Luitteko Hesarista sen rehtorin kirjoituksen kiusaamisesta?? Siinä syyllistettiin kiusattuja

Itse en ole ollut koulukiusaaja, mutta kiusattu olen ollut ja myös puolustanut muita kiusattuja.

Silti olen sitä mieltä, että ennenkuin rangaistuksia ja jaetaan ja ketään leimataan kiusaajaksi, pitää selvittää kunnolla mitä oikeasti on tapahtunut. Ei kukaan ole tässäkään nyt väittänyt, ettei oikeaa kiusaamista olisi olemassakaan, vaan on sanottu, ettei se AINA ole oikeaa kiusaamista kun lapsi kiusaamisesta valittaa.

On aikuisia ihmisiäkin joiden kanssa on todella vaikea tehdä työtä. Kieltäytyvät noudattamasta yhteisiä sopimuksia, pyörittelevät silmiään toisten ideoille/ohjeille, tuhahtelevat yleisille ohjeille, eivät arvosta muiden tekemää työtä ja raivostuvat heti ja alkavat huutamaan jos asioista huomauttaa. Ihan hyvin tällainen ihminen saattaisi mennä esimiehelle kertomaan, miten häntä työyhteisössä kiusataan, vaikka todellisuudessa hän on itse se, joka terrorisoi ja kiusaa kaikkia muita, se joka ottaa heti itseensä jos hänelle jostain täysin asiallisesti huomautetaan ja se, joka vain haluaisi manipuloida muita ja olla itse johtamassa työyhteisöä epävirallisesti.

Ihan samanlaisia tapauksia on lapsissakin. Kukaan ei väitä, etteikö työpaikkakiusaamista olisi olemassa, mutta asiat täytyy selvittää ja syyt sille "kiusaamiselle" ennenkuin ryhdytään jakelemaan varoituksia tai antamaan potkuja. Niin terve yhteisö toimii, kaikkia kohtaan tasapuolisesti ja reilusti.

PS: Joku voi kokea myös esimiehelle/opettajalle kertomisenkin kiusaamisena.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ollut koulukiusaaja, mutta kiusattu olen ollut ja myös puolustanut muita kiusattuja.

Silti olen sitä mieltä, että ennenkuin rangaistuksia ja jaetaan ja ketään leimataan kiusaajaksi, pitää selvittää kunnolla mitä oikeasti on tapahtunut. Ei kukaan ole tässäkään nyt väittänyt, ettei oikeaa kiusaamista olisi olemassakaan, vaan on sanottu, ettei se AINA ole oikeaa kiusaamista kun lapsi kiusaamisesta valittaa.

On aikuisia ihmisiäkin joiden kanssa on todella vaikea tehdä työtä. Kieltäytyvät noudattamasta yhteisiä sopimuksia, pyörittelevät silmiään toisten ideoille/ohjeille, tuhahtelevat yleisille ohjeille, eivät arvosta muiden tekemää työtä ja raivostuvat heti ja alkavat huutamaan jos asioista huomauttaa. Ihan hyvin tällainen ihminen saattaisi mennä esimiehelle kertomaan, miten häntä työyhteisössä kiusataan, vaikka todellisuudessa hän on itse se, joka terrorisoi ja kiusaa kaikkia muita, se joka ottaa heti itseensä jos hänelle jostain täysin asiallisesti huomautetaan ja se, joka vain haluaisi manipuloida muita ja olla itse johtamassa työyhteisöä epävirallisesti.

Ihan samanlaisia tapauksia on lapsissakin. Kukaan ei väitä, etteikö työpaikkakiusaamista olisi olemassa, mutta asiat täytyy selvittää ja syyt sille "kiusaamiselle" ennenkuin ryhdytään jakelemaan varoituksia tai antamaan potkuja. Niin terve yhteisö toimii, kaikkia kohtaan tasapuolisesti ja reilusti.

PS: Joku voi kokea myös esimiehelle/opettajalle kertomisenkin kiusaamisena.

Toki tuollaisiakin tapauksia voi olla mutta rehtori sanoikin, että lähes aina kiusattu on tehnyt jotain loukkaavaa tai väärää ja se ei kyllä pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ollut koulukiusaaja, mutta kiusattu olen ollut ja myös puolustanut muita kiusattuja.

