Luitteko Hesarista sen rehtorin kirjoituksen kiusaamisesta?? Siinä syyllistettiin kiusattuja

Ei yhtään ihme, että kiusaaminen rehottaa. Onneksi lapseni koulun rehtori on ollut eri linjoilla, vaikka vantaalainen koulu sekin on. 

Hyi helvetti!

Ellei sitten syyllistetä kiusattuja liiasta kiltteydestä.

Helppo ratkaisu reksille. Ei tartte tehdä mitään, kun kaikki mukamas yhtä paljon syyllisiä.

Jos ulkopuolelle jättäminenkin lasketaan kiusaamiseksi, niin ihan oikeassa rehtori on. On vain sellaisia persoonia joiden kanssa ei kertakaikkiaan voi tulla toimeen. Katseen siirtäisin lapsesta hänen vanhempiinsa: Usein ovat ainoita lapsia, hemmoteltuja, jotka on tottuneet pompottamaan vanhempiaan ja saamaan just sen mitä haluavat. On epäterveesti kehittynyt itsetunto, mikään ei kolahda, helposti juorutaan auktoriteeteille pienimmästäkin virheestä tai jopa keksitään omasta päästä että jotakin on tapahtunut.

Kyllä vikaa todellakin on joskus siinä kiusatussakin, toki ei siinäkään tilanteessa ole oikein aktiivisesti kiusata ja nälviä, mutta ulkopuoliseksi jäämisen ymmärrän. On lapsia jotka antavat aikuisillekkin hyvin vastenmielisen vaikutelman, päsmäröivät ja ovat hyvinkin ilkeitä toisia kohtaan jos eivät saa tahtoaan läpi.

Tietenkään aina ei ole kiusattu tehnyt mitään väärää, mutta ei sitä voi kieltää, etteikö jossakin tapauksissa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Hyi helvetti!

Ellei sitten syyllistetä kiusattuja liiasta kiltteydestä.

Tämä on juuri sitä mustavalkoisuutta mitä tulisi välttää. Siis että kiusaajat ovat läpeensä pahoja, kun taas kiusattu olisi aina hyvä ja kiltti enkeli. Ei, ei näin, ei se sitä kiusattuakaan auta, että häntä nostetaan jalustalle, jos ongelmana on juuri jalustalle nostaminen.

Kiusattu voi ihan yhtä hyvin olla täysi mulkku, siinä missä kiusaajakin.

Se vaan jostain kumman syystä tuppaa aina löytymään näitä, jotka haluavat ajatella ettei toinen osapuolikaan voi syytön olla jos toinen syyllistyy pahoihin tekoihin. Eräskin julkisuuden henkilö, joka toistuvasti hakkas vaimonsa ja joutui lopulta puukotuksesta vankilaankin, oli monia jotka ajatteli että kyllä siinä vaimokin on varmaan osaltaan syyllinen että jatkuvasti turpaansa mieheltä sai.

Vierailija kirjoitti:

Jos ulkopuolelle jättäminenkin lasketaan kiusaamiseksi, niin ihan oikeassa rehtori on. On vain sellaisia persoonia joiden kanssa ei kertakaikkiaan voi tulla toimeen. Katseen siirtäisin lapsesta hänen vanhempiinsa: Usein ovat ainoita lapsia, hemmoteltuja, jotka on tottuneet pompottamaan vanhempiaan ja saamaan just sen mitä haluavat. On epäterveesti kehittynyt itsetunto, mikään ei kolahda, helposti juorutaan auktoriteeteille pienimmästäkin virheestä tai jopa keksitään omasta päästä että jotakin on tapahtunut.

Kyllä vikaa todellakin on joskus siinä kiusatussakin, toki ei siinäkään tilanteessa ole oikein aktiivisesti kiusata ja nälviä, mutta ulkopuoliseksi jäämisen ymmärrän. On lapsia jotka antavat aikuisillekkin hyvin vastenmielisen vaikutelman, päsmäröivät ja ovat hyvinkin ilkeitä toisia kohtaan jos eivät saa tahtoaan läpi.

Tietenkään aina ei ole kiusattu tehnyt mitään väärää, mutta ei sitä voi kieltää, etteikö jossakin tapauksissa olisi.

Älä viitsi. Nuo ulkopuolelle jätetyt ovat niitä arkoja ja kilttejä, kiusaajien mielestä "nössöjä", joita on helppo kiusata. Nuo päällepäsmärit on niitä kiusaajia, joita ei suinkaan kukaan uskalla jättää ulkopuolle. Miksi noin symppaat kiusaajia?

