Luitteko Hesarista sen rehtorin kirjoituksen kiusaamisesta?? Siinä syyllistettiin kiusattuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ulkopuolelle jättäminenkin lasketaan kiusaamiseksi, niin ihan oikeassa rehtori on. On vain sellaisia persoonia joiden kanssa ei kertakaikkiaan voi tulla toimeen. Katseen siirtäisin lapsesta hänen vanhempiinsa: Usein ovat ainoita lapsia, hemmoteltuja, jotka on tottuneet pompottamaan vanhempiaan ja saamaan just sen mitä haluavat. On epäterveesti kehittynyt itsetunto, mikään ei kolahda, helposti juorutaan auktoriteeteille pienimmästäkin virheestä tai jopa keksitään omasta päästä että jotakin on tapahtunut.

Kyllä vikaa todellakin on joskus siinä kiusatussakin, toki ei siinäkään tilanteessa ole oikein aktiivisesti kiusata ja nälviä, mutta ulkopuoliseksi jäämisen ymmärrän. On lapsia jotka antavat aikuisillekkin hyvin vastenmielisen vaikutelman, päsmäröivät ja ovat hyvinkin ilkeitä toisia kohtaan jos eivät saa tahtoaan läpi.

Tietenkään aina ei ole kiusattu tehnyt mitään väärää, mutta ei sitä voi kieltää, etteikö jossakin tapauksissa olisi.

Ai, vieläkö löytyy näitä ainoa lapsi -vihaajia? Mitään ei nähtävästi ole opittu lähes 40 vuodessa, jolloin sinun kaltaiset aikuiset kiusasivat minua, joka satuin olemaan ainoa lapsi. Myöhemmästä viestistäsi ymmärsin, että jopa työskentelet lasten kanssa. Suosittelen sinulle välitöntä alanvaihtoa.

Pahoittelut, en tarkoittanut että ongelmaa olisi vain ainoilla lapsilla, vaikka se kyllä ehdottomasti yleisempää sellaisilla onkin. Tai sitten on useamman lapsen perheessä otettu yksi lellikiksi, jonka tietä sitten siloitellaan mahdollisimman paljon ja sallitaan muun perheen pomppottelu.

Missän nimessä en tarkoittanut MISSÄÄN VÄLISSÄ että kaikki ainoat lapset olisivat tuollaisia, se on pelkästään sinun väärinymmärryksesi. Enkä minä kiusaa lapsia, vaan näen ja tiedostan ongelman ja yritän tukea lapsen kehitystä oikeaan suuntaan omalta osaltani, mikä voi varmasti jossain välissä tuntua lapselta ikävältä jos on tottunut kotona siihen että aikuiset hyppii lapsen pillin mukaan. Kaikissa lapsissa on tietenkin paljon hyviäkin piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla yläasteella oli yksi tyttö, joka oli ruma ja köyhä. Hänellä on sellaiset rumat kikkurahiukset joten sai nimen mollamaija. Tytöllä oli aina rumat vaatteet ja haisi hielle. Oli sosiaalisesti kömpelö ja tyhmä. Tyttö alkoi itkemään pienistäkin syistä.

Oli lisäksi likinäköinen eikä hankkinut itselleen rillejä. Ei kerran maantuedon tunnilla osannut vastata mikä maa oli kyseessä, kun opettaja osoitti Suomea. :D

Oli yleisessä tiedossa että hänen äitinsä oli hullu skitsofreenikko ja isä huumeidenkäyttäjäraiskari joka oli hylännyt "perheensä"

Moni yritti puhua tytölle, mutta alkoi änkyttämään ja tärisemään. Valehteli lisäksi usein saadakseen huomiota.

On jotain vikaa kiusatussakin, jos ei ymmärrä pitää itsestään huolta. Ei kukaan teinityttö halua olla ruman ja haisevan pilkkakirveen kaveri.

En tiedä mitä mollikselle kuuluu nykyään, eikä oikeastaan kiinnosta. Toivottavasti on ottanut itseään niskasta kiinni.

T. N23

Vähän ristiriitaista, kun tyttö alkoi änkyttää ja täristä kun joku puhui hänelle ja sitten toisaalta velehteli saadakseen huomiota. Miten ja missä se valehteli jos kerran änkytti jos joku puhui?

