Lue keskustelun säännöt.
Tilanteita, joissa teillä on jäänyt suu auki?
03.12.2016 |
Millaisia tilanteita teille on tullut vastaan, joista olette ajatelleet, että hetkonen, tapahtuuko tämä tässä ihan oikeasti? 😂
Aloitan: olin muutama päivä sitten labrassa ja edessäni istui nuorehko äiti, joka puhui puhelimeen. Lapsi oli n. 1,5-2v ja hän heitteli lehtiä lattialle ja rämpytti valoja ja oli aika vilkas. Sitten lapsi juoksi äitinsä syliin - äiti puhui vielä puhelimessa ja nojasi tuoliin - veti äidinsä paidan alas ja alkoi imemään rintamaitoa. Äiti ei ollut moksiskaan (lapsi siis istui haara-asennossa äitinsä kanssa ristikkäin). Olen itsekin äiti ja kannustan imetykseen, mutta lapsi ei ollut mikään nälkää kiljuva vauva, eikä nainen millään tavalla yrittänyt piilottaa sitä tai mitään.. jäi suu auki itsellä, että onko tämä ihan normaalia
Kommentit (835)
Vierailija kirjoitti:
Näin Malmin Prismassa kun somaliteini pölli ehkä kilon pussin karkkia ja taisin olla ainoa joka sen näki kun vartija taikka kassa ei huomannut että jätkä mätti pussin täyteen irtokarkkiosastolla ja pussi matkaan ja kassan ohi. Lähinnä vaan rupes vituttamaan, että joitakin kytätään siitä, että maistaa jotakin karkkia ja paikalle soitetaan poliisit ja sit tulee teini ja pöllii säkillisen.
Jos haluatte maistaa tehkää niin kuin Pasi Viheraho joka tekee saman laillisesti ostamalla yhden karkin jonka hinnaksi tulee 1 centti ja pyörstetään kassalla nollaan. Jos taas haluat pölliä, niin mätä pussi täyteen ja kävele kassan ohi.
Ihan sama otatko maksamatta pussillisen vai yhden karkin. Varastamista molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteita joissa on jäänyt suu auki on mm. viime päivien toimittajien jutut Malmöstä ja muualta Ruotsista, jossa poliisi ei pysty tilanteelle mitään, armeijan apua jo kohta tarvitaan.
Suu auki siksi, koska ns. valhemediat ovat uutisoineet tilanteen jo vuosi sitten, mutta sitä on pidetty vihapuheena ja rasismina.
Onko koko media nyt vihapuheen puhuja kun uskaltavat puhua Ruotsin tilanteesta oikein, asioiden oikeilla nimillä?
Sensuuri tälläkni palstalla poistaa ketjut, joissa puhutaan ruotsin tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin Malmin Prismassa kun somaliteini pölli ehkä kilon pussin karkkia ja taisin olla ainoa joka sen näki kun vartija taikka kassa ei huomannut että jätkä mätti pussin täyteen irtokarkkiosastolla ja pussi matkaan ja kassan ohi. Lähinnä vaan rupes vituttamaan, että joitakin kytätään siitä, että maistaa jotakin karkkia ja paikalle soitetaan poliisit ja sit tulee teini ja pöllii säkillisen.
Jos haluatte maistaa tehkää niin kuin Pasi Viheraho joka tekee saman laillisesti ostamalla yhden karkin jonka hinnaksi tulee 1 centti ja pyörstetään kassalla nollaan. Jos taas haluat pölliä, niin mätä pussi täyteen ja kävele kassan ohi.Ihan sama otatko maksamatta pussillisen vai yhden karkin. Varastamista molemmat.
Ei se oo varastamista jos maksaa sentin ja se pyöristyy nollaan
Kun tajusin, että syvästi kehitysvammaiseksi luulemani sukulaiseni osoittautuikin keskitasoa älykkäämmäksi. Hän ei vain pystynyt puhumaan juuri lainkaan autismin takia, mutta kerran olin paikalla todistamassa kun hän kirjoitti itsenäisesti tietokoneella. Hänen kirjoittamansa teksti oli selvästi erittäin älykkään ihmisen kirjoitusta. Harmi vain hän kuoli melko pian, kun huomattiin, että hän osasi lukea, kirjoittaa ja oli älykäs eikä noin 2-vuotiaan lapsen tasolla oleva kehitysvammainen.
