Lue keskustelun säännöt.
Tilanteita, joissa teillä on jäänyt suu auki?
03.12.2016 |
Millaisia tilanteita teille on tullut vastaan, joista olette ajatelleet, että hetkonen, tapahtuuko tämä tässä ihan oikeasti? 😂
Aloitan: olin muutama päivä sitten labrassa ja edessäni istui nuorehko äiti, joka puhui puhelimeen. Lapsi oli n. 1,5-2v ja hän heitteli lehtiä lattialle ja rämpytti valoja ja oli aika vilkas. Sitten lapsi juoksi äitinsä syliin - äiti puhui vielä puhelimessa ja nojasi tuoliin - veti äidinsä paidan alas ja alkoi imemään rintamaitoa. Äiti ei ollut moksiskaan (lapsi siis istui haara-asennossa äitinsä kanssa ristikkäin). Olen itsekin äiti ja kannustan imetykseen, mutta lapsi ei ollut mikään nälkää kiljuva vauva, eikä nainen millään tavalla yrittänyt piilottaa sitä tai mitään.. jäi suu auki itsellä, että onko tämä ihan normaalia
Kommentit (835)
Vierailija kirjoitti:
Kylässä juotiin kahvia ja pöydässä oli maitoa ja kermaa. Tarjottaessa sanoin ottavani maitoa. Yksi kommentoi, kyllä sä kylässä voit kermaa ottaa, et sä nyt siitä liho!!
En koskaan ole ajatellut, että se pikku tilkka kermaa kahvissa lihottaisi, en vaan pidä kermasta kahvissa. Liikun paljon ja kävin salillakin silloin, en siis ollut/ole lihava.
Mun mielestä aina jos jotain tarjottua juttua kahvipöydässä ei ota, on törkeää töksäyttää mitään lihomis/laihdutuskommentteja, niitä kuulee usein. Jos likkuu paljon ja ruokavalio on muuten kunnossa, niin se yksi pieni kermatilkka kahvissa ei sitä ruokavaliota pilaa tai lihota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin osa-aikatyössä ja tein sijaisuuksia tarvittaesa ja kun en täysin työllistetty oli, niin siksi kai sain kutsun työkkärin järjestämälle työnhakukurssille. Ilmoitin, etten pääse kun on jo kaikki ne 5päivää sovittu että on työvuoro. Eipä ollut työpäivä pätevä syy olla poissa työnhakukurssilta ja sain 3kk karenssin.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli kuollut pari päivää aiemmin ja olin ruokakaupassa käymässä.
Puolituttu nainen tuli luokseni ja sanoi:" Ai sullako on mies kuollut. Joo, sellaista sattuu, kaikki me kuollaan joskus". Mykistyin.
Toinen juttu miehen kuoleman jälkeen ja taas kaupassa. Hymyilin jollekin jutulle kun juttelin tutun kanssa. Eräs nainen käveli ohi ja sanoi:" Mies on vasta pari päivää sitten kuollut ja nyt jo naurattaa".
<jumaliste!
On se hullua, kun läheinen on kuollut, niin sitten ei saisi tehdä mitään, tosi pitkänkin ajan päästä on ihmiset moittimassa, että ei noin saa tehdä, ei saa jatkaa elämää, ikinä. Oon itekki huuli pyöreänä kuunnellut mitä kommentteja tuttuni on saanut suunnilleen samassa tilanteessa
Vierailija kirjoitti:
Olin kylässä käymässä, puolen päivän maissa, ja siinä sit talon väki päättää yhtäkkiä aloittaa viikonlopun juhlimisen. Kysyi otanko oluen vai väkeviä. Sanoin etten kumpaakaan. Alkoi luettelo siitä, että on täällä siideriäkin pari, jos se paremmin maistuu. Ja lonkeroakin tuolta kaapista löytyy. Sanoin, ettei se siitä nyt kiinni ole, mut ei maistu alkoholi muutenkaan ja kun pitäisi tässä autollakin vielä ajaa, että ei kiitos. Sain vastaukseksi että No, kyllä se nyt muutama aina menee ja eteeni kannettiin valmiiksi avattu iso siideritölkki (sanoin etten juo sitä) ja pian myös lasillinen jotain viina-limppari sekoitusta (sanoin etten juo sitäkään) ja kehoitus ilmoittaa jos joku muu juoma maistuu, niin tarjotaan, kun vinkkupullokin vielä löytyi. Yritin taas kieltäytyä, ties kuinka monennen kerran, mutta vastaus oli vaan, että otahan nyt kun tarjotaan. En enää osannut sanoa mitään, pakko vaan oli siinä vaiheessa nousta ylös ja lähteä, kun ei kertakaikkiaan puhetta ymmärretty. Ja autolla kun vielä oli lähdettävä liikkeelle, niin ihmettelin, ettei edes sitä ymmärretty.
