Tilanteita, joissa teillä on jäänyt suu auki?
Millaisia tilanteita teille on tullut vastaan, joista olette ajatelleet, että hetkonen, tapahtuuko tämä tässä ihan oikeasti? 😂
Aloitan: olin muutama päivä sitten labrassa ja edessäni istui nuorehko äiti, joka puhui puhelimeen. Lapsi oli n. 1,5-2v ja hän heitteli lehtiä lattialle ja rämpytti valoja ja oli aika vilkas. Sitten lapsi juoksi äitinsä syliin - äiti puhui vielä puhelimessa ja nojasi tuoliin - veti äidinsä paidan alas ja alkoi imemään rintamaitoa. Äiti ei ollut moksiskaan (lapsi siis istui haara-asennossa äitinsä kanssa ristikkäin). Olen itsekin äiti ja kannustan imetykseen, mutta lapsi ei ollut mikään nälkää kiljuva vauva, eikä nainen millään tavalla yrittänyt piilottaa sitä tai mitään.. jäi suu auki itsellä, että onko tämä ihan normaalia
Kommentit (835)
Vierailija kirjoitti:
Oltiin miehen kanssa ostoksilla kauppakeskuksessa ja molemmilla kädet täynnä ostoskasseja. Suuntasimme hissejä kohti ja pysäköintikerrokseen. Hissin ovien välissä leikki n. viisivuotias poika, joka ei päästänyt muita asiakkaita hissiin. Mieheni hymyili hänelle ja nosti kauppakassit lapsen pään yli, josta lapsi riemastui, hyppi kassien perään, sai toisesta kiinni ja alkoi repiä sitä täysin voimin.
Hississä oli lisäksi äiti ja isoveli. Äiti puhui juorupuhelua kännykkään eikä tehnyt elettäkään lopettaakseen pojan riehumista. Lisäksi hän seisoi kerrosnappien edessä, joten kun ovet sulkeutuivat jäimme loukkuun riehuvan lapsen kanssa. Ilmeisesti puhelu katkesi, äiti havahtui ja repi poikaa irti sanomatta sanaakaan. Pari sekuntia oli hiljaista ja olimme omissa ajatuksissamme kun kuului naisen ääni "tönitkö aina pieniä lapsia?" Emme ymmärtäneet, että hän puhui meille, joten nainen toisti lauseen selvästi tuohtuneena, mutta edelleen räpläten kännykkäänsä, joten emme olleet varmoja puhuiko hän vieläkään meille, joten mies kysyi "anteeksi?". Tästä se riemu repesi. Nainen kirkui, huusi, räyhäsi, piti kahden sekunnin paussin, jolloin luulimme, että rauhoittui, mutta ei. Räyhäämistä, huutoa, kiroilua, mieheni haukkumista jatkui ja jatkui ikuisuuden, sillä kukaan ei ollut vieläkään painanut kerrosnappia. Nainen vaati anteeksipyyntöä - mistä, sitä emme tiedä vieläkään. Pyysimme anteeksi. Se ei riittänyt - meidän piti pyytää oikeasti anteeksi. Olimme niin hämmentyneitä, ettemme pystyneet tekemään muuta kuin toistaa "anteeksi anteeksi".
Kirkumiselle, uhkailulle ja räyhäämiselle ei ollut loppua. Hissi pysähtyi naisen kerrokseen ja hän jäi ovien väliin huutamaan miehelleni. Tavaratalon muut asiakkaat tuijottivat näytelmää. Vasta kun huusin "pojat pelästyvät" ja nainen kääntyi heitä kohti saimme naisen pois hissien ovien välistä ja pääsimme pakoon. Oli niin hämmentävä kokemus, että sanattomaksi mentiin. Vieläkin ahdistaa jos joudun käyttämään tuota samaa hissiä.
Oikea kunnon äiti <3
Kaikennäköistä sitä... kirjoitti:
Olin pikkupoikana kaupassa kun jonossa edelläni oleva laitapuolen kulkija osti koiran märkäruokaa.
Hän alkoi selittämään kassalle miten se on hyvää ja ravitsevaa lihaa sekä paljon halvempaa kuin normaalit lihasäilykkeet. Hän itse tykkää syödä niitä.
Jonossa tuli syvä hiljaisuus ja kassa yritti mutista vastausta. Ukon poistuttua kaikki repesivät nauramaan.
