Lue keskustelun säännöt.
Että näin :( Hyvää joulua vaan...
28.11.2016 |
Vesiputki pamahti hajalle ja koko eteinen märkä katosta lattiaan. Juuri kun elämä rupes tasaantumaan kaikista vastoinkäymisistä, niin tapahtuu tämä. Asuntokin oli juuri laitettu myyntiin.
Eilen istuin eteisessä ja vaan itkin. Olen ihan loppu.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku viimeisiä hetkiään elävä syöpäpotilas osaisi sinua lohduttaa.................
Ehkä sun kannattaisi lopettaa toi paskan kylväminen eli olla hiljaa ja pitää kädet pois näppikseltä.
Nämä ajatukset herättivät ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia! Tiedän niin tuon tunteen, kun on jo valmiiksi venynyt äärimmilleen ja sitten tulee vielä joku isku. Silloin on oikeastaan ihan sama, onko isku suuri vai pieni, koska siihen ei joka tapauksessa ole yhtään voimia enää jäljellä.
Juuri näin.
Nyt on venytty ihan tarpeeksi. On ollut taistelua lapsen hoitoonpääsystä (erityislapdi), omien oireiden selvittelyä ja sairauden toteaminen, työpaikkakiusaamista, lomautus, äidin syöpä, äidin kuolema jne. Tuossa pääpiirteittäin vaikeudet.
Ap
Jouluhan on oikein oivallinen tilaisuus unohtaa ne huonot asiat ja keskittyä yhdessäoloon ja hyvään ruokaan, jne.
Nyt on vasta marraskuu. Asenne ehtii vielä muuttumaan positiivisempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti teillä on maksettu ja voimassa oleva vakuutus joka kattaa vahingon -omavastuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia! Tiedän niin tuon tunteen, kun on jo valmiiksi venynyt äärimmilleen ja sitten tulee vielä joku isku. Silloin on oikeastaan ihan sama, onko isku suuri vai pieni, koska siihen ei joka tapauksessa ole yhtään voimia enää jäljellä.
Juuri näin.
Nyt on venytty ihan tarpeeksi. On ollut taistelua lapsen hoitoonpääsystä (erityislapdi), omien oireiden selvittelyä ja sairauden toteaminen, työpaikkakiusaamista, lomautus, äidin syöpä, äidin kuolema jne. Tuossa pääpiirteittäin vaikeudet.
Ap
Uskomattoman paljon samoja huolia oli (on) minulla! Työpaikkakiusaaminen ainut mikä minulta puuttui, tilalle lapseen kohdistuva rankka koulukiusaaminen. Olen se sama joka kertoi tuolla ylempänä 8 vuoden rankasta jaksosta joka huipentui romahdukseen. Hae apua, oikeasti. Edes jutteluapua. Mä olin vuoden sairaslomalla eikä se ollut yhtään liikaa. Sain myös lääkityksen koska paniikkihäiriöt oli niin runsaita. Eihän tälläisestä voittajana selviä mutta hengissä kuitenkin. Se pitää kuitenkin muistaa että lepo on sitä varten että löydät omat voimavarasi.
Rankka aika ottaa sinusta eikä kukaan tai mikään anna takaisin. Sun pitää löytää ne asiat jotka antaa sulle iloa ja voimaa. Sitä kautta alkaa paraneminen. Siinä tietysti kestää mutta sieltä on vain noustava. Toki suru seuraa mukana aina, mutta kaikki mennyt ja tapahtunut muokkaa sinua ja sun on päätettävä mihin suuntaan. Älä anna surun ja katkeruuden voittaa. Ne on osa sinua aina mutta ne on työstettävä voimavaraksi, ei kannattelevaksi osaksi elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi sama kaksi vuotta sitten joulukuussa. 20m3 vettä ehti valua kun yöllä tapahtui. Meni putkimiehen piikkiin onneksi, mutta 3kk kesti purku, kuivaus ja rakentaminen.
Tsemppiä, kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Joulu, joulu ja joulu.
Jouluun liittyy nykyään niin paljon negatiivisiä asioita, että siihen on tosiaan turtunut jo lokakuussa jolloin alkaa ensinmäiset valitusvirret.
Voimia ap teille! Älkää ottako henkilökohtaisesti. Koittaa unohtaa ne huolet vähäksi aikaa ja viettäkää oikein kiva joulu läheistenne kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännön ohjeita:
- syö hyvin, niin monipuolisesti kuin ikinä osaat. Herkkuja myös. Paljon.
- älä käytä yhtään alkoholia
- nuku hyvin. Yöunet tulevat, kun syöt tukevan iltapalan, villasukat jälkaan.
- nuku paljon
- jätä kaikki sotku hetkeksi, lähde ulos kävelemään. Vaikka kävelyllä itkettäisi (kuten minua) niin ainakin jotain olen tehnyt. Happihyppy raittiiseen ilmaan, eikä mikään lenkki/suoritus.
- vesivahingossa vakuutus, isännöitsija, tms. avuksi. Kerro tilanne, kysy neuvoa miten edetä. Soita niin moneen paikkaa, minne voit: vaikka kriisipuhelimeen.
- jos mahdollista, pyydä hoitoapua. Ei ole väärin pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsee. Sinun ei pidä tai tarvitse kantaa kaikkea kokemaasi yksin.