Vierailija kirjoitti:
Olin aloittanut opinnot uudelleen uudessa yliopistossa. Ensimmäisellä pääaineeni kurssilla ekalla luennolla laitoksen professori kertoi tosi seksistisen jutun muka hauskuuttaakseen opiskelijoita. Katsoin vain ympärilleni luentosalissa ja yritin tavoittaa jonkun toisen järkettyneen opiskelijan katsetta. Kävi myös mielessä, että näenkö unta tai olenko piilokamerassa.
Valitettavasti ei kumpaakaan, professori paljastui kovan luokan juntiksi. Ja elettiin kuitenkin jo 2000-lukua.
Kun tuollaista tapahtuu yliopistossa, tehkää heti asiallinen ja yksityiskohtainen, vaikka nimetön, ilmoitus tasa-arvo asioiden yhteyshenkilölle, koulutusohjelman johtajalle tai kenelle vain tiedekunnan kansliaan. Tasa-arvo ja seksuaalinen häirintä otetaan yliopistoissa vakavasti, ja mikä oli professorin nuoruudessa 30 vuotta sitten hyväksyttävää ei enää ole. Pitkäaikaisia villaisella painettuja ongelmia voidaan korjata vain, jos jos joku nostaa ne organisaation tietoisuuteen. Se taas vaatii opiskelijoilta toistuvaa palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä opiskeluvuotenani meillä oli opiskeluterveydenhoitajan suorittama ns. alkutarkastus, joka tosin oli lähinnä keskustelua elämäntavoista, ihmissuhteista, itselle sopivan opiskelutekniikan löytämisestä ja muista vastaavista aiheista. Kyseinen terkkari oli vanhempien opiskelijoiden mukaan melkoisen omalaatuinen persoona ja jokunen valituskin hänestä oli tehty. Ei ollut kuitenkaan saanut potkuja luultavasti sen takia, että oli vain paria vuotta vaille eläkeikäinen.
No, oma tarkastusvuoroni tuli. Terkkari vaikutti ihan mukavalta, ehkä jokseenkin asenteelliselta tietyissä asioissa mutta päätin keskittyä vetämään neutraalin ja sopuisan opiskelijan roolia. Vain tämä yksi käynti ja sen jälkeen häntä ei tarvitsisi nähdä enää toistamiseen. Tuli puhetta alkoholin käytöstä ja itse sanoin juovani viikossa n. sixpackillisen verran maitokauppasiideriä, sekin määrä parille päivälle jaettuna. Lisäsin vielä, etten kokenut humalajuomista omaksi jutukseni ja jostain syystä terkkari innostui tästä oikein tosissaan. Muistan, kuinka hän silmät kiiluen vaahtosi, että "tuo on hyvä asia, tuo on niin hyvä asia! Alkoholi tekee meistä apinoita! Ja mitä ne apinat tekevätkään ihan julkisesti?" Tätä seurasi varsin havainnollisilla liikkeillä ryyditetty demonstraatio siitä, kuinka estottomasti apinat kaivelevat takapuoltaan ja parittelevat lajitovereidensa nähden. Siihen nähden, että terkka oli tunnettu hartaana uskovaisena, esitys oli vieläkin absurdimpi kuin mitä se olisi ollut jonkun muun suorittamana.
Lähdin vastaanotolta harvinaisen sanattomana ja kesti pari päivää, ennen kuin pystyin pitämään pokkaa sen verran, että saatoin jakaa kokemukseni opiskelukavereideni kanssa. Joskus todellisuus on kummallisempaa kuin parhainkaan sci-fi -kirjailija osaisi kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoritin aikuisena yliopistotutkinnon reilussa kahdessa vuodessa. Kun menin kotiseudulla käymään niin eräs naapurin emäntä sanoi että kyllä yliopistotutkintoon menee 7 vuotta jos sen suorittaa kunnolla.
