Oletteko te muut palstalaiset ihan oikeasti kotoisin noin köyhistä oloista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin niin köyhistä oloista etten ala edes avaamaan sitä asiaa, mutta Kiitos Suomen järjestelmän, sain opiskella ilmaiseksi ja olen hyväpalkkaisessa ammatissa.

1970 - luvulla elin lapsuuteni maalla. Ei ollut tavarataloja eikä ravintoloita lähimaillakaan.

Tuskin niissä olisi käyty vaikka olisi ollut rahaakin.

Isä metsästi ja kalasti, sinänsä kyllä ruoassa pysyttiin. Silloin sitä ei osannut arvostaa, kiukuteltiin että taas tämä samaa.

Joulukalentereita oli kyllä useampi (ei suklaa, ainakin pankit jakoi ilmaiseksi ja jotkut yritykset / yhteisöt.

Ero maaseudun ja kaupungin välillä 1970 luvun alussa oli vielä huima. Suurissa kaupungeissa asuneiden on varmaan vaikea uskoa sitä, että ei siellä pikkukunnan kirkonkylässä ollut esim. ravintoloita. Meidän pitäjässä oli yksi ainoa ravintola Kantakrouvi, jonne ei kyllä lasten kanssa ollut asiaa. Seuraavaan ravintolaan oli matkaa lähes 50 km, joten ravintolareissut jäivät. Samoin niitä ostosparatiiseja ei ollut, oli Osuuskauppa, mistä ostettiin kaikki, pieni K-kauppa oli myös, mutta ei siellä ollut vaatetavaraa lähinnä rautatavaraa.

Ulkomaanmatkoille ei tainnut mennä kavereistani kukaan, oli kallista ja matkustaminenkin oli hankalaa. Piti istua ensin päivä junassa, ennenkuin olit Seutulan lentokentällä. Kotimaassa kyllä ajeltiin autolla ja telttailtiin leirintäalueilla ja se oli mukavaa.

Monella meidän kylällä oli vielä 70-luvun alussa ulkovessa, vesi tuli pumpulla navetalle ja sen yhteydessä oli sauna, mitä lämmitettiin kerran viikossa. Navetan padasta kyllä sai kuumaa vettä, jos halusi käydä peseytymässä pesuvatia käyttäen.

Tokihan eroja maaseudun ja kaupungin välillä oli, mutta oliko ne erot huimia, riippui tietysti siitä, minkälaisesta elinkeinosta perhe sai leivän ja missäpäin Suomea asui. Kainuun korvessa pienviljelijäperheen lapsena oli hieman toisenlaiset mahdollisuudet, kuin etelässä suuren tilan perillisenä. Lisäksi jo 70-luvullakin moni kävi maalta kaupungissa töissä ja silloinhan ei palkassa eroa kaupunkilaiseen ollut.

Itse vietin 70-luvulla ison osan kesistäni maalla mummolassa, joka oli muutaman hehtaarin ja 4 lehmän rutiköyhä lypsykarjatila. Leskeksi jäänyt mummoni pyöritti sitä yksin. Sähköistä ja vesijohdoista ei ollut tietoakaan, ei edes viemäriä ollut, puhumattakaan sisävessasta.

Silti viihdyin siellä serkkuni kanssa paremmin, kuin kaupungissa uudenkarheassa omakotitalossamme. Kyseisessä kylässä ei todellakaan ollut ainuttakaan ravintolaa, ei edes sitä kantakrouvia, vaan ainoastaan yksi osuuskauppa ja posti, ei muuta.

Mutta vaikka siis asuin kaupungissa, niin ei meilläkään ravintoloissa syömässä käyty, kuin korkeintaan kerran parissa vuodessa ja silloinkin oli aina kyseessä joku juhla ja seisova pöytä sekä ohjeistus, että nyt pitää syödä niin paljon kuin napa vetää. Ulkomailla käytiin tasan kerran ja tietysti Ruotsissa. Edes hyttejä ei ollut, vaan piti nukkua tuoleissa.

