Luitteko Hesarista sen rehtorin kirjoituksen kiusaamisesta?? Siinä syyllistettiin kiusattuja

Aika jännä ketju. Mulle alkaa valjeta, miksi suurinpiirtein joka toinen aikuinen tuntuu olevan entinen koulukiusattu.

Mä olin koulukiusattu noin kymmenen vuotta. Olin epäsosiaalinen ja outo. Nykyisin mua sanottaisiin kai joksikin erityislapseksi. Olin hiljainen, sosiaalisesti lahjaton ja äärimmäisen syrjäänvetäytyvä. Joukosta poissulkemista en edelleenkään osaa nähdä kiusaamisena. Lapsenakin ajattelin, ettei ketään voi pakottaa mun kanssa olemaan. Totta kai mussa oli "vikaa", mutta niitä vikoja en pystynyt korjaamaan. Sama juttu se oli kuin esimerkiksi ihonväri, jota ei voi muuttaa. Olisi ollut ihme, jos mua ei olisi kiusattu. Fyysisesti muhun ei onneksi juuri kajottu. Sitäkin oli, mutta kokooni nähden olin aika voimapesä, joten se vaati pientä riskinottoa kiusaajien puolelta. Yläasteella "napsahdustani" pelättiin jo niin paljon, että mulle huudeltiin kaukaa ja isolla porukalla tai läheteltiin anonyymejä lappusia. Fyysiset jutut tapahtuivat opettajien läheisyydessä, joskaan ei näköpiirissä. Mulla oli tuolloin pari "suojattiakin". Heille pahimmat jutut tapahtuivat kun en ollut näkemässä. Sekin oli naurettavaa, että jos satuin olemaan kahden kesken jonkun kiusaajan kanssa, mulle oltiin aina niin kohteliasta. Olinko mäkin sitten huomaamattani kiusaaja pelottavuuteni takia?

En pidä lapsista tänäkään päivänä. He ovat julmia ja usein ihan peittelemättömästi. Ihan normaalit lapsetkin. Sisarukseni oli normaali lapsi, ja nykyisin tavallinen aikuinen, mutta hänen suurinta huviaan tuntui olevan mun hakkaaminen. Vanhemmat nauroivat, koska olin isompi ja vanhempi. Kuulemma olisi pitänyt lyödä takaisin, mutta sitä en halunnut tehdä, vaikka oikeasti fantasioinkin koko perheen tappamisesta (en toki enää aikuisena). Kaipasin pysyvää ratkaisua, jota ei ollut. Aikuiset voivat katsella asioita vaaleanpunaisten linssien läpi, mutta se ei muuta tosiasioita. Kiusaamista ja väkivaltaa tulee aina olemaan lasten keskuudessa. En antaisi alle 15-vuotiaalle pientä lemmikkieläintäkään. Lapset ovat välillä kuin nurkkaan ajettuja eläimiä. Heillä on vain vähän vapautta ja monet heistä ovat usein turhautuneita. Sisarukseni ja koulukiusaajani käyttivät mua purkautumiskanavana.

Valta sekoittaa melkein jokaisen pään ja laumaantuminen sokaisee. Ihmiset ovat kerta kaikkiaan inhottavia.

Oma lapseni nimettiin kiusaajaksi viime syksynä. Oli ollut tönimistä ja nimittelyä jonkin aikaa. Puhuttelin lapsen kotlba heti, kun asia tuli tietooni, sovimme seuraamuksista, jos homma jatkuu ja kävimme kiusatun kotona pyytämässä asiaa anteeksi.

Monen viikon päästä puhuttiin taas asiasta (kyselin aika usein, että miten sujuu, onko ollut mitään). Silloin poikani puhkesi kotona itkuun ja kertoi, että häntä oli jo silloin käynyt ärsyttämään, kun tämä kiusattu ja hänen kaverinsa (molemmat pitkiä poikia) olivat kutsuneet omaa lastani jatkuvasti Pätkäksi. Poikani on lyhyt ja se on hänelle arka paikka.

Hän oli esittänyt koulussa lempinimiasian olevan ok, mutta se sitten purkaantui tietyissä tilanteissa tönimisenä ja suunsoittona. Kaveri ei varmaan edes tajunnut loukkaavansa tuolla keksimällään lempinimellä. Ja lopults sitä lempinimeä päätyi käyttämään koko luokka.

