Akateemiset: rehellisesti haittaisiko teitä jos lapsenne menisi peruskoulun jälkeen amikseen?

Rehellisesti riippuu tilanteesta, lapsesta ja tämän tavoitteista. Esikoinen meillä kävi lukion ja meni yliopistoon, koska hänellä oli sen vaatima uratoive. Tietysti olisi harmittanut jos olisi tehnyt oman toiveensa toteutumisen hankalaksi. Vävykokelas on käynyt amiskan ja menee amk:un, hänellä on myös ollut selvät, kunnioitettavat suunnitelmat. Jos meidän nuorempi haluaa alalle johon pätevöityy amiskassa niin olen tietty tyytyväinen että menee sitä kohti. Jos ei tiedä mitä haluaa antaa lukio lisäaikaa pohdinnalle, sikäli kun koulumenestys riittää. Akateemisuus ei mikään erityinen itseisarvo ole meidän perheessä tai suvussakaan. Kaikkia koulutuspolkuja löytyy.

Suosittelisin lukiota sen takia että se ei sulje jatkomahdollisuuksia pois, mutta jos lapsella olisi selkeät suunnitelmat ja tietty polku mielessä niin ehdottomasti sinne minne mieli tekisi. Mutta en hyväksyisi jos lähtisi jonnekkin koska siellä olisi helpompaa

Ei haittaisi. Päinvastoin. Edelleenkin on niin, että koulutetun työnsaanti on varmempaa kuin kouluttamattoman.

Yliopistoista valmistuu ihan liikaa turhaa mukatärkeää massaa jotka kumminkin päätyvät vain mäkkärin kassalle. Kyllä se on mennyttä aikaa kun akateemisuus oli jotain hienoa ja erikoista nykyään ihan wt tasoa kaikin puolin. Raha ratkaisee ja pelkkä hikinen akateeminen titteli ei sitä enää tuo.

Oman tahtonsa mukaan kaksi on mennyt lukioon ja yksi ammattikouluun.

Pettynyt ole vähän esikoiseen joka meni lukioon eikä ole saanut jatko-opiskelupaikkaa. Tavoitteet taitaa olla yli omien kykyjensä.

Nuorempi meni amikseen koska ei lukeminen kiinnostanut ja hyvä niin. Työllistyi jo opiskellessa ja on ollut vakituisesti töissä valmistumisesta asti.

Nuorimmalla on vielä lukio kesken, toivottavasti selviää isosiskoaan paremmin kirjoituksista.

Hullua painostaa lasta lukioon jos lukeminen ei kiinnosta.

"Tällä hetkellä ammattioppilaitosta ei hyvällä omallatunnolla voi suositella yhtään kenellekään. Nykyhallituksen Ammatillisen reformin valmistelun (lue säästöjen, lue opetusleikkausten) myötä ammatillinen koulutus on vitsi eikä todellakaan anna valmiuksia enää jatko-opiskeluun.Lähiopetus on vähennetty/tullaan vähentämään todella pieniin tuntimääriin.  T. Amisope"

- Tekstisi teki ainakin minut hieman surulliseksi. On jotenkin surullista, että ammattikouluun meneviin suhtaudutaan kuin toisen luokan kansalaisiin. (Lukioihin edelleen pyritään ja haetaan kun taas vaikuttaa sille, ikäänkuin ammattikouluihin vain metäisiin tai yleisemmin joudutaan, kun ei muutakaan keksitä).

 Mutta jos tai kun nuorella on jo varhain selvillä, että hän haluaisi tulevaisuudessa toimia vaikka sokerileipurina tai parturi-kampaajana, niin ovatko nämä haaveet niin turhanpäiväsiä, että nuorella mahdollisesti viiraa päässä, jos uskaltaa tuoda tällaiset haaveet julki?

 Tai kuinka paljon hän hyötyy -varmasti saattaa ehkä jotain hyötyäkin- jos käy lukion puolivaloilla ensin ja vasta sitten hakeutuu ammattikouluun, vaikka voi olla että silloin vasta katsottaisiin, että mikäs siihen nyt meni. - Lukion parhaita puolia onkin ehkä se, että se ei toistaiseksi ole sitonut opiskelijan tulevaisuutta mihinkään. Pääsääntöisesti lukion jälkeen on kaikkia odottanut pääsykoe rumba.

Toki lukio opiskelijoista ovat vahvimmilla he, jotka osaavat valita mahdollisimman aikaisessa vaiheessa opintoja sen mukaan, että miten ne auttavat ja tukevat myöhempiä opintoja. Mutta edelleen on monia lukioon menijöitä, jotka ikäänkuin odottavat, tai tekevät enempui - vähempi aktiivisesti töitä sen eteen, että se oma paikka löytyisi.

 Nuoren mielessä saatttaa myllertää hyvinkin monen laiset tunteet lähtien omasta kiinnostuksesta (, joka ei välttämättä ole muuta kuin syntynyt kiinnostus, eikä erityinen "kaikki peliin" intohimo, johonkin) vs. alan kylmä raadollisuus, kuten mihin alalta oikeasti on mahdollista työllistyä. Tai kuinka siinä voi olla tarpeeksi hyvä pärjätäkseen...      

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaisi. Päinvastoin. Edelleenkin on niin, että koulutetun työnsaanti on varmempaa kuin kouluttamattoman.

https://www.stat.fi/til/khak/2015/khak_2015_2016-09-28_tie_001_fi.html

70% uusista ylioppilaista jää ilman jatko-opiskelupaikkaa. Yliopistokoulutukseen pääsee vain 16%. Lukiopohjalla jäät pitkästi ammattikoululaisten taakse työpaikkaa hakiessa.

En kyllä täysin usko, että akateemisista kaikki on näin avoimia lastensa ammattikouluhaaveisiin.

Tunnen kaksi akateemistä perhettä ja varsinkin äidit puhuvat vahvasti siten, että yliopisto on se ykkösvaihtoehto heidän perheessä.

Kuulostaa kyllä aika vaativalta toiveelta varsinkin kun lapset ovat vielä pieniä.

Omasta kokemuksesta voin kyllä sanoa, että on kyllä syvältä nämä vanhempien vaatimukset välillä. Tutkinnon jälkeen aletaan sitten vaatimaan uran luomista...

Suuttuisim lapsellemi