Oltiin siis tavallinen duunariperhe, eikä meillä mitään kurjuutta ollut, mutta ei todellakaan mitään ap:n kaltaista yltäkylläisyyttäkään. Se oli iso juttu kun sai ruikuttamalla ja osin itse säästämällä ensimmäiset merkkifarkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen syntynyt 1974 ja mulla on akateemiset vanhemmat, mutta asuimme landella, joten kommentoinpa ihmetyksen aiheitasi : 

Esimerkiksi joulukalenteri-ketjussa ihmiset kertovat miten heillä oli lapsena sisarusten kanssa yhteinen joulukalenteri, jonka luukkuja avattiin vuorotellen. Suklaakakentereita ei tietenkään ollut kellään.

Suklaakalentereita ei tosiaan ollut, koska meillä ei saanut syödä karkkia kuin lauantaisin. Oli mulla silti oma kuvakalenteri, ei sisarusten kanssa yhteinen. En muista, että kavereillakaan olisi ollut suklaakalentereita ala-asteen aikana.

Ja kun ravintoloista tulee puhe, niin aina saa lukea ettei palstalaiset ikinä käynyt lapsina ulkona syömässä vanhempien kanssa, koska ei ollut varaa ja vanhemmat eivät ymmärtäneet sellaisen päälle.

Me ei käyty ravintoloissa, varmaan siksi kun asuttiin maalla. Tosin ei vanhempani käy vielä nyt eläkkeellä kaupungissakaan asuessaan ravintoloissa juurikaan. Eivät pidä sitä kustannustehokkaana, luulisin. Automatkoilla lapsuudessani oli aina eväät, ei koskaan syöty huoltoasemilla tms. 

Samoin ulkomailla ette ole juurikaan käyneet lapsina, vaatteita ei ollut tai ne olivat halvinta markettilaatua. Äidit eivät meikanneet tai hoitaneet kauneuttaan mitenkään.

Ulkomailla ei käyty enempää kuin Ruotsin risteilyllä ehkä joka toinen vuosi. Hirveällä vonkaamisella sain yläasteella Beaversin farkut. :) Äitini ei ole koskaan meikannut eikä käytä edes naamarasvaa.

Suomessa ensimmäiset lomamatkat tehtiin 1976, jolloin Keihäsmatkat aloittivat toiminnan. Sitä ennen se ole vain harvojen herkkua ja.maksoi maltaita. Lentoliikenne oli todella vähäistä.

Voi ei, olet kyllä ihan pihalla!! Me käytiin 1969-1976 joka vuosi Espanjassa seuramatkalla (olikohan Area ja Tjäreborg). Keihäsmatkat oli junteille ja juopoille, eikä niille kehdannut kukaan fiksu mennä :D

Kun seuraa tätä av-palstaa, ei voi kuin ihmetellä

alkaa olla pahempi kuin suomi 24

Yksi merkittävä ero on siinä, että on sosiaalisesti huomattavan paljon hyväksyttävämpää kertoa köyhyydestä ja kurjista oloista, kuin siitä että eli vauraan lapsuuden. 

Varmasti moni, joka on lapsuudessaan elänyt yltäkylläisyydessä on oppinut kovan kautta sen, että tässä maassa on parempi vain olla hiljaa ja pitää omana tietonaan ne ulkomaanmatkat ja paremmat lelut. Aika pikaisesti tulee sanallista tai fyysistä palautetta, jos erehtyy asioista ääneen väärässä seurassa mainitsemaan.

Itse olen 80-luvun lopun ja 90-luvun alun lapsi. Vanhempien erottua ei äidin kanssa mitenkään rahassa kylvetty, mutta pärjättiin hyvin ja ainoana lapsena oli minulla kyllä aina oma suklaakalenteri ja uusia leluja. Isä parempipalkkaisessa duunissa (lääkäri) kyllä sitten osteli juttuja ja antoi taskurahaa.

Oma köyhyyteni alkoi vasta aikuisiällä, kun en lukion jälkeen omaa hölmöyttäni hakenut korkeakouluun tai amikseen, vaan koitin hölmö siltä pohjalta päästä työelämään ja omilleni. Näin jälkikäteen ajatellen: eihän siitä mitään tullut. Pätkäduuneja. Siivousta ja puhelinmyyntiä. Turha media-assarin tutkinto. Muuttamista miesten perässä (?!?!) pitkin maata.