Muutenkaan en kovin usein käytä alkoholia, eli senkin takia siinä mun kieltäytymisessä ei ollut mitään tavallisesta poikkeavaa, mut tuntui että ois jotenkin pakko juoda. Tokihan tämä mun kieltäytyminen aiheutti isäntäväen loukkaantumisen, että kun ei mulle kelvannut heidän tarjoilut.
Suo anteeksi suorasukaisuuteni, mutta luettuani tuon täytyy sanoa, että harvinaisen idiooteilla ihmisillä kävit kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kylässä käymässä, puolen päivän maissa, ja siinä sit talon väki päättää yhtäkkiä aloittaa viikonlopun juhlimisen. Kysyi otanko oluen vai väkeviä. Sanoin etten kumpaakaan. Alkoi luettelo siitä, että on täällä siideriäkin pari, jos se paremmin maistuu. Ja lonkeroakin tuolta kaapista löytyy. Sanoin, ettei se siitä nyt kiinni ole, mut ei maistu alkoholi muutenkaan ja kun pitäisi tässä autollakin vielä ajaa, että ei kiitos. Sain vastaukseksi että No, kyllä se nyt muutama aina menee ja eteeni kannettiin valmiiksi avattu iso siideritölkki (sanoin etten juo sitä) ja pian myös lasillinen jotain viina-limppari sekoitusta (sanoin etten juo sitäkään) ja kehoitus ilmoittaa jos joku muu juoma maistuu, niin tarjotaan, kun vinkkupullokin vielä löytyi. Yritin taas kieltäytyä, ties kuinka monennen kerran, mutta vastaus oli vaan, että otahan nyt kun tarjotaan. En enää osannut sanoa mitään, pakko vaan oli siinä vaiheessa nousta ylös ja lähteä, kun ei kertakaikkiaan puhetta ymmärretty. Ja autolla kun vielä oli lähdettävä liikkeelle, niin ihmettelin, ettei edes sitä ymmärretty.
Muutenkaan en kovin usein käytä alkoholia, eli senkin takia siinä mun kieltäytymisessä ei ollut mitään tavallisesta poikkeavaa, mut tuntui että ois jotenkin pakko juoda. Tokihan tämä mun kieltäytyminen aiheutti isäntäväen loukkaantumisen, että kun ei mulle kelvannut heidän tarjoilut.Suo anteeksi suorasukaisuuteni, mutta luettuani tuon täytyy sanoa, että harvinaisen idiooteilla ihmisillä kävit kylässä.
Hohhoijaa että on tiukkapipoista touhua. Taitaa olla hiekkaa kengässä ja vyö kiristää?
Uskomattomia selityksiä. Auton voi jättää varmasti parkkiin ja mennä taksilla kotia/jatkoille. Eletään vaan kerran niin kyllä kannattaa juhlia ilmasen viinan voimalla jos isäntäväki kerran tarjoaa. Voin hyvin kuvitella että tunnelma latistuu, kun joku turhantärkeä ravintointoilija ei lähde kunnon pämppäjäisiin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut niin kauan pois Suomesta, että kännikulttuuri loksauttaa välillä suun auki.
Viimeksi viikonloppuna Vikingillä, kun yritimme autokannelta ylöspäin ja portaiden puolivälissä toikkaroi nainen ihan kaatokännissä. Ihmisjoukko takanamme odotti pääsevänsä ylöspäin. Mieheni sitten otti naisen matkalaukun ja kantoi sen ylöspäin, minä pudonneen käsilaukun, jolloin nainen ymmärsi lähteä itsekin ylöspäin ja kaatui sitten levälleen portaiden yläpäähän ja sai kädessään olleen avoimen cokispullon sisällön päälleen.
