Luitteko Hesarista sen rehtorin kirjoituksen kiusaamisesta?? Siinä syyllistettiin kiusattuja

Yleensä kiusaaja on jostain joko kateellinen kiusatulle tai ihastunut salaa tms. Eli kiusatun vika kun on vain olemassa.

Kiusaamisessa on todella kaksi puolta: eräät joutuvat kiusatuksi tahtomattaaan, eli syyllinen on täysin yksiselitteisesti vain kiusaaja, ja eräät taas suorastaan kerjäävät kiusatuksi joutumista, lähinnä puutteellisten sosiaalisten taitojen vuoksi. 

Kiusaaminen syy voi olla joku kirjaindiagnoosi, joka voi olla yhtä hyvin kiusaajalla tai kiusatulla. 

15 väittää, että tapaukset ovat mustavalkoisia. Siitä päätellen hän itse  ei ole päätynyt todistamaan tapauksia, joissa kiusaaminen on itse asiassa ollut "kiusaajien" syyllistämistä uhriutumalla. Sinänsä hauskaa, että 14 ja 15 kirjoittavat peräkkäin päinvastaista, mutta yhtä totta kumpikin.

Täytyy muistaa, että kiusaaminen on subjektiivinen kokemus. Se mikä on toiselle harmitonta pilailua ja huumoria, voi olla toiselle todella ikävää pilkantekoa.

Vierailija kirjoitti:

Rehtorin tekstissä sanottiin, että "yleensä kaikki osapuolet ovat tehneet jotain väärää tai loukkaavaa". Tuo on ehdottomasti liioittelua, siis muka "yleensä"! Muuta tulkintaa ei juuri voi tehdä kuin sen, että hiljainen ja syrjässä pysyttelevä oppilas - joita todella suuri osa kiusatuista on - on pelkällä olemassaolollaan loukannut kiusaajaa. Siis aivan järjetöntä, vastenmielistä puhetta rehtorilta. 

Kuitenkin sanavalinta oli että "yleensä" ei "aina" ja mitä sinä jankkaat siitä hiljaisesta oppilaasta? Itse nyt omasta päästäsi keksit että kiusatut ovat YLEENSÄ hiljaisia oppilaita eli teet saman virheen mistä rehtoria syytät, ja millä kokemuksella tuollaisia arvioita edes teet?

Aika usein lasten riidat on sellaisia, että yksi haukkuu ja toinen haukkuu takaisin, yksi lyö ja toinen lyö takaisin. Ei tarkoita sitä, että kiusattu olisi tehnyt mitään ensin, vaan myös sitä, että on hänkin tehnyt kuitenkin jotaki loukkaavaa tosita kohtaan esim. puolustautuakseen. Ei ole helppoa aina selvittää että kumpi aloitti ja mistä koko juttu alkoi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne usein on aika mustavalkoisia tapauksia. Olen ollut ope ja yleensä se menee niin, että "suositut" tytöt ottavat yhden helpon uhrin, jota alkavat kiusaamaan. Usein on se yksi pääpomo ja mutta ovat hännystelijöitä. Kiusatussa ei ole mitään vikaa, mitä nyt sattuu olemaan kiusaajien mielestä nössö, läski, ruma jne.  Ilmeisesti joidenkin mielestä sellainen ujo ja kiltti nyt vaan on niin ärsyttävä, että on oma  vika kun nimitellään jne.

Juurikin näin. Aina kaivautuu jostain kolosta esiin niitä jotka alkavat mussuttamaan että "no mutta mutta kun meilläkin oli yksi pirkkoliisa joka kiusasi itse muita ja syytti muita kiusaamisesta" koska on vaikea uskoa että lapset kiusaavat ihan vain koska se on hauskaa. Mutta kun niin se vain on. Aikuisetkin naureskelevat julkkisjuoruille joka ihan samalla tavalla on kiusaamista, siitä kokee ylemmyydentuntoa ja tyydytystä kun voi asettaa itsensä toisen yläpuolelle. Samasta syystä lapset kiusaavat - siitä tulee hyvä olo kun tuntee itsensä voimakkaammaksi ja suositummaksi kuin toinen. Tämä on fakta jota ei koskaan suostuta hyväksymään, aina aletaan selittelemään että no kun kiusattu itse teki sitä sun tätä ja kiusaajalla on niin vaikeat kotiolot ja yhyy. 

