Akateemiset: rehellisesti haittaisiko teitä jos lapsenne menisi peruskoulun jälkeen amikseen?

Vierailija kirjoitti:

Olin kieltämättä pettynyt kun lapseni meni amikseen liiketaloutta lukemaan eli merkonomiksi. Kaverini leuhkivat yliopistoon  menevillä lapsillaan. En tietenkään sanonut lapselleni että oli pettynyt.

Sinulla on vain asennevamma.

Jos tuon ikäisenä jo tietää mitä haluaa tehdä niin hienoa! Itse menin lukioon ja siitä matemaattis-luonnontieteelliseen koska en tiennyt.

Siihen o vielä pitkä aika kun lapseni on siinä vaiheessa, että harkitsee ammattikoulun tai lukion välillä. Tällä hetkellä se ei häiritsisi kumman valitsisi, siksikään, että molemmista voi yhtä hyvin jatkaa halutessaan opintoja korkeakoulussa/ - yliopistossa.  Ei niillä keskinkertaisilla tai jopa alle keskinkertaisesti menneillä lukio / -ylioppilastodistuksilla tällä hetkellä tee juuri mitään kun edessä on pääsykoe rumba.  

Toki ammattikoulusta pääsääntöisesti joutuu yleensä automaattisesti vapaaseen kiintiöön kun taas ylppärt suorittanut voi tulla, ainakin teoriassa tulla valituksi kummasta vain kiintiöstä. - Mutta "kiintiöpaikkaa" ei tarvitse itse päättää vaan yliopistolla siirtävät oikeaan kiintiöön paikkoja täytettäessä. Ja lähes kaikillle aloille on yleisen hakukelpoisuuden lisäksi edellytyksenä "riittävän hyvin" mennyt pääsykoe. (N. laudaturia ei auta, jollei pääsykoe mene myös ns. putkeen) 

 Aika sitten näyttää, miten opiskelijavalinnat kehittyvät. (Ei valitettvasti vaikuta kehitys minusta kovin valoisalta juuri nyt). 

Mutta, mutta ennen kaikkea toivoisin, että lapseni löytäisi sen oman juttunsa oli sitä varten sitten opiskeltava, tehdä töitä ja nähdä vaivaa on paikka, mistä hän ennen kaikkea itse yleisesti nauttii ja iloisee. Omaa elämäänsä hänen on opittava elämään ja kantamaan ja siihen kuuluva vastuu, myös tekemistään opiskelu valinnoista.  Ei hänen tehvänä minulle ole opiskelupaikkaa ole valita, vaan itselleen. - Erehtyäkin lapseni saa ja pettyä, aina hänen ei tarvitse olla oikieassa.   

Pettynyt olisin, jos lapseni ilmoittaisi, että häntä ei kiinnosta yhtään mistään, eikä siksi haluaisi yrittää tai kokeillakaan, mitään ja syyttäisi meitä muita omasta pahasta olostaan, tai lukittautuisi ja eristäytyisi ulkomaailmasta kokonaan, kykenemättä tai haluamatta  tse ottaaa lainkaan vastuuta omasta elämsätään. 

Suosittelisin käymään lukion, mutta ammatinvalinnassa toivoisin vain, että valitsisi hyvin työllistävän alan. Parempi olla vaikkapa täystyöllistetty LVI-ammattilainen kuin joku kortistossa lojuva höpömaisteri.

Itse väärälle alalle akateemisesti kouluttautuneena olen sen verran viisastunut, että kannustan lapsia kouluttautumaan ja opiskelemaan sitä, mikä oikeasti eniten kiinnostaa.

Kyllä haittaa.

Meillä menkööt ensin lukioon ja jos kiinnostaa amiksen puolelle sen jälkeen niin sitten saa mennä. Ainakin on perusta kunnossa ja on helpompaa mennä myöhemmin yliopistoon yms. jos muuttaa mieltä.

Miksi olen tätä mieltä? Harkitsin itsekin amiksen aikoinaan mutta vamhemmat olivat lukion puolella. Saitvat järkeä päähäni ja onneksi menin lukioon näin jälkeenpäin ajateltuna. En ollut kypsä tekemään päätöksiä saati ajatellut, että koulutus vaikuttaa niin moneen asiaan tulevaisuudessa.

Amis harkitsin koska olin epävarma, että pärjäisinkö 8 keskiarvolla lukiossa. Onneksi sain tukea vanhemmilta. Uskoivat minuun vaikka olin todella epävarma. Luulen, että monilta nuorilta puuttuu itseluottamus, kaipaavat tukea ja joku joka rohkaisee tekemaann vaikeilta tuntuvia asioita.