Kuukausitulot olleet koko aikuisiän köyhyysrajan alapuolella (400-1500, enimmäkseen 1000 e alapuolella). Vanhemmat auttaneet tiukan paikan tullen.

Nyt 28v asettunut viimein aloilleen lähtöpisteessä pk-seudulla, aloittanut insinööriopinnot. Matkanvarrelta tarttunut mukaan pari lemmikkieläintä ja luotettava, uskollinen töissä käyvä mies.

Kiroan vain sitä, että miksen heti lukion jälkeen älynnyt hakea tuohon kyseiseen kouluun. 10 vuotta elämästä meni pääasiassa hukkaan köyhyydessä elellessä. No, tulihan siinä maailmaa nähtyä, kun exän työn puolesta tuli siinä autellessa reissattua. Ja koettua, mitä se köyhyys on, että ehken sitten valmistuttuani ja töihin päästyäni suhtaudu yhtä pystynokkaisesti pienituloisempiin ihmisiin.

Nuorempia ystäviä ja sukulaisia koitan kannustaa suunnittelemaan omaa työuraa, ettei tarvitsisi kestää samanlaista paskaa kuin itse olen kokenut. Tosin en ole tähän löytänyt hyvää tapaa, olen alkanut uskoa, että kai sitä on jokaisen muunkin annettava kokea omat törttöilynsä.

Sori, meni vähän ohi aiheen, mutta ap:n kysymykseen: minusta tuli köyhä vasta aikuisiällä.

Vierailija kirjoitti:

Kun seuraa tätä av-palstaa, ei voi kuin ihmetellä, miten köyhissä ja vaatimattomissa oloissa ihmiset ovat kasvaneet!

Esimerkiksi joulukalenteri-ketjussa ihmiset kertovat miten heillä oli lapsena sisarusten kanssa yhteinen joulukalenteri, jonka luukkuja avattiin vuorotellen. Suklaakakentereita ei tietenkään ollut kellään.

Ja kun ravintoloista tulee puhe, niin aina saa lukea ettei palstalaiset ikinä käynyt lapsina ulkona syömässä vanhempien kanssa, koska ei ollut varaa ja vanhemmat eivät ymmärtäneet sellaisen päälle.

Samoin ulkomailla ette ole juurikaan käyneet lapsina, vaatteita ei ollut tai ne olivat halvinta markettilaatua. Äidit eivät meikanneet tai hoitaneet kauneuttaan mitenkään.

Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä, joita palsta on täynnä.

Tämä ihmetyttää minua kovasti, koska uskoisin useimpien palstalaisten olleen lapsia 70-, 80- ja 90-luvuilla ja eihän tuollainen köyhyys ja puute vastaa lainkaan mielikuvaani noista ajoista.

Olin itse lapsi ja nuori 70- ja 80-luvuilla ja meillä oli useita joulukakentereita (ja myös sellaisia joista sai suklaata tai leluja), ulkomailla käytiin lomilla ja vaihto-oppilaina sekä kielikursseilla oltiin myös, vaatteet ostettiin Stokkalta ja putiikeista, ravintoloissa syötiin usein ja meidät lapsetkin opetettiin arvostamaan hyviä ruokia ja myös laittamaan niitä.

Miten voi olla että minun lapsuuskokemukseni poikkeavat niin täysin muiden palstalaisten kokemuksista?

Itse olen -75 syntynyt,asuttiin omassa kerrostalo kämpässä,äiti oli rättikaupassa töissä,isä lentokonemekaanikko finnairilla ja myöhemmin äitipuoli oli pankissa töissä.

Ei meillä ollut mistään pulaa,mutta ei ollut ylimääräistäkään,hiihtolomalla käytiin etelässä,joskus ravintolassa syömässä.

Ilmaisilla lentolipuilla tehtiin päivän reissuja euroopassa muutaman kerran vuodessa.

Myöhemmin asuttiin ok-talossa ja faijasta tuli alkkari ja äitipuolikin häipyi johonkin,lapset oltiin jo silloin aikuisia.

