Oikeasti erityistherkkä kertoo millainen on tositilanne
Sanoin tänään pari väärää sanaa ja mulla on koko illan ollut hermosto ihan ylikierroksilla. En pura sitä kehenkään, vaan harmittelen sitä mielessäni ja mietin miten saan asian pois. Eikä se oikeasti ole kuin ihan mitätön asia, jota varmasti kukaan muu ei muista. Mutta nolasin itseni sanomalla ääneen mitä ajattelen.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Tällaista se on olla erityisherkkä. Mikä se asia oli?
No se, että ne tiuskivat tätöset eivät ole niitä erityiherkkiä. Minä en nimenomaan uskalla tiuskia kellekään. Tuo oli siis sen tyyppinen asia, että onpa sotkuinen kämppä, mikä oli totta, mutta kaikkea ei tarvitsisi sano ääneen. Lähinnä siis ihmettelevä sävy ja sitten tajusin, että olis pitänyt olla hiljaa.
Oletko erityisherkkä, vai vaan sairaalloisen itsekeskeinen?
Njaa. Tuohon voi liittyä erityisherkkyys mutta mun mielestä muutakin huonoa itsetuntoa. Minun mielestä puhtainta erityisherkkyyttä on se, kun olen rakkaitten ja läheisten ihmisten kanssa viikonlopun vanhempien luona ja on kivaa ja rentoa eikä tehdä edes juuri mitään, ja sunnuntai-iltana kun pääsen kotiin olen niin väsynyt ja poikki että oksettaa. Tähän jamaan on mahdollista saattaa itseensä kun ei muutamaan vuosikymmeneen kuuntele kehonsa viestejä.
Tällaista se on olla erityisherkkä. Mikä se asia oli?