Silti olen sitä mieltä, että ennenkuin rangaistuksia ja jaetaan ja ketään leimataan kiusaajaksi, pitää selvittää kunnolla mitä oikeasti on tapahtunut. Ei kukaan ole tässäkään nyt väittänyt, ettei oikeaa kiusaamista olisi olemassakaan, vaan on sanottu, ettei se AINA ole oikeaa kiusaamista kun lapsi kiusaamisesta valittaa.

On aikuisia ihmisiäkin joiden kanssa on todella vaikea tehdä työtä. Kieltäytyvät noudattamasta yhteisiä sopimuksia, pyörittelevät silmiään toisten ideoille/ohjeille, tuhahtelevat yleisille ohjeille, eivät arvosta muiden tekemää työtä ja raivostuvat heti ja alkavat huutamaan jos asioista huomauttaa. Ihan hyvin tällainen ihminen saattaisi mennä esimiehelle kertomaan, miten häntä työyhteisössä kiusataan, vaikka todellisuudessa hän on itse se, joka terrorisoi ja kiusaa kaikkia muita, se joka ottaa heti itseensä jos hänelle jostain täysin asiallisesti huomautetaan ja se, joka vain haluaisi manipuloida muita ja olla itse johtamassa työyhteisöä epävirallisesti.

Ihan samanlaisia tapauksia on lapsissakin. Kukaan ei väitä, etteikö työpaikkakiusaamista olisi olemassa, mutta asiat täytyy selvittää ja syyt sille "kiusaamiselle" ennenkuin ryhdytään jakelemaan varoituksia tai antamaan potkuja. Niin terve yhteisö toimii, kaikkia kohtaan tasapuolisesti ja reilusti.

PS: Joku voi kokea myös esimiehelle/opettajalle kertomisenkin kiusaamisena.

Toki tuollaisiakin tapauksia voi olla mutta rehtori sanoikin, että lähes aina kiusattu on tehnyt jotain loukkaavaa tai väärää ja se ei kyllä pidä paikkaansa.

Missä kohdin rehtori on tuollaista sanonut? Pistäppä suora lainaus, kiitos.

Ei kannata uskoa näiden kiusattujen jokaista sanaa. Minä ainakin yllytin kiusaajiani kiusaamaan epäsuorasti ja välillä suorastikin kiusaamaan. Minussakin oli vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisille ei koskaan puhuttaisi noin vähättelevästi ja alentuvasti. Kun aikuinen sanoo, että hanta kiusataan työpaikalla ei kenellekään tule mieleen sanoa, että kyllä sinussakin jotain vikaa on, asiat eivät ole niin mustavalkoisia jne.

Päinvastoin. Usein työelämässä on nimenomaan niin, että oikeasti hankala ja yhteistyökyvytön työntekijä kokee olevansa kiusattu. Poikkeuksena ehkä naisvaltaiset matalapalkka-alat, joissa muutama vanha työntekijä ja paljon sijaisia.

Ok oletpa empaattinen. Sanot siis siskollesi, äidillesi tai ystävällesi joka purkaa sydäntään työpaikkakiusaamisesta, että taidat itse olla hankala työntekijä tai ainakin ajattelet niin mielessäsi.

Äitini oli työpaikkakiusattu ja kyllä me yhdessä pohdimme sitäkin, että millaista on ollut äidin oma käytös ja suhtautuminen töissä, mitä mieltä muut kiusaamattomat työkaverit ovat jne. Tottakai asiaa pitää aikuistenkin pohtia tuostakin näkökulmasta "onko vikaa minussakin".

Mutta ei tosiaankaan noilla sanoilla varmasti kukaan kenellekkään sano että "taidat olla itse hankala työntekijä".

Heittäkään nyt jo kuuseen tuo teidän putkinäköisyys ja koittakaa nähdä asioista muutkin värit kuin musta ja valkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla yläasteella oli yksi tyttö, joka oli ruma ja köyhä. Hänellä on sellaiset rumat kikkurahiukset joten sai nimen mollamaija. Tytöllä oli aina rumat vaatteet ja haisi hielle. Oli sosiaalisesti kömpelö ja tyhmä. Tyttö alkoi itkemään pienistäkin syistä.