Meilläkin oli koulussa niitä tapauksia jotka itse ärsyttivät jatkuvasti muita ja kokivat vastaansanomisen kiusaamisena. Nämä ovat yleensä ihan pässinlihaa. Mutta suurin osa kiusatuista oli ehdottomasti ihan vain kiusattuja kiusaamisen ilosta. Poikkeava ulkonäkö, ujous tai "oudot" kiinnostuksenkohteet (kuten vääränlainen musiikki tai esim. baletti pojalla) riittävät ihan helposti kiusaamisen "syiksi". Näille sitten kohautellaan olkiaan ja todetaan että etkö voisi olla vähän normaalimpi. Itseäni haukuttiin läskiksi vuosikaudet koska puberteettini alkoi paljon aikaisemmin kuin muilla tytöillä. Ysiluokalla olin jo pienempikokoisempi kuin muut, mutta läskin leima pysyi silti. Tilanne ruokkii itseään, kun omanikäiset eristävät porukastaan jo varhaisessa vaiheessa, on vaikea sosialisoitua uudelleen ja korjata identiteettinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ollut koulukiusaaja, mutta kiusattu olen ollut ja myös puolustanut muita kiusattuja.

Silti olen sitä mieltä, että ennenkuin rangaistuksia ja jaetaan ja ketään leimataan kiusaajaksi, pitää selvittää kunnolla mitä oikeasti on tapahtunut. Ei kukaan ole tässäkään nyt väittänyt, ettei oikeaa kiusaamista olisi olemassakaan, vaan on sanottu, ettei se AINA ole oikeaa kiusaamista kun lapsi kiusaamisesta valittaa.

On aikuisia ihmisiäkin joiden kanssa on todella vaikea tehdä työtä. Kieltäytyvät noudattamasta yhteisiä sopimuksia, pyörittelevät silmiään toisten ideoille/ohjeille, tuhahtelevat yleisille ohjeille, eivät arvosta muiden tekemää työtä ja raivostuvat heti ja alkavat huutamaan jos asioista huomauttaa. Ihan hyvin tällainen ihminen saattaisi mennä esimiehelle kertomaan, miten häntä työyhteisössä kiusataan, vaikka todellisuudessa hän on itse se, joka terrorisoi ja kiusaa kaikkia muita, se joka ottaa heti itseensä jos hänelle jostain täysin asiallisesti huomautetaan ja se, joka vain haluaisi manipuloida muita ja olla itse johtamassa työyhteisöä epävirallisesti.

Ihan samanlaisia tapauksia on lapsissakin. Kukaan ei väitä, etteikö työpaikkakiusaamista olisi olemassa, mutta asiat täytyy selvittää ja syyt sille "kiusaamiselle" ennenkuin ryhdytään jakelemaan varoituksia tai antamaan potkuja. Niin terve yhteisö toimii, kaikkia kohtaan tasapuolisesti ja reilusti.

PS: Joku voi kokea myös esimiehelle/opettajalle kertomisenkin kiusaamisena.

Oletko tavannut saman henkilön kuin minä? Menin uuteen työpaikkaan, jossa etukäteen sain kuulla henkilön A olevan niin tunnettu kiusaaja, että kukaan ei vapaaehtoisesti menes siihen paikkaan töihin. Itse tulin aluksi toimeen oikein hyvin kaikkien kanssa, mutta edelleen selvitettiin aiempia kiusaamistapauksia.  Erään palaverin jälkeen minulle kerrottiin, että henkilö B on se kaiken pahan alku ja juuri. Omat havainnot todistivat, että minun työssäollessa sekä A että C tekivät kiusaa kaiken aikaa.

