Mies hermostui ruokakulujen jakamisesta

Niin kyllä tästä keskustelusta tulee mieleen, että se oma kumppani pitäisi ottaa huomioon paremmin.Oma aviomieheni taas tuo pyytämättä ruokia josta pidän. Esim, lauantai aamuksi oli tuonut mulle croisantin ja lempimehuani. Jos olen ollut väsynyt tai kiukuttanut on saattanut hakea mulle naistenlehden ja karkkia. Teen meille kaiken ruuan muuten mutta sitten kun toukokuun loppu koittaa ja alkaa grillikausi mies on ihan täpinöissään, maustan kalat ja lihat ja mies grillaa ne antamieni oppien mukaan, on niin tarkka, että on koko ajan kello kädessä ettei vain mene ylikypsäksi. Jotenkin sympaattista mutta talvella sitä ei paljon keittiössä näy😊

Miten olis yhteinen ruokatili; molemmat siirtää samanverran rahaa kuukaudessa ja ruuat hommataan näillä rahoilla. Kaikki muu ylimääräinen tulisi hommata itse

Vierailija kirjoitti:

Miten olis yhteinen ruokatili; molemmat siirtää samanverran rahaa kuukaudessa ja ruuat hommataan näillä rahoilla. Kaikki muu ylimääräinen tulisi hommata itse

No mitä oikeudenmukaista siinä olisi? Toinen syö yksn 4/5 ja molemmat maksaa puolet.

Kun teet ison satsin ruokaa ja haluat syödä sitä esim huomenna illalliseksi niin pakkaa itsellesi tai teille molemmille valmiiksi annos johonkin kauniiseen rasiaan tai vuokaan ja päälle lappu mihin tilaisuuteen varattu.(koska et ehdi tai halua huomenna laittaa ruokaa esim.). Ja kerro että jos laittaa vastaavan korvaavan ruoan kyseiselle ajankohdalle voi toki syödä sitä ennenkin. Eli ensin sun pitää tehdä omat toiveesi ja ehtosi kokkina tiettäväksi ennen kuin on reilua valittaa asiasta.

Eiköhän se kerro miehestä riittävästi, että hän suuttuu, kun vaimo ei enää maksa hänen kulujaan.

Perinteinen JSSAP.

Vierailija kirjoitti:

Minä joskus kirjasin kuukauden ajalta ruokakulumme ylös ja näytin sitten miehelle. Tätä oli edeltänyt kiista siitä, paljonko ruokaan oikeastaan menee rahaa. Mies oli ihmetellyt, miksi ruokatilimme rahat hupenevat sellaista vauhtia ja yritin selittää, että ihan meidän kahden ruokiin se kaikki raha menee... Mies ei meinannut uskoa, joten oli pakko kirjata ylös kaikki ja näyttää hänelle mustaa valkoisella. Kyllä se mieskin sitten tajusi.

Miehillä on aika usein vääristynyt käsitys omasta ruoankulutuksestaan ja siitä, mitä ruoka maksaa (jos siis nainen pääasiassa käy ruokakaupassa).

Tää vääristynyt käsitys on mun mielestä tämän ongelman ydin. Jos mies ei osallistu ruokalistan suunnitteluun, kaupassakäyntiin tai ruunlaittoon, hän ei tajua miten ruuan pitäisi riittää. Tämä on usein myös naisen vika, jos nainen ei vaadi mieheltä näihin asioihin osallistumista. Täälläkin on kirjoitettu, suurinpiirtein että "olin ajatellut että ruuan pitäisi riittää myös seuraavaksi päiväksi, mutta mies söikin kaiken". Ei se riitä, että ajattelee vaan pitää myös sanoa. Kun mietin vaikka omia vanhempiani, isä ravaa jääkaapilla ja on aina iloisen yllättynyt siitä mitä herkkuja on jätetty hänen syötäväkseen. Äiti sadattelee mielessään, mutta ei tule ajatelleeksikaan, miksi isällä ei ole mitään hajua mihin ruuat on tarkoitettu. Meillä laitetaan seuraavaksi päiväksi jätettävä ruoka heti rasiaan ja jääkaappiin, ja kumpikin tietää että huomenna ei ole ruokaa jos jompikumpi syö sen.

