Lue keskustelun säännöt.
Huumeidenkäyttäjien vanhempia/sukulaisia?
28.11.2016 |
En tiedä minne tästä pitäisi oikein kirjoittaa. Julkisesti en uskalla tai edes halua tehdä sitä. Hävettää jotenkin todella paljon. Olemme kuitenkin ulkopuolisten silmin kunnollinen ja onnellinen perhe, joten huumeongelma ei ns. sovi kuvioihin. Surullista, etenkin näin joulun alla, kun koko perheen pitäisi kokoontua yhteen. Taitaa olla ensimmäinen joulu, kun tyttöä ei näy joulupöydässä.
Kommentit (28)
HEL-NYC kirjoitti:
Millainen hoitotilanne Suomessa on? Pääseekö hoitoon kun haluaa? Ilmeisesti ei oteta tahdonvastaiseen, edes yksityisesti?
Tahdonvastaista hoitoa säätelevät samat normit sekä yksityisellä, että julkisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mistä aineista on kyse ja kuinka usein lapsesi käyttää? Voi olla ohimenevä vaihe. Omassa lähipiirissä on ollut paljon nuoria, jotka ovat käyneet 1-2 vuoden jakson jolloin ovat riehuneet ympäriinsä ja vetäneet aineitakin, mutta jossain vaiheessa kuitenkin ryhdistäytyneet. Monet pääsevät irti ja takaisin kiinni normaaliin elämään. Kaikkea hyvää teille!
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on 20-vuotias subunarkkari. Totta on, ettei asiaa tule liiemmin huudeltua - mutta lähinnä siksi että mielestäni on siskoni asia, keille kaikille puolitutuilleen haluaa asiasta kertoa. Miten se olisi minun tai vanhempieni vika tai häpeä, että hän on elämässään itse tehnyt todella huonoja valintoja? Väitän ettei yksikään narkomaani mukulana suunnitellut, että aikuisena olen huumeriippuvainen. Minun tai muun perheeni "häpeä" ei ole mitään verrattuna siihen että siskoni elää sitä elämää päivittäin. On ollut helvetin vaikeaa katsoa vierestä kun herkkä, älykäs lapsi luisui käyttämään aineita ja heitti kaiken menemään, mutta tosiasia on että jollei hän itse jaksa tai pysty ottamaan tarjottua apua vastaan, niin sitä ei voi hänelle väkisin tyrkyttää.
Minun lapsuudenperheeni oli ihan normaali, molemmat vanhemmat töissä, iso omakotitalo, vanhemmat tukivat kouluasioissa ja panostivat lasten harrastuksiin. Silti yksi neljästä lapsesta eksyi vääränlaisten ihmisten seuraan ja luisui narkomaaniksi.
Tämä voisi yhtä hyvin olla lapsestani. Yksi maailman ihanimmista lapsista valitsee tuon tien. Lapsi oli avoin, iloinen, seurallinen ja kovasti tykkäsi harrastuksistaan. Rakastan lastani ja se on ain lapsille kerrottu. Aina hän tuli kertomaan, jos oli huolia, kunnes pikkuhiljaa, teini-iässä elämä heitti toiseen laitaan. Olen aivan neuvoton, varsinkin kun apua ei saa miltään taholta..
Lasten serkku on viattoman kannabiksen pössyttelijä, joka pikkuisen kokeilee amfetamiinia ja päätyy psykoosiin pari kertaa vuodessa. Aivoista ei ole enää paljoa jäljellä. Lääkäri on todennut vanhemmille, että päästäkää irti, älkää mahdollistako, antakaa mennä pohjalle. Vain siten voi muuttua.
Valaiskaas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poika on nyt neljäkymmentä ja käyttänyt kannabista jo seitsemäntoista vuotta.
Ei ongelmia onneksi. Välillä pelkään että jää kiinni ja menettää työnsä ja ehkä lapset otetaan huostaan. Toivottavasti lainsäädäntö muuttuu pian kannabismyönteisemmäksi. Poika on hyvä työmies ja kunnollinen isä. Hän käyttää alkoholin sijaan miedompaa vaihtoehtoa.
Aluksi paljastuminen oli järkyttävä shokki. Ehkä pahempi olisi ollut jos poika olisi paljastunut homoksi, mutta nyt tiedän ettei kyseessä ole mikään ongelma.
Ongelma on mahdollinen kiinnijäänti.
Miksi suojelet rikollista?
Kunnon vanhempi tekisi äkkiä ilmoituksen poliisille.
Siis mitä vittua?
Miksi pitäisi ilmiantaa oma poika jolla ei ole mitään ongelmia paitsi asuu valtiossa jossa häntä pidetään rikollisena vain oman valintansa vuoksi. Miksi noin mitättömästä elämän valinnasta pitää viedä työt ja antaa sakkoja? Alkoholin käyttö on ilmeisesti parempi juttu?
Mitä hyötyä tämän ihmisen läheisille on siitä?
Valaiskaa nyt vähän. Sai niin hälyyttävän paljon yläpeukkuja että ei ole tosikaan.
Suomessa on ihan järjetön kaksinaismoraali alkoholin ja kannabiksen suhteen. Viihdekäyttöä ei vieläkään haluta hyväksyä miedommalla. Se on muka ongelma vaikka harvoin käyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syytteleekö nuo teidän narkkarilapset teitä omasta huumeidenkäytöstään? Kiinnostaa vain kun perheessä oli tällainen huumeita käyttävä marttyyrinuori. Ei ottanut mitään vastuuta omista valinnoistaan, kaikki oli jonkun muun syytä.
Mun käsittääkseni toi on aika tyypillistä narkkareille, eli itsessä ei ole sitä vikaa vaan se syy käyttöön löytyy aina jostain muualta, onko se sitten perhe tai ystävät, (entinen) työnantaja jne. Ainakin meidän lähipiirissä käyttäjä juurikin harrastaa tuota muiden syyllistämistä.
Siskoni on 20-vuotias subunarkkari. Totta on, ettei asiaa tule liiemmin huudeltua - mutta lähinnä siksi että mielestäni on siskoni asia, keille kaikille puolitutuilleen haluaa asiasta kertoa. Miten se olisi minun tai vanhempieni vika tai häpeä, että hän on elämässään itse tehnyt todella huonoja valintoja? Väitän ettei yksikään narkomaani mukulana suunnitellut, että aikuisena olen huumeriippuvainen. Minun tai muun perheeni "häpeä" ei ole mitään verrattuna siihen että siskoni elää sitä elämää päivittäin. On ollut helvetin vaikeaa katsoa vierestä kun herkkä, älykäs lapsi luisui käyttämään aineita ja heitti kaiken menemään, mutta tosiasia on että jollei hän itse jaksa tai pysty ottamaan tarjottua apua vastaan, niin sitä ei voi hänelle väkisin tyrkyttää.
Minun lapsuudenperheeni oli ihan normaali, molemmat vanhemmat töissä, iso omakotitalo, vanhemmat tukivat kouluasioissa ja panostivat lasten harrastuksiin. Silti yksi neljästä lapsesta eksyi vääränlaisten ihmisten seuraan ja luisui narkomaaniksi.