Ja kyllä niistä kiusaamisista kerrottiin! Mukana oli ainakin pari ammattiliittoa, AVI:n työsuojelu, työterveys, poliisi. En tiedä, onko tilanne tänäkään päivänä muuttunut muuten kuin siten, että koko työpaikassa on jäljellä yksi kiusaaja ja hänen kaverinsa. Kaikki muut ovat lähteneet vapaaehtoisesti tai potkittu pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehtorin tekstissä sanottiin, että "yleensä kaikki osapuolet ovat tehneet jotain väärää tai loukkaavaa". Tuo on ehdottomasti liioittelua, siis muka "yleensä"! Muuta tulkintaa ei juuri voi tehdä kuin sen, että hiljainen ja syrjässä pysyttelevä oppilas - joita todella suuri osa kiusatuista on - on pelkällä olemassaolollaan loukannut kiusaajaa. Siis aivan järjetöntä, vastenmielistä puhetta rehtorilta. 

Kuitenkin sanavalinta oli että "yleensä" ei "aina" ja mitä sinä jankkaat siitä hiljaisesta oppilaasta? Itse nyt omasta päästäsi keksit että kiusatut ovat YLEENSÄ hiljaisia oppilaita eli teet saman virheen mistä rehtoria syytät, ja millä kokemuksella tuollaisia arvioita edes teet?

Aika usein lasten riidat on sellaisia, että yksi haukkuu ja toinen haukkuu takaisin, yksi lyö ja toinen lyö takaisin. Ei tarkoita sitä, että kiusattu olisi tehnyt mitään ensin, vaan myös sitä, että on hänkin tehnyt kuitenkin jotaki loukkaavaa tosita kohtaan esim. puolustautuakseen. Ei ole helppoa aina selvittää että kumpi aloitti ja mistä koko juttu alkoi.

Tämä on ensimmäinen viestini ketjussa, joten "jankkaaminen" kuulostaa siksi aika koomiselta.

Anteeksi suora kysymys, mutta etkö osaa lukea? Totesin hiljaisten olevan "todella suuri osa" kiusatuista, ja sinä oikein isoilla kirjaimilla valehtelet minun kirjoittaneen, että kiusatut olisivat "yleensä" juuri hiljaisia oppilaita. Nuo kaksi tarkoittavat eri asioita.

Kovin olet aggressiivinen. Ottaako aihe noin koville?

Suomihan on nykyisin pähkähullu maa. Hesaria kun lukee tai Yleä kun katsoo niin sieltähän sen kokee. Rikollisia hyysätään, kiusatut tuomitaan, vanhuksia kidutetaan, vankiloita lopetetaan, heterous on pahasta, mamuille annetaan asunnot kun omat ovat ilman asuntoa, laiton mamu saa toimeentulotukea muttei suomalaiset jne jne. 

Luin vuosia sitten psykologin kirjoittamaa kirjaa, joka syyllistää koulukiusattuja. Kirjassa kerrottiin tapauksesta, jossa feminiiniseltä näyttävää poikaa oli koulukiusattu, mutta sen sijaan, että olisi asettunut kiusatun puolelle psykologi selitti, että kiusattu olikin itse se todellinen kiusaaja. Poika kuulemma "provosoi" feminiinisyydellään toisia poikia. Sanavalinta "provosoida" on sikäli mielenkiintoinen, että se ei välttämättä viittaa aktiiviseen toimintaan, vaan provosoida voi myös tahtomattaan. Joka tapauksessa minua yökötti se kirjoittajan asenne, että tuollaista friikkiä saakin kiusata, ja ettei se oikeastaan mitään kiusaamista olekaan, vaan oikeutettu reaktio ärsyttävään poikkeavuuteen. Tällaiset ihmiset päästetään sitten tekemään työtä lasten kanssa, joilla on vaikeaa.

