Tilanteita, joissa teillä on jäänyt suu auki?

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tarjosi pojalleen ja minulle kahvia ja tarjoutui sillä välin katsomaan vauvamme perään. Vauva oli siinä iässä, että jo vähän ryömiskeli ja tarkasteli leluja jne. Vauva ja muori olivat viereisessä huoneessa kahvittelumme ajan.

Kun mieheni käväisi muualla, anoppi sanoi, että hän pureskeli juuri vauvamme kynnet lyhyeksi. Sillä tavoin hän kertoi menettelevänsä tyttärentyttärensäkin kanssa. "Ettet ihmettele", se sanoi.

Ihmettelin niin, etten saanut sanaa suustani. Vauvan kynnet olivat aina sopivan pituiset, leikkasin niitä säännöllisesti. Nyt anoppi oli rouskuttanut ne aivan liian lyhyiksi. Muija ei ollut edes pessyt lapseni käsiä, jotka kuolasi. Sanomattakin selvää, että anoppi on epäsiisti ihminen, jonka hammashygienian varaan en paljon laskisi.

Minä ja mieheni olemme tarkkoja, että emme levitä omaa kariestamme lapsiin. Emme käytä samoja lusikoita tai muullakaan tavalla altista lapsia syljellemme. Tuollainen sylkeminen, räkiminen, lipominen ei tulisi kuuloonkaan. Hyi helvetti.

Otin silloin asian puheeksi jopa tällä palstalla, kun asia jäi vaivaamaan. Kävi ilmi, että lasten kynsien pureksiminen oli tapana joskus muinoin, kun kotitalouksissa oli vain joitain keritsimien kaltaisia saksia. Suurin osa jengistä ihmetteli tuollaista jäystämistä. Moni arveli, että anopilla viiraa päässä.

Minunkin anoppini sanoi, että äidin pitää purra vauvan kynnet. Ei sentään mennyt itse puremaan, vaan leikkasin ne itse vauvan omilla kynsisaksilla.

Toimii kirjoitti:

Ripottele reippaasti valkopippuria portillesi niin lopettaapa rakki siihen parkkeeraamisen

:D En menis vannomaan toimivaksi keinoksi. Mun koira esim. nuolee chilijauheenkin, kun sitä joskus ripottelin lapsen syöttötuoliin, ettei koira järsisi sitä. Joku valkopippuri lumihangessa olis ihan yhtä tyhjän kanssa. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Tuplapetetty, huolestuin todenteolla baariin lähtöäsi. Jos mielesi järkkyy miehestä noin kovin, että lapsikin jää toiseksi ja pää saatava sekaisin, oletko välttämättä vielä kypsä vanhemmaksi. Toivottavasti sinulla on omat vanhemmat/luotettavat sukulaiset lähellä.

Siis mjjötäääähhh? :O ... Nyt jäi kyllä suu auki!!!! :D

Ikävä kyllä, minun molemmat vanhempani ovat jo kuolleet, eikä muuta läheistä sukuakaan ole enää kovin montaa ihmistä jäljellä. Itse olen viisikymppinen, lapseni kolmekymppinen... Miksi siis "toivot" huolestuneena luotettavia sukulaisia lähelle..? :O :D

Et selvästikään jaksanut lukea pitkää kirjoitustani (anteeksi siitä) loppuun saakka (muuten olisit ymmärtänyt kuluneen aikajakson suunnilleenkaan oikein) - mutta jaksoit kuitenkin tehdä päätelmäsi ja kommentoida mistään mitään tietämättömänä. ;)

Lastani en ole ikinä jättänyt toiseksi, en vielä nytkään, kun hän on aikuinen ja vakaasti omillaan. En katso n. 45 min. "ulkoilua" keskellä yötä, lapsen nukkuessa kotona, ja kahden LAPSENHOITAJINA ERITTÄIN LUOTETTAVIEN, LAPSELLE ERITTÄIN TUTTUJEN ja häntä aiemminkin hoitaneiden aikuisten ollessa meillä, aiheuttaneen hänelle minkäänlaista vaaraa. Aika paljon ja kovasti saatkin olla "huolissasi", jos jokaisen vanhemman jokainen, pienempikin kodin ulkopuolella käynti lasten ollessa hoitajien varassa, aiheuttaa sinulle järkytyksen! :D

