Lue keskustelun säännöt.
Teinipoika häpeää perhettämme, mutta aika uskomattomasta syystä
30.11.2016 |
Kuopuspoikamme aloitti yläasteen syksyllä ja nyt pitkin syksyä olen tajunnut, että häntä jollakin tasolla hävettää meidän elintasomme.
Asumme aika lähellä koulua isossa, uudessa okt:ssa. Voi kai sanoa, että aika ökyssä. Pari kertaa poika on mennyt mm piiloon pyörävajan taakse, kun uusia koulukavereita on mennyt ohi.
Lisäksi on kertonut, ettei ole halunnut sanoa uusille kavereille mitään siitä, millaisia asioita meiltä kotoa löytyy (mm kotiteatteri).
Toisaalta olen todella onnellinen, että hän ei yhtään pröystäile, mutta ei kai sitä perheen varallisuutta hävetäkään tarvitse. Omalla!rehellisellä työllä on kaikki ansaittu.
Asumme hyvin keskiluokkaisella alueella eli ei pitäisi olla silmätikkukaan.
Elämme aika normaalia elämää ja annamme reilusti hyväntekeväisyyteen. Lapsille olemme opettaneet, että heikompia autetaan ja kaikki ovat tasaveroisia.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi apua mitä juttuja! Naurattaa tällaiset "paljastukset" ja kilpavarustelu puheet. Jos lapset käyttäytyy tai häpeää
Perheensä varallisuutta on se varmasti vanhemmilta opittua ja kuultua. Ja hei, ei se 70 tonnin auto ole vielä mitenkään erikoinen.Aivan normaalia teinikäytöstä eli halua olla mahdollisimman samanlainen kuin muut. Ei vanhemmat siihen mitenkään vaikuta.
No ei meillä ainakaan ole ollut tämän asian kanssa mitään ongelmaa. Siitä ei ole koskaan tarvinnut mitenkään huomioida. Ja hieman särähtää korvaan tuo, "haluaa olla samanlainen kun muut". Tuolla lauseella on aika ikävä kaiku. Miksei olisi samanlainen kuin muut? Ihminen!
Tuolla "samanlainen kuin muut" ei varmaan tässä yhteydessä tarkoiteta ihmisarvoa vaan kaveriporukkaan kuulumista. Halutaan olla samanlaisia kuin kaveritkin. Teinipojat mielellään pukeutuvatkin samaan tyyliin kuin kaverinsakin ja haluavat tehdä samoja asioita kuin kaveritkin tekevät.
Omat vanhempani ovat vaatimattomista oloista lähtöisin ja vaurastuttuaan eivtä koskaan hankkineet mitään varsinaista ökyä. Oli kotimme sisustus kotimaista designiä, mutta en mä teininä eikä varmaan kaverinikaan niistä älynneet mitään. Vanhempani käyttivät rahaa varsin maltillisesti eikä meille lapsillekaan mitään ökyjuttuja hankittu. Omat asunnot saimme, kun muutimme lapsuudenkodista pois, mutta nekin ihan tavalliset kerrostalokaksiot, vaikka vanhempani vuodesta toiseen keikkuivatkin kaupunkin verokunkkujen joukossa. Saman maltillisen elämäntavan olen opettanut omille lapsillenikin. Tuskin kukaan lasteni kavereiden vanhempi on edes ajatellut katsoa, mahtaisiko yksinhuoltajaäidin nimi keikkua suurituloisimpien listalla. Puhumattakaan näistä teineistä. Itse sulauduin aikoinaan hyvin kaveriporukkaan, koska vanhempieni varallisuus ei näkynyt ulospäin. Aivan samoin on ollut omien lastenikin kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes muista että meillä on rahaa.
Vain ihminen, jolla on paljon rahaa, pystyy unohtamaan rahansa. Suurimmalla osalla se pyörii jatkuvasti mielessä koska rahaa ei ole riittävästi.
Varsinaiseen asiaan, teinit häpeää suurinpiirtein kaikkea tuossa iässä. Ohi menee melkein kaikilla.
Meillä myös teini ei halua kutsua kuin parhaat ystävänsä meille kotiin - hän on suoraan sanonut, että sen jälkeen jos 'väärät' kaverit kävisi ja näkisi meidän talon ja härpäkkeet niin ne olisi aina tulossa meille pitämään kotibileitä (me vanhemmat kun jo töiden puolesta matkustetaan aika paljon) eikä hän todellakaan halua että kaikki paikat tullaan hajottamaan.
En edes muista että meillä on rahaa.
Vain ihminen, jolla on paljon rahaa, pystyy unohtamaan rahansa. Suurimmalla osalla se pyörii jatkuvasti mielessä koska rahaa ei ole riittävästi.
Varsinaiseen asiaan, teinit häpeää suurinpiirtein kaikkea tuossa iässä. Ohi menee melkein kaikilla.