Kuvottavaa että ihmiset pitää kiusaamista jotenkin mustavalkoisena. En ala tässä avaamaan, mutta ihan omakohtaisia kokemuksia näistä hulluista kiusaajista, jotka väittävät olevansa itse kiusattuja vaikka ovat oikeasti itse mielenterveysongelmaisia kiusaajia/persoonallisuushäiriöisiä lapsia, jotka näiden toimintojensa tuloksena jäävät yksin, koska kuka helvetti haluaa olla sellaisen kanssa tekemisissä joka oli viime viikonloppuna yökylässä ja seuraavana tiistaina sinä mukamas kiusaat häntä ja hän itse jauhaa paskaa ympäri kyliä sinusta. Huoh.

Meidän koulussa kiusaaja nimitteli, härnäsi, löi yms muita oppilaita - myös tyttöjä? Ja sama jatkuu vieläkin.

Poikaa pidettiin kiusattuna.

Poikani sanoi, että ko tyyppi haluaa ärsyttää ja joku aina hermostuu. Sitten tämä kiusaaja uhriutuu ja itkee opettajalle. Nyt onneksi jotkut opettajat eivät enää usko tätä poikaa.

Itse kyllä huomasin ajoissa, että ko tyypissä jotain vialla. Itsellä vaikea lapsuus ja siksi aistin nopeasti jos jotain häikkää toisessa (yrittää manipuloida muita yms ja valehtelee siten, että ilme ei värähdä. Ei katumusta yms.)

Mutta vaikea on luonnevikaisesta huomata mitään jos esim on nuori opettaja ilman elämänkokemusta.

Mutta yleisestihän se menee niin, että porukalla kiusataan yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehtorin tekstissä sanottiin, että "yleensä kaikki osapuolet ovat tehneet jotain väärää tai loukkaavaa". Tuo on ehdottomasti liioittelua, siis muka "yleensä"! Muuta tulkintaa ei juuri voi tehdä kuin sen, että hiljainen ja syrjässä pysyttelevä oppilas - joita todella suuri osa kiusatuista on - on pelkällä olemassaolollaan loukannut kiusaajaa. Siis aivan järjetöntä, vastenmielistä puhetta rehtorilta. 

Kuitenkin sanavalinta oli että "yleensä" ei "aina" ja mitä sinä jankkaat siitä hiljaisesta oppilaasta? Itse nyt omasta päästäsi keksit että kiusatut ovat YLEENSÄ hiljaisia oppilaita eli teet saman virheen mistä rehtoria syytät, ja millä kokemuksella tuollaisia arvioita edes teet?

Aika usein lasten riidat on sellaisia, että yksi haukkuu ja toinen haukkuu takaisin, yksi lyö ja toinen lyö takaisin. Ei tarkoita sitä, että kiusattu olisi tehnyt mitään ensin, vaan myös sitä, että on hänkin tehnyt kuitenkin jotaki loukkaavaa tosita kohtaan esim. puolustautuakseen. Ei ole helppoa aina selvittää että kumpi aloitti ja mistä koko juttu alkoi.

Tämä on ensimmäinen viestini ketjussa, joten "jankkaaminen" kuulostaa siksi aika koomiselta.

Anteeksi suora kysymys, mutta etkö osaa lukea? Totesin hiljaisten olevan "todella suuri osa" kiusatuista, ja sinä oikein isoilla kirjaimilla valehtelet minun kirjoittaneen, että kiusatut olisivat "yleensä" juuri hiljaisia oppilaita. Nuo kaksi tarkoittavat eri asioita.

Kovin olet aggressiivinen. Ottaako aihe noin koville?