Minun ei tarvinnut saada "päätä sekaisin", mutta ehdin juoda yhden III-oluen tuolla yht. n. 45 min. reissullani. Jotta pääkö siitä sekaisin?! :D Ei, päinvastoin: sain hieman päätäni selkeämmäksi ja höyryjä ulos, niin etten alkanut esim. kotona keskellä yötä raivoamaan eksälle ja ystävälleni heidän tempauksestaan, vaan menin tyynenä kotiin ja takaisin nukkumaan. Olisiko se sitten ollut mielestäsi parempi vaihtoehto, että lapsi olisi mahdollisesti joutunut heräämään aikuisten riitelyyn?! Ei minusta ainakaan. Minusta oma toimintamallini oli paljon viisaampi tuossa elämäni yhdessä epätavallisimmista tilanteista.

Myöskään tuo eksäni ja silloinen paras ystäväni eivät olleet missään kännissä meille tullessaan, vain pikku hiprakassa. Kukaan meistä ei ollut edes krapulassa aamulla. Olimme kaikki ihan "kunnollisia", nuoria aikuisia, emme mitään alkoholisti-narkkareita, minkä kauhukuvan sinä ilmeisesti meistä heti sait! :D

Olimme ystäväni kanssa kouluajoista saakka kuin paita ja peppu, joten hän tunsi lapseni vauvasta saakka ja lapseni hänet. Lapseni oli ollut hänen turvallisessa hoidossaan monet kerrat, ja ystäväni lapsi vastavuoroisesti minun hoidossani joskus. Toki eksäni oli myös lapselleni tuttu, ja he tulivat myös erittäin hyvin toimeen keskenään.

- Joten mikä nyt olikaan ongelmasi?!

Tänä päivänä lapseni on tasapainoinen, aikoinaan ongelmitta ammattiinsa opiskellut, hyvin toimeentuleva aikuinen. Edennyt urallaan loistavasti, on erittäin pidetty ja mukavana tunnettu tyyppi, joka ei tekisi pahaa "kärpäsellekään". On parisuhteessa, omistaa lemmikin, jonka myös hoitaa hyvin. Kaikki hänellä muutenkin oikein hyvin. Lapsenlapsia vain ei vielä ole, ikävä kyllä. :(

... "Epäonnistuin" siis lapseni kasvattajana näin totaalisesti - iksi, kun jätin hänet kerran taaperona 45 minuutiksi rauhassa nukkumaan yöuniaan, kahden tutun ja lapsenhoitajinanluotettavan aikuisen vastuulle, omaan kotiimme?! :D

Todellakin, suuni on edelleen isosti auki..! ;) :D :D :D

Anteeksi lyöntivirheet:

*siksi, kun jätin hänet kerran taaperona 45 minuutiksi rauhassa nukkumaan yöuniaan, kahden tutun ja lapsenhoitajina luotettavan aikuisen vastuulle,

Hammer time - cant touch this.

Onko kyseessä vaalea, hoikka hammaslääkäri? Tiedän tapauksen, jos on. Ja kylhä se persettään jakaa kaikille paitti miehelleen.

Tästä on jo vuosia aikaa. Ystäväni esitteli silloisen miesystävänsä minulle. Näimme siis ensimmäistä kertaa. Juttelimme jonkin aikaa ja puhe kääntyi lapsiin. Mulla on kolme tytärtä ja sanoin että ovat keskenään hyvinki erinnäköisiä ( juu ovat samalle isälle), en muista miksi aiheesta juttelimme mutta tämän ystävän miehen kommentti oli että "en minäkään haluais sun näköisiä lapsia." Kyllä kävi tunteisiin tuo lause ja varsinkin kun tuli niin yllätten etten tajunnu sanoa mitään vastaan.

Lapseni entinen kaveri oli kuuluisa siitä, että oli kova valehtelemaan. Hän jäi sitten kiinni varastelemisesta, mutta ei tietenkään tunnustanut tapahtunutta, vaan kertoi jokaiselle eri tarinan tapahtuneesta. Selvittelimme parin muun äidin kanssa asiaa, koska tapahtumiin liittyi myös kavereita. Lähetin varkaan äidille viestin, että voimmeko illalla käydä juttelemassa, äiti vastasi, että hän itse ei ole koskaan varastanut mitään, eikä nähnyt lapsensa varastavan, eikä lapsi ole kertonut varastaneensa mitään. Ja hänen ei tarvitse käsitellä asiaa.