Ja mistä sä kuvittelet sen tytön saaneen rahaa silmälaseihin ja uusiin vaatteisiin jos kotitilanne oli mikä oli, äiti mt-potilas ja isä häipynyt? Että jos sillä ei vaan ollut rahaa huolehtia itsestään? Tuliko koskaan mieleen? Tuskin, sillä vaikutat syntyneen kultalusikka suussa. Kun perheessä on aina ollut rahaa niin helppoahan se on pitää itsestään huolta ja ottaa itseään niskasta kiinni.  Itsekin sanot että tyttö oli köyhä? Ja sitten kerrot kuinka olis vaan pitänyt hommata sitä ja tätä että te kultamunat olisitte hänet hyväksyneet porukkaanne. Millä rahalla? Jos rahaa ei ole niin hankala siinä on ostella silmälaseja ja vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään siinä vaiheessa, kun omaa lasta syytetään syyttä kiusaajaksi, alkaa ap:kin ehkä ymmärtää, mitä rehtori tarkoitti.

Olen törmännyt opettajana lukuisiin tapauksiin, joissa esimerkiksi vaikeasti mielenterveysongelmainen oppilas väittää olevansa kiusattu, mutta ei pysty sanomaan, kuka on tehnyt ja mitä. Vanhemman on paljon helpompi uskoa, että lasta kiusataan kuin että tämä on ns. tulossa hulluksi. On myös teini-ikäisiä lintsareita, jotka viimeistään nelosten uhatessa alkavat sepittää tekosyitä, miksi eivät tule kouluun; yksi helppo on kiusaaminen. Kun asiaa selvitetään nuori ei pysty sanomaan, mitä on tapahtunut. Ja sitten on nämä tyypit, joiden mielestä muiden pitäisi tanssia heidän pillinsä mukaan ja jos niin ei tehdä, se on kiusaamista. Jotkut oppilaat, jotka jäävät itse kiinni kiusaamisesta alkavat syyttää muita harhauttaakseen aikuisia. Muistan myös tapauksen, jossa erään luokan tytöt keksivät kiusaamistarinan kiusatakseen itse muita, joille olivat kateellisia. Väitetyt kiusaajat eivät olleet tehneet yhtään mitään. Sitten on nämä adhd-tyyppiset oppilaat, joiden käytös on hallitsematonta ja he kiusaavat hömelyyttään ja ovat niin ärsyttäviä, että joutuvat itse kiusatuiksi. Kouluissa on myös aluillaan kaikenlaisia persoonallisuushäiriötä, esim. epäluuloiset persoonat ovat ihan lähtökohtaisesti varmoja, että heille halutaan pahaa, vaikka mitään ei olisi tapahtunut.

Lapset ja nuoret ovat ihan niin kuin aikuisetkin; heidän joukossaan on ns. hankalia ihmisiä.

Suhtaudun erittäin vakavasti vastuuseeni, jos minulle tullaan kertomaan kiusaamisesta. Vastuuni kohdistuu kuitenkin molempiin lapsiin. Minulla on velvollisuus pitää huoli siitä, että ketään ei leimata ja rankaista syyttä. On erittäin vakava syytös lasta kohtaan sanoa häntä kiusaajaksi. Sen pitää perustua faktoihin. Opettajan velvollisuus on selvittää koko tarina. Ja voin kertoa, että se on hyvin harvoin niin yksinkertainen kuin lehtiä lukemalla voisi päätellä.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun oma lapsi joutuu kiusatuksi, toivoo että opettajalla ei ole sellainen asenne, että riitan tarvitaan aina kaksi ja molemmissa osapuolissa on jotain vikaa ja jotain hyvää.

Olet siis näitä, jotka pystyvät kuvittelemaan tilanteen vain niinpäin, että omaa täydellistä lasta kiusataan. Valitettavasti minulla ei yleensä ole näitä täydellisiä lapsia luokassa. Niitä taitaa olla vain siellä kotona. Ne eivät koskaan loukkaannu suotta, kosta, juorua, vetäydy itse, manipuloi, valehtele jne. Ne vain joutuvat kiusatuiksi, koska opettajat ja koska muut oppilaat.

Juu kiusaamista on, mutta open velvollisuus on edelleenkin selvittää koko totuus. Eikä se aina ole sellainen kuin luulisi. Sori nyt vaan.

Mua kiusattiin ala-asteella ja jätettiin porukoista ulos. Pääkiusaajalla oli lyhyt, korviin asti oleva polkka, jonka hänen kampaajaäitinsä hänelle aina leikkasi.

Vuosia myöhemmin kohtasin tän pääkiusaajani, joka kertoi kiusanneensa mua, koska mulla oli pitkä ja luonnonlihara tukka, josta hän oli kateellinen.

