Mitä tehdä kun mies ei halua viettää joulua ja itse on jouluihminen?

Menet viettämään joulua jonkun toisen luokse, joka tykkää juhlia. En minäkään yksin asuvana yksinään joulua vietä, vaan liikun aina muualle, ihmisten pariin. Paitsi kerran kun olin vatsataudissa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina, kun ihmiset sanoo, että vihaa jouluruokia. Meillä on ainakin kaikenlaista joulupöydässä, kaloja, salaatteja, lihaa, kasviksia, laatikoita jne. ihanko oikeasti joku vihaa KAIKKIA jouluruokia?

Joo, minä vihaan. Lasken siis jouluruuiksi ne perinneruoat, joita syödään lähinnä vain jouluna: sillit, joulukinkun, laatikot, lipeäkalan, rosollin... Lihapullat tai paisti eivät minusta ole nimenomaisesti jouluruokia. Minun lapsuudessani jouluna syötiin mm. currya, mutta en sitäkään jouluruokana pidä.

Ainoastaan AV:lla esitetään vakavalla naamalla, että eriävät näkemykset joulun merkityksestä ovat dealbreaker suhteelle. Kukaan ei voi olla niin jouluhullu tai joulunvihaaja, että tällä asialla on mitään väliä, kun on yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Kyse on yhdestä viikonlopusta vuodessa!

Jokin syy siihen nyt on, että ap:n mies vihaa joulua. Minä lähtisin selvittämään asiaa siitä päästä. Riitelivätkö hänen lapsuudenkodissaan vanhemmat aina jouluna? Olivatko vanhemmat kännissä? Vai oliko äiti kireä joulustressistä niin, että kaikilla oli ikävä olla?

Jos taustalta löytyy joku tällainen syy, niin voit lähteä järjestämään joulua niin, että tähän juttuun liittyvät asiat eivät ole järjestelyissä päällimmäisinä. Ehkä silloin miehestäkään joulu ei tunnu niin pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Jokin syy siihen nyt on, että ap:n mies vihaa joulua. Minä lähtisin selvittämään asiaa siitä päästä. Riitelivätkö hänen lapsuudenkodissaan vanhemmat aina jouluna? Olivatko vanhemmat kännissä? Vai oliko äiti kireä joulustressistä niin, että kaikilla oli ikävä olla?

Jos taustalta löytyy joku tällainen syy, niin voit lähteä järjestämään joulua niin, että tähän juttuun liittyvät asiat eivät ole järjestelyissä päällimmäisinä. Ehkä silloin miehestäkään joulu ei tunnu niin pahalta.

Minua vituttaa joulussa se pakkotuputus ja se ulkopuolisuuden kokemus, joka tulee siitä, kun ei ole osallinen jossakin mistä melkein kaikki intoilevat. Jouluna pitäisi olla ah niin kivaa ja hyggeä, oli sellainen olo tai ei. Tuollainen patologisointi, jossa joulumielen puute nähdään sairautena ja ties mistä vanhempien alkoholismista umpuavana traumana on juuri omiaan muuttamaan omat tunteet välinpitämättömyydestä syvään vastenmielisyyteen. Minua ei haittaa, jos muut viettävät joulua, mutta älkää nyt hyvänen aika olettako minun siitä piittaavan. Kuvitelkaa vaikka, että olen juutalainen, jos se auttaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina, kun ihmiset sanoo, että vihaa jouluruokia. Meillä on ainakin kaikenlaista joulupöydässä, kaloja, salaatteja, lihaa, kasviksia, laatikoita jne. ihanko oikeasti joku vihaa KAIKKIA jouluruokia?

Joo, minä vihaan. Lasken siis jouluruuiksi ne perinneruoat, joita syödään lähinnä vain jouluna: sillit, joulukinkun, laatikot, lipeäkalan, rosollin... Lihapullat tai paisti eivät minusta ole nimenomaisesti jouluruokia. Minun lapsuudessani jouluna syötiin mm. currya, mutta en sitäkään jouluruokana pidä.

Eikö sun jouluun sitten vois kuulua graavikala, salaatit, marinoidut kasvikset, kalkkuna tai kala, joku muu mistä pidät? Vai eikö teillä ole jouluna ollut kuin ainoastaan noita ruokia joita vihaat?

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan AV:lla esitetään vakavalla naamalla, että eriävät näkemykset joulun merkityksestä ovat dealbreaker suhteelle. Kukaan ei voi olla niin jouluhullu tai joulunvihaaja, että tällä asialla on mitään väliä, kun on yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Kyse on yhdestä viikonlopusta vuodessa!

