Niin, miksi jouduinkaan kiusatuksi? Kaikki nuo klassiset syyt yhdessä nipussa: Olin ruma, lihava, pikkuvanha ja introvertti hikipinko, joka ei niinkään välittänyt ihmissuhteista, mutta piti opiskelusta.

Keskiarvoni oli peruskoulussa aina yli 9,5. Olin usean opettajan lellipentu, koska olin yksinkertaisesti luokkani fiksuin. En ole koskaan löytänyt yhteistä pohjaa muiden ihmisten kanssa sosialisoimiseen, en peruskoulussa, en lukiossa enkä aikuisena. En tarvitse mitään hengailua tai henkistä tukea enkä halua puhua naisten jutuista, vaan luonnontieteistä ja filosofiasta. 26-vuotiaana mittautin älykkyysosamääräni ja se oli 136, joten pääsisin Mensaan, jos vain haluaisin. En vain katso tarvitsevani mitään jäsenyyttä missään hyvävelikerhossa, ei kiinnosta sitten pätkääkään.

Tuolla asenteella mensaan... Heh.

Älykäs ihminen ei jää tuleen makaamaan vaan yrittää älyisän ratkaisukeskeisesti saada kurssin suoraksi. Sinua taitaa ajaa ennemminkin rankaisukeskeisyys?

Ihmetyttää tuo vähättely. Lapsuudessa ja nuoruudessa rakentuu itsetunto ja käsitys itsestä ja maailmasta. Vaikea on päästä niin vain yli lapsen näkökulmasta puolet elämästä kestäneestä rääkkäämisestä. Oma elämäni on aikuisena ollut ihan hyvää, mutta en koskaan tule oppimaan luottamaan muihin ihmisiin kuin läheisimpiin.

Olen vasta nuori, joten kiusaamisesta ei vielä ole kovin kauaa enkä siksi aivan osaa sanoa millaiseksi tilanteeni lopulta kääntyy. Ehkä joskus keski-ikäisenä alan katkeroitumaan ja kiusaaminen puskee pintaan muiden lapsuuden traumojen kanssa. Nyt olisin kuitenkin sitä mieltä että olen jättänyt kiusaamisen taakseni. En unohda sitä, en tietenkään, ihan kuten en muitakaan, vähemmänkään elämälleni merkityksellisiä asioita unohda olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Anteeksikaan en ole antanut. Ei minun tarvitse antaa anteeksi, jotta pystyisin olemaan olematta katkera ja olla vihaamatta heitä. Enpä tiedä kuinka hyvä itsetunto minulla on, mutta kyllä sen kanssa elelee. Pystyn arvostamaan itseäni, jopa niitä piirteitä ja asioita joita se kiusaaminen toi elämääni ja luonteeseeni. Niin se nyt vain on, että menneisyyteni kiusattuna on elämääni ja luonnettani muovanneista asioista. Uusia ystäviä olen pystynyt löytämään elämässäni ihan muiden ihmisten tavoin. Kiusaaminen on vain yksi osa historiaani. Miten sen tein, sitä en tiedä. Ei sitä asiasta ylitse pääsemistä "tehdä". Se tapahtuu. Toki ylitsepääsemistä voi yrittää itse asenteellaan yms avittaa, mutta ympäristö siitä hoitaa suuren osan. Tai ainakin itse koen, että ylitse pääsemiseen vaikutti merkittivimmiten se, että elämäni jatkoi normaaleita teitä kulkuaan. Pystyin toteamaan elämän olevean elämisen arvoista, että voin olla normaali ja pystyin taas tuntemaan oloni arvokkaaksi ihmisenä. Tästä on kiittäminen ympäristöäni, ihmisiä elämässäni. Tietenkin tämä vaati sen että yritin itsekin jatkaa elämääni, enkä jäänyt kodinnurkkaan piileksimään, ja sen että uskalsin päästää ihmisiä lähelleni kaiken sen jälkeenkin vaikka siten altistin itseni haavoitettavaksi ja että pystyin heille avaamaan itseni huoneinekin puolineni, mutta ei siihen muuta itseltä vaadittu. Hyvällä tuurilla, ympäristön puolelta hoitui muu.

Vierailija kirjoitti:

Ja tästä ketjusta on mahdollisuus bongata ne potentiaaliset kouluampujat

Etkö paremmin osaa yrittää?

Vierailija kirjoitti:

Tuolla asenteella mensaan... Heh.