Hyi saatana minkälaista porukkaa olette. Nauratte ihmiselle jolla ei oo varaa syödä kuin koiranruokaa. Häpeäisitte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aloittanut opinnot uudelleen uudessa yliopistossa. Ensimmäisellä pääaineeni kurssilla ekalla luennolla laitoksen professori kertoi tosi seksistisen jutun muka hauskuuttaakseen opiskelijoita. Katsoin vain ympärilleni luentosalissa ja yritin tavoittaa jonkun toisen järkettyneen opiskelijan katsetta. Kävi myös mielessä, että näenkö unta tai olenko piilokamerassa.
Valitettavasti ei kumpaakaan, professori paljastui kovan luokan juntiksi. Ja elettiin kuitenkin jo 2000-lukua.
Pahinta on, kun koitat just tavoittaa jonkun toisen ihmisen katsetta vain tietääksesi, ettet ole jotenkin outo, koska ajattelet että tilanne on outo 😥
Näinpä! Yrittää nähdä edes yhden kohotetun kulmakarvan tai muun järkytyksen merkin kanssaopiskelijoissa, mutta koko sali tuntuu olevan täynnä seksistiselle jutulle innoissaan nauravia naamoja.
Eli olet porukan kusipää. Ainoa joka ei suvaitse huumoria tai "epätasa-arvoisia" vitsejä. Varmasti vitsissä oli kyse naisista, eiks je? Koska miehille saa nauraa. Koska tasa-arvo.
Minun lapsestani on myös tulleet japanilaiset turistit ottamaan valokuvia. Kyllä siinä aika sanattomaksi menee, kun tusina ihmisiä hyökkää rattaiden ympärille salamat räpsien ja suut käyden.
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri toi minulle koriste-esineen ja suklaalevyn lahjaksi ylennykseni johdosta. Antoi ne oikein näkyvästi, halasi ja onnitteli. Työpäivän päätteeksi hän pyysi lahjat takaisin ja moitti kun suklaalevy oli avattu.
Mitä onko tämmösiä ihmisiä oikeesti olemassa?.. ensin annetaan ja sitten otetaan.. wtf???
- Työpaikalla ilmoitettiin että kollega on menehtynyt. Kaikki olivat järkytykseltään sanattomia, ja yksi muutenkin moukka työkaveri murjaisi aivan luokattoman törkeä läpän liittyen tähän kuolemaan. Kukaan ei pystynyt kommentoimaan tähän heittoon mitään vaan kaikki tuijottivat tätä tyyppiä tyyliin "sä et just sanonut tota...!"
- Olin mökillä entisen kaverini kanssa. Mökkireissulle piti ostaa vedet kaupasta, ei ollut siis juoksevaa vettä. Pari päivää ennen reissun päättymistä, ystäväni totesi että olen juonut niin paljon lapseni kanssa vettä (lapsi silloin 3 -v) että loput vedet on hänen ja miehensä ja meidän pitää pärjätä ilman vettä pari päivää :D Olin järkytyksestä sanaton ja laitoin välit poikki samantien tähän "ystävään".
- Lapseni kaulakoru varastettiin koulussa. Lapsi oli ottanut sen pois liikkatunnin ajaksi ja laittanut reppuun, toinen oppilas oli vienyt sen sieltä ja pokkana parin päivän päästä esitellyt sitä omanaan. Lapsen opettaja sanoi että emme voi todistaa että koru on varastettu ja hänen mielestä lapseni pitää pyytää anteeksi tuolta toiselta lapselta että edes kehtaa syyttää varkaaksi. Se vaan että korussa oli muiden riipusten ohella pikkuinen laatta jossa luki lapseni etunimi, joka ei ollut sama kuin tällä rosvokoulukaverilla :D Opettaja sanoi vielä tässäkin vaihessa että koru on tuon toisen oppilaan eikä tarvitse palauttaa, emme onneksi otettuani yhteyttä tuon oppilaan vanhempiin he totesivat että koru ei tod. ole heidän lapsen vaan ilman muuta palautetaan syvien pahoittelujen kera. Opettaja ei kommentoinut tätä mitenkään. Samainen opettaja veti toisenkin kerran sanattomaksi, kun lapsellani on refluksi tauti eli saattaa tulla oksennus suuhun joskus ihan yhtäkkiä. Lapsi itki että ei saa mennä tunnilla vessaan vaan joutuu olemaan oksennusta suussa ennenkuin opettaja ensinnäkin huomaa viittauksen ja sitten antaa luvan. Pitää siis viitata, että saa luvan mennä vessaan, ja tällöin saattaa olla jo myöhäistä, kun oksennus tekee tuloaan. Laitoin lapsen opelle viestiä että sopiiko että lapseni vaan juoksee vessaan kun on oksennus tulossa. Open vastaus: En tee poikkeuksia luokan sääntöihin. Vastasin että lapseni ei odottele laatat suussa lupaa mennä oksentamaan, vaan hänhän menee kun siltä tuntuu. Konsultoin rehtoria asiassa, ja rehtori oli ihan järkyttynyt ja "suu auki" opettajan joustamattomuudesta.