Meilläkin oli ennen tätä ongelmaa. Ei niinkään rahasta vaan siitä että tuntui että saan juosta kaupassa jatkuvasti kun päivän ruokaan tarkoitetut ainekset onkin hävinneet jääkaapista jo edellisenä iltana. Nykyään ongelma on ratkennut, koska tulomme pienenivät huomattavasti ja jouduimme alkaa suunnitella viikon ruokalistan todella tarkasti. Se tehdään yhdessä ja päätetään minä päivänä kokataan mitäkin ja kuinka pitkäksi aikaa sen on riitettävä. Myös kaupassa käydään useimmiten yhdessä kerran viikossa, ja kokataan yhdessä tai vuorotellen. Jos miehelle jää illalla nälkä, hän syö puuroa, nuudeleita tai jotain muuta halpaa, ei närpi seuraavan päivän ruokia etukäteen.

Toki on myös niitä miehiä, jotka tietoisesti hyväksikäyttävät toista, ja silloin parisuhteen ongelmat on muualla.

AP voisi kokeilla puurodieettiä. Kaurapuuro ja hillopurkki ei paljon maksa. Jos kotoa ei muuta löydy, niin kato mitä se mies sitten alkaa syömään. Sanot vaan että sori,  sun rahat ei muuhun riitä.  Teet oman annokses mikrossa ja sanot ukolle että hoitaa omat ruokansa. Syö opiskelijaravintolassa itse päivän ruokasi ja kotona sitten puuroa. Käy jossain ulkona yksinäs syömässä jos ei nuo ruoat riitä. Jos kotimatkalla on kauppa, niin helppoko on napata itelle joku iltapalajugurtti 1 kpl matkalla ja syödä se samantien tai pitää jotain keksipakettia laukussa.

Sitten se tyyppi, jolla mies käy neljä päivää viikossa pummimassa ruoat. Koita nyt ihmeessä päästä hyväksikäyttäjästä eroon. Ukko pelaa / juo ja hummailee rahansa ja sä maksat sille sapuskat eteen. Sama kaurapuurolinja varmasti auttaa. Samalla näet kestääkö suhde vain ruoan takia. Tuskin se mies sun tilitietoihin pääsee, jos sanot että rahat on loppu.

Omg. En kestä sekuntiakaan miestä jonka kanssa tarvis sentilleen laskea että kaikki menee puoliksi. Kyllä edellisessä seurustelusuhteessa suorastaan ärsytti käydä kaupassa kun piti molempien ottaa korit joihin sitten piti ruuat "jakaa" abaut tasan? Ei siis asuttu yhdessä, itse periaatteellisesti ostin aina kaikki ruuat mieluusti jos oltiin mun luona jotta säilyis joku järki mutta sitkun oltiin hänen luo menossa niin sit piti kaikki jakaa. Mutta tää tapaus oli kyllä muutenkin niin surkea raha-asioissa vaikka tienas paljon enemmän kun minä. Aina perse auki pari päivää palkan jälkeen kun piti ostaa kaikkee kivaa, vaatteita yms. Ja mieluusti otti kyllä vastaan kaikki mitä annettiin mutta takas päin, ei missään nimessä.. 

Miks asioista pitää tehdä niin monimutkaisia. Kumpainenkin ostaa vuorollaan, tarviiko niitä ny tarkkaan laskee et "nää on mun rahat ja nää sun rahat", "mutku mä ostin viimeks ja makso 20 ja nää makso nyt vaan kympin niin sä oot ny vähän niinku velkaa". Nään punaista.

Tämä ongelma on pariskunnilla joilla on vähän rahaa käytettävisä näin opiskeluaikana.  Sehän ei sitten myöhemmin enää vaikuta jos ollan työssä ja on perhettä ja kuluja perheestä ja lapsista ja yhteisiä laskuja kuten vakuutukset ja lainanlyhennykset yms.

