Mitä tehdä kun mies ei halua viettää joulua ja itse on jouluihminen?

Miehelläsi on varmastikin jouluun liittyen ikäviä muistoja? Pettymyksiä? Vanhempien riitaa? Jos näin on, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi kokea uudenlainen, mukava joulu. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kuin todeta jälleen, että onpa ihanaa olla sinkku. Saadaan lapsen kanssa tunnelmoida just silleen kuin halutaan.

.

Of the topic: Et ole sinkku, vaan yh.

Miksi se joulu aiheuttaa niin suurta vihaa miehessä? Onko jotain lapsuudentraumoja? Niistäkin voi päästä eroon, jos ne käsittelee ja hyväksyy, eikä yritä tukahduttaa niitä.

Neutraaliuden joulua kohtaan ymmärrän, sellaisen "aivan sama"-asenteen, mutta jos se herättää vihan tunteita, niin varmasti on taustalla jotain traumaattista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas ikävää. Olisiko sinun mahdollista lähteä jonnekin luonnonläheisen ja tunnelmalliseen paikkaan joulunviettoon? Esim. Haikon kartano? Siellä olisi muitakin, valmiit ruoat, tunnelma ja mahdollisuus rauhoittua koska olisit yksin.

Myös Siuntion kylpylässä on hyvät jouluruuat ja ihmisiä joulunvietossa. 

Joka tapauksessa ottaisin härkää sarvista enkä vain alistuisi nököttämään miehen kanssa kotona hänen ehdoillaan. Koska mies on normikäytäntöä vastaan, olisi minusta oikeudenmukaisinta, että ap saa päättää kumpi jää ja kumpi lähtee joulun ajaksi. Tai sitten jääjä pitää kuononsa ummessa. 

Miten uskonnollinen juhla on normi? Suomessa asuu useita eri uskontojen edustajia ja paljon myös ateisteja. Kaikki ei ole mitään hihhuli kristittyjä jotka kysyy näkymättömältä ukolta neuvoja elämään

Joulunvietto kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Niinkuin varmasti hyvin tiedät, joulunvietolla on pakanalliset perinteet ja nykymuodossaan se on myös osin irtaantunut sekä pakanallisista että kristillisistä juuristaan. Suurin osa ns. juhlapyhistä tai juhlista on melkoinen sekametelisoppa eri aikojen ja tapojen vaikutteista. Joulu on siis kulttuurillisessa mielessä normi. 

Jos et viitsi tuoda kuusta kotiisi, niin tuo kuusen oksia ja laita niihin joulupalloja. (ehkä ei häiritse miestäsi)

Laita kohtuudella koristeita kotiisi. Tee/hanki jouluruokia josta itse pidät ja myös pizzaa. Lahjoja hankit, mutta välttämättä et saa mieheltäsi mitään. Kohtuus kaikessa ja et saa pettyä mieheesi jos hän ei ole vastavuoroinen näissä asioissa. Sinunkaan ei tarvitse luopua joulusta sen takia, ettei toinen halua...

Ap täällä. En sinänsä odota, että mieheni innostuisi joulusta, hänellä on oikeus omaan mielipiteeseensä. Mutta odotan, että hän voisi suhtautua myönteisesti siihen että minä rakastan joulua. Minun joulufiilis menee pilalle jos mies osoittaa koko ajan ärtymystään joulua kohtaan. Pizza joulupöydässä muiden jouluruokien seassa on minulle ihan ok. Kunhan ei joudu kuuntelemaan valitusta jouluruoista. Auton moottoriin olohuoneen nurkassa kaksi viikkoa vuodessa voisin suostua, jos se olisi miehelle tärkeää, puolestani mies voisi vaikka halutessaan koristellakin sen joillain wunderbaumeilla vai mitä niitä autokoristeita nyt onkaan. Isoin ongelma on siis se että minun fiilis menee pilalle jos toinen murjottaa joulun takia kotona. Vaikea nauttia sohvalla glögistä ja joululauluista kun mies valittaa joulusta ja ilmoittaa inhoavansa joululauluja. Ja että hän ei ainakaan glögiä ja piparia ota. Muuten leipomukseni kelpaa aina hyvin, mutta joululeipomuksille nyrpistellään. Ihan kuin joulu edustaisi jotain mitä en nyt ymmärrä.. Mies ei suostu kertomaan miksi inhoaa joulunviettoa. Miehen molemmat vanhemmat on elossa edelleen toisin kuin minun, mutta mies ei erityisemmin halua heilläkään pistäytyä jouluna, toivoo vaan että koko joulu perutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun mies tekisi numeron joulunvihaamisestaan, ottaisin sen kyllä aika henkilökohtaisesti. Voisin jopa todeta että siedän sinun tupakointiasi joka päivä ympäri vuoden, vaikka en pidä siitä, silti en närise enkä vittuile, mutta jos nyt sinä et kerran vuodessa kestä märisemättä niin voinhan sitten minäkin sen märinän aloittaa minua haittaavista asioista.

