Tilanteita, joissa teillä on jäänyt suu auki?

Hain lava-autolla siskon ostamaa nojatuolia. Kerroin myyjälle, että siskoni   Kerttu Tapio on ostanut tuolin täältä ja tulin hakemaan sitä – siitä on soitettu. Myyjä pläräsi tietokonetta ja täytteli luovutuslomaketta.

”Kumpi noista nimistä on etunimi?” hän kysyi.

”Kerttu on se  siskoni etunimi.”

.

(Ok, myyjä ei kuunnellut, kun selasi tietokonetta, mutta oli …. Jep.)

Tämä oli semmoinen henkinen suu auki -hetki.

Olin tulossa kotiin pitkän edustuspäivän jälkeen noin kymmenen maissa. Oli talvi, joten pakkanen oli aika kova. Kävelin siinä sitten erään bussipysäkin läheltä, josta kuului meteliä. Kävelin lähemmäs ja kyseisellä pysäkillä örähteli satunnaisesti pelkissä verkkareissa ja t-paidassa todella humalainen mies. Paikalla oli pari ihmistä, jotka vain tuijottelivat miestä ja heittelivät kommenttia miehelle, tyyliin: "Kantsis varmaan mennä kotiin, on aika kylmä muuten". Pari nuorempaa miestä vain nauroivat miehelle ja vitsailivat, että onneks näillä keleillä se kyllä löytyy tästä aamullakin. Mies oli niin tukevassa humalassa, että hänen puheestaan ei enää saanut selvää. Kyselin paikallaolijoilta, joko poliisi on soitettu paikalle, että eihän noin vähissä vaatteissa ja tukevassa humalassa voi äijää uloskaan jättää. "Joo no mehän soitettais kyllä muuten, mut ei me joudeta jäämään tähän vahtimaan tota". Totesin, että menkääpä vaan menojanne, minä soitan ja odotan ne poliisit.

Uskomatonta välinpitämättömyyttä. Oli kuitenkin aikaa jäädä toljottamaan setää ja nauramaan.

Kävimme lapseni kanssa vauvauinnin jälkeen saunan alalauteilla minuutin pari lämmittelemässä. Lapsi oli kielen kehityksessään siinä vaiheessa, että osoitteli asioita joiden nimen tahtoi tietää ja minä tietenkin sanoitin hiljaisella puheäänellä. "Siellä on lamppu, se on ovi jne." Saunassa istui vanhempi rouvashenkilö joka kiukustuneena nousi seisomaan ja huusi minulle: "Kyllä se nyt jokaisen suomalaisen pitäisi tietää, että tämä on sauna!"

Toinen kerta mistä menin sanattomaksi: Odottelin metroasemalla seuraavaa metroa, ja vauva oli kantoliinassa, vaunutkin oli mukana. Vauva kurkisteli ympäriinsä ja oli hyvin näkyvillä. Joku keski-ikäinen mieshenkilö tuli luokseni ja sanoi "Onneksi se on edes oikean värinen!".  En oikein siinä hetkessä ymmärtänyt mitä mies mahtoi tarkoittaa  ja vain hymyilin häkeltyneenä takaisin. Vasta miehen jo mentyä tajusin, mitä tarkoitti. Tekee niin pahaa, että joku voi ajatella noin. 

Olin katsomassa 9-vuotiaan poikani futispeliä, kun vastustajajoukkueen valmentaja ja ilmeisesti hänen vaimonsa alkoivat riitelemään kentän laidalla. Heidän poikansa oli maalivahtina, ja päästäessään maaleja rupesi itkemään. No, siinä ei ole mitään kummallista, pettymykset kuuluvat elämään. Lapsen äiti rupesi kuitenkin kirkumaan miehelleen: "poikaa ei saa laittaa maaliin, mehän ollaan sovittu. Sitä alkaa itkettää!" Valkku-iskä sitten huusi kesken pelin, että tuu pois sieltä maalista, poika parkui ettei halua tulla pois. Isä karjui akalleen, että kun ei se halua tulla pois. Sama valkku-iskä antoi poikansa päättää mitä paikkaa hän pelaa ja milloin. Mahtoiko valmentaa vain siksi, että voi pyyhkiä pettymykset poikansa tieltä...