Tuo yhteinen taloustili, jolla  ostetaan kaupasta ruokaa yms.,  on kätevä sellaisella pariskunnalla joka on jo vakiintuneessa suhteessa.  Eli erikseen on tietysti omat tilit, joille palkat ym. tulee ja sitten siirretään taloustilille kuukausittain rahaa sen mukaan miten sieltä on menoja eli juuri vakuutuksiin ja ruokaan ym.  molemmilla voi olla kortit  ko tiliin jolla maksetaan ruokaostoksia ym.  Molemmat siirtävät tulojensa suhteessa tilille rahaa sen verran että yhteiset menot saadaan katettua.  Enemmän tienaava siirtää enemmän ja vähemmän suhteessa vähemmän.   Toimii.  Ei tarvitse riidellä.  Sitten voi 'omilla' muilla rahoillaan (huom. kumpikin)  ostella muuta  kuten lapsille vaatteita ja itsellekin.  Näin sopu säilyy kun halutaan sen säilyvän. -  Tämän ketjun kysyjä vain elää liian tuoreessa suhteessa että tämä olisi heille ratkaisu, kun ei ole vielä saatu päätettyä miten yhteiset menot jaetaan.   Tuo että lasketaan paljonko toinen syö on vaikea lähtökohta ja ei kovin kohteliaskaan.  Jotenkin kun ollaan yhdessä niin vöipä kumpi tahansa miten paljon tahansa niin sitten syö.  Mutta edellisen päivä ruuan voi pakastaa, niin sieltä ei olisi lupa sitten ottaa sitä ruokaa ennenkuin taas yhdessä syödään.  Muutoin saa ottaa puuroa ja leipää yms.  Eli ei syödä etukäteen pääruokia jotka on tarkoitettu yhdessä syötäviksi.  Tämä teidän pitäisi sopia.

Laittakaa rahat yhteen ja siitä sitten maksatte menonne. Yksi koti, yksi talous. Ei sun ja mun rahat. Sun ja mun leipäviipale. Sun ja mun jogurtti. Ettehän te asu solukämpässä vaan parisuhteessa jos ymmärsin oikein.

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksaisi tuollaista pennin tarkkuutta kulujen suhteen jos oikeasti on parisuhteessa.

Minulle tämä on ongelma juuri siksi että olen periaatteessa samaa mieltä, mutta kun kyse ei ole todellakaan penneistä, euroista eikä edes kympeistä. Puhutaan satasista ruokalaskussa. En oikein tiedä miten ottaisi asian puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellainen systeemi, että mies maksaa ruokaostokset ja minä teen niistä ruuan joka päivä yksi lämmin ateria ja illaksi teen jotakin esim, sämpylöitä, pizzaa, piirakkaa, munakasta yms.Tykkään ruuanlaitosta ja mies ei osaa tehdä juuri mitään keittiössä. Muakin harmittaa toisinaan kun miehellä on niin kova ruokahalu esim, kun ostetaan joku tuore hyvä leipä mulle jää siitä n.kaksi palaa. Ynnä muut jugurtit ja vanukkaat katoaa heti. Mies on kuitenkin hoikka vaikka syökin älyttömästi .Eilen illalla söi koko konvehtirasian illan mittaan, mä söin siitä tasan yhden toffeekonvehdin. Että näin meillä.

Ai sulla onkin se sama mies, joka aiemman eukkonsa luona söi aina lasten vanukkaat! No opettele tekemään itse vanukkaita. Kun täräytät kerran 5 litran kattilassa kunnon vanukkaan, niin eiköhän siitä riitä lapsillekin.

Teillä on sentään tolkun homma, kun se on mies joka ne maksaa.

Meidän rahat on olleet alusta asti yhteiset. Toinen maksaa vuokran ja toinen hoitaa sitten laskuja ja ruokaostoksia enemmän. Katsotaan että molemmille jää sopivasti käyttörahaakin, ja että osa menee myös säästöön.

En olekaan yksin! Olen valittanut tästä samasta aiheesta aiemminkin ja tuntuu että aina saa haukut päälleen siitä, että on nipo.

Minä muutin pois avoliitosta osin tämän loisasian takia. Paljon oli muutakin, mutta mies heittytyi niin karseaksi loiseksi yhteenmuuton jälkeen, että pakkasin kamani muutaman kuukauden päästä. Sain toki kuulla häneltä että olen kyttäävä nillittäjä ja pihi ihminen, mutta huojentavaa kuulla, että täällä on ymmärtäjiä.