Aiheesta on keskusteltu palstalla ennenkin ja silloin mulle tuli yllätyksenä, että vielä 80-luvullakin joissain lapsiperheissä ei ollut sisävessaa, juoksevaa vettä jne. Olen asunut koko ikäni kaupungissa, mutta lapsuuteni kesät 60-luvulla ja 70-luvulla vietin maalla. 60-luvulla ulkohuussit ja kaivosta kannettu vesi oli tavallista myös omilla sukulaisillanikin, mutta 70-luvulla kaikille alkoi tulla niin sisävessat, juokseva vesi, telkkarit ja puhelimetkin. Pääsin ylioppilaaksi 1980 enkä tuntenut silloin ketään jolla ei noita em asioita olisi ollut. Vasta täällä palstalla tajusin, että sellaisiakin perheitä on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Kun seuraa tätä av-palstaa, ei voi kuin ihmetellä, miten köyhissä ja vaatimattomissa oloissa ihmiset ovat kasvaneet!

Esimerkiksi joulukalenteri-ketjussa ihmiset kertovat miten heillä oli lapsena sisarusten kanssa yhteinen joulukalenteri, jonka luukkuja avattiin vuorotellen. Suklaakakentereita ei tietenkään ollut kellään.

Ja kun ravintoloista tulee puhe, niin aina saa lukea ettei palstalaiset ikinä käynyt lapsina ulkona syömässä vanhempien kanssa, koska ei ollut varaa ja vanhemmat eivät ymmärtäneet sellaisen päälle.

Samoin ulkomailla ette ole juurikaan käyneet lapsina, vaatteita ei ollut tai ne olivat halvinta markettilaatua. Äidit eivät meikanneet tai hoitaneet kauneuttaan mitenkään.

Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä, joita palsta on täynnä.

Tämä ihmetyttää minua kovasti, koska uskoisin useimpien palstalaisten olleen lapsia 70-, 80- ja 90-luvuilla ja eihän tuollainen köyhyys ja puute vastaa lainkaan mielikuvaani noista ajoista.

Olin itse lapsi ja nuori 70- ja 80-luvuilla ja meillä oli useita joulukakentereita (ja myös sellaisia joista sai suklaata tai leluja), ulkomailla käytiin lomilla ja vaihto-oppilaina sekä kielikursseilla oltiin myös, vaatteet ostettiin Stokkalta ja putiikeista, ravintoloissa syötiin usein ja meidät lapsetkin opetettiin arvostamaan hyviä ruokia ja myös laittamaan niitä.

Miten voi olla että minun lapsuuskokemukseni poikkeavat niin täysin muiden palstalaisten kokemuksista?

Siksi koska sinä et ole asunut niissä muissa perheissä. Mun lapsuudenperheeni  ei käynyt ikinä ulkomailla lomilla vaikka oltiin ns. keskiluokkaa. Vaatteita sai vain kun  tulivat lapsilisät. Vanhemmat maksoivat aravaa, venettä ja kesämökkiä, minä olisin mieluummin halunnut edes kerran jonnekin Suomea pitemmälle  sen iänikuisen risusavotan sijaan.

En oo köyhistä oloista. Kyllä käytiin ulkomailla ja ravintolassa syömässä ja oli kalliitakin harrastuksia. Vaatteita saatiin lastenvaateliikkeistä. Suklaa tai tavarakalenteria ei kyllä ollut. Kaveireiden kanssa käytiin elokuvissa ja hampurilaisella. 70-luvulla olen syntynyt. Ei se materia siihen aikaan jotenkin ollut niin paljon kaikki kaikessa kuin nykyään, tai niin mä sen muistan. Se että mulla on tolleen ollut aika paljon kaikkea on johtanut siihen, että ei oo mitään hirveetä hinkua mihinkään ökyilyyn. Enempi kiinnostaa olla tuhoamatta tätä planeettaa.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin ihmettelen samaa kuin ap ja olen syntynyt 70-luvulla. Miten jollain 90-luvulla syntyneellä on voinut olla köyhempää, kuin mulla 70-luvulla?

Tietty oma asiansa on pihit vanhemmat, mutta että muuten!!!! Oletteko te sitten heitä, jotka huutaa muille, että ei pidä tehdä enempää lapsia kuin mihin on varaa?!

Minusta palstan henkisestä ilmapiiristä huomaa, että täällä mellastavat köyhät. Joka toinen kadehtii sossutukia jne.