HSn kirjoittaneen rehtorin mielestä mun olisi varmaankin pitänyt leikata oma tukkani myös lyhyeksi silkasta myötätunnosta, ettei kiusaajalle tulisi paha mieli mun pitkistä hiuksista

Mulla on lapsi joka esim muistaa yhä kun oli 5v ja hänelle naurettiin ilkeästi vuoden vanhemman pojan toimesta. Satuin olemaan paikalla ja tämä 6v siis osoitti pojan AngryBirds paitaa ja nauroi sille. Poikani yhä palaa tähän "kiusaamiseen" välillä.  Samaten on sitä mieltä että me vanhemmat ollaan hänelle ilkeitä, satutetaan ja kiusataan, jos vaaditaan laittamaan ulkovaatteet naulakkoon/ tekemään läksyt/ kirjoittamaan isovanhempien korttiin nimensä/tulemaan kesken kaiken kotiin ( arki-iltana monen tunnin ulkoilun jälkeen). Eli osaltaan kyllä kysymyksessä voi olla liika herkkänahkaisuus, hän ei osaa "antaa olla" vaan jumiutuu vääryyden kokemukseen jos niin haluaa. Sen verran paljon vielä liikun ulkona ja katselen miten hänen kaveriporukkansa toimii että en oikeasti näe sitä "kiusaamista" siinä missä hän sitä näkee.

JA TOKI, nimittelylle, nälvimisellä, väkivallalle on ja pitää olla nollatoleranssi.

Väitän että 95% kiusattussa ei ole mitään syytä kiusaamiseen ja nämä ei usein tule edes koulun tietoon kun kiusattu on se "nössö"  tmv. Ehkä 5%:ssa kiusattu on jollain lailla syyllinen tilanteeseen ja nämä tulee koulun tietoon, koska noissa tapauksissa se kiusattu osaa kyllä pitää puolensa.

Missä tuollainen kirjoitus on, kun ei ainakaan tänään tai eilen mielipideosastossa?

Taas pitkä ketju kommentteja johonkin, josta kukaan ei tiedä enempää kuin ap:n lyhyen tulkinnan.

Vierailija kirjoitti:

Väitän että 95% kiusattussa ei ole mitään syytä kiusaamiseen ja nämä ei usein tule edes koulun tietoon kun kiusattu on se "nössö"  tmv. Ehkä 5%:ssa kiusattu on jollain lailla syyllinen tilanteeseen ja nämä tulee koulun tietoon, koska noissa tapauksissa se kiusattu osaa kyllä pitää puolensa.

Väittäähhän aina voi, mutta se ei tee väitteestäsi totta, että tuot sen prosentteina esiin.

Eikä niillä prosenteilla ole minusta edes mitään väliä, jokainen kiusaamistilanne pitää käsitellä ihan omana tilanteenaan, eikä tuijotella jotain tilastoja (joita ei ole olemassakaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään siinä vaiheessa, kun omaa lasta syytetään syyttä kiusaajaksi, alkaa ap:kin ehkä ymmärtää, mitä rehtori tarkoitti.

Olen törmännyt opettajana lukuisiin tapauksiin, joissa esimerkiksi vaikeasti mielenterveysongelmainen oppilas väittää olevansa kiusattu, mutta ei pysty sanomaan, kuka on tehnyt ja mitä. Vanhemman on paljon helpompi uskoa, että lasta kiusataan kuin että tämä on ns. tulossa hulluksi. On myös teini-ikäisiä lintsareita, jotka viimeistään nelosten uhatessa alkavat sepittää tekosyitä, miksi eivät tule kouluun; yksi helppo on kiusaaminen. Kun asiaa selvitetään nuori ei pysty sanomaan, mitä on tapahtunut. Ja sitten on nämä tyypit, joiden mielestä muiden pitäisi tanssia heidän pillinsä mukaan ja jos niin ei tehdä, se on kiusaamista. Jotkut oppilaat, jotka jäävät itse kiinni kiusaamisesta alkavat syyttää muita harhauttaakseen aikuisia. Muistan myös tapauksen, jossa erään luokan tytöt keksivät kiusaamistarinan kiusatakseen itse muita, joille olivat kateellisia. Väitetyt kiusaajat eivät olleet tehneet yhtään mitään. Sitten on nämä adhd-tyyppiset oppilaat, joiden käytös on hallitsematonta ja he kiusaavat hömelyyttään ja ovat niin ärsyttäviä, että joutuvat itse kiusatuiksi. Kouluissa on myös aluillaan kaikenlaisia persoonallisuushäiriötä, esim. epäluuloiset persoonat ovat ihan lähtökohtaisesti varmoja, että heille halutaan pahaa, vaikka mitään ei olisi tapahtunut.

Lapset ja nuoret ovat ihan niin kuin aikuisetkin; heidän joukossaan on ns. hankalia ihmisiä.