Entä jos lapsi on sekä kiusattu, että kiusaaja? Meneekö mustavalkoisesti ajattelevilla pasmat sekaisi tästä yhtälöstä? :D

Kiusattujen lasten vanhemmat työllistävät rehtoria. Ymmärsin tämän, kun pyysin rehtoria puuttumaan lapseni kiusaamiseen. Se oli sitten viimeinen kerta, kun otin yhteyttä. Kuka vanhempi tahtoo ylimääräistä härdelliä lapsensa ympärillä? Kiusaamiseen vanhemman/rehtorin pyynnöstä puuttuvat opettajat voivat tehdä sen niin epähienosti, että kiusattu kärsii lisää.  Kuraattorin tehtävä olisi huolehtia siitä, että opettajat toimisivat viisaammin, eivätkä jakaisi kaikkia kortteja kiusaajan käteen, yrittäessään olla avuksi.

Helpointa oli aloittaa uudessa koulussa niin, että kukaan ei tiennyt, että lasta oli ennen kiusattu. Ensiksi vahvistin lapseni itsetuntoa ja tsemppasin kestämään lukukauden loppuun. Sitten autoin kaverisuhteet alkuun. Hänestä tuli luokkansa suosituin! Luokalla on yksi kovis, joka tahtoisi ryhtyä kiusaamaan, mutta ei ole uskaltanut, kun lapseni menee väliin.

Mä kerron parista omakohtaisesta tapauksesta:

- Meidän luokalla yläasteella oli poika, sanotaan häntä Askoksi. Asko olisi varmaan nykyään adhd tms. eli oli ylivilkas riehuja, joka ei pysynyt paikallaan hetkeäkään, puhui mitä sylki suuhun toi, kiusasi muita, häiriköi tunnilla yms. Asko oli myös pohjimmiltaan kiltti poika jos hänen kanssaan pääsi juttelemaan normaalisti. Häntä kiusattiin, koska hän oli helppo kohde oman käytöksensä vuoksi. Itsekin syyllistyin ainakin pahan puhumiseen, nimittelyyn yms. "lievään" kiusaamiseen. En edelleenkään pysty sanomaa, että kuka tuossa loppujen lopuksi kiusasi ketä.

- Tuttavan lapsi joutui tilanteeseen, jossa koulu selvitti tyttöjen välistä kiusaamistapausta. Porukka olisi siis kiusannut pitkään yhtä tyttöä. Lopulta selvisi, että tämä kiusattu tyttö oli kiristänyt muista tytöiltä rahaa, tavaroita ja kaveruutta uhkaamalla, että muuten hän kertoo näiden kiusaavan. Lopulta tytöt olivat yhdessä päättäneet lopettaa leikin ja tämä yksi tyttö oli kertonut varsin uskottavasti opettajalle ja rehtorille muiden kiusaamisesta. Meni viikkoja, että vyyhti saatiin selvitettyä.

Eli kiusaaja-kiusattu ei todellakaan ole AINA yksinkertainen asia. Lisäksi kun huomioidaan se, että kiusaaminen ei rajoitu kouluun, on kokonaisuuden selvittäminen monesti tosi vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ulkopuolelle jättäminenkin lasketaan kiusaamiseksi, niin ihan oikeassa rehtori on. On vain sellaisia persoonia joiden kanssa ei kertakaikkiaan voi tulla toimeen. Katseen siirtäisin lapsesta hänen vanhempiinsa: Usein ovat ainoita lapsia, hemmoteltuja, jotka on tottuneet pompottamaan vanhempiaan ja saamaan just sen mitä haluavat. On epäterveesti kehittynyt itsetunto, mikään ei kolahda, helposti juorutaan auktoriteeteille pienimmästäkin virheestä tai jopa keksitään omasta päästä että jotakin on tapahtunut.

Kyllä vikaa todellakin on joskus siinä kiusatussakin, toki ei siinäkään tilanteessa ole oikein aktiivisesti kiusata ja nälviä, mutta ulkopuoliseksi jäämisen ymmärrän. On lapsia jotka antavat aikuisillekkin hyvin vastenmielisen vaikutelman, päsmäröivät ja ovat hyvinkin ilkeitä toisia kohtaan jos eivät saa tahtoaan läpi.

Tietenkään aina ei ole kiusattu tehnyt mitään väärää, mutta ei sitä voi kieltää, etteikö jossakin tapauksissa olisi.

Älä viitsi. Nuo ulkopuolelle jätetyt ovat niitä arkoja ja kilttejä, kiusaajien mielestä "nössöjä", joita on helppo kiusata. Nuo päällepäsmärit on niitä kiusaajia, joita ei suinkaan kukaan uskalla jättää ulkopuolle. Miksi noin symppaat kiusaajia?

Ei se aina näin mene.