Se on dealbreaker siinä suhteessa kun jyrkkä suhtautuminen kertoo siitä miten taipuvainen on kompromisseihin. Ja kun lapset tulevat mukaan kuvioihin niin niitä kompromisseja piisaa! Minusta on outoa että mies ei pysty "leikkimään" joulua rakastamansa ihmisen takia.

Minä kestän sen että vuoden mittaan teeveen kaukosäädin juuttuu miehen kouraan kaikenmaailman mm ja ym kisojen aikana ja hän sietää sen että asentelee jouluvaloja pitkin paikkoja. Kumpikaan ei nurise eikä vääntele naamaa. Ja vuosien mittaan kumpikin on oppinut että jos joku juttu ei toista kertakaikkiaan nappaa esim. perhokalastus tai nukketeatteri niin sinne saa ja voi mennä yksin tai kaveriporukan kanssa ja toinen kannustaa eikä nurise.

Jouluun palatakseni; yrittäisin selvittää miksi joulu on miehellesi niin mörkö. Minun mieheni lapsuuden joulun pilasi se kun isänsä "ei uskonut" lahjoihin eli ei hankkinut koskaan lahjoja. Äitinsä huolehti lasten ja miehensä (!) lahjat joka johti siihen ettei äiti saanut yhtään lahjaa jollei oman äitinsä "sana päivän saatteeksi"- vihkosta ja anopin iänikuista laamapaitapakettia lasketa eli joka joulu äiti päätyi keittiöön nyyhkyttämään surkeuttaan. Tilanne parani kun lapset kasvoivat niin isoiksi että ymmärsivät ostaa lahjoja. Eli selvitäpä mikä tarina on oman miehesi "jouluvastaisuuden" takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina, kun ihmiset sanoo, että vihaa jouluruokia. Meillä on ainakin kaikenlaista joulupöydässä, kaloja, salaatteja, lihaa, kasviksia, laatikoita jne. ihanko oikeasti joku vihaa KAIKKIA jouluruokia?

Joo, minä vihaan. Lasken siis jouluruuiksi ne perinneruoat, joita syödään lähinnä vain jouluna: sillit, joulukinkun, laatikot, lipeäkalan, rosollin... Lihapullat tai paisti eivät minusta ole nimenomaisesti jouluruokia. Minun lapsuudessani jouluna syötiin mm. currya, mutta en sitäkään jouluruokana pidä.

Eikö sun jouluun sitten vois kuulua graavikala, salaatit, marinoidut kasvikset, kalkkuna tai kala, joku muu mistä pidät? Vai eikö teillä ole jouluna ollut kuin ainoastaan noita ruokia joita vihaat?

Minä en siis vietä joulua, joten syön yleensä ihan normaaleja viikonloppuruokia. Aikuisuudessa on se mukava puoli, että voi tehdä juuri sellaista ruokaa kuin tykkää syödä. Lapsuudessani meillä oli jouluna yleensä ainakin niitä lihapullia tai esimerkiksi tuota mainitsemaani currya, mutta eipä sekään estänyt sukulaisia tyrkyttämästä noita kuvottavia laatikkoruokia tai rosollia. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan AV:lla esitetään vakavalla naamalla, että eriävät näkemykset joulun merkityksestä ovat dealbreaker suhteelle. Kukaan ei voi olla niin jouluhullu tai joulunvihaaja, että tällä asialla on mitään väliä, kun on yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Kyse on yhdestä viikonlopusta vuodessa!

Se on dealbreaker siinä suhteessa kun jyrkkä suhtautuminen kertoo siitä miten taipuvainen on kompromisseihin. Ja kun lapset tulevat mukaan kuvioihin niin niitä kompromisseja piisaa! Minusta on outoa että mies ei pysty "leikkimään" joulua rakastamansa ihmisen takia.

Kieltämättä minäkin kyllä haluaisin tietää etukäteen olevani lyömässä hynttyitä yksiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä on okei painostaa jotakuta tekemään asioita, jotka ovat toisesta vastenmielisiä. En ole eläessäni odottanut seurustelukumppanlta jalkapallon arvokisojen seuraamista, liharuokien syömistä, lempimusiikkini kuuntelemista, harrastusryhmäni esityksiin tulemista tai sukujuhlissa pönöttämistä, ja odotan vastineeksi samanlaista huomaavaisuutta. Yhdessä tehdään niitä asioita, jotka ovat yhdessä kivoja, eikä kaikkien mielenkiinnonkohteiden ja tapojen tarvitse olla jaettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan AV:lla esitetään vakavalla naamalla, että eriävät näkemykset joulun merkityksestä ovat dealbreaker suhteelle. Kukaan ei voi olla niin jouluhullu tai joulunvihaaja, että tällä asialla on mitään väliä, kun on yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Kyse on yhdestä viikonlopusta vuodessa!