Suhtaudun erittäin vakavasti vastuuseeni, jos minulle tullaan kertomaan kiusaamisesta. Vastuuni kohdistuu kuitenkin molempiin lapsiin. Minulla on velvollisuus pitää huoli siitä, että ketään ei leimata ja rankaista syyttä. On erittäin vakava syytös lasta kohtaan sanoa häntä kiusaajaksi. Sen pitää perustua faktoihin. Opettajan velvollisuus on selvittää koko tarina. Ja voin kertoa, että se on hyvin harvoin niin yksinkertainen kuin lehtiä lukemalla voisi päätellä.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun oma lapsi joutuu kiusatuksi, toivoo että opettajalla ei ole sellainen asenne, että riitan tarvitaan aina kaksi ja molemmissa osapuolissa on jotain vikaa ja jotain hyvää.

Olet siis näitä, jotka pystyvät kuvittelemaan tilanteen vain niinpäin, että omaa täydellistä lasta kiusataan. Valitettavasti minulla ei yleensä ole näitä täydellisiä lapsia luokassa. Niitä taitaa olla vain siellä kotona. Ne eivät koskaan loukkaannu suotta, kosta, juorua, vetäydy itse, manipuloi, valehtele jne. Ne vain joutuvat kiusatuiksi, koska opettajat ja koska muut oppilaat.

Juu kiusaamista on, mutta open velvollisuus on edelleenkin selvittää koko totuus. Eikä se aina ole sellainen kuin luulisi. Sori nyt vaan.

Ok useiden opettajien mielestä kiusatussa on jotain vikaa aina, ymmärsimme pointtisi. Sitähän tuo rehtorikin sanoin. Surullista kiusattujen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsi joka esim muistaa yhä kun oli 5v ja hänelle naurettiin ilkeästi vuoden vanhemman pojan toimesta. Satuin olemaan paikalla ja tämä 6v siis osoitti pojan AngryBirds paitaa ja nauroi sille. Poikani yhä palaa tähän "kiusaamiseen" välillä.  Samaten on sitä mieltä että me vanhemmat ollaan hänelle ilkeitä, satutetaan ja kiusataan, jos vaaditaan laittamaan ulkovaatteet naulakkoon/ tekemään läksyt/ kirjoittamaan isovanhempien korttiin nimensä/tulemaan kesken kaiken kotiin ( arki-iltana monen tunnin ulkoilun jälkeen). Eli osaltaan kyllä kysymyksessä voi olla liika herkkänahkaisuus, hän ei osaa "antaa olla" vaan jumiutuu vääryyden kokemukseen jos niin haluaa. Sen verran paljon vielä liikun ulkona ja katselen miten hänen kaveriporukkansa toimii että en oikeasti näe sitä "kiusaamista" siinä missä hän sitä näkee.

JA TOKI, nimittelylle, nälvimisellä, väkivallalle on ja pitää olla nollatoleranssi.

Kiitos! Kerrankin äiti, jolla on realistinen käsitys lapsestaan. Näitä on luokassa aina pari, aina loukkaannutaan ja muistellaan menneitä. Tilanne on mahdoton, jos kotona tuetaan jatkuvaa mielensäpahoitusta ja halutaan leimata kaverit - siis pian entiset kaverit. Sinun lapsesi voi oppia tuosta poiskin, kun saa realistista palautetta käytöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsi joka esim muistaa yhä kun oli 5v ja hänelle naurettiin ilkeästi vuoden vanhemman pojan toimesta. Satuin olemaan paikalla ja tämä 6v siis osoitti pojan AngryBirds paitaa ja nauroi sille. Poikani yhä palaa tähän "kiusaamiseen" välillä.  Samaten on sitä mieltä että me vanhemmat ollaan hänelle ilkeitä, satutetaan ja kiusataan, jos vaaditaan laittamaan ulkovaatteet naulakkoon/ tekemään läksyt/ kirjoittamaan isovanhempien korttiin nimensä/tulemaan kesken kaiken kotiin ( arki-iltana monen tunnin ulkoilun jälkeen). Eli osaltaan kyllä kysymyksessä voi olla liika herkkänahkaisuus, hän ei osaa "antaa olla" vaan jumiutuu vääryyden kokemukseen jos niin haluaa. Sen verran paljon vielä liikun ulkona ja katselen miten hänen kaveriporukkansa toimii että en oikeasti näe sitä "kiusaamista" siinä missä hän sitä näkee.

JA TOKI, nimittelylle, nälvimisellä, väkivallalle on ja pitää olla nollatoleranssi.

Toivottavasti poika saa olla rauhassa.