Onneksi muutimme ja lapsi vaihtoi koulua, kuulin että tämän lapseni ent. opettan ei tuon lukuvuoden jälkeen tarvinnut enää jatkaa siellä koulussa. Kyseessä vastavalmistunut nuori nainen.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsestani on myös tulleet japanilaiset turistit ottamaan valokuvia. Kyllä siinä aika sanattomaksi menee, kun tusina ihmisiä hyökkää rattaiden ympärille salamat räpsien ja suut käyden.
Oon kokenut saman! Olin pienenä kuin miniversio äidistäni. Joskus Tukholman reissulla meillä oli yllämme samasta kankaasta tehdyt kesämekot. Noin parinkymmenen hengen japanilainen turistiporukka pyysi lupaa ottaa kuvia meistä. Olihan se melko hämmentävää, kun isäni ja veljeni siirtyivät kiltisti sivummalle ja me poseerasimme jäykästi joidenkin kivileijonien vieressä salamavalojen räpsyessä :D
Kun näin uutisen siitä kameralle nakuilevasta äidistä ja mukana olleen videon. Ei tsiisus.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun anoppi totesi äkäisenä katseltuani kälyni hääsuunnitelmaa, että miehen siskon häät nyt tulevat vaan enemmän maksamaan, kuin teidän, koska hänellä on kalliimpi maku! (viittasi siis minun miehen eli poikansa häihin, mitkä oli pari vuotta aikaisemmin). Kyllähän siinä leuka loksahti auki. Ja kyllä, tämä todella näkyi viime kesän prinsessahäissä. Kotona katsoin meidän hääkirjaa ja tunsin vähän alemmuuden tunnetta, vaikka juhlat olivat ihanat. Ehkä eniten hämmennnyin siitä, miten eriarvoisesti miestäni ja hänen pikkusiskoaan edelleen kohdellaan.
Ehkä häntä ärsytti se, että joutuivat ylipäätään maksamaan teidän häät. Vanha 'etiketti' on että morsiamen vanhemmat maksavat häät...
Anoppi tarjosi pojalleen ja minulle kahvia ja tarjoutui sillä välin katsomaan vauvamme perään. Vauva oli siinä iässä, että jo vähän ryömiskeli ja tarkasteli leluja jne. Vauva ja muori olivat viereisessä huoneessa kahvittelumme ajan.
Kun mieheni käväisi muualla, anoppi sanoi, että hän pureskeli juuri vauvamme kynnet lyhyeksi. Sillä tavoin hän kertoi menettelevänsä tyttärentyttärensäkin kanssa. "Ettet ihmettele", se sanoi.
Ihmettelin niin, etten saanut sanaa suustani. Vauvan kynnet olivat aina sopivan pituiset, leikkasin niitä säännöllisesti. Nyt anoppi oli rouskuttanut ne aivan liian lyhyiksi. Muija ei ollut edes pessyt lapseni käsiä, jotka kuolasi. Sanomattakin selvää, että anoppi on epäsiisti ihminen, jonka hammashygienian varaan en paljon laskisi.
Minä ja mieheni olemme tarkkoja, että emme levitä omaa kariestamme lapsiin. Emme käytä samoja lusikoita tai muullakaan tavalla altista lapsia syljellemme. Tuollainen sylkeminen, räkiminen, lipominen ei tulisi kuuloonkaan. Hyi helvetti.