Työttömyys, yritys konkurssiin, kahden asunnon loukku. Tuossapa niitä 90-luvun köyhyyden syitä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Luin mielenkiinnolla koko ketjun ja pakko sanoa, että olen todella hämmästynyt tämän palstan demografiasta! Ilmeisesti varattomista oloista olevat ihmiset tykkäävät palstailusta, koska teitä on täällä niin paljon!

Anteeksi vaan, mutta teidän elämänhistorianne ja -kokemuksenne eivät mitenkään vastaa omiani ja sukulaisteni sekä ystävieni kokemuksia. Kuvailemaanne kurjuuteen en ole törmännyt koskaan aikaisemmin enkä missään tilanteessa.

Taidankin ryhtyä seuraamaan palstaa ahkerammin, onhan tämä aivan poikkeuksellista!

Sitä taitaa olla suomeksikin kirja, jossa kuvaillaan sitä miten ns. paremmissa oloissa elävät ovat sokean tietämättömiä siitä miten ankeissa oloissa monetkin ihmiset elävät. Toisaalta on sitten myös niinkin, että monet heikoissa ja vaatimattomisssa oloissa elävät eivät tiedosta miten suuri elinatasokuilu todellisuudessa on aineellisesti parhaiten toimeentuleviin. 

No tuollaista meillä oli. Olen syntynyt 70-luvun alussa. Tosin olen ainoa lapsi joten sain pitää joulukalenterini ihan itse. Muut kohdat pätevät. Tosin asuin maalla, mistään Stockasta ei oltu kuultukaan.

Huvittaa, kun jotkut tahot pitävät jotain Marimekkoa ja Lundia-hyllyjä sellaisena perusperheen peruskamana tuohon aikaan. Ei meillä todellakaan sellaisia ollut, aivan liian kallista. Isä teki hyllyt itse lastulevystä. Kirjoja siinä ei ollut, ne lainattiin kirjastosta.

Ruuaksi oli jokseenkin aina perunoita omasta perunapellosta ja kastiketta.

Kielikursseille ulkomaille meni ehkä jotkut lääkärien lapset, ei meikäläiset pienviljelijäperheen jälkeläiset. Lomilla ei käyty. Ei ulkomailla, mutta ei Suomessakaan. Oli ne lehmätkin aina hoidettavana. Ja olihan lomailu kallista. Mutta se oli ihan okei, kavereilla oli sama juttu.

Minulla oli onnellinen lapsuus ja muistan olosuhteitakin lämmöllä. Omat lapseni kasvavat Helsingissä akateemisessa keskiluokkaisessa perheessä. Heidän mummulansa on kuitenkin edelleen siellä mistä tulin.

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 60-luvulla, meillä oli...

Maailma muuttuu sukupolvessa aika lailla. Omilla lapsilla on rahaa paljon enemmän kuin minulla aikanaan.

Katso:  www.velkakello.fi  

Vierailija kirjoitti:

Kun seuraa tätä av-palstaa, ei voi kuin ihmetellä, miten köyhissä ja vaatimattomissa oloissa ihmiset ovat kasvaneet!

Esimerkiksi joulukalenteri-ketjussa ihmiset kertovat miten heillä oli lapsena sisarusten kanssa yhteinen joulukalenteri, jonka luukkuja avattiin vuorotellen. Suklaakakentereita ei tietenkään ollut kellään.

Ja kun ravintoloista tulee puhe, niin aina saa lukea ettei palstalaiset ikinä käynyt lapsina ulkona syömässä vanhempien kanssa, koska ei ollut varaa ja vanhemmat eivät ymmärtäneet sellaisen päälle.

Samoin ulkomailla ette ole juurikaan käyneet lapsina, vaatteita ei ollut tai ne olivat halvinta markettilaatua. Äidit eivät meikanneet tai hoitaneet kauneuttaan mitenkään.

Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä, joita palsta on täynnä.

Tämä ihmetyttää minua kovasti, koska uskoisin useimpien palstalaisten olleen lapsia 70-, 80- ja 90-luvuilla ja eihän tuollainen köyhyys ja puute vastaa lainkaan mielikuvaani noista ajoista.