Omalla lapsella vähän samanlainen luonne eli vähän tosikko ja ei osaa suhtautua kepeästi "kevyeen kiusaamiseen" ja ylläri ylläri 5-6-vuotiaatkin haistoivat tuon heikkouden. Kun tarpeeksi monta kertaa ja/tai tarpeeksi moni sanoo, että uusi paitasi on huono, niin ei se lapsi enää uskalla sitä laittaa päälle, ettei joudu silmätikuksi. Ei siinä auta aikuisen sanoa, että ne on kateellisia siitä uudesta paidasta ja laita päälle vaan.

Minua kiusattiin vuosia, nimiteltiin läskiksi, ilkuttiin ja huudeltiin. Kiusaajina urheilulliset hyvien perheiden pojat ja luokan suosituin tyttö. Olin selkeästi heidän mielestään ärsyttävä, mutta mulla oli kyllä paljon kavereita (joka oli syy siihen että selvisin järjissäni noista vuosista).

Yläasteella mun luokalla oli myös poika, joka oli ulkoisesti hieman poikkeava ja tosi fiksu, samaa huutelua ja haukkumista hänkin sai kuunnella, ja voin sanoa ihan vilpittömästi ettei hän koskaan tehnyt mitään ansaitakseen kiusaamisen, oli kiltti ja ystävällinen, vähän hiljainen. Hän meni toiselle paikkakunnalle lukioon ihan vain siksi etteikestänyt tuota kiusaajaporukkaa.

Että sanoisin että ihminen joka alkaa selittää kiusatun olevan osasyyllinen on epäilemättä itse kiusaaja tai ollut sellainen. Tuo mun kiusajatyttö on muuten nykyään luokanopettaja, että se voi selittää osan opettajista asenteen että oma tausta on  kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään siinä vaiheessa, kun omaa lasta syytetään syyttä kiusaajaksi, alkaa ap:kin ehkä ymmärtää, mitä rehtori tarkoitti.

Olen törmännyt opettajana lukuisiin tapauksiin, joissa esimerkiksi vaikeasti mielenterveysongelmainen oppilas väittää olevansa kiusattu, mutta ei pysty sanomaan, kuka on tehnyt ja mitä. Vanhemman on paljon helpompi uskoa, että lasta kiusataan kuin että tämä on ns. tulossa hulluksi. On myös teini-ikäisiä lintsareita, jotka viimeistään nelosten uhatessa alkavat sepittää tekosyitä, miksi eivät tule kouluun; yksi helppo on kiusaaminen. Kun asiaa selvitetään nuori ei pysty sanomaan, mitä on tapahtunut. Ja sitten on nämä tyypit, joiden mielestä muiden pitäisi tanssia heidän pillinsä mukaan ja jos niin ei tehdä, se on kiusaamista. Jotkut oppilaat, jotka jäävät itse kiinni kiusaamisesta alkavat syyttää muita harhauttaakseen aikuisia. Muistan myös tapauksen, jossa erään luokan tytöt keksivät kiusaamistarinan kiusatakseen itse muita, joille olivat kateellisia. Väitetyt kiusaajat eivät olleet tehneet yhtään mitään. Sitten on nämä adhd-tyyppiset oppilaat, joiden käytös on hallitsematonta ja he kiusaavat hömelyyttään ja ovat niin ärsyttäviä, että joutuvat itse kiusatuiksi. Kouluissa on myös aluillaan kaikenlaisia persoonallisuushäiriötä, esim. epäluuloiset persoonat ovat ihan lähtökohtaisesti varmoja, että heille halutaan pahaa, vaikka mitään ei olisi tapahtunut.

Lapset ja nuoret ovat ihan niin kuin aikuisetkin; heidän joukossaan on ns. hankalia ihmisiä.

Suhtaudun erittäin vakavasti vastuuseeni, jos minulle tullaan kertomaan kiusaamisesta. Vastuuni kohdistuu kuitenkin molempiin lapsiin. Minulla on velvollisuus pitää huoli siitä, että ketään ei leimata ja rankaista syyttä. On erittäin vakava syytös lasta kohtaan sanoa häntä kiusaajaksi. Sen pitää perustua faktoihin. Opettajan velvollisuus on selvittää koko tarina. Ja voin kertoa, että se on hyvin harvoin niin yksinkertainen kuin lehtiä lukemalla voisi päätellä.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun oma lapsi joutuu kiusatuksi, toivoo että opettajalla ei ole sellainen asenne, että riitan tarvitaan aina kaksi ja molemmissa osapuolissa on jotain vikaa ja jotain hyvää.