Otin silloin asian puheeksi jopa tällä palstalla, kun asia jäi vaivaamaan. Kävi ilmi, että lasten kynsien pureksiminen oli tapana joskus muinoin, kun kotitalouksissa oli vain joitain keritsimien kaltaisia saksia. Suurin osa jengistä ihmetteli tuollaista jäystämistä. Moni arveli, että anopilla viiraa päässä.
Se, kun aikuinen ihminen päiväkodissa kohtelee työkaveriaan ensin itse mallina huonosti ja samassa toruu lasta samanlaisesta käytöksestä.
Muutenkin aikuisten tökerö käytös hämmästyttää. Eivätkä itse näe omassaan mitään vikaa.
Virheettömiä ovat kirjoitti:
Se, kun aikuinen ihminen päiväkodissa kohtelee työkaveriaan ensin itse mallina huonosti ja samassa toruu lasta samanlaisesta käytöksestä.
Muutenkin aikuisten tökerö käytös hämmästyttää. Eivätkä itse näe omassaan mitään vikaa.
En veisi lastani päiväkotiin. Aikuinen osaa olla ilkeä myös lapselle. Vaikka siitä palkkaa saisikin. On väkisin nukuttamista/syöttämistä, puetaan lapselle liikaa tai liian vähän päälle,(eräällä lapsella oli kesähelteellä takki ja vielä fleece ja pitkähihainen paita tpaidan kera vain koska aikuinen niin päätti, suosikit saivat mennä tpaidassa ulos) , lasten kanssa tanssitaan ja jumpataan ja kohta aikuinen toruukin kun juostaan ja mölytään😮. Ykskaks pitäisi pienen lapsen osata rauhoittua sadasta nollaan, koska tuulella käyvä aikuinen niin päättää. Mennään leikkimään ja kahden minuutin päästä pitääkin istua penkillä paikallaan ja hiljaa. Ei ole reilua kohtelua aikuiselta lapselle joka on juuri saanut lelut levitettyä ja päässyt leikin vauhtiin.
Ja kaikki vain millä tuulella aikuinen milloinkin on. Ja onko lapsi aikuisen suosiossa.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tarjosi pojalleen ja minulle kahvia ja tarjoutui sillä välin katsomaan vauvamme perään. Vauva oli siinä iässä, että jo vähän ryömiskeli ja tarkasteli leluja jne. Vauva ja muori olivat viereisessä huoneessa kahvittelumme ajan.
Kun mieheni käväisi muualla, anoppi sanoi, että hän pureskeli juuri vauvamme kynnet lyhyeksi. Sillä tavoin hän kertoi menettelevänsä tyttärentyttärensäkin kanssa. "Ettet ihmettele", se sanoi.
Ihmettelin niin, etten saanut sanaa suustani. Vauvan kynnet olivat aina sopivan pituiset, leikkasin niitä säännöllisesti. Nyt anoppi oli rouskuttanut ne aivan liian lyhyiksi. Muija ei ollut edes pessyt lapseni käsiä, jotka kuolasi. Sanomattakin selvää, että anoppi on epäsiisti ihminen, jonka hammashygienian varaan en paljon laskisi.
Minä ja mieheni olemme tarkkoja, että emme levitä omaa kariestamme lapsiin. Emme käytä samoja lusikoita tai muullakaan tavalla altista lapsia syljellemme. Tuollainen sylkeminen, räkiminen, lipominen ei tulisi kuuloonkaan. Hyi helvetti.
Otin silloin asian puheeksi jopa tällä palstalla, kun asia jäi vaivaamaan. Kävi ilmi, että lasten kynsien pureksiminen oli tapana joskus muinoin, kun kotitalouksissa oli vain joitain keritsimien kaltaisia saksia. Suurin osa jengistä ihmetteli tuollaista jäystämistä. Moni arveli, että anopilla viiraa päässä.
Olen sanaton...en tiedä mitä itse tekisin tai sanoisin vastaavanlaisessa tilanteessa! Ainakin oksettaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin saanut lapsen hätäsektiolla jota varten minut oli nukutettu. Omahoitajani lähti minua viemään heräämöstä osastolle ja hänelle siinä juttelin miten outoa on nähdä pikkuinen vasta illalla kun hän on jo iltapäivällä syntynyt. Hoitaja vastasi ettei vauva mikään pikkuinen ole vaan plösö se on! Menin ihan sanattomaksi ja näin mielessäni pienen sumopainijan. Olinhan kuullut, että tyttö oli sentään neljäkiloinen. Helpotus oli suuri, kun vauva tuotiin sänkyni viereen: kaunis, isokokoinen tyttö eikä mistään plösö. Ajattelematon kommentti hoitajalta, joka tiesi, että vauvan hengenlähtö oli ollut lähellä ja olin herkässä tilassa muutenkin. Tein valituksen, kun siitä hiukan tokenin.