Oli lisäksi likinäköinen eikä hankkinut itselleen rillejä. Ei kerran maantuedon tunnilla osannut vastata mikä maa oli kyseessä, kun opettaja osoitti Suomea. :D

Oli yleisessä tiedossa että hänen äitinsä oli hullu skitsofreenikko ja isä huumeidenkäyttäjäraiskari joka oli hylännyt "perheensä"

Moni yritti puhua tytölle, mutta alkoi änkyttämään ja tärisemään. Valehteli lisäksi usein saadakseen huomiota.

On jotain vikaa kiusatussakin, jos ei ymmärrä pitää itsestään huolta. Ei kukaan teinityttö halua olla ruman ja haisevan pilkkakirveen kaveri.

En tiedä mitä mollikselle kuuluu nykyään, eikä oikeastaan kiinnosta. Toivottavasti on ottanut itseään niskasta kiinni.

T. N23

Mätäne h***a helvetissä. Tuun kusemaan sun haudalle.

Opettajien mielestä kiusatuissa on vähintäänkin se vika, että ovat liian herkkänahkaisia.  Tunnen pari opettajaa, jotka puhuvat aika rumasti joistakin oppilaista tyyliin se "hissukka, nynny" jne.  Kehuvat sellaisia päällepäsmäreitä kuinka  he ovat niin sosiaalisia jne.

Vierailija kirjoitti:

Jos ulkopuolelle jättäminenkin lasketaan kiusaamiseksi, niin ihan oikeassa rehtori on. On vain sellaisia persoonia joiden kanssa ei kertakaikkiaan voi tulla toimeen. Katseen siirtäisin lapsesta hänen vanhempiinsa: Usein ovat ainoita lapsia, hemmoteltuja, jotka on tottuneet pompottamaan vanhempiaan ja saamaan just sen mitä haluavat. On epäterveesti kehittynyt itsetunto, mikään ei kolahda, helposti juorutaan auktoriteeteille pienimmästäkin virheestä tai jopa keksitään omasta päästä että jotakin on tapahtunut.

Kyllä vikaa todellakin on joskus siinä kiusatussakin, toki ei siinäkään tilanteessa ole oikein aktiivisesti kiusata ja nälviä, mutta ulkopuoliseksi jäämisen ymmärrän. On lapsia jotka antavat aikuisillekkin hyvin vastenmielisen vaikutelman, päsmäröivät ja ovat hyvinkin ilkeitä toisia kohtaan jos eivät saa tahtoaan läpi.

Tietenkään aina ei ole kiusattu tehnyt mitään väärää, mutta ei sitä voi kieltää, etteikö jossakin tapauksissa olisi.

On myös "kiusattuja", jotka itse asiassa kiusaavatkin kokonaista luokkaa. Yhden meidän lapsista luokalle osui tällainen tapaus yläkoulussa. Tämä lapsi oli äänekkäästi sitä mieltä, että koko luokka simputtaa häntä, ja äitinsä tietenkin säesti. Oikeamielinen lapseni oli tästä tosi närkästynyt - tieto ei yksinkertaisesti pitänyt paikkaansa,  mutta vaikka koko luokka toi sen julki, sillä ei ollut mitään arvoa, heitä ei uskottu.

On myös "kiusattuja", jotka itse asiassa kiusaavatkin kokonaista luokkaa. Yhden meidän lapsista luokalle osui tällainen tapaus yläkoulussa. Tämä lapsi oli äänekkäästi sitä mieltä, että koko luokka simputtaa häntä, ja äitinsä tietenkin säesti. Oikeamielinen lapseni oli tästä tosi närkästynyt - tieto ei yksinkertaisesti pitänyt paikkaansa,  mutta vaikka koko luokka toi sen julki, sillä ei ollut mitään arvoa, heitä ei uskottu.[/quote]