Tämä poika riekkui pitkin kentän laitoja koko turnauksen ja aivan selkeästi pompotti vanhempiaan oman mielensä mukaan. Lapsi oli selkeästi ylipainoinen, mutta ruoka oli kaikkea muuta kuin terveellistä. Onneksi olivat tuoneet lapsen edes urheilemaan.

Oon kyllä kuullut curling-vanhemmuudesta, mutta suu jäi auki kun seurasin yhden turnauksen ajan tämän perheen meininkiä. Tuli suru pojan puolesta. Hän tarvitsisi rakkauden lisäksi rajoja, jotta kasvaisi tasapainoiseksi aikuiseksi.

Hakiksen metroasemalla olin menossa duuniin ja kävelin metrosta juuri ulos kun vastaantuleva äijä laittoi just tyhjentämässä kaljatölkin mun rotsin huppuun. Jatkoi pokkana matkaa.

Puoli vuotta sitten kävin jossain baarissa, muistaakseni Sturenkatulla. Ja naisten vessassa,joku oli varmaan paskannut käteen ja sotkenut siis sillä pökälellä, lattian, seinät, peilit jopa katonkin. Paksuja ruskeita viivoja. Perutin oksennusta pitäen ulos.

Siis mitä ihmisiä vaivaa, kävi niin sääliksi sitä siivojaa...

Olin noin 17-vuotiaana lukiossa jollain vieraan kielen tunnilla. Otin repustani tyhjän vesipullon täyttääkseni sen viereisestä hanasta, kun opettaja keskeytti minut ja kielsi minua juomasta vettä kesken tunnin. Perustelu oli: "En tykkää katsoa kun oppilaat vetelee täällä kirkkaita". :D Olin niin hämmentynyt etten osannut sanoa siihen mitään, vaikka oikeastihan olisi kannattanut mainita tuosta vaikka jollekin toiselle opettajalle tai rehtorille. Kyseinen opettaja ei selvästikään pitänyt minusta ja ilmaisi sen tuolla tavoin sanoillaan ja eleillään, vaikka olin ihan keskiverto hyväkäytöksinen oppilas ja hyvä hänen opettamassaan aineessa. En usko että hän olisi kieltänyt muita oppilaita juomasta _vettä_ vaan kyse oli jostain ihan muusta.

Koirapuistoon tuli tyyppi koiran kanssa jonka sanoi olevan äkäinen. Tein lähtöä ja koirat vähän rähisi toisilleen. Tutkittiin, että tyypin koira on ok. Varmaan 15min siinä oltiin, ja tutkittiin, muitakin oli paikalla. Kaikki ok. Myöhemmin tämä tyyppi yritti vaatia minulta hurjan summan rahaa, koiraan oli muka pitänyt laittaa 7 tikkiä ja tyypin työmatka oli peruuntunut. Ei suostunut tuomaan eläinlääkärilaskua tai koiraa nähtäväksi, ei vaikka olisin mennyt katsomaan johonkin hänelle sopivaan paikkaan. Kyseessä vielä vaalea koira, jonka turkissa olisi näkynyt jos verta olisi tullut, kun paikalla silloin tutkittiin. Eli koira oli mukamas alkanut kotona, noin 45-60 min tapahtuneesta vuotaa verta ja vaati 7 tikkiä! Kun ei väitettään todistanut, en noin hurjaa tarinaa uskonut.

Naapuri kolhi autoani, joka oli parkissa, mun omalla paikalla. Töihin lähtiessä huomasin lapun tuulilasissa, jossa asiaa pahoitteli. Menin kysymään, ja sanoi, että eikös asia ole ok, kun hän rehellisesti kertoi ja pahoitteli, eikä ole mitenkään velvollinen korvaamaan mun autossa olevaa kolhua, kun mun autohan se on! Että hullua vaatia häneltä rahaa, hän kyllä kolhaisi mun autoa, ja pahoitteli, mutta kun kolhu on mun autossa, niin mä maksan itse korjauksen, mitä se hänelle kuuluu, mun auton korjaus tai huolto.