Olet siis näitä, jotka pystyvät kuvittelemaan tilanteen vain niinpäin, että omaa täydellistä lasta kiusataan. Valitettavasti minulla ei yleensä ole näitä täydellisiä lapsia luokassa. Niitä taitaa olla vain siellä kotona. Ne eivät koskaan loukkaannu suotta, kosta, juorua, vetäydy itse, manipuloi, valehtele jne. Ne vain joutuvat kiusatuiksi, koska opettajat ja koska muut oppilaat.

Juu kiusaamista on, mutta open velvollisuus on edelleenkin selvittää koko totuus. Eikä se aina ole sellainen kuin luulisi. Sori nyt vaan.

Ok useiden opettajien mielestä kiusatussa on jotain vikaa aina, ymmärsimme pointtisi. Sitähän tuo rehtorikin sanoin. Surullista kiusattujen kannalta.

No höpöti pöpöti. Niin en sanonut rehtori enkä minä. Pointti on se, että asiat ovat usein monimutkaisempia kuin näyttää ja että kiusaajan tai "kiusaajan" leimaaminen ei auta mitään. Ne kiusaajatkin ovat kuule jonkun lapsia ja juu- tosiaankin lapsia vain.

Itse olen viimeksi kuluneen vuoden aikana selvitellyt muutamaa "kiusaamistapausta". Mikään niistä ei ollut kiusaamista eli syyttömän systemaattista alistamista. Mutta voin iloksesi kertoa, että tilanteet saatiin hoidettua ja ei toivottu -käytös on loppunut, ainakin sen mukaan mitä oppilaat itse kertovat. Ja tämä onnistui ihan leimaamatta ketään pahaksi ja ilkeäksi. Tapauksissa oli kyse ajattelemattomuuden, herkkänahkaisuuden ja huonon käytöksen erilaisista yhdistelmistä, joita toki huoltajat ja kärsivä osapuoli nimittivät kiusaamiseksi. Ei se kyllä sitä ollut. Mutta oli mitä oli, puututtiin ja lopetettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään siinä vaiheessa, kun omaa lasta syytetään syyttä kiusaajaksi, alkaa ap:kin ehkä ymmärtää, mitä rehtori tarkoitti.

Olen törmännyt opettajana lukuisiin tapauksiin, joissa esimerkiksi vaikeasti mielenterveysongelmainen oppilas väittää olevansa kiusattu, mutta ei pysty sanomaan, kuka on tehnyt ja mitä. Vanhemman on paljon helpompi uskoa, että lasta kiusataan kuin että tämä on ns. tulossa hulluksi. On myös teini-ikäisiä lintsareita, jotka viimeistään nelosten uhatessa alkavat sepittää tekosyitä, miksi eivät tule kouluun; yksi helppo on kiusaaminen. Kun asiaa selvitetään nuori ei pysty sanomaan, mitä on tapahtunut. Ja sitten on nämä tyypit, joiden mielestä muiden pitäisi tanssia heidän pillinsä mukaan ja jos niin ei tehdä, se on kiusaamista. Jotkut oppilaat, jotka jäävät itse kiinni kiusaamisesta alkavat syyttää muita harhauttaakseen aikuisia. Muistan myös tapauksen, jossa erään luokan tytöt keksivät kiusaamistarinan kiusatakseen itse muita, joille olivat kateellisia. Väitetyt kiusaajat eivät olleet tehneet yhtään mitään. Sitten on nämä adhd-tyyppiset oppilaat, joiden käytös on hallitsematonta ja he kiusaavat hömelyyttään ja ovat niin ärsyttäviä, että joutuvat itse kiusatuiksi. Kouluissa on myös aluillaan kaikenlaisia persoonallisuushäiriötä, esim. epäluuloiset persoonat ovat ihan lähtökohtaisesti varmoja, että heille halutaan pahaa, vaikka mitään ei olisi tapahtunut.

Lapset ja nuoret ovat ihan niin kuin aikuisetkin; heidän joukossaan on ns. hankalia ihmisiä.

Suhtaudun erittäin vakavasti vastuuseeni, jos minulle tullaan kertomaan kiusaamisesta. Vastuuni kohdistuu kuitenkin molempiin lapsiin. Minulla on velvollisuus pitää huoli siitä, että ketään ei leimata ja rankaista syyttä. On erittäin vakava syytös lasta kohtaan sanoa häntä kiusaajaksi. Sen pitää perustua faktoihin. Opettajan velvollisuus on selvittää koko tarina. Ja voin kertoa, että se on hyvin harvoin niin yksinkertainen kuin lehtiä lukemalla voisi päätellä.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun oma lapsi joutuu kiusatuksi, toivoo että opettajalla ei ole sellainen asenne, että riitan tarvitaan aina kaksi ja molemmissa osapuolissa on jotain vikaa ja jotain hyvää.