Enkä symppaa kiusaajia, olen itse päiväkodissa töissä ja nämä on aina todella vaikeita tilanteita, kun joku lapsi on oikeasti todella vaikea persoona: Käytännössä voisi sanoa, että itse kiusaa muita ja kohtelee muita huonosti, jonka vuoksi toiset eivät halua hänen kanssaan leikkiä = joidenkin mielestä kiusaamista. Siinä kun näkee ja ymmärtä molempien osapuolien näkökannan, niin mitenkäs toimit?

 

Ja kyllä, olen itse ollut kiusattu aikanaan ja ajattelin ennen että tottakai se on nollatoleranssi tässäkin asiassa, kunnes kokemus on osoittanut ettei AINA ole niin yksinkertaista. Ratkaisu ei löydykkään ihan sormia napsauttamalla jos joku lapsi on sekä kiusaaja että ulkopuolelle jätetty. Miten itse ratkaisisit tilanteen?

A) Pakottaisit muut leikkimään hankalan lapsen kanssa, vaikka leikeistä ei sitten tule mitään ja muille aiheutuu vain pahaa mieltä ja tulee valtava riita. Leikki loppuu eikä kukaan sitten leiki.

B) Yrität ohjeistaa hankalaa lasta tekemään kompromisseja ja kunnioittamaan muidenkin mielipiteitä (tämä vaatii sen, että myönnät siinä "kiusatussa"olevan jotain "vikaa").

C) Käännät selän, etkä ole huomaavinasi koko tapahtumaa

Kun minä olin ala-asteella oli luokallamme yksi tyttö, joka aina joko suuttui tai rupesi itkemään jos KAIKKI ei mennyt niin kuin hän vaati. Kaikki pelit ja leikit ja jutut olisi pitänyt tehdä aina juuri hänen mielensä mukaan, kukaan muu ei olisi saanut päättää porukassa. Ja tottakai hän sitten itki usein, koska ei kaikki mene kymmenen tytön kesken aina juuri niin kuin yksi itsevaltiaana vaatii. Häntä alettiin sitten jättää porukan ulkopuolelle koska kukaan ei jaksanut hänen päsmäröintiä ja itkuraivareita. Ei kiusattu tarkoituksella, mutta häntä ei enää pyydetty mukaan, koska hänen kanssaan oli hankala olla. Mutta kuulemma kiusasimme häntä koska hän valitti että kiusasimme. Ja itki taas. Kukaan ei kysynyt meidän muiden tyttöjen näkemystä asiaan eikä auttanut siinä että millä pelisäännöillä koko porukka voisi tulla yhdessä toimeen. Tämä vain esimerkkinä tilanteesta, jossa kukaan kiusaamisesta syytetty ei halunnut kiusata eikä kokenut kiusaavansa, mutta ei jaksanut leikkiä ja pelata tuollaisen henkilön kanssa. Ei tämä tyttö itsekään ollut kiusaaja vaikka aiheeton kiusaamissyytös onkin usein tapa kiusata. Hänet oli vain kasvatettu sosiaalisiin tilanteisiin ihan mahdottomaksi. 

Omassa koulussani kiusatut olivat poikkeuksetta kilttejä, ujoja, tyhmiä, uskovaisia, lihavia tai jotkut jopa kaikkia näitä. Tämähän on tietysti lapsen vika, että on epäkelpo yksilö. Sietää tullakin kiusatuksi! (Sarkasmia.)

Luokallani oli ylä-asteella tyttö, jota "kiusattiin", siis hänen omien sanojensa mukaan. Monen muun mielestä tilanne oli se, että tämä tyttö itse huuteli ja saattoi sanoa mitä tahansa, mutta annas olla jos puolustauduit, niin olit heti kiusaaja. Niin olin minäkin sitten kiusaaja ja jouduin koulukuraattorin puhutteluun!! Koskaan ennen tai jälkeen tätä tapahtumaa minua ei ole syytetty kiusaamisesta! Päinvastoin, aina puolustin heikompia, jos mahdollista! Silti minua ei tässä uskottu, vaan sitä "kiusattua" tyttöä, jonka äiti pisti koko koulun sen "kiusaamisen" vuoksi sekaisin!

Tilanteet ja asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia. Kiusaaminen ei missään tapauksessa ole ok. mutta oikeasti on tapauksia, joissa kiusatullakin on oma osuutensa. Tämä ei ole kiusatun syyllistämistä. Mikäli tätä ei nähdä niin asialle ei voida mitään tehdäkään!

Kyllä ne usein on aika mustavalkoisia tapauksia. Olen ollut ope ja yleensä se menee niin, että "suositut" tytöt ottavat yhden helpon uhrin, jota alkavat kiusaamaan. Usein on se yksi pääpomo ja mutta ovat hännystelijöitä. Kiusatussa ei ole mitään vikaa, mitä nyt sattuu olemaan kiusaajien mielestä nössö, läski, ruma jne.  Ilmeisesti joidenkin mielestä sellainen ujo ja kiltti nyt vaan on niin ärsyttävä, että on oma  vika kun nimitellään jne.