Olin itse lapsi ja nuori 70- ja 80-luvuilla ja meillä oli useita joulukakentereita (ja myös sellaisia joista sai suklaata tai leluja), ulkomailla käytiin lomilla ja vaihto-oppilaina sekä kielikursseilla oltiin myös, vaatteet ostettiin Stokkalta ja putiikeista, ravintoloissa syötiin usein ja meidät lapsetkin opetettiin arvostamaan hyviä ruokia ja myös laittamaan niitä.

Miten voi olla että minun lapsuuskokemukseni poikkeavat niin täysin muiden palstalaisten kokemuksista?

Näkeehän se viestien laadussa, että valtaosa palstalaisista on joidenkin alkkisten tai narkkareiden lapsia, jolloin vanhemmat ovat käyttäneet rahansa omiin menoihinsa. Ei Suomessa ole yhtään oikeasti köyhää perhettä, koska toimeentulotuki on niin suuri.

Itsekään en matkustellut lapsena juuri koskaan, enkä kertaakaan ulkomaille. Tämä ei johtunut rahasta, vaan siitä, että vanhempani eivät uskalla mennä lentokoneeseen ja tykkää matkustella. En pienestä asti tottunut istumaan autossa, joten en edes halunnut lähteä pitkille reissuille yleensä, koska se tarkoitti pitkää autossa istumista. Minulla oli myös hyvä kaveripiiri ja todella paljon tekemistä, joten en tajunnut matkustelua edes kaivata. Ne vähäiset matkat ovat myös kirkkaana mielessäni, koska niitä oli niin harvoin.

Ainoa mistä kritisoin on se, että minua ei viety koskaan lentokoneeseen. En ole vielä uskaltautunut lentokoneeseen, koska minua ei ole siihen totutettu. Tosin aika hankala viedä lapsi lentokoneeseen jos ei itsekään sinne uskalla mennä. Tosin minun haluni matkustaa on voimakkaampi kuin pelkoni mennä lentokoneeseen, joten aion sinne kyllä vielä nousta, kun saan rahaa ja matkaseuraa. Turha jäädä ruikuttamaan vanhempien vääränlaisesta toiminnasta, kun voin itse aikuisena ihmisenä poistaa tämän ongelman ihan omatoimisesti jos keskityn ruikuttamisen sijaan ongelman poistamiseen. 

80-luvulla mummolassa. syrjäinen paikka, jossa ei edes sähköä. Kaasulamput, heikko ulkovessa ja kaivosta vesi. Joskus ne polttupuutkin olivat niin märkiä (vain vähän omaa metsää) että energiataloudellisesti ei kovin hääviä. olen vähän yli 40 v. Mutta kuinka mukavaa siellä olikaan ja eikä aika kultaa muistoja. Katsottiin yhdessä tv:tä (niin kauan kuin akku kesti) ja tehtiin ruokaa ja paistettiin lättyjä. Aamut olivT ankeita, koska sisälämpötila oli aika alhainen. Pakkasella ulkovessa oli myös ärsyttävä.

Vierailija kirjoitti:

No mitenköhän se voisi olla... Mietitäänpä oikein kovasti... hmmm...

hmm.. jatkan kanssasi miettimistä....

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla mummolassa. syrjäinen paikka, jossa ei edes sähköä. Kaasulamput, heikko ulkovessa ja kaivosta vesi. Joskus ne polttupuutkin olivat niin märkiä (vain vähän omaa metsää) että energiataloudellisesti ei kovin hääviä. olen vähän yli 40 v. Mutta kuinka mukavaa siellä olikaan ja eikä aika kultaa muistoja. Katsottiin yhdessä tv:tä (niin kauan kuin akku kesti) ja tehtiin ruokaa ja paistettiin lättyjä. Aamut olivT ankeita, koska sisälämpötila oli aika alhainen. Pakkasella ulkovessa oli myös ärsyttävä.

Saunassa käytiin pari kertaa viikossa. Alapesu onnistui hyvien reisilihasten, kannun ja laskiämpärin avulla.