EI haittaisi yhtään, mikäli lapsellani olisi selvä ammatilliset haveet joihin pääseminen amiksen kautta onnistuu.

Itse olen lukion jälkeen opiskellut ensin opistotasoisen tutkinnon ja vasta sen jälkeen mennyt yliopistoon. Nyt toimin opettajana.

Veljeni meni peruskoulun jälkeen amikseen sähköpuolelle. Tienaa tällä hetkellä huomattavasti paremmin kuin minä opettajana. Ja on tienannut niinäkin vuosina kun minä kituutin opiskelijana. .

Eli en pidä amista pahana, jos se vastaa ammatillisia haaveita eikä ole vain ajantappamista kun muukaan ei huvita.

Rehellisesti sanottuna mua kyllä harmittaisi, varsinkin jos menisi amikseen ns. "laiskuuttaan". Jos siellä olisi sellainen ala, josta on oikeasti kiinnostunut JA jolla on hyvät tulevaisuuden näkymät, niin ei harmittaisi niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä toinen lapsista haluaa amikseen ja toinen yliopistoon. Minusta ne ovat molemmat juuri heille sopivia ja heidän näköisiään valintoja. Minä ja mieheni olemme akateemisia, mies on myös kädentaitoinen ja amikseen haluava lapsi on selvästi perinyt taipumuksensa häneltä.

Amisammatti ei kuitenkaan tule elättämään. Työskentelevät pienellä palkalla julkista rälssiä varten.

Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suorastaan kannustaisin häntä hakeutumaan ammattikouluun ja hankkimaan itselleen sitä myöten kunnollisen ammatin. Nimimerkillä niin ikään akateeminen työtön.

Joo en minäkään ymmärrä tätä akateemisuushysteriaa. Ei akateemisuus tarjoa ihmiselle mitään lisäarvoa. Itse en edes ole oppinut mitään uutta vain akateemisuuteni takia sillä minulla on muutoinkin laaja yleissivistys ja olen kiinnostunut lukemaan asioista. Ei se olisi yhtään erilaista vaikka olisinkin mennyt amikseen. Amiksen kautta todennäköisesti olisin päässyt paljon "varakkaammille vesille".

Hahah, et tasan ole akateeminen, kun puhut tuollaisia. Tietenkin myös ei-akateemisilla voi olla hyvä yleissivistys, mutta yliopistokoulutus on niin paljon muutakin kuin yleissivistävää opetusta. Akateemisuus ei tuo lisää ihmisarvoa, mutta kyllä se on silti eri asia kuin ammattikoulun käyminen. Monessa tapauksessa myös hyvin eri asia kuin AMK-tutkinto.

Jos lapsi tulee eri kulttuureista tulevien muiden matalapalkkaisten pätkätyöläisten kanssa toimeen niin mikä ettei.

Jos on valmis olemaan nollatuntisopimuksella 24/7 hälytysvalmiudessa niin mikä ettei.

Suosittelisin kouluttautumaan julkiselle sektorille.

Mistä muualta oma palkka tulisi helpoimmin kuin verottamalla toisen työtä ja omaisuutta, täh?

Vierailija kirjoitti:

Olin kieltämättä pettynyt kun lapseni meni amikseen liiketaloutta lukemaan eli merkonomiksi. Kaverini leuhkivat yliopistoon  menevillä lapsillaan. En tietenkään sanonut lapselleni että oli pettynyt.

Otan osaa.

Käy vaikka lenkillä että saisit jotain miellyttäviäkin kokemuksia päiviisi. Suru menee ohi parissa vuodessa. Hae jotain vertaistukiryhmää?  Älä jätä tuskaa sisällesi vaan puhu tai kirjoita ajatuksiasi paperille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haittaa.

Meillä menkööt ensin lukioon ja jos kiinnostaa amiksen puolelle sen jälkeen niin sitten saa mennä. Ainakin on perusta kunnossa ja on helpompaa mennä myöhemmin yliopistoon yms. jos muuttaa mieltä.

Miksi olen tätä mieltä? Harkitsin itsekin amiksen aikoinaan mutta vamhemmat olivat lukion puolella. Saitvat järkeä päähäni ja onneksi menin lukioon näin jälkeenpäin ajateltuna. En ollut kypsä tekemään päätöksiä saati ajatellut, että koulutus vaikuttaa niin moneen asiaan tulevaisuudessa.

Amis harkitsin koska olin epävarma, että pärjäisinkö 8 keskiarvolla lukiossa. Onneksi sain tukea vanhemmilta. Uskoivat minuun vaikka olin todella epävarma. Luulen, että monilta nuorilta puuttuu itseluottamus, kaipaavat tukea ja joku joka rohkaisee tekemaann vaikeilta tuntuvia asioita.