En tiedä oliko hän tulossa autokannelta ja löysikö koskaan hyttiinsä, vai oliko etsimässä laivalta ulospääsyä; siinä tapauksessa varmaankin matkasi takaisin Ruotsiin, koska laiva oli juuri lähdössä. Yhtään tolkun lausetta ei häneltä selvää saanut. Joku hänet asetti istumaan portaisiin, toivottavasti henkilökunta selvitti, mihin hänen olisi pitänyt mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kylässä käymässä, puolen päivän maissa, ja siinä sit talon väki päättää yhtäkkiä aloittaa viikonlopun juhlimisen. Kysyi otanko oluen vai väkeviä. Sanoin etten kumpaakaan. Alkoi luettelo siitä, että on täällä siideriäkin pari, jos se paremmin maistuu. Ja lonkeroakin tuolta kaapista löytyy. Sanoin, ettei se siitä nyt kiinni ole, mut ei maistu alkoholi muutenkaan ja kun pitäisi tässä autollakin vielä ajaa, että ei kiitos. Sain vastaukseksi että No, kyllä se nyt muutama aina menee ja eteeni kannettiin valmiiksi avattu iso siideritölkki (sanoin etten juo sitä) ja pian myös lasillinen jotain viina-limppari sekoitusta (sanoin etten juo sitäkään) ja kehoitus ilmoittaa jos joku muu juoma maistuu, niin tarjotaan, kun vinkkupullokin vielä löytyi. Yritin taas kieltäytyä, ties kuinka monennen kerran, mutta vastaus oli vaan, että otahan nyt kun tarjotaan. En enää osannut sanoa mitään, pakko vaan oli siinä vaiheessa nousta ylös ja lähteä, kun ei kertakaikkiaan puhetta ymmärretty. Ja autolla kun vielä oli lähdettävä liikkeelle, niin ihmettelin, ettei edes sitä ymmärretty.
Muutenkaan en kovin usein käytä alkoholia, eli senkin takia siinä mun kieltäytymisessä ei ollut mitään tavallisesta poikkeavaa, mut tuntui että ois jotenkin pakko juoda. Tokihan tämä mun kieltäytyminen aiheutti isäntäväen loukkaantumisen, että kun ei mulle kelvannut heidän tarjoilut.Suo anteeksi suorasukaisuuteni, mutta luettuani tuon täytyy sanoa, että harvinaisen idiooteilla ihmisillä kävit kylässä.
Hohhoijaa että on tiukkapipoista touhua. Taitaa olla hiekkaa kengässä ja vyö kiristää?
Uskomattomia selityksiä. Auton voi jättää varmasti parkkiin ja mennä taksilla kotia/jatkoille. Eletään vaan kerran niin kyllä kannattaa juhlia ilmasen viinan voimalla jos isäntäväki kerran tarjoaa. Voin hyvin kuvitella että tunnelma latistuu, kun joku turhantärkeä ravintointoilija ei lähde kunnon pämppäjäisiin mukaan.
No kyllä on itseltäsi aika idioottimainen kommentti. Minä en voi lääkitykseni vuoksi käyttää juuri ollenkaan alkoholia, joten ne vähäiset lasilliset säästän kyllä oikeisiin juhlatilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä sviidua nyt taas kirjoitti:
Viimeksi eilen kun pitkäaikainen miesystäväni ilmoitti haluavansa erota minusta säästääkseen rahaa moottoripyörään. Lisäksi sanoi että aikoo ehkä kysyä äidiltään rahaa lainaksi moottoripyörän ostoon, ja jos äiti siihen suostuu niin sitten ei haluakaan erota.
Kyseinen kumppani on 28-vuotias.
Saa kommentoida.
Milloinkas taas onkaan seuraava karkauspäivä? Pääsisit kosimaan. Eiku, ei sittenkään, näytä ovea, nyt!
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli kuollut pari päivää aiemmin ja olin ruokakaupassa käymässä.
Puolituttu nainen tuli luokseni ja sanoi:" Ai sullako on mies kuollut. Joo, sellaista sattuu, kaikki me kuollaan joskus". Mykistyin.