Silloin minulla tosiaan loksahti suu auki, että miten voi olla niin sinisilmäinen ihminen, että uskoo että lapsi tulee lupaa kysymään jos haluaa varastaa, ja uskoo kaiken mitä se sanoo. Itse olin niin monta kertaa kuullut tuon lapsen valehtelevan, että en enää uskonut vaikka olisi puhunut totta.

Oli pakko laittaa kaverusten välit poikki ja olen nyt tyytyväinen, koska kaveri oli hankala tyyppi muutenkin.

Minä taas aivan luulin, että pari itse järjestää häänsä. Näin ainakin omat vanhempani jo 1980-luvulla teki.

huihwihI kirjoitti:

un anoppiin sanoi että syövät ym vakavat sairaudet ovat seurausta kyseisen sairastavan henkilön pahuudesta. Että sairaus on oikein niille, ketkä sen saavat.

Ai että haluaisin päästä juttelemaan tämän kaltaisten ihmisten kanssa. Olisi kiva tietää mitä niin pahaa olin tehnyt että ansaitsin lapsena syövän. Ehkä leikin liikaa ruoalla tai kiukuttelin päiväkodissa.

60-vuotias äitini on rauhallinen tapaus, absolutisti joka harvoin tekee itsestään numeroa vaan jättäytyy joukossa suosiolla taka-alalle. Niinpä kun muorikulta otti ja twerkkasi perhetuttujen häiden jatkoilla tanssiringissä, olin aika monttu auki. Todisteena tästä videotallenne.

Vierailija kirjoitti:

60-vuotias äitini on rauhallinen tapaus, absolutisti joka harvoin tekee itsestään numeroa vaan jättäytyy joukossa suosiolla taka-alalle. Niinpä kun muorikulta otti ja twerkkasi perhetuttujen häiden jatkoilla tanssiringissä, olin aika monttu auki. Todisteena tästä videotallenne.

Tämä oli hauska :DDDD Ehkä äidillä onkin salainen kaksoiselämä tai alter ego! 

Katsoin Kohta sataa -biisin musiikkivideon.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia tilanteita teille on tullut vastaan, joista olette ajatelleet, että hetkonen, tapahtuuko tämä tässä ihan oikeasti? 😂

Aloitan: olin muutama päivä sitten labrassa ja edessäni istui nuorehko äiti, joka puhui puhelimeen. Lapsi oli n. 1,5-2v ja hän heitteli lehtiä lattialle ja rämpytti valoja ja oli aika vilkas. Sitten lapsi juoksi äitinsä syliin - äiti puhui vielä puhelimessa ja nojasi tuoliin - veti äidinsä paidan alas ja alkoi imemään rintamaitoa. Äiti ei ollut moksiskaan (lapsi siis istui haara-asennossa äitinsä kanssa ristikkäin). Olen itsekin äiti ja kannustan imetykseen, mutta lapsi ei ollut mikään nälkää kiljuva vauva, eikä nainen millään tavalla yrittänyt piilottaa sitä tai mitään.. jäi suu auki itsellä, että onko tämä ihan normaalia

Samantapainen kokemus mutta oltiin ravintolassa syömässä ja kaksi itsensä paljastaja äitiä tuli siihen imettämään lapsiaan. Meni kyllä ruokahalu. Ja olen itsekin lapseni imettänyt mutta sen voi tehdä hienovaraisestikin. Tissi on tissi eikä muuksi muutu. Joillakin on vaan itsensä paljastelugeeni, ilmeisesti saavat jotain kiksejä siitä..