Todellakin oon köyhistä oloista, jos tuo on mittapuu. Olen syntynyt 80-luvun lopulla yksihuoltajaperheeseen, ja ihan perus että kaikki vaatteet ja lelut oli serkkujen vanhoja tai kirppiksiltä, ruokana oli aina sitä halvinta esim. kalapuikkoja ja perunaa, ja ulkona käytiin ainoastaan suurina juhlapäivinä syömässä ehkä se halvin pizza. Teini-ikäisenä harmitti, kun olisin halunnut vaihto-oppilaaksi, matkustaa edes joskus ulkomaille tai kokeilla jotain maksullisia harrastuksia (vrt. esim lenkkeily jossa tarvitsee rahaa vaan lenkkareihin) mutta ne tuntui vähän samalta kun ajatus siitä että alanpa tässä nyt USA:n presidentiksi - absurdilta, mahdottomalta, saavuttamattomalta. Viikkorahoja en saanut, vaan menin 15-vuotiaana puhelinmyyntifirmaan osa-aikatöihin niin oli varaa ostaa lukiokirjat. Ajokorttia en minäkään koskaan ajanut, millä rahalla olisin sen tehnyt?

Kaikesta huolimatta, vaikka välillä vähän v*tuttaa, oon tietoinen siitä että monella on saattanu olla asiat paljon huonomminkin. Mun vaatteet oli ehkä pois muodista, moneen kertaan paikattuja, nuhjuisia tai liian isoja, mutta ainakin ne oli puhtaat! Samoin ruoka tuskin oli kovin eksoottista ja monipuolista, mutta ainakin sitä oli riittävästi eikä nälkää tarvinnu nähdä. Uskon että minusta on osaksi tämän takia kasvanut empaattinen ihminen. Kiitos äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen syntynyt 1974 ja mulla on akateemiset vanhemmat, mutta asuimme landella, joten kommentoinpa ihmetyksen aiheitasi : 

Esimerkiksi joulukalenteri-ketjussa ihmiset kertovat miten heillä oli lapsena sisarusten kanssa yhteinen joulukalenteri, jonka luukkuja avattiin vuorotellen. Suklaakakentereita ei tietenkään ollut kellään.

Suklaakalentereita ei tosiaan ollut, koska meillä ei saanut syödä karkkia kuin lauantaisin. Oli mulla silti oma kuvakalenteri, ei sisarusten kanssa yhteinen. En muista, että kavereillakaan olisi ollut suklaakalentereita ala-asteen aikana.

Ja kun ravintoloista tulee puhe, niin aina saa lukea ettei palstalaiset ikinä käynyt lapsina ulkona syömässä vanhempien kanssa, koska ei ollut varaa ja vanhemmat eivät ymmärtäneet sellaisen päälle.

Me ei käyty ravintoloissa, varmaan siksi kun asuttiin maalla. Tosin ei vanhempani käy vielä nyt eläkkeellä kaupungissakaan asuessaan ravintoloissa juurikaan. Eivät pidä sitä kustannustehokkaana, luulisin. Automatkoilla lapsuudessani oli aina eväät, ei koskaan syöty huoltoasemilla tms. 

Samoin ulkomailla ette ole juurikaan käyneet lapsina, vaatteita ei ollut tai ne olivat halvinta markettilaatua. Äidit eivät meikanneet tai hoitaneet kauneuttaan mitenkään.

Ulkomailla ei käyty enempää kuin Ruotsin risteilyllä ehkä joka toinen vuosi. Hirveällä vonkaamisella sain yläasteella Beaversin farkut. :) Äitini ei ole koskaan meikannut eikä käytä edes naamarasvaa.

Suomessa ensimmäiset lomamatkat tehtiin 1976, jolloin Keihäsmatkat aloittivat toiminnan. Sitä ennen se ole vain harvojen herkkua ja.maksoi maltaita. Lentoliikenne oli todella vähäistä.

Voi ei, olet kyllä ihan pihalla!! Me käytiin 1969-1976 joka vuosi Espanjassa seuramatkalla (olikohan Area ja Tjäreborg). Keihäsmatkat oli junteille ja juopoille, eikä niille kehdannut kukaan fiksu mennä :D

Se ei ainakaan ollut yleistä. Aloitin työuran 70-luvun alussa, enkä muista kenenkään lapsen olleen poissa koulusta lähteäkseen etelän aurinkoon lomalle.

Kyllä ne yleistyivät 80-90-luvulla, kun työssäkäyvät vanhemmat saivat oikeuden talvilomaan ja 4vk kesälomaan. Ennen vuosiloma oli 2-3vk ja sekin tietyin edellytyksin kesällä.