Älykäs ihminen ei jää tuleen makaamaan vaan yrittää älyisän ratkaisukeskeisesti saada kurssin suoraksi. Sinua taitaa ajaa ennemminkin rankaisukeskeisyys?

Koeta sinäkin yrittää vähän enemmän... Heh. Mensaan ei mennä asenteella, vaan ÄÖ-pisteillä, mutta mitäpä sinä älykkyydestä tietäisitkään, ethän näytä ymmärtävän kompeksoituneesta traumatisoitumisesta tai ihmisen kehityksen neuropsykologisesta pohjastakaan mitään. Mikä SINUA muuten ajaa, miksi kommentoit minulle? Kenet kiusasit koulussa henkihieveriin? Tiesitkö muuten, että on tieteellisesti todettu fakta, että lahjakkaat ihmiset traumatisoituvat yleensä vaikeammin kuin keskiverrot ja että tästä on tehty paljon tutkimuksiakin mm. kiusaamista kokeneilla lahjakkailla lapsilla? En ala etsiä lähteitä persläville, voit ihan itse tutkia asiaa, vaikka tuskinpa tosiasiat kaltaisiasi kiinnostavat.

People=Shit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tästä ketjusta on mahdollisuus bongata ne potentiaaliset kouluampujat

Etkö paremmin osaa yrittää?

Vierailija kirjoitti:

Tuolla asenteella mensaan... Heh.

Älykäs ihminen ei jää tuleen makaamaan vaan yrittää älyisän ratkaisukeskeisesti saada kurssin suoraksi. Sinua taitaa ajaa ennemminkin rankaisukeskeisyys?

Koeta sinäkin yrittää vähän enemmän... Heh. Mensaan ei mennä asenteella, vaan ÄÖ-pisteillä, mutta mitäpä sinä älykkyydestä tietäisitkään, ethän näytä ymmärtävän kompeksoituneesta traumatisoitumisesta tai ihmisen kehityksen neuropsykologisesta pohjastakaan mitään. Mikä SINUA muuten ajaa, miksi kommentoit minulle? Kenet kiusasit koulussa henkihieveriin? Tiesitkö muuten, että on tieteellisesti todettu fakta, että lahjakkaat ihmiset traumatisoituvat yleensä vaikeammin kuin keskiverrot ja että tästä on tehty paljon tutkimuksiakin mm. kiusaamista kokeneilla lahjakkailla lapsilla? En ala etsiä lähteitä persläville, voit ihan itse tutkia asiaa, vaikka tuskinpa tosiasiat kaltaisiasi kiinnostavat.

Kun kyseinen "hyväveli-klubi" v.1946 perustettiin, yksi tavoitteista oli toimia maailmanrauhan edistämiseksi. 

Juu, tiedän montakin älykästä ihmistä. Jotkut, kuten sinä, ovat pelkkää sekasotkua. Tosiasia.

World peace.

Vierailija kirjoitti:

Normaalilla mielenterveydellä varustettu ihminen ei jää märehtimään teinien sanomisia ja tekemisiä kovinkaan pitkäksi aikaa. Usko pois, elämä tuo paljon kovempiakin ongelmia eteen.

Paljon kovempiakin ongelmia kuin systemaattinen sorto?

No kivaa on tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Kun kyseinen "hyväveli-klubi" v.1946 perustettiin, yksi tavoitteista oli toimia maailmanrauhan edistämiseksi. 

Juu, tiedän montakin älykästä ihmistä. Jotkut, kuten sinä, ovat pelkkää sekasotkua. Tosiasia.

World peace.

Miksi kerrot minulle Mensan perustamisajankohdasta ja pääperiaatteista? Luuletko, että en niistä mitään tiennyt? Miksi edes takerrut noin kovasti Mensaan, josta mainitsin vain lyhyessä sivulauseessa ja josta en ole kiinnostunut? Miksi et sen sijaan vastannut siihen kenet kiusasit koulussa henkihieveriin tai minkä tähden ylipäätään kirjoitit minulle? Nautit ilmeisen suuresti siitä, että saat tehdä viattomien ihmisten elämästä omien sanojesi mukaisesti sekasotkua. Älähän nyt yritä esiintyä lampaiden vaatteissa, tunnistan teidät jo kaukaa. Joten jos haluat sitä maailmanrauhaa, pidä itsesi ja perheesi pois tieltäni. :)