Seurustellessa ei ollut tällaisia ongelmia, mutta yhteenmuuton jälkeen asiat paljastuivat. Mies ei käynyt ruokakaupassa juuri koskaan, koska ei kuulemma syö iltaisin juurikaan. Kummasti vaan söi aina kaiken mitä mina olin ostanut. Kannoin selkä vääränä aamupalatarpeita ja ruokaa, enkä nähnyt niistä ikinä juuri mitään, kun mies vetäisi ne poisollessani. Mukavaa toistuvasti herätä siihen, että aamupalaa ei ole, koska mies oli yöllä käynyt vetämässä kaikki leivät, juustot ja jugurtit hiukonälkäänsä, jota ei siis omien sanojensa mukaan ollut. Päivisin hän teki usein etätöitä kotoa ja veti kaikki illaksi ostetut ruuat, eikä kertonut siitä mitään. Useamman kerran palasin töistä kotiin nälkäisenä ja oli pakko lähteä samantien ostamaan lisää ruokaa, koska äijä oli syönyt kaiken. Keskusteltiin toki aiheesta ja hän närkästyneenä kävi sitten ostamassa yhden kassin ruokaa (jotain makkaraa, tupakkaa ja muita juttuja, joita mina en käyttänyt). Aloin keräämään kuitteja ja kerroin että veloitan kuun lopuksi puolet ruuista, joita olemme molemmat syöneet. Tästä ei pitänyt yhtään, mutta suostui kuitenkin. Kuun lopussa halusi käydä kuitit läpi ja viivaili sieltä pois tuotteita tyyliin, "tästä juustosta en syönyt kuin pari siivua", unohtaen että oli paljon muuta, joista minä taas en ollut ehtinyt nähdä kuin kääreet. Maksoi hyvin loukkaantuneena nämä loppukuukauden tasaukset. Yhteinen ruokatalous ei vaan kertakaikkiaan toiminut, vaikka kaikkea yritin. Mies oli ärtynyt minuun ja mina häneen.

Sitten siirryttiinkin eri hyllyihin jääkaapissa ja omiin keittiöhyllyihin, joissa leivät ja muut. Ei ollut kiva, kuka sellaista haluaisi parisuhteessa. En vaan suostunut antamaan periksi, kun toinen oli kaikin tavoin ajamassa parisuhdemallia siihen, että nainen ostaa, maksaa ja kokkaa kaiken. Noh, sitten hän alkoi varastelemaan minun kaapistanut jotain sämpylöitä, kun ei itse viitsinyt ostaa itselleen mitään. Tämä alkoi olla viimeinen pisara. Toki sama siipeilylinja oli vähän jokatoisessa muussakin asiassa, että ei ero pelkästään tästä ruoka-asiasta johtunut. Sattui vaan niin sopivasti tama ketju silmään ja tuli heti mieleen tama tyyppi.

Olenpa miettinyt, että oppivatko miehet tämän ruokajutun kotoaan vai mitä hittoa. Mulla oli silloin joskus opiskeluaikana poikaystävä, jolla oli tapana kutsua itsensä mun luokse syömään. Tätä tapahtui monta kertaa viikossa, ja tietysti tyyppi söi valtavasti. Joskus rahojen ollessa vähissä hermostuin totaalisesti ja raivosin, ettei mun olematon budjettini kestä herran ruokkimista. Vastaukseksi sain jotain söpötystä, että ruuanlaitto on luontaisesti naisten hommia, ja tottahan naisen pitää miehelle ruokaa antaa. Hän kävi usein myös äitinsä luona syömässä. Kätevää. Jätkälle tuli porttikielto mun ravintolaani.

Otat käyttöön tiukan viikkobudjetin. Mä kysyin mieheltä että paljonko luulee mulla menevän viikossa rahaa ruokaan. Mies vastasi että 40€ on pakko jo riittää, ei voi mennä enempää. Varasin sitten seuraavaksi viikoksi ruokaan sen 40€ ja sillä ostin sunnuntaina ruokatarpeita viikoksi. Torstaina oli jääkaappi tyhjä ja mies ihmeissään että miks meillä ei oo ruokaa. Ei voinut käsittää että se 40€ ei riittänytkään kuin siihen, että hän söi maanantaina vuokallisesta makaronilaatikkoa kaiken muun paitsi mun ottaman annoksen, tiistaina 1 kg pussin pyttipannua, keskiviikkona 6 makkaraa ja töissä eväänä kumpanakin päivänä einesmakaronilaatikoita. Siihen lisäksi ne miehen vaatimat iänikuiset limsat jota se vetää sen 1,5 litran pullon kahdessa päivässä, suklaat ja iltapalaksi vielä lihapiirakkaa ja nakkeja ja lopuks söi vielä mun evässalaatit kun oli nälkä enkä ollut kirjoittanut eväsrasiaani nimeäni.