No nyt on kyllä jo melkoista soopaa, "todella suuri osa" ja "yleensä" eivät mielestäni suuresti eroa toisistaan.

Mutta kysynpä sitten, että mihin tilastoon perustat tietosi siitä, että todella suuri osa kiusatuista on niitä hiljaisia? Vai ihanko lonkalta moisen "faktan" heiti, kun kiertelet ja kaartelet etkä halua kysymykseen vastata?

Jokainen kiusaamistapaus on yksittäistapaus ja siten tulee miettiä syyt siihen miksi on kärjistynyt tuollaiseen. Kiusaaja tietenkin on syyllinen aina jossain määrin. Tulee kuitenkin muistaa, että jokaisessa sosiaalisessa yhteisössä on oma sisäänrakennettu keino pitää sen jäsenet kuuliaisina ryhmän yhteisille säännöille. Tämä tarkoittaa sitä, että jos et toimi, kuten ryhmässä kuuluisi kuulua, niin silloin sinut voidaan esimerkiksi jättää ryhmän ulkopuolelle, sinua voidaan vähätellä tai voidaan myös haukkua tai jopa kohdistaa väkivaltaa sinuun. 

Tämän seurauksena yleensä kiusaamistapauksissa laukaiseva tekijä on kiusatun poikkeava käytös. Tottakai on tapauksia, joissa kiusaaminen on lähes täysin satunnaista ja kiusaaja vain purkaa pahaa oloaan. Esimerkiksi joku saattaa käydä lahjakkaamman kimppuun, koska on kateellinen. Tällöin on hyvin hankala keksiä kiusatusta vikaa, koska hänen ei tulisi suoriutua huonommin ollakseen pahoittamatta toisen mieltä. Tällöin kiusaajan tulisi kasvaa henkisesti ja oppia nielemään tappionsa.

On kuitenkin paljon näitä tapauksia, joissa kiusaajalla on puutteelliset sosiaaliset taidot ja tilannetaju. Hän ehkä tietämättäänkin ärsyttää ja provosoi toisia kiusaamaan häntä. Hän saattaa esimerkiksi olla ylimielinen ja suoranaisesti haukkua kiusaajaansa, mutta sitten kuitenkin närkästyä, kun hänen toimiinsa vastataan samalla tavoin tai jopa voimakkaammin. On selvää, että jos ryhmästä toiseen aina huomaa olevansa kiusattu, niin silloin kannattaa viimeistään tarkastella omia toimintatapojaan ja miettiä mitä voisi tehdä, jotta ei tulisi kiusatuksi. 

Tämäkin viesti tulee saamaan miinuksia, koska aihe on tabu. Moni kiusattu ottaa tämän henkilökohtaisesti, koska peilaavat tätä omiin kokemuksiinsa, jotka voivat olla ihan mitä tahansa, eikä heissä välttämättä ole ollut itsessään vikaa. Voi myös olla, että juuri heissä on ollut vikaa, mutta eivät tietenkään tässäkään vaiheessa myönnä sitä, koska eivät ole tehneet niin aiemminkaan. Mitä itse olen ollut tekemisissä entisten kiusattujen kanssa, niin moni heistä on ollut aika ikäviä ihmisiä. Tietenkin vaikea sanoa onko se kiusauksen seuraus vai syy, mutta trendi on kohtalaisen selkeä. Toki tiedän myös kiusaajia, jotka ovat miellyttäviä ihmisiä, mutta heitä on suhteessa vähemmän kiusattujen ryhmässä kuin, että ottaisin täysin satunnaisen joukon ihmisiä.

En vielä lukenut rehtorin kommenttia, mutta toivon, että siinä on otettu aihe oikeasti esiin. Tosin uskon, että se on vain pelkkää rauhoittelua, eikä varsinaisesti puutu asiaan mitenkään. 

Tuntuu siltä, että kiusaamisen määritelmä on kovin hukassa nykyään...