Sama täytyy todeta, en ole missään tavannut niin töykeää bussikuskia kuin Turussa. 😞

Vierailija kirjoitti:

Kello oli yli 21 ja katselin telkkaria kerrostaloasunnossa, kun jostain naapurista alkoi kuulua kovaäänistä valitusta, itkua, huutoa ja kolinaa. Olin aivan varma, että jossain pahoinpidellään naista tai lasta ja hetken kuunneltuani soitin hätäkeskukseen perheväkivaltaepäilystä. Mies meni alaovelle avaamaan poliiseille oven ja sai samalla paikallistettua kyseessä olevan asunnon (olin arvioinut melun lähteen väärin). Poliisit saapuivat ja kiivetessään kotiin mies kuuli keskustelun oven avanneen naisen ja poliisien välillä. Selvisi, että asunnossa asuvan 10-vuotiaan pojan puhelin oli joutunut vahingossa pesukoneeseen, ja poika oli vetänyt järjettömät huuto-itku-raivarit, potkinut seiniä ja heitellyt tavaroita. Tämä kaikki siis kello 21 jälkeen. Kyllä jäi suu auki miehen kertoessa tarinaa. Kuinka vakava on lasten kännykkäriippuvuus, jos ei yhtä yötä selviä ilman puhelinta (sai varmaan heti seuraavana päivänä uuden)!

Samantapainen tapaus tapahtui entisessä naapurissani. Kuulin eräänä iltana aivan älytöntä huutoa ja meteliä. Tavaroita paiskittiin ja rikottiin ja pieni lapsi itki hädissään. Säikähdin lujaa, enkä ollut ainut, sillä joku naapureista oli soittanut poliisit. Selvisi, että perheen poika (11- tai 12-vuotias) oli saanut raivarin. Se itkijä oli noin 4-vuotias lapsi, jota oli pelottanut isomman pojan riehuminen. Äiti oli kotona, mutta ei ollut saanut poikaa rauhoittumaan.

vuosia sitten kävelin kadulla kun tuntematon nainen tuli vastaan kävellen myös eikä väistänyt(minä yritin) käveli päin ja kohdatessaan kouraisi munista kiinni ja totesi "tosi hyvät munat" :D

Vierailija kirjoitti:

Kuka kuuntelisi lasta kirjoitti:

Lapsellakin on oikeuksia kirjoitti:

Hölömöä hommaa kirjoitti:

Nähty ja koettu kirjoitti:

En ikinä veisi kirjoitti:

Virheettömiä ovat kirjoitti:

Se, kun aikuinen ihminen päiväkodissa kohtelee työkaveriaan ensin itse mallina huonosti ja samassa toruu lasta samanlaisesta käytöksestä.

Muutenkin aikuisten tökerö käytös hämmästyttää. Eivätkä itse näe omassaan mitään vikaa.

En veisi lastani päiväkotiin. Aikuinen osaa olla ilkeä myös lapselle. Vaikka siitä palkkaa saisikin. On väkisin nukuttamista/syöttämistä, puetaan lapselle liikaa tai liian vähän päälle,(eräällä lapsella oli kesähelteellä takki ja vielä fleece ja pitkähihainen paita tpaidan kera vain koska aikuinen niin päätti, suosikit saivat mennä tpaidassa ulos) , lasten kanssa tanssitaan ja jumpataan ja kohta aikuinen toruukin kun juostaan ja mölytään😮. Ykskaks pitäisi pienen lapsen osata rauhoittua sadasta nollaan, koska tuulella käyvä aikuinen niin päättää. Mennään leikkimään ja kahden minuutin päästä pitääkin istua penkillä paikallaan ja hiljaa. Ei ole reilua kohtelua aikuiselta lapselle joka on juuri saanut lelut levitettyä ja päässyt leikin vauhtiin.

Ja kaikki vain millä tuulella aikuinen milloinkin on. Ja onko lapsi aikuisen suosiossa.

Noin ailahteleva aikuinen saa pilattua lapsen käytöksen ja vikahan on lapsessa ja lapsen kotona. Jolloin lapselle haetaan tukikerroin ja hyvinvointityöryhmä kasataan paikalle. Jos lasta kohdeltaisiin kuin ihmistä ja hänelle annettaisiin terve käyttäytymismalli niin lapsi käyttäytyisi eritavoin. Jotkut vaan ovat törkeitä. Tekisi mieli sanoa välillä näille törkeille, että katoppa vaan ihan itse mitä teit ja miten taas pelleilet niin kuin he lapselle itse sanovat.