Piti muutama valittu sana vaihtaa, ennenkun sain naapurin ymmärtämään, että jos jätän illalla auton parkkiin ja siinä ei ole kolhua, niin kyllä se jonkun muun vika ja maksettava on jos siinä on kolhu seuraavana aamuna.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla n. 11-vuotiaana olin vanhempieni kanssa Helsingissä. Helsingin-päiväretket olivat meillä aina odotettuja reissuja, jossa vierailimme milloin Ateneumissa, milloin Kiasmassa tai muuten vain kävimme ostoksilla Stockmannilla ym. Ykköset päällä tietenkin.

Kerran koimme Helsingin ei-niin-kultturelleja puolia, kun eksyimme äidin kanssa johonkin haisevaan nurkkaan, jossa arviolta 25-vuotias rapajuopponarkkari retkotti selkä seinää vasten housun sepalus auki, lihaisa lerba ulkona roikkuen - ja kusta lorotti vapautuneesti menemään. 

Silmät suurina käännyimme kannoillamme ja jatkettiin matkaa. Oh the memories!

Viestistäni unohtui tapahtumapaikka, eli tietenkin Asematunneli :)

Kylässä juotiin kahvia ja pöydässä oli maitoa ja kermaa. Tarjottaessa sanoin ottavani maitoa. Yksi kommentoi, kyllä sä kylässä voit kermaa ottaa, et sä nyt siitä liho!!

En koskaan ole ajatellut, että se pikku tilkka kermaa kahvissa lihottaisi, en vaan pidä kermasta kahvissa. Liikun paljon ja kävin salillakin silloin, en siis ollut/ole lihava.

Tästä on puhuttu monessa muussakin ketjussa, mutta tämä suomalainen kursailu. Kun vie kyläpaikkaan jonkun pikku tuomisen ihmiset on että, ei mitään olis tarvinnut tuoda, ei, ei ollenkaan ois tarvinnut rahaa tuhlata tämmöseen (tulee mieleen, onko tuomiseni liian halpa vai miksi ei kelpaa), ihminen yhden kerran tarjoaa kyytiä ja bensaraha ei kelpaa, kun sama matkahan tässä on (jälkeenpäin huomaan käytöksestä, että oli rahaa vaille kuitenkin, mutta ei se jälkeenpäinkään sitä rahaa ota, kun ei ottanut silloinkaan, turha ees kysyä, pahentais tilannetta vaan), kahvit kun keitän, niin vieraat että ei heidän takia olisi tarvinnut (entäs jos en olisikaan keittänyt, mitäs sitten ois seläntakana puhuttu).

Olisiko se niin vaikeaa vaan sanoa että kiva, kiitos! Siis kaikissa noissa edellä luetelluissa tilanteissa.

Mulle on joskus tullut oikeasti paha mieli ja oon ihan sanattomana ja suu auki, loukkaantuneena kuunnellut, kun oon itse halunnut kyläpaikkaan jotain viedä ja sit alkaa vaan tuo "mitä sä nyt, ei ois tarvinnut"-soopa moneen kertaan.

Pahin oli, kun lainasin tutulta yhden jutun ja hän itse pyysi, melkeinpä vaati, sen palauttamaan seuraavana aamuna. Sovittuun aikaan menin, niin alkaa tuo "ei ois tarvinnu, oisin ite voinut hakea joskus, ei tällä niin kiirettä ja väliä ois ollut, ihan oikeesti, ei ainakaan näin aamusta olis tarvinnut blaa blaa" en osannut sanoa siihen mitään, kun jotekin tuo kuulosti niin hullulta kun itse oli pyytänyt edellisenä päivänä aamusta tulemaan. Loukkaannuin tuosta oikeasti, tuntui että oli hyppyyttänyt minua asialla jolla ei ole kiire. Vaikka taisi olla kuitenkin.

Ymmärrän, mistä onkyse, mut tuntuu loukkaavalta silti. Itse jos saan esim jotain tuomisia vierailta, sanon että kiitos! Oon siis vissiin töykeä joittenkin mielestä.

Viimeksi eilen kun pitkäaikainen miesystäväni ilmoitti haluavansa erota minusta säästääkseen rahaa moottoripyörään. Lisäksi sanoi että aikoo ehkä kysyä äidiltään rahaa lainaksi moottoripyörän ostoon, ja jos äiti siihen suostuu niin sitten ei haluakaan erota.

Kyseinen kumppani on 28-vuotias.

