Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tilanteita, joissa teillä on jäänyt suu auki?
03.12.2016 |
Millaisia tilanteita teille on tullut vastaan, joista olette ajatelleet, että hetkonen, tapahtuuko tämä tässä ihan oikeasti? 😂
Aloitan: olin muutama päivä sitten labrassa ja edessäni istui nuorehko äiti, joka puhui puhelimeen. Lapsi oli n. 1,5-2v ja hän heitteli lehtiä lattialle ja rämpytti valoja ja oli aika vilkas. Sitten lapsi juoksi äitinsä syliin - äiti puhui vielä puhelimessa ja nojasi tuoliin - veti äidinsä paidan alas ja alkoi imemään rintamaitoa. Äiti ei ollut moksiskaan (lapsi siis istui haara-asennossa äitinsä kanssa ristikkäin). Olen itsekin äiti ja kannustan imetykseen, mutta lapsi ei ollut mikään nälkää kiljuva vauva, eikä nainen millään tavalla yrittänyt piilottaa sitä tai mitään.. jäi suu auki itsellä, että onko tämä ihan normaalia
Kommentit (835)
Olen sairastanut erittäin vaikeaa aknea ja tämän seurauksena näyttänyt todella kamalalta. Kaikki lääke- ja muut hoidot kokeiltiin, mutta tauti ei ottanut talttuakseen. Syyt olivat sekä perinnöllisiä että hormonaalisia. Usein hoitojen ollessa käynnissä näytin vielä entistä kamalammalta, sillä iho oli pintakuiva ja repeilevä yms. Olin tuolloin kaupan kassalla töissä n. 18-19-vuotiaana ja sain useammalta asiakkaalta huomautuksia ihostani. Jakoivat ihonhoitovinkkejä ja kertoivat mitkä heidän lapsillaan ovat auttaneet. Ja "kannattaa hakeutua hoitoon". Niin no, enhän toki olekaan hakeutunut. On ihmisillä otsaa sanoa ihan mitä tahansa, vaikka eivät toisen taustoista tiedä mitään. Ja kun kyse ei ollut vain yhdestä pölöpäästä vaan useampi aikuinen ihminen otti asian esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotin bussia ja ohitseni kulki miesporukka, n. parikymppisiä niinkuin minäkin. Kun he saapuivat kohdalleni yksi heistä löi minua nyrkillä olkapäähän. Ja jatkoi matkaa muina miehinä. Tilanne oli niin absurdi, että mietin mitä just äskön tapahtu.. Bussipysäkki oli kuitenkin täynnä muita ihmisiä. Bussissa vasta tajusin tilanteen ja aloin itkeä. Tämä ei tosin tapahtunut Suomessa.
Kun olin ehkä 13-vuotias, seisoin bussipysäkillä. Yhtäkkiä ohi juoksee mies, joka löi minua ohimennessään. Kamala tilanne, ihmettelen, miten bussikuski ei reagoinut, vaikka varmaan näki tapahtuneen.
Itku pääsi busissa. Kotona äiti soitti poliisille, mutta eihän asialle enää mitään voinut tehdä.
Kävi vähän niinkuin sinulle. Omituisen pahalta tuntui.
Suu meinasi kieltämättä jäädä auki, kun "paras ystävä" tuli minun luokseni yökylään ja kävi kapakassa muutamilla (itse en tuolloin voinut lähteä samaan aikaan, koska taaperoni oli myös kotona). Noh ystävä tuli sitten sieltä takaisin ex-poikaystäväni kanssa, josta olin eronnut muutama päivä sitten..! Olivat olevinaan muina miehinä, että exäni tuli muka meille yöksi vain siksi, koska ei ollut kyytiä kotiin, tai jotain.
Menivät keittiöön yöpalalle: erittäin hauskoja sipinöitä kuulosti heillä olevan, keskenään. Ikään kuin minä en olisi huomannut mitään sutinaa heidän välillään - huomasin jo välittömästi heidän astuessaan sisään! :D
Jossain vaiheessa alkoi niin paljon kiehuttaa, että puin vaatteet päälleni ja sanoin itsekin lähteväni vielä hetkeksi paikalliseen, parille paukulle, ennen kuin valomerkki tulisi. (Olivat silti molemmat luotettavia hoitajia lapselleni, jos hän olisi sattunut heräämään kesken unien - ei kuitenkaan ollut herännyt.)