Olet siis näitä, jotka pystyvät kuvittelemaan tilanteen vain niinpäin, että omaa täydellistä lasta kiusataan. Valitettavasti minulla ei yleensä ole näitä täydellisiä lapsia luokassa. Niitä taitaa olla vain siellä kotona. Ne eivät koskaan loukkaannu suotta, kosta, juorua, vetäydy itse, manipuloi, valehtele jne. Ne vain joutuvat kiusatuiksi, koska opettajat ja koska muut oppilaat.

Juu kiusaamista on, mutta open velvollisuus on edelleenkin selvittää koko totuus. Eikä se aina ole sellainen kuin luulisi. Sori nyt vaan.

Tuskin kukaan luulee oma lastaan täydelliseksi. Opettajan kertoman mukaan lapseni on ujo ja hiljainen eikä osaa pitää puoliaan, tämäkö oikeuttaa luokan, että luokan suosituimmat nimittelevät ja haukkuvat ulkonäköä, nauravat joukossa ja yrittävät tuhota itsetunnon? Vai millä lailla vika on tuollaisissa tilanteissa kiusatussa?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin vuosia, nimiteltiin läskiksi, ilkuttiin ja huudeltiin. Kiusaajina urheilulliset hyvien perheiden pojat ja luokan suosituin tyttö. Olin selkeästi heidän mielestään ärsyttävä, mutta mulla oli kyllä paljon kavereita (joka oli syy siihen että selvisin järjissäni noista vuosista).

Yläasteella mun luokalla oli myös poika, joka oli ulkoisesti hieman poikkeava ja tosi fiksu, samaa huutelua ja haukkumista hänkin sai kuunnella, ja voin sanoa ihan vilpittömästi ettei hän koskaan tehnyt mitään ansaitakseen kiusaamisen, oli kiltti ja ystävällinen, vähän hiljainen. Hän meni toiselle paikkakunnalle lukioon ihan vain siksi etteikestänyt tuota kiusaajaporukkaa.

Että sanoisin että ihminen joka alkaa selittää kiusatun olevan osasyyllinen on epäilemättä itse kiusaaja tai ollut sellainen. Tuo mun kiusajatyttö on muuten nykyään luokanopettaja, että se voi selittää osan opettajista asenteen että oma tausta on  kiusaaja.

Kiusattu ei ole syyllinen mutta kaikki, jotka väittävät olevansa kiusattuja, eivät ole. Onko se niin vaikea ymmärtää?

Myös lapsella pitää olla jokin oikeusturva. Mietipä, jos nyt joku päättäisi syyttää sinua työpaikkakiusaajaksi? Oletko sitä mieltä, että sinut on pelkän syytöksen pohjalta oikeus tuomita ja antaa vaikka potkut? Vai toivoisitko, että asia selvitettäisiin?

Onko sen niin vaikea käsittää, että kaikki eivät puhu totta ja monen kokemus totuudesta on vähintäänkin erikoinen?

Se ei ollut mielipidekirjoitus, vaan vieraskynäpakina:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000004890083.html

Eikä tässä kyllä rehtori väitä kiusattuja syyllisiksi kiusaamiseen.

Ihmettelen ap:n tulkintaa.

Joo, jos takertuu av-mammamaisesti yksittäiseen lauseeseen ja irrottaa sen kontekstista, voi tämän toki tulkita syyllistävän kiusattuja:

"KIUSAAMINEN on pitkään jatkunutta henkistä tai fyysistä väkivaltaa, jossa kiusattu pelkää. Kiusaaja hallitsee tilannetta siten, ettei kiusattu koe voivansa vaikuttaa siihen.

Kun tämä paljastuu koulussa, ­tilanne selvitetään perin pohjin. Yleensä kaikki osapuolet ovat tehneet jotain väärää tai loukkaavaa.

Vaatii ammattitaitoa, oppilaan tuntemusta ja usein yhteistyötä huoltajien kanssa, jotta pystytään selvittämään lasten kohtaamisiin liittyvät valtasuhteet."

Minusta tuo on kumminkin ihan totta. Ei kannattaisi ajatella, että kiusaajat ovat joku planeetta Marsilta tullut erillisrotu, joka on "paha" ja täysin avun ja korjaavan ohjauksen ulkopuolella. Kyllä useimmat lapset saattavat sortua kiusaamaan, jopa se teidän rakas Nicoliina-Perttuli. Ja siihen tehoaa jämäkkyys ja nopea puuttuminen - jota tuollainen kiusaajien demonisointi vain vaikeuttaa.