Toinen juttu miehen kuoleman jälkeen ja taas kaupassa. Hymyilin jollekin jutulle kun juttelin tutun kanssa. Eräs nainen käveli ohi ja sanoi:" Mies on vasta pari päivää sitten kuollut ja nyt jo naurattaa".
<jumaliste!
Minä olisin varmaan tuossa tilanteessa vetänyt litsarilla. Siis jälkimmäisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi haluan sanoa, etten yleensä välitä mitä muut ihmiset tekevät ja toimivat, mutta nyt loksahti suu auki.
Istuin bussissa, jossa oli kauhea ruuhka. Bussissa oli jo 2 kpl rattaita ja ihmisiä seisoi käytävällä. Eräältä pysäkiltä nousi kyytiin tuliterillä ja kalliiden lastenvaunujen kanssa nainen sisään. Bussissa oli ruuhka, mutta nainen rattaineen saatiin bussiin sisään ja matka jatkui. Huomasin kuitenkin, että vaunu ei sisältänytkään lasta vaan toinen toistaan kalliimpaa lastenhoitoon tarkoitettua tavaraa, jonka nainen oli yrittänyt piilottaa käyttämällä harsoa kopan edessä. Harso tipahti ja muut matkustajat huomasivat saman asian. Nainen siis matkusti ilmaiseksi ilman lasta ja samassa tajusin naisen nousseen pysäkiltä jonka läheisyydessä on sosiaalitoimisto. Saman havainnon teki muutkin matkustajat ja ihmisten ilmeet kertoivat kyllä mitä he asiasta ajattelivat. En haluaisi olla ilkeä, mutta tuntuu jotenkin väärältä, että sossusta ilmeisesti saa kalliita tavaroita vauvalle ja tästä edusta huolimatta ei voi maksaa edes matkaansa? Tietysti voin olla väärässä, mutta sillä hetkellä kun harso tipahti alas ja ymmärsin tilanteen hämmästyin, miten joku kehtaa toimia noin.
Haukkukaa kateelliseksi, mutta tuntuu uskomattomalta, että joku kehtaa olla maksamatta bussia juuri kun on oletettavasti saanut useita lastenhoitoon liittyviä tuotteita (rattaissa oli vielä suojamuovit kiinni yms).
T.opiskeleva mamma joka tyytyi käytettyihin tavaroihin, kun ei ollut muuhun varaa :)
Ajoin pyörällä. Huomasin että vähän matkan päässä lepatteli perhonen. Mun silmään lensi joku ötökkä (ei se perhonen), joten pysähdyin äkisti ja aloin kaivaa silmää josko saisin ötökän sieltä pois. Vastaan tullut vanhempi nainen tuli kertomaan mulle, että hänkin oli nähnyt sen perhosen, mutta ei se perhonen lentänyt mua silmään vaan ohi. Hän kyllä näki.
Kun olin hetken aikaa selittänyt aivan vieraalle naiselle, että tiedän että mun silmässä ei ole perhonen vaan joku muu ötökkä eikä se nainen edelleen uskonut vaan intti että näki kun perhonen lensi mun ohi, en enää tiennyt mitä tässä voi sanoa, joten jäin vaan tuijottamaan suu auki. Ja tämä tapahtui ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt joka kymmenes laittako sitä 'hammaslääkärissä heheeh" viestiä, alkaa jo ärsyttämään tuo toistaminen. Ensimmäinen oli jo ihan ok läppä, seuraavat 15 toistoa ei
Vuonna 2005 aloin suunnittelemaan oman lakiasiaintoimiston perustamista Helsinkiin. Tarvitsin starttirahaa. Tuolloin sitä haettiin työkkäristä. Olin jo OTM, VT, syyttäjäksi kouluttautunut, oikeusavustajana ollut 2 v, yksityisellä töissä ja edunvalvojana kaupungilla. Lisäksi puhuin venäjää. Mieshenkilö, jonka kanssa oli palaveri, ei nyt niin innoissaan minua ottanut. Mulla oli farkut ja paitapusero. Luulin, että paperit puhuvat puolestaan. Lisäksi puhuin (puhun edelleen) lapin murretta.
