Kihlautumisen ikuisuuskysymys. Olenko teidän mielestä kihloissa?
Tää on niin ikuisuusaihe, että miten se kihlautuminen määritellään, tiedetään. Itse en ajattele olevani kihloissa, mutta tästä on tullut jo suvunkin kanssa vääntöä kahvipöydissä, niin kertokaas.
- Aloin seurustella nykyisen avomieheni kanssa. Ihan jo alkuvaiheessa (tyyliin tokat treffit) puhuttiin siitä, että etsitään molemmat loppuelämän kumppania jonka kanssa mennä naimisiin ja perustaa perhe.
- Viime vuonna puhuttiin, että n. 4-5 vuoden seurustelun jälkeen olisi sopiva aika mennä kihloihin. Naimisiinmenon päivästä ei ole puhuttu, muuta kuin että "jos hankitaan lapsia, niin sitä ennen on hyvä mennä naimisiin).
- Ollaan molemmat sanottu että halutaan olla loppuikä yhdessä ja mies on sanonut, että "aikoo vielä pyytää minua vaimokseen", minkä pyynnön hetken eli varsinaisen polvistumisen ja kysymisen koen itse kihlautumisen hetkeksi. Mulle itselleni nimenomaan se konkreettinen "Tuletko vaimokseni?" ja sitä seuraava hääpäivän sopiminen on se kihlautuminen, ei niinkään tuo "aiotaan varmaan mennä naimisiin jos kaikki menee hyvin", mikä ei ole konkreettinen lupaus mennä naimisiin - samalla tavalla kuin ajatus yhteisen kodin hankkimisesta tulevaisuudessa on eri asia kuin talokauppapaperien allekirjoittaminen. Jos nyt eroaisin, kokisin purkavani seurustelusuhteen/avoliiton, en kihlausta.
No, mammaraati? Peukku ylös -> en ole kihloissa, peukku alas -> olen mielestänne jo kihloissa.
Kommentit (28)
Haha wow, en ymmärtänyt että ihmisillä on ongelmia suostumuksen pyytämisestä isältä. Kaunis ele mielestäni. Poikaystävä aikoo niin tehdä ja olen siitä iloinen. (Oma isäni ei kyllä äidin isältä mitään lupia kysellyt.. :D) Chill, live and let live
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän suostumusta, oi voi. Oletko isäsi omaisuutta?
En tietenkään ole. Kyse on vain mielestäni kivasta perinteestä, tuleehan puolisoni osaksi perhettäni ja siten toivon myös että perheeni konkreettisesti toivottaa hänet tervetulleeksi. Lisäksi sekä mieheni että isäni ovat konservatiivisia, joten uskon sen olevan heidänkin väleilleen hyväksi.
Onko naiset jotka isä taluttaa alttarille ja "luovuttaa" aviomiehelle myös omaisuutta? Viaton perinne se vain on.
Kai miehelläsi on perinteen mukaiset viinat matkassa mukana ja hän maksaa sinusta isällesi? Se on minusta kaunis suomalainen perinne, jossa sulhasmies kavereineen käy pyytämässä morsiamen isältä lupaa avioon ja samalla ojentaa lahjakirjan 20 metsähehtaarista. Ei kai sitä naista ilmaiseksi isältä riistetä?
Ja se morsiamen luovuttaminen on amerikkalainen perinne, Suomessa naiset kykenevät astelemaan alttarille puolisonsa rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Haha wow, en ymmärtänyt että ihmisillä on ongelmia suostumuksen pyytämisestä isältä. Kaunis ele mielestäni. Poikaystävä aikoo niin tehdä ja olen siitä iloinen. (Oma isäni ei kyllä äidin isältä mitään lupia kysellyt.. :D) Chill, live and let live
Ei siinä muuta ongelmaan kuin että se on mautonta ja jotenkin pervoa.
Vierailija kirjoitti:
Haha wow, en ymmärtänyt että ihmisillä on ongelmia suostumuksen pyytämisestä isältä. Kaunis ele mielestäni. Poikaystävä aikoo niin tehdä ja olen siitä iloinen. (Oma isäni ei kyllä äidin isältä mitään lupia kysellyt.. :D) Chill, live and let live
Onko sinusta ihmisillä oikeus pitää huntua? Entä jos lapsesi opettajalla olisi burkha, tai niqab? Tai miten jos joku kertoisi tyttärellesi, että hän on alempiarvoinen, koska on nainen?
Kyllä. Minulla on ongelma naisia alistavien kulttuuriperintöjen vaalimisessa. Minä en ole kenenkään omaisuutta, en isäni enkä mieheni. Eikä minulle ole ok, että muutkaan naiset ovat vain sukupuolensa perusteella jonkun karjaan verrattavaa omaisuutta.
Miksi joku haluaa vapaaehtoisesti alentaa itsensä holhouksen alaiseksi?
Mitä kaunista siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Isän suostumusta, oi voi. Oletko isäsi omaisuutta?
Ite haluan kans, että mies ns. pyytää kättä isältäni. Mulle se kuitenkin symboloi sitä, että mun perhe hyväksyy sulhasen. Että mies pyytää lupaa tulla osaksi meidän perhettä. Eikä suinkaan sitä, että isäni luovuttaisi minut johonkin tai jollekin, ehei. Tämä tulkinta tuosta vanhasta traditiosta on mielestäni paljon parempi. :D
Kihlautumisen merkkinä on sormusten vaihto. Onko miehesi ostanut sinulle kihlasormusta?
Mites myötäjäiset? Kai sulla ne on? Eihän nyt kukaan mies naista ota jolla ei oo edes myötäjäisiä tuoda liittoon.