Saa kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

Mulle oli te-toimisto ehdotellut jotain palkatonta työtoimintaa. Onnistuin kuitenkin itse saamaan työpaikan ja sitä sitten ilmoitin, että olen allekirjoittanut työsopimuksen ja nyt sen tuon työkkäriin kopioitavaksi. Työkkärin täti ehdottaa, että eikö mun olis parempi kuitenkin ensin tehdä vaikka puoli vuotta sitä palkatonta työtä ja sitten jos tuntuu siltä, niin myöhemmin kysyn, olisiko se työtarjous vielä voimassa. (Eli purkaisin tehdyn työsopimuksen ja menisin palkattomaan työharjoitteluun!! Minähän olisin saanut karenssinkin jos noin olisin tehnyt!!) En kyllä meinannut keksiä mitään sanottavaa, kun en voinut uskoa mitä juuri ehdotti) Sain pariinkin kertaan vakuutella, että kyllä mä nyt sen oikean, työn otan vastaan, kun siitä palkkaakin maksetaan.

Minäkin olin vakituisessa työsuhteessa myymälänhoitajana ja kyselin toisesta saman alan työpaikasta naapurikaupungissa. Työtä tarjosi vuokratyöfirma. Kerroin tilanteeni ja kyselin sitten avoimesta työstä tarkemmin. Selvisi että työpaikka olikin osa-aikainen ja harjoittelijanpaikka. Vuokratyöfirman nainen oli sitä mieltä että EHDOTTOMASTI minun kannattaa sitä hakea :D Piti ihan takellellen selventävä kysymys esittää: "Oikeastiko olet sitä mieltä että minun kannattaa vaihtaa kokoaikainen esimiesasema osapäiväiseen harjoittelijanpaikkaan????". Eipä ole sen koommin tullut oltua kyseiseen puljuun yhteydessä jos ammattitaito heillä on tuota tasoa :D 

mitä sviidua nyt taas kirjoitti:

Viimeksi eilen kun pitkäaikainen miesystäväni ilmoitti haluavansa erota minusta säästääkseen rahaa moottoripyörään. Lisäksi sanoi että aikoo ehkä kysyä äidiltään rahaa lainaksi moottoripyörän ostoon, ja jos äiti siihen suostuu niin sitten ei haluakaan erota.

Kyseinen kumppani on 28-vuotias.

Saa kommentoida.

Mulle tuossa tilanteessa ei olis mitään miettimistä. Heippa vaan ukko, lähden ihan itse niin saat sen moottoripyöräsi, kun se kerran on mua tarkeämpi ja jos minusta aiheutuu vain kuluja.

mitä sviidua nyt taas kirjoitti:

Viimeksi eilen kun pitkäaikainen miesystäväni ilmoitti haluavansa erota minusta säästääkseen rahaa moottoripyörään. Lisäksi sanoi että aikoo ehkä kysyä äidiltään rahaa lainaksi moottoripyörän ostoon, ja jos äiti siihen suostuu niin sitten ei haluakaan erota.

Kyseinen kumppani on 28-vuotias.

Saa kommentoida.

Nyt mulla jäi suu auki ja kahvit näppiksellä.

Annat kundille vielä haarakiilaakin tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani oli hammashoitajan aika. Hammashoitola sijaitsi koulun yhteydessä. Lapsella on yhden hampaan proteesi suussa päiväkodissa sattuneen tapaturman vuoksi. 

Soitin hammashoitolaan käynnin jälkeen tarkoituksenani keskustella tästä proteesista, lapsi ei enää muitanut mitä siitä oli sanottu. Jatkohoito-ohjeiden sijasta hammashoitaja sanoi minulle että "ethän korosta hampaan vinoutta enää tämän enempää ettei lapselle synny siitä traumoja." 

Lapsi on hiljainen ja ujo vieraiden seurassa eikä missään tapauksessa ole puhunut hammashoitajalle esim. että äiti haukkuu hänen vinoa hammastaan. Hoitaja keksi siis omasta päästään että meillä pilkataan lasta ja ettei meillä ole omaa järkeä päässä yhtään ymmärtämään tällaisia asioita ihan itse ilman randomin hoitajan "huolestumista". 

Terveydenhoitohenkilökunnalle jää muutenkin huolehtiminen ja hoivavietti päälle. Edes aikuisille ihmisille ei osata puhua kuin järkeville ihmisille. 