Toisen heistä piti nukkua sohvalla ja toisen patjalla, samassa huoneessa kuin minäkin. Kuitenkin, kun tulin kotiin, niin kappas vain: he olivat uuvahtaneet vierekkäin sille kapealle lattiapatjalle, alasti tai ainakin lähes alasti peiton alle... Jossain vaiheessa eksäni siirtyi siitä noloissaan sohvalle - en muista siirtyikö heti minun tullessani vai vähän myöhemmin.
Asiaa sitten selvitettiin jonkin verran (ei kunnolla) seuraavina päivinä. "Paras ystäväni" myönsi, että juuh, vähän sutinaa oli ollut, ja oli ainakin olevinaan pahoillaan. Kertoi myös, että exäni oli kysynyt ystävältäni, että mitä minä olen sanonut hänelle, olinko vihainen ystävälleni. Tämä "paras ystäväni" oli itsevarmana tokaissut, että "eheeei, ei tietenkään ole vihainen - meidän ystävyys ei kuule tällasiin pikkujuttuihin kaadu!!!"
... Siis WTF: minunkin puolestani mennyt sanomaan noin!? :O
Toi minun eksäni minun luokse yöksi pari päivää meidän eromme jälkeen ja sutinoi hänen kanssaan (koska "eihän siinä nyt mittään, kun tehän olitte jo eronneet ja sinähän se olit, joka jätit")?! :D
Haloo: ehkäpä ne tunteet eivät sittenkään ihan hetkessä kuole, ja muutenkin - kaverin eksää ei kaapata ainakaan aivan tuoreeltaan, eikä varsinkaan tulla sen kanssa sen saman kaverin luokse yöksi!!! :/
- Noh, ei meidän ystävyytemme tuosta ihan kaatunutkaan, mutta kyllä tuo pahan kolauksen aiheutti.
Kaiken lisäksi hän petti luottamukseni noihin aikoihin muutenkin, ja meni lavertelemaan asioistani muille. Oli sitten pokkana, ikään kuin ei olisi tiennytkään, kuka asioistani olisi voinut kertoa, kun muina miehinä hänelle asiaa ihmettelin... Kukaan muukaan se ei voinut olla, koska kukaan muu ei tiennyt. :/
Oltiinkin sitten pitkän aikaa viileissä väleissä (minun puoleltani ainakin), ja otin jonkin ajan päästä häneen luontevasti etäisyyttä samalla, kun muutin paikkakunnalta kauas pois. Ehkä n. reilun kymmenen vuoden päästä aloimme taas olla ja olemme edelleen hieman enemmän yhteyksissä. Mutta enää ikinä, koskaan en voi häneen täysin luottaa, kuitenkaan, kaikkien pettymyksien jälkeen!
Filippiineillä lentokentällä edessäni olevalla penkkirivillä istui tosi tyylikkäästi pukeutunut jakkupukulady, ikää semmoiset n. 50-55 vuotta. Söin siinä hänen takanaan omaa reissulounastani, kun tämä leidi nosti kankkua ja pieraisi kovaan ääneen. En ollut edes ainoa matkaaja hänen lähettyvillään.
Siinä jäi kyllä suu ja silmät molemmat selkosen selälleen. Ei riittänyt leidille edes yksi kerta, vaan teki tuon vielä toistamiseen ja juuri samalla lailla, kankkua nostamalla. En tiedä oliko paikallinen tapa, vai mitä, mutta herätti silti aika sekalaisen tunteita....
Vierailija kirjoitti:
O tempora, o mores kirjoitti:
En ollut tavannut lapsuusaikojen parasta kaveriani Heikkiä varmaan 15 vuoteen. Kun sitten pitkän ajan jälkeen kahvilassa tavattiin niin hänestä olikin tullut Heidi. Aika äkkiä tuli juotua kahvit ja lähdettyä "kiireellistä työjuttua hoitamaan".
Miksi tuli "kiire"? Pelkäsitkö että tarttuu?
Otahan pää puskasta pois ja tervetuloa nykyelämään.
Mun mielestä Heidi voisi tulla tähän ketjuun kertomaan miten hänellä suu loksahti auki sinun kanssasi kahvitellessaan..
Tervetuloa sullekin nykymaailmaan: sukupuolenkorjaukset ovat edelleen niin harvinaisia, että suurin osa ihmisistä ei tunne ketään, jolle korjaus olisi tehty. Asiasta on edelleen lupa hämmästyä ja kokea tilanne kiusalliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vain kokemus siitä että suu on jäänyt auki mutta ketään ei ole nähnyt suuni olevan auki.