Odotin bussia ja ohitseni kulki miesporukka, n. parikymppisiä niinkuin minäkin. Kun he saapuivat kohdalleni yksi heistä löi minua nyrkillä olkapäähän. Ja jatkoi matkaa muina miehinä. Tilanne oli niin absurdi, että mietin mitä just äskön tapahtu.. Bussipysäkki oli kuitenkin täynnä muita ihmisiä. Bussissa vasta tajusin tilanteen ja aloin itkeä. Tämä ei tosin tapahtunut Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini uusi tyttöystävä kielsi kaveriani lähtemästä risteilylle miesten kesken, koska ei luottanut häneen.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini uusi tyttöystävä kielsi kaveriani lähtemästä risteilylle miesten kesken, koska ei luottanut häneen.
Ja tää oli sulle niin ainutlaatuisen hämmentävä tilanne että suu jäi auki :-D ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Japanilaisryhmät ovat kyllä ihan oma lukunsa, niistä ovat muutkin kertoneet. Minulle sattui nuorena niin, että tulin bussilla Helsingin linja-autoasemalla ja astuin ulos viimeisenä. Kuin maasta polkaistuna ympärilleni lehahti iso joukko nuoria japanilaismiehiä ja kaikki hymyilivät suu korvissa. Ihan lähimpänä oleva selasi vimmatusti pientä kirjaa, jonka tajusin sanakirjaksi ja sitten koko jengi huusi yhteen ääneen: Kaunis neiti! Kaunis neiti!
Suuni loksahti auki. Ehkä omalaatuisin kohteliaisuus, mitä koskaan olen kuullut.
un anoppiin sanoi että syövät ym vakavat sairaudet ovat seurausta kyseisen sairastavan henkilön pahuudesta. Että sairaus on oikein niille, ketkä sen saavat.
Toinen saman henkilön tokaisu, jossa kertoi että likaa opiskelleet (tarkoitti yliopistossa opiskelevista täss yhteydessä, että se on liikaa siis) tulevat hulluiksi.
Edelleenkin ahdistun erityisesti tuosta ensimmäisestä asiasta.
Mulla kans hieman samankaltainen kokemus. Isäni kuoli syöpään, jo diagnoosihetkellä oli syöpä laajalle levinnyt. Isä eli vain 6kk diagnoosista. Appiukko totesi isäni kuoleman jälkeen, että syöväthän on täysin itse hankittuja, ja että kun hän itse elää niin esimerkillistä elämää (omien sanojensa mukaan), hän tulee elämään ainakin 90-vuotiaaksi. Tilanne oli kamala ja purskahdin itkuun. Appiukko vain ihmetteli, että mikäs nyt... No kyllähän tietysti elintavoilla on vaikutusta syövän syntyyn, mutta juuri läheisensä menettäneelle on mielestäni täysin tahditonta noin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastin rintasyöpää ja odottelin lääkäriin pääsyä syöpätautien klinikalla. Odotushuoneessa eteeni istahti mies joka en löi pöytään ensin TV7 mainoslehden. Tämän jälkeen hän rupesi kauppaamaan jotain ihmepillereitä. Kuulemma hänellä oli kaveri, joka oli parantunut keuhkosyövästä syömällä vain niitä pillereitä. Ja höpisi vielä jotain jumalasta.
Silloin kyllä jäi suu auki. En saanut sanaakaan suusta. Vaikea käsittää tuollaista pahuutta ja röyhkeyttä. Todella vaikeaa ymmärtää millaisen ajatuksenkulku tuossa on ollut alla, että voi perustella tuolla tavalla auttavansa ihmisiä ja pitää tuollaista käytöstä hyväksyttävänä.
Yleensä osaan ihan luontevasti keskustella ja ottaa kantaa tuttavieni ja työkavereideni kertomiin asioihin, mutta tossa taannoin vanha opiskelukaveri heitti sellaisen curve ballin, että osasin sanoa vaan että öööö. Hän siis ilmoitti kääntyvänsä muslimiksi. Kyseessä kolmekymppinen suomalaismies, joka ei ole koskaan osoittanut mielenkiintoa mihinkään hengellisiin asioihin. Pidin itseasiassa ateistinä.
Olin myymässä kiinteistöä, heti ensimmäinen tarjous oli huomattavasti suurempi kuin olin ikinä kuvitellutkaan kiinteistöstäni saavani, hämmentävä hetki.