- joulu: jos lapsia, niin anna heidän iloita "joulusadusta". He ovat lapsia. Sinun ei tarvitse tippakaan sisimmässäsi välittää koko joulusta. Joululahjat lapsille - eikä kenellekään muulle - hoidat pikaisesti marketissa, voinnin ja rahatilanteen mukaisesti. Pikkulahjatkin ovat lahjoja.
- äidin menetys, kuolema, on tosi iso asia. Voit kyllä ihan hyvin varata ajan tavalliselle terv.keskuslääkärille, ja kertoa ylirasituksesta, stressistä, huolesta. Todennäköisesti sinulla määrätään nukahtamislääkkeitä sekä mahdollisesti lieviä mielialalääkkeitä.
- sinulla on ruokaa, katto pään päällä, lapset hengissä. Keskity hetkeen ja päivään kerrallaan. Minulla on mennyt viimeiset kymmenen vuotta henkisen pysähtyneisyyden tilassa, enkä saa aikaiseksi mitäää, paitsi olla kotiäiti. Lapset yläkoulussa ja lukiossa. Käytännössä olen pitkäaikaistyötön. Valoa tunnelin päässä ei näy. Lapset ovat ainoa elämäniloni. Ei mitään muuta mielihyvää.
- jos jaksat, suhteellista vesivahinko. Onko henkiä menetetty, jne.
Ajattele että oli onni onnettomuudessa että ne putket pamahti nyt eikä silloin kun kaupat on juuri tehty, olette muutamassa, putket hajoaa ja ostaja lähtee perumaan kauppoja-kahden asunnonloukku tms.
Tsemppiä! Itse sanon että kaikki muun kestää mutta lapseen kohdistuvat vaikeudet syö sielun :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimaa. Mulle ja perheelleni vuosi 2014 oli tuollainen, ja vieläkin arvet tuntuvat. Mutta asia kerrallaan elämä parani. Tiedän, miltä sinusta tuntuu, mutta jotain perää siinä on, että mikä ei tapa, vahvistaa. Olet vahva - ja vielä vahvempi kaiken tämän jälkeen. Ja joulu tulee, vaikka sataisi kissoja ja koiria. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää myydä talo silti ja sit vaan vuokralle. Vähenee huolet murto-osaan.
Landepaukut aina kuvittelee, että asunto = talo. Aika kapea perspektiivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi tilanne, mutta korjattavissa oleva. Täällä on murheet, jotka eivät parane koskaan,pahenevat vaan. Siltikin roikun kiinni elämässä, sekin on vain rajallinen aika.
Vierailija kirjoitti:
Älä lannistu..
Ihminen kestää juuri sen mitä sille annetaan.
Mä sain just puhelun et mun siskolla on 3-4kk aikaa elää.. Meillä kaikilla on vaikeuksia ja murheita.. tsemppiä !!
Mitä tuolla tarkoitat? Eihän kaikki kaikkea annettua kestä. Jos kestäisi, niin itsemurhia ei olisi.
Voimia ap! Vaikka et usko, tästäkin voi selvitä.
No voi nyyh... Kyseessä asunto-osake, menee taloyhtiön vakuutuksista ja täällä itketään, että joulu (siihen on melkeen kk..) ja hyvä ettei koko elämäkin oo pilalla. Vastoinkäymisiä on kaikilla, vesivahinkoja tulee ja menee, entä sitten? Että uliuliuli vaan, ei riitä empatiaa ko "ongelmaan".
Harmi tilanne, kun joutuu ennen aikojaan muuttamaan. Jos kuitenkin vakuutus kerran korvaa, niin hätä ei ole pahin. Saanette hätämajoituksen vakuutusyhtiön piikkiin - ole tarkkana siinä, että saatte noin samanlaatuisen majoituksen kunnolliselta alueelta; siinä voi usein neuvotella, mihin suostuu muuttamaan ja mihin ei (esim. paha alue, kohtuuton työmatkan pituus jne. joskus ehdottavat kaikenlaista..).
Toisekseen pientä pilkahdusta pimeyteen: saat vakuutuksen korjaamana myös uudet pinnat eteiseen katosta lattiaan, joten asunnon myyminen saattaa jopa helpottua tuon ruljanssin jälkeen. Pintavaihtoehtoihin voi myös yleensä itse vaikuttaa, kohtuullisuuden rajoissa - y leensä antavat jonkin hintahaarukan pintamateriaaleille. Ainakin ok-talojen kohdalla, en tiedä as.oy:istä, kannattaa tiedustella, kunhan siitä tokenet.
Vierailija kirjoitti:
Älä lannistu..
Ihminen kestää juuri sen mitä sille annetaan.
Mä sain just puhelun et mun siskolla on 3-4kk aikaa elää.. Meillä kaikilla on vaikeuksia ja murheita.. tsemppiä !!
Teini-iän paras kaverini teki itsemurhan. Hänelle "annettiin" aivan liikaa, eikä hän ihan ymmärrettävästi kestänyt kaikkea. Ikävä häntä. Sä puhut täyttä paskaa, toi ei auta yhtään ketään.
Voimia! Tiedän niin tuon tunteen, kun on jo valmiiksi venynyt äärimmilleen ja sitten tulee vielä joku isku. Silloin on oikeastaan ihan sama, onko isku suuri vai pieni, koska siihen ei joka tapauksessa ole yhtään voimia enää jäljellä.