Asiaa nainen! Minusta joulusta kieltäytyminen on suomalaisessa kulttuurissa niin pähkähullu ja liian erilainen idea, että vastaava olisi vain joku " en suostu olemaan kuin munasilteen"  -vimma. 

 

Eli sinusta esimerkiksi juutalaiset eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin? Auts.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se joulu aiheuttaa niin suurta vihaa miehessä? Onko jotain lapsuudentraumoja? Niistäkin voi päästä eroon, jos ne käsittelee ja hyväksyy, eikä yritä tukahduttaa niitä.

Neutraaliuden joulua kohtaan ymmärrän, sellaisen "aivan sama"-asenteen, mutta jos se herättää vihan tunteita, niin varmasti on taustalla jotain traumaattista.

Tuo teidän jouluhullujen tuputtaminen ja pakko-osallistaminen on se asia, joka saa meidät vihaamaan joulua. Kuvittele, että absolutistia painostettaisiin nauttimaan pahimmasta ryyppäysuhannuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. En sinänsä odota, että mieheni innostuisi joulusta, hänellä on oikeus omaan mielipiteeseensä. Mutta odotan, että hän voisi suhtautua myönteisesti siihen että minä rakastan joulua. Minun joulufiilis menee pilalle jos mies osoittaa koko ajan ärtymystään joulua kohtaan. Pizza joulupöydässä muiden jouluruokien seassa on minulle ihan ok. Kunhan ei joudu kuuntelemaan valitusta jouluruoista. Auton moottoriin olohuoneen nurkassa kaksi viikkoa vuodessa voisin suostua, jos se olisi miehelle tärkeää, puolestani mies voisi vaikka halutessaan koristellakin sen joillain wunderbaumeilla vai mitä niitä autokoristeita nyt onkaan. Isoin ongelma on siis se että minun fiilis menee pilalle jos toinen murjottaa joulun takia kotona. Vaikea nauttia sohvalla glögistä ja joululauluista kun mies valittaa joulusta ja ilmoittaa inhoavansa joululauluja. Ja että hän ei ainakaan glögiä ja piparia ota. Muuten leipomukseni kelpaa aina hyvin, mutta joululeipomuksille nyrpistellään. Ihan kuin joulu edustaisi jotain mitä en nyt ymmärrä.. Mies ei suostu kertomaan miksi inhoaa joulunviettoa. Miehen molemmat vanhemmat on elossa edelleen toisin kuin minun, mutta mies ei erityisemmin halua heilläkään pistäytyä jouluna, toivoo vaan että koko joulu perutaan.

Rakastava ihminen sallii rakastetulleen asioita, jotka tuo tälle iloa.

Minun miehelläni on lievä kynttiläfobia. Suhteemme alkuaikoina (ensimmäisinä vuosina) hän oli aina sammuttelemassa sytyttelemiäni kynttilöitä, valittamassa miten ne nokeavat ikkunoita ja ovat palovaarallisia. Sitten jossain vaiheessa kerroin hänelle, miten vaikeaa minun on sietää pitkää pimeää syksyä, miten tärkeää pääni jaksamisen kannalta minulle on saada ympäröidä itseni kynttilöiden valolla ja kauneudella syksyn ja talven pimeimpinä aikoina, ja miten kurjalta ja väheksyvältä hänen suhtautumisensa minusta tuntuu. Vasta tässä vaiheessa sain häneltä kuullakin tuosta hänen tulipalonsyttymispelostaan, jolla silläkin on juonteensa hänen historiassaan.

Nykyisin polttelen syksyisin kynttilöitä; jopa mies joskus sytyttelee niitä minulle, kun tietää että olen pitkän päivän jälkeen tulossa kotiin. Meidän kaikki kynttilät poltetaan ehdottomasti palovaarattomasti, kynttilää ei ikinä koskaan jätetä yksin palamaan, ja kaikki kynttiläalustamme, -tuikkumme ja -kippomme ovat miehen tarkan syynin läpikäyneitä.