Yllä mainittu on vain esimerkki kokemuksistani.

Poikani pelkää lääkärissä ja hammaslääkärissä käyntejä todella paljon, pelko liittyy lähinnä pistämiseen. Kun kerran hampaan paikkaus ei tästä syystä onnistunut, hammaslääkäri kääntyi minuun päin ja sanoi ettei vanhempien pitäisi kotona pelotella lasta etukäteen. Silloin meni vähän aikaa ennen kuin sain sanottua takaisin ettei todellakaan ole kotona peloteltu vaan yritetty nimenomaan rauhoitella lasta asian suhteen.

Lähdettiin kotiin ja tein kyseisestä hammaslääkäristä valituksen. Tuttuni on samassa tk:ssa töissä ja kertoi etten todellakaan ole ensimmäinen joka ei vie enää lastaan tälle lekurille.

Oliko Hervannassa?

Kuopiossa.

Olen käynyt varmasti samalla hammaslääkärillä nuorena.

Kerran kyseinen lääkäri poras hampaani ilman puudutusta, vaikka sitä pyysin ja rukoilin penkissä.

Terveisin Pahempi hammaslääkäri pelko

Istuin Jyväskylän matkakeskuksessa sisällä penkillä. Vieressäni istui siinä jalat ristissä -asennossa (risti-istunnassa?) parikymppisen näköinen, hippityylinen nainen läppäri sylissä. Yhtäkkiä tää nainen kallistuu sivulle ja nostaa persettä penkistä niin, että pyllistää muhun päin, päästää todella äänekkään pierun pienen ähinän kanssa ja jatkaa sen jälkeen koneen näpyttelemistä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hieman piti taistella, että saan pidettyä itseni kasassa ja hetken päästä oli pakko poistua pihalle hymyilemään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pari viikkoa sitten juomassa aamuteetä väsynee yövuoron jälkeen klo 05:50 Helsingin päärautatieaseman kahviossa.

Istuin ikkunan vieressä ja nenäni edestä vipelsi MINKKI! Perässään kaksi japanilaista kameran kanssa.

Ehdin huudahtaa "Mikä --Tuo-- On..??" Ja tietysti otus ehti livahtaa näkyvistä, kun kaksi arvioivan näköistä naista kääntyi tuijottamaan minua..

Saattoi olla joltakin karannut frettikin, mutta ihan hauska juttu silti. ;)

Ihan takuulla oli rotta!

Olin kylässä käymässä, puolen päivän maissa, ja siinä sit talon väki päättää yhtäkkiä aloittaa viikonlopun juhlimisen. Kysyi otanko oluen vai väkeviä. Sanoin etten kumpaakaan. Alkoi luettelo siitä, että on täällä siideriäkin pari, jos se paremmin maistuu. Ja lonkeroakin tuolta kaapista löytyy. Sanoin, ettei se siitä nyt kiinni ole, mut ei maistu alkoholi muutenkaan ja kun pitäisi tässä autollakin vielä ajaa, että ei kiitos. Sain vastaukseksi että No, kyllä se nyt muutama aina menee ja eteeni kannettiin valmiiksi avattu iso siideritölkki (sanoin etten juo sitä) ja pian myös lasillinen jotain viina-limppari sekoitusta (sanoin etten juo sitäkään) ja kehoitus ilmoittaa jos joku muu juoma maistuu, niin tarjotaan, kun vinkkupullokin vielä löytyi. Yritin taas kieltäytyä, ties kuinka monennen kerran, mutta vastaus oli vaan, että otahan nyt kun tarjotaan. En enää osannut sanoa mitään, pakko vaan oli siinä vaiheessa nousta ylös ja lähteä, kun ei kertakaikkiaan puhetta ymmärretty. Ja autolla kun vielä oli lähdettävä liikkeelle, niin ihmettelin, ettei edes sitä ymmärretty.

Muutenkaan en kovin usein käytä alkoholia, eli senkin takia siinä mun kieltäytymisessä ei ollut mitään tavallisesta poikkeavaa, mut tuntui että ois jotenkin pakko juoda. Tokihan tämä mun kieltäytyminen aiheutti isäntäväen loukkaantumisen, että kun ei mulle kelvannut heidän tarjoilut.