Siis kyllä, manipuloiva narsisti voi hyvinkin kyykyttää toista ja väittää pokkana muille uhrin olevan hänelle ilkeä.

Kaikki kiusaaminen ei myöskään ole niin selkeää ja mustavalkoista, että porukka ilkimyksiä uittaa yksinäisen poloisen päätä vessanpöntössä.

Mutta ei ihme, että kiusaaminen nähdään hirveän epämääräisenä nykyään, kun kaikenlaista eri mieltä olemista tälläkin nettipalstalla pidetään "kiusaamisena". Ja tämän ketjun mukaan myös uhriutuva oppilas, joka käyttäytyy rasittavasti ja jonka seurassa on kiusallista, "kiusaa" kokonaista luokallista koululaisia.

Ei kaikki konflikti ja kehno ryhmähenki ole aina "kiusaamista". Tuollainen on ikävä tilanne, johon pitäisi puuttua tuon oppilaan itsensäkin kannalta, mutta ei tuota nyt varsinaiseen koulukiusaamiseen voi verrata.

Muutenkin iso osa näistä esimerkeistä, joissa kiusaaminen on esitetty "ei niin mustavalkoisena", ei ole varsinaista koulukiusaamista nähnytkään. Ei ole kiusaamista, jos joku koulussa on ärsyttävä tai pari oppilasta riitelee keskenään. Se, että ihan kaikki konfliktit nähdään jonkinasteisena kiusaamisena, vaikeuttaa ja hämärtää suhtautumista varsinaiseen kiusaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Rehtorin tekstissä sanottiin, että "yleensä kaikki osapuolet ovat tehneet jotain väärää tai loukkaavaa". Tuo on ehdottomasti liioittelua, siis muka "yleensä"! 

No kyllä.

YLEENSÄ kun koulussa käy tilanne,  että oppilas tulee pahoilla mielin opettajalle sanomaan "NOI KIUSAA", käy sitä seuraavassa selvittelyssä ilmi, että kaikki osapuolet ovat tehneet jotain väärää tai loukkaavaa.

Tämän takia kouluissa yritetään opettaa lapsille riidan ja kiusaamisen ero.

Ja lisäisin vielä, ihan vaikka ärsyttääkseni, että MELKO USEIN nuo lapset kotona kertoisivat tilanteesta mieluummin vaan ne "toi teki..."-kohdat.

On olemassa erityyppisiä kiusaamistilanteita, ei kannata yleistää muutaman tuntemansa tapauksen perusteella.

Olen entinen koulukiusattu. Minua kiusasivat lähinnä pojat yläasteella rumuudesta, rinnattomuudesta jne. Nyt jälkikäteen katsottuna en ollut ruma, mutta luonteeltani arka ja epävarma, ja lisäksi herkkä ottamaan itseeni kommentit. Uskon, että tämän takia valikoiduin kiusatuksi. Eli minussa oli "vikaa", mutta epäilen että noita vikoja olisi todella vaikea poistaa, varsinkaan murrosiässä.

Uskon myös, että on olemassa kiusattuja, jotka käyttäytyvät hankalasti ja kokevat kiusaamisena sen, että muut eivät tee täsmälleen kuten he haluavat. Lähipiirissä on tällainen lapsi, ja äitinsä vielä kärjistää tilannetta vaatimalla täysin ehdottomasti, että kaikkien on aina otettava hänet mukaan, vaikka leikki käytännössä menisi pilalle ko. lapsen vaatimusten takia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitää olla valmis ottamaan mukaan leikkiin, mutta se ei saa olla ehdoton vaatimus tilanteesta riippumatta.

Sitten on myös tapauksia, joissa lapsi on vain epäonnisen ryhmädynamiikan seurauksena ajautunut kiusatuksi.