Vierailija kirjoitti:
Juuri juteltiin tuttavan kanssa hänen uudesta asunnostaan (kerrostalossa), ja kyselin millaisia naapureita on, onko ollut hiljaista yms. Hän totesi, ettei muuten mitään ihmeempiä ole havainnut, mutta eräs naapuri, joka on ilmeisesti taiteilija, kylläkin ammuu kuuluvalla äänellä asunnossaan. Siis ammuu kuin lehmät, ja niin lujaa, että se kuuluu naapuriasuntoonkin. Juttelimme asiasta lisää ja hän kertoi, ettei ammumisella ole mitään tiettyä aikaa vaan sitä voi kuulua heidän asuntoonsa päivällä tai yöllä, eri aikoihin, ja se voi kestää lyhyen ajan tai kauemmin. Tuttavani ei kuitenkaan ollut asiasta moksiskaan ka hänen mielestään ammuminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin esim. kovaääninen musiikin kuuntelu - no niin kyllä minustakin, mutta silti tuon jutun kuullessani vähän aikaa oli suu auki... Tiedä sitten, olisiko taiteilijan ammuminen tarkoituksena saada yhteys oman persoonan eläimelliseen puoleen?
Jos sillä oli "lehmä" kännykän soittoäänenä ja volumet täysillä?
huihwihI kirjoitti:
un anoppiin sanoi että syövät ym vakavat sairaudet ovat seurausta kyseisen sairastavan henkilön pahuudesta. Että sairaus on oikein niille, ketkä sen saavat.
Toinen saman henkilön tokaisu, jossa kertoi että likaa opiskelleet (tarkoitti yliopistossa opiskelevista täss yhteydessä, että se on liikaa siis) tulevat hulluiksi.
Edelleenkin ahdistun erityisesti tuosta ensimmäisestä asiasta.Mulla kans hieman samankaltainen kokemus. Isäni kuoli syöpään, jo diagnoosihetkellä oli syöpä laajalle levinnyt. Isä eli vain 6kk diagnoosista. Appiukko totesi isäni kuoleman jälkeen, että syöväthän on täysin itse hankittuja, ja että kun hän itse elää niin esimerkillistä elämää (omien sanojensa mukaan), hän tulee elämään ainakin 90-vuotiaaksi. Tilanne oli kamala ja purskahdin itkuun. Appiukko vain ihmetteli, että mikäs nyt... No kyllähän tietysti elintavoilla on vaikutusta syövän syntyyn, mutta juuri läheisensä menettäneelle on mielestäni täysin tahditonta noin sanoa.
Ja kaikki syövät ei oikeesti ole sellaisia mitä olisi itse voinut aiheuttaa. Keuhkosyövän voi saada vaikkei olisi koskaan polttanut yms. Mun mieheni menehtyi haimasyöpään ja jos joku mulle tulisi sanoon että itseaiheutettu, kyllä löisin ja lujaa. Jotain rajaa tahdittomuuteenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juteltiin tuttavan kanssa hänen uudesta asunnostaan (kerrostalossa), ja kyselin millaisia naapureita on, onko ollut hiljaista yms. Hän totesi, ettei muuten mitään ihmeempiä ole havainnut, mutta eräs naapuri, joka on ilmeisesti taiteilija, kylläkin ammuu kuuluvalla äänellä asunnossaan. Siis ammuu kuin lehmät, ja niin lujaa, että se kuuluu naapuriasuntoonkin. Juttelimme asiasta lisää ja hän kertoi, ettei ammumisella ole mitään tiettyä aikaa vaan sitä voi kuulua heidän asuntoonsa päivällä tai yöllä, eri aikoihin, ja se voi kestää lyhyen ajan tai kauemmin. Tuttavani ei kuitenkaan ollut asiasta moksiskaan ka hänen mielestään ammuminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin esim. kovaääninen musiikin kuuntelu - no niin kyllä minustakin, mutta silti tuon jutun kuullessani vähän aikaa oli suu auki... Tiedä sitten, olisiko taiteilijan ammuminen tarkoituksena saada yhteys oman persoonan eläimelliseen puoleen?
Jos sillä oli "lehmä" kännykän soittoäänenä ja volumet täysillä?
Todennäköisesti juuri noin. :)
Olisi voinut todeta anopille että ehkä ne tekstiviestit eivät tuossa kyseisessä tapauksessa olleet se perimmäinen ongelma :DD Mutta ymmärrän kyllä, että moisen typeryyden edessä voi mennä sanattomaksi.