Taas yhteys kiusaajan huoltajan, pitkä keskustelu poikien kanssa ja asia on vihdoin oikeasti hoidettu. Luokalle ilmoitettiin, että sitä nimeä ei enää käytetä, koska se ei ole mukavaa.

Mielestäni poikani tietysti syytettiin väärin perustein, mutta ymmärrän hyvin, että ope ei tajunnut oman lapsenkin olevan kiusaamisen kohteena. Eikä sitä tainnut tajuta moni muukaan.Minulta ja toisen lapsen vanhemmiltakin kesti monta viikkoa selvittää asia perin juurin.

Hoitakaa siis myös itse vanhempina asiaa! Älkää odottako vaan, että koulu tekisi jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla yläasteella oli yksi tyttö, joka oli ruma ja köyhä. Hänellä on sellaiset rumat kikkurahiukset joten sai nimen mollamaija. Tytöllä oli aina rumat vaatteet ja haisi hielle. Oli sosiaalisesti kömpelö ja tyhmä. Tyttö alkoi itkemään pienistäkin syistä.

Oli lisäksi likinäköinen eikä hankkinut itselleen rillejä. Ei kerran maantuedon tunnilla osannut vastata mikä maa oli kyseessä, kun opettaja osoitti Suomea. :D

Oli yleisessä tiedossa että hänen äitinsä oli hullu skitsofreenikko ja isä huumeidenkäyttäjäraiskari joka oli hylännyt "perheensä"

Moni yritti puhua tytölle, mutta alkoi änkyttämään ja tärisemään. Valehteli lisäksi usein saadakseen huomiota.

On jotain vikaa kiusatussakin, jos ei ymmärrä pitää itsestään huolta. Ei kukaan teinityttö halua olla ruman ja haisevan pilkkakirveen kaveri.

En tiedä mitä mollikselle kuuluu nykyään, eikä oikeastaan kiinnosta. Toivottavasti on ottanut itseään niskasta kiinni.

T. N23

Muistan tän! Kajaanissa vuosina 2007-2009?

Te vaikutatte molemmat aivan _saatanan_ vajailta tyypeiltä! 😂

Ihme hyssyytelyä! Kiusaaja vaan saman tien toiseen kouluun.

Oman lapseni kanssa jouduimme henkisesti rankkaan tilanteeseeseen vuosiksi, kunnes vaihdoimme koulua. Luokalla oli sosiaalisesti kömpelö tyttö, joka ei osannut olla muiden lasten kanssa vaan syytti muita kiusaamisesta, vaikka itse suuttui pienistäkin asioista ja juoksi kantelemassa opettajille.

Opettaja oli nuori ja innokas "pelastamaan" tämän söpön tytön pahoilta kiusaajilta. Alkoi Kivakoulu-ahdistelu, jossa jopa sen vetäjästä kehkeytyi varsinainen ilkimys syytöksineen.

Tapauksesta on vuosia aikaa, mutta vieläkin lapseni joskus kauhulla muistelee tuota hirviölasta, joka valehti muiden olevan kiusaajia. Jätti vahvat traumat.

Minusta ne ovat koulussa ihan yhtä hankalia ja tapauskohtaisia tilanteita kuin muuallakin, ja aikuisten maailmassa.

Jotkut ihmiset ovat julmia ja haluavat pönkittää itseään alistamalla tai pilkkaamalla muita. Näitä ihmisiä on.

Ja jotkut ihmiset ovat vaan hankalia, sosiaalisesti taitamattomia ja raskaita. Eivät tarkoita pahaa, mutta tällaisen ihmisen ystävänä on raskasta. 



Ei se koulun piha ole sen ihmeempi paikka, eikä ongelmat ratkea sillä että aikuiset määrävät tai toivovat lasten olevan jotenkin erilaisia. Joskus kuulostaa kuin aikuiset kovasti haluaisivat leikkiä että lapsuus on yhtä Astrid Lindgren-satumaailmaa. Ei ole.

Koulussa on kyllä se kamala puoli, että sieltä on vaikea päästä pois. Aikuinen voi lähteä. Mutta aikuinenkaan ei voi vaatia itselleen ystäviä.