Jos vähänkään tuntee kiusaamisen dynamikkaa, tietää ettei tuo voi pitää paikkaansa. Yksi oppilas ei voi kiusata koko luokkaa.  Se ei yksinkertaisesi onnistu. Ei koko luokka voi pelätä yhtä oppilasta, jolla ei ole yleisöä eikä hännystelijöitä. Ei tuo ole kiusaamista, jotain muuta se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ulkopuolelle jättäminenkin lasketaan kiusaamiseksi, niin ihan oikeassa rehtori on. On vain sellaisia persoonia joiden kanssa ei kertakaikkiaan voi tulla toimeen. Katseen siirtäisin lapsesta hänen vanhempiinsa: Usein ovat ainoita lapsia, hemmoteltuja, jotka on tottuneet pompottamaan vanhempiaan ja saamaan just sen mitä haluavat. On epäterveesti kehittynyt itsetunto, mikään ei kolahda, helposti juorutaan auktoriteeteille pienimmästäkin virheestä tai jopa keksitään omasta päästä että jotakin on tapahtunut.

Kyllä vikaa todellakin on joskus siinä kiusatussakin, toki ei siinäkään tilanteessa ole oikein aktiivisesti kiusata ja nälviä, mutta ulkopuoliseksi jäämisen ymmärrän. On lapsia jotka antavat aikuisillekkin hyvin vastenmielisen vaikutelman, päsmäröivät ja ovat hyvinkin ilkeitä toisia kohtaan jos eivät saa tahtoaan läpi.

Tietenkään aina ei ole kiusattu tehnyt mitään väärää, mutta ei sitä voi kieltää, etteikö jossakin tapauksissa olisi.

On myös "kiusattuja", jotka itse asiassa kiusaavatkin kokonaista luokkaa. Yhden meidän lapsista luokalle osui tällainen tapaus yläkoulussa. Tämä lapsi oli äänekkäästi sitä mieltä, että koko luokka simputtaa häntä, ja äitinsä tietenkin säesti. Oikeamielinen lapseni oli tästä tosi närkästynyt - tieto ei yksinkertaisesti pitänyt paikkaansa,  mutta vaikka koko luokka toi sen julki, sillä ei ollut mitään arvoa, heitä ei uskottu.

Joo, näitä on ja sitä on monen näköjään todella vaikea uskoa. Sukulaistyttöni on paraikaa samanlaisessa tilanteessa. Yksi luokan tytöistä syyttää jatkuvasti muita kiusaamisesta, jota ei ole olemassakaan, ja sukulaistyttö on todella turhautunut ja suruissaan tilanteesta. Tosi kiva olla jossain opettajan puhutteluissa ja kuulusteluissa, kun ei ole mitään tehnyt. Miten voi lopettaa kiusaamisen, jota ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ulkopuolelle jättäminenkin lasketaan kiusaamiseksi, niin ihan oikeassa rehtori on. On vain sellaisia persoonia joiden kanssa ei kertakaikkiaan voi tulla toimeen. Katseen siirtäisin lapsesta hänen vanhempiinsa: Usein ovat ainoita lapsia, hemmoteltuja, jotka on tottuneet pompottamaan vanhempiaan ja saamaan just sen mitä haluavat. On epäterveesti kehittynyt itsetunto, mikään ei kolahda, helposti juorutaan auktoriteeteille pienimmästäkin virheestä tai jopa keksitään omasta päästä että jotakin on tapahtunut.

Kyllä vikaa todellakin on joskus siinä kiusatussakin, toki ei siinäkään tilanteessa ole oikein aktiivisesti kiusata ja nälviä, mutta ulkopuoliseksi jäämisen ymmärrän. On lapsia jotka antavat aikuisillekkin hyvin vastenmielisen vaikutelman, päsmäröivät ja ovat hyvinkin ilkeitä toisia kohtaan jos eivät saa tahtoaan läpi.

Tietenkään aina ei ole kiusattu tehnyt mitään väärää, mutta ei sitä voi kieltää, etteikö jossakin tapauksissa olisi.

On myös "kiusattuja", jotka itse asiassa kiusaavatkin kokonaista luokkaa. Yhden meidän lapsista luokalle osui tällainen tapaus yläkoulussa. Tämä lapsi oli äänekkäästi sitä mieltä, että koko luokka simputtaa häntä, ja äitinsä tietenkin säesti. Oikeamielinen lapseni oli tästä tosi närkästynyt - tieto ei yksinkertaisesti pitänyt paikkaansa,  mutta vaikka koko luokka toi sen julki, sillä ei ollut mitään arvoa, heitä ei uskottu.