Puhuminen kannattaa. Toisesta ei saa tietoa pumppaamalla, mutta omia tarpeitaan ja olojaan on lupa tehdä tiettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet itse itsellesi sellaisen joulun kuin haluat. Ja mihen pizzalaatikkoon saat laittaa rusetin päälle.

Tätäkin mietin. Mutta ei kai minulla ole oikeutta raahata joulukuusta olohuoneen nurkkaan, jos mies vihaa joulua. Ihan sama kuin mies raahaisi likaisen auton moottorinsa olohuoneemme nurkkaan kahdeksi viikoksi, vaikka minä vihaan auton osia muualla kuin autossa. ap.

Vihalle on kait joku perustelu? Mielestäni esim.allergisuus kuuselle tai eläville kynttilöille olisi hyvä peruste. Muussa tapauksessa on joulukuusi on vain yksi sisustuselementti, vähän niin kuin verhot tai huonekalut.

Kuka teillä päättää sisustuksesta? Jos et saa laittaa esim.verhoja ikkunaan ilman miehen lupaa, niin aika vaikealta kuullostaa.

Me muutettiin miehen kanssa yhteiseen kotiin 10 vuotta sitten. Silloin mies oli kovasti puuttumassa kaikkeen sisustukseen, se oli tosi raskasta. Tarkoitan sitä, että kumpikaan ei halunnut käyttää rahaa uusiin huonekaluihin, joten luonnollisesti käytin vanhoja huonekaluja, mutta se ei ollut taas miehen mielestä hyvä, vaan olisi sitten ilmeisesti pitänyt olla ilman sohvaa, kun ei ollut juuri sillä hetkellä varaa. Nyt kun muutettiin 3 vuotta sitten, mies onneksi sanoi, että jättää kaiken sisustuksen minun vastuulleni.

Niin kauan kun joulu ei rahallisesti tai ajallisesti (siivoukset ym) häiritse miestäsi, en ymmärrä miksi pitää olla vastarangan kiiski?

AP, pidän itsekin joulutunnelmoinnista ja tiedän tarkalleen mistä puhut.

Joulu ei ole mitään 'tuputtamista' ja se joulu joka tulee televisiomainoksiin ja kauppoihin on ihan täyttä roskaa ja markkinointia. Se oikea joulufiilis herää silloin kun saa itse räätälöidä joulun omalle kohdalle.

Koristeet, ruoat, lahjat, kaikki ovat vain osa isompaa kokonaisuutta. Joulu tuoksuu ilmassa, mutta se ei ole haju. Joulussa on se jännä tuttu viba joka tekee pipareista parempia, glögistä todella rauhoittavaa ja ennenkaikkea saa ajatukset  rauhoittumaan kaikesta hälinästä ja kiireestä. Ja olen tosiaan ihan sanani mittainen mies, ei tämä ole mikään sukupuolirooleihin sitoutunut asia, henkilökohtaisesti minua ei vain kiinnosta vittuakaan mitä muut ajattelevat minun joulunvietostani, kunhan pysyvät kaukana tai hiljaa jos eivät ole mukana.

Tietysti olisi varmasti mukavaa pystyä avaamaan toiselle joulufiilistä. Voit tietysti ostaa jonkin projektin joululahjaksi toiselle ja antaa sen jo ennen joulua, niin toinen saa puuhastella omiaan ja voit itse keskittyä joulusi viettämiseen.

Mutta ennenkaikkea jos toinen marisee joulusta, se pilaa kyllä sinunkin joulusi. Kyllä jouluhenkisiä ihmisiä löytyy vielä, etsi joko muualta seura tai tee joulujärjestelysi työpaikalle.

Eihän aikuinen ihminen voi rajoittaa toisen joulun viettoa, jos 'häntä ärsyttää'? Itse sanoisin, että voivoi, koitahan aikuistua ja kestää se että minulle joulu on tärkeä. Ei tietty överiksi kannata laittaa tahallaan, mutta kyllä sulla on oikeus tunnelmoida omalla tavallasi!

Henk.koht en sietäisi mokomaa murjottajaa.