Tyyppi nauroi mut ulos sanoen, että en ikinä pärjää Helsingissä juristina, kun mun kieltäkään ei ymmärretä. Kehoitti palaamaan Lappiin. Sanoi, että tulen tekemään testamentteja oluttuopin hinnalla. Nousin ylös ja pyysin esimiehen yhteystietoja ja muutin kieleni kirjakieleksi. Ei antanut yhteystietoja. Poistuin ja pyysin sihteeriltä esimiehen tiedot. En koskaan ehtinyt esimiehelle soittaa, koska tyyppi soitti mulle seuraavana päivänä ja sanoi, että harkittuaan asiaa on valmis myöntämään rahan. Menin uudestaan tapaamiseen (tällä kertaa puku päällä ja puhuin vain kirjakieltä) ja pyysi mua, että en ota yhteyttä esimieheensä. En ottanut. Tavoite oli saavutettu. Sain vielä jatkostarttirahan, mikä oli yleensä todella hankalaa....
Voisi jostain kaivaa tyypin nimen ja lähettää postikortin. 18.6.2017 tulee 11 vuotta täyteen oman yrityksen pyörittämisellä ja elannon hankkimisella.
Fatalji
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini sairastui syöpään ja kaverini totesi niin se ja se ja sekinkuoli just syöpään.
Minun äitini sairastui myös, ja sukulainen totesi, että sun pitää vaan ajatella, että kaikella on tarkoitus !!
Tähänkään päivään mennessä en ole tätä tarkoitusta keksinyt....
Odotin 25-vuotiaana esikoistani ja olin joulun alla 8. kuulla raskaana eli maha oli jo aika iso. Olin kirjaston lehtiosastolla ja kopioin kopiokoneella jotain. Vieressä lehteä lukeva 60-70-vuotias mies tokaisi äkkiä minulle:
"Pääsetkö sä sitten jouluksi kotiin?"
Jäin häkeltyneenä tuijottamaan miestä. En parhaalla tahdollanikaan keksinyt, mitä ihmettä hän saattoi tarkoittaa. Kaipa hän sen huomasi itsekin, kun jatkoi sitten:
"Niin tarkoitin vaan että joudutko oleen joulun sairaalassa..."
Takeltelin jotain ja häivyin niin pian kuin pystyin. Tavallaan nolotti jälkeenpäin, ystävällistä smalltalkiahan hän vain oli yrittänyt.
Vakuutusyhtiössä vuosia sitten töissä ollessani sain puhelun, jossa soittaja kyseli henkivakuutusta vastikään kuolleelle omaiselleen. Pankissa kun oli sanottu, että henkivakuutuksen kautta voisi säästää perintöveroissa.
Miespuolinen esimies oli sanonut naispuoliselle alaiselleen, työkaverilleni, "haista v***u". Tunnettu, hyvämainen asiantuntijaorganisaation kyseessä.
Työkaverini lautaselta löytyi Rossossa iso lasinsirpale. Kutsuimme tarjoilijan paikalle katsomaan löytöä ja odotimme tietenkin, että hän olisi vähintään yhtä järkyttynyt kuin me kyseistä ruokaa syöneet. Anteeksipyyntöäkin olisimme odottaneet. Tarjoilija tuli, otti lautasen käsiinsä, tarkasteli sitä jonkin aikaa ja sanoi sitten lakonisesti: "Kai tätä ruokaa voi tämän verran lisää ottaa kuin mitä on vielä syömättä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verovirkailijan kysymys: Saisitko vainajalta valtakirjan? Sai mun leukani valahtamaan rintojen tasalle.
No ei kai se ikuisesti ole vainaja ollut?
No kyllä se vainajana pysyy, eikä tule kirjoittelmaan mitään valtakirjoja, vaikka kuinka pyytäisi.
Vai oletko Turusta?
Mieheni oli kuollut pari päivää aiemmin ja olin ruokakaupassa käymässä.
Puolituttu nainen tuli luokseni ja sanoi:" Ai sullako on mies kuollut. Joo, sellaista sattuu, kaikki me kuollaan joskus". Mykistyin.
Toinen juttu miehen kuoleman jälkeen ja taas kaupassa. Hymyilin jollekin jutulle kun juttelin tutun kanssa. Eräs nainen käveli ohi ja sanoi:" Mies on vasta pari päivää sitten kuollut ja nyt jo naurattaa".
<jumaliste!