Näissä tapauksissa tulee mieleen, että onko tämä itseään kiusattuna pitävä lapsi sellainen, että hänellä on vain surkeat sosiaaliset taidot, jonka takia ei täysin ymmärrä kiusaavansa tai koe käytöstään mitenkään epänormaalina?

Meillä oli joskus luokalla sellainen tyttö, jonka oli tosi vaikea saada kavereita. Ei häntä vissiin missään kohtaa varsinaisesti kiusattu, roikkui siinä porukan mukana välitunnilla jne., mutta oli kaikkien viimeinen valinta ryhmätyöpariksi jne. Syynä oli, että tytöllä oli todella ilkeä huumorintaju, käytännössä haukkui toisia ja nauroi räkäisesti päälle, eikä hänen kanssaan sen takia tehnyt mieli olla. Hän vain itse oikeasti tuntui pitävän juttujaan kovinkin hauskoina, ja varmaan koki olevansa vain oma itsensä, mutta ei vain leikannut ennen suun avaamista että hei, tämä ei välttämättä ole hauskaa kenenkään muun kuin minun mielestäni ja itse asiassa on aika ilkeää.

Oli vuoden meidän luokalla ja vaihtoi kuulemma sen jälkeen koulua, oli vaihdellut kouluja vissiin koko ikänsä siihen asti kun ei tahtonut saada kavereita mistään. Jotakin apua varmaan olisi kaivannut, mutta mitä tuollaiselle voi tarjota, jossa ei välttämättä ole muuta vikaa, kuin se sosiaalisten taitojen puute?

Vierailija kirjoitti:

On myös "kiusattuja", jotka itse asiassa kiusaavatkin kokonaista luokkaa. Yhden meidän lapsista luokalle osui tällainen tapaus yläkoulussa. Tämä lapsi oli äänekkäästi sitä mieltä, että koko luokka simputtaa häntä, ja äitinsä tietenkin säesti. Oikeamielinen lapseni oli tästä tosi närkästynyt - tieto ei yksinkertaisesti pitänyt paikkaansa,  mutta vaikka koko luokka toi sen julki, sillä ei ollut mitään arvoa, heitä ei uskottu.

Jos vähänkään tuntee kiusaamisen dynamikkaa, tietää ettei tuo voi pitää paikkaansa. Yksi oppilas ei voi kiusata koko luokkaa.  Se ei yksinkertaisesi onnistu. Ei koko luokka voi pelätä yhtä oppilasta, jolla ei ole yleisöä eikä hännystelijöitä. Ei tuo ole kiusaamista, jotain muuta se on.

Yksi oppilas voi todellakin kiusata koko yhteisöä. Ihan samoin kuin työpaikallakin kaikki käy yhtäkkiä tosi vaikeaksi, kun sinne tulee tällainen ihminen. Yhden tyypin uhriutumisen ympärillä voi yhtäkkiä pyöriä koko systeemi. Tällä tavalla häiriintynyt ihminen voi saada valtavasti huomiota. Osa lapsista on kotona oppinut, että paras keino saada huomiota on heittäytyä uhriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös "kiusattuja", jotka itse asiassa kiusaavatkin kokonaista luokkaa. Yhden meidän lapsista luokalle osui tällainen tapaus yläkoulussa. Tämä lapsi oli äänekkäästi sitä mieltä, että koko luokka simputtaa häntä, ja äitinsä tietenkin säesti. Oikeamielinen lapseni oli tästä tosi närkästynyt - tieto ei yksinkertaisesti pitänyt paikkaansa,  mutta vaikka koko luokka toi sen julki, sillä ei ollut mitään arvoa, heitä ei uskottu.

Jos vähänkään tuntee kiusaamisen dynamikkaa, tietää ettei tuo voi pitää paikkaansa. Yksi oppilas ei voi kiusata koko luokkaa.  Se ei yksinkertaisesi onnistu. Ei koko luokka voi pelätä yhtä oppilasta, jolla ei ole yleisöä eikä hännystelijöitä. Ei tuo ole kiusaamista, jotain muuta se on.