Silloin se heräsi kysymään, että niin paljonko mulla oikeasti meneekään siihen ruokaan ja sen syömisen määrä vähentyi hurjasti. Nyt se yks vuokallinen ruokaa riittää pariksi päiväksi eikä tuo oo nälkää valittanut, se vaan tykkää ruuasta. Meillä on jako, että minä hoidan ruuan ja mies maksaa sähkön, netin ja veden. Nyt mulla riittää viikon ruokiin 60€ eikä tarvi tehdä niin älyttömiä määriä, että mullekin riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sehän on selvä että miehen kuuluu maksaa enemmän ruokalaskusta jos ja kun syö niin paljon enemmän kuin toinen ja jatkuvasti. Kun molemmilla rahasta tiukkaa niin ei kai se vähemmän syövä ahmatin ruokia maksa.

Vastaavasti kaiketi naiset maksavat AINA itse kalliit kampaajakäynnit, laukut ja ulkomaanmatkansa. Myös esim . Sisustamisen nainen maksaa jos miestä se ei kiinnosta.

Kyllä. Olen 43v. aikoinaan kymmenisen vuotta naimisissa ollut, sitä ennen ja sen jälkeen pitkissä seurustelusuhteissa. Koskaan ei ole kukaan mies maksanut kampaajakäyntejäni, laukkuja, vaatteita, meikkejä jne. omia kulujani. Sisustamisesta en ole erityisen kiinnostunut, mutta tarpeelliset huonekalut on ostettu puoliksi. Ruuat on yleensä ostettu tasan puoliksi, vaikka miehet aina ovat syöneet enemmän. Ulkomaanmatkat minä olen maksanut, että yleensä pääsisin joskus matkalle. Miehenkin osuus on siis minun pitänyt maksaa, koska eivät muuten olisi tulleet mukaan. Yksin lähtemisestä olisi seurannut loppuelämän kestävä jurputus.

Meillä ruokakulut menevät varmaan suht tasan. Siirrämme saman verran ruokarahaa yhteiselle tilille. Mies syö tietysti enemmän ruokaa, leipää ja leikkeleitä. Juo myös paljon kahvia (itse en ollenkaan) ja jos ostan keksejä, ne katoavat hujauksessa. Itse syön paljon hedelmiä (jotka ovat mielestäni kalliita) ja niitä taas mieheni ei syö ollenkaan.

Ymmärrän jos rahasta on oikeasti tiukkaa, voi olla että pitäisi laskea tarkemmin kuluja.. Me tienaamme suht saman verran.

Tsemppiä aloittajalle, toivottavasti löytyy se sopiva tapa teidän ruokakulujen maksamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...ärsyttää myöskin kokkailla joka päivä kun mies saattaa syödä ihan syömisen ilosta, kun tietää että kaapissa on ruokaa.

Miten te muut ootte ratkaisseet ruokakulut?

Mies hankkii ruuat ja kokkaa itse. Sinä maksat nöyrästi puolet niin pitkään kuin viitsit ja syöt sen mitä tarvitset.

MIksi ette syö joka päivä opiskelijaruokalassa? Siinä vähän tasaantuisi kun ette söisi kaikkia aterioita kotona.

Aika kalliiksi tulee syödä yliopistolla joka päivä. Yksi ateria on siellä kuitenkin 2,60e eli kahdelta ihmiseltä 5,20e. Viikossa menisi 26e pelkkiin lounaisiin. Minä ja mieheni opiskelemme ja ruokaan on rahaa käytettävissä noin 80e kuukaudessa. Sen verran meille jää rahaa kuukaudessa vuokran, kotivakuutuksen, puhelinlaskujen ja matkakorttimaksujen jälkeen. Ja siitä 80€:sta täytyy maksaa myös mm. pesuaineet.

No voi hyvänen aika. Puhukaa!

Meillä se suursyömäri olen minä. Pienistä tuloista yhdessä hoidetaan kaikki. Kun toiselta loppuu rahat, toinen hoitaa juoksevat kulut. Muutaman kerran suhteen alkuaikoina jouduin "konahtamaan" raha-asioista. Pääsääntöisesti minä kokkaan, mies käy kaupassa, mutta tilanteen mukaan toisinkinpäin onnistuu. :)