Kyllä minä aloin nyt miettimään niitä aikoja kun olin itse kiusattu. Tähän saakka on tuntunut että olin uhri syyttäsuotta, mutta nyt kun olen itse aihetta pohtinut lasten kannalta, niin täytyihän sitä tehdä silmäystä oman kiusaamisen taustoihin, ja vaikka tuntuu ikävältä myöntää, niin kyllä itse ainakin löydän tiettyjä asioita kiusaamisessani joihin olisin voinut omalla käytökselläni vaikuttaa.

Ei se tee kiusaamisesta hyväksyttävää silti tietenkään, mutta jos joku olisi tuolloin kertonut, mikä omassa käytöksessäni provosoi muita kiusaamaan, niin KENTIES olisin sen verran käytöstäni muuttanut, että kiusaaminen olisi loppunut. Sanon että kenties, koska olen niin itseppäinen tapaus ja toisaalta myös nautin konflikteista välillä, että enpä tiedä olisinko lopettanut kuitenkaan.

Kiitos tämän ketjun taisin nyt päästä kunnolla yli kiusaamisestani ja siitä uhrin asemasta missä olen tähän saakka itseäni pitänyt. Olisinpa pohtinut asiaa tältä kantilta jo vuosia sitten.

Ja minä en ollut todellakaan mikään hiljainen hissukka :D Päinvastoin oikeastaan ja se varmaan oli osasyy siihen, miksi minua kiusattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi helvetti!

Ellei sitten syyllistetä kiusattuja liiasta kiltteydestä.

Tämä on juuri sitä mustavalkoisuutta mitä tulisi välttää. Siis että kiusaajat ovat läpeensä pahoja, kun taas kiusattu olisi aina hyvä ja kiltti enkeli. Ei, ei näin, ei se sitä kiusattuakaan auta, että häntä nostetaan jalustalle, jos ongelmana on juuri jalustalle nostaminen.

Kiusattu voi ihan yhtä hyvin olla täysi mulkku, siinä missä kiusaajakin.

Miten fyysisesti heikompi ja sosiaallisesti alistettu on mulkku?

Vierailija kirjoitti:

Mä kerron parista omakohtaisesta tapauksesta:

- Meidän luokalla yläasteella oli poika, sanotaan häntä Askoksi. Asko olisi varmaan nykyään adhd tms. eli oli ylivilkas riehuja, joka ei pysynyt paikallaan hetkeäkään, puhui mitä sylki suuhun toi, kiusasi muita, häiriköi tunnilla yms. Asko oli myös pohjimmiltaan kiltti poika jos hänen kanssaan pääsi juttelemaan normaalisti. Häntä kiusattiin, koska hän oli helppo kohde oman käytöksensä vuoksi. Itsekin syyllistyin ainakin pahan puhumiseen, nimittelyyn yms. "lievään" kiusaamiseen. En edelleenkään pysty sanomaa, että kuka tuossa loppujen lopuksi kiusasi ketä.

- Tuttavan lapsi joutui tilanteeseen, jossa koulu selvitti tyttöjen välistä kiusaamistapausta. Porukka olisi siis kiusannut pitkään yhtä tyttöä. Lopulta selvisi, että tämä kiusattu tyttö oli kiristänyt muista tytöiltä rahaa, tavaroita ja kaveruutta uhkaamalla, että muuten hän kertoo näiden kiusaavan. Lopulta tytöt olivat yhdessä päättäneet lopettaa leikin ja tämä yksi tyttö oli kertonut varsin uskottavasti opettajalle ja rehtorille muiden kiusaamisesta. Meni viikkoja, että vyyhti saatiin selvitettyä.

Eli kiusaaja-kiusattu ei todellakaan ole AINA yksinkertainen asia. Lisäksi kun huomioidaan se, että kiusaaminen ei rajoitu kouluun, on kokonaisuuden selvittäminen monesti tosi vaikeaa.

Olet erittäin huono trolli.