Jos vanhemman luulo on, että "vain ongelmaperheiden huonostikasvatetut pahikset kiusaavat" ja "ei meidän lapsi koskaan", niin kiusaamista katsotaan helposti läpi sormien.

Ja aivan vastaavasti ON niin, että kiusatut ovat itse saattaneet myös olla loukkaavia tai kiusata jotakuta muuta ensin. Kyllä tämäkin on syytä selvittää.

Annan esimerkin elävästä elämästä.

Luokan tytöt tulevat hengästyneinä välitunnilta ja rientävät kertomaan opettajalle, että Mikko on lyönyt Jaakkoa. Opettaja kutsuu pojat puhutteluun, Mikko myöntää jurosti ja Jaakko valittaa suureen ääneen. Kun opetaja kysyy Mikolta syytä, tämä jurnottaa, eikä suostu sanomaan, Opettaja soittaa Mikon äidille.

Mikolle tulee rangaistus.

Vasta päivien päästä Mikon äiti kertoo opettajalle wilma-viestissä saaneensa nyhdetyksi pojalta syyn muksaisuun. Jaakko oli pari päivää kiusannut Mikkoa, vinoillut tämän "lapsellisesta" piposta, piilottanut sen pariin kertaan, haukkunut Mikkoa läskikasaksi ja tyrkkinyt. Kun Mikolta lopulta paloi pinna, kiusaajaksi leimattiin vain Mikko, ei Jaakkoa.

En nyt sano, että aina on uhrissa vikaa, mutta joskus on, ja se on aina selvitettävä sekin.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin vuosia, nimiteltiin läskiksi, ilkuttiin ja huudeltiin. Kiusaajina urheilulliset hyvien perheiden pojat ja luokan suosituin tyttö. Olin selkeästi heidän mielestään ärsyttävä, mutta mulla oli kyllä paljon kavereita (joka oli syy siihen että selvisin järjissäni noista vuosista).

Yläasteella mun luokalla oli myös poika, joka oli ulkoisesti hieman poikkeava ja tosi fiksu, samaa huutelua ja haukkumista hänkin sai kuunnella, ja voin sanoa ihan vilpittömästi ettei hän koskaan tehnyt mitään ansaitakseen kiusaamisen, oli kiltti ja ystävällinen, vähän hiljainen. Hän meni toiselle paikkakunnalle lukioon ihan vain siksi etteikestänyt tuota kiusaajaporukkaa.

Että sanoisin että ihminen joka alkaa selittää kiusatun olevan osasyyllinen on epäilemättä itse kiusaaja tai ollut sellainen. Tuo mun kiusajatyttö on muuten nykyään luokanopettaja, että se voi selittää osan opettajista asenteen että oma tausta on  kiusaaja.

Hyvin sanottu! Tosiaankin nuo kiusaajia puolustavat ja kiusattuja syyllistävät opettajat ovat taatusti entisiä koulukiusaajia! Pelotttava ajatus.

No pitäähän niitä hieman erikoisempia kiusata jotta selviävät työelämässä. Se vaan kasvattaa luonnetta.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisille ei koskaan puhuttaisi noin vähättelevästi ja alentuvasti. Kun aikuinen sanoo, että hanta kiusataan työpaikalla ei kenellekään tule mieleen sanoa, että kyllä sinussakin jotain vikaa on, asiat eivät ole niin mustavalkoisia jne.

Päinvastoin. Usein työelämässä on nimenomaan niin, että oikeasti hankala ja yhteistyökyvytön työntekijä kokee olevansa kiusattu. Poikkeuksena ehkä naisvaltaiset matalapalkka-alat, joissa muutama vanha työntekijä ja paljon sijaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisille ei koskaan puhuttaisi noin vähättelevästi ja alentuvasti. Kun aikuinen sanoo, että hanta kiusataan työpaikalla ei kenellekään tule mieleen sanoa, että kyllä sinussakin jotain vikaa on, asiat eivät ole niin mustavalkoisia jne.

Päinvastoin. Usein työelämässä on nimenomaan niin, että oikeasti hankala ja yhteistyökyvytön työntekijä kokee olevansa kiusattu. Poikkeuksena ehkä naisvaltaiset matalapalkka-alat, joissa muutama vanha työntekijä ja paljon sijaisia.

Ok oletpa empaattinen. Sanot siis siskollesi, äidillesi tai ystävällesi joka purkaa sydäntään työpaikkakiusaamisesta, että taidat itse olla hankala työntekijä tai ainakin ajattelet niin mielessäsi.