Ei lukioissa tai yliopistoissa ole mitään vaikeaa eikä niihin siksi mennä että pitäisi jotenkin todistaa pystyvänsä siihen kun se on niin kamalan vaikeaa.

Jos lapsellani on intohimo ja kiinnostus johonkin alaan ja hän lähtee sitä toteuttamaan, se on pelkästään positiivista. Uskon, että edelleen osaamisella ja innostuksella pääsee pitkälle ja kouluttautumista voi jatkaa myöhemmin.

Jos menee amikseen vain jotain opiskellaakseen kun on pakko, niin silloin kyllä harmittaa.

Rehellisesti: ei haittaisi. Mulla ja miehellä on molemmilla tohtorikoulutus, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että lasten elämänvalintoihin ei puututa. Jos minusta näyttäisi siltä, että lapsi haluaa amikseen jotenkin väärästä syystä (esim jos ei ole aidosti kiinnostunut ko. alasta vaan ei oikein tiedä mitä haluaa) niin sanoisin mielipiteeni ja ehdottaisin, että lukion aikana voisi valjeta mitä oikeasti haluaa tehdä. Mutta en koskaan painostaisi mihinkään. Vaikka lasten valinnat olisivat jollain tavalla "vääriäkin", niin jokaisen kuuluu saada tehdä omat virheensä.

Tällä hetkellä ammattioppilaitosta ei hyvällä omallatunnolla voi suositella yhtään kenellekään. Nykyhallituksen Ammatillisen reformin valmistelun (lue säästöjen, lue opetusleikkausten) myötä ammatillinen koulutus on vitsi eikä todellakaan anna valmiuksia enää jatko-opiskeluun.Lähiopetus on vähennetty/tullaan vähentämään todella pieniin tuntimääriin.

T. Amisope

Amislaiset on yhteiskunnan alinta kastia.Karjaa jota julkisen hyväpalkkiset ohjaavat kuin tuotantoeläimiä. Ensin julkinen ottaa messevät palkankorotukset ja  avoimen amislaisille heitävät kalutun luun.

Tätä yhä enemmän tulevaisuudessa. Tyhmyydestä sakotetaan.

Saksassa koulutetun palkka on parempi kuin Suomessa. Duunarin palkka siellä taas on huonompi kuin täällä.

Että sieltä se malli haetaan.

Olen itse opettaja ja kieltäisin ehdottomasti seiskaluokkalaiselta pojaltani amikseen menon. Ei kyllä menekään. Amikseen menee meidän koulusta lähinnä heikompi aines, jotka eivät pahemmin pysty keskittymään opiskeluun. Usea näistäkin on ihan turhaan lukuaineita opiskelemassa, koska siitä ei kuitenkaan tule yhtään mitään.

Olisi valtava pettymys. Varsinkin kun ammattikoulut voisi käytännössä lopettaa, se työvoima joka niistä valmistuu, tuodaan Suomeen halpatyömaista.

"Meillä toinen lapsista haluaa amikseen ja toinen yliopistoon. Minusta ne ovat molemmat juuri heille sopivia ja heidän näköisiään valintoja. Minä ja mieheni olemme akateemisia, mies on myös kädentaitoinen ja amikseen haluava lapsi on selvästi perinyt taipumuksensa häneltä."

-"Amisammatti ei kuitenkaan tule elättämään. Työskentelevät pienellä palkalla julkista rälssiä varten.

Otan osaa."

- En ole hän, jolle kommenttisi osoitit, mutta en malta olla kysymättä, että missähän todellisuudessa sinäkin elät? - Et sitten varmaankaan ole laittanut merkille, että Suomessa on tällä hetkellä korkeakoulutus pahasti inflatoitunut siinä suhteessa, että se automaattisesti takaisi paremman tulotason kuin, mikä hyvänsä ammattikoulu -puolelta suoritetun tutkinnon pohjalta. En tiedä onko tämä varsinaisesti enää uusi asia, mutta luulen, että vasta viime vuosina -, tai vuosikymmeninä?  -tämän on saanut sanoa ääneen, vaikka kyllähän Suomi on edelleen vankasti koulutus uskovainen maa. En sano, etteikö koulutus olisi tärkeää ja merkittävää.

Tottahan toki se voi olla ja uein onkin, mutta ei pidä luulla ja uskotella, että hakeutumalla korkeakouluun / tai yliopistoon se automaattisesti toisi paremman tilipussin kuin naapurilla, joka ei kouluista ja opiskelusta niin kovin  välitä tai ole koskaan välittänyt.