Olin ilmoittautunut kansalaisopiston jumpalle. Valitsin mielestäni hyvän paikan jumppasalin takaosasta. Porukkaa kertyi ja juuri ennen jumpan alkamista joku otti minua hartioista kiinni ja pukkasi reippaasti eteenpäin sanoen kovaan ääneen: "Lyhyet eteen"! Äimistyin niin, etten saanut sanaa suustani. Tuo pukkaaja oli ala-asteen opettaja, ilmeisesti jäänyt rooli päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuplapetetty, huolestuin todenteolla baariin lähtöäsi. Jos mielesi järkkyy miehestä noin kovin, että lapsikin jää toiseksi ja pää saatava sekaisin, oletko välttämättä vielä kypsä vanhemmaksi. Toivottavasti sinulla on omat vanhemmat/luotettavat sukulaiset lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
O tempora, o mores kirjoitti:
En ollut tavannut lapsuusaikojen parasta kaveriani Heikkiä varmaan 15 vuoteen. Kun sitten pitkän ajan jälkeen kahvilassa tavattiin niin hänestä olikin tullut Heidi. Aika äkkiä tuli juotua kahvit ja lähdettyä "kiireellistä työjuttua hoitamaan".
Miksi tuli "kiire"? Pelkäsitkö että tarttuu?
Otahan pää puskasta pois ja tervetuloa nykyelämään.
Mun mielestä Heidi voisi tulla tähän ketjuun kertomaan miten hänellä suu loksahti auki sinun kanssasi kahvitellessaan..Tervetuloa sullekin nykymaailmaan: sukupuolenkorjaukset ovat edelleen niin harvinaisia, että suurin osa ihmisistä ei tunne ketään, jolle korjaus olisi tehty. Asiasta on edelleen lupa hämmästyä ja kokea tilanne kiusalliseksi.
No tuo on vain sinun henkilökohtainen mielipiteesi, ja veikkaanpa, että olet itse aika "pienistä" piireistä kotoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään jäi: ilmeisesti isovanhempi meni hakemaan lasta koulusta ja köpötteli palava savuke suussa sisään rakennukseen. En kehdannut jäädä seuraamaan, miten hoitivat sen kuvion.
Vierailija kirjoitti:
Asutaan rintamamiestalossa, jossaon kaksi sisäänkäyntiä: kylmälle kuistille (ei käytetä) ja pihatien puolelta (käytetään).
Elettiin kylmää ja lumista talvi-iltaa Olin lasten kanssa kotona. Keittiön ikkunasta näin, että kadun varteen pysäköi auto. Kuluu jokunen hetki ja tajuan, että kuistin oveen hakataan. Kun pääsen ovelle, sen takana ei olekaan ketään. Kohta soi ovikello pihatien puoleisella ovella. Rappusilla seisoo vihainen vieras nainen, joka kiroaa ja hokee, että missä on asunto B. Ei usko vastausta , että tässä talossa asuu vain yksi perhe eikä ole erikseen asuntoja A ja B. Jatkaa kiroilua ja raivoaa, että missä ne kaverisynttärit oikein pidetään. Häviää paikalta vauhdilla, kun ehdotan, että oisiko osoite pielessä.
Parinsadan metrin päässä meidän kadultamme on katu, jonka nimi eroaa meidän kadustamme muutaman kirjaimen verran
Siinä sitten aikamme pyörittelimme silmiä, lapset ja minä!
Tulikin mieleen tästä yks juttu, asuttiin omakotitalossa, jonka takana samalla tontilla oli toinen talo. Tuo toinen talo ei näy tielle. Eräänä sunnuntaiaamuna huomasin, että portillemme pysäköi auto jossa istui kaksi tyyppiä. Tööttäilivät välillä, ja sitten sieltä nousi nuori mies joka tuli ovellemme, en avannut koska tuntuivat niin epäilyttäviltä. Nuori mies meni takaisin autoon ja hetken päästä sieltä tuli vähän vanhempi mies hakkamaan oveamme.
Menin ovelle aamutakki päällä ja mies tuijotti minua haavi auki, kysyi onko Teemu täällä?! (Olin silloin noin nelikymppinen aikuinen nainen) Sanoin ei ole. Eikö varmasti, kysyi mies? Sanoin, etten tunne ketään Teemua. Mies kiroili ja lähti autolleen. Päätin armahtaa häntä ja sanoin, että tuolla takana on kyllä toinen talo, että olisiko siellä?
Jälkeen päin kuulin, että siellä naapurissa teineillä oli ollut bileet ja siinä olivat veli ja isä hakemassa Teemua bileistä.