Usein opet ja kuraattori vain pahentavat tilannetta tyyliin puhumalla koko luokalle, että on ihan ok olla erilainen korostaen kiusatun erilaisuutta. Kuraattori voi hakea kiusatun näyttävästi tunnilta, että kaikki varmasti huomaavat kiusatun käyvän kuraattorilla ym ammattitaidotonta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ulkopuolelle jättäminenkin lasketaan kiusaamiseksi, niin ihan oikeassa rehtori on. On vain sellaisia persoonia joiden kanssa ei kertakaikkiaan voi tulla toimeen. Katseen siirtäisin lapsesta hänen vanhempiinsa: Usein ovat ainoita lapsia, hemmoteltuja, jotka on tottuneet pompottamaan vanhempiaan ja saamaan just sen mitä haluavat. On epäterveesti kehittynyt itsetunto, mikään ei kolahda, helposti juorutaan auktoriteeteille pienimmästäkin virheestä tai jopa keksitään omasta päästä että jotakin on tapahtunut.

Kyllä vikaa todellakin on joskus siinä kiusatussakin, toki ei siinäkään tilanteessa ole oikein aktiivisesti kiusata ja nälviä, mutta ulkopuoliseksi jäämisen ymmärrän. On lapsia jotka antavat aikuisillekkin hyvin vastenmielisen vaikutelman, päsmäröivät ja ovat hyvinkin ilkeitä toisia kohtaan jos eivät saa tahtoaan läpi.

Tietenkään aina ei ole kiusattu tehnyt mitään väärää, mutta ei sitä voi kieltää, etteikö jossakin tapauksissa olisi.

Ai, vieläkö löytyy näitä ainoa lapsi -vihaajia? Mitään ei nähtävästi ole opittu lähes 40 vuodessa, jolloin sinun kaltaiset aikuiset kiusasivat minua, joka satuin olemaan ainoa lapsi. Myöhemmästä viestistäsi ymmärsin, että jopa työskentelet lasten kanssa. Suosittelen sinulle välitöntä alanvaihtoa.

Meidän luokalla yläasteella oli yksi tyttö, joka oli ruma ja köyhä. Hänellä on sellaiset rumat kikkurahiukset joten sai nimen mollamaija. Tytöllä oli aina rumat vaatteet ja haisi hielle. Oli sosiaalisesti kömpelö ja tyhmä. Tyttö alkoi itkemään pienistäkin syistä.

Oli lisäksi likinäköinen eikä hankkinut itselleen rillejä. Ei kerran maantuedon tunnilla osannut vastata mikä maa oli kyseessä, kun opettaja osoitti Suomea. :D

Oli yleisessä tiedossa että hänen äitinsä oli hullu skitsofreenikko ja isä huumeidenkäyttäjäraiskari joka oli hylännyt "perheensä"

Moni yritti puhua tytölle, mutta alkoi änkyttämään ja tärisemään. Valehteli lisäksi usein saadakseen huomiota.

On jotain vikaa kiusatussakin, jos ei ymmärrä pitää itsestään huolta. Ei kukaan teinityttö halua olla ruman ja haisevan pilkkakirveen kaveri.

En tiedä mitä mollikselle kuuluu nykyään, eikä oikeastaan kiinnosta. Toivottavasti on ottanut itseään niskasta kiinni.

T. N23

Tässä on se vaikeus, jota rehtorikin tuo esille, että koulun puolelta ei julkisuudessa voi tilanteita kommentoida mitenkään. Koulu-urallaan lapsi voi olla monessa roolissa, kiusaajana, kiusattuna, sivusta seuraajana. Ulkopuolisten on vaikea tietää mitä on tapahtunut ja miten asiaan on puututtu.

Omaa lastani (tyttö) kiusasi pari ylempiluokkalaista poikaa. Asia selvitettiin koulun puolesta jämäkästi ja kiusaaminen loppui. Vähän myöhemmin kävi ilmi että lapseni oli alkanut nälviä ja kikatella ex-kiusaajille, ikäänkuin sen suojasta että lällällää, kerron opelle jos sanotte vastaan. Hienosti hyödynsi sitä, että on pienempi ja ollut kiusattu. No, tämä loppui siihen kun otettiin kotona puheeksi. Kaikki tässä sotkussa mukana olleet lapset on ihan tavallisia lapsia, eikä mitään rikollisia! Tarvitsivatpa vsin aikuisten apua sen tajuamiseen, mikä on oikein.

Aikuisille ei koskaan puhuttaisi noin vähättelevästi ja alentuvasti. Kun aikuinen sanoo, että hanta kiusataan työpaikalla ei kenellekään tule mieleen sanoa, että kyllä sinussakin jotain vikaa on, asiat eivät ole niin mustavalkoisia jne.