Yksi oppilas voi todellakin kiusata koko yhteisöä. Ihan samoin kuin työpaikallakin kaikki käy yhtäkkiä tosi vaikeaksi, kun sinne tulee tällainen ihminen. Yhden tyypin uhriutumisen ympärillä voi yhtäkkiä pyöriä koko systeemi. Tällä tavalla häiriintynyt ihminen voi saada valtavasti huomiota. Osa lapsista on kotona oppinut, että paras keino saada huomiota on heittäytyä uhriksi.

Ok, mutta on ihan eri asia kun yksi ihminen kiusaa koko ryhmää, kuin jos yhtä oppilasta kiustaan porukalla. Jälkimmäinen on paljon vahingoittavampaa itsetunnolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös "kiusattuja", jotka itse asiassa kiusaavatkin kokonaista luokkaa. Yhden meidän lapsista luokalle osui tällainen tapaus yläkoulussa. Tämä lapsi oli äänekkäästi sitä mieltä, että koko luokka simputtaa häntä, ja äitinsä tietenkin säesti. Oikeamielinen lapseni oli tästä tosi närkästynyt - tieto ei yksinkertaisesti pitänyt paikkaansa,  mutta vaikka koko luokka toi sen julki, sillä ei ollut mitään arvoa, heitä ei uskottu.

Jos vähänkään tuntee kiusaamisen dynamikkaa, tietää ettei tuo voi pitää paikkaansa. Yksi oppilas ei voi kiusata koko luokkaa.  Se ei yksinkertaisesi onnistu. Ei koko luokka voi pelätä yhtä oppilasta, jolla ei ole yleisöä eikä hännystelijöitä. Ei tuo ole kiusaamista, jotain muuta se on.

Yksi oppilas voi todellakin kiusata koko yhteisöä. Ihan samoin kuin työpaikallakin kaikki käy yhtäkkiä tosi vaikeaksi, kun sinne tulee tällainen ihminen. Yhden tyypin uhriutumisen ympärillä voi yhtäkkiä pyöriä koko systeemi. Tällä tavalla häiriintynyt ihminen voi saada valtavasti huomiota. Osa lapsista on kotona oppinut,

että paras keino saada huomiota on heittäytyä uhriksi.

Toki rasittavaa jos luokassa on tuollainen uhriutuja, mutta ei kenenkään itsetunto murskaannu siitä. Toisin kuin oikeasssa kiusaamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Hyi helvetti!

Ellei sitten syyllistetä kiusattuja liiasta kiltteydestä.

Varmaan tässä on juuri tarkoitettu sitä, että monet ovat ylikilttejä ja heidän voisi olla hyvä opetella itsensä puolustamista ja omaa tahtoa. On aika paljon suomalaisia aikuisia, joilla ei ole omaa tahtoa, jotka sitten tekevät mitä muut haluavat sen sijaan, että tekisivät niin kuin itse haluavat.

Olen opettaja ja on pakko sanoa, että suurimmassa osassa näitä "lapseni on kiusattu" -tilanteissa paljastuu lopulta, että sen kiusatun rooli on ihan yhtä suuri myös kiusaajana. Lapsilla on vain tapana kotona kertoessaan korostaa sitä muiden osuutta ja jättää oma osuus kertomatta tai ei yksinkertaisesti nähdä sitä omaa aktiivista roolia. Ja lopputulos on se, että vanhemmat syyttävät koulua siitä, ettei koulu lopeta heidän lapsensa kiusaamista.

Todella monet kerrat, kun näitä kiusaamisia selvitetään, tulee keskusteluissa ilmi (kun jututetaan osallisia yksitellen ja eri kokoonpanoissa ja eri ihmisten voimin), että tilanne on tasaväkinen ja kiusattu on ihan yhtä lailla syyllinen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei kiusattuja olisi! Kiusattu ei ole aina se syyllinen, vaan täysin viaton uhri. Ja todella rankkoja kiusaamisia on valitettavasti.

Me koulussa lähdemme selvittämään kiusaamista aina siitä lähtökohdasta, että uhrin hätä on todellinen. Suurimmassa osassa selvittelyjä vain käy myöhemmin ilmi, että se uhri ei olekaan se viaton uhri. Huoltajien on vain joskus vaikea uskoa sitä, että se kotona surkeana oleva uhri onkin ensin esim. nimitellyt, varastanut / rikkonut toisen tavaroita tms. Tästä syystä ehkä koulussa työskentelevät antavat näitä kommentteja.