Suuni jäi auki tuosta todellisesta moukkamaisuudesta, ei anteeksi pyyntöä tai kiitosta. Taisi silti hämääntyä, että onko poika noin vanhan naisen luona:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ahahahahahaha vähänkö remahdin nauruun. kuulostaa joltain mitä itse huomaan tekeväni. jään seuraamaan ihmisten tilanteita silmä kovana kuin teeveetä katsoisi.
Olimme ystäväni kanssa ruokakaupassa n. 20-vuotiaina ostoksilla. Yhtäkkiä luoksemme tuli arviolta nelikymppinen epäsiisti ja lihava mies. Ensimmäisenä tokaisi "tosi rakkaus odottaa" ja tarjosi jotain esitteitäkin. Ensin olin ihan äimänä mutta sain sitten tokaistua naurua pidätellen "vähän myöhäistä jo" :) olin seurustellut jo parin vuoden verran enkä ollut enää impi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme ystäväni kanssa ruokakaupassa n. 20-vuotiaina ostoksilla. Yhtäkkiä luoksemme tuli arviolta nelikymppinen epäsiisti ja lihava mies. Ensimmäisenä tokaisi "tosi rakkaus odottaa" ja tarjosi jotain esitteitäkin. Ensin olin ihan äimänä mutta sain sitten tokaistua naurua pidätellen "vähän myöhäistä jo" :) olin seurustellut jo parin vuoden verran enkä ollut enää impi.
Se mies tarjos sulle uskontoa, ei seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme ystäväni kanssa ruokakaupassa n. 20-vuotiaina ostoksilla. Yhtäkkiä luoksemme tuli arviolta nelikymppinen epäsiisti ja lihava mies. Ensimmäisenä tokaisi "tosi rakkaus odottaa" ja tarjosi jotain esitteitäkin. Ensin olin ihan äimänä mutta sain sitten tokaistua naurua pidätellen "vähän myöhäistä jo" :) olin seurustellut jo parin vuoden verran enkä ollut enää impi.
Se mies tarjos sulle uskontoa, ei seksiä.
Tiedän mutta oli silti tökeröä ja hämmentävää toimintaa :D toisaalta aika säälittävääkin keskellä kauppaa alkaa uskontoaan (oli se mitä hyvänsä) julistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun anoppi totesi äkäisenä katseltuani kälyni hääsuunnitelmaa, että miehen siskon häät nyt tulevat vaan enemmän maksamaan, kuin teidän, koska hänellä on kalliimpi maku! (viittasi siis minun miehen eli poikansa häihin, mitkä oli pari vuotta aikaisemmin). Kyllähän siinä leuka loksahti auki. Ja kyllä, tämä todella näkyi viime kesän prinsessahäissä. Kotona katsoin meidän hääkirjaa ja tunsin vähän alemmuuden tunnetta, vaikka juhlat olivat ihanat. Ehkä eniten hämmennnyin siitä, miten eriarvoisesti miestäni ja hänen pikkusiskoaan edelleen kohdellaan.
Eikös perinteisesti morsiamen vanhemmat järjestä häät?
No me maksettiin 1/3, appivanhemmat 1/3 ja mun vanhemmat 1/3.
Jos ei itse pysty maksamaan koko häitä, kannattaa juhlia pienemmin...
Bussissa lapsi kitisi, ei edes kovaäänisesti tai häiritsevästi. Äiti antoi pikku-petterille tabletin käteen ja pisti lastenlauluja soimaan ihan oikeasti kovalla volyymillä. Ihan niin että bussi raikas.
Ripottele reippaasti valkopippuria portillesi niin lopettaapa rakki siihen parkkeeraamisen
Mullakin kokemus lapsuudentoveriin törmäämisestä, hän joutui esittelemään itsensä kun en tunnistanut. Lapsena tuntemani Janina oli nyt Jani. Ja häkellyttävän komea. Polvet meni veteliksi siitäkin syystä :)
Alue: Aihe vapaa
Teinityttö ja -poika olivat yhdessä tavaratalon meikkiosastolla. Tyttö hypisteli luomivärejä, jonka seurauksena onnistui pudottamaan muutaman lattialle. Molemmat naurahtivat ja lähtivät hyllyltä. En kestä tällaista käytöstä ja tokaisin tytölle, että voit varmaan nostaa pudottamasi tavarat. Tyttö katsoi minua silmät suurina kuin olisin joku täysin tyhmä ja sanoi niin vittumaisella äänensävyllä kuin ikinä vaan voi "En mä ole täällä töissä". Poistuivat paikalta. Oikeen tulevaisuuden toivot taas liikenteessä.