Se on dealbreaker siinä suhteessa kun jyrkkä suhtautuminen kertoo siitä miten taipuvainen on kompromisseihin. Ja kun lapset tulevat mukaan kuvioihin niin niitä kompromisseja piisaa! Minusta on outoa että mies ei pysty "leikkimään" joulua rakastamansa ihmisen takia.

Kieltämättä minäkin kyllä haluaisin tietää etukäteen olevani lyömässä hynttyitä yksiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä on okei painostaa jotakuta tekemään asioita, jotka ovat toisesta vastenmielisiä. En ole eläessäni odottanut seurustelukumppanlta jalkapallon arvokisojen seuraamista, liharuokien syömistä, lempimusiikkini kuuntelemista, harrastusryhmäni esityksiin tulemista tai sukujuhlissa pönöttämistä, ja odotan vastineeksi samanlaista huomaavaisuutta. Yhdessä tehdään niitä asioita, jotka ovat yhdessä kivoja, eikä kaikkien mielenkiinnonkohteiden ja tapojen tarvitse olla jaettuja.

Aivan mutta et varmaan tykkäisi jos kumppanisi kieltäisi sinulta liharuoat kodissasi?!?

Itse en varmaan voisi olla suhteessa jouluvihaajan kanssa. :/ Itse tykkään niin paljon joulusta. 

Joulu on siistä ihana juhla, että on yksi niistä harvoista jotka ei pyöri ryypiskelyn ja kännäilyn keskellä. En juo alkoholia, joten vaput yms on aina vähän tympeitä. Joulussa on taas ihanaa tunnelmaa ja saa olla rauhassa kotona vanhempien kanssa nauttimassa hyvästä ruuasta ja tunnelmasta. <3

Vierailija kirjoitti:

Eli selvitäpä mikä tarina on oman miehesi "jouluvastaisuuden" takana.

Monet naiset eivät voi sietää urheilukilpailujen seuraamista, mutta eipä mieleeni tulisi yrittää diagnosoida, miksi näin on, ja mitä voisi tehdä, jotta nainenkin voisi olla täysillä mukana jalkapallon EM-kisojen kisastudiossa. Minun ei ole vakea hyväksyä sitä, että ihmiset pitävät eri asioista ja myös inhoavat eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan AV:lla esitetään vakavalla naamalla, että eriävät näkemykset joulun merkityksestä ovat dealbreaker suhteelle. Kukaan ei voi olla niin jouluhullu tai joulunvihaaja, että tällä asialla on mitään väliä, kun on yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Kyse on yhdestä viikonlopusta vuodessa!

Se on dealbreaker siinä suhteessa kun jyrkkä suhtautuminen kertoo siitä miten taipuvainen on kompromisseihin. Ja kun lapset tulevat mukaan kuvioihin niin niitä kompromisseja piisaa! Minusta on outoa että mies ei pysty "leikkimään" joulua rakastamansa ihmisen takia.

Kieltämättä minäkin kyllä haluaisin tietää etukäteen olevani lyömässä hynttyitä yksiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä on okei painostaa jotakuta tekemään asioita, jotka ovat toisesta vastenmielisiä. En ole eläessäni odottanut seurustelukumppanlta jalkapallon arvokisojen seuraamista, liharuokien syömistä, lempimusiikkini kuuntelemista, harrastusryhmäni esityksiin tulemista tai sukujuhlissa pönöttämistä, ja odotan vastineeksi samanlaista huomaavaisuutta. Yhdessä tehdään niitä asioita, jotka ovat yhdessä kivoja, eikä kaikkien mielenkiinnonkohteiden ja tapojen tarvitse olla jaettuja.

Aivan mutta et varmaan tykkäisi jos kumppanisi kieltäisi sinulta liharuoat kodissasi?!?

Juuri näin. Jos aloittajan mies ei oikeasti halua edes aloittajan syövän jouluruokia, se on tietysti ihan älytöntä, ja kyllä mies sen itsekin tajuaa.

Tässä nyt menee puurot ja vellit sekaisin.

Ei ap ole pakottamassa miestään jouluhömppään eikä tunge niitä jouluruokia väkisin mieheelle. Mutta mies haluaa kieltää ap:täkin joulunvieton. Tosi ahdistavaa rajoittamista.

Ja tahallaan pilaa valittamalla toisen jouluilon...sen vähäisenkin. Aika itsekästä.