Esimerkki: saan huoltajalta viestin, jossa kerrotaan, miten hänen lapsensa itkee itsensä iltaisin uneen, kun muutama luokkakaveri kiusaa ja kohtelee ilkeästi. Selvitän asiaa, mukaan tulee koulun kiusaamistiimi kuraattoreineen ja koulupsykologeineen. Asiaa selvitellään viikkokausia, mitään kiusaamista ei ole ollut, vaan tilanne on enemmän ollut päinvastainen (muut eivät toimi "uhrin" halujen mukaan = häntä kiusataan). Kyseisen oppilaan huoltaja on edelleen sitä mieltä, että lapsensa oli viaton uhri, minä kyvytön opettaja, koko koulun aikuiset sulkevat silmänsä kiusaamiselta. Oppilas vaihtoi koulua, koska häntä kiusattiin rankasti eikä opettaja tehnyt mitään asian eteen. Että näin.

Vierailija kirjoitti:

aika rankasti sanomalla, että lähes aina vikaa on kaikissa osapuolissa ts. kiusatussa on jotain vikaa että hanta kiustataan. Olenkin aina epäillyt, ett'ä tuo on koulujen todellinen asenne kiusaamiseen ja sen takia kiusaamista ei saada koskaan loppumaan kouluista.

Nais rehtori... I rest my case

Rehtorin tekstissä sanottiin, että "yleensä kaikki osapuolet ovat tehneet jotain väärää tai loukkaavaa". Tuo on ehdottomasti liioittelua, siis muka "yleensä"! Muuta tulkintaa ei juuri voi tehdä kuin sen, että hiljainen ja syrjässä pysyttelevä oppilas - joita todella suuri osa kiusatuista on - on pelkällä olemassaolollaan loukannut kiusaajaa. Siis aivan järjetöntä, vastenmielistä puhetta rehtorilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi helvetti!

Ellei sitten syyllistetä kiusattuja liiasta kiltteydestä.

Tämä on juuri sitä mustavalkoisuutta mitä tulisi välttää. Siis että kiusaajat ovat läpeensä pahoja, kun taas kiusattu olisi aina hyvä ja kiltti enkeli. Ei, ei näin, ei se sitä kiusattuakaan auta, että häntä nostetaan jalustalle, jos ongelmana on juuri jalustalle nostaminen.

Kiusattu voi ihan yhtä hyvin olla täysi mulkku, siinä missä kiusaajakin.

Totta. Mutta ap väitti että kiusatuissa lähes aina vikaa. Tiedän omasta kokemuksesta, ettei pidä paikkaansa. Minua kiusasi yksi tyttö ala-asteella, koska yksi poika tykkäsi musta eikä siitä tytöstä. En voinut mitään asialle.

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla yläasteella oli yksi tyttö, joka oli ruma ja köyhä. Hänellä on sellaiset rumat kikkurahiukset joten sai nimen mollamaija. Tytöllä oli aina rumat vaatteet ja haisi hielle. Oli sosiaalisesti kömpelö ja tyhmä. Tyttö alkoi itkemään pienistäkin syistä.

Oli lisäksi likinäköinen eikä hankkinut itselleen rillejä. Ei kerran maantuedon tunnilla osannut vastata mikä maa oli kyseessä, kun opettaja osoitti Suomea. :D

Oli yleisessä tiedossa että hänen äitinsä oli hullu skitsofreenikko ja isä huumeidenkäyttäjäraiskari joka oli hylännyt "perheensä"

Moni yritti puhua tytölle, mutta alkoi änkyttämään ja tärisemään. Valehteli lisäksi usein saadakseen huomiota.

On jotain vikaa kiusatussakin, jos ei ymmärrä pitää itsestään huolta. Ei kukaan teinityttö halua olla ruman ja haisevan pilkkakirveen kaveri.

En tiedä mitä mollikselle kuuluu nykyään, eikä oikeastaan kiinnosta. Toivottavasti on ottanut itseään niskasta kiinni.

T. N23

Äitisi mahtaa ola ylpeä sinusta.