Ei tilanne paremmaksi joulun suhteen koskaan muutu.Miehellä on todennäköisesti muitakin murjottamisen aiheita omasta mielestään.En tiedä kauanko olette olleet yhdessä,mutta tilanne taatusti pahenee vuosien myötä.Nyt on vain tämä joulu,mutta ajan myötä hän kiukuttelee keväällä,kesällä juhannuksena,syksyllä .Tuon tyyppinen mies mököttää milloin mistäkin.Ei auta vaikka hakisi kuun taivaalta..Miheni on samaa kaliberia ja veemäisemmäksi vaan muuttunut vanhemmiten-ei kyllä ensiavioliittovuosina näyttänyt näitä kykyjään.

Olisi pitänyt erota,vaikka muuten kunnollinen onkin.

Näitä tälläisia liittoja on pilvinpimein.Tuskin kukaan meistä on virheetön,ei varmasti.

Kumpikaan teitä ei tule muutumaan-kärsi tai etsi samanhenkisesempi ystävä/puoliso.

Vanha aloitus, mutta tässä tuli mun ongelmaa puitua?! Onko lisää ideoita, kuinka kestää miehen jatkuva marmatus ja joulun dissaus? Kuinka estää oman jouluilon lässähtäminen, kun mies ei vietä joulua? :/

Ei joulua

Ei oo pakko

Mene joulurientoihin yksin. Mökki maalta jne.

En tiedä miten tänä vuonna koronan kanssa, mutta perinteisestihän on ollut paljon erilaisia joulutapahtumia, esim. kauneimmat joululaulut, muut joulukirkot, tapahtumia kaupunkien keskustoissa. Niihin voisi mennä nauttimaan siitä joulumielestä ja olla sitten kotona tavallisempi.

Onnistuisko mikään kopromissi, esim. onko teillä joku huone jonka saisi koristella ja mies ei sitten menisi siihen huoneeseen?

Kumpikin teistä saa toki viettää haluamansalaista joulua, mutta se on vähän vaikeaa yhtäaikaa, kun näkemykset eroavat. Sovi miehen kanssa kompromisseja, esim kuusi tulee mutta sinä hankit, koristelet ja viet sen pois tai jouluisa ateria syödään yhdessä, mutta tapanina on pitsaa (tai mitä miehesi haluaakaan) etc. Nämä ovat vain esimerkkejä, tehkää omanlaisenne joulu, jossa molemmat joustavat sopivasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet itse itsellesi sellaisen joulun kuin haluat. Ja mihen pizzalaatikkoon saat laittaa rusetin päälle.

Tätäkin mietin. Mutta ei kai minulla ole oikeutta raahata joulukuusta olohuoneen nurkkaan, jos mies vihaa joulua. Ihan sama kuin mies raahaisi likaisen auton moottorinsa olohuoneemme nurkkaan kahdeksi viikoksi, vaikka minä vihaan auton osia muualla kuin autossa. ap.

No itse asiassa, jos miehelleni olisi kovin tärkeää pitää kaksi viikkoa moottoria olohuoneen nurkassa niin kyllä mä sen 2 vk vuodessa kestäisin. Jos se tekisi mieheni onnelliseksi.

Tämä. Mieheni itse asiassa pitää meillä kotona sisällä aina keväällä moottoripyöränsä akkua latautumassa. Siinä se akku johtoineen kököttää useamman päivän olkkarin nurkassa ja mies puuhailee kaikenmoista alun kanssa ja tuo välillä jotain muitakin pikkuosia sisälle. Asumme siis kerrostalossa ja moottoripyörä on autohallissa jossa ei voi tällaisia tehdä.

Näyttääkö mielestäni kivalta? No ei. Haluaisinko ettei tämä olisi tapana? No kyllä. Valitanko tästä miehelleni ja kettuilen koko sen ajan kun akku on sisällä? No en.

Ihan samalla tavalla odottaisin että jos mies inhoaa joulua niin hän silti sietää viikon vuodessa joulukuusta tönöttämässä olkkarin nurkassa ja että teen jouluruokaa kerran vuodessa (jota miehen ei tietenkään ole pakko syödä).

Ap:lle sanoisin että sinulla on vielä helppo tilanne nyt. Että jos luulet nyt olevan vaikeaa niin ei ole. Vaikeammaksi menee jos saatte joskus lapsia ja lapset rupeavat ihmettelemään miksei kotona vietetä joulua niinkuin lähestulkoon kaikissa muissa kodeissa vietetään. Saat sitten selitellä lapsille kuinka isi saa pahan mielen joulusta joten sitä ei voida viettää. Sillähän ei toki ole sitten väliä että lapsilla tulee paha mieli siitä kun he eivät pääse joulua viettämään vaan kuulevat siitä vain kavereiltaan.