Mä en ihan ymmärrä näitä, jotka kutsuvat itseään jouluihmisiksi. Onhan se ihan kiva vähän tunnelmoida kynttilän valossa ja syödä pipareita ja suklaata mutta siinä se. Siihen riittää mainiosti yksi päivä, jouluaatto. 

Ei tarvitse enempää. Kyllä ap:n mies sen varmaan kestäisi. En minäkään tykkäisi jos mun mies vouhkaisi joulusta kuukausikaupalla. Tai vouhkaisi ylipäätään ollenkaan. 

Ei tuo nyt ole ihan normaalia mieheltäsi. Ihme kitisijä, jos aina täytyy saada läpi oma tahtonsa. Ja minkälainen puoliso haluaa pilata rakkaansa ilon? Minä ainakin menen välillä mukaan miehen harrastukseen vaikka se on minusta tylsää ja olen ostanut siihen liittyviä lahjojakin, kun on vaan niin kiva nähdä toisen riemu. Huolestuisin kyllä, jos oma puoliso alkaisi yhtäkkiä haluta pahoittaa minun mieltäni.

Aja se jonnekin mökille tai autotalliin yrmyämään. Joulu on kerran vuodessa vaan.

Ehdotan, että sovitte että joka toinen joulu mennään miehen jouluttomassa joulussa, ja joka toinen sinun jouluisessa joulussa. Kumpanakaan jouluna kummallakaan ei ole mitään oikeutta inistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä näitä, jotka kutsuvat itseään jouluihmisiksi. Onhan se ihan kiva vähän tunnelmoida kynttilän valossa ja syödä pipareita ja suklaata mutta siinä se. Siihen riittää mainiosti yksi päivä, jouluaatto. 

Ei tarvitse enempää. Kyllä ap:n mies sen varmaan kestäisi. En minäkään tykkäisi jos mun mies vouhkaisi joulusta kuukausikaupalla. Tai vouhkaisi ylipäätään ollenkaan. 

Minä olen ehdottomasti jouluihminen. Haluan tehdä kaikki kortit käsin, laittaa ruokaa, kokeilla uusia reseptejä, askarrella koristeita ja harjoitella soittamaan ja laulamaan joululauluja. Siihen ei yksi päivä tosiaankaan riitä. Ihan niinkuin muutkin harrastukset, jotkut käyvät kerran vuodessa hiihtämässä ja se riittää, ja toiset haluavat kunnon lenkkejä säännöllisesti. Onneksi mieheni nauttii myös hyvästä ruuasta, musiikista ja kauniista valoista eikä valita vaikka ei olekaan niin kova itse järjestelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä näitä, jotka kutsuvat itseään jouluihmisiksi. Onhan se ihan kiva vähän tunnelmoida kynttilän valossa ja syödä pipareita ja suklaata mutta siinä se. Siihen riittää mainiosti yksi päivä, jouluaatto. 

Ei tarvitse enempää. Kyllä ap:n mies sen varmaan kestäisi. En minäkään tykkäisi jos mun mies vouhkaisi joulusta kuukausikaupalla. Tai vouhkaisi ylipäätään ollenkaan. 

Minä olen ehdottomasti jouluihminen. Haluan tehdä kaikki kortit käsin, laittaa ruokaa, kokeilla uusia reseptejä, askarrella koristeita ja harjoitella soittamaan ja laulamaan joululauluja. Siihen ei yksi päivä tosiaankaan riitä. Ihan niinkuin muutkin harrastukset, jotkut käyvät kerran vuodessa hiihtämässä ja se riittää, ja toiset haluavat kunnon lenkkejä säännöllisesti. Onneksi mieheni nauttii myös hyvästä ruuasta, musiikista ja kauniista valoista eikä valita vaikka ei olekaan niin kova itse järjestelemään.

Etkö sä nyt jo ne samat vanhat joululaulut osaa ulkoa ja unissaankin? Toisekseen perinteinen jouluruoka ei ole ihan sama asia kuin ns. hyvä ruoka. Lipeäkalaa esim. ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kulinaariseksi elämykseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä näitä, jotka kutsuvat itseään jouluihmisiksi. Onhan se ihan kiva vähän tunnelmoida kynttilän valossa ja syödä pipareita ja suklaata mutta siinä se. Siihen riittää mainiosti yksi päivä, jouluaatto. 

Ei tarvitse enempää. Kyllä ap:n mies sen varmaan kestäisi. En minäkään tykkäisi jos mun mies vouhkaisi joulusta kuukausikaupalla. Tai vouhkaisi ylipäätään ollenkaan. 

Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää. Mutta parisuhteessa tarvitsee ymmärtää sen kumppanin "vouhkaamista".