Sumopainija, kuolen nauruun, HIHII...!
Mitä tuosta valituksesta seurasi? Omien ja lähipiirin kokemusten perusteella olen huomannut että hoitohenkilökunta saa käyttäytyä epäasiallisesti eikä seurauksia tule.
Vierailija kirjoitti:
Eräs työkaverini on hyvin rauhallinen ja asiallinen nainen. Mulla jäi suu auki kerran kun häntä provosoitiin töissä niin kauan, että hän sekosi ja alkoi huutamaan ja kiroilemaan. Oli ilmeisesti univajetta ja ero meneillään ja huoltajuusongelmia. En ikinä unohda sitä näkyä, kun aikuinen elegantti nainen kiljuu naama punaisena, lyö ja kiroilee
Provosoitiin eli kiusattiin.
Suu ei jäänyt auki mutta hymyilytti. Vuosia vuosia sitten kävelin Jerusalemissa via doloresia pitkin kun jenkkiryhmä eläkeläisiä tuli vastaan ja eräs mies totesi angel ja katsoi minuun .
Juttelin painavassa ahdingossa eräälle ihmiselle, joka on sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilainen. Kerroin, että ystävälläni on aivokasvain. Hän toteaa tähän: "Niin oli minunkin ystävälläni, se kyllä kuoli siihen heti kun ei voinut leikata, nää on harmillisia!"
En ikinä veisi kirjoitti:
Virheettömiä ovat kirjoitti:
Se, kun aikuinen ihminen päiväkodissa kohtelee työkaveriaan ensin itse mallina huonosti ja samassa toruu lasta samanlaisesta käytöksestä.
Muutenkin aikuisten tökerö käytös hämmästyttää. Eivätkä itse näe omassaan mitään vikaa.
En veisi lastani päiväkotiin. Aikuinen osaa olla ilkeä myös lapselle. Vaikka siitä palkkaa saisikin. On väkisin nukuttamista/syöttämistä, puetaan lapselle liikaa tai liian vähän päälle,(eräällä lapsella oli kesähelteellä takki ja vielä fleece ja pitkähihainen paita tpaidan kera vain koska aikuinen niin päätti, suosikit saivat mennä tpaidassa ulos) , lasten kanssa tanssitaan ja jumpataan ja kohta aikuinen toruukin kun juostaan ja mölytään😮. Ykskaks pitäisi pienen lapsen osata rauhoittua sadasta nollaan, koska tuulella käyvä aikuinen niin päättää. Mennään leikkimään ja kahden minuutin päästä pitääkin istua penkillä paikallaan ja hiljaa. Ei ole reilua kohtelua aikuiselta lapselle joka on juuri saanut lelut levitettyä ja päässyt leikin vauhtiin.
Ja kaikki vain millä tuulella aikuinen milloinkin on. Ja onko lapsi aikuisen suosiossa.
Noin ailahteleva aikuinen saa pilattua lapsen käytöksen ja vikahan on lapsessa ja lapsen kotona. Jolloin lapselle haetaan tukikerroin ja hyvinvointityöryhmä kasataan paikalle. Jos lasta kohdeltaisiin kuin ihmistä ja hänelle annettaisiin terve käyttäytymismalli niin lapsi käyttäytyisi eritavoin. Jotkut vaan ovat törkeitä. Tekisi mieli sanoa välillä näille törkeille, että katoppa vaan ihan itse mitä teit ja miten taas pelleilet niin kuin he lapselle itse sanovat.
Vierailija kirjoitti:
Olin pulleahko 18-vuotias, kun löysin poikaystävän ja rupesin seurustelemaan. Olin myöhemmin perheeni kanssa mummolassa tädin perheen kanssa. Tätini kysyi minulta "laittaako se sinut juoksemaan auton perässä, että laihtuisit?". Menin ihan lukkoon enkä osannut muuta kuin puistella päätäni.
Olenko paha ihminen kun repesin tuolle tädin kommentille?
että tuo "eri"n jankkaus kuulostaa typerältä..