Akateemiset: rehellisesti haittaisiko teitä jos lapsenne menisi peruskoulun jälkeen amikseen?

Olisin kyllä pettynyt, mutta en sitä näyttäisi, tärkeintä että lapsella itsellään olisi selkeä päämäärä mitä toteuttaa (eikä niin että haluaa vaan mennä siitä mistä aita matalin).

Kieltäisin ehdottomasti koska nyt duunariammattien palkkataso on tarkoitus romahduttaa. Eliitti imuroi tätä tarkoitusta edistävää ihmispopulaa maahan.

Olipa asenteellinen avaus, teepä sama mutta neutraalisti tällä kertaa.

Meillä toinen lapsista haluaa amikseen ja toinen yliopistoon. Minusta ne ovat molemmat juuri heille sopivia ja heidän näköisiään valintoja. Minä ja mieheni olemme akateemisia, mies on myös kädentaitoinen ja amikseen haluava lapsi on selvästi perinyt taipumuksensa häneltä.

Suosittelen kyllä lukiota, mutta jos kerran haluaa ammattikouluun niin siitä vaan. Oma on elämänsä.

Olisin pettynyt, jos todella hyvin koulussa pärjännyt lapsi menisi amikseen. Jos koulunkäynti takkuaisi, en olisi pettynyt, erityisesti jos lapsella olisi selvästi joku toiveammatti, johon amiksen jälkeen tähtää (ei olisi menossa vain paremman puutteessa aikaa tappamaan).

Jos on oikeasti kiinnostunut jostain amiksen alasta, saa minun puolestani vapaasti mennä ja olen iloinen hänen puolestaan, jos sinne pääsee. Riippuu tosin vähän alan tulevaisuudennäkymistäkin, mutta eipä ne nyt minullakaan akateemisena työttömänä niin ruusuiset ole.

Olisin tyytyväinen koska varma ammatti ainakin olisi luvassa. Yliopisto on ihan yliarvostettu ja hyödytön ellei ole valmiiksi paljon rahaa ninkä turvin lorvailla ja suhteita joilla varma työ taattu.

Ette ole tietoisia tulevasta talousromahduksesta

Helpostihan sitä ammattikoulun kautta pääsee eteenpäin varsinkin teknisille aloille.

Siitä sitten ammattikorkeaan ja jos vielä haluaa jatkaa niin tiet ovat auki.

Olisin pettynyt siitä, että lapsi ei mene lukioon. Esim. kaksoistutkinto olisi mielestäni tosi hyvä valinta, jos amis kiinnostaa. Mielestäni lukio on yleissivistävä ja tottakai toivon, että lastani kiinnostaisi sivistää itseään. 

Jos lapseni kuitenkin valitsisi amiksen, se olisi hänen oma valintansa, mistä minä pitäisin suuni kiinni.

Lapseni meni peruskoulun jälkeen amikseen ja keskeytti sen. Aloitti kyllä sittemmin eri linjalla uudelleen ja valmistui. Ei ole ikinä tullut mieleenkään, että sen olisi pitänyt jotenkin haitata minua.

Kyllä, sillä lapseni keskiarvo on 9.5. Jo olisi seiskan luokkaa niin ihan ok olisi.

Olisin todella ja hämmästynyt koska kumpikin lapsistani oli erittäin hyviä koulussa. No lapset ovat nyt 21 ja 24 vuotiaita ja toinen opiskelee lääkiksessä ja toinen oikeustieteellisessä joten hyvin on mennyt ja olen heistä suunnattoman ylpeä.

En, kunhan menee alalle josta voi edes työllistyä eli sähkölle tai LVI/kiinteistötekniikka.

Kysyisin, että miksi. Elämme niin suorituskeskeisessä kulttuurissa, että epäilisin, että lapsi olisi kyllästynyt suorittamaan. Kannustaisin valitsemallaan tiellä.

Lapseni tosin tietävät jo, ettei ammattikoulu ole helppo reitti akateemiseksi. Heillä on yli 9.5 keskiarvot, opiskelu on helppoa ja ovat luontaisesti uteliaita oppimaan uutta. En usko, että he olisivat kovinkaan tyytyväisiä ammattikoulun heiltä vaatimaan tasoon. Silti käsillä tekeminen ja luovuus voisivat tuottaa jotain hyvääkin ja ainahan voi löytää sen reitin myöhemminkin, jota kautta pääsee elämään itselleen mielekästä elämää.

Suorastaan kannustaisin häntä hakeutumaan ammattikouluun ja hankkimaan itselleen sitä myöten kunnollisen ammatin. Nimimerkillä niin ikään akateeminen työtön.

Myönnän että olisin ehkä hieman pettynyt, yrittäisin ehdottaa lapselle että menisi amislukioon, jotta voisi pitää paremmin ovet auki myös korkeakouluttautumiselle jos sellaiseen tulee joskus tarve. Toki ammattikoulustakin voi jatkokouluttautua mutta helpompaa jos olisi molemmat koulut käytynä. Itse asiassa olisin ehkä kaikista iloisin, jos lapsi valitsisi sekä amiksen että lukion, koska sitten hänellä olisi ovet auki myös työuralle paremmin heti toisen asteen koulutuksen jälkeen tai että voisi tehdä ko. alan työtä esim. yliopisto/amk-opiskelujen aikana.

Mutta tietysti tärkeintä minulle on lapseni onnellisuus, että jos hän haluaa kouluttautua tietylle alalla ammattikoulussa ja se tekee hänet onnelliseksi niin totta kai tukisin häntä valinnassaan. Kannustaisin vain mahdollisesti valitsemaan hyvin työllistävän alan tulevaisuuden kannalta ja/tai käymään myös lukion siinä rinnalla, jotta hänellä olisi paremmin kaikki ovet auki toisen asteen koulutuksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Suorastaan kannustaisin häntä hakeutumaan ammattikouluun ja hankkimaan itselleen sitä myöten kunnollisen ammatin. Nimimerkillä niin ikään akateeminen työtön.

Joo en minäkään ymmärrä tätä akateemisuushysteriaa. Ei akateemisuus tarjoa ihmiselle mitään lisäarvoa. Itse en edes ole oppinut mitään uutta vain akateemisuuteni takia sillä minulla on muutoinkin laaja yleissivistys ja olen kiinnostunut lukemaan asioista. Ei se olisi yhtään erilaista vaikka olisinkin mennyt amikseen. Amiksen kautta todennäköisesti olisin päässyt paljon "varakkaammille vesille".

Olin kieltämättä pettynyt kun lapseni meni amikseen liiketaloutta lukemaan eli merkonomiksi. Kaverini leuhkivat yliopistoon  menevillä lapsillaan. En tietenkään sanonut lapselleni että oli pettynyt.