Kukaan ei usko tuota tarinaa tuosta tytöstä. Kukaan ei voi edes teoriassa kiristää koko luokallista ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Luokallani oli ylä-asteella tyttö, jota "kiusattiin", siis hänen omien sanojensa mukaan. Monen muun mielestä tilanne oli se, että tämä tyttö itse huuteli ja saattoi sanoa mitä tahansa, mutta annas olla jos puolustauduit, niin olit heti kiusaaja. Niin olin minäkin sitten kiusaaja ja jouduin koulukuraattorin puhutteluun!! Koskaan ennen tai jälkeen tätä tapahtumaa minua ei ole syytetty kiusaamisesta! Päinvastoin, aina puolustin heikompia, jos mahdollista! Silti minua ei tässä uskottu, vaan sitä "kiusattua" tyttöä, jonka äiti pisti koko koulun sen "kiusaamisen" vuoksi sekaisin!

Tilanteet ja asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia. Kiusaaminen ei missään tapauksessa ole ok. mutta oikeasti on tapauksia, joissa kiusatullakin on oma osuutensa. Tämä ei ole kiusatun syyllistämistä. Mikäli tätä ei nähdä niin asialle ei voida mitään tehdäkään!

Miksi kukaan uskoo sanaakaan mitä sinä sanot?

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään siinä vaiheessa, kun omaa lasta syytetään syyttä kiusaajaksi, alkaa ap:kin ehkä ymmärtää, mitä rehtori tarkoitti.

Olen törmännyt opettajana lukuisiin tapauksiin, joissa esimerkiksi vaikeasti mielenterveysongelmainen oppilas väittää olevansa kiusattu, mutta ei pysty sanomaan, kuka on tehnyt ja mitä. Vanhemman on paljon helpompi uskoa, että lasta kiusataan kuin että tämä on ns. tulossa hulluksi. On myös teini-ikäisiä lintsareita, jotka viimeistään nelosten uhatessa alkavat sepittää tekosyitä, miksi eivät tule kouluun; yksi helppo on kiusaaminen. Kun asiaa selvitetään nuori ei pysty sanomaan, mitä on tapahtunut. Ja sitten on nämä tyypit, joiden mielestä muiden pitäisi tanssia heidän pillinsä mukaan ja jos niin ei tehdä, se on kiusaamista. Jotkut oppilaat, jotka jäävät itse kiinni kiusaamisesta alkavat syyttää muita harhauttaakseen aikuisia. Muistan myös tapauksen, jossa erään luokan tytöt keksivät kiusaamistarinan kiusatakseen itse muita, joille olivat kateellisia. Väitetyt kiusaajat eivät olleet tehneet yhtään mitään. Sitten on nämä adhd-tyyppiset oppilaat, joiden käytös on hallitsematonta ja he kiusaavat hömelyyttään ja ovat niin ärsyttäviä, että joutuvat itse kiusatuiksi. Kouluissa on myös aluillaan kaikenlaisia persoonallisuushäiriötä, esim. epäluuloiset persoonat ovat ihan lähtökohtaisesti varmoja, että heille halutaan pahaa, vaikka mitään ei olisi tapahtunut.

Lapset ja nuoret ovat ihan niin kuin aikuisetkin; heidän joukossaan on ns. hankalia ihmisiä.

Suhtaudun erittäin vakavasti vastuuseeni, jos minulle tullaan kertomaan kiusaamisesta. Vastuuni kohdistuu kuitenkin molempiin lapsiin. Minulla on velvollisuus pitää huoli siitä, että ketään ei leimata ja rankaista syyttä. On erittäin vakava syytös lasta kohtaan sanoa häntä kiusaajaksi. Sen pitää perustua faktoihin. Opettajan velvollisuus on selvittää koko tarina. Ja voin kertoa, että se on hyvin harvoin niin yksinkertainen kuin lehtiä lukemalla voisi päätellä.

Sinua ei koskaan pitäisi päästää lasten lähelle. Missään olosuhteessa.