Niin nähty juttu. Aamupalalta 10 minuutiksi leikkimään, sitten istumaan 15-20 minuutiksi piiriin, sitten 20 minuuttia leikkimään, sitten pissalle, pukemaan ja ulos, sisälle piiriin 20-30minuutiksi. Piiristä syömään ja nukkumaan. Missä häiriintymätön leikkiaika? Pitkäkestoinen? Istutaan piirissä hipihiljaa. Juuri tuota istuttamista pitäisi karsia ja liikettä ja toimintaa lisätä. Tulee monta keskeytystä leikkiin ja leikin siivotaan. Yhtään ihmettele, jos on levotonta.

Niin. Nukkumaan missä pitää nukkumattomana lapsen olla hiljaa paikallaan 1,5h , koska jos se vaikka vielä nukahtaisi eli pakkonukuttamista. Siitä hiljaiseen leikkiin eli piirtämään tai palapelejä tekemään. Aikuiset tekevät omia juttujaan, jos lapsi pitää ääntä häntä moititaan. Sitten välipalalle istumaan hiljaa 30minuuttia. Sen jälkeen joko ohjattuun tekemiseen tai aikuisen valitsemaan leikkiin ja aikuisen valitseman leikkikaverin kanssa. Leikin lomassa käydään vessassa, leikki häiriintyy, jo seuraavaa ulkoilua ajatellen. Missä kohtaa päivää tulee lapsen ääni kuuluviin?

Ja tämä kaikki on faktaa. Missä on lapsen oikeudet ja kunnioitus? Missä on lapsen energian purku ja höpsötys? Terveellinen kasvatus ja huolenpito?

En veisi, enkä vienyt lastani pphoitajalle, kuka tietää mitä siellä tapahtuu? Ja usein on vain yksi pieni huone, jossa lapset saavat olla. On omat ja sitten huonommat hoitolapset. Vein pkotiin, jossa hoitajat ovat lähisuvusta, on tätiä, kummitätiä, veljen vaimoa jne.

Olen kanssasi samaa mieltä, olen ollut ammatiltani pphoitaja.

Krisse kirjoitti:

Kaverini sanoi minulle, että minä en saa hankkia kovasti toivomaani lasta, koska oma lapsuuteni on ollut vaikea ja on masennustaustaa. Kuulemma pilaisin sen lapsen elämän ja vaikka kuinka hyvä äiti olisin, lapsi kyllä silti aistisi "kaiken" ja ajattelisi että kaikki on hänen syytään. Kaltaisieni ihmisten takia kuulemma syntyy niitä ongelmaisia, rikkinäisiä yksilöitä tähän maailmaan. En kuulemma saa loukkaantua hänen sanoistaan, koska asia vain on niin ja että hän kyllä psykologiaa lukeneena tietää.

Olin niin tyrmistynyt näistä sanoista, etten osannut mitenkään puolustautua, jäin vain häkeltyneenä ja epäuskoisena kuuntelemaan vuodatusta, enkä saanut soperrettua oikein mitään. Nämä sanat viilsivät syvältä ja olen todella loukkaantunut. Hänhän se määrittelee ja tietää kuka saa lisääntyä vai? Noilla kriteereillä jos toimittaisiin, olisi maailma aika tyhjä paikka, jos vain täydellisen eheän taustan omaavat olisivat "oikeutettuja" jälkikasvuun. Olisin voinut tämän kommentin ymmärtää helpommin esimerkiksi päihdeongelmaiselle tms. kuka ei kykene huolehtimaan itsestään jne., mutta että kun on vaikea menneisyys, voi v* sanon minä!!!

Tästä ovat myös pari ystävääni olleet täysin pöyristyneitä ja toinenkin sanoi, että näkisi minut todella hyvänä äitinä ja että minä varmasti antaisin kaikkeni lapselle ja olisin läsnäoleva vanhempi. Nyt vain mietin, miten voisin "siististi" lopettaa tämän kaveruuden tähän loukkaajaan..

Ei sinun tarvitse mitenkään siististi lopettaa kaveruutta, koska ei hänkään kohdellut sinua mitenkään hienovaraisesti tai kunnioittaen. Sen kun pistät kylmästi välit poikki, et ole